Rahamaailman polarisoituminen

Rahan pumppaus pois vähävaraiselta rahvaalta tarjoaa tosiaan puntaroinnin arvoisen näkökulman. Käytännössä valtio on se toimija, joka verotuksella ja julkinen valta muutoinkin maksuilla ja taksoilla "siirtää" rahaa rahvaalta Ukko Kruunulle ja muille julkistoimijoille yleisen edun nimissä eli vallanpitäjien päätöksillä. Mitä julkinen valta sitten tekee keräämällään rahalla? Kovin yleistä on konsulttien laskujen maksaminen ja hankkeitten kustannusbudjettien ylitykset (jopa moninkertaistuminen), erityisen selkeästi on näinä aikoina tullut esille vientiteollisuuden toiveitten täyttäminen. Kauhulla tavallinen kansa seuraa vaikkapa Suomenlahden alitustunnelin kaavailua, jonka rakentamiseksi jouduttaisiin meren pohjan alle upottamaan ilman muuta valtavat määrät verovaroja. "Hirmuista", saattaisi sanoa Paasikivikin.

Näin itsenäisyyspäivänä voidaan hyvin miettiä Suomen tilannetta ennen, nyt ja tulevaisuudessa.

Jatkosodan jälkeen Suomi alkoi vaurastua ja saavuttaa elintasossa muita ns. länsimaita. Työttömyys oli vähäistä ja duunarillakin alkoi raha riittämään muuhunkin kuin vain välttämättömään. Valtion varallisuus kasvoi ja järkevästi sitä jaettiin mm. koko kansan koulutukseen, mikä entisestään kiihdytti vaurastumista. Kasvun aikaa jatkui kunnes tuli 90-luvun lama.

90-luvun laman myötä alkoi suuren työttömyyden ja epävarmuuden aika, joka kosketti erityisesti suorittavaa työtä tekevää kansanosaa. 2000-luvun alussa meni vielä hetken paremmin, joskin hyvinvoinnin lisääntyminen jakautui jo hyvin epätasaisesti. Nousukausi ei poistanut massatyöttömyyttä ja elämisen epävarmuutta.

Viimeiset n. 10-vuotta ovat olleet taantuman aikaa, jolloin työttömyys ja epävarmuus ovat alkaneet koskea yhä kasvaa osa kansasta. Entistä pienempi ja edelleen pienenevä kansanosa on kyennyt turvaamaan ja kasvattamaan hyvinvointiaan.

Tulevaisuus on avoinna mutta mikään ei viittaa siihen, että Suomi olisi valtiona palaamassa kasvu-uralle kohti hyvinvointivaltiota. Vaikka hetkittäisiä kasvupiikkejä tapahtuisikin, siitä syntyvä hyvinvointi jakautuu entistä pienemmälle kansanosalle. Työttömyys tuskin vähenee ja kaikkinainen epävarmuus yhä isomman kansanosan piirissä lisääntyy.

Kyllä näin on.

Hyvä syy ryhtyä itsenäiseksi anarkistiksi.

Kieltäytyy koko systeemistä, häviää yhteiskunnasta jonnekkin korpeen.

Yksittäinen anarkisti ei kiinnosta ketään, eikä anarkistia kiinnosta koko yhteiskunta.

Hommaa rahat ja elää oikeaa elämää luonnon ehdoilla.

Kapinointi ei kannata.

Irti kapitalismista, irti sosialismista.

Kyllä henkisille arvoille, P.Saaarikoski,Valamon oma kirjailija.

Maantieteellisten ulottuvuuksien amputaatio hankaloittaa Suomen kansantalouden kehittymistä, lähinäkymiä. Yksipuolisuudeksi asti on viime aikoina saatu kuunnella propagandaa, jonka mukaan Suomi on läntinen maa ja meidän on suuntauduttava "Länteen". Suomen ujuttaminen Nato-jäsenyyteen on kiinteässä yhteydessä siihen touhuamiseen. EU- ja euroraha-alueen jäsenyydet kytkevät meitä siihen samaan läntiseen etupiiriin. Joku saattaa tokaista, että eihän kyse ole etupiiristä. Mitä meidän pakko-osallistumisemme Venäjän vastaisiin pakotteisiin sitten on ellei se ole "Lännen" etupiirin pillin mukaan sätkimistä?

