Isä tai äitin elossa ollessa kaikki yleensä sanovat, että minä ja minä ja me ei tarvita mitään. Kun ikäihmisen pää keikahtaa, niin alkaa tappelu perinnöistä. Tämä on nähty useasti. Omat vanhempani aikoinaan toivoivat ja moneen kertaan sanoivatkin, että pikkutilaa ei annettaisi kenellekkään heidän poismenonsa jälkeen. Se saisi olla kaikkien lasten ja heidän perheidensä yhteinen kokoontumis ja kesänviettopaikka. Ainoakaan sisarus ei mutissut asiaa vastaan, kaikki olivat "tyytyväisiä ja yksimielisiä". Tuskin hautajaisia oli ehditty pitää, kun perintöriita jo alkoi. Totta on, että tuollaisen kesäunelmapaikan pitäminen onkin mahdoton idea. Kuka pitää kunnossa ja rahoittaa ylläpitokustannukset jne. Tuo ratkaistiin aikanaan sopuisasti. Kaikkien pitää kuitenkin ottaa huomionn se käytännön elämän raadollinen realiteetti, että PUHEET OVAT PUHEITA JA REALITEETIT ASTUVAT KUVAAN JO ENNEN, KUIN VAINAJAN RUUMIS ON KUNNOLLA KYLMENNYT.
Varokaa perilliset puheita!
stepsjk
16213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tässä sen ongelman ydin on osuvasti tullut ilmi.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000004880552.html
Jos sisarusten väliset valtasuhteet on ratkaistu jo ennen vanhempien kuolemaa, voi sopuisa yhteiselo joissakin tapauksissa jopa jatkua, mutta yleensä siinä vaiheessa niistä ei-niin-mieluisista sukulaisista halutaan päästä eroon tavalla tai toisella, eikä välttämättä syy ole aina rahanahneudessa.
Ei mitään järkeä edes ehdottaa noin typerää. Miksi pitäisi säilyttää jotain yhteisomistuksessa kauempaa kuin on pakko. Heti vaan kaikki jakoon ennen kuin on enempi ihmisiä pesässä.
Jakamaton kuolinpesä on pahin ja typerin ikuisuuskiista. Esimerkiksi. Jakamattomalla riitaisella pikkkutilalla asuu ainoa ihminen, joka siinä asua voi. Vuodet kuluvat huomaamatta, mutta osakkaille pääasia on, että perintöä ei jaeta ja pysyy jakamattomana. Asukas joutuu aloittamaan uuden kodin hankinnan 75-vuotiaana, kun keksitään, että yhden pojan, pojan pojalle se sitten jääkin. koskaan, ei milloinkaan pitäisi jättää kuolinpesiä selvittämättä. niistä seuraa vain vuosikymmenten paha mieli kaikille osakkaille. On parempi luopua pienestä heti ja ottaa kuviteltu tappio takkiinsa heti. Kun ongelman ydin pääsääntöisesti on lapsuusajan traumojen sisaruskateus, niin sen hoitomenetelmäksi jakamaton kuolinpesä on vihonviimeinen hoitokeino. psykoterapia ensin ja sitten koko paska myyntiin ja .
mutta kun se vaari haluaa että pietään jakamattomana.
Kommenttisi oli varmaan sarkasmia. Ennen pitkää joku pesän osakkaista hakee yhteisomistuksen purkua, vaikka kaikki viisikymmentä muuta vastustaisivat. Sitten ei enää mitään jaettavaa olekaan.
Minne tilukset siitä olisivat hävinneet=
Yhteisomistuksen purku viranomaisvoimin tulee kalliiksi. Kulut maksetaan pesän varoista ja niiden loputtua hakijan kukkarosta.
Noo mitenkä sen voi tehdä-eikö se aina ole ensin jakamaton kuolinpesä ja eikai se hinta nouse matkalla?
Todennäköisesti kuolinpesän arvo muuttuu ja sitä enemmän mitä pidempi aika kuluu. Joko ylöspäin tai alaspäin. Riippuu paljolti siitä mitä omaisuutta kuolinpesässä on ja miten säilytettynä.
Kuolinpesän jakotilanteessa varat saattavat hyvinkin mennä jopa miinukselle. Aina vähemmällä ja halvemmalla pääsee jos jako tapahtuu yhteisymmärryksessä eikä tarvitse kalliitta viranomaisvoimia.
Teoriassahan olisi mahdollista purkaa yhteisomistus kaikkien osapuolten keskinäisellä sopimuksella, jolloin ei tarvitsisi maksaa kenellekään ulkopuoliselle (vain kaupanvahvistajalle, mahdollisesti maanmittarille). Tämä oli siis kuitenkin vain teoriaa. Useinkaan ei keskinäistä sopimusta saada syntymään millään. Sitten maksetaan.
jos noille joutuu maksaa, mitä muita maksamiaia tulee??
Mitä muita kuluja? Vähintäänkin puhelin -, matka- tai postituskuluja. Nekin sitä pienemmät mitä sopuisammin saatte jaettua. Pesänjakaja tuskin tulee riitaisaan pesään ilmaiseksi tekemään jakoa. Mitä pidempään joutuu jakoa sopimaan ja mahdollisesti sopimatta jakamaan sitä enempi rahaa ropisee Kankkulan kaivoon. Jakajalla kun ei edes ole mitään menetettävää, vaan voi pitkäänkin yrittää sovitella kunnes varat ovat loppu ja ylimenevän osankin maksaa vielä pesänjakajan tilaaja.
Puhut jatkuvasti yhteisomistuksen purkamisesta. Termi on väärä, sillä jakamaton kuolinpesä puretaan tekemällä perinnönjako. Jos jaosta ei sovita, siitä päättää oikeuden määräämä pesänjakaja.
Mä ainaki haluan kaiken. Muut saa mun puolestani kynsiä persuaan.
Minä en muuta vaadi kuin Putinin pään tarjottimella, sormilla silmät puhkaistuna.
Aivopesty Venäjävastainen. Mene sinne USA:aan ja hanki DDD silikoneilla pumpattu vaimo jolla implantoidut turbohuulet. Siellä sun ihannevaltiosi on.