Mistä omaishoitaja saa apua?

Hyvä että kirjoitat!

Mietitään yhdessä!
Tuo viimeinen yhteenvetosi "Yhteiskunta on imenyt minusta mehut loppuun. Olen tehnyt ilmaistyötä yhteiskunnalle ja nyt kun tarvitsisin apua, minulla ei ole oikeuksia eikä ihmisarvoa!
Elämäni on valunut hukkaan kuin hiekka tiimalasissa." on todella riipaiseva!

Tilanteeseesi on saatava muutos! Pikaisesti!

Olet nähtävästi erittäin kiltti ihminen.
Hyvä että olet ottanut asiaksesi ja haluat muutoksen. Hyvät ihmiset sentään! - olet uhrautunut nyt 30 vuotta toisten puolesta, sinun pitää lopultakin päästä elämään omaa ainutlaatuista elämääsi ja saada olla onnellinen!

Auttakaa kaikki tällä palstalla olijat ja antakaa käytännön neuvoja!

Sinä jos joku tarvitsee nyt apua!
Tuo kaikki mitä kerrot on sietämätöntä ja sinua on todella käytetty hyväksi!

Sano reippaasti loput sille s-narsistille!
On olemassa narsistien palsta täälläkin Suomi24 palstalla.
Katsele sieltä mitä juttuja on.
Sanot kylmästi sille s-narsistille, että "hei, ny se on sitten loppu, pärjäile sika itseksesi".

Kirjoitan lisää. Olen vähän väsynyt just nyt.
Auttakaa muutkin ja rohkaiskaa!

Voimia sinulle! Kyllä sinä tästä selviät!
Iso hali minulta!

Ehkäoikea henkilö johon sinun pitäisi ottaa yhteyttä olisikin asianajaja.
Elämäsihän on yhtä kidutusta ja vankeutta.

Sana avioero kuulostaa kauhealta, mutta jos joutuu olemaan tuossa tilanteessa päivästä päivään, viikkoon, vuosiin, niin ei ihminen yksinkertaisesti kestä! Jotain on tehtävä. Tuohan tappaa sinut ja joudut kohta itse hullujenhuoneelle.

Tuo "fiksuus ja filmaattisuus" on narsistin luonteenomaisin piirre.

Ota heti yhteyttä Narsistien Tukiyhdistykseen.
https://www.narsistienuhrientuki.fi/

Siellä tiedetään tälläiset narsistien jujut ja osaavat auttaa.
Puhelin käteen heti ja soita sinne.

Lue vaikka puhelimessa tuo mitä olet kirjoittanut.

Tai kirjoita!

Kyllä sinä saat apua! Älä anna enää tilanteen pahentua.
Sinä olet hoitanut jo ihan tarpeeksi ja kärsinyt.

Sinun vuoro on aloittaa nyt om Elämä!

Vielä yksi juttu:

Kun luen kirjoitustasi, niin minun mielestä hoitohenkilökunta on tehnyt selvän virheen kun eväävät puolisosi hoitopaikkaan pääsyn. Sinnehän hän ihan selvään kuuluu!

Auttaisko jos tekisi ilmoituksen lääkäreistä?
Eiväthän he voi pakottaa toista hoitamaan, heidänhän se kuuluu hoitaa sairaita, heillä on koulutus ja hoitopaikkoja on kyllä.

Niin sairasta, että sinulle on järjestänyt vielä "vahdin" = täysin itserakas tyyppi.
Jo on hänen irtautua ja oppia elämään kuten aikuinen.

Ei sinun tarvitse lähteä asunnostasi tietenkään, viekööt puolisosi muualle hoitoon. Suomessa on kunnallinen hoito sairaille.

Jos et jaksa yksin, niin varmaan tuo Narsistientukiyhdistys auttaa. Tai asianajaja. Tai joku topakka tuttavasi/ystäväsi/sukulainen.

Suomessa on onneksi tukipalveluja moneen lähtöön.

Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, tilanne liian vaikea kestettäväksi.

Itse ollut 9v.omaishoitajana, veljeni on ahne narsisti joka ei osallistunut isän hoitoon millään lailla. Isä kuoli 2010,perinnönjako tottakai kiinnosti.

Nyt olen äidin omaishoitajana, sama ahdistelu jatkuu. Ällöttävää.

