Hei! Olen hoitanut yhteistä lastamme kotona yli 90 prosenttisesti kotona jo 2 vuotta. Mies on ollut töissä. Hän maksaa asumismenot, ruuan, auton, laskut, yms. Minä saan nyt kotihoidontukea ja ihan pari kk sitten aloitin osa-aikatyön. Yhteisen asunnon laina on molemmilla erillinen. Mies ei vaan ymmärrä, että oman lainan lyhennysten jälkeen (asunto ja vanhaa opintolaina) minulle ei jää juuri mitään käteen. Lapsen hoitaminen yksin on raskasta. Onko tämä tulojen ja menojen jakautuminen mielestänne reilua? Eikö miehen pitäisi maksaa minulle vielä käyttörahaa kun minulle ei jää oikein mitään kuussa käteen?
Apua! Perheen raha-asioissa ongelmia!
Kotiäiskä
45
357
Vastaukset
- Miksieiiiii
No...lapsi on 2 v ja voi mennä jo päivähoitoon ja sinä kokopäivätöihin jos tarvitset lisää käyttörahaa? Miksi sinun rahantarpeesi on tärkeämpi kuin miehen?
- 7268
Yksinkertainen ratkaisu. Yksi perhe, yksi talous, yhteiset rahat!
Jo ennen vastaavaan tilanteeseen siirtymistämme menivät hyvin erikokoiset tulomme yhdelle, ainoalle ja molempien jäytettävissä olevalle tilille.
Vaimoni oli vuosikaudet kotona ensin yhden, sittemmin toisenkin lapsen kanssa saamatta mistään killinkiäkään. Ei ollut mitään tukia eikä ollut syytä ilmoittautua työttömäksikään.
Ennen nettiaikaa vaimo hoiti kaiken maksuliikenteen ja muunkin perhetalouteen liittyvän toiminnan.
Sama jatkui vaimon mentyä iltakassaksi markettiin. 22h / viikko.
Meillä on luottokortin rinnakkaiskappaleet. Käytämme kortin maksuaikaominaisuutta kaikessa mahdollisessa ja yhteinen lasku menee suoramaksuun yhteiselle hra tai rva tilille.
Olen useassa yhteydessä ihmetellyt parheen sisäisten kulujen jyvittämistä osapuolille! Miksi? Monet vakuuttavat miten hyvä järjestelmä se on mutta hyvin monessa tapauksessa se tuntuu olevan ainakin toistuvan keskustelun ja usein myös kinastelun aihe.
Olen nähnyt muutaman kerran kun, tavaroiden ollessa kassahihnalla, pariskunta ryhtyy riitelemään laskun maksamisen jakamisesta.
Positioittain jakaminen tuskin koskaan on todella oikeudenmukaista koska valtaosa kuluista on yhteisiä. Myös auto, asunnosta puhumattakaan. Sapuskakulut jakautuvat useimmiten hyvin epätasaisesti.
46:n vuoden aikana ei kertaakaan ole tullut kinaa rahasta vaikka oli vuosia jolloin elimme "pane sieniin puolet petäjäistä" aikaa. - kyssäripyssäri
Aloituksestasi saa sellaisen kuvan, että olette ajautuneet yhteen seksin tai läheisyydenpuutteen takia, ilman minkäänlaista tarkoitusta vakavampaan suhteeseen tai pidempään jatkuvaan yhteiseen elämään.
Itselleni lapsi olisi sen verran iso juttu, että ennen lapsen alullepanoa kävisin sen mahdollisen isä-tyypin kanssa hyvin vakavat peruskeskustelut, mitä jos meille tulee lapsi, miten raha-asiat, lapsen hoito, yhteinen elämä jne järjestetään.
Kauanko asuitte yhdessä ennen lapsen alulle laittamista vai oliko tämä lapsi ns. vahinko?
Miksi teillä ei ole yhteiset rahat ja yhteinen asuntolaina, kun kerran on yhteiset menot ja yhteinen omistuskämppä?
Mikä estää yhteistalouden?
Miksi olet tehnyt lisää velkaa vaikka entinenkin laina on sinulla maksamatta eikä sinulla ole ollut edes tuloja sen maksamiseen?
On tosi outoa ettei isää kiinnosta oma lapsi tuota enempää. Jos miehesi on vuorokaudessa vastuussa lapsesta vain noin 2,4h ajan, se on tosi vähän. Jos isä hoitaisi lastaan, sinä voisit käydä töissä ja näin saisit rahaa sinun velkojen maksuun.
Nykyään on vanhempainvapaat sun muut ja niiden tarkoitus on luoda naisille mahdollisuus käydä töissä silloinkin kun lapsi on vielä pieni. Miksi lapsesi isä ei ole pitänyt vanhempainvapaata, tai jos on pitänyt, miksi hän ei hoida lasta kotona ollessaan?
Mitä miehesi tekee silloin kun on kotona, jos oma lapsi ei kiinnosta häntä?- ålsåplepöe
En ole aloittaja, mutta vastaan. Mitä tarkoitat kysymyksellä, että miksi on tehnyt lisälainaa, vaikka vanhoja ei ole maksettu? Viittaatko siihen, että aloittajalla on opintolaina ja asuntolaina? Lukuisilla ihmisillähän on... Minullakin on opintolainaa n. 6000e, enkä pysty sitä vielä lyhentämään, koska pankin mukaan vielä ei ole mahdollista. Niissä opintolainoissahan on omat sääntönsä. Asuntolainaa minulla on ollut 19-vuotiaasta lähtien. Opintolainaa otin joskus 29v kieppeillä. Miksikö? Koska ei ollut muutoin rahaa elää ja elättää lapsia. Asuntolainasta pidin yhden vuoden lyhennysvapaan silloin aikoinaan.
Minulla on miehen kanssa yhteinen asuntolaina, mutta ei yhteisiä rahoja. Sama summa laitetaan tilille joka kuukaisi, ja sieltä lähtee asuntolainan lyhennykset sekä tehdään ruokahankinnat. Muuten molemmat huolehtii omista menoistaan. Kukin tyylillään. Jos jommalle kummalle tulisi hätä, niin toinen voisi hyvin lainata rahaa. Mutta siinä se. Ja pennin päälle ei lasketa, eli kyllä niitä vitosia menee milloin mihinkin suuntaan, toisen hankintoihin. Ja osa hankinnoista on sellaisia, että vaikea määritellä ovatko yhteisiä. Jos mies haluaa talliin autonosturin, niin onko hankinta yhteinen, koska sillä nostetaan joskus minunkin autoa? Entä jos minä haluan uuden päiväpeiton, mutta miehen mielestä se on turha hankinta, onko se yhteinen hankinta?
Hyvin harvoin meille on rahasta riitaa tullut, ehkä joku väittely joskus. Minä tienaan huomattavasti vähemmän kuin mies. Naimisissa emme ole.
- askalfd
No, itse maksan puolisolleni käyttörahaa, koska hän on työtön. Minusta perheessä (meillä minä ja puoliso, ei lapsia) kaikilla perheenjäsenillä kuuluu olla sama elintaso.
