Moi.Tässä kokemus isän kuolemasta.Siitä kuinka asiat jäävät kesken,syyllisyyden tunteesta ja surun käsittelystä.
catherinweb.wordpress.com
catherinweb.wordpress.com
Muut lukivat myös
Luetuimmat keskustelut
- Älä unohda minuaNainen ethän unohda minua. Asiat olisivat voineet mennä toisin, olisi vain pitänyt uskaltaa lähestyä sinua kun annoit siihen mahdollisuuden. Olen pettynyt itseeni, ja se kyllä närästää. Naiselle Mieheltä
- Nyt on nytTurha miettiä menneitä tapahtumia. Niitä ei saa tekemättömäksi. Tärkeintä on mitä tekee nyt ja tulevaisuudessa. Korjausliikkeetkin voi tehdä jos niihin tuntee tarvetta. Paluu tulevaisuuteenkin voi olla mahdollinen jos v…
- Kadutko mies?Silloin kuin vielä yritin lähestyä, etkä tarttunut siihen. Asioista pitäisi voida aina keskustella.
- Eläkeikä nousee 70 vuoteen. Joudunko palaamaan työelämään?Nyt se on sitten päätetty, että eläkeikä Suomessa nostetaan 70 vuoteen. https://www.is.fi/politiikka/art-2000012324133.html Pääsin 67 vuotiaana eläkkeelle viime syksynä. Tarkoittaakohan tämä, että joudun palaamaan takai…
- Hyvää huomentaEräälle Naiselle ❤️🩹
- Onko tällainen kuvio teistä okOnko tällainen kuvio teidän mielestänne ihan normaali ja hyväksyttävä? Nainen seurustelee miehen kanssa, mutta pitää samaan aikaan läheistä yhteyttä toiseen mieheen kertomatta tälle toiselle, että on parisuhteessa. Tämä…
- Tuntuu kuin olisin vaimosiSe on erikoista se.
- Haluatko ettäUnohdetaan toisemme?
- Jos haluat viestin...Olen vielä tämän illan palstalla. Laita halutessasi vinkki, sinä komea keski-ikäinen mies 😗
- Nyt kun kaikki on ohiToivon, että sulla menee hyvin ja pystyisin sinut kokonaan unohtamaan. Joskus on vaikeita hetkiä ja olen tosi pahoillani, miten sinua loukkasin ja loukkaan yhä. Se täytyy saada loppumaan.
- Pitäisikö Vantaa liittää Helsinkiin.Mitä mieltä olette asiasta?
- Empaattiset ihmisetOnko empaattiset ihmiset, etenkin naiset antavaisempia, kun ns. tavikset? Kaverin puolesta kysyn Oisko niinku mahkui?
- TTK-juontaja Veronica Verho lataa suorat sanat tatuointien arvostelijoille: "Mä toivoisin, että..."Veronica Verho juontaa Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmaa yhdessä Ernest Lawsonin kanssa. Yksi puhuttaneimmista aiheista on ollut, miten suosikkijuontajan näyttävät tatuoinnit sopivat ohjelman pukuohjeistukseen ja tullaa…
- Niin haluaisin sut nähdä ja jutella!🙂
- Nyt sinä siellä pohjoisessaNainen siellä laita viesti!
- Sut tahtoisinSinä senkin kusimutteri menit ja katkaisit kaiken yhteyden minuun. Tajuan nyt, että meidän roolit vaihtuivat ja sinä projektoit omia pelkojasi minuun. Anna minun välittää sinusta, älä työnnä mua pois. En oo vaatinut sul…
- Moi kulta😍Eikös se ollut marraskuuta kun se meidän "flirttailu" alkoi silloin vuosia sitten? tarkoitan lähinnä niitä pitkiä katseita 🤩☺️ Kohta on siis maata mullistavien katseiden vuosipäivä 😘🤭
- Perussuomalaiset nostamassa eläkeiän 70 vuoteenRiikka Purran johtama valtiovarainministeriö haluaa nostaa eläkeiän 70 vuoteen ja taloutta sopeutettaisiin ensi vaalikaudella 8–11 miljardilla eurolla. Perussuomalaisten johtama ministeriö ilmeisesti arvelee, että seits…
- Mahdatko ymmärtääEttä olet samassa korissa kaikkein rakkaimpien kanssa. Öitä.
- Tunnetko piston sydämessäsiTunnetko piston sydämessäsi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse menetin isäni yllättäen hieman yli 10vuotta sitten. Edelleenkin sen tapahtuman ajatteleminen saa minut itkemään. Kaipaamme perheeni kanssa isääni paljon! Kaikki juhlapyhät yms ovat aina vaikeita.
Itse olen sellaisessa tilanteessa, että pitäisi mennä naimisiin, mutta pelkään siinä sitä, ettei minulla ole saattajaa (isän kuuluu "luovuttaa" tyttärensä) ja tämän vuoksi en kykene siihen.. Tämän takiai en halua mennä naimisiin.
