Omistanko kiinteistöt yksin vai omistammeko nämä äitini kanssa puoliksi? Äiti on antanut toisen kiinteistön ostoon tarvittavat rahat isälle. Voinko perukirjan perusteella hakea selvennyslainhuudon omiin nimiini? Äidin kanssa tästä on keskusteltu tänään ja hänen puolestaan asia on ok, mutta pelkää verottajaa (miksiköhän?)
Minulla on kädessäni isäni kuoltua 17.1.1980 laadittu perukirjajäljennös:
Vainajan oikeudenomistajat ovat asumuseroon 9.4.1979 tuomittu leski T ja alaikäinen tytär S=minä
Merkittiin, että vainaja on saanut lainhuudon P-nimiseen ja T -nimiseen tilaan.
Minulla on kädessäni isäni kuoltua 17.1.1980 laadittu perukirjajäljennös:
Vainajan oikeudenomistajat ovat asumuseroon 9.4.1979 tuomittu leski T ja alaikäinen tytär S=minä
Merkittiin, että vainaja on saanut lainhuudon P-nimiseen ja T -nimiseen tilaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kun isäsi oli naimisissa pelkkä perunkirja ei ole riittävä, se ei muodosta ns. saantoa. Asiassa pitäisi ensin tehdä ositus isäsi kuolinpesän ja äitisi välillä. Tämän jälkeen olet isäsi kuolinpesän ainoa oikeudenomistaja, jolloin omistat isäsi entisen omaisuuden (perinnönjakokirjan voisi toki tehdä selvyyden takia).
Jos isäsi oli äitiäsi rikkaampi, joutuu hänen kuolinpesä maksamaan tasinkoa äidillesi. Jos äitisi oli rikkaampi hän taas joutuu maksamaan tasinkoa vain jos hän ei kieltäydy. Toisaalta voitte varmaan äitinne kanssa sopia asian jollain tavalla niin, että poikkeatte lain pääsäännöistä.
En itse tiedä miksi verottajaa pitäisi pelätä tässä vaiheessa. Osituksen tai nolla-osituksen ei muistaakseni pitäisi aiheuttaa verovaikutusta äidillesi. Sen jälkeen kun omistat ko. kiinteistöt joudut tosin itse maksamaan kiinteistöveroa, mutta isäsi kuolinpesä maksaa sitä nytkin.
"(perinnönjakokirjan voisi toki tehdä selvyyden takia)"
Kun jakajia ei ole (yksi saa kaiken), perinnönjakokirjaa ei voida tehdä. Asia on yksiselitteisen selvä jo perukirjan ja osituskirjan (sekä sukuselvitysten) perusteella.
Perukirjassa isän ainoa omaisuus on nämä kiinteistöt, vm 1973 auto ja käytetyt huonekalut 500 markkaa. Äidin/yhteistä omaisuudesta ei ole mitään mainintaa. Kumpiko oli rikkaampi, selviääkö se tästä vai mistä?
Voimmeko keskenämme äidin kanssa tehdä perinnönjakokirjan/osituksen ja pitääkö se ilmoittaa jonnekin? Olemme samaa mieltä, että 'saan' kaiken isän perukirjassa olevan omaisuuden.
Kiinteistöveroa ei mene, koska molemmat kiinteistöt ovat metsää. En tiedä mitä veroja äiti pelkää. Perintöverohan on maksettu jo, eikö? Ehkä jotain lahjaveroa?
Jep, joudut maksamaan lahja- tai perintöveroa kiinteistöjen yhteenlasketun arvon puolikkaasta, sillä siitä osasta et ole vielä maksanut perintöveroa. Vero menee siis ositussopimuksen allekirjoittamispäivän käyvän arvon mukaan.
Puolikkaasta? - en ole maksanut perintöveroa mistään aikanaan koska olin alaikäinen isän kuollessa. Eikö koko perintövero pidä maksaa perukirjoituksen jälkeen? Eli äitini on maksanut tämän?
Siis lahjoittiko äitisi sinulle rahojaan maksamalla verosi omistaan? Mistä hän muuten rahat otti? Perukirjaan tulee aina kirjata myös lesken omaisuus ja sitä ei ilmeisesti ollut, jollei mitään kerran kirjattu. Vai oliko perintö hyvin pieni ja koko vero vain satasia?
Jos äitisi oli isän kuollessa varaton, hänen kuuluu lain mukaan saada tasinkona puolet isän varoista. Siksi sinulle on määrätty perintövero vain puolikkaasta isän omaisuutta.
Jos äitisi nyt luovuttaa tuon tasinko-osuuden sinulle, niin se on lahja. Taikka sitten lisäperintö isältä.
En tiedä mistä äiti maksoi veron/paljonko se oli tai hänen varoistaan , koska olin 12-vuotias.
