Itsenäisyyspäivä vietettiin ja saimme lukea lehdistä tai netistä kunniamerkkien saajat. Aina tulee mieleen, kun ei itse saa koskaan mitään huomionosoitusta, niin onko kaikki merkkien saajat todella ansioituneita, koska mielestäni meitä samanlaisia merkkien saajia olisi paljon. On kaikenlaisia arvojen osoituksia merkkien katekorioissa ja tuntuu, että ihmisen arvo määritellään arvomerkkien mukaan.
Jotenkin tuntuu siltä, että antaisin työttömänperheen monilapsillesi äidille kunniamerkin jaksamisesta, kuin jollekin pyrkyrille. No, arvomerkit menee varmaan oikeaan osoitteeseen ja hyvä niin, mutta jääkö joku ilman vaikka ansaitsikin sen?
Jotenkin tuntuu siltä, että antaisin työttömänperheen monilapsillesi äidille kunniamerkin jaksamisesta, kuin jollekin pyrkyrille. No, arvomerkit menee varmaan oikeaan osoitteeseen ja hyvä niin, mutta jääkö joku ilman vaikka ansaitsikin sen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuten Wikistä oletkin jo lukenut.
Ansio-merkit anotaan.
Ei itselle, vaan toiselle.
-
Ala siis anomaan, älä lässytä.
Voit yrittää myös ansioitua edes vähän.
H.
Työttömän perheen monilapsinen äiti on yhteiskunnan sosiaalituilla moneen monituiseen kertaan palkitsema. Eikö teille loisille mikään riitä!
Sinä tiedät kaiken ja olet varmaan ansioitunut?
Tuskinpa tässä iässä mitään merkkejä kaipaa.
Oletko aina näin kiree, vai mistä johtuu hyökkäävytesi mielipiteisiin?
Hunksilla on kirppareilta ja tattarisuon romuliikkeistä haalittuja kunniamerkkejä niin paljon, että aina kun hän itsenäisyyspäivänä ripustaa ne sarkatakkinsa liepeisiin, hän meinaa lentää nokalleen.
Suurin kunniamerkki hänellä on Jyväskylän sorataipaleen varrelta löytämänsä toyotan vanne, jonka hän on ripustanut pyykkinarulla kaulaansa.
Laviko se oli, kun lauloi, että jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Ehkäpä jokainen ihminen jollakin elämän alueellaan on jonkun merkin arvoinen.
Mutta ihmisarvo kuulu kaikille, ei sitä merkit miksikään muuta.
Ehkäpä merkkien saajat saavat hyvän mielen, empä ole asiaa juurikaan ajatelut, koska ei se kosketa minua, tuntuu kaukaiselta asialta.
Urheat...rohkeat hengenpelastaja ihmiset ja koiratkin....ovat ainakin merkkinsä ansainneet...
"mimmimum-..mi"
Jääkärin laatat.
Kultainen ampuma-merkki.
Muuta en tarvitse, tuskin ansaitsenkaan.
-
Valkoisen ruusun suon sulle.
Loistakoon se vihreitten lehvien keskeltä.
H.
Kultainen kiitos Valkoisesta ruususta....talvella pidän valkoisista kukista....oman isänisäni kultaiset merkit jäivät entiseen elämääni....vahingossa...
Monilapsiselle työttömän perheen äidille jaetaan kunniamerkit äitienpäivänä.
Ei muuta kuin laita merkkihakemus sisäministeriöön vetämään jos tiedät äidin, joka mielestäsi ansaitsee tuollaisen kunniamerkin.
Ei ihmisen arvoa mitata kunniamerkein. Se on itseisarvo jokaisella, näin uskon.
Joskus hiplaan isäni sota-aikana saamia kunnimerkkejä ja ajattelen lapsellisesti, että minäkin olen yksi hänen kunniamerkeistään, suurin, kaunein. ihanin.
Joskus taas ajattelen niin kuin jossain laulussa puhutaan elämän aikana saaduista arvista, viilloista ja ruhjeista, niin kropassa kuin sielussa, nekin ovat tavallaan kunniamerkkejä, vain selviytyjällä voi olla sellaisia kunniamerkkejä ja niitä arvostan todella.
Ansaitsisi?
Miten se elämään vaikuttaisi, jos jonkun kunniamerkin saisi.
Nostaako se ihmisen arvoa, arvoon arvaamattomaan.
Minä tiedän oman arvoni, ilman kunniamerkkejä ja valkoisia ruusuja, olkoot vaikka ritareiden kera.