Omaishoitajan on vaikea saada apuja omaan tilanteeseen, sen olen huomannut omaishoitajan hommaa tehdessäni. Seitsemäs vuosi alkanut alzheimerin seurassa, molemmat vanhemmat sairastavat sitä ja molempia olen hoitanut. Onneks toinen sai hoivakotipaikan muutama vuos sitten hyvästä hoivakodista, olis ollut tosi paljon rankempaa hoitaa kahta kotona, varsinkin kun toisen kunto oli jo sellanen ettei omin avuin pystynyt kävelemään. Toisen sairaus todettiin pari kuukautta sen jälkeen, kun toinen oli saanut vuodeosastopaikan.
Ketään ei kiinnosta miten omaishoitaja jaksaa ja pärjää, palveluohjaajatkin vaan ovat kiinnostuneet siitä, ett hoidettava haluaa olla kotona hoidettavana. He eivät kysy mun jaksamisesta ja terveydentilasta mitään. Kai sillä on jotain merkitystä millainen terveys omaishoitajalla on, ainakin vois kuvitella niin. Kyllä jatkuva, monivuotisesta hoitotyöstä johtuva stressi syö kenen tahansa kuntoa. Itsellä on ollut vaikka ja mitä näiden vuosien aikana, selkäsäryt on melkein jatkuvia ja masennus vaivaa ja unirytmi on sitä sun tätä, kun pitää öisinkin valvoa ja seurata muistisairaan touhuja. Onneks tämä nykyinen hoidettavakin on suostunut nykyään käymään vuorohoidossa, reilu vuosi meni ennenkuin sain hänet suostumaan kokeilemaan sitä, on tykännyt käydä siellä ja viihtynyt hyvin ja minä olen saanut välillä nukkua yöni kunnolla. Mutt oma terveys on reistaillut tässä välillä, flunssakin tarttuu herkemmin minuun ja menee tulehduksen puolelle, koska stressin takia vastustuskyky on huonontunut. Välillä huimaakin ihan väsymyksen takia, välillä ei pysty nukkumaan ja silloin kun väsyttäis ei saa nukkua. Omakin muisti pätkii välillä, on pitänyt pistää asioita paperille ylös etten unohtaisi hoitaa niitä. Varsinkin hoidettavaan liittyvien asioiden hoito ja soittelut stressaa mua, vois ne asiat olla helpomminkin hoidettavia, ettei omaishoitajien tarvitsisi ihan kaikkea yksin huolehtia ja hoitaa.
Aloittajalla on ollut pitkä työrupeama omaishoitajana, ei ihme, jos on väsynyt ja haluais apua asioiden hoitoon. Nyky yhteiskunta vaan on sellanen ettei siltä helpolla apuja heru. Kaikki pitäis itse ostaa ja hankkia, kunpa olisikin niin paljon rahaa, niin ostaisihan sitä apua, mutt kun köyhällä ei ole rahaa niin minkäs teet. Täytyy vaan pärjätä ja jaksaa vaikka ei jaksaisikaan, mennä päivä kerrallaan liikoja miettimättä, toimia kuin kone tehden raskasta työtä. Kunpa olisikin kuin kone, pistäis piuhan pistorasiaan ja latais virtaa lisää akkuun ettei hyytyis.

Entäs jos menisitte lääkäriin ja sanotte vain että te ette nyt enää jaksa.
Kyllä lääkärin on kuunneltava teitäkin! Kyllä lääkärin on autettava väsynyttä omaishoitajaa! Etsikää ymmärtäväinen lääkäri. Jos ei ymmärtänyt, niin menkää toiselle. Pyytäkää että hän kirjoittaa todistuksen, että te ette enää jaksa.

Kai psykologillekin voisi mennä.
Onhan kyse teidän mielenterveydestä ja että teillä on nyt liikaa taakkaa.

Suomessa on sitä varten vanhustentaloja ja hoitopaikkoja, että kyllä sairaitten ihmisten pitää päästä hoitoon ja että omaisten ei tarvitse itseään saada puhki!

Entä onko omaishoitajien yhdistyksestä apua?
Ottakaa sinne yhteyttä!

Tehkää verkosto te jotka täällä kirjoitatte ja toimikaa yhdessä!

Tottakai rakastatte omaisianne, mutta liika on liikaa!
Omaisenne voivat olla siellä hoitokodissa ja käytte siellä tervehtimässä.

Oletko keskustellut hoidettavan kanssa siitä mitä tapahtuu, jos sinä et enää jaksa hoitaa? Haluaako hän hoitokotiin? Jos ei halua hoitokotiin niin sitten pitää vähintäänkin antaa sinun pitää vapaapäivät. Ja antaa sinulle vapaus viettää ne rauhassa. Ei ole muita vaihtoehtoja. Sinun jaksamisesi on aivan yhtä tärkeää kuin hänenkin. Älä anna polttaa itseäsi loppuun. Siitä ei kukaan kiitä.

Suosittelen omaishoitajien kuntoutusta. Siellä keskitytään siihen, miten sinä jaksat ja tapaat muita samankaltaisessa tilanteessa olevia. Saat aikaa miettiä ja mahdollisuuden ottaa etäisyyttä.
http://www.omaishoitajat.fi/kelan-kuntoutuskurssit

Itse saan apua uskonnosta, uskonnollisuus puhutteli jo kevät talvella 1989. Nyt löysin sen, ortodoksisuudesta. Luen paljon siitä, yötkin, kun on rauhallista.

Yhdyn edelliseen kirjoittajaan.

Silti kannattaa ottaa yhteyttä omaishoitajien yhdistykseen ja hakea apua itselleen!
Pohtikaa yhdessä näitä asioita siellä kuntoutuksessa.

Teillä omaishoitajat on myös oltava iloa elämässä, lepoa ja rauhaa!

Kyllä teidän elämä järjestyy, teette mahtavaa työtä, mutta teillä pitää olla iloa, lepoa ja onnea elämässä!

Siunausta ja varjelusta, ja Hyvää Uutta Vuotta!

Uskonto todella antaa voimia. Sanomalehti ja kirjekuori kasojen keskellä on silti hienoa tietävänsä tekevänsä todella hyvää työtä.

Ilman läsnä oloani hoidettavani olisi yksin jossain kliinisessä hoitolaitoksessa.

Tapauksia on tietysti monia, jos hoitaja uupuu on etsittävä ratkaisu ongelmaan.

Nyt on menossa 10:s vuosi omaishoitajana, opiskelu netin kautta esim. on hieno juttu.Luen paljon, teologiaakin.

