Kuinka jaksatte 40h työviikkoa?

Sama täällä. Kärsin masennuksesta enkä voi kuvitella että palaisin normaaliin työaikaan. Olen ollut sairauslomalla nyt puolitoista vuotta.
Tämä alkoi samoilla oireilla kuin sinulla nyt. Paheni vaan. Lopulta en palautunut edes kolmen viikon lomalla. Alan juuri ja juuri palautumaan nyt, ehkä.

Sama.

Väkisellä yritin jaksaa. Jaksoin juuri ja juuri työn. Työsuhteen alkaessa olin väsynyt työstä. Aloin jaksaa itse työtä ja sen fyysisyyttä noin kolmen viikon tottumuksen myötä. Muutoin aloin uupua liikaa. Kolmen neljän kuukauden päästä en jaksanut enää muuta kuin käydä töissä ja pestä hampaat ja käydä suihkussa. Lopulta kaaduin kotona sohvalle työpäivän jälkeen, mistä kömmein sänkyyn ja sieltä kuudelta aamulla ylös ja töihin. Viikonloppu ei riittänyt palautumiseen, vaikka yritin vain rentoutua ja nukkua. Viimeiset kaksi kuukautta olivat aivan liikaa. 8 kuukauden jälkeen oli pakko luovuttaa. Reilun kuukauden nukuin yli 12 tuntia päivässä, eikä sekään tuntunut riittävän.

Nyt vähän on heräillyt ajatus, että josko jotain työtä pystyisi yrittämään. Työkkäri käy kuitenkin päälle. Jotain olisi pakko keksiä. Rahat ei riitä.

Neljä päivää töitä kolme vapaata ehkä kestäisi, mutta se ei riitä taloudellisesti.

En tiedä, pitääkö tässä heittäytyä kokopäivähulluksi ja pyrkiä eläkkeelle?

mietin voisko vastaus olla niinkin yksinkertainen, että jos ei koe, että työ on mielekästä, 'mielihyväkeskus' ei tuota tarpeeksi dopamiinia/serotoniinia että työtä viitsii tehdä tai jossain tapauksessa voi tehdä, keho tekee ns stopin...

ei oo hetkeen tosin tullu tehtyä 40h viikkoa, eikä vastannut kysymykseen, mutta kuitenkin :) ehkä tuota jaksais, jos saisi suunnitella ja suht vapaat kädet, eikä olla pelkästään ns suorittajana. ei hirveesti tärppejä näy työnhaussa, kun ei ole oikein mielekkäitä töitäkään tai kannattavaa, pitäisi olla 3x kiinalaista tehokaampi markkinataloususkovainen tai jonkun osa-aikahöpön tekijä "kuponkilisällä", vanhan ajan hyviä duuneja kun ei hirveästi ole tarjolla tai ihminen enää tee näitä "kunnollisia" ruumillisia töitäkään

Pomo tulee selän taa kellon kanssa.

Kaffetauolla kertoo itse tehneensä illalla samassa ajassa tuplat tunnin kokeilussa.

Menis pelle siihen linjalle seisomaan 8 h päivässä 5 päivää viikossa kellonsa kanssa! Purkais edes kuormalavat valmiiksi hyllyihin tavarat paikoilleen. Keräis edes rahtikirjat. Sitä ja tätä puuttuu, niiden perässä saat sitten juosta. Noihin pikkujuttuihin hukkuu minuutteja, kymmeniä minuutteja ja taas urakka kusee, vaikka tuntihommissa ollaankin. Pöljä ei osaa kellottaa, että kaikenmaailman säätöihin menee aikaa. Säätöihin, mitkä on pakko tehdä, jotta homma voi jatkua.

Vaikka olen fyysisesti ja kai psyykkisesti terve, niin olisi se ylivoimaista olla 40 päivää töissä vaikka olen vasta 60-vuotias. Kyllä se menettelee jos työ on vaihtelevaa: välistä fyysistä toimintaa, esim. tavaroiden ja laatikoiden kantamista, sitten kevyempää asiakaspalvelua niin kuin myyntityö, tai päätteellä istuminen. Jaksan jos työ on vaihtelevaa, mielenkiintoista ja ei liian kiireistä.

Tehkää töitä ja kuntoilkaa,syökää terveellisesti vätykset...Vittu kun kuulostaa typerältä mutinalta. Mulle tulee ylityötä 400-500h vuodessa ja lennot/junamatkat päälle. Ikää 40- vuotta ja kunto hyvä. En valita

Sama minulla, pää on vain jotenkin levinnyt vuosien mittaan. Vielä alle kolmikymppisenä olin aika työorientoitunut ja ihmettelin työstä valittajia. Vuosien kuluessa jotakin tapahtui. Väsymykseni vuoksi aloin syödä masennuslääkkeitä ja koen, että niistä alkoi todellinen alamäki. Pää ei ole edelleenkään kunnossa.

