Hei, ollaan siis oltu jotain 30 vuotta yhdessä , itse olen vajaa viiskymppinen mies seitsemän vuotta vanhempi. Nyt ollaan jo pari vuotta eletty kuin sisko ja veli. Seksielämää ei siis enää ole. Onko muilla vastaavaa tilannetta ? Itsellä käy välillä mielessä etten tässä iässä haluaisi näin olevan ja pelottaa ottaa puheeksi.
Pitkä suhde, nyt pari vuotta hiljaiseloa
Toivoisin
65
544
Vastaukset
- tylsäkö
Hei! Ehdottomasti kerrot vaimollesi, mitä ajattelet ja tunnet, siitä voi rakentua jotain kaunista ja hyvää. Uskon että vaimosi arvostaa, kun puhut suoraan, mutta muista että hyvällä mielellä lähdet avautumaan.
Täällä myös oltu jo kans 30 vuotta yksissä mieheni kanssa.
Ollaan todella rakastuneita ja seksielämämme on ihanaa, jopa täydellistä.
Elämä on liian arkista ja tylsää. Miestäni ei kiinnosta mikään mikä olisi yhteistä tekemistä. Mihinkään ei mennä kun kaikki maksaa, siis mies on niin nuuka.
Televisio menee päälle heti, kun kotiutuu fyysisestä työstään ja sammuu vasta nukkumaan mentäessä. Minä kun olen aina kotona, niin haluaisin joskus jutellakin, mutta ei, ei miestäni kiinnosta. Onkohan mulla niin tylsät jutut vai, voiko todellakin olla monen monta vuotta näin? Tuntuu että elämme jo, kuin vanhukset... en viälä haluaisi, muuten tulee liian pitkä tylsä vanhuus. Niin, olemme vasta alle 50 vuotiaita.- Toivoisin
Hei, jokin meni väärin , mä olen se vaimo jonka pitäis uskaltaa kysyä mikä miestä vaivaa kun en enää kiinnosta ja mitä jos vika onkin hänessä?
Toivoisin kirjoitti:
Hei, jokin meni väärin , mä olen se vaimo jonka pitäis uskaltaa kysyä mikä miestä vaivaa kun en enää kiinnosta ja mitä jos vika onkin hänessä?
Ei asia selviä muuten kuin kysymällä.
Tosin ei se välttämättä selviä kysymälläkään. Oma vaimoni on kieltäytynyt seksistä ja kaikesta läheisyydestä jo useamman vuoden. Kun olen yrittänyt kysellä syytä, niin vastaus on, "ei vaan kiinnosta".
Onko teillä asiat muuten hyvin?
Onko läheisyyttä?
Talous kunnossa, ei sairauksia, ei alkoholiongelmia yms?- Toivoisin
Ei meillä pussailla eikä halailla eli kuten aloitukseen laitoin: veli ja sisko. Talous kunnossa eikä mitään alko- ongelmaa. Pitkä liitto vain ja itsestä ainakin olen eri ihminen kun se 17- vuotias kun tapasimme.
Toivoisin kirjoitti:
Ei meillä pussailla eikä halailla eli kuten aloitukseen laitoin: veli ja sisko. Talous kunnossa eikä mitään alko- ongelmaa. Pitkä liitto vain ja itsestä ainakin olen eri ihminen kun se 17- vuotias kun tapasimme.
Kumman toiveesta olette ilman läheisyyttä?
Miten läheisyyttä kaipaava on osoittanut halunsa?
Miten toinen on siihen suhtautunut?
Onko teistä jompikumpi muuttunut merkittävästi ulkoisesti?
Mitä tarkoitat, sanomalla olevasi eri ihminen, kuin 17 vuotiaana?- Toivoisin
Kumpikaan ei halua lähestyä toista, eikä osoittanut halua. Molemmille on tullut kiloja lisää tässä 30 vuodessa. Kun tapasimme en ollut mielestäni aikuinen vaan vielä lapsi. Joten ihmisenä kasvanut olen.
- Nämäkunlöytyy
Kyllä seksi ja suukottelu, halaus, kosketus kuuluu parisuhteeseen. Jos näitä ei ole niin erota kannattaa. Tämä erottaa kaveri suhteesta.
- henkinenyhteys
Hmm..pussailua oli vain ennen kuin päästiin sänkyhommiin, sen jälkeen se loppui. Halailua ei koskaan vaatteet päällä. Käsikädessä vain ekoilla treffeillä. Nykysuhteilu luo ajatuksen päähän, että suhde on pilalla, jos ei ole halailua ja pussailua, parisuhteita on kuitenkin monenlaisia, joissa ihmisille muutkin asiat tuovat läheisyyden tunteen kuin nuo. Ei siis ole tae onnesta nuo mainitsemasi asiat.
- Suhteitaonmontaaeri
henkinenyhteys kirjoitti:
Hmm..pussailua oli vain ennen kuin päästiin sänkyhommiin, sen jälkeen se loppui. Halailua ei koskaan vaatteet päällä. Käsikädessä vain ekoilla treffeillä. Nykysuhteilu luo ajatuksen päähän, että suhde on pilalla, jos ei ole halailua ja pussailua, parisuhteita on kuitenkin monenlaisia, joissa ihmisille muutkin asiat tuovat läheisyyden tunteen kuin nuo. Ei siis ole tae onnesta nuo mainitsemasi asiat.
Kyllä on tae ja väitän että juuri nuo pitää olla suhteessa. Kun menen miestäni halaamaan tai pussaamaan pitää sen myös antaa takaisin. Olemme myös olleet pitkässä aviossa. Seksiäkin on viikossa useampana iltana. Toki me myös kavereita ollaan. Yhdessähän me määritetään tämä suhde. Kuten tekin ja keskustelemalla ja kysymällä asiat pysyy kunnossa.
- aamuinenmiete
Suhteitaonmontaaeri kirjoitti:
Kyllä on tae ja väitän että juuri nuo pitää olla suhteessa. Kun menen miestäni halaamaan tai pussaamaan pitää sen myös antaa takaisin. Olemme myös olleet pitkässä aviossa. Seksiäkin on viikossa useampana iltana. Toki me myös kavereita ollaan. Yhdessähän me määritetään tämä suhde. Kuten tekin ja keskustelemalla ja kysymällä asiat pysyy kunnossa.
Kiinnostaa tietää, että halaus ja pussausaloitteet, kummalta ne tulee? Ideaali on siis, että molemminpuolista, mutta joskus se on niinkin, että vain toinen aloittaa, mutta toinen ei koskaan. Hyvä esimerkki on se, että jos sanon hyvää yötä, niin siihen kyllä vastataan, mutta jos en sano, niin ei hänkään sano. En voi sille ,mitään, mutta tuollaisessa tilanteessa tulee helposti sellainen tyrkyttäjä olo.
- Niinvastaakaiku
aamuinenmiete kirjoitti:
Kiinnostaa tietää, että halaus ja pussausaloitteet, kummalta ne tulee? Ideaali on siis, että molemminpuolista, mutta joskus se on niinkin, että vain toinen aloittaa, mutta toinen ei koskaan. Hyvä esimerkki on se, että jos sanon hyvää yötä, niin siihen kyllä vastataan, mutta jos en sano, niin ei hänkään sano. En voi sille ,mitään, mutta tuollaisessa tilanteessa tulee helposti sellainen tyrkyttäjä olo.
Höpö kukaan tyrkky ole. Yleensä me naiset olemme tunteella eläviä ja myös näytämme ne teoin. Miehet ovat kovempia ja ottavat roolin ettei osaa/kykene hempeilyyn. Ei se pidä olla kilpailu kumpi aloittaa ja mitä. Sinun itsetunto on heikko. Koska epäilet toisen tekemisiä ja tekemättä jättämistä etkä ole itse niitä rehellisesti näyttänyt. Turha perustella ettei jaksa olla se osapuoli joka aina näyttää ensin. Silloin teillä kyseessä se kuka hallitsee teidän suhdetta. Asiat kyllä korjaantuvat pitkässäkin suhteessa kun muutatte ainaisia rutiineja ja muutatte tekemisiänne. Jos toinen kieltäytyy jatkuvasti silloin on jokin vialla kuin se että unohtanut toisen.