Sama täälläkin tilanne,tosin sain vanhan äitini laitokseen,joista hän kuvittelee tulevansa ensi kesänä vielä kotiin takaisin.En vastannut tuohon ajatukseen,jolloin hän tokaisi että et sano mitään?Minähän siellä hoitaisin häntä yötä päivää,ja kiitokseksi saisin epäilyt muistisairaalta,niinkuin tänäänkin aloitti,että onkohan ne rahat siellä pankissa vielä vai onko ne hävinny johonki?Muistaa että minä hoidan hänen raha-asioita valtakirjalla.En jaksanut vastata mitään.Oli sotkenut paskalla uuden vasta tuomani päiväpeiton ja mekkonsa.Pahempi kuin pikkulapsi.En kesta!Kun olen ollut pieni hän ei ole huolehtinut minusta niinkuin olisi pitänyt,olen melkein nääntynyt nälkään,ja suolen toiminta oli loppunut.Olen myös aikuisen lapseni omaishoitaja.Aion ruveta vierottamaan häntä omaan asuntoon.Kaupunki ei ole kertaakaan kysynyt miten jaksellaan,omaishoidontuki vain tulla tupsahtaa tilille!Vapaapäiviä ei ole pidetty,kun ei ole ketään joka hänestä huolehtisi.Hänelle kuuluisi kaupungista tukityö mutta kun ei ole sopivaa löytynyt,kaikista ei ole keittiöapulaisiksi.Kummallisinta on se että kuulostaa siltä kun minun pitäisi hommata ja käydä kyselemässä tukityöpaikkaa nuorelleni,eikö se ole lakisääteinen ja kaupungin tehtävä hankkia?

Anna vain äitisi olla siellä, hyvä hoito.
On paljon muita vanhuksia siellä ja seuraa jos haluaa. Siellä on järjestettyä ohjelmaa ja saavat esittää omia toivomuksiaa, rukouspalvelujakin järjestävät. Jos ei ole, niin ehdota. Keskustele lääkärin kanssa (olet varmaan jutellutkin).

Esitä kysymyksiä omaishoitajien yhdistykseen. Eikö siellä ole joku asianajaja joka voi kovistella saamaan lapsellesi tukityön? Ole vaan topakkana, kyllähän nuorelle on löydyttävä mahdollisuuksia!

Kiitos kaikille kannustuksesta ja rohkaisesista sanoista. Asiat ovat vielä samalla mallilla kuin aloituksessani, sillä asun pienellä paikkakunnalla ja terveydenhoito on mitä on. Lähetettä ei kirjoiteta, vaikka se olisi asiakkaan edun mukaista.

Ihmetyttää vain, että ketä syytetään jos sattuisi jotain vakavampaa? Omaishoitajaa tietenkin, koska hänellä on hoitovastuu hoidettavastaan. Onhan Suomessa ollut näitä tapauksia, missä havahdutaan vasta sitten todellisuuteen kun on sattunut jotain radikaalia, ihmetelty miksi mkukaan ei ole tarttunut asiaan.

Omaishoitajan on turha yrittää ääntään kuuluville. Omaishoitajan vapaatkin ovat mitä ovat. Monellakin vapaiden pitäminen tyssää pelkästään siihen, että hoitopaikka maksaa ja keltä se hoitopaikkamaksu peritään viime kädessä, jos hoidettavan eläke ei riitä, Omaishoidontuesta tietenkin. Naurettavaa, että hoitaja joutuu maksamaan vapaapäivästään hoidettavan hoitomaksun. Se on tosi asia, vaikka moni sen kieltääkin.
Myöskään näitä inttervallihoitopaikkoja ei ole tarjolla, jos sitä rahaa olisi vapaapäivien hoitojaksoa varten.
Hoitajaa ei saa...ainakaan ympärivuorokautista ja sekin maksaa.
Eikä hoidettava välttämättä hyväksy hoitopaikkaansa tai vierasta hoitajaa. Eikä heidän ole pakko.
Minusta omaishoidon vapaiden ajaksi järjestetyn hoitojakson pitäisi olla ilmaista hoidettavalle. Sillä sekin tulisi pidemmän päälle halvemmaksi kuin jatkuva hoitopaikka kun omaishoitaja heittää hanskat tiskiin.

Tässä paripäivää sitten sain tiedon, että perhekodin omistajalla tai minulla ei ole enään sanan valtaa siihen milloin hoitojakso hoitokodissa on vaan se määrätään ylemmältä taholta etukäteen. Minun osaltani kaikki meni sekaisin, sillä olin suunnitellut ja olimme jo sopineet hoitokodin omistajan kanssa parin viikon lomasta kesällä, jolloin olisin saanut pidetyksi kunnon loman ja tehtyä nuorten kanssa pienen reissun. Nyt saan lomani kolmen päivän pätkissä, eikä minulla ole oikeutta siirtää niitä tai vaihtaa määrättyjä päiviä.

Nyky-yhteiskunnassa ei yleisestä terveydenhuollosta saa apua. Yksityiseltä puolelta saisi kun olisi rahaa käyttää heidän palveluitaan.

Nyt tuntuu siltä, että pian taluttelen hoidettavani vanhuspalvelusta vastaavan henkilön huoneeseen, pesemättömänä, lääkitsemättömänä ja sanon, että pidä hyvänäsi.

Asiasta keskustelu hoidettavan kanssa ei auta mitään sillä hänen kommenttinsa on että hänellä on kaikki hyvin. Niin hänellä entä minulla? Minua ei ole on vain jokin ihmeellisessä symbioosissa elävä ME...Hän puhuu joka asiasta ME-muodossa. Olen sanonut, ettei ole mitään meitä vaan on sinä ja minä. Mutta ei hän halua ymmärtää.

Miten käy avioliiton kun siitä tulee hoitosuhde? Velvollisuus puolisoa kohtaan!
Rakkaus kuolee, tunteet kuolee...jäljellä ei ole kuin väsymys ja katkeruus. Edes yhteiset mukavat ajat eivät enään muistu mieleen.