Yhteistä tiliä meillä ei ole, koska rahankäyttötapamme ovat kovin erilaiset ja haluan varmistaa, että rahaa jää myös säästöön. Ja mulla säästössä olevat rahat käytetään kyllä aikaa myöten yhteiseksi hyväksi. - pöokpwoe
Näihin kukaan ulkopuolinen ei voi antaa selkeää vastausta, koska joka perheessä raha-asiat hoidetaan eri tavalla. Osalle kaikki rahat ovat yhteisiä ilman ongelmia, ja joillekin on tärkeää että hyvässä ja pahassa raha-asiat ovat itsenäisiä.
Se että mies maksaisi sinulle "käyttörahaa" kuulostaa typerältä. Sen sijaan onko teillä yhtään yhteistä tiliä? Esimerkiksi sellainen tili, josta maksaisitte perheen arkimenot, (ruuan, talouspaperit, pesuaineet, lapsen hankinnat...) olisi toimiva ratkaisu. Sinne laittaisitte sitten molemmat rahaa siinä suhteessa kun on mahdollista. Jos sinulla ei yhtään jää sinne laittaa, niin siitä pitää miehesi kanssa puhua. Mutta sitä mukaan kun tulosi kasvavat, niin sinunkin osuus sille tilille kasvaisi. Kun siirryt kokopäiväisesti töihin, laittaisitte sille tilille molemmat saman summan kuussa. Siltä tililtä voisi siinä vaiheessa mahdaa myös kaikki asumismenot.
Kuka teillä tällä hetkellä huolehtii ruuat ja lapsen hankinnat? Eikö ne voisi olla yhteiseltä tililtä, kun kuitenkin yhteisiä menoja? Molemmat myös näkevät, että mihin ne rahat siltä tililtä kuluvat, joten sitä ette käyttäisi kumpikaan omiin menoihin.
Kyllä sun täytyy voida miehen kanssa puhua rakentavasti näistä asioista.- NäinMeillä
"Se että mies maksaisi sinulle "käyttörahaa" kuulostaa typerältä."
Sekin kuulostaa typerältä, että aloittaja hoitaa heidän yhteistä lastaan ilman "käyttörahaa".
Aloittajalle sanoisin, että laske itsellesi tuntipalkka ja jaa se kahdella. Toinen puolikas on sinun ja toinen miehesi. Miehesi voi maksaa sinulle esim. 1000€/kk ja pääsee vieläkin halvalla olettaen, että kotona pelaa muutkin hotellipalvelut (kokki, siivooja, pyykkäri yms.).
Itselläni on fiksu mies, joka tajuaa, että jos en olisi ollut kotona lasten kanssa niin hänenkään elämänsä ei olisi ollut niin huoletonta. Mies sai lähteä töihin rauhassa kun ei kummankaan tarvinnut viedä lapsia hoitoon. Ruoka oli valmiina kun kotiutui töistä, pyykeistä, juoksevista asioista, neuvolassa & kaupassa käynneistä tai siivouksesta ei tarvinnut huolehtia.
Jos olisin ollut töissä niin hommat olisi jaettu kummankin kesken ja siksi päätimme YHDESSÄ, että olen kotona lasten kanssa. Yhdessä päätimme ja automaattisesti tulotkin muuttuivat yhteisiksi.
Tuolloin mieheni tulot olivat roimasti isommat kuin minulla, mutta nykyään tilanne on toisinpäin. Tulot menevät vieläkin yhteiselle tilille sekä lisäksi kummallakin on oma säästötili, johon on laitettu parin kuun menoja vastaava summa.
En voi käsittää miehiä, jotka eivät tätä asiaa tajua. - wpokkölko
Minä olen aina lapseni hoitanut kotona n. 2 vuotiaaksi saakka, eikä kyllä ole mieleenkään tullut, että jonkun olisi pitänyt maksaa siitä minulle palkkaa! Kyllä se oli elämäni parasta aikaa, ja olen onnekas, että sain kotona olla. Sinä aikana miehellä oli suurempi vastuu mm. asumismenoista, ruokamenoista yms, mutta en koskaan olisi häneltä mitään "käyttörahaa" ottanut! Yök olkoon.
Nyt lapset ovat jo 5v ja 8v. Töissä olen siis aktiivisesti ollut jo muutaman vuoden. Kaiholla muistelen kotona vietettyjä vuosia. Vaikka olikin taloudellisesti tiukempaa, niin olihan se sen arvoista! Voi kun nytkin vois olla lasten kanssa kotona, eikä olisi tätä ruuhkavuosien kiirettä ja rumbaa...
Tuohon on vaikeaa antaa yksioikoista vastausta.
Miehesi kantaa taloudellisesti rodella ison vastuun perheen menoista. Hänestä voisi tuntua kohtuuttomalta joutua maksamaan myös sinun henkilökohtaiset menosi. Voi myös olla melkoiset paineet olla ainoa, joka rahaa taloon tuo.
Ehkä hän jopa tuolla yrittää kannustaa sinua ansaitsemaan enemmän rahaa.
Noihin lastennhoito yms töiden jakautumiseen on vaikea ottaa kantaa, Kyllä miehen pitäisi jo ihan itsensä vuoksi osallistua lasten hoitoon kun ehtii, mutta kyllä katsoisin, että kotitöistä ja lastenhoidosta pitäisi päävastuun kantaa se joka kotona on. Mies voisi kuitenkin vaikkapa antaa aikaa sinulle harrastuksissa käymiseen.- uusi.päivä
Minä nyt olen hieman vanhempaa polvea mutta kommentoin silti.
Ehdin olla pari vuotta työelämässä ennen kuin esikoinen syntyi. Vuoden päästä toinen. Hoidin heitä kotona, mies kunnan leivissä joka oli onneksi turvattu työpaikka elämän loppuun.
Aloimme rakentaa omakotitaloa ja kolmas syntyi kun talo alkoi valmistua. Kaikkiaan näitä siunaantui 7 kappaletta, parin vuoden välein. En haaveillutkaan työelämästä, kotona kyllä hommaa riitti! Mies yksin töissä talon velat. Autoa ei ollut eikä muuta luksusta, lapset pyöräili kouluun ja harrastuksiin, talvella kävelivät. Minä ompelin itse vaatteet niin pitkälle kuin osasin, jonkun toppatakinkin sain aikaiseksi jota jopa kehuttiin!
Meillä oli vain yksi tili, miehen palkkatili. Minä sain täysvaltaisesti tilin käyttööni, mies otti taskurahaa kun tarve vaati. Elimme niukasti mutta koskaan ei leipää eikä vaatetta puuttunut. Muksut sai harrastaa, ja se olikin paljon urheilua ja hevostalleja.
Oli se hieno tunne kun viimeinen velkaerä maksettiin! Muutenkin alkoi helpottaa kun vanhemmasta päästä muksut alkoivat olla avuksi. Nyt istutaan kahdestaan, viimeinen lähti juuri ulkomaille opiskelemaan. Tiukkaa on ollut mutta en sano että köyhää! Rahallisesti ehkä, mutta yhteispelillä on menty niin ylä- kuin alamäet. Elämä on ollut rikasta ja antoisaa, se on siitä kiinni mitä arvostaa! Ei kylmä raha yksistään tuo onnea, kyllä ihminen tarvitsee toisten läheisyyttä ja me-henkeä. Yhdessä jaksetaan. Itsekkyys pois! - oppeliini1
Lapsen hoitaminen yksin EI OLE RASKASTA!