- Aikuistenoikea
Olipas ikävän tuntoista yleistystä. Nykyisin nainen on koventunut ja mies pehmentynyt, joten aika tasoissa ollaan ja seksielämässä tarpeet ovat aika lailla samanlaiset, sukupuolesta riippumatta. Mies voi olla hyvinkin herkkä seksuaalisuudestaan ja kokea sellaisia paineta ja pelkoja, ettei enää uskalla edes yrittää kun pelkää epäonnistuvansa ja kun se "muka-tunteella-elävä-nainen" on viimeisen päälle sanavalmis pirttihirmu, ei ihme jos ei seiso tai uskalla tuoda omia pelkojaan esille.
- taas-eka-kerta
Meillä samanpituinen suhde ja seksipuoli on meilläkin hiipunut molempien "rauhoituttua" keski-ikään, mutta meitä se ei haittaa, koska hellyyttä on muutenkin joka ikinen päivä.
Ehkäpä teillä ollaankin eri tasoisia fyysisyyden suhteen: sinä aktiivisempi kuin miehesi...?
Tai ehkä miehelläsi on "pahemmat" vaihdevuosioireet kuin sinulla...?
No, koska asia selvästikin häiritsee sinua, kannattaisi asiasta tietenkin pyrkiä puhumaan kumppanin kanssa - peloilla ei siinä luulisi olevan mitään sijaa.
Lääketiede tulee apuun, jos ongelma on potenssin puutteessa. Miehet eivät mielellään puhu potenssiongelmistaan, mutta vaimo voi olla siinäkin kaverina, ymmärtäen miehen ongelmaa ja tukien häntä uuden elämäntilanteen edessä.
Sitä kun ollaan nyt keski-iässäkin ekaa kertaa, molemmat. Saahan silloin olla vähän öönä myös itsensäkin kanssa, koska asiat eivät enää kulje yhtä itsestäänselvästi kuin ennen, ei vaikka mitä tekisi. Se on kriisi, jonka moni mies ja nainen käyvät yksin läpi itsensä kanssa.
Niin ei kuitenkaan tarvitse olla.
Ymmärrystä siis, ja ymmärryksen avulla uuden elämäntilanteen haasteiden kimppuun, yhdessä.- Toivoisin
Kiitos kannustuksesta🤓
- viitakonykä
Toivoisin kirjoitti:
Kiitos kannustuksesta🤓
Meillä pitkä suhde ja samat ongelmat, sanoin vaimolle kesällä et jättää pillerit pois, siitä noin 2,5 kk ja suhde on nyt niin kuin olis viikko sitten tavattu, sain iloisen ja rakastettavan vaimoni takaisin ( tosin olen hätä rakastanut koko ajan) . Uskomatonta miten suuri muutos.
- kaipaaniholle
Meillä vaimon kanssa samanlainen tilanne kuin sisko ja veli...seksi ja hellyys puutunut jo yli vuoden. Vaimo ei tunnu muutosta haluavan mun satunnaisista yrityksistä huolimatta joten en enää jaksa yrittää. Olen suunnannut mielenkiintoni toisaalle kun markkina arvoa tuntuu olevan ainakin seksi mielessä.
- Salapanojonkatiedän
Siis sinullakin salapano. Huh kyllä noita kakkosnaisia näymmä riittää. Mahtavaa kun hoitelevat ukkomiehiä kunnolla. Onhan se jonkun avionpelastus toki!
- elämäonvalintoja
Heh..se on nyt vain sellainen luulo, että on markkina-arvoa seksissä. Ei siitä alituisesta sekstailustakaan saa mitään sen syvempää aikaiseksi, eräänlainen harha, johon moni astuu. Loppuelämä siellä kiikkustuolissa onkin sitten sitä ahdistusta, miksi niin tein, ei ne monet seksikokemukset kuitenkaan pitkän päälle lämmitä, kun itse romutti oman arvonsa perheen päänä ja pikkuiset nappisilmät eivät kuuntele elämän seikkailuja, kun sellaisia ei voi heille kertoa tai jos on oikein irstas ollut, niin ei ole niitä nappisilmiäkään.
- kaipaaniholle
elämäonvalintoja kirjoitti:
Heh..se on nyt vain sellainen luulo, että on markkina-arvoa seksissä. Ei siitä alituisesta sekstailustakaan saa mitään sen syvempää aikaiseksi, eräänlainen harha, johon moni astuu. Loppuelämä siellä kiikkustuolissa onkin sitten sitä ahdistusta, miksi niin tein, ei ne monet seksikokemukset kuitenkaan pitkän päälle lämmitä, kun itse romutti oman arvonsa perheen päänä ja pikkuiset nappisilmät eivät kuuntele elämän seikkailuja, kun sellaisia ei voi heille kertoa tai jos on oikein irstas ollut, niin ei ole niitä nappisilmiäkään.
Miksi seksin pitäisi ahdistaa kiikkustuolissa, enemmän ahdistaa kun vaimo ei halua, enkä hypi sängystä toiseen jos nyt pari satunnaista kertaa on saanut. Hyvää ainakin teki ja kyllä seksiin mulla kuuluu muutakin kuin "pussien" tyhjennys.
- Salapanojonkakuulin
kaipaaniholle kirjoitti:
Miksi seksin pitäisi ahdistaa kiikkustuolissa, enemmän ahdistaa kun vaimo ei halua, enkä hypi sängystä toiseen jos nyt pari satunnaista kertaa on saanut. Hyvää ainakin teki ja kyllä seksiin mulla kuuluu muutakin kuin "pussien" tyhjennys.
Kyllä seksi kuuluu parisuhteeseen oli se sitten kuinka pitkä tai lyhyt. Tuota "pussien tyhjennyksellä" sen verran että ukkomies tuppaa tekemään juuri tuon kun kotona ei saa. Tähän se johtaa. Moni vaimo taas hyväksyy tuon pussien tyhjennyksen kunhan elämä ei muutoin häiriinny. Tämä on nykypäivää parisuhteessa.
- Pelkkääpanoa
kaipaaniholle kirjoitti:
Miksi seksin pitäisi ahdistaa kiikkustuolissa, enemmän ahdistaa kun vaimo ei halua, enkä hypi sängystä toiseen jos nyt pari satunnaista kertaa on saanut. Hyvää ainakin teki ja kyllä seksiin mulla kuuluu muutakin kuin "pussien" tyhjennys.
Hyvässä rakastelussa on aina syvät tunteet myös pelissä, kakkoselta saa pussien tyhjennyksen ei muuta, koska tunteet ja rakkaus, arvostus ja kunnioitus puuttuu.
- Toivoisin
Enhän mä edes tiedä tyhjenteleekö mieheni pussejansa, mutta minun on kyllä tyydytettävä usein itseni kun sitä seksiä ei enää ole. Eihän tämä nyt kuolemaksi ole mutta ilman sitä toisen ihon läheisyyttä jääminen harmittaa ja mietinkin kun kohta täytän sen 50 vee niin tähänkö on tyytyminen?
Tilanteesi taitaa olla sama kuin mullakin.
Keskustelusta ei ole apua, koska toinen (vaimoni) ei näe tilanteessa mitään ongelmaa, koska asiat on juuri niin kuin hän toivookin.
Vaihtoehdoksi taitaa jäädä pettäminen, ero, tai nykyiseen tyytyminen.
Pettää en tahtoisi, koska se ei oikein sovi luonteeseeni.
Erota en haluaisi, koska eron myötä menisi ´se kaikki, jonka eteen olen tehnyt työtä parikymmentä vuotta, se pitää sisällään omaisuuden ja ihmissuhteet.