Sano sille "moi, pitää mennä" ja lyöt oven kiinni ja häivyt, oli miniäkokelaani ohje.

Jaksamista kaikille kanssani samassa tilanteessa oleville.

No eipäs anneta nyt periksi!

Mitä se Omaishoitajien yhdistys sanoo? Oletko kysynyt sieltä? Onko siellä joku lakimies. Jos et ole jäsen, niin liity heti siihen yhdistykseen. Sen jälkeen voit kysellä.
Entä mitä sanoo Narsistien Tuki-yhdistys. Liity siihenkin. Ei ne jäsenmaksut paljoa ole.
Mutta kun on jäsen, niin voi kysyä ja saada neuvoa.

Tästä kannattaisi kirjoittaa jollekin räväkälle poliitikolle, kansanedustajalle, ministerille tai lehdistöön. Kyllä siellä on teräviä jurnalistejä, jotka ihan mielellään ottavat jutun.
Olisi ihan aiheellista ruveta yleisesti parantamaan omaishoitajienkin asioita!

Tee kooste omasta tilanteestasi ja lähetä eteenpäin.

Minä kyllä ihmettelen kuntaasi.
Eikö tuo ole jo kunnan puolelta laiminlyöntiä?

TäälläSuomi24:ssä on myös "laki"- palsta.
Siellä näyttävät lakimiehet vastaavan ihan ilmaiseksi ja kertovat mitä voi tehdä, mitä on tehty väärin.

Poikkeapa snne palstalle!
Kysy että mitä tapahtuisi jos ottaisit eron. Pienemmistäkin asioista saa ottaa eroon.
Sinä olet osasi hoitanut, nyt et enää jaksa. Yhteiskunta hoitaa asiat jos tulee ero.
Siellä on tietysti se pykälä, että "myötä- ja vastoinkäymisissä". Juttele papin kanssa, jos sinusta tuntuu. - Sillä sekin asia selviää.

Elä anna periksi.
Ratkaisun on löydyttävä!
Ei kenenkään tarvitse kantaa raskaampaa taakkaa kuin jaksaa!

Siihen asti kun saat asioitasi kuntoon, ota vain rutiinilla, pidä omat lepohetkesi, elä lotkauta korvaasi turhille syytöksille, sano että "hiljaa/...." jos vätkyttää sinulle.
Etsi ilonaiheita elämääsi.

Voimia!

Omaishoitajien yhdistys, mikä se on?
Mulle on tullut tunne ettei ne muuta tee kuin käyvät seminaareissa kuuntelemassa juhlapuheita, mitään näkyvää en ole koskaan nähnyt.
Helpolla pääsee kun on hiljaa eikä nosta esiin ongelmia, ja niitä meillä on kuten tämäkin ketju osoittaa.

Mitä tämä yhdistys oikeasti tekee?

No sittehän asialle pitää tehdä jotain!

Kun ei auta eikä vie asiaa eteenpäin, jos täällä vain kertoo.

Nyt kaikki palstalla olijat kirjoittamaan e-postia yhdistyksell!
Kertokaa että jos on kerran yhdistys, niin tottamaar on otettava tälläisetkin asiat esille!
Eli vastatkaapas nyt seuraaviin kysymyksiin:................................!

Sitten kirjoitatte jutun lehteen (jos ei tuu vastausta), että näin toimii tämä yhdistys.

Eiköpä ala tulla vauhtia!

Kyllä JONKUN on opastettava!!

Te itse omaishoitajat voivat tehdä asioille paljon, - mutta silloin pitää aloite tulla omaishoitajilta itseltään! Silloin pitää ruveta pitämään meteliä, eikä tyydyttävä kunnan löpröilyihin ja Omaishoitajayhdistykseen, joka ei tee muuta kuin ravaa itse teattereissa ja katselee asioita ruusunpunaisten silmälasien takaa ja hymistelee ja kerää jäsenmaksut.

Yksi juttu vielä mihin täytyisi omaishoitajien saada muutosta. Monella pienituloisella eläkeläisellä omaishoidontuki menee täysin hoidettavan hyväksi. Eli lääkkeisiin ja ruokaan. Siitä ei jää hoidettavalle omaa palkkaa käteen yhtään. Yhteiskunnan pitäisi kehittää järjestelmä, jolla hoitaja saisi hoidettavan ruokaan sekä asumiseen rahaa, ettei hänen tarvitsisi kustantaa niitä omasta eläkkeestään tai omaishoidontuesta.

https://www.omaishoitajat.fi/ajankohtaista/millaista-hoiva-apua-kaipaat-omaishoitajan-arkeesi-vastaa-kyselyyn-282-mennessä

Jos joku teistä on lukenut Ehtoolehto-sarjan niin kovasti tulee tästä kyselystä mieleen kirjassa luetut asiat.

Käykäähän vastaamassa kyselyyn.

Teet arvokasta työtä hoitamalla kotona vaikeaa "potilasta", valitettavasti kukaan ylempi taho ei sitä halua arvostaa. Aina eivät myöskään sukulaiset (vaikka perintö kyllä kiinnostaa). Omaishoitajat säästävät miljoonia vuodessa yhteiskunnan varoja kun hoitopaikkohin ei tarvitse sijoittaa asiakkaita niin usein. Lisäksi hoitopaikkojen määrää ollaan lähes kaikkialla ajamassa alas ja pyritään lisäämään kotiin tuotavia palveluita ja hoitoja (jotka toki maksaa hunajata).

