Keräily harrastuksena

Telkkarista tuli ohjelmia keräilijöistä....en niitä muita katsellut muuta kuin sen missä pariskunta keräili kirjoja....meni aivan älyttömyyksiin.....keittiöstkin piti poistaa liesi ja muita koneita ....että mahtui kirjoja....
Itse olen tuntenut ihmisen joka keräili lyhtyjä.....kaikenlaisia lyhtyjä....onneksi lopetti hyvän sään aikaan kun paikat alkoi pullistella lyhdyistä.....

Siinä sivussa kaikenlaista.

Enimmäkseen kirjoja, eri aihealueista. Tietenkin musaa. Kakarana juu postimerkkejä jne. Mutta enenpi keräileminen keskittynyt elämyksiin.

Tarkoitan sitä, tokikin hieno kirja kirjastossa on kiva. Mutta jokin muistikuva, vaikkapa hyvä konsertti. se on tavallaan pitempiaikainen. Siis mulle itelle.

Viimeks oli LSO:n konsertti Tampereella, pari vuotta sitten. Kaikki piisit oli juu tuttuja ja omassa kokorlmsdsnkin. Mutta se esitys jne. se oli sitten jotin rautaa.

On mulla siis kokoelmia, mitäpät niistä. Loppujen lopuksi, aika harvoin niistä saa tunnekokemuksia jne. enää nykyisin. Kun katson maalausta museossa, saa fiiliksiä. Sellaisia ei enää saa taidekirjoja katselemalla.

Jos joku tajus, ok, jos ei tajunnut, se hälle ok-

=DW=

Keräily oli aikanaan suomalaisia postimerkkejä, mutta aika kaikella oli ajassa myös taide tänään keräilen rahaa en muuta koska eläke on pieni lopetin 58 vuotiaana täysin terveenä hoidin vaimoni yli 2 vuotta kotona kuolemaan saakka.

Kiitos =DW= on hyvä lukea järkeä.

Toki olen keräillyt milloin mitäkin mutta tuskin koskaan mitenkään systemaattisesti. Enempi se on ollut vain mieleisten juttujen talteen laittamista.

Eniten juuri postikortteja, olen ollut joskus postcrossaaja ja sitä kautta kertyi ympäri maailmaa kortteja.
Taidepostikortit ovat ollet aina kerättäviä ja yhteen aikaan oli enkelit ja madonnat ja puuaihe, puut ja puistot on ollut aina mieleinen aihe.

Tykkään Inge Löökin akvarellikorteista ja hänhän on maalannut niitä satoja. Mutta itseäni houkuttaa eniten juuri anarkistimummelit hauskoissa tempauksissaan. Siihen sarjaan ostan aina ku n uusi ilmestyy. Niitä on reilut viitisenkymmentä.
Kait mä haluaisin olla juuri tuollainen anarkistimummeli, joka tekee kaikkea hassua, onneksi yksi ystäväni on samanlainen, eli kaksi hassua ainakin.

Olen keräilijä luonne, muovikasseja parituhatta, enempää en halua kerätä. Edelleenkin muovikassin on vaikea päästä irti näpeistäni, ihailen sitä pitkään ja taittelen isoon paperikassiin. Kerään nyt paperikasseja, ne on niin kauniita. Annan ne sitten kirpparilla asiakkaille, joskus joku asiakas on ottanut koko kassillisen paperikasseja, joku muukin näyttää tykkäävän. Muovikasseja tuli aikanaan paljon kun työkaverit halusi kerätä niitä minulle ulkomaanmatkoiltaan, ympäri maapalloa, minun muovikassit on erikoisia, ei lähikaupan kasseja. Muovikassikeräily ryöstäytyi niin laajaksi että työkaverien sukulaiset ja tuttavatkin matkoiltaan toivat niitä minulle. Uniikkeja kasseja useita. Jotain tolkkua pitää olla kaikella. Nytkin on iso paperikassi soffan takana johon voin laittaa kauniin paperi tai muovikassin, on sitten taas kesällä kirppariasiakkaille kasseja. Tää kassihomma on minussa pysyvä ominaisuus ☺️💕👜

Keräilijöitäkin on montaa sorttia...en tiedä suomeksi, mutta eilen puhuttiin juuri asiasta: collector joka kerää määrätietoisesti niitä omia juttujaan ja sitte hoarder, joka kerää, koska ei voi heittää mitään menemään, koska sitä voi joskus vuonna 2030 joku tarvita....
minä keräilen kassakuitteja lompakkooni ja kaupan muovikasseja siivouskomeroon. Sitten siivoan.

Olen keräillyt postimerkkejä, kiiltokuvia, hyllypapereita (ennen vanhaan tehtiin niin kauniita!) ja jopa villamattojen ja ryