Kaunis tarina

Ihana nuori nainen.... pieni asia ...mutta suuri vaikutus .... näille kahdelle varmasti ..
Aitoa rakkautta ja kiintymystä tuntevat parit joutuvat liian usein iäkkäinä asumaan erillään....kun toinen ei pysty enää kotona asumaan....
Rakkauteen uskon....

Juuri näitä kauniita tarinoita pitäisi tuoda julki ja korostaa, ne kummasti piristävät ja antavat uskoa hyvään jota kuitenkin on vielä paljon olemassa, Annukka todisti hyvän olemassaolon tällä teollaan, olisipa enemmän Annukan kaltaisia hyväntahtoisia ihmisiä.

Miksiköhän paris-kunta ajautui eroon?
Raha-vaikeuksiako?
Ulko-näkö-ero?
Ei mies ainakaan sata-kiloinen koira ole.
Muistaako mies enää vain saunan?

H.

Pieni on kaunista, pieni tarina myös.

Rakkaus aito on vain kerran ja se kestää pitkänkin tauon yhteisessä saunottelussa.

Kynttilät ja valonauhatkin, voi että.

Muistan viimeiset saunassa käynnit mieheni kanssa. Hän oli vähän vastahakoinen, kuvittelin että hän nauttii kun terveenä ollessaan tykkäsi saunoa. Jalat ei enää pitäneet, sain kuitenkin istumaan ala-lauteelle, näki että pelkää ja haluaa heti pois.
Takaisin en sitten saanutkaan yksin, piti pyytää naapuri apuun.

Joskus pienikin teko voi tarjota lähimmäisille suurta iloa.

Olisi kiva kuulla, miten te olette onnistuneet ilahduttamaan ikääntyneitä lähimmäisiänne. Kertoisitteko?

- - -

Itse muistan ilolla ja lämmöllä äitini viimeisiä syntymäpäiväjuhlia, jotka järjestimme yhdessä tyttäreni kanssa hänen hoitopaikkansa tiloissa. Äiti sai itse päättää, ketkä kutsuttiin vieraiksi juhliin, mutta kaiken muun tarjosimme yllätyksenä hänelle.

Juhlissa kuulin pitkästä aikaa äitini ihastuttavan helisevän naurun. Sain iloita siitä vielä puhelimessa illalla ja seuraavana päivänäkin, kun juttelimme. - Erityistä iloa tuotti juhlissa esiintynyt ja vanhempieni lempikappaleita esittänyt muusikko-laulaja. Hänen avullaan nousi pintaan myös paljon ihania muistoja vanhempieni yhteisistä tanssihetkistä. Heillä oli tapana pyörähtää kotonakin, kun radiosta kuului heidän lempikappaleitaan. Isä pystyi tanssimaan vielä viimeisen elinvuotensa aikanakin, jota perustellusti kutsuttiin jatkoajaksi.

Omassa mielessäni kohoaa pintaan kiitollisuus elämälle ja esiintyneelle taiteilijalle, joka jatkoi todella pitkään esiintymistään nähdessään suuren ilon, jota se tarjosi äidilleni.

Menettämällä uskonsa mihinkään ei tule tilaisuutta saavuttaa mahdollista tavoitettaan tai onnea, vaikka ne eivät toteutuisikaan, sitten loppupeleissä.

Kiinalainen sanonta - katkeruuskin on vain pieni osa elämää
- kuin katkerat yrtit - harvemmin itsekkyydenkään kanssa mitään tekemistä - eivät sitten olleet
ihmisten jalkoihin jääneitä. Kaunis tarina sinänsä.
Mikään mahtaa olla syynä että itsekkyys-mantraa niin paljon ja useasti tälläkn palstalla hoetaan - eikö tään palstan vanhuksillakin olisi oikeus elää tahollaan just omanlaistaan elämää ruuhkavuosien jälkeen
- myös levätä jos siltä tuntuu. ?

Miksi pipipäitten ideat sillä poistuisivat että tosiasioitten uutisointi kiellettäisiin - maailma on kaunis vain heille joitten mieli on vapaa
kaikista rasitteista - muille enempikin hyvinkin kärsimyksen- ja työntäyteinen. Ongelmat maailmasta koskaan ei poistu niistä vaikenemalla - Suomipopissa aikoinaan hyvä ja kaunis laulu K Halonen ja Veksi Salmi Kaunis maailma - kaikille heille joill elämässä aikaa elää elämäänsä, varaa ja tilaa unelmille
- silti moni kysyy, miks osattomaks onnesta jäin - itsekin.

Kaikesta huolimatta uskon vähän vaikka en oikein miehen ja naisen väliseen jaksakaan ... Aihe muuttuu ja muuttaa muottoaan ikäkausittain. Ehkä näkemys, kokemus, vähäinen ymmärtäminenkin auttaa näkemään lisää puolia ... Vai liekö kyse vain tottumisesta.