Omaishoitajakin on oikeutettu kotiavun saantiin yhtälailla kuin kuka tahansa omainen jonka kotona asuu avustettava henkilö. Kotiapua voi saada samoin perustein kuin kuka tahansa kotiapuun oikeutettu henkilö (esim. aamu- ja iltatoimet tai kylvetysapu). Kotiapua voi kysellä oman kunnan kotihoidon ohjaajalta tai esimieheltä, isommissa kaupungeissa on myös vanhuspalveluiden ohjaaja joka on matalan kynnyksen paikka. Rohkeasti vain soittamaan ja selittämään tilanne. On hyvä kertoa rohkeasti myös vaikeuksista kotona niin oman kuin hoidettavan suhteen. Voit tarvittaessa pyytää arviointikäyntiä kotiin. Kotihoidon ohjaajalla tai vanhuspalveluiden ohjaajalla on velvollisuus kertoa kaikista saatavilla olevista palveluista jotka koskee hoidettavaanne, hän ei saa salata mitään apuja ja tukimuotoja teiltä.

Lisäski omaishoitajalla mahdollisuus saada vapaapäiviä joka on hänen omaa aikaa (hoitaja tulee kotiin siksi aikaa tai omainen viedään hoitopaikkaan). Päivä voi olla säännöllinen päivä /viikko tai joitain säännöllisiä päiviä /kk. Päiviä voi myös kerätä yhteen ja pitää hiukan pitemmän loman, jolloin omainen sijoitetaan intervallille johonkin hoitopaikkaan (esim. ulkomaanmatkan ajaksi). Lisäksi jos omaishoitaja alkaa väsyä, voitte pyytää intervallijaksoja säännöllisesti, yleisimmät mallit ovat joko 1vko kotona ja 1vko hoitokodissa vuorotellen tai 2vko kotona ja 2vko hoitokodissa. Siltä ajalta tietenkään ei saa omaishoitajan tukea koska hoidettava on pois kotoa. Mutta se antaa mahdollisuuden levätä kunnolla ja nauttia omasta ajasta, matkustella tai tavata ystäviä ja sen jälkeen jaksaa taas kotona hoitaa seuraavan "pätkän" omaistaan.

Näitä apuja tietenkään ei juurikaan tarjota valmiiksi kotiin, ne joutuu itse yleensä selvittelemään. Mutta kun pää hoitotahoihin on saatu auki, sen jälkeen asiat alkavat yleensä rullata. Ja ennen kuin väsytte lopullisesti, sanokaa suoraan että nyt en enää jaksa, nyt pitää joku muu vaihtoehto löytyä.

Aloittajalle haluan toivottaa kaikkea hyvää ! Mitä muuta juuri voi ?
Omasta kokemuksesta tiedän, että konkreettista apua ei saa mistään.
Mietin usein, ovatko lähimmäisensä hyvää tarkoittavat omaishoitajiksi alkaneet tehneet karhunpalveluksen itselleen ? Voimat kuluvat loppuun, yhteiskunta säästää,
kukaan ei auta käytännössä loppuunpalanutta omaishoitajaa.
Laitospaikkoja senkun vähennetään, luottaen kai siihen, että kohta kaikki alkavat omaishoitajiksi. Pari sukupolvea menettää oman elämänsä hoitaessaan läheistään, jonka hoito aluksi voi tuntua oikealta ratkaisulta, mutta kun hoidettava saa lisää psyykkisiä ja fyysisiä oireita, tilanne käy täysin mahdottomaksi.
Yhteiskunnan pitäisi laittaa omaishoitajan kustannuksella säästetyistä rahoista
omaishoitajan hyvinvointiin rahaa - ja paljon ! Konkreettista apua voisi antaa ihan vaikka siivouksesta alkaen ja muihin käytännön asioihin. Ei tahdo jaksaa enää niitäkään kuin välttämättömimmän joskus harvoin. Masennus ja yksinäisyyskin vie voimia.
Loma ? Tai edes yksi vapaapäivä ? Mikä se on ? Kysyn omaishoitajana !
Tuntematon käsite !
Jos hoidettava ei suostu edes päiväksi hoitopaikkaan, minkäs teet ?
Terveyskeskukseen on turha mennä apua pyytämään. Asia kuuluisi kai sosiaalipuolelle, mutta eivät sieltä tulla kotikäynneille kartoittamaan tilannetta,
jos on mahdoton useimmiten edes lähteä asioimaan mihinkään.
Omaishoidolla on taipumus kehittää matkan varrella kimppu uusiakin ongelmia, joita ei voi etukäteen tietää.
Miksi on myös niin, että yhteistyö muun suvun kanssa ei suju ?
Se, joka alkaa omaishoitajaksi, jää loukkuunsa.
Vapaapäivän päästäjää ei ole suvusta löytynyt kymmeneen vuoteen.
Olen samassa veneessä kanssasi, hengessä ja ajatukissani sinun mukanasi, parempaan huomiseen uskoen. !
Muuta ei voi.
Tuntuu pahalta, kun ei voi yhtään hyvää neuvoa antaa.
Mitä sinulle kuuluu nyt ?

Aloittajalle kysymys: Kykenisikö miehesi huolehtimaan itse itsestään ?
Tiukan paikan tullen ? Niin, eipä kai, jos kerran olet hänen omaishoitajansa…
Raakaa kylläkin, mutta avioeron voisit muuten pistää vireille…? Sen saa puolessa vuodessa vaikkei toinen osapuoli allekirjoita paperia. Paperi vain käräjäoikeuteen (?) vetämään. Sitten asunnon hankintaan hänelle.
Raakaa on sinullakin !!!
Kun luin kirjoituksesi ajattelin voiko tällainen olla tottakaan ?!

On tuskaisen ristiriitaista joutua hoitamaan ihmistä, jolta ei saa kuin vihamielisyyttä !
Toivotan jaksamista kaikille "vihan uhreiksi" joutuneille !