Murheellista on joutua näkemään, kuinka meidän oma valtiojohtomme on ollut amputoimassa Venäjän kanssa harjoitettavaa myönteistä vuorovaikutusta. Selittelyksi olemme saaneet kuulla, että hyvänen aika sentään meidän velvollisuutemme on olla mukana EU-alueen ja USA:n asettamissa pakotteissa. Sen me olemme saaneet, kun 57 prosenttia äänestäjistä sanoi "Kyllä" EU-jäsenyydelle v.1994 EU-kansanäänestyksessä? Silloin 43 prosenttia äänestäjistä ilmaisi "Ei"-kantansa ja heitä on sen jälkeen halveerattu milloin takametsäläisiksi, milloin impivaaralaisiksi ja millooin milläkin mollauksilla. Nyt saamme kuitenkin kantapään kautta havaita tämän maailman todellisuudessa, että väen 43-prosenttinen osa taisikin olla oikeassa.

Jos me onnistuisimme rakentamaan asetelman, jossa Suomen geopoliittinen oma sijainti pätisi perusteena meidän kansainvälisille suhteillemme, niin silloin meillä olisi vielä toivoa. Lienee selvää, että Iso Raha haluaa meidän kytköksemme yksipuolisesti "Länteen" jäävän iankaikkiseksi ja Venäjän kanssakäymisemme minimointi jäisi sekin pysyväiseksi politiikaksi.

Ison Rahan ja sielunsa "Lännelle" myyneitten poliitikkojen vallan betonoinnin pahimpana uhkana ovat äänestäjät eli tavallinen kansa on vallanpitäjien kannalta katsottuna suorastaan vaarallista porukkaa. Rahvaan nujertamiseen kuuluu olennaisena operaationa taloudelliseen ahdinkoon saattaminen. Ja kansa pääsee ainakin vielä toistaiseksi vaaliuurnien äärellä ottamaan kantaa vapaasti ja kaikissa vaaleissa kansa on vallanpitäjien pelkäämä uhka. Sitä varten Venäjällä peloittelu kuuluu kuvioon. Aivopesu on meneillään täydessä vauhdissa. "Lännelle" sielunsa myyneille päsmäreille olisi kauhistus, jos meille syntyisi hallitus, joka ottaisi asiakseen hoitaa kansainvälisiä suhteita myönteisessä vuorovaikutuksessa kaikkien naapurimaittemme kanssa. Silloin Venäjä-ulottuvuutemme myötä taloudellinen kanssakäyminen itänaapurimme kanssa toisi meille lisää mahdollisuuksia ja talouskasvua, työpaikkoja ja rahaa myös valtion kirstuun. Myös Iso Raha siitä hyötyisi. Silloin kansa havaitsisi sen viisaaksi politiikaksi ja siitä syntyisi pitkälle tulevaisuuteen johtava omien etujemme mukainen linja. Nato-operoijien intrigointi joutuisi kyllä ylivoimaisiin vaikeuksiin, mutta sepä ei taitaisi olla suurikaan menetys.

Tässä on aika hyvä kirjoitus aiheesta, kannattaa lukea vaikka sinänsä siinä ei mitään uutta olekaan: http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/porssiuutiset/art-2000004895108.html

"Näkökulma: Liian pieni osa kasvusta valuu palkkoihin"

... ja vastaavasti se mitä "säästyy" jaetaan isolta osin yritysten johtoryhmälle, hallitukselle ja osakkeenomistajille. Näin on tapahtunut hyvin pitkälle ainakin Suomessa. Maamme kulloisetkin päättäjät ovat lyöneet lusikkaansa soppaan alati alentamalla yritysten velvoitteita ja nyt viimemmäksi laskemalla duunarin palkkaa (=lisäämällä työaikaa) ja huonontamalla lähes kaikkia duunarin etuuksia. Samalla ollaan heikennetty ja tullaan heikentään etenkin pienituloisten eläkeläisten ja työttömien etuuksia ymv. Jos näiden heikennysten ainoa tulos on se, miltä se näyttää, hukka meidät perii.

Ihmisen ominaisuuksiin kuuluu ahneus ja oman edun tavoittelu, sehän on puhdas fakta, mutta kun päätöksistä vastaa maamme älykkäimmät osaajat, kuinka lyhytnäköistä päätöksenteko voikaan olla. Itse olen vielä jossain määrin Isänmaallinen mies ja todella huolissani Suomen tulevasta kehityksestä.

Nuorena ja tyhmänä (olin 19-20v vuonna 1994) taisin äänestää kyllä EU:lle mutta jos olisin tiennyt millaiseksi Suomi menee EU:ssa niin ehdottomasti olisin äänestänyt EI !!
Jos tulisi uusintaäänestys niin äänestäisin EU:ta vastaan empimättä!