Taidanpa pyörähtää ensin verotoimstaossa ensi viikolla ja sen jälkeen matka ehkä jatkuu oikeusaputoimistoon.
Saamasi vastaukset kattavat hyvin tilanteen, mutta ellei äidiltä löydy verolappua niin käynti verottajan luona on hyvä ja ainakin papereiden laadintaan oikeusapuun. Aikanaan laissa ollut asumusero taisi tuolloin 9.4.1979 olla jo ositusperustekin, mutta viimeistään puolison kuoleman 17.1.1980 aikaiset varallisuudet ovat ositusperusteena. Isän osalta siis pätee perukirja ja äidin osalta pitää muistella ja tarvittaessa saa sopia äidin tuolloiset varat, mutta omaisuuden arvoksi tulee päivän arvot. Jos omatunto vaatii äidin vanhan rahoituksen tilanostoon huomioimaan niin summan nykyarvo on jo kutistunut. On hyvä edes keskustella ettei avio-oikeuksia ollut rajoitettu avioehdolla tai testamenteilla saadusta varallisuudesta. Ositusta ei ollut tehty koska äiti on merkitty oikeuden omistajaksi. Eipä tuossa ongelmia synny kun äiti on noin hövelisti luvannut ilmeisen avio-oikeuden mukaisen tasinkonsa ja em. mainitsemasi rahatkin sinulle. Pahimmillaan sinulle voi tulla veroa, ei äidille.
"Aikanaan laissa ollut asumusero taisi tuolloin 9.4.1979 olla jo ositusperustekin, mutta viimeistään puolison kuoleman 17.1.1980 aikaiset varallisuudet ovat ositusperusteena."
Asumuserotuomio oli todella aikanaan ositusperuste, jos ositus toimitettiin tuomion voimassa ollessa. Tuomio nimittäin raukesi, jos
- puolisot eivät olleet muuttaneet erilleen 3 kk:n kuluessa tuomiosta; tai
- puolisot erilleen muutettuaan olivat palanneet yhteiselämään.
Toimitettu ositus pysyi voimassa, vaikka asumusero sittemmin raukesi.
Jos asumuserotuomio ei ollut rauennut ennen 17.1.1980, ositusperusteena on asumuserotuomio 9.4.1979, muussa tapauksessa ositusperuste on puolison kuolema 17.1.1980. Erilleen muuton voi todistaa osoitetoimiston / henkikirjoittajan todistuksella.
Sillä, kumman mukaan kerrotuista ajankohdista ositusperuste määräytyy, tässä tapauksessa ei liene merkitystä.
Kuulostaa siltä, että perukirja on puutteellisesti laadittu. Lisäksi aikanaan on jätetty hoitamatta ositus. On syytä olla tarkkana, jotta et joudu maksamaan perintöveroa moneen kertaan samasta omaisuudesta. Monia muitakin sudenkuoppia voi olla.
Äitisihän näitä asioita on puolestasi hoidellut, joten hänen pitäisi nyt tehdä sinulle tilitys asioiden ja omaisuuden hoitamisesta kaikkien näiden vuosien ajalta. Tosin jos varoja ei ollut, niin eipä ole paljon tilitettävääkään. Aika harvalla ihmisella vaan ei ole edes pankkitiliä. Äitisi on joka tapauksessa velvollinen antamaan sinulle tilin niin oman omaisuutensa hoitamisesta kuin isäsi kuolinpesän omaisuuden hoidosta siltä ajalta kun olit alaikäinen. Omasta omaisuudestaan siis ositukseen asti.
Onko äitisi hukannut perintöverotuspäätöksesi, vai miksi olet menossa verotoimistoon?
Joka tapauksessa kannattaa nyt käyttää ammattitaitoista lakimiestä, jotta saatte asiat hoidettua. Harmi ettei sitä tehty ajallaan.
Kiitos vastauksista. Löysin paikallisen yhdistyksen jossa lakimies antaa ilmaista neuvontaa kerran viikossa, lampsin papereineni sinne keskiviikona.
Ja piti vielä lisätä, että perukirjassa kulujen jälkeen varat on noin 15.000 markkaa, äidillä tallessa kuitti perintöveron maksusta - summa yli 14. 000 markkaa ???
Eihän se äitisi sitten ole tainnutkaan itse maksaa perintöverojasi. On ilmeisesti nostanut kuolinpesän tililtä ne rahat, jolla vero maksettiin
Perukirjassa isän ainoa omaisuus on nämä kiinteistöt, vm 1973 auto ja käytetyt huonekalut 500 markkaa. Ei pankkivaroja.
Kuitin summa kummastuttaa, kun vero on melkein yhtä suuri kuin pesän varat?
Ilmeisesti perukirja on tehty väärin eli kiinteistöjä ei ole arvostettu niiden käypään arvoon. Katso todelliset arvot perintöverotuspäätöksestä.