Narsistin kanssa eläminen tuhoaa oman persoonan ennen pitkää, vaikka kyse ei edes olisi hoitosuhteesta. Jos ei ymmärrä sinua kunnioittaa niin ei muuta kuin otat eron. Ihan sairaalta kuulostaa esim. tuokin, että järjestää sulle kotiin vapaapäivien ajaksi "vahdin" ettet vaan pääsisi rentoutumaan. Voimia!

omaishoitaja valitettavasti joutuu työssään myös kohtaamaan vähemmän miellyttäviä tilanteita, kuten väkivaltaa , niin fyysistä tai henkistä (huutamista, haukkumista, kiukuttelua, hoidosta kieltäytymistä jne). Kaikki johtuu siitä, että hoidettavalla on paha olla ja epävarmuus tulevasta sekä myös pelkoa omasta voinnistaan. Kaikki se purkautuu aika ajoin ulos erilaisina hankalina tilanteina. Aikansa sitä toki jotenkin kestää ja yrittää ymmärtää, mutta rajansa kaikella. Kaikkea ei tietenkään tarvitse kestää, pahinta on tietysti fyysinen väkivalta joka voi olla lyömistä, potkimista, puremista tai tavaroiden heittelyä. Jos lääkityksellä ei asiaa saada kuntoon, on ehkä parempi alkaa valmistella laitokseen tai hoitopaikkaan hakeutumista. Asia pitää kuitenkin laittaa ajoissa vireille koska laitospaikkaa ei saa kovin nopeasti järjestymään mistään.

Kohdalleni sattui kerran tilanne, jossa puoliso hoiti kotona psyykkisesti sairasta miestään, jolla oli lisäksi iän ja sairauksien tuomaa fyysistäkin vaivaa sekä myös rankkaakin päihdeongelmaa taustalla. Vuosia rouva kesti ja uutterasti jaksoi hoitaa, vaikka mies huoritteli ja haukkui, saattoi joskus suutuspäissään myös lyödä ja läpsiä puolisoaan. Viimein rouvan voimat meni eikä hän jaksanut enää. Kuulin häneltä itseltään, mihin pisteeseen tilanne oli kotona ajautunut. Yritimme saada laitospaikkaa järjestymään, mutta aluksi tarjottiin vain kotihoidon apua ja sen jälkeen tarjottiin lyhyitä viikon intervallijaksoja. Onni kääntyi vasta kun miehen vointi jossain intervallijaksolla romahti voimakkaasti ja joutui pysyvästi laitospaikalle sen jälkeen. Nyt rouva on koonnut itsensä ja jaksaa taas yrittää hoitaa itseään ja saada elämänsä tasapainoon.

Apua siis kannattaa kysyä ajoissa ja perustella avuntarve hyvin. Lähin paikka mistä apua voi kysyä on kunnan kotihoidon esimies. Pyytäkää ja VAATIKAA kotikäyntiä asioiden selvittämiseksi ja tilanteen hahmottamiseksi. Yleensä paikalle tulee esimies ja työntekijä kotihoidosta tekemään ensiarviokäynnin. Silloin pitää uskaltaa avata suunsa, vaikka se voi tuntua vaikealta. Myös kotona olevat olosuhteet tulee selvittää esim hankaluudet vessaan tai kylpyyn menossa (ahtaus, portaita, kynnyksiä tms jotka estää esim pyörätuolin tai rollaattorin käyttöä jne). Lisäksi jos hoidettavalla on sellaisia taipumuksia esim. huutamiseen, haukkumiseen tai väkivaltaisuuteen tulisi tuoda esille tuolloin. Pitää uskaltaa sanoa millaisiin toimiin sitä apua tarvitsee ja kuinka usein (päivittäin vai silloin tällöin, kerran vai useamman kerran päivässä/viikossa). Kukaan ei pyydä tai tarjoa puolestanne apua, vaan jokaisen on se itse uskallettava vaatia.

Hoitsukundin vastaus selkeä ja erittäin hyvä.
Puolisoni hoitaa muistisairaita ja työ on raskasta,
Fyysisesti ja psyykkisesti.
Väkivalta hyvin yleistä alalla.

Toivottavasti aloittaja on saanut apua.
Itseään ei kannata uhrata ja jos et ole saanut vielä apua tilanteeseen, niin mene YKSIN lääkäriin ja PYYDÄ APUA.
Huuda, itke, raivoa!
Toimi!
Muistisairaan tila ja käyttäytyminen eivät paremmaksi muutu ja puolisosi on saatava ehdottomasti laitoshoitoon.
Ja muista: Sinulla on oikeus hyvään ja turvalliseen elämään!

Tsemppiä, voimaa lähetän ajatuksissani Sinulle!

Onko pakko olla omaishoitaja?
Voiko kieltäytyä?

Sano että miehesi on päästävä hoitokotiin, vaadi!
Kerro että et jaksa hoitaa. Sinulla on myös sairaus ja pyydä päästä myös hoitokotiin!

Te omaishoitajat olette liian kilttejä.
Onko sinulla lapsia tai sukulaisia, jotka tukisivat tilanteessa ja ymmärtäisivät sinun osan?

Juttele sosiaalihoitajan kanssa! Älä ole liian kiltti!

Missä kunnassa asut? Jos haluat niin voin kirjoittaa sinne kuntaan topakan kirjeen.

Ehkä kannattaisi sinun ottaa yhteys paikkakunnan lehteen ja tehdä lukijat tietoisiksi, miten rankkaa sinulla (ja muilla omaishoitajilla) on?
Tiedän että sinun ikäiset ihmiset välttelevät julkisuutta. Mutta samalla auttaisit myös muita omaishoitajia.