Enkä tiedä, löytäisinkö koskaan itselleni sopivaa uutta naista.
En myöskään tahtoisi tyytyä nykyiseen, koska tämä tuntuu tappavan kaiken ilon elämästä, kun joutuu olemaan ilman seksiä ja läheisyyttä.
Vaikuttaa siltä, että on vain huonoja vaihtoehtoja, enkä tiedä,. mikä niistä olisi vähiten huono.- Uskokaajasopikaa
Siis miksi toinen kieltäytyy läheisyydestä tai seksistä? On todella törkeää jos näin on asiat suhteessa silloin puolison pitää hyväksyä että hakee seksin muualta. Minustakin seksi kuuluu isonakin asiana suhteeseen. Jos jokin sairaus on esteenä niihinkin löytyy konstit. Ei puolison pidä alentua pyytelemään tai anelemaan seksiä toiselta. Jos toinen sanoo nyt haluan niin toinen kysyy miten ja missä. Molempien pitää olla seksistä kiinnostunut. Nyt sitten kerron vielä olen vaimo ja tyytyväinen kuten uskon myös mieheni olevan. Muistelimme kerran monestikko olemme kieltäytyneet uskokaa tai älkää "kerran" jutelkaa asiat kuntoon ja sopikaa yhdessä kuinka monesti ja miten hoidatte toisianne.
- Sheangel
Pitkässä parisuhteessa voi olla pitkiäkin seksittömiä kausia, ainakin meillä on ollut. Olemme 61 ja 58 ikäiset ja parisen vuotta sitten olimme reilun vuoden ilman minkään laista seksielämää, johtuen monesta syytä ja aiheestakin. Nyt taas seksielämä on mallillaan ja vast'ikään vietimme oikein ihanan parisuhdeviikonlopun ulkomailla. Meistä kumpikaan ei ole valmis luopumaan seksistä ja läheisyydestä, se on kuitenkin niin paljon elinvoimaa ja hyvinvointia antava tekijä, olipa ikä mikä tahansa.
Ai että se reilu vuosi oli "pitkä aika"?
Me olemme suunnilleen 50 vuotiaita, minä vähän yli, vaimo vähän alle.
Meillä pisin seksitön aika oli suunnilleen 7 (seitsemän) vuotta!
Sitten oli muutaman viikon aikana seksiä muutaman kerran ja nyt ilman seksiä olen taas ollut yli 2 vuotta.
Ja syynä on ollut niinkin merkittävä asia, että vaimoani "ei vaan kiinnosta". Sen tarkemmin hän ei ole välittänyt asiaa perustella.
Ja se omituinen innostus tuossa välissä johtui siitä, että vaimoni luuli minulla olevan suhde toiseen naiseen.
No suhde kyllä oli, mutta se oli.pelkkä keskustelusuhde. Tosin se toinen nainen olisi halunnut suhteen olevan enemmän, mutta omatuntoni ei sallinut sellaista.
Omituista asiassa on se, että vaimoni nautti seksistä, sai orgasmeja melko helposti, mutta jo muutama minuutti orgasmin jälkeen, saattoi todeta, että aivan yliarvostettua hommaa.
Eikä hän siihen koskaan ole osallistunut muuten, kuin levittänyt jalkansa.
Siitä kaikki eteenpäin, onkin sitten ollut mun hoidettavana.
Useasti olen miettinyt, että millaista seksi olisi sellaisen naisen kanssa, joka haluaisi aktiivisesti osallistua seksiin.
En tiedä, jääkö se vain haaveeksi?- Sheangel
Voi kamalaa, jos näin voin sanoa. Kaikki on näköjään suhteellista. Seitsemän vuotta ilman seksiä on kyllä aika kohtuutonta. Itselleni tuo vuoden paussi teki jo sen, että aloin pelätä koko rakastelua ja pohdin tokko tuo enää onnistuukaan ja kyllä identiteettini naisena kärsi, samoin kyseen alaistin viehättävyyteni mieheni silmissä. Tosin, mieheni oli käynyt tahollaan aivan samoja pohdintoja. Onneksi me molemmat huolestuimme turhaan.
Pikku hiljaa olemme saaneet takaisin sen ihanan ja aktiivisen seksielämämme, jota ennen lapsia harrastimme ja nyt taas kun lapset ovat maailmalle.
Olisiko vaimollasi jotain psyykkisia esteitä tai inhon tunteita seksiä kohtaan? Sheangel kirjoitti:
Voi kamalaa, jos näin voin sanoa. Kaikki on näköjään suhteellista. Seitsemän vuotta ilman seksiä on kyllä aika kohtuutonta. Itselleni tuo vuoden paussi teki jo sen, että aloin pelätä koko rakastelua ja pohdin tokko tuo enää onnistuukaan ja kyllä identiteettini naisena kärsi, samoin kyseen alaistin viehättävyyteni mieheni silmissä. Tosin, mieheni oli käynyt tahollaan aivan samoja pohdintoja. Onneksi me molemmat huolestuimme turhaan.
Pikku hiljaa olemme saaneet takaisin sen ihanan ja aktiivisen seksielämämme, jota ennen lapsia harrastimme ja nyt taas kun lapset ovat maailmalle.
Olisiko vaimollasi jotain psyykkisia esteitä tai inhon tunteita seksiä kohtaan?Vaikea sanoa, mikä haluttomuuteen on syynä, kun kysyttäessä vastaus on aina sama, ei vaan kiinnosta.
Vaimoni on kaunis, hoitaa kodin hyvin, pitää huolta itsestään yms, eli mistään itsetunto-ongelmista sen ei pitäisi johtua.
Itse en polta, olen lähes absolutisti, työssäni tienaan hyvin, kuntoilen, olen hoikka, huolehdin hygienistani, yms.
Eli sellaiset perusasiat on kunnossa.
Joskus vaimoni on todennut, että olen paras mahdollinen aviomies, mutta meidän kemiat ei kohtaa.
Tuossa on ne selitykset, mitä olen hänestä.irti saanut.
Ja kun kyse ei "pelkästään" seksistä, vaan meillä ei ole minkäänlaista fyysistä kosketusta. Ei halauksia, ei suudelmia, ei lähekkäin oloa, ei siis kertakaikkiaan mitään.
Emme enää edes nuku samassa huoneessa.
Silloin kun seksi loppui, pidin puutteessa oloa maailman pahimpana asiana, mutta huomasin seksittömyyden olleen pikkujuttu, sitten kun myös läheisyys loppui.
Se on oikein oiva keino saafa
Parisuhde voi siis olla tälläinenkin.
Toivottavasti sinä ja miehesi osaatte arvostaa sitä hyvää, mitä teillä on.- Toivoisin
mikatre66 kirjoitti:
Ai että se reilu vuosi oli "pitkä aika"?
Me olemme suunnilleen 50 vuotiaita, minä vähän yli, vaimo vähän alle.
Meillä pisin seksitön aika oli suunnilleen 7 (seitsemän) vuotta!
Sitten oli muutaman viikon aikana seksiä muutaman kerran ja nyt ilman seksiä olen taas ollut yli 2 vuotta.
Ja syynä on ollut niinkin merkittävä asia, että vaimoani "ei vaan kiinnosta". Sen tarkemmin hän ei ole välittänyt asiaa perustella.
Ja se omituinen innostus tuossa välissä johtui siitä, että vaimoni luuli minulla olevan suhde toiseen naiseen.
No suhde kyllä oli, mutta se oli.pelkkä keskustelusuhde. Tosin se toinen nainen olisi halunnut suhteen olevan enemmän, mutta omatuntoni ei sallinut sellaista.
Omituista asiassa on se, että vaimoni nautti seksistä, sai orgasmeja melko helposti, mutta jo muutama minuutti orgasmin jälkeen, saattoi todeta, että aivan yliarvostettua hommaa.
Eikä hän siihen koskaan ole osallistunut muuten, kuin levittänyt jalkansa.
Siitä kaikki eteenpäin, onkin sitten ollut mun hoidettavana.
