Meidän 10 v saksanpaimenkoira narttu poistui luotamme aivan yllättäen eilen. Se meni yllättäen heikoksi ja voimattomaksi ja vaikka lähdimme saman tien päivystävälle, ystävämme ei jaksanut perille asti. Se menehtyi isännän syliin auton takapenkille. Suru on suuri ja mieli alhaalla.
Koira oli ollut kuitenkin aiemmin varsin terve ja pirteä vanhus. Eläinlääkärin mielestä syitä voi olla monia miksi näin äkkinäinen lähtö. Emme halunneet koiraa avaukseen, joten emme saa varmuutta asiaan. Mutta mikään tieto maailmassa ei ystäväämme kuitenkaan takaisin toisi.
Koira oli ollut kuitenkin aiemmin varsin terve ja pirteä vanhus. Eläinlääkärin mielestä syitä voi olla monia miksi näin äkkinäinen lähtö. Emme halunneet koiraa avaukseen, joten emme saa varmuutta asiaan. Mutta mikään tieto maailmassa ei ystäväämme kuitenkaan takaisin toisi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Otan osaa suureen suruunne! Itsekin koirallisena ihmisenä osaan ajatella, kuinka suurta surua nyt koette. Onneksi ihanat muistot säilyy aina. Ja nyt koiranne on siellä "koirien taivaassa" vailla huolen häivää! Voimia ja jaksamista teille!
"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä."
- Eino Leino -
Teille kaikille... Itsekkin toivun edelleen rakkaamme kuolemasta. Pahoittelen kovasti.
Harmittelen sitä vielä et sinun luotasi on poistunut lyhyen ajan kuluessa jo toinen läheinen. Päivä kerrallaan joutuu elämään näitä asioita...
Kiitos kaikille myötäelämisestä...Ilmeisesti Heidi-78 on osunut lukemaan minun kotisivut ja huomannut, että hevoseni jouduttiin lopettamaan
12.11.2004. Jotenkin tuntuu, että siitäkään ei ole vielä päässyt yli niin heti tuli toisen rakkaan lähtö. Ja vielä niin yllättäen!! Sakemanni oli itseasiassa isännän koira ja hänen toinen sakemanninsa jouduttiin lopettamaan alkuvuodesta 2004 eli osaatte kuvitella kuinka raskasta tämä on hänelle. Me menetimme myös rakkaan kissamme kesän lopulla 2004. Joten elämä on meitä kovalla kädellä kohdellut, mutta kotona on vielä 3 karvajalkaa koiran muodossa ja 3 kissan muodossa lohduttamassa meitä suuressa surussa.
Se on vain karu tosiasia, että ken lemmikkieläimiä itselleen haluaa saa myös tottua siihen, että niistä eräänä päivänä joutuu luopumaan!!
Vielä kerran suuret kiitokset kaikille vastanneille ja mielelläni lueskelen teidänkin suru kokemuksia.
Mulle tohon alemmas, jossa oli meidän Fridan kuolin ilmoitus...
edessä teillä vaikeaa aikaa, mutta kyllä ajan myötä suru haihtuu taka-alalle ja tilalle tulee kauniit muistot.
=( Surullisia nämä tämmöiset... Itse olen omia koiriani saattanut paremmille maille 2kpl joten voin hieman aavistella miltä siellä tuntuu. Vajaa vuosi on siitä, kun saksanpaimenkoirani nukkui 3,5 vuotiaana... =( Kyllä se itkettää vieläkin.
Halaus ja rutistus...
Osanotto :( Minun koirani kuoli syksyllä, melko pirteänä ja jopa juoksukykyisenä eli melkein loppuun asti. Eräänä päivänä ei vain enää päässyt ylös ja valitti yötä päivää. Koska ensimmäinen koirani (vuosien takaa) oli aika pitkään ollut heikko ennen kuin poistui, en osannut odottaa niin äkillistä poistumista viimeisimmälle koiralleni.
Ikävä ottaa aikaa niin kovin ja paljon. Minua auttoi suunnattomasti uusi koira, mutta se entinenkin tulee mieleen joka päivä... Voimia.