Joulusta tuli haikea juhla

Joulu on tunnetusti perhejuhla ja perhekeskeisyys korostuu joulun vietossa, kun perheen kanssa kokoonnutaan joulupöytään ja lahjoja avaamaan kellä perhettä on.
Toisaalla sukulaiset kokoontuvat joulunviettoon joulupöytään jouluherkkuja nauttimaan.
Toista se on yksinäisellä tämä joulunvietto. Viimeisen joulun toissajouluna vielä vietin ja yritin joulua laittaa, kun isä oli vielä elossa, vaikka menehtyi joulun jälkeen, eikä kotona viimeistä joulua saanut olla, vaan terveyskeskusken vuodeosastolla.
Viime jouluna yritin joulua laittaa, vaikka yksinäinen oli se joulu, kuten ovat kaikki joulut siitä eteenpäinkin.
Enää ei joulun laitto kiinnosta, haudalle vien kynttilöitä.
Ei ole mikään enää kuten ennen, olo on epätodellinen.
Sitä vain katselee kaupassa käydessä, kun ihmiset hamstraavat jouluruokaa ja jouluherkkuja, itsellä pelkästään tavanomaiset ostokset, kuten arkipäivisin yleensäkin vähän ruokaa ostos korin pohjalla
Joulukinkku, joululaatikot, rosolli, jouluturtut, glögi, konvehdit, kaikki saavat jäädä kauppaan tästä lähtien.
Harva perheensä ja ison suvun kanssa joulua riemuiten viettävät, eivät aavista, kuinka joulu voikaan olla raskas ja ahdistava yksinäiselle ihmiselle, varsinkin, jos on menettänyt läheisen ihmisen.
Silloin joulu tuo muistot mieleen kaipauksen kanssa.

Muistakaa nauttia perheestänne ja läheisistänne niin kauan, kun teillä heidät on.
Eräänä päivänä heitä ei enää ole ja elämää ei voi kelata taaksepäin, vaikka kuinka haluaisi palata aikaan, jolloin läheisesi oli vielä tässä, eikä poissa.