Useasti olen miettinyt, että millaista seksi olisi sellaisen naisen kanssa, joka haluaisi aktiivisesti osallistua seksiin.
En tiedä, jääkö se vain haaveeksi?Samassa tilanteessa ollaan vaikka ei samaa sukupuolta, en siis ole yksin. Välillä ajattelen että jokainen meistä on vastuussa omasta onnestaan joten tarttis tehdä asialle jotain eikä vaan valittaa. Mutta pitkä suhde-pitkä yhteinen historia-omaisuus jne. Ei sitä niin vaan uskalla lähteä ja minullakin pelko et jäisin yksin.
- onneenoikeutettuko73
Kateellisena luen juttuja hyvästä parisuhteesta...sellaisesta itsekin vielä reilu nelikymppisenä naisena haaveilen. Aika monella varmasti pelko yksin jäämisestä. Meillä arki toimii, mutta siinäpäs se sitten onkin. Itse kaipaisin läheisyyttä (asiasta on keskusteltu) ja jos en läheisyyttä muuten saa, niin mihinkäs muuhun se johtaa kuin toisista erilleen kasvamiseen. Niin tutulta kuulostaa tuo eri huoneissa nukkuminenkin...
Toivoisin kirjoitti:
Samassa tilanteessa ollaan vaikka ei samaa sukupuolta, en siis ole yksin. Välillä ajattelen että jokainen meistä on vastuussa omasta onnestaan joten tarttis tehdä asialle jotain eikä vaan valittaa. Mutta pitkä suhde-pitkä yhteinen historia-omaisuus jne. Ei sitä niin vaan uskalla lähteä ja minullakin pelko et jäisin yksin.
Tuskin sinä yksin jäisit, ottajia varmasti riittää, mutta onko ne uudet parempia kuin nykyinen?
Vuodet on kuitenkin veistelleet molemmille omat tehtävät, tavat, yms. johon on mukauduttu.
Eihän niiden vaihtuminenkaan välttämättä huono asia olisi, mutta koskaan sitä ei voi etukäteen tietää.
Itselläni omat vapaa-ajan harrastukset on aika pitkälti sidottu nykyiseen elämään ja omaisuuteen. Erossa se kaikki muuttuisi, kun pitäisi myydä talo, niin samalla häviäisi harrastukset, ainakin nykyisessä muodossaan.
Tietysti sivusuhde olisi yksi vaihtoehto, mutta toisiko se sellaista kokonaisvaltaista tyydytystä, kuin minkä saa rakastelusta rakastamansa ihmisen kanssa?
Ja jos sattuukin rakastumaan tähän sivusuhteen osapuoleen, niin pystyisikö enää teeskentelemään suhdetta puolison kanssa?
Vaimoni on joskus ehdottanut, että hakisin seksiä muualta, mutta omatuntoni ei ole sitä sallinut.
Suoria ehdotuksia on tullut, mutta joku sisällä sanoo ei.onneenoikeutettuko73 kirjoitti:
Kateellisena luen juttuja hyvästä parisuhteesta...sellaisesta itsekin vielä reilu nelikymppisenä naisena haaveilen. Aika monella varmasti pelko yksin jäämisestä. Meillä arki toimii, mutta siinäpäs se sitten onkin. Itse kaipaisin läheisyyttä (asiasta on keskusteltu) ja jos en läheisyyttä muuten saa, niin mihinkäs muuhun se johtaa kuin toisista erilleen kasvamiseen. Niin tutulta kuulostaa tuo eri huoneissa nukkuminenkin...
Uskon tietäväni, mitä tarkoitat.
Kun näkee ulkona, tai vaikka telkkarissa jonkun parin, jotka halaa, suutelee, pitää toisistaan kiinni, katsoo toisiaan silmiin tavalla josta näkee rakkauden, niin aina silloin tuntee katkeruutta siitä, mitä ilman joutuu olemaan.
Eikä tämä.erillään nukkuminen ainakaan helpota tilannetta.
Nytkin istun yksin sängyllä ja naputtelen puhelinta.
Jos asiat olisi niin kuin tahtoisin, olisin tälläkin hetkellä hyväilemässä naista jota haluaisin ja joka haluaisi minua.
Tässä ehtii ajatteleen liikaa sitä, mitä ilman jää.
Se katkeroittaa mielen.
On vaikeaa jaksaa olla hyvällä tuulella aina päivisin, kun edelleen joka ilta todellisuus lyö päin näköä.- tuplatäkki
onneenoikeutettuko73 kirjoitti:
Kateellisena luen juttuja hyvästä parisuhteesta...sellaisesta itsekin vielä reilu nelikymppisenä naisena haaveilen. Aika monella varmasti pelko yksin jäämisestä. Meillä arki toimii, mutta siinäpäs se sitten onkin. Itse kaipaisin läheisyyttä (asiasta on keskusteltu) ja jos en läheisyyttä muuten saa, niin mihinkäs muuhun se johtaa kuin toisista erilleen kasvamiseen. Niin tutulta kuulostaa tuo eri huoneissa nukkuminenkin...
Läheisyyden kaipuu. On läheisyyttä ja intiimiä "läheisyyttä".
Usein vaimoni ottaa sen "läheisyyden" eikä tähän mennessä ole tullut hutiyrityksiä.
Elämämme on vakaata ja stressitöntä ilman parisuhteessa esiintyviä yllätyksiä.
Eläkkeellä olemme olleet 16 vuotta.
Siis jos jotain ei saa niin voihan kokeilla sen ottamista! - Toivoisin
mikatre66 kirjoitti:
Uskon tietäväni, mitä tarkoitat.
Kun näkee ulkona, tai vaikka telkkarissa jonkun parin, jotka halaa, suutelee, pitää toisistaan kiinni, katsoo toisiaan silmiin tavalla josta näkee rakkauden, niin aina silloin tuntee katkeruutta siitä, mitä ilman joutuu olemaan.
Eikä tämä.erillään nukkuminen ainakaan helpota tilannetta.
Nytkin istun yksin sängyllä ja naputtelen puhelinta.
Jos asiat olisi niin kuin tahtoisin, olisin tälläkin hetkellä hyväilemässä naista jota haluaisin ja joka haluaisi minua.
Tässä ehtii ajatteleen liikaa sitä, mitä ilman jää.
Se katkeroittaa mielen.
On vaikeaa jaksaa olla hyvällä tuulella aina päivisin, kun edelleen joka ilta todellisuus lyö päin näköä.Mikä teidät on ajannut nukkumaan erilleen? Mä en voisi ajatella että nukuttaisiin erillään vaikkei muuta siellä sängyssä tapahdukaan. Tosin tää voi olla tottumusta kaikki
- onneenoikeutettuko73
mikatre66 kirjoitti:
Uskon tietäväni, mitä tarkoitat.
Kun näkee ulkona, tai vaikka telkkarissa jonkun parin, jotka halaa, suutelee, pitää toisistaan kiinni, katsoo toisiaan silmiin tavalla josta näkee rakkauden, niin aina silloin tuntee katkeruutta siitä, mitä ilman joutuu olemaan.
Eikä tämä.erillään nukkuminen ainakaan helpota tilannetta.
Nytkin istun yksin sängyllä ja naputtelen puhelinta.
Jos asiat olisi niin kuin tahtoisin, olisin tälläkin hetkellä hyväilemässä naista jota haluaisin ja joka haluaisi minua.
Tässä ehtii ajatteleen liikaa sitä, mitä ilman jää.
Se katkeroittaa mielen.