On ilo ja onni huolehtia yhteisestä lapsesta! Jos teillä olisi heitä puolitusinaa tai enemmän, sitten voisit kysellä joskus ulkopuolista apua, mutta vain yksi lapsi!!!!!!!!!!!
Käyppä kiristämässä ruuvisi, ne ilmeisesti ovat löystyneet.- äiteemyös
On se raskasta jos lapsi on itkuherkkä ja huutaa helposti yöt läpeensä,kyllä äidilläkin on oikeus omaan aikaan vaikka päävastuussa lapsesta onkin. ja apn lapsi on jo 2v niin hyvin voi laittaa päivähoitoon ja mamma itse tienaamaan rahoja ja samalla saa levähdystaukoa lapsesta. ja minusta kyllä oli molemmat vanhemmat töissä tai ei. lapsen tarpeista huolehtiminen kuuluu myös isälle,molemmat ovat vanhempia ei vain yksi. muuten olet yksinhuoltaja.
- piupaupou66
oppeliini1
Jos lasten hoitaminen yksin ei ole mielestäsi raskasta, niin tiedätkö mitä: muille, kuten tässä ap:lle, se voi olla. Hyvinkin raskasta. Aivan käsittämätöntä itsekkyyttä tuollainen. Lisäksi lyhyt kirjoituksesi sisälsi aivan tarpeetonta ivaa ap:tä kohtaan. Tarkistapa ihan omat ruuvisi. - asenteestakiinni
piupaupou66 kirjoitti:
oppeliini1
Jos lasten hoitaminen yksin ei ole mielestäsi raskasta, niin tiedätkö mitä: muille, kuten tässä ap:lle, se voi olla. Hyvinkin raskasta. Aivan käsittämätöntä itsekkyyttä tuollainen. Lisäksi lyhyt kirjoituksesi sisälsi aivan tarpeetonta ivaa ap:tä kohtaan. Tarkistapa ihan omat ruuvisi.Kannattaisi miettiä ennen lasten tekoa, selviääkö lasten hoidosta lainkaan? Mä oon oppeliinin kanssa samoilla linjoilla, yhden lapsen hoito ei ole raskasta. Eikä kahden, eikä kolmen jne. Se on täysin kiinni siitä, miten lapsen hoitoon suhtautuu. Eli omasta asenteesta. Välillä on kivoja ja helppoja päiviä, välillä vähemmän kivoja mutta mitä siitä. Aika aikansa kutakin asenne on itseäni ainakin auttanut vaikeiden aikojen yli.
Onko niin, että nykyisin äidit haluaa olla liian täydellisiä? Joka tuutista toitotetaan että äidillä pitää olla omaa aikaa, pitää hoitaa parisuhdetta yms. että olisi mallikelpoinen ja perhe täydellinen? Mihin jää maalaisjärki? Sitten tulee turhia riitoja turhista asioista kun elämä ei menekkään niinkuin muka kuuluisi mennä?
Omat lapseni syntyivät -90 luvulla ja olipa eri meninki silloin. Oltiin tyytyväisiä että sai leivän pöytään, miettimättä kuka sen siihen kantaa, mikä osuus kummallakin vanhemmalla oli perheen pyörittämisessä. Riideltiin ja rakastettiin. Elettiin jokainen oman näköistä elämää. Leveästi ei eletty kun oli opintolaiinat sun muut maksettavina. Silti selvittiin. Toivon ettei omat lapseni koe mahdollista vanhemmuutta ja perheen pyörittämistä noin vaikeana kuin vähän heitä vanhemmat taitaa kokea. Korjatkaa jos olen väärässä vai kultaako aika muistot? - uskomatontatyhmyyttä
"Kannattaisi miettiä ennen lasten tekoa, selviääkö lasten hoidosta lainkaan? Mä oon oppeliinin kanssa samoilla linjoilla, yhden lapsen hoito ei ole raskasta. Eikä kahden, eikä kolmen jne. Se on täysin kiinni siitä, miten lapsen hoitoon suhtautuu. Eli omasta asenteesta."
Sinä ja oppeliini voi työntää päänsä sanonko mihkä..tule sitten kertomaan minulle mikä on raskasta kun olet sydänvikaisen ja kehitysvammaisen lapsen äiti. Ei tarvi kuunnella tuommoista paskaa. !Asenteesta kiinni!,anna mun nauraa sulle, ette edes tiedä mikä on vaikeeta ja mikä ei. Kukaan ei voi etukäteen tietää mimmoinen lapsi on kun se syntyy. Aina ei voi tietää mitä on luvassa. - oppeliini1
Ap EI tiedottanut lapsensa olevan sairas ja tarvitsevan aikuisen läsnäoloa 24/7.
Sairaan ja kehitysvammaisen kanssa asia on aivan toinen. Hänen hoitamiseen tarvitaan apuvoimia, ellei äidin tai isän omat tiedot ja taidot riitä opettamaan, kouluttamaan ja hoitamaan kehitysvammaista pienokaistaan- kuten sanoin - siihen tarvitaan apivoimia! Ja se on kokonaan toinen asia.
Uskomatontyhmyri, sinun viestisi on tarpeettomasti liian hyokkäävä. Saattaa olla että olet kovin stressaantunut. älä kanna kuormaasi yksin, luota ihmisiin - sinä VOIT saada tukijoukon viettämään aikaa välillä lapsesi kanssa luoden itsellesi niin tarpeellisen hengitysraon.
- Nakkinelli
Mielestäni hurjan hyvän taloudellisen neuvon olen kuullut: lasketaan tulot ja verrataan. Jos toinen tienaa esim. 60 prosenttia tuloista, maksaa hän 60prosenttia perheen menoista. Toinen tässä tienaisi siis 40pros ja maksaa 40 pros. Tulojen muuttuessa tarkastetaan.
Nuo raha-asiat on vähän miten sovitaan. Itse en pystyisi istumaan rahojeni päällä ja näkemään, miten mieheni siinä vieressä näkee nälkää. Jollekin toiselle taas ajatus omista rahoista on elämän suurin onni, ja varmaan sattuu antaa niistä toiselle. Voisitko tehdä jotain työkeikkoja, eikö kodinhoidontukeenkin ole jokin tulokatto, jonka verran voi kuussa tienata menettämättä tukia tms?- roletaari
Meittiä on moneksi.
Erään akateemisen tuttavaperheemme herra on täysin holtiton. Jopa liiton alkuvaiheessa kun rouva oli pienehköllä palkalla työssä ja herra opiskeli, osti herra kalliit stereot kun samaan aikaan rouva pihisti rahaa pienen tenavan ulkovaatteisiin.
Kirpparin kledjut kelpasivat.
Monivaiheisen neuvottelun jälkeen pääsivät kompromissiin jonka rakenne ei kuulu minulle.
Oma isäni oli vielä pahempi hulttio. Yhden kuormurin yrittäväjänä hän pisti kaikki tulot menemään välittömästi. Auto meni maksamattomiin veroihin ja riitojen jälkeen äitini otti rahadiktaattorin roolin.
