Kiitos vuodesta 2016 - erään chattarin tarina

Vuoden 2016 päätökseksi, taksia odotellessa, viiden Blue Labelin jälkeen, lyhyt kooste eräästä chattäristä, joka toivottavasti pääsi lopullisesti addiktiostaan chatin ihmeelliseen maailmaan:
- Olipa kerran mies, joka rikkoi selkänsä kiertopotkussa nyrkkeilysäkkiin. Mies, joka pitää liikunnasta ja siitä, että käsissä pysyy muukin kuin spagetit. Discuss prolapsi. Mikä ihana olotila.
- Samalla kun mies oli kovin rikki ja kivulias, televisiotuoliin sidottuna, aikaansa chatissa kuluttaen, tuli chatissä vastaan nainen, tähti ihmeellinen. Oli kuin kaksi laivaa olisi kohdannut keskellä suurta merta. Hetken aikaa kaksi laivaa ihasteli toisiaan, mutta molemmat tiesivät, että heidän pitää saapua ajoissa omiin kohdesatamiinsa ja ihastuksesta pitää päästä eroon. Näin he päättivät tappaa rakkauden, joka keskellä ulappaa oli syntynyt. Rakkauden tappaminen näkyi varsin huvittavina, suorastaan lapsellisina ulostuloina myös chatissä. Popcornia kului tonnitolkulla, kun muut saivat nauttia chattidraamasta.
- Rakkauden tapettuaan, mies tajusi, että osa chattareista ottaa hänet liian tosissaan, vaikka tarkoitus oli pitää vain hauskaa, tyhjentää analyyttistä päätään, heittää huulta kirjoittamalla. Anonyyminä. Mies pahoitti mielensä liiallisesta huomiosta ja aloitti nikkien vaihtokierteen, jolla hän kuvitteli pääsevänsä sekä chattiaddiktiostaan että stelkkereistaan. Ei onnistunut, vaikka hän välillä näytteli rakastuneensa ties mihin naisnimimerkkiin, tai näytteli jotain muuta, jota hän ei koskaan ollut.
- Kokeiltuaan chattihuoneista Aikuisia ja Vanhempia, totesi mies, ettei hän koskaan voi olla vapautuneesti missään, vaan aina kun hän paljastuu, tulevat historian demonit häiritsemään suhtautumista miehen esille tuomiin asioihin. Aina löytyy joku mielensä pahoittaja, rakastuja, harhaisen mielen omaava tai muuten vain erikoinen ihminen, joka ottaa kaiken tosissaan, vaikka mies korostaa olevansa liikkeellä huumorimielellä ja tahtoo vain kaikille hyvää elämään.
- Lopulta mies toteaa, että hän oli hukannut tavattoman määrän aikaa chattaillen ja kaikki tuo aika on ollut pois jostain tärkeämmästä. Rentoutuminen olisi ollut tärkeää, mutta se on chatissä täysin mahdotonta.
- Selkäkin alkaa olla kunnossa, rauta nousee salilla entistä paremmin, kiertopotkut onnistuvat, jäntevyys on tallella ja uudet haasteet vievät aina vain suurempiin vastuisiin. On aika sanoa hyvästit tälle ihmeellisen addiktoivalle chattimaailmalle.

Vuoden yhteenveto: kokemusteni perusteella chatissä eniten kaivattu asia voi olla rakkaus. Toiseksi eniten kaivattu asia voi olla ymmärrys toista ihmistä kohtaan ja kolmanneksi eniten ystävyys. Antamalla vilpitöntä huomiota ihmisille, voitte saada osaksenne rakkautta, mutta ymmärrykseen vaaditaan sellaista elämänkokemusta, joka hyväksyy erilaisuuden. Ystävyyttä ei synny ilman ymmärrystä, eikä ilman rohkeutta kohdata toista ihmistä sellaisena kuin hän on.

Olen onnellinen siitä, että edes osa ihmisistä saa elämäänsä sisältöä chatistä. Toivon heille sitä, ettei chatistä tulisi heidän ainoa elämää hallitseva tekijä. Mielestäni chatti on parhaimmillaan silloin, kun se vastaa paikallisen kaljabaarin juoppojen juttuja: puhutaan elämän syvimmistä asioista ilman pelkoa, ilman tahtoa loukata toista ihmistä ja aitona haluna pohtia elämää toisen ihmisen kannalta. Erilaisista taustoista huolimatta juopotkin tuntevat yhtäläisyyttä.

Toivon, etten ikinä palaa chattiin, sillä jos palaan, olen epäonnistunut.

Kiitos kaikista ihanista hetkistä chatissä ja mahtavaa tulevaa ainutlaatuista vuotta 2017! Suomen täyttäessä sata vuotta, muistakaa myös niitä, joiden ansiosta olemme itsenäisiä.