On vaikeaa jaksaa olla hyvällä tuulella aina päivisin, kun edelleen joka ilta todellisuus lyö päin näköä.Näköjään tiedät tarkalleen mitä tarkoitan. Itse näytän tunteeni ja puhun niistä. Yhteisen elämän alkutaipaleella oli tietty oma huumansa ja kaikki tuntui niin ihanalta. Lasten syntymän jälkeen vaan kaikki on hiljalleen "hiipunut." Huomaan pohdiskelevani lähes päivittäin...tätäkö elämältäni oikeasti haluan? En halua, sen teidän. Toivoisin paljon läheisempää parisuhdetta. Toki molemmilla on hyvä olla omia harrastuksia, mut yhdessäkin olisi hyvä tehdä jotain muutakin kuin arjen pyörittämistä. Tänään miehelleni juttelin, että kaipaisin jotain yhteistä harrastusta tai yhdessä tekemistä. Vastauksen melkein arvasin: Missä välissä tässä ehtii mitään yhdessä tekemään? Lastenhoidosta se ei oo kiinni. Mielestäni asenteesta jotenkin vaan jäi sellainen fiilis, että ei kiinnostakaan. Parisuhteen tilasta on juteltu (lähinnä minä), mut ei se vaan koskaan mihinkään johda vaikka kuinka toivoisin. Yhteistä harrastusta vaan on niin vaikeaa löytää. Mielenkiinnonkohteet on niin erilaiset. Itse rakastan liikkumista, mies ei pidä lainkaan. Mikäpä sen ihanampaa olisi kuin vaikkapa lenkkeily mukavassa seurassa.
Erillään nukkumiseen on syy, mutta en viitsi tässä siitä sen enempää kirjoitella. Osittain kyllä tekosyykin. Tänään mietin, että milloinkahan meillä on viimeks ollu yhdessä hauskaa? En ees muista. Syyslomallakin ehdotin lasten käyttämistä sisäliikuntapuistossa/kylpylässä...eipä ottanut tuulta purjeisiin...käytin sitten itekseni ja kivaa oli :)
Mielialaan mullakin tää tilanne vaikuttaa, välillä oikeesti ahistaa. Pohjimmiltani oon tosi iloinen ja positiivinen persoona. Välillä tuntuu etten oo ollenkaan oma itteni :( Kunpa joku tulis ja sanois, että kuule nyt sun on vaan rohkeesti tehtävä päätös ja lähdettävä... onneenoikeutettuko73 kirjoitti:
Näköjään tiedät tarkalleen mitä tarkoitan. Itse näytän tunteeni ja puhun niistä. Yhteisen elämän alkutaipaleella oli tietty oma huumansa ja kaikki tuntui niin ihanalta. Lasten syntymän jälkeen vaan kaikki on hiljalleen "hiipunut." Huomaan pohdiskelevani lähes päivittäin...tätäkö elämältäni oikeasti haluan? En halua, sen teidän. Toivoisin paljon läheisempää parisuhdetta. Toki molemmilla on hyvä olla omia harrastuksia, mut yhdessäkin olisi hyvä tehdä jotain muutakin kuin arjen pyörittämistä. Tänään miehelleni juttelin, että kaipaisin jotain yhteistä harrastusta tai yhdessä tekemistä. Vastauksen melkein arvasin: Missä välissä tässä ehtii mitään yhdessä tekemään? Lastenhoidosta se ei oo kiinni. Mielestäni asenteesta jotenkin vaan jäi sellainen fiilis, että ei kiinnostakaan. Parisuhteen tilasta on juteltu (lähinnä minä), mut ei se vaan koskaan mihinkään johda vaikka kuinka toivoisin. Yhteistä harrastusta vaan on niin vaikeaa löytää. Mielenkiinnonkohteet on niin erilaiset. Itse rakastan liikkumista, mies ei pidä lainkaan. Mikäpä sen ihanampaa olisi kuin vaikkapa lenkkeily mukavassa seurassa.
Erillään nukkumiseen on syy, mutta en viitsi tässä siitä sen enempää kirjoitella. Osittain kyllä tekosyykin. Tänään mietin, että milloinkahan meillä on viimeks ollu yhdessä hauskaa? En ees muista. Syyslomallakin ehdotin lasten käyttämistä sisäliikuntapuistossa/kylpylässä...eipä ottanut tuulta purjeisiin...käytin sitten itekseni ja kivaa oli :)
Mielialaan mullakin tää tilanne vaikuttaa, välillä oikeesti ahistaa. Pohjimmiltani oon tosi iloinen ja positiivinen persoona. Välillä tuntuu etten oo ollenkaan oma itteni :( Kunpa joku tulis ja sanois, että kuule nyt sun on vaan rohkeesti tehtävä päätös ja lähdettävä...Nyt on kotona hieman normaalirytmi sekaisin, enkä ole ehtinyt vastata.
Mutta nyt vastaan vain lyhyesti ja myöhemmin sitten paremmin.
Meillä erillään nukkumisen (vaimoni ilmoittama) syy, on mun kuorsaus.
Mutta on outoa, jos se alkaa häiritsemään vasta yli 25 vuoden jälkeen :)
Silloin tulee mieleen, että se on enempi tai vähempi tekosyy.- Toivoisin
Ei se voi olla todellinen syy koska korvatulpat on keksitty. Odottaakohan minuakin toi seitsemän vuoden odotus seksin suhteen? Mietin miten sen jälkeen edes voisi jatkaa kun paineita onnistumisesta on varmaan molemmilla. Ja sithän me lähestytään jo kuuttakymppiä. Ei hyvää päivää.
Toivoisin kirjoitti:
Ei se voi olla todellinen syy koska korvatulpat on keksitty. Odottaakohan minuakin toi seitsemän vuoden odotus seksin suhteen? Mietin miten sen jälkeen edes voisi jatkaa kun paineita onnistumisesta on varmaan molemmilla. Ja sithän me lähestytään jo kuuttakymppiä. Ei hyvää päivää.
En oikein ymmärrä, että miten nainen voisi tuntea paineita onnistumisesta?
Eihän naisen tarvitse kuin maata selällään ja antaa miehen hoitaa hommat :)
Näin se ainakin meillä on aina mennyt.- Sympatiahävisi
mikatre66 kirjoitti:
En oikein ymmärrä, että miten nainen voisi tuntea paineita onnistumisesta?
Eihän naisen tarvitse kuin maata selällään ja antaa miehen hoitaa hommat :)
Näin se ainakin meillä on aina mennyt.Tässä kirjoituksessa taisikin tulla todellinen luonne tai asenne esiin...eli taitaa se syy sittenkin löytyä peiliin katsomalla.
- Toivoisin
mikatre66 kirjoitti:
En oikein ymmärrä, että miten nainen voisi tuntea paineita onnistumisesta?
Eihän naisen tarvitse kuin maata selällään ja antaa miehen hoitaa hommat :)
Näin se ainakin meillä on aina mennyt.Kyllä naisen täytyy kostua ja edes näytellä et nautii siitä mitä mies hänelle tekee. Itse olen myös valmis tekemää mitä pyydetään.
Sympatiahävisi kirjoitti:
Tässä kirjoituksessa taisikin tulla todellinen luonne tai asenne esiin...eli taitaa se syy sittenkin löytyä peiliin katsomalla.
Ehkä huomasit sen hymiön siellä lopussa?
Kyllä tässä tilanteessa on pystyttävä pitämään edes vähän huumoria mukana rankoissakin asioissa.
Tietysti tälläisen kirjoittelun huono puoli on, ettei koskaan voi tietää toisen tilaa kirjoitushetkellä, eikä toisaalta myöskään lukemisen hetkellä.
Puhuttaessa ilmeet ja äänenpainot kertovat paljon.
Olen pahoillani, jos pahoitin mielesi. Ei ollut tarkoitus. Toivottavasti ymmärrät, että kirjoitushetkellä se oli vain kevyt heitto.Toivoisin kirjoitti:
Kyllä naisen täytyy kostua ja edes näytellä et nautii siitä mitä mies hänelle tekee. Itse olen myös valmis tekemää mitä pyydetään.
Anteeksi, mutta olen eri mieltä.
Naisen ei tarvitse näytellä pitävänsä, jos ei pidä!
Jos näyttelet pitäväsi jostain, mistä et pidä, niin kuinka mies koskaan oppisi tietämään mistä oikeasti pidät ja mitä haluat?