Vaimoni kanssa edustamme sitä ikäluokkaa jossa lukuisat, kouluttamattomat naiset olivat vuosikausia kotona hoitamassa lapsia ja taloutta saamatta mistään rahaa.
Alusta alkaen meidän ratkaisumme oli, että kaikki on yhteistä. Niin puutteen vuodet kuin löysemmän rahan päivät. Ratkaisu vaatii keskinäisen tuntemisen ja luottamuksen sekä yhdensuuntaisen näkemyksen talouden hoitoon.
Tarkoitukseni ei ole ärsyttää mutta en malta olla manitsematta, että alle 1000€:n eläkettä nauttiva vaimoni voisi halutessaan nostaa kahden tilimme talletukset tyhjäksi ja arkipäivänä realisoida yhteistä omaisuuttamme 6-numeroisen summan edestä. Asuntojen myynnit eivät sujuisi yhtä ketterästi.
Henkilöt ja tilanteet sekä puitteet ratkaisevat. Ketkä riitelevä enemmän, jotkut eivät lainkaan.
- jkuio
Todella mutkikkaita järjestelyjä voi ja saadaan riita aikaan.
Mikä on järkevää ja mikä ei, no tuo yhteinen asunto ja asuntolaina, siinä puhutaan omaisuudesta ja sen kartuttamisesta, sama on kaiken irtaimen ja kiinteän kohdalla.
Tietysti olisi hyvä, että molemmat voisivat samalla määrällä osallistua näihin hankkeisiin. Se ei ole useinkaan mahdollista, sillä vaimon palkka on pienempi ja lasten hankinnan kohdalla äiti saa äitiyspäivärahaa ja se on paljon pienempi kuin palkkatulo. Mutta tämä hankehan o yhteinen, joten se elatusvelvollisuus kuuluu puolisolle avioliitossa.
Avoliitossa ja uusperheissä asiat ovat erilaisia ja paljon vaikeampia.
Tärkeintä perheissä olisi, että näistä asioista keskusteltaisiin ja suunniteltaisiin yhdessä talouden hoito ja siinä kyllä pitää ottaa huomioon, mikä on kummankin mahdollisuus osallistua kuluihin.
Yhtä oikeaa sapluunaa ei ole olemassa, sillä on olemassa lait, jotka vaikuttavat myös asioihin pitkällä juoksulla.
Joka kerran kun olen kuullut, että kun solmii avioliiton kaikki muuttuu yhteiseksi, nousee oikein punainen vaate mieleeni, sillä tämähän ei ole totta.
Avioliitossa kyllä on tämä elatusvelvollisuus, mutta aina pitää ottaa huomioon, onko asioissa mukana avioehto, tai perintönä saaduissa myös ehto.
Silloin ei omaisuutta ei erossakaan jaeta puoliksi vaan tuon ehdon mukaan, se ei sulje elatusvelvollisuutta pois kuitenkaan.
Avoliitossa ei näitä velvotteita ole ja on syytä olla tarkkakin asioista, silloin kumpikin maksaa osuutensa, ellei toinen halua maksaa sitten toiselle.
Uusliitoissa ovat mukana elatusmaksut useimmiten ja varmasti moni jo osaa ymmärtää avioehdon merkityksen, ei sitä monta kertaa halua omaisuuttaan jakaa ja aloittaa alusta.
Mutta Ap:n kohdalla on varmaan tärkeintä nyt se hyvä keskustelu asiallisesti ja mitkä ovat syyt tällaiseen järjestelyyn olleet. toinen ratkaisu on että menet pankkiin ja pyydät kotona olo ajallasi maksavasi vain korkoja lainasta.
Työhön täytyy suomalaisen naisen lähteä, heti äitiysloman jälkeen, niin on minunkin kohdalla, vuoden vanhana tarhaan, ei ollut muuta ratkaisua, kun lainaa oli maksettava pois. Sitten jätät ne turhat ostokset ja menemiset pois ja olet lapsen kanssa sen ajan, minkä työn jälkeen tai aamuisin ehdit olemaan.- roletaari
Työhön "täytyy" suomalaisen naisen lähteä heti äitysloman jälkeen?!
Olette onnellisessa asemassa! Saatte lapset yhteiskunnalliseen päiväkotiin ja naisten palkat ovat nousseet huimasti suhteessa miehiin.
"Täytyy" johtunee haluttomuudesta tinkiä aineellisesta elintasosta tippaakaan tai ainakin mahdollisimman vähän.
Eikö kotiäidelle makseta jotain kodinhoidon tukea runsaiden lapsilisien lisäksi.
En tarkoita, että pitäisi palata kivikauteen tai edes 70-luvulle mutta väistämättä tulee mieleeni, ettei 70-luvun alkupuolella vaimoni kannattanut mennä töihin vaikka mitään tukia ei ollutkaan ja 3kk:n välein maksettavat lapsilisät olivat naurettavan pieniä.
Kunnalliseen hoitoon ei ollut mahdollisuutta ja yksityisen sektorin päivähoito olisi maksanut kahdelta penskalta vaimoni palkan verran.
Meillä ei siis ollut "pakkoa"! Voimme valita vaimon tuettoman kotiin jäämisen ja 0-tuloisen työn välillä.
Tuossa vaiheessa olivat talovelkamme pahimmillaan joten muutaman vuoden ajan tuloni menivät todella välttämättömään.
Tilanne kannusti myös tonttiviljelyyn ja keräilytalouteen. Myös teurastajan taitoni kehittyivät luonnon menetelmällä. - oliot
roletaari kirjoitti:
Työhön "täytyy" suomalaisen naisen lähteä heti äitysloman jälkeen?!
Olette onnellisessa asemassa! Saatte lapset yhteiskunnalliseen päiväkotiin ja naisten palkat ovat nousseet huimasti suhteessa miehiin.
"Täytyy" johtunee haluttomuudesta tinkiä aineellisesta elintasosta tippaakaan tai ainakin mahdollisimman vähän.
Eikö kotiäidelle makseta jotain kodinhoidon tukea runsaiden lapsilisien lisäksi.
En tarkoita, että pitäisi palata kivikauteen tai edes 70-luvulle mutta väistämättä tulee mieleeni, ettei 70-luvun alkupuolella vaimoni kannattanut mennä töihin vaikka mitään tukia ei ollutkaan ja 3kk:n välein maksettavat lapsilisät olivat naurettavan pieniä.
Kunnalliseen hoitoon ei ollut mahdollisuutta ja yksityisen sektorin päivähoito olisi maksanut kahdelta penskalta vaimoni palkan verran.
Meillä ei siis ollut "pakkoa"! Voimme valita vaimon tuettoman kotiin jäämisen ja 0-tuloisen työn välillä.
Tuossa vaiheessa olivat talovelkamme pahimmillaan joten muutaman vuoden ajan tuloni menivät todella välttämättömään.
Tilanne kannusti myös tonttiviljelyyn ja keräilytalouteen. Myös teurastajan taitoni kehittyivät luonnon menetelmällä."Eikö kotiäidelle makseta jotain kodinhoidon tukea runsaiden lapsilisien lisäksi."
"Runsaiden"? Vidduilua?
