En ymmärrä miks näin kävi?

Seurustelimme vajaa puoli vuotta. Hän oli juuri täyttänyt 18 ja minä parinkympin paremmalla puolella oleva.

Vaikeuksia tuottaa ymmärtää, että miksi tässä kävi näin?

Eroa edeltävään kuukauteen liittyi paljon draamaa. Hänellä koulu ja harrastukset, minulla taas kesätyöt ja muutto. Huomasin oman stressin vaikuttavan suhteeseen, mutta koitin aina parhaani mukaan olla oma itseni kaikesta huolimatta sillä tiesin "parempien" päivien vielä koittavan kun kaikki stressi vähenisi ja muutenkin normaali unirytmi, mikä työstä johtuen oli epäsäännöllistä, palautuisi.

Pieni riita aiheutti melkein viikon mittaisen riitelyn eri aiheista ja lopuksi ymmärsin hänen haluavan omaa rauhaa enemmän. Ymmärsin tämän ja yritin ymmärtää. Kuitenkin kuulin hänen baarireissuistaan jne. Ja ajattelin hänellä olevan varmasti aikaa minullekin. Ei kuulemma ollut.

Monta asiaa tapahtui ennen tätä mutta päädyimme lopulta minun aloitteestani pitämään taukoa. Hänen reaktio oli "ihan sama olenki jo halunnut sitä". Olin hämmentynyt ja loukkaantunut tuosta, mutta pidimme aluksi viikon tauon. Sen jälkeen en kuullut hänestä mitään. Tästä lähtien minä olin se joka joutui pitämään/ottamaan yhteyttä. Yritin saada häntä tapaamaan minua, mutta aina hänellä oli jtn parempaa tekemistä. Ei ikinä aikaa minulle. Kului taas melkein viikko todella huonolla yhteyden pidolla ja päädyimme pitämään taas taukoa yhden viikon lisää. (miten tyhmänä pidän itseäni, että edes suostuin siihen.)

Hän ottikin yhteyttä sen jälkeen. Hyvin kylmä käytös minua kohtaan jatkui. Hän etsi tällä kertaa itse epäkohtia aiheuttaa draamaa niin omasta ulkonäöstään kuin myös minusta. Sanoi, että koko kuukauden ajan olen takertunut häneen liikaa? Tiedän ettei tämän voi olla mikään oikea syy sillä vaikka tässä viestissä kaikki ei ilmene tietenkään yritin olla mahdollisimman ymmärtäväinen häntä kohtaan. En halunnut painostaa tai ahdistaa häntä.

Kaikki päättyi kuitenkin minun aloitteestani sillä paha oloni oli jo liian vaikea pitää sisällä. Hän ei suostunut puhumaan puhelimessa, soitin ja hän löi minulle korvaan. Ainoastaan viesteillä sain pidettyä yhteyttä. Jätin hänet ja saman tien sain kuulla kuinka hän on jo melkein kuukauden ajan ajatellut minun jättämistäni.

Hänen mukaansa eroon johtavat syyt oli minun stressi ja epävarmuus. Hän myös koki olevansa minulle äiti hahmo vaikka en tajua millä tavalla tämä muka kuvaa minua mitenkään. Hän halusi muuttaa ja neuvoa minua ja vastoin sitä että pyysin häntä lopettamaan jatkoikin sitä. Epäilen myös että hänen kaverinsa ovat saattaneet olla "juonessa" mukana eli painostaa häntä jättämään.

Nyt eroa pohdittuani ja siitä muiden kanssa keskustellessani olen pannut muutamia asioita merkille mitä en suhteen aikana niin hirveästi miettinyt vaikkakin keskustelimme aiheesta. Kyseessä oli siis arvostus ja sen puute.

Välillä tuntui etten saanut hänen puoleltaan minkäänlaista arvostusta liittyivät ne sitten tekoihin tai vaan ihan perus kanssakäymiseen (musiikki, omat harrastukset, ulkonakö, vaatteet, ruokatavat, jne.).

Yhden yhteisen kaverin kertomana hänen eksänsä ennen minua oli kuulemma saanut melkein samanlaisen kohtalon.

Tuntui etten riittänyt missään määrin hänelle. Tämän huomasin vaikuttavan omaan itsetuntoon negatiivisesti. Oma epävarmuus kasvoi suhteen loppupuolella paljon enkä uskaltanut enää olla oma itseni.

Olen kuullut hänen myös pilkkaavan tauon aikana minulle tärkeitä asioita ja että hänellä olisi ollut (ehkä?) joku baarituttavuus jonka kanssa homma olisi edennyt pusutteluun. Hirveä ajatus ja ihan puistattaa kuulla varsinkin eron jälkeen sillä viimeiset viestit mitkä hänelle lähetin olivat oikeastaan positiivisia joissa kysyin häneltä syytä hänen toimintaansa ja sitä miksi hän ei halunnut tavata minua enää.

Tuntuu... Että vihaan itseäni tämän takia. Se, että vielä menin pyytämään anteeksi omia virheitäni ja muutenkin halusin tälle hyvän lopun. Nyt vihaan tätä kyseistä vakehtelijaa yli kaiken. En saa tätä päätökseen niin kuin haluaisin.

Tiedän että viestini on sekava ja voin parhaani mukaan vielä korjata sitä. Tähän kuitenkin liittyy melkein kuukauden mittainen jakso epävarmuutta koko suhteesta ja itsensä syyttely omista virheistä etten osaa purkaa tätä yhdeltä seisomalta.

Olisin kiitollinen kaikista neuvoista miten tästä eteenpäin. Lopputulos on kuitenkin se etten haluaisi vuosien päästä ajatella häntä tälläisena ihmisenä kuin hän minulle nyt näyttäytyy. Haluan uskoa että hän ei ole näin kylmä ihmisenä.