Koska ainakin itse naista hyväillessäni käsilläni tai suullani, koko ajan tunnustelen, kuuntelen ja muutenkin tarkkailen jokaista pientäkin elettä, joka kertoisi miltä se tuntuu.
Jos se ei lisää hengitystä, liikettä, ääntä, se ei ole haluttua ja sama toisii myös toisinpäin.
Jos sormeni hyväilee klitorista ja naisen hengitys kiihtyy, kynnet painuu selkään ja käsivarteen, lantio työntyy kättäni vasten, silloin teen jotain oikein.
En varmasti ole ekspertti naisen anatomiassa, mutta olen käsittänyt, ettei kostumista voi määrätä itse.
Siis ettei voi kostua, jos ei oikeasti halua?- Hymiöeikumoamitään
mikatre66 kirjoitti:
Ehkä huomasit sen hymiön siellä lopussa?
Kyllä tässä tilanteessa on pystyttävä pitämään edes vähän huumoria mukana rankoissakin asioissa.
Tietysti tälläisen kirjoittelun huono puoli on, ettei koskaan voi tietää toisen tilaa kirjoitushetkellä, eikä toisaalta myöskään lukemisen hetkellä.
Puhuttaessa ilmeet ja äänenpainot kertovat paljon.
Olen pahoillani, jos pahoitin mielesi. Ei ollut tarkoitus. Toivottavasti ymmärrät, että kirjoitushetkellä se oli vain kevyt heitto."kevyt heitto" teidän seksielämästänne, tai oikeammin vaimosi roolista siinä - en usko pelkäksi heitoksi. En voisi kuvitella, että mieheni tuollaisia heittelisi vaikka on hyvin huumorintajuinen ja sosiaalinen mies.
- mekkk
mikatre66 kirjoitti:
Vaikea sanoa, mikä haluttomuuteen on syynä, kun kysyttäessä vastaus on aina sama, ei vaan kiinnosta.
Vaimoni on kaunis, hoitaa kodin hyvin, pitää huolta itsestään yms, eli mistään itsetunto-ongelmista sen ei pitäisi johtua.
Itse en polta, olen lähes absolutisti, työssäni tienaan hyvin, kuntoilen, olen hoikka, huolehdin hygienistani, yms.
Eli sellaiset perusasiat on kunnossa.
Joskus vaimoni on todennut, että olen paras mahdollinen aviomies, mutta meidän kemiat ei kohtaa.
Tuossa on ne selitykset, mitä olen hänestä.irti saanut.
Ja kun kyse ei "pelkästään" seksistä, vaan meillä ei ole minkäänlaista fyysistä kosketusta. Ei halauksia, ei suudelmia, ei lähekkäin oloa, ei siis kertakaikkiaan mitään.
Emme enää edes nuku samassa huoneessa.
Silloin kun seksi loppui, pidin puutteessa oloa maailman pahimpana asiana, mutta huomasin seksittömyyden olleen pikkujuttu, sitten kun myös läheisyys loppui.
Se on oikein oiva keino saafa
Parisuhde voi siis olla tälläinenkin.
Toivottavasti sinä ja miehesi osaatte arvostaa sitä hyvää, mitä teillä on.Kun vaimosi ei sekstaile kanssasi niin rupea sinkin pihistelemään rahoistasi ja maksuja enemmän naisesi kontolle ja kaikki kiva pois eli lomamatkat ja muut jutut ja jos tulee sanomista niin kerrot että ei kiinosta niin helpottaa ja etsi vakineinen missä hoidat seksijutut. Itse miehenä olen parisuhteessa missä on seksiä ja aikoinaan olen sen kertonut naiselleni ja vaikka ikää jo 55v niin 2-5 kertaa viikossa on hyvä määrä ja jos naiseni ´lopettaisi seksin kokonaan niin etsisin muita ratkaisuja kun en ilmankaan seksiä voi olla. Yleensä mien mene vierisiin jos kukauteen ei ole seksiä puheesta huolimatta.
mekkk kirjoitti:
Kun vaimosi ei sekstaile kanssasi niin rupea sinkin pihistelemään rahoistasi ja maksuja enemmän naisesi kontolle ja kaikki kiva pois eli lomamatkat ja muut jutut ja jos tulee sanomista niin kerrot että ei kiinosta niin helpottaa ja etsi vakineinen missä hoidat seksijutut. Itse miehenä olen parisuhteessa missä on seksiä ja aikoinaan olen sen kertonut naiselleni ja vaikka ikää jo 55v niin 2-5 kertaa viikossa on hyvä määrä ja jos naiseni ´lopettaisi seksin kokonaan niin etsisin muita ratkaisuja kun en ilmankaan seksiä voi olla. Yleensä mien mene vierisiin jos kukauteen ei ole seksiä puheesta huolimatta.
Kiitos neuvoistasi, mutta ehkä ne sopii paremmin jollekin toiselle?
Mulla ei ole mitään syytä kiristää vaimoani seksiin, vaan toiveeni on, että hän haluaisi sitä.
Enkä usko, että neuvoillasi hänen halunsa lisääntyisi- NäinMeillä
Hienoa että tajuat tämän etkä lähde näihin monien tarjoamiin "vedätyksiin". Ainoa jota kannattaa tavoitella on toisen aito halu, ei mikään kiristämällä tai uhkailemalla aikaan saatu muutos.
NäinMeillä kirjoitti:
Hienoa että tajuat tämän etkä lähde näihin monien tarjoamiin "vedätyksiin". Ainoa jota kannattaa tavoitella on toisen aito halu, ei mikään kiristämällä tai uhkailemalla aikaan saatu muutos.
Juu, noinhan se on. Tosin en enää pidä vaimoni halujen palaamista kovinkaan todennäköisenä.
Siihen on olemassa ihan selvä syy, miksi se nyt vaan on noin.
Olin jo nukahtamassa, kun yhtäkkiä ymmärsin jotain.
Aivan niin kuin minäkin, uskot että jos olet riittävän hyvä sängyssä, miehesi haluaisi enemmän.
Ilmeisesti tätä tarkoitit, kun olit huolissasi seksistä tauon jälkeen?
Miehen haluttomuus on vaan mulle asia, jota en pysty sisäistämään, vaikka se lukiessa saattaa hetken pysyäkin mielessä.
Se että naisen tarvitsisi pysyä haluttavana on mulle outo asia.
Yhdenkään tyttöystäväni, tai myöhemmin vaimoni, ei ole koskaan tarvinnut yrittää olla haluttava.
Olen halunnut ilman mitään yritystäkin.- Toivoisin
Nyt mä en ymmärrä sua, ai niin sä oletkin mies
Toivoisin kirjoitti:
Nyt mä en ymmärrä sua, ai niin sä oletkin mies
Outoa, stereotypioissahan naiset aina kertoo, kuinka miehen ajatukset on niin yksinkertaisia ja suoraviivaisia :)
- Toivoisin
Miehet ei varmaan ymmärrä et me naiset halutaan olla haluttavia, että miehellä seisoo sen enempiä yrittämättä naisen kanssa ja että myös me kostumme ilman mitään fyysisiä temppuja. Näin seksi luistais kuin luonnostaan. Näin meilläkin joskus aikoja sitten...
Toivoisin kirjoitti:
Miehet ei varmaan ymmärrä et me naiset halutaan olla haluttavia, että miehellä seisoo sen enempiä yrittämättä naisen kanssa ja että myös me kostumme ilman mitään fyysisiä temppuja. Näin seksi luistais kuin luonnostaan. Näin meilläkin joskus aikoja sitten...
Kyllä ihan varmasti mies ymmärtää, että nainen haluaa olla haluttu.
Ja ainakin mun kohdalla, lähes jokainen tuollainen nainen herättää haluni, ilman yritystä
Kyllä siihen riittää naisen oikea asenne, joka yleensä näkyy jo silmistä.
