Puolustustaktiikasta

Sen verran lisäystä että jos torjunta ottaa kiinni viivan, niin silloin vapaa verkkomies ja ristikkäinen takamies sijoittuu kuten edellä mainittu, mutta torjunnan takana oleva takamies nousee hakemaan jujut läheltä verkkoa, ja pussin pohja taas menee puolustamaan torjunnan takana olevaan takakulmaan.

Slind kirjoitti:

Sen verran lisäystä että jos torjunta ottaa kiinni viivan, niin silloin vapaa verkkomies ja ristikkäinen takamies sijoittuu kuten edellä mainittu, mutta torjunnan takana oleva takamies nousee hakemaan jujut läheltä verkkoa, ja pussin pohja taas menee puolustamaan torjunnan takana olevaan takakulmaan.

Lue lisää

..opetettiin jo 1968 kun aloittelin lentopallon peluuta. Silloin pussi oli luonnollinen puolustusmuoto. Tosin ei sitä ei sillä nimellä tunnettu. Laitamies nousi aina torjunnan taakse ottamaan jujut ja lyhyt. Muut takakenttämiehet ikäänkuin kiersivät paikkaamaan aukijäänyttä nurkkaa samalla kun torjunnasta vapaa etumies laskeutui alemmas ottamaan viistot lyönnit.

Joku "kuutos-puolustusjärjestys" oli aivan uutta ja jotain ennenkuulumatonta kun siihen ensikerran törmäsin 70-luvun alussa. Se merkitsi ketterämpää 6-pelaajaa, jonka tuli liikkua 3 m:n viivan tuntumassa pelin ja pallon mukaan edestakaisin. Valmentaja antoi moitteita jos 6-pelaaja "makasi" liian ylhäällä torjunnan varjossa. Etäisyys piti olla juuri sellainen että lyhyet jujut olivat tiikerisyöksyllä nostettavissa peliin. Muuten mihin ne (tiikerit) ovat kadonneet nykylentopallosta?

Sittemmin 6-ryhmitys yleistyi ja on nykyään se ns. "helpompi" asetelma kun taas pussin pelaamista pidetään tätänykyä vaikeampana.

Kun ensimmäisen kerran näin mestaruussarjan peliä (Kaje-Rateko) joskus 1970-73, en aivan tarkkaan saanut selville kumpaa "järjestelmää" kentällä olevat joukkueet pelasivat.

Takakentän pelaajat näyttivät odottavan hyökkäystä rivissä lähellä takarajaa sen kummemmin paikkaa vaihtamatta ja tilanteen mukaan jokainen noukki lyhyetkin pallot edestään aina kolmen metrin viivalle saakka. Kolmas etumies, silloin kuin ei mennyt kolmanneksi torjujaksi laskeutui kyllä hieman alaspäin. Tietysti pelaajien liikkuvuuskin oli tuolla tasolla aivan eri luokkaa kuin alasarjoissa.

Niin tuo kolmen miehen torjunta oli silloin jotain uutta. Ainakin minulle. Muutenkin torjunnan toimintamahdollisuuksia oli parannettu. Olihan vasta muutama vuosi aikaisemmin eli joskus 60-luvun alkupuolella sallittu torjuntakosketus jo vastustajan puolella verkkonauhaa. Aiemmin se oli virhe.

Homma riippuu ihan siitä, miten joukkueessa homma sovitaan. Faktaa on kuitenkin se, että jokaista paikkaa ei pystytä peittämään.

Ranskan maajoukkue, jota pidetään maailman parhaana puolustuspelaamisen maana, pelaa liberonsa Hennon johdolla ns.linjapuolustusta, jossa takakentän pelaajat puolustavat linjassa noin 7 metrissä. Tämä tuntuu ainakin heillä toimivan. Ja siinä mielessä voisi ottaa mallia jokaiseen systeemiin, että ykköshyökkäystä puolustettaessa ei mielestäni ole mitään järkeä mennä "perinteisesti" seisomaan siihen kolmen metrin viivalle odottelemaan.

Mutta kuitenkin, homma riippuu siis siitä, miten joukkueessa sovitaan. Taktiikka, millä milloinkin kannattaa lähteä puolustamaan riippuu tietysti taas omasta joukkueesta, omasta syöttötaktiikasta ja vastustajasta.

Kysymykseen voisin kuitenkin antaa yhden vinkin, miten asian voisi toteuttaa. Eli jos torjujat sopivat pitävänsä rajan kiinni kakkospuolella, siirtyyä 4 ja 5 sektoriin, kutonen takarajalle hakemaan käsistä, päältä ja välistä tulevat, ykkönen tulee lähemmäksi ja saa peippivastuun. Tyhjiä kohtiahan tässäkin jää, sille ei voi mitään. Jos taas torjunta jättää rajan auki, siirtyy ykkönen kauemmas vartoileen kovia lyöntejä, neloselle peippivastuu.

Että näin.