En ole missään vaiheessa ollut poissa töistä henkisen vointini vuoksi, mutta ihan sairasta rääkkiä tämä on.

Olin muutama viikko sitten leikkauksessa ja sain kipulääkkeeksi keskushermostovaikutteista lääkettä. Opioidit kohentavat mielialaa ja tuovat hyvänolontunnetta. Oli pelottavaa huomata, miten lääkityksen aikana olin oma vanha itseni, samat tunteet yli kymmenen vuoden takaa tulivat taas esiin. Olin sosiaalinen, innostuvainen, energinen ja sain mielihyvää työnteosta. Päivät kuluivat nopeasti. Olin jo unohtanut, millaista elämä joskus oli.

En tiedä, olenko jotenkin syntymäviallinen vai jättivätkö mielialalääkkeet pysyvän epätasapainon korvien väliin. Oli miten oli, kenenkään päästään terveen on turha tulla avautumaan jaksamisesta. Tiedän mitä työnteko oli terveenä ja mitä se on nyt, kun pää ei toimi normaalisti eikä lepo auta. Yksi työpäivä tuntuu viikon mittaiselle, ja sitä on ihan nääntynyt ja väsymyksestä sekaisin jo yhden täyden työpäivän jälkeen.

Acedia, jospa syy hyvään oloon on nyt muussakin kuin kipulääkkeessä. Etkö ole nyt sairaslomalla, kun olet ollut leikkauksessa. Voit nyt antaa mielesi irrottaa ja vain levätä. Ja sitä sinä nyt saat tehdä. Olisiko mahdollista saada välillä sapattivapaata ja tehdä lyhempää työviikkoa tai vaikka vaihtaa kokonaan työpaikkaa tai alaa.

Joo tuohon opioidilääkitys päällä huume nosteeseen täytyy ottaa kantaa, sama juttu täällä kun oli siinä tuiskeessa juttu luisti ja homma maistui sen vähän aikaa kunnes huurut haihtui ja ankeutus palasi. Enkä mä mitään enää kestäkkään kun työkyvyttömyyseläkkeellä jo, mutta hetken aikaa tietyn asteinen sosiaalisuus ja energisyys lyhytvaikutteisesti palasi. Tarttiskohan tässä alkaa narkkikseksi ?

Vaan kun ei oikein tuota kotiviljelyä katsota hyvällä, muu maksaa maltaita ja on kriminalisoitua. Sahdin keittoon tässä kai pitäisi alkaa mutta kun on jo maksa poks ja polttimo valmiiksi sekaisin, ei kestä enää.

Mä olen käyttänyt jo vuoden verran kipulääkkeitä työkunnon kohentamiseen. Kipuun ne mulle on määrätty, mutta enemmän ne auttaa jaksamaan henkisesti. Lääkettä ottanut viikottain sen verran pieniä annoksia että ainakaan fyysistä riippuvuutta ei ole tullut. Henkisesti voin olla koukussa tai tapariippuvuus löytyä. Annos pysynyt vuoden verran samana, joten aion kyllä jatkaa käyttöä. Lääkkeen pitkä vaikutusaika on todella hyvä juttu

"Acedia, jospa syy hyvään oloon on nyt muussakin kuin kipulääkkeessä. Etkö ole nyt sairaslomalla, kun olet ollut leikkauksessa."

Paras päivä leikkauksen jälkeen oli se, kun otin varoiksi kipulääkkeen ensimmäisen työpäivän aamuna sairasloman jälkeen. Toki sairaslomakin oli tervetullutta lepoa, mutta mieluiten viihtyisin töissä.

Ahdistukseni ei ole koskaan helpottanut vapailla, tuntuu että velvollisuudet kaatuvat päälle kotonakin enkä saa mitään tehtyä. Ja olen väsynyt olemaan yksin. Ahdistus estää sosiaalisen kanssakäymisen, en vain jaksa sitä.

Otin lopari töistä jo huhtukuussa. Ei vaankiinnostanut työt enää.

Mulla erikoinen tarina. Ensin tonne 25v saakka en väsynyt työstä yhtään. Sitten vuodet 26-35v olin suorastaan uupunut enkä tiennyt miten selviän en. Sitten 36-44v en väsynyt töissä enää juuri ollenkaan kun lakkasin stressaamasta, lopetin ylityöt ja hidastin työtahtia tuntuvasti. Sitten tulikin kyllä jo potkut, tuottavampia työntekijöitä kun on tarjolla. Kaikki ei kait vaan sovi nykyisenkaltaiseen työelämään.