Kyllä mies katsoo naisen silmiäkin,niistä yleensä näkee paljon.
Ja muuten, kyllä mieskin haluaa tuntea olevansa haluttu.
Jos nainen suostuu seksiin vain miehen mieliksi, se ei ole rakastelua, vaan lähinnä.masturbointia toiseen ihmiseen.
En itse kaipaa sellaista, vaan haluan tuntea halun ja se tekee halun antaa nautintoa toiselle.
Ja nautinnon tuottaminen toiselle, antaa täydellisen tyydytyksen myös itselle.
Ei miehetkään ihan oikeasti niin yksioikoisia ole :)- Toivoisin
No, nyt kyllä ollaan samaa mieltä. Mutta kysymys koskeekin sitä mitä tehdä jos kumpikaan ei tunne olevansa haluttu?
Toivoisin kirjoitti:
No, nyt kyllä ollaan samaa mieltä. Mutta kysymys koskeekin sitä mitä tehdä jos kumpikaan ei tunne olevansa haluttu?
Teillä ehkä on vielä mahdollisuus muuttaa suhdettanne sellaiseksi, kun sen haluatte olevan.
Et ole kertonut mitään selvää syytä, miksi suhteenne on tuossa tilassa.
"Nosta kissa pöydälle" ja kerro miehellesi mitä haluat ja kerro myös se, mitä sinä olet valmis tekemään suhteenne eteen.
Ilmeisesti pelkäät ottaa suhteenne keskustelun alle, mutta miksi?
Mitä sinä siinä voisit menettää?
Jos ette puhu, liittonne kärsii ja todennäköisesti hajoaa.
Jos puhutte, liittonne korjautuu, tai hajoaa.
Mutta tuo vain sillä edellytyksellä, että sinä haluat saada suhteenne vielä kuntoon.
Niin ja vielä vastaus kysymykseesi.
Miehesi tuntee olevansa haluttu, jos sinä osoitat sen.
Ehkä silloin saat myös saman itsellesi.mikatre66 kirjoitti:
Teillä ehkä on vielä mahdollisuus muuttaa suhdettanne sellaiseksi, kun sen haluatte olevan.
Et ole kertonut mitään selvää syytä, miksi suhteenne on tuossa tilassa.
"Nosta kissa pöydälle" ja kerro miehellesi mitä haluat ja kerro myös se, mitä sinä olet valmis tekemään suhteenne eteen.
Ilmeisesti pelkäät ottaa suhteenne keskustelun alle, mutta miksi?
Mitä sinä siinä voisit menettää?
Jos ette puhu, liittonne kärsii ja todennäköisesti hajoaa.
Jos puhutte, liittonne korjautuu, tai hajoaa.
Mutta tuo vain sillä edellytyksellä, että sinä haluat saada suhteenne vielä kuntoon.
Niin ja vielä vastaus kysymykseesi.
Miehesi tuntee olevansa haluttu, jos sinä osoitat sen.
Ehkä silloin saat myös saman itsellesi.Mutta jos tuntuu ettei korjaaminen onnistu, tai haluat jotain muuta, niin onhan ainakin pari muutakin ratkaisua olemassa.
Salasuhde. Joillekin ihmisille hyvä ja toimiva tapa saada läheisyyttä, hyväksyntää ja seksiä.
Kestääkö omatunto sellaisen?
Ja sitten tietenkin avioero. Sekin on joillekin hyvä ratkaisu.- Toivoisin
Kiitos tuosta kaikesta, vaikka kaikkea olen jo miettinytkin. Toi kissan nostaminen pöydälle pelottaa kun ei muutenkaan puhuta kun näistä arkiasioista. Enkä mä tiedä miksi suhteemme on nyt tässä tilassa, se on vaan ajautunut tällaiseksi. En tiedä miksi, riitoja ei ole mutta ei myöskään läheisyyttä. Mies tuntuu voivan hyvin, salasuhdetta en epäile kun ei ole mitään omia menoja ja aina vaan kotona. Salasuhdetta en haluaisi pelkän seksin takia.
Toivoisin kirjoitti:
Kiitos tuosta kaikesta, vaikka kaikkea olen jo miettinytkin. Toi kissan nostaminen pöydälle pelottaa kun ei muutenkaan puhuta kun näistä arkiasioista. Enkä mä tiedä miksi suhteemme on nyt tässä tilassa, se on vaan ajautunut tällaiseksi. En tiedä miksi, riitoja ei ole mutta ei myöskään läheisyyttä. Mies tuntuu voivan hyvin, salasuhdetta en epäile kun ei ole mitään omia menoja ja aina vaan kotona. Salasuhdetta en haluaisi pelkän seksin takia.
Tietenkin se pelottaa, mutta mitä voit hävitä?
Haluatko elää loppuelämäsi noin?
Ja voisin uskoa, että miehesikin vain odottaa, että joku laukaisee keskustelun alkuun.- ninnnnuska
mikatre66 kirjoitti:
Mutta jos tuntuu ettei korjaaminen onnistu, tai haluat jotain muuta, niin onhan ainakin pari muutakin ratkaisua olemassa.
Salasuhde. Joillekin ihmisille hyvä ja toimiva tapa saada läheisyyttä, hyväksyntää ja seksiä.
Kestääkö omatunto sellaisen?
Ja sitten tietenkin avioero. Sekin on joillekin hyvä ratkaisu.mikatre66...mikä sut pitää edelleen siinä sun liitossa? Oletko tavannut ketään ihastuttavaa ihmistä? Jos olet, niin miksi et halua katsoa elämää hänen kanssaan eteenpäin?
ninnnnuska kirjoitti:
mikatre66...mikä sut pitää edelleen siinä sun liitossa? Oletko tavannut ketään ihastuttavaa ihmistä? Jos olet, niin miksi et halua katsoa elämää hänen kanssaan eteenpäin?
On useita syitä, miksi tähän suhteeseen olen jäänyt. Ne on aika hankalia kertoa sellaisella yleisellä tasolla, jonka voin kertoa tässä palstalla.
Mutta lyhyesti, harrastukset, tapa elää, helppous, suunnittelemani tulevaisuus.
Ja tuota läheisyydenpuutetta lukuunottamatta, tulemme hyvin toimeen keskenämme.
Tutustuin yhteen ihastuttavaan naiseen, mutta hän vaati liikaa, liian pian. Jouduin lopettamaan sen, ennen kun ehdin tutustua paremmin.
Se ei edennyt tanssimista pidemmälle.
Ja yleensäkin mun on aika vaikea tavata ketään, koska en käy baareissa, enkä juuri muissakaan sellaisissa paikoissa, joissa yleensä.tutustutaan uusiin ihmisiin.ninnnnuska kirjoitti:
mikatre66...mikä sut pitää edelleen siinä sun liitossa? Oletko tavannut ketään ihastuttavaa ihmistä? Jos olet, niin miksi et halua katsoa elämää hänen kanssaan eteenpäin?
Mutta miksi Sinä olet tällä sivustolla?
Haluaisitko kertoa jotain itsestäsi?- ninnnnuska
mikatre66 kirjoitti:
Mutta miksi Sinä olet tällä sivustolla?
Haluaisitko kertoa jotain itsestäsi?Siksi olen tällä sivustolla kun olen kovin ihastunut mieheen, jolla vastaavanlainen elämäntilanne kuin sinulla ja haluaisin ymmärtää miehen mietteitä että miten mahtaa tilannettaan käsitellä, mitä mielessä liikkuu ja onko meillä kahdella mitään tulevaisuutta mahdollisesti yhdessä. Että siis ihastuneita toisiimme ollaan mutta en tiedä mihin tie vie... emmekä ole laisinkaan vielä siinä tilanteessa että meidän välisistä tunteistamme keskenämme jotain edes puhuttaisiin, vielä ollaan vain ystävinä toisiimme tutustumassa mutta pienen askelin tullaan läheisimmiksi joka päivä.
ninnnnuska kirjoitti:
Siksi olen tällä sivustolla kun olen kovin ihastunut mieheen, jolla vastaavanlainen elämäntilanne kuin sinulla ja haluaisin ymmärtää miehen mietteitä että miten mahtaa tilannettaan käsitellä, mitä mielessä liikkuu ja onko meillä kahdella mitään tulevaisuutta mahdollisesti yhdessä. Että siis ihastuneita toisiimme ollaan mutta en tiedä mihin tie vie... emmekä ole laisinkaan vielä siinä tilanteessa että meidän välisistä tunteistamme keskenämme jotain edes puhuttaisiin, vielä ollaan vain ystävinä toisiimme tutustumassa mutta pienen askelin tullaan läheisimmiksi joka päivä.