Kotihoidon tuki yhdestä alle 3-vuotiaasta lapsesta = 341,27 e (- verot). Kunta saattaa maksaa kuntalisää, joka sekin on häviävän pieni.
Lapsilisä on n. 100 e. Käteen tuosta potista jää siis hieman alle 400 e/kk. Pienin työttömyyskorvaus, työmarkkinatukikin on bruttona n. 700 e/kk. Siitä huikeasti enemmän fyrkkaa käteen. - EiTaasTätä
roletaari kirjoitti:
Työhön "täytyy" suomalaisen naisen lähteä heti äitysloman jälkeen?!
Olette onnellisessa asemassa! Saatte lapset yhteiskunnalliseen päiväkotiin ja naisten palkat ovat nousseet huimasti suhteessa miehiin.
"Täytyy" johtunee haluttomuudesta tinkiä aineellisesta elintasosta tippaakaan tai ainakin mahdollisimman vähän.
Eikö kotiäidelle makseta jotain kodinhoidon tukea runsaiden lapsilisien lisäksi.
En tarkoita, että pitäisi palata kivikauteen tai edes 70-luvulle mutta väistämättä tulee mieleeni, ettei 70-luvun alkupuolella vaimoni kannattanut mennä töihin vaikka mitään tukia ei ollutkaan ja 3kk:n välein maksettavat lapsilisät olivat naurettavan pieniä.
Kunnalliseen hoitoon ei ollut mahdollisuutta ja yksityisen sektorin päivähoito olisi maksanut kahdelta penskalta vaimoni palkan verran.
Meillä ei siis ollut "pakkoa"! Voimme valita vaimon tuettoman kotiin jäämisen ja 0-tuloisen työn välillä.
Tuossa vaiheessa olivat talovelkamme pahimmillaan joten muutaman vuoden ajan tuloni menivät todella välttämättömään.
Tilanne kannusti myös tonttiviljelyyn ja keräilytalouteen. Myös teurastajan taitoni kehittyivät luonnon menetelmällä."En tarkoita, että pitäisi palata kivikauteen tai edes 70-luvulle mutta väistämättä tulee mieleeni, ettei 70-luvun alkupuolella vaimoni kannattanut mennä töihin vaikka mitään tukia ei ollutkaan ja 3kk:n välein maksettavat lapsilisät olivat naurettavan pieniä."
Kyllä oli tukia, vaikkei sillä nimellä.
Silloiset nimet olivat inflaatio, verovähennysoikeus ja perheverotus.
Aika moni vaihtaisi 70-luvulle, jossa inflaatio (70-luvulla kaksinumeroinen!!) oli niin korkea, että se nakersi asuntolainan huimaa vauhtia kadoksiin ja siihen nähden oli kuitenkin kohtuullinen korkotaso. Silloin oli myös hyvin merkittävä korkojen verovähennysoikeus sekä perheverotus, joka suosi sitä, että vaimo oli kotona. Oli sitten lapsia tai ei.
Eli selkokielellä: 60–70-luvun asuntolainat maksettiin kunnon inflaation ja reippaiden verovähennysten avulla.
Vuonna 1975 kuluttajahinnat nousivat 17,8 prosenttia ja palkat siinä mukana ripeästi. Kuka keräsi parhaimman potin? Se asuntovelkainen. - roletaari
EiTaasTätä kirjoitti:
"En tarkoita, että pitäisi palata kivikauteen tai edes 70-luvulle mutta väistämättä tulee mieleeni, ettei 70-luvun alkupuolella vaimoni kannattanut mennä töihin vaikka mitään tukia ei ollutkaan ja 3kk:n välein maksettavat lapsilisät olivat naurettavan pieniä."
Kyllä oli tukia, vaikkei sillä nimellä.
Silloiset nimet olivat inflaatio, verovähennysoikeus ja perheverotus.
Aika moni vaihtaisi 70-luvulle, jossa inflaatio (70-luvulla kaksinumeroinen!!) oli niin korkea, että se nakersi asuntolainan huimaa vauhtia kadoksiin ja siihen nähden oli kuitenkin kohtuullinen korkotaso. Silloin oli myös hyvin merkittävä korkojen verovähennysoikeus sekä perheverotus, joka suosi sitä, että vaimo oli kotona. Oli sitten lapsia tai ei.
Eli selkokielellä: 60–70-luvun asuntolainat maksettiin kunnon inflaation ja reippaiden verovähennysten avulla.
Vuonna 1975 kuluttajahinnat nousivat 17,8 prosenttia ja palkat siinä mukana ripeästi. Kuka keräsi parhaimman potin? Se asuntovelkainen.Totta ja tarua! Suurin vääryys pitkään on ollut henkilökohtainen verotus! 70-luvulla EI OLLUT PERHEVEROTUSTA!!!!!!!!!!
Maksoin pahimmillaan tuloveroa palkastani 47,5% eikä vaimo todellakaan saanut mistään mitään.
Jos todella olisi ollut perheverotus ( = talouskohtainen yhteisverotus ) niin nettotulomme olisivat olleet reippaasti suuremmat!
Tämä paska jatkuu edelleen. Pieni eläkkeeni on noin 3 x vaimoni vastaava ja maksan siitä veroa 4 x vaimoni maksama vero.
Mistähän olet koukannut tuon 17,8%:n inflation? Mielikuvituksestasi!
Inflatio todella söi myös velkoja mutta vain noin 6%:n tasolla kun samaan aikaan aravan korko oli 4% ja lisälainan 12%.
Jouduin myös tekemään vekselin jonka korkoa en enää edes muista.
Aravaa lukuun ottamatta lainakorot olivat selkeästi inflatiota suuremmat.
Sairaskulut sai vähentää verotuksessa mutta niitä ei nuorilla ihmisillä onneksi paljoakaan kertynyt.
Oli myös lapsivähennys mutta senkin merkitys oli vaatimaton.
Heittämäsi väitteet ovat provoilua tai silkkaa tietämättömyyttä! - EiTaasTätä
No tämä löytyi helposti kun guuglasin verotuksen historiaa Suomessa, näytti ihan asialliselta sivulta ja sivusi pitkälti minunkin muistikuviani asian tiimoilta, vaikka en ole perheverotuksesta päässytkään henkilökohtaisesti nauttimaan.
Siellä luki oikein selvästi: Puolisoiden ansiotulojen erillisverotukseen siirryttiin
vuonna 1976.
Täältä löytyi tuo kuluttajahintojen nousu: https://www.hs.fi/koti/a1452831801449
Uskoisin, ettei Hesari ihan sontaa ole kirjoittanut niinkuin kirjoituksessasi vihjaisit minun tehneen. Eli en ole sitä ITSE mistään mielikuvitukseni syövereistä koukannut...
"Heittämäsi väitteet ovat provoilua tai silkkaa tietämättömyyttä!"
Kuin myös!
Ihanaa loppuvuotta kaikille! - roletaari
EiTaasTätä kirjoitti:
No tämä löytyi helposti kun guuglasin verotuksen historiaa Suomessa, näytti ihan asialliselta sivulta ja sivusi pitkälti minunkin muistikuviani asian tiimoilta, vaikka en ole perheverotuksesta päässytkään henkilökohtaisesti nauttimaan.