niin siinä sitä onkin ihmettelemistä että miten sitä jaksaa. Nyt on kolmas talvi menossa kun tammi helmikuun vaihteessa uni karkaa ja joutuu turvautumaan unilääkkeisiin ja aina sama vuodenaika tammi helmikuun taitteessa. Arkimurheet olen koittanut hukuttaa työnteolla ja toissavuonna ylitöitä tuli 800 tuntia ja viime vuonna noin 500 tuntia. Asumusero alkoi 2014 syksyllä ja avioeropäätös syksyllä 2015 ja osituspäätös maaliskuulla 2016. Maksumieheksihän siinä joutui ja koko ajan oli pelko siitä että saanko rahoituksen järjestymään ja kuinka paljon joudun maksamaan. Nyt on nämä asiat päiväjärjestyksessä mutta viikonloppuina iskee vielä masennus kun tuntee itsensä mitättömäksi. Jotenkin tunnen alakuloisuutta vieläkin niistä sadoista haukuista että olen huono mies ja huono isä ja vielä impotentti. Työ on pitänyt minut pinnalla... en tiedä jaksanko kauan. Tällä viikolla piti aloittaa taas unilääke ketipinor 25 mg. Näillä mentiin viime ja toissa talvenakin pari kuukautta.

Hyvin silloin jos saan keskittyä pelkästään työhön, mutta huonosti silloin jos siellä yhtään puututaan yksityisasioihin millään tavalla. Erittäin huonoa "auttamista".

No koska mun työaika ei ole 40h viikossa eikä mun työpäivä ole 8 tuntia.Käyn vain 2 päivää viikosta töissä 3 tunnin päivää ja kesä ja joululoma pituudet saa päättää itse ja lomia ja vapaata on enemmän ku töitä ni jaksaa

En ikinä jaksaisi tehdä 40h työviikkoa. Ehkä jos ois ystäviä ja kavereita ym menoa mihin rahaa tarvitsisin se olisi eriasia mutta kun ei ole. En pysty kuvittelemaan, että joutuisi paska duunissa raatamaan 8h päivässä ja loppuilta kotona yksin murjottamassa... No thx

Hyvin jaksaisin mutta en kelpaa työnantajille vaikka kaikki on ok.

Tunnen sympatioita kaikkia ketjuun vastanneita kohtaan. Tuttuja kaikki tilanyeet, itse koettuja.

Sama. En jaksa muuta kuin työt, kaupan kautta äkkiä kotiin ja jotain ruokaa naamaan, sohvalle lepäämään ja siitä suihkun kautta sänkyyn. Sama alusta seuraavan päivänä. Työtunteja tulee viikosta riippuenjoku 40-48. 6 työpäivää viikossa vetää kropan täysin kuiviin, vaikka sen jälkeen onkin 2 vapaata. Olen koko ajan niin kipeä joka paikasta että sohvalta nouseminen sattuu kun siinä on hetken istunut. Aamulla en halua lähteä töihin, jalkoja koskee ennen ensimmäistäkään aseklta. Itkettää, masentaaa, vihaan työtäni. Sitä ei arvosta kukaan.
Lisää töitä työnnetään jatkuvasti eikä sijaisia tule. Pomo tekee itse tietenkin toimistotyötä arkipäivisin ja vähät välittää siitä kuinka väsyneitä me olemme.
Miksi siis pitäisi jaksaa enää? Velkaa yritän maksaa, siksi olenkin tällaaisessa loukussa. Vuosia edessä vielä 6 tätä. Sit velka on maksettu, vastineeksi vaan en saa mitään, vanhoja korkoa kasvaneita luottoja ym paskaa tässä makselen. Inhoan koko elämää nykyään enkä keksi millä pääsisin tästä tilanteesta pois. Mietin koko ajan että jään vaan kotiin. Ei vaan voimat enää riitä. Kai Kelan on pakko jotain rahaa antaa. Huom, en oo tukia saanut ikinä, kaiken maksan itse. Että loinen en ole ollut kyllä, se ei ajatuksena miellytä edelleenkään mutten tiedä mitä enää tekisin kun voimat ei riitä. Lääkkeitä en suostu syömään.

Itse en jaksais edes 25 tunnin työviikkoa. On noit sosiaalisia pelkoja ja ahdistus niin pahana ettei millää pystyisi. En myöskään ole yhtään aamuihminen. Melkein alan voida fyysisesti pahoin ja lähes oksennan jos joudun heräämään esim klo 6-7 aamulla mennäkseni töihin tai hoitamaan jotain asioita. Johtuu varmaan siitä että olen yöihminen ja jos noin aikaisin joutuisi heräämään niin en ehtisi nukkua korkeintaan kuin 2-3 tuntia. Tarvitsen unta mielellään 8-10 tuntia yössä voidakseni paremmin. En myöskään löydä millään naista itselleni niin ei oikein senkään takia ole motivaatiota käydä töissä. Olen sairaseläkkeellä niin voi onneksi nukkua pitkään jos yöllä ei saa unta.

Ahdistunut Mies