En oikein pysty sanomaan kenenkään muun puolesta juuta enkä jaata. Oman tilanteeni, kuinka mikäkin asia oli ja mikä vaikutti milläkin tavalla voisin kertoa Sinulle spostilla suoraan. Tänne en oikein voi sitä laittaa, kun syyt joka asiaan on kuitenkin niin henkilökohtaisia.
Mun sähköposti on helposti arvattavissa, nimimerkkini juuri tuossa muodossa, ät suomi24 ja perään fi.
Laita viestiä, niin kerron tarkemmin.
- Skunkkix
Miehet ovat perseestä
- Justiina7710
Etsi
Toggle navigation Valikko
Aihealueet
Keskustelu24 Suhteet SISKO JA SEN VELI FIILIS
SISKO JA SEN VELI FIILIS
Justiina7710
20.1.2017 7:32
Päätinpä nyt avautua... Ja kysellä mielipiteitä asiaan eli parisuhteestahan tässä kysymys. Ollaan oltu yhdessä jo toistakymmentä vuotta hyvän matkaa ja lapsiakin on siunaantunut useampi. En ole ikinä tuntenut oikein miestäni kohtaan kunnolla intohimoa ja nykyään seksi, suutelu tms. ei kiinnosta yhtään. Ollaan arjessa hyvä tiimi, mutta kun jotain puuttuu niin vaan puuttuu. Hieman sellainen olo että tätäkö tämä on, elämän loppuun asti? Omista tunteista en ole ollenkaan varma, onko niitä riittävästi suhteen jatkoon, tottakai pidän hänestä, ei kai muuten yhdessä oltaisiin mutta en ikävöi häntä, vaikka olisi pois. Olen miettinyt joskus että olisiko minulla ikävä häntä jos tulisi jotain työjuttuja vaikka muualle puoleksi vuodeksi vai ei, vai olisiko ikävä vain hänen apuaan arjessa ja sen hoitamisessa.
Tiedän toki ettei näin kauan yhdessä olleena tunteet toista kohtaan ole sama asia kuin tuore suhde tms.
Jos tv: ssa tulee joku intohimoinen kohta, mietin, voisiko minullakin joskus vielä olla noin suuria tunteita?!
Orasmia en ole saanut mieheni kanssa koskaan ja tähän liittyy varmasti menneisyyden lukotkin, mm. Väkisinmakaamisyritys jolloin jotain särkyä sisälläni. Tuntuu että olisin jollain tavalla tunteeton miestäni kohtaan ja nään hänestä koko ajan niitä huonoja puolia vaan enemmän ja enemmän. Mieheni on hyvä mies, pitää huolen minusta ja perheestään ja rakastaa minua yli kaiken. Keskustelutaitomme on aika huonot ja asioista ei puhuta tarpeeksi. Jotenkin tuntuu että miten voi ottaa puheeksi asian: sinä et enää sytytä, oikein millään tavalla.
Neuvoja kiitos!
IlmiannaJaa
Luetuimpia
Mitkä nimikirjaimet
Kaivertaisit puun runkoon sydämen sisälle? Mitä lajia puu olisi? ❤️
Vetäytyvä nainen
Harmittaa, kun yksi nainen on kiinnostava, mutta lähestyminen ei oikein onnistu. Luulin, että pääsin lähemmaksi. Vaan nyt sitten on etäinen ja välttelevä. Olen idiootti.
Millaisen kumppanin tuleva kumppanisi saa?
Monesti mietitään millaista kumppania itse haluaa, asetetaan kriteerit ja vaatimukset. Eri asiat ovat erilaisille ihmisille tärkeitä. Mutta kuinka moni on miettinyt, millainen kumppanina itse on? Mitä on valmis antamaan suhteelle, toiselle. Miksi juuri sinä olet jollekkin juuri se sopivin? Tottakai kemiat täytyy käydä yhteen, mutta pelkällä kemialla ei kovon pitkälle poljeta. Järkeä pitää olla ja rajoja. Onko nämä itsellesi selvät, siis rajasi? Missä ne kulkee? Itse haluan suhteen, joka kestäisi elämäni loppuun. Ikäni ja kokemukseni ihmissuhteista mahdollistavat sen, että tunnistan itselleni vähemmän sopivat tyypit ja osaan pitää pääni mukana. Olen tässä, pihani kolaamisen yhteydessä pohtinut, millainen kumppanina olen, ja mitä se toinen saa myös itselle suhteesta minuun. Olen sitä mieltä, että asioiden ylös kirjoittaminen, jäsentää ajatuksia, niin palsta on hyvä siihen :). Eli millainen kumppani minä olen... * olen voimakastahtoinen, mikä on sekä hyvä että huonoa. *osaan kuitenkin pyytää anteeksi ja pyydänkin. Oivallan tehneeni väärin *olen empaattinen ja ymmärtäväinen *välitän ja huolehdin *olen impulsiivinen, mutta tajuan aika nopeasti mikä oikein ja mikä väärin *riitelen rakentavasti *en ole mustasukkainen *en kontrolloi, mutta itsekontrollini on vahva *pidän hauskaa ja nautin hetkistä *en ole materialisti, vaikka tulen hyvin toimeen. Pärjään ilman materiaa hyvin. *olen uskollinen, mutten omistushaluinen *seksuaallisesti lähes estoton *utelias ja avulias *hellä ja osoitan sitä *ulkonäöllisesti ok *minulla on vah a itsetunto, mikä on harvinaista naisilla :) *tuen kumppaniani myös silloin, kun omasta mielestäni hän tekee väärin *tarvitsen tilaa *annan tilaa *olen kumppanin puolella aina, myös jos koen että hän tekee väärin *olen periksiantamaton, mutta kunnioitan kumppanin rajat *en siedä kontrollointia *luotan *en kyttää *en draamaile *mun kanssa ei tule tylsää *pystyn keskustelemaan kaikesta. Arkoista iheista mielelläni kirjoitan Tässä nyt jotakin :) entä sinä?
Vastaa alkuperäiseen viestiin
SISKO JA SEN VELI FIILIS
Päätinpä nyt avautua... Ja kysellä mielipiteitä asiaan eli parisuhteestahan tässä kysymys. Ollaan oltu yhdessä jo toistakymmentä vuotta hyvän matkaa ja lapsiakin on siunaantunut useampi. En ole ikinä tuntenut oikein miestäni kohtaan kunnolla intohimoa ja nykyään seksi, suutelu tms. ei kiinnosta yhtään. Ollaan arjessa hyvä tiimi, mutta kun jotain puuttuu niin vaan puuttuu. Hieman sellainen olo että tätäkö tämä on, elämän loppuun asti? Omista tunteista en ole ollenkaan varma, onko niitä riittävästi suhteen jatkoon, tottakai pidän hänestä, ei kai muuten yhdessä oltaisiin mutta en ikävöi häntä, vaikka olisi pois. Olen miettinyt joskus että olisiko minulla ikävä häntä jos tulisi jotain työjuttuja vaikka muualle puoleksi vuodeksi vai ei, vai olisiko ikävä vain hänen apuaan arjessa ja sen hoitamisessa.
Mitä teen?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 266871
Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella
No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus04697- 623859
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2292968Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon362833Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella452556Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme262485- 401823
- 251795
Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731777