Voisitko puhua myös jonkun tormakan ihmisen kanssa.

Elä nyt suutu, mutta jos on tuollainen asenne jo kättelyssä että "ei saa apua", niin ei kai sitä sitten saakaan.

Tottakai omaishoitajalla on ihmisoikeudet!
Häntä pystyyn vaan!
Oma apu, paras apu!

Eli: älä lannistu!
Jos haluat jotain aikaseksi, niin sinusta itsestäsi riippuu myös, - vaikka tuntuisi toivottomalta.

Otan täysin sydämin osaa, toivon että jaksat!

Jos on loppuunpalanut, niin silloin pitää mennä lääkärin luo ja kertoa miten on.
Jo se että joku kuuntelee ja ottaa todesta auttaa. Voisi olla psykologikin. Ei siinä mitään hävettävää ole, päinvastoin osoittaa että huolehdit omasta terveydestä. Auttaa paljon jos saa vähän vinkkejä.

Lääkäri määrää sinut ehkä sairaslomalle ja silloin jonkun toisen pitää hoitaa se aika, ja sinä saat levätä ja kerätä uusia voimia. Olisi hyvä tehdä myös yleisterveystarkastus sinulle ja katsoa ovatko sinun veri- ynnä muut arvot kunnossa.

Sinä olet yhtälailla tärkeä ja arvokas ihminen ja myös sinun vointiasi pitää kuunnella.
Omaishoitajat ovat liian kilttejä ja hyväsydämisiä. Mutta pitää ruveta ajattelemaan itseäänkin!

Ne sosiaali- ja terveysviranomaiset tekevät virkavirheen jos antavat omaishoitajan nääntyä kuormansa alle. Olisko joku kunnallispoliitikko siellä jolle voisit kertoa asiastasi? Poliitikot ovat sitä varten että kuuntelevat ihmisten mielipiteitä ja ajavat yhteiskunnallisia asioita eteenpäin.

Ei kannata menettää toivoa missään nimessä. Elämme nyky Suomessa ja myös omaishoitajien vaikeudet on otettava huomioon!
Eikös se omaishoitajien yhdistys järjestä lepopäiviä omaishoitajille?
Ota rohkeasti yhteyttä sinne! Ei maksa kuin puhelinkulut.

Hyvää syksyä!

Mun täytyy sanoa, että mä olen aivan paskana. Olen tietysti asiasta ollut yhteydessä tyyliin joka vitun viranomaiselle ja alan yhdistyksiin. Ei auta. Olen myös kirjoitellut valituksia, mutta nekin käyneet läpi jonkun yhden random tyypin, joka sitten kierrättänyt oman versionsa toiselle ja olen saanut päätöksen jostain kolmannesta asiasta. Lääkärit tehtailee diagnooseja, joilla sitten haetaan seuraavaa etuutta. Yhdistykseen otin yhteyttä ja sain sieltä tukihenkilön, Joka soitteli mulle kännissä. Annoin tietysti tästä palautetta ja niin loppui tukisuhdekin. Olin myös erään yhdistyksen omaapuryhmässä, siellä muutama kertoi aseellisista selkkauksistaan Ja visiiteistään leikkikentille poliisikyydillä. En mennyt uudestaan ja sen jälkeen varon jokaista askelta, etten vaan törmää tähän/ näihin tyyppeihin uudelleen. Yhden yhdistyksen jäsenten oli tapana käydä nollaamassa naapuribaarissa viikottain, lisäksi siellä oli jokseenkin erikoinen käsitys siitä, miten vammaisuuden voi korjata sessioissa, joissa riivataan paha pois. En mennyt sessioihin ja tämä porukka ei ymmärtänyt järkipuhetta, oli lannistuneita, koska muuta apua ei ole. Ja minä tiedän tämän todeksi. Kaikki on vitullaan, mikään ei parane ja toivo menee.

Lisäksi sain päätöksen omaishoidontuesta tammikuussa. Päätös oli jokseenkin sekava. Olin saanut viime vuonna toimeentulotukea satunnaisen epäsäännöllisen säännöllisesti. Tämä taistelu vienyt kaikki voimat. Nyt tammikuussa sain rahat takautuvasti. Asiaa en tietysti jaksanut silloin selvitellä tarkemmin, koska tilanne oli ollut erittäin kriittinen jo 18 kk ennen päätöstä. Olin pyytänyt apua lääkäriltä, sosiaalitoimesta, kelasta ja eri muutoksenhakuviranomaisilta. No nyt olo on hiukan parempi, jotta voin asiaa selvitellä. Osa toimeentulopäätöksistä oli peritty takaituvasti, osa ei. Lisäksi tilille maksettu summa oli vielä erilainen. En jaksanut asiaa enää selvitellä, kun tieddän, etten apua saa. Nyt sotkuun liittyi myös verottaja. Jostain syystä verottaja ei ollut ottanut huomioon näitä takautetusti maksettavia tuloja. Ilmoitin tästä heille. Verottaja Vastasi, että huomio nämä tulot siis ensi vuoden verotuksessa. Eli siis käytännössä omaishoidontuki perittiin osin takaisin, koska minulle oli viime vuonna maksettu toimeentulotukea. Toimeentulotukea ei huomioida verotuksessa. Sain tänä vuonna omaishoidontukea, josta toimeentulotuki siis perittiin takaisin. Nyt en tiedä minkä summan ilmoitan ensi vuonna verottajalle. En voi edes laittaa verottajalle kyselyä, koska sitä ennen minun tarvitsisi varmistaa kelalta omashoidontuesta. Olen laittanut kelalle useita viestejä, joihin olen kijoittanut apua. Auttakaan, en selviä. Apua ei saa. Nyt olen siis jo valmiina paniikissa, millainen pommi verottajalta ensi vuonna mätkähtää ja ahdistaa se, että jos vahingossa olenkin toiminut jotenkin väärin. Ongelma on se, etten osaa paremmin. Enkä jaksa.