Siellä luki oikein selvästi: Puolisoiden ansiotulojen erillisverotukseen siirryttiin
vuonna 1976.
Täältä löytyi tuo kuluttajahintojen nousu: https://www.hs.fi/koti/a1452831801449
Uskoisin, ettei Hesari ihan sontaa ole kirjoittanut niinkuin kirjoituksessasi vihjaisit minun tehneen. Eli en ole sitä ITSE mistään mielikuvitukseni syövereistä koukannut...
"Heittämäsi väitteet ovat provoilua tai silkkaa tietämättömyyttä!"
Kuin myös!
Ihanaa loppuvuotta kaikille!Tuo perheverotuksen ajankohta on vuorenvarmasti väärä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Menimme naimisiin 1969 ja silloin oli yksilökohtainen verotus käytössä. Taatusti!
Rakensimme talomme 1976 ja sen ajan muistikuvat ovat varsin kirkkaita. Olin työssäni kiinteästi tekemisissä työsuhdeasioiden kanssa ja siinä yhteydessä inflatio, työehtosopimukset ja työn tuottavuusvaatimukset olivat jokapäiväistä leipää.
Jos jossakin välissä on todella ollut tuo 17,8%:n hyppy niin se on ollut lyhytaikainen eikä sen varaan ole voinut taloutta laskea. 12%:n lainakorko oli todellisuutta ja taatusti inflatiota korkeampi. Maksoimme sen pois heti kun pystyimme. Muutenhan se olisi kannattanut pitää.
Hyödynsin toki inflatiota siinä muodossa, että pienensin verotuksen ennakkopidätystä niin paljon kuin hyväksyttiin. Silloin ei palautuksista tai jälkiveroista maksettu korkoa..
Ennakkopidätykseni oli noin 1/3 osan pienempi kuin lopullisessa verotuksessa.
Sain valtiolta korotonta lainaa ka. 1,5 vuodeksi ja lyhensin niilläkin killingeillä tuota 12%:n lainaa. - uteliasvaan
Jos teillä on ollut sitten joku muu verotussysteemi/inflaatio kuin muilla?
Kannattaa ilman muuta pyytää Verohallinnosta, jotta oikaisevat tuon julkaisunsa, koska siellä on (muka) näinkin suuri virhe. 8D
- 2O19
Se on kaikilla pareilla sama juttu. Elämä on aina jossain vaiheessa tiukkaa. Mutta tiukkaa on vain viisi vuotta. Kun olet 40 vuotias, alkaa rahaa kertyä tilille kuin itsestään. Ja sen jälkeen loppuelämä onkin taloudellisesti helppoa.
Ota siis arjesta kaikki irti. Sillä taloudellinen tilanne ei muutu vielä muutamaan vuoteen. Mutta nauti joka hetkestä. Sillä niitä muistelet vanhemmiten. - piupaupou66
Laskekaa tulonne ja menonne, muuttakaa ne prosenteiksi. Jos tai kun epäsuhtaisuuksia ilmenee, tasatkaa ne. Mikäli selviää, että tulonne ovat liian pienet suhteessa menoihin, harkitkaa toista asumismuotoa.
- jkuio
Kovin on kevyen oloista suhtautuminen raha- ja talousasioihin. On ammattini antaman tiedon mukaan, minulla on vahva käsitys siitä, mihin sellainen johtaa.
Ja sen nimi on ero. Ja sitten vasta todellisuus iskee ja sitä ei voi enää paeta hällä väliä tyylillä.
Vaikka kuinka kinaisitte vastaan, on tärkeää ennen yhteen menoa käydä nämä raha- ja talousasioiden hoito ja mikä mahdollisuus niihin on kummankin osallistua täysin selväksi.
Ei voi olla, että toinen rellestää rahoillaan ja toinen kituuttaa, kun joutuu puolet kaikesta maksamaan ja toisinaan jopa kaiken. Kyllä liitto alkaa natisemaan jos ei sovussa ymmärretä asiaa.
Mikään muu asia ei saa niin hajalleen elämää kuin jatkuva riita rahasta, se ajaa kyllä sitten pettämiseen ja tie mihin ja jos yhtään kykenette arvaamaan kuka kärsii tästä kaikesta kaiken eniten se on lapsenne.
Elämä ennen yhteen menoa on villiä ja vapaata ja toista ei tarvitse huomioida, mutta kun mennään saman katon alle asumaan, silloin kaikki muuttuu ja muuttuu lisä kun perhettä tulee, joten nämä asiat pitää olla puhuttu aikaisemmin, miten toimitaan, että kummallakin on tilaa myös tämän puolen elämän kanssa siis rahan ahdistumatta.- kukkahattutäti-67
"Ei voi olla, että toinen rellestää rahoillaan ja toinen kituuttaa"
No ei voikaan. Mutta ap:n kuten monen muunkin tapauksessa ei siitä ole (välttämättä) kysymys.
"Mies on ollut töissä. Hän maksaa asumismenot, ruuan, auton, laskut, yms."
Eli mies on töissä, mutta tietoa ei ole paljonko hänen nettopalkkansa on, eikä sitäkään kuinka paljon asumisesta, ruuasta, laskuista jne maksaa. Saattaa hyvinkin olla, että myös miehellä on matti kukkarossa, vaikka töissä käykin.
Siksi olisi erityisen ja oleellisen tärkeää lapsen synnyttyä miettiä kaikki, koko talous uusiksi. Ihmiset haluavat yllättävän usein valita omistusasunnon, ja sinnitellä sen maksuissa kurkkua myöten. Miksi?
Eikä sen puoleen. Luin hienosta sisustuslehdestä miten nelilapsinen perhe muutti paikkaan X pieneen mökkiin (yksi huone) neljäksi vuodeksi. He olivat ostaneet ison talon, jota remontoivat mieleisekseen neljä vuotta, ennen kuin pääsivät siihen muuttamaan. Remontti jatkuu. Itselläni on sellainen kanta, että parisuhde-elämä kärsisi moisesta pahasti, ja lasten lapsuus menisi pilalle. - flegmaatti
Ei välttämättä tarvita mitään teemakeskusteluja vaan normaalin seurustelun ohessa kummankin osapuolen asenteet selviävät.
Emme aikanaan itse tajunneet mutta huomattava osa yhdessä viihtymistä olivat samanlaiset arkielämän arvot.
Suhde rahaan, kiinnostus urheiluun ja matkusteluun, roolitus suhteessamme, moraaliarvot ja jopa lasten kasvatusperiaatteet.
Mitään noista asioista emme tietoisestí setvineet vaan yhteiseen talouteen mentyämme havaitsimme asian.
Tänään oli huilipäivä harrastuksesta. Aikani kuluksi siivosin asunnon. Tasopinnat tyhjiksi ja puhtaiksi. Perusteellinen imurointi ml. matot. Sitten matot ulos ja viimeistely imurilla. Harkitsin moppausta mutta se tuntui liioittelulle.
Kaikki matot eivät liene omilla paikoillaan mutta se ei ole vaimolleni yllätys.
Noudan hänet huomisiltana bussiasemalta kotiin rällinkimatkan jälkeen.
