Mitä mieltä olette yksinäisistä?

Ite oo aika erakko luonne nii vaeltele koulu käytävil ihan tyytyväisenä yksin. Nii ei siin mitää vikaa oo jos haluu olla yksi. Ja mitä yksinäisil puhumisee tulee nii ite jää miettimää et onko se tarkotuksel ite jättäytyny yksi vai onko muut jättäny se yksi. Empä tiiä viittisinkö häiritä sitä.

Minun koulussani se toimii niin, että jos joku on yksin, hän todella TAHTOO olla yksin. Tällöin ei kannata mennä häiritsemään ihmisiä. Niille tulee paha mieli.

Mutta entä jos yksinäinen ei haluaisi olla yksin, mutta ei uskalla puhua kellekkään. Ei se kaikkien kohdalla tarkoita, että ei halua puhua kellekkään. Siis näin omasta näkökulmasta ja kokemuksesta. Itse aina olen yksin, koska en uskalla lähestyä ketään ja lähellä oleminen ahdistaa, mutta olisi kivaa, jos koulussa olisi seuraa. Sitä paitsi yksinäisistä ihmisistä voisi paljastua mahtavia persoonia, kun pääsee tutustumaan kunnolla. Itse en kuitenkaan uskalla lähestyä ketään henkisten ongelmien takia

Itse aina olen yksin, mutta haluaisin, että olisi kunnollisia kavereita. (Ei sellaisia, että sanotaan moi ja sitten ei enää puhuta koko päivänä). Sukupuolella ei ole väliä että onko poikia vai tyttöjä. Kaikilla muilla ihmisillä on kavereita ja ne ei ole yksin.

Itsekkin oon tosi yksinäinen koulussa ja kotona... oon harkinnut jopa itsemurhaa... mutta sit aloin miettii elänkö elämääni itteeni vai muita varten, ja tajusin että ihan sama mitä muut ajattelee! Mulla on pari todella hyvää ystävää ja ne riittää mulle. Oon ihminen jota ahdistaa suuresti isoissa porukoissa oleminen.. ja oon 100% varma että olisin ollut onnellisempi jos olisin syntynyt 20 vuotta sitten.. nykyään kaikki vaa räplää kännykkää ja päivittelee instagramiin herutus kuvia.. ite oon huomannu että kännykän käyttö vaan ahistaa itteeni.. käytän kännykkää siis vaan soittelemiseen VANHEMMILLE ja kaveria käyn kysymäasä ite koti ovelta enkä laittele mitää "voix olla" viestejä :/

Miksi sitten aikuiset eivät kutsu toisiaan "kavereiksi", ja miksi lapsien pitää koko ajan olla toistensa kanssa? Eikö heidän pitäisi ymmärtää, että sillä ei ole mitään merkitystä jos on kavereita?

Nykyään on kuitenkin älypuhelimet joten voi viestiä vaikka kenen kanssa vaikkei koulussa olevien kanssa tulisikaan juttuun.

Itse olen tällainen, joten todella surullista.

Hankkisi kavereita, jaa niitä ei ainakaan sitä näyttöä näpräämällä saa!

Toiset ovat sellaisia etteivät halua olla muiden joukossa,mutta jos heitä ei oteta mukaan porukkaan tai muuten sorsitaan,niin silloin pitäisi selvittää näin on?

Vaikee mennä puhuu ku mua luullaa hulluks jos puhun ittelleni

Saattaa olla koulussa sellaisia pärjääjiä tai neroja, että eivät ole tekemisissä tovereiden kanssa, ja ajattelevat, että on hanurista suunnilleen koko koulusysteemi, mutta silti saavat huippuarvosanoja, joista moni muu ei tiedäkään.

Eli kokevat koulunkäymisen ikäväksi muodollisuudeksi, mutta koulunkäynti pönkittää itsetuntoa niin paljon, että pidetään muita suunnilleen paskana. Eli koulusysteemin arvomaailma on lievästi hanurista aivan oikeasti.

Olisi syytä ihmisten havahtua, mitä koululla oikein tavoitellaan. Ja onko mielipuolista tuputtaa lapsille kaikenmaailman turhaa tietoa, joka ei oikeasti kiinnosta. Nykyään on monenlaista mediaa ja tietovälinettä ihmisten haeskella tietoja, joten mitä järkeä on yrittää koululaitoksen kiihtyvällä vauhdilla kilpailla tällaisen kanssa. Eikö koululaitoksen pitäisi rajusti uudistua. Eikä pyörittää samaa hullunmyllyn oravanpyörää kiihtyvällä vauhdilla.

Ite oon tosiaan semmonen koska oon niin ujo niin se johtuu myös varmasti siitä... mä haluisin puhuu kyl muille koulussa koska must ei oo kivaa olla joka tunti ja melkeen joka välkkäki yksin mut en vaa oo viel uskaltanut puhuu hirveesti kellekään... no on mul yks kaveri välillä välkillä joka on ekalla ja mä oon viidennellä et oon ilonen et mul on ees yks kaveri vaik se onki mua noin paljon nuorempi...

Kannattaa yrittää hankkija joku harrastus josta sa uusia tuttavia ja kavereita ... esim. kansalaisopiston kursseja ym. yhdistysten järjestämiä harrasteita.
(Ei urheilu ole aina se ainoa tapa harrastaa)

Yksinäinen oppilas saattaa olla myös koulukiusattu joka ei luota enään toisiin ihmisiin eikä halua kontaktia koulumaailmassa muihin. Koulun ulkopuolella saattaa olla jonkin verran sosiaalisempi mutta silti valitsee ystävät tarkkaan. Tämä vaikuttaa myös aikuisiän toimintaan mutta ei välttämättä negatiivisesti jos kyseinen henkilö on henkisesti vahva. Ryhmätyö ei luonnistu kylläkään yksinäisiltä koska ovat tottuneet selviytymään yksin ja ratkaisemaan eteen tulevat ongelmat itsenäisesti eivätkä halua apua. Yksinäinen saattaa silti olla se joka auttaa toisia hädässä ja saattaa olla ensimmäinen joka toimii esim. onnettomuustilanteissa ajattelematta itseään. Itse olen kokenut näitä asioita aikoinaan paljon. Moni ehkä ajattelee että että olenko miettinyt itsetuhoisia ajatuksia aikoinaan niin voin sanoa että olen. Tulin siihen tulokseen että elämässä on paljon mahdollisuuksia ja elää aikuisena täysin omaa elämää täysillä välittämättä muiden mielipiteistä ja kuolla sitten vanhuuteen kun se aika koittaa.
Älkää kiusatko ketään ja varsinkaan ujoja ihmisiä koska niissä ihmisissä on niitä tosi ystäviä jotka eivät petä.