Pelkään kaikkia tilaisuuksia, joissa on sukulaisia, sillä isäni oli se joka piti yhteyttä kaikkien kanssa. Kaikilla on aina tietynlainen suru ja varovaisuus meitä (perhettä) kohtaan, sillä meidän isä oli suoraan sanottuna paras.
Isäni rakasti meitä lapsia yli kaiken ja teki kaikkensa, että meillä olisi kaikki hyvin. Hän lähti yllättäen ja liian aikaisin..
Olen joutunut moneen "läheltä piti" tilanteeseen ja uskon, että isäni on ollut suojelusenkelinä katsomassa, ettei mitään loputonta tapahdu.
Viimeiset keskusteluni isäni kanssa olivat riitelyä. Niin paljon jäi sanomatta tai olla sanomatta.. Olin silloin teini enkä voinut ikinä tietää, että sanani silloin olisivat viimeiset.
Kaipuu on suuri!
Hei
Otan osaa menetykseenne, Catherin ja Unimaissi1.
Niin kai se vain on, että aina asiat jäävät kesken. Koskaan ei voi tietää, mikä kohtaaminen on viimeinen, mikä sana on viimeinen. Mutta uskon, että rakkaamme ja läheisemme hyväksyvät meidät sellaisena kuin olemme. Että vaikka viimeinen kohtaaminen ei ollut sellainen kuin mitä se olisi ollut, jos olisimme tienneet..
Mietin Unimaisiin kohdalla sitä, että mitähän isäsi toivoisi sinun ja muiden rakkaittensa elämään? Sitäkö, että elämä kapenee ja jäädään elämään puolitehoisesti ja varoen? Hän oli rakastava ja hieno ihminen, näin ymmärsin. Eikö hän toivoisi, että te hänen rakkaansa jatkatte elämää täysin rinnoin ja sydämin? Vaikkei hän olekaan fyysisesti läsnä häissäsi, hän varmaan olisi iloinnut ja iloitsee siitä, että tällainen hieno elämänvaihe on koittanut elämässäsi. Voisiko joku muu sinulle tärkeä ihminen saatella sinua alttarille?
Lämmöllä,
pappi Elisabet
Hei Unimaissi1!Minä uskon,että isäsi haluaisi sinun elävän elämääsi täysillä.Me emme koskaan voi elää elämäämme kuin viimeistä päivää.Kokonaisuus on se joka merkitsee,eli meidän tapauksissamme koko meidän yhdessä oloaikamme isiemme kanssa.Sinulla on varmasti siellä paljon niitä hyviä muistoja,ajattele niitä ja anna itsellesi anteeksi.Ja kuten kuunteleva_kirkkokin kysyi,mitä isäsi haluaisi elämääsi nyt? Minut saattoi alttarille vanhin veljeni,vaikka kaikesta huolimatta olisin siihen isäni toivonut.Elämästä ei koskaan tiedä,kokonaisuus ratkaisee.Minä menin naimisiin ja edelleen olen,isää ehdin kaivata myöhemminkin.Elämä on elämistä varten itselle ja niille läheisille,jotka siinä vielä ovat.Ettei heidän tarvitsisi jäädä epäröimään,jos vaikka minulle jotain sattuisi niin etten ole itse kertomassa.Silloin minä ainakin toivoisin,jos voisin,että olivat viimeiset sanat mitä tahansa,he muistaisivat sen kaiken muun.Ne hyvät hetket ja jatkaisivat elämäänsä.Jaksamista Unimaissi1,seuraa sydäntäsi!
Pahoittelut,että kommenttini meni kuuntelevan_kirkon kirjoituksen alle,kun sen oli tarkoitus tulla tähän jonon jatkoksi :)
Vaikka kuulun kirkkoon, niin uskon että sielu ei kuole vaan on omaisten kanssa.
Ennen kuin äiti soitti sairaalasta että isä on kuollut, niin pikkulintu napautti ikkunaan. Aivan kuin isä olisi ilmoittanut että nyt hän on vapaa sairaudestaan.
Edellisenä yönä näin enne unen, siinä isä sanoi kuten oli jo tapahtunut 1970-luvulla. Hän sanoi pöytänsä äärestä,muistan tapahtuman, että isä on kuollut.
Isäni kuoli 2010, oli niin raskas kokemus etten pystynyt ajamaan autoakaan hautajaisissa. Sen jälkeen iski väsymys. Oli joulukuu.
Olin 3 kk ihan pois tolaltani, onneksi äidin kanssa.
Keväällä valo aukaisi äidin surun, se oli ja on valtava. Äidin itku on todella syvää.
Sen jälkeen elämä ei ole ollut entisensä, ei todellakaan.
Teen historiikkia meidän perheestä, se auttaa paljon.
Onneksi Jumala suojelee ja enkelit lohduttaa.
Ei se sielu jää asumaan kotikulmille. Kun henkiruumis jättää kehon, joskus matkalla tuonpuoleiseen lähtevä käy hyvästelemässä hänelle rakkaita. Itsellänikin asiasta kokemusta.
Itse uskon että pysyy omaisten luona, suojana.