- sinkkumies41-
Et tee tuollaisella miehellä mitään joka ei anna sulle rahaa. Tehkää niin että mies jää kotiin hoitaa lasta ja kotia ja sinä menet töihin, kerro sellainen ehdotus miehellesi ja sitten käytät palkan kuten haluat ja anna miehellesi sen verran kun itse sait ennen.
- jklio
Kyllä se vain on useimmiten niin, että ymmärrys siitä mitä talouden hoito ja kodin tarvikkeet maksavat on kokonaan poissa. Sitä ei myöskään moni mies ymmärrä, että Pidettävä kuluu ja sen vuoksi tarvitaan uusia asioita.
Sitäkään mies ei ymmärrä, että se vaimokin tarvitsee rahaa ihan omiin henkilökohtaisiin menoihin ja lasten vaatteisiin ja harrastuksiin.
Ei se välttämättä ole mitään mielenosoitusta, hän vaan ei yksinkertaisesti ymmärrä mitään näistä, sitä vastoin haluaisi käyttää palkkansa omiin hankintoihin, jotka ovat niitä "aikuisten miesten leluja", kun se lapsuus piti olla ilman. Moottoripyörää himoitsee moni, vaikka se on unelma kun laskee mahdollisuudet.
Kyllä meilläkin mies ei ole kovin rahojaan kodin hankintoihin antanut, joten meillä ei ole paljon voitu vaihdella verhoja tai kalusteita. Sentään omalla palkalla olen saanut ruuan ja lasten hankinnat joten kuten katettua, laskuihin yksinkertaisesti laitoin miehen tililtä lasketun summan siirtymään maksujen tilille, josta voi tarkistaa, mihin hänen rahansa on kulutettu.
Hänkin on nämä omat tarvikkeensa vain ostanut, vaikka olisi ollut kotiinkin jotain hyvä saada, niistä hänen omista leluista ei ole voitu tinkiä.
Kyllä tätä kissan hännän veto riittää varmasti monessa kodissa. Toki olen sitä mieltä, että turhaa ostohysteriaa on välttää, joka sesonkiin ei tarvita uutta, kunhan saa kuluneet uusittua, se riittää.- 7268
Tyrkyttämäni yksinkertainen ratkaisu. Kaikki tulot molempien käytettävissä olevalle, yhteiselle tilille.
Koska rahan määrä on usein rajallinen niin aikuiset, oikeustoimikelpoiset ihmiset osannevat asettaa tarpeet oikeaan järjestykseen.
Perheen perustarpeet.
Lasten kohtuulliset tarpeet.
Yksilötason perustarpeet.
Yhteiset "on kivaa" tarpeet.
Sitä mukaa jos rahaa on niin yksilötason "kivat" tarpeet tasapuolisesti.
Ei pitäisi olla vaikeaa! - oliot
jklio
En voi ymmärtää miten tuollaisen itsekkään kitupiikin kanssa voi elää. Ymmärrän hyvin etenkin pienituloisessa perheessä, ettei kovin paljon uutta voi ostella. Mutta jos toinen ostelee leluja itselleen, kodin hankinnat ei kiinnosta. Ja toinen yrittää pitää lapset ruokittuina, niin homma ei ole niin sanotusti balanssissa ollenkaan. Räikeä epätasa-arvoisuus.
- oliot
Tottakai pitäisi! Oletko edes ehdottanut? Teidän kannattaa nyt keskustella raha-asiat kaikilta osin selviksi. Ei kotihoidon tuesta riitä lainanmaksuihin.
- Rahatyhteen
Oppeliini tuossa aiemmin väitti - ilmeisesti täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella - että pienen lapsen hoitaminen yksin ei ole raskasta. Eipä taida Oppeliinilla olla lapsia, joita olisi yksin hoitanut. Tai on ollut nukkumatti, joka nukkuu 20 tuntia vuorokaudessa (sellaisiakin on) , tai sitten on ollut puoliso, joka on sittenkin edes vähän hoitanut.
Ehdota miehellesi, että palkkaa lastenhoitajan tai järjestää lapset päivähoitoon ja sinä alat etsiä töitä. Eiköhän ukolla ala raksuttaa, jos yleensä ollenkaan raksuttaa, mitä tuollainen maksaa.- oppeliini1
Tiedoksesi Rahatyhteen.lle: hoidin kolme lasta näin: vanhin 5 vuotias kulki edellä avaten ovet ja auttaen missä ikinä kykeni, 2 vuotias oli repussa selässä, muutaman kuukauden ikäinen repussa leuan alla.
Noin me kolmestaan imuroitiin, pyyhittiin polyt, vietiin pyykit pesukoneeseen, vinkattiin kaappiin, käytiin ruoka-ostoksilla, kokattiin, leikittiin, laulettiin, opeteltiin lukemaan ja kirjoittamaan jne jne . Kaikki tyot kesti mahdottoman kauan, mutta tulihan ne tehtyä kuitenkin. Kun pienin alkoi kävelemään, ulkoleikit saivat eri ulottuvuuden.
Mieheni, siis lasten isä teki ympäripyoreitä tyopäiviä, auttoi silloin kun jaksoi. Oli sitäkin enemmän hengessä mukana.
Nyt lapset ovat jo osittain omillaan, voi miten minä ikävoin noita vuosia!!!!!!!!!!!!!!!!! Vaikka olenkin ollut täysipainoisesti kodin ulkopuolella toissä, mikään ei vedä vertoja ajalle lasten kanssa touhutessa. - åpåpå66
oppeliini1 kirjoitti:
Tiedoksesi Rahatyhteen.lle: hoidin kolme lasta näin: vanhin 5 vuotias kulki edellä avaten ovet ja auttaen missä ikinä kykeni, 2 vuotias oli repussa selässä, muutaman kuukauden ikäinen repussa leuan alla.
Noin me kolmestaan imuroitiin, pyyhittiin polyt, vietiin pyykit pesukoneeseen, vinkattiin kaappiin, käytiin ruoka-ostoksilla, kokattiin, leikittiin, laulettiin, opeteltiin lukemaan ja kirjoittamaan jne jne . Kaikki tyot kesti mahdottoman kauan, mutta tulihan ne tehtyä kuitenkin. Kun pienin alkoi kävelemään, ulkoleikit saivat eri ulottuvuuden.
Mieheni, siis lasten isä teki ympäripyoreitä tyopäiviä, auttoi silloin kun jaksoi. Oli sitäkin enemmän hengessä mukana.
Nyt lapset ovat jo osittain omillaan, voi miten minä ikävoin noita vuosia!!!!!!!!!!!!!!!!! Vaikka olenkin ollut täysipainoisesti kodin ulkopuolella toissä, mikään ei vedä vertoja ajalle lasten kanssa touhutessa.Jos sinulla on ollut maailman ihaninta ja kevyintä lastesi kanssa, voisitko ymmärtää, ettei kaikilla ole ollut? Sitä paitsi yhden lapsen kanssa on usein paljon haastavampaa kuin parin kolmen. Vietin juuri lomani kolmivuotiaan seurassa; reilu viikko riitti vallan mainiosti. Lapsen vanhemmat kyselivät "miten ihmeessä jaksoit kolmen kanssa?" Vastasin, että se oli erilaista. Niin kuin olikin. Lapsista oli seuraa toisilleen. Kävimme myös kerhoissa ja muskareissa laulamassa sekä leikkimässä muiden kanssa. Lapset näkivät muita lapsia, minä muita äitejä (tai isiä). En kertakaikkiaan olisi jaksanut kotona yksin ainoana aikuisena (lasten isä oli aina töissä, ml. viikonloput). Kun nuorin syntyi, vanhin lapsi 4v aloitti puolipäivätarhassa. Sitä hän kaipasi silloin erittäin paljon. Kun nuorin täytti kolme, menin puolipäivätöihin. Kokopäivätöihin, kun nuorin meni kouluun. Onnistuin myös saamaan unelmatyön, ja siitä olen nauttinut jo pitkään.