Ja noidankehä pyörii. Olen nyt noin puoli vuotta saanut vihdoin omaiseni hyvään hoitoon. Hoito on toiminut. Kuitenkin omainen sai oireita, joiden takia joutuu nyt toiselle poliklinikalle. Siellä vastassa hoitoneuvottelu. Omaisella pari aiempaa kokemusta hoitoneuvotteluista ja niiden jokseenkin erikoisista tapahtumista. Diagnooseja on tehtailtu mututuntumalla. Omainen tietty valittanut tästä turhaan. Nyt siis pitänee ottaa nauhuri mukaan laukkuun. Lisäksi hoitoneuvotteluun tulee kolme muuta henkilöä, joiden tiedot tarkastettu, pitäisi siis olla ammattilaisia. Mutta silti, jännittää jo etukäteen pystyykö omainen kertomaan asian siten miten kaikki tapahtui. Lisäksi omaisen pääasiallisena ongelmana ei ole polin hoitamat asiat, vaan alkuperäiset ongelmat biologista perää ja eräs hoito jopa tehonnut, nyt jonossa myös siihen. Tähän alkuperäiseen ongelmaan omainen yrittänyt saada apua jo vuosia. Rahoituksen ollessa epätarkoituksenmukaista jo 1,5 vuotta, potilaalle kuitenkin tuli uusia oireita, jotka siis tämän uuden polin asia. Ilmeisesti kuitenkin uudet oireet estää alkuperäisen biologisen ongelman hoidon. Lisäksi tarvitaan lisätutkimuksia, ennen kuin muuta hoitoa voi saada. Nyt siis yhtä kysymysmerkkiä jatkosta. Ja omainen täysin ahdistunut asiasta.

On tämä ihan hirveän raskasta. Apua omaan jaksamiseen ei saa mistään. Kauhulla ajattelen kuinka monia vuosia on vielä edessä elämätöntä elämää.
Tämä on elämää keskitysleirillä jonka yhteiskuntamme on hyväksynyt omaishoitajien normaaliksi elämäksi.

Samaa mieltä!

Nyt meni hermot!
Olen 71v. Olen ollut 8 vuotta nuoremman, ennen niin ihanan vaimoni OH noin 10v.
Kunta tukee hyvin. Vaikka kuinka yrittäis' aina löytyy lisää tehtävii. Henkkoht. avustajille
puhutaan muistisairaana perheväkivallasta, mitä ei ikinä oo ollut. Ois kiva jutella chat-tyy-
lisesti tai puhelimessa näistä jutuista? Kesto kaikille jotka tarvitsee?


Avustajille

H

Olen joutunut tilanteeseen, jossa olen kotona muistisairaiden vanhempieni kanssa. Olen ainoa lapsi, sukulaiset ajat sitten kaikonneet. En koskaan päässyt itsenäistymään, vaikka olen jo nelikymppinen. Vanhempieni ongelmat ovat sitoneet minua koko elänäni ajan.

Paskamaisinta tilanteessa on se, että äidin kohdalla hoivakotia jo kokeiltiin, mutta se ei toiminut. Äiti lakkasi syömästä siellä, ja ajauduttiin lähes saattohoitoon. Sain äidin sairaalaan, jossa hän pelastui vakavasta aliravitsemuksesta ja nestehukasta. Sairaalasta tuli kotiin minun vastuulleni.

Kotona käy kotihoito, mutta se ei auta minua mitenkään. Minulla ei ole omaa elämää. En ole koskaan seurustellut. Biologinen kello tikittää viimeisiään enkä edes tiedä, mitä seksi on (olen käytännössä neitsyt).

Apua ei saa MISTÄÄN. En edes pääse mihinkään mielenterveyshoitajan käynneille, koska olen sidottu kotiin 24 h eikä mikään lässytys muutenkasn auttaisi.

Joudun siis valitsemaan äidin varman kuoleman ja oman elämän välillä. Kukaan muu kuin minä ei saa äitiä syömään. Äiti tekee passiivisen itsemurhan ilman minun 24 h läsnäoloa.

Hyvin tuttua tekstiä. Loppuun palaminen tuli väkisin. Sitten en enää intervalli jakson jälkeen suostunut hoitajaksi. Koville otti ja kaikki hirveät haukkumiset kaiken päälle. Nyt minua rangaistaan kun en jaksa. Kylmä maailma

Työkkäri hiilostaa uudella aktiivimallilla... Siinä kaikki tuki..

Eropaperit alkuun. Kunta saa mietittävää, mitä tukea antaa.

Itsellä hyvin kiltti alzaimer potilas , syö mitä eteen laitan, joskus kyllä jättää kun tulee vatsa täyteen. Mutta siihen olenkin todennut, se on hyvä tapa. Nukkuu 20-09. Ei karkaile. On siisti. Ainoa vika, ei muista 5 minuuttia.
Vaimo vaihtaa vaippoja 10 päivässä, 10 laatikkoa tilataan Tenaa. Vähän valittivat vaippojen kulutuksesta. Laitoin vaimon hoitolaitokseen, 5 kk kertyneet pois, siis käytin lakisääteisen vapaani. Sen jälkeen ilmoitettiin että saan ilmoittaa sp. tarvikkeiden nimet ja määrän, ei mitään rajoitusta.