Vaikka pidin paljon kotiäitivuosista, en ikävöi niitä. Erottuani lasten isästä lasten ollessa teinejä, aloin pikku hiljaa tutustua lapsiin, myös kunnolla yksilöinä. Sekä heidän ystäviinsä. Tein ja teen yhä lasten kanssa matkojakin erikseen, kahdestaan. Minusta on ihanaa, että jo omillaan asuvat nuoret aikuiset pyytävät itse minua (ja vain minua ;)) matkaseuraksi jonnekin paikkaan/maahan x. Joskus saan tilaisuuden pyytää lapsiani jonnekin, mihin en kuvittele heidän alkuunkaan lähtevän esim. oopperaan tai pulkkamäkeen (18-vuotiaana); ja aina yllätyn positiivisesti, kun he lähtevät. Aivan uskomatonta. - againstdoup
åpåpå66 kirjoitti:
Jos sinulla on ollut maailman ihaninta ja kevyintä lastesi kanssa, voisitko ymmärtää, ettei kaikilla ole ollut? Sitä paitsi yhden lapsen kanssa on usein paljon haastavampaa kuin parin kolmen. Vietin juuri lomani kolmivuotiaan seurassa; reilu viikko riitti vallan mainiosti. Lapsen vanhemmat kyselivät "miten ihmeessä jaksoit kolmen kanssa?" Vastasin, että se oli erilaista. Niin kuin olikin. Lapsista oli seuraa toisilleen. Kävimme myös kerhoissa ja muskareissa laulamassa sekä leikkimässä muiden kanssa. Lapset näkivät muita lapsia, minä muita äitejä (tai isiä). En kertakaikkiaan olisi jaksanut kotona yksin ainoana aikuisena (lasten isä oli aina töissä, ml. viikonloput). Kun nuorin syntyi, vanhin lapsi 4v aloitti puolipäivätarhassa. Sitä hän kaipasi silloin erittäin paljon. Kun nuorin täytti kolme, menin puolipäivätöihin. Kokopäivätöihin, kun nuorin meni kouluun. Onnistuin myös saamaan unelmatyön, ja siitä olen nauttinut jo pitkään.
Vaikka pidin paljon kotiäitivuosista, en ikävöi niitä. Erottuani lasten isästä lasten ollessa teinejä, aloin pikku hiljaa tutustua lapsiin, myös kunnolla yksilöinä. Sekä heidän ystäviinsä. Tein ja teen yhä lasten kanssa matkojakin erikseen, kahdestaan. Minusta on ihanaa, että jo omillaan asuvat nuoret aikuiset pyytävät itse minua (ja vain minua ;)) matkaseuraksi jonnekin paikkaan/maahan x. Joskus saan tilaisuuden pyytää lapsiani jonnekin, mihin en kuvittele heidän alkuunkaan lähtevän esim. oopperaan tai pulkkamäkeen (18-vuotiaana); ja aina yllätyn positiivisesti, kun he lähtevät. Aivan uskomatonta."Jos sinulla on ollut maailman ihaninta ja kevyintä lastesi kanssa, voisitko ymmärtää, ettei kaikilla ole ollut"
Aivan oikein. Ihmiset, heidän kumppaninsa, lapsensa, tilanteensa ovat täysin erilaisia. Huomattava on, että vertailu on tarpeetonta ja ettei kukaan ole toistaan parempi tässä asiassa, ei oppeliini1:kaan, vaikka lasten hoito kotona on sujunut leikiten. Tiedän äitejä, jotka eivät halua jäädä kotiin lasta hoitamaan edes vanhempain loman ajaksi. Lapsen isä hoitaa lasta. Heidän valintansa. Raha-asiat on kyllä puhuttu valmiiksi ennen lapsen syntymää. Jos pääkohdat ovat toteutuneet, homma ok.
- kokemuksellaoikeesti
En jaksa lukea muiden vastauksia. Teillä on lapsi. Ota mies eteesi keskustelutuokioon ja kerro hänelle, että teillä on lapsi. Jos asia ei avaudu kerro uudestaan, että: Meillä On Lapsi.
Ja miehet, kun ovat vähän hitaampia ymmärtämään asioita-joillain kestää vuosia ihan pienissä asioissa- avaa asiaa pikkuhiljaa: laita tekemään asioita ja ähde itse jonnekin---sanotaan vaikka 10 tunniksi ja pyydä täyttämään ruoakvarastot sillä aikaa ja ostaa pikkupetterille tai pikkupeppiinalle pöksyt samalla. Kerrro sen jälkeen, että tätä voimme sitten samalla tavalla jakaa vuodet pääksytysten. Sellasta yhteishuoltajuutta samassa taloudessa. Miltäs se tuntuisi rakas urhoseni?
Jossain vaiheessa aukeaa, mutta miesten kanssa maltti on valttia, sen verran tulee hittasti se feedbackki ja sen jälkeen tulee sitt se ymmärrys useesti. Mutt ei kannata hirveesti odottaa, kun ei ole mistä antaa, ennen kun ne jutut ovat siellä pikku päässä jonniin aikaa pyörineet. - Asiantuntija--
Naiset on tuhlareita, pistävät rahaa turhiin juttuihin kuten meikkeihin ja kampaamo käynteihin. Parempi vaan antaa rahat miehelle.
- åpåpå66
Otat asian puheeksi miehesi kanssa. Siitä se lähtee.
- Entiiäen
No kuvauksesi perusteella kuulostaa siltä, että mies maksaa jo nyt lähes 100% teidän yhteisistä kuluistanne. Asuntokulut, ruuat, laskut, autokulut. Mihin tarkoitukseen sinä sitä käyttörahaa tarvitset? Vaikka oletkin lapsen kanssa enemmän, niin on minusta hieman epäreilua olettaa että mies maksaa kaikki kulunne ja sitten vielä sinun omatkin kulusi. Pitäisikö ehkä miettiä että ovatko kaikki kulut ihan tarpeellisia?
- againstdoup
"Yhteisen asunnon laina on molemmilla erillinen. Mies ei vaan ymmärrä, että oman lainan lyhennysten jälkeen (asunto ja vanhaa opintolaina) minulle ei jää juuri mitään käteen"
Eiköhän tuossa ollut se ap:n pointti. ELI mies EI maksa kaikkea, vaan ap:n kaikki rahat kuluu velkojen (ml. asuntovelka) lyhennyksiin. Se on väärin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692174
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012003- 771622
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411450- 751420
- 101337
- 311314
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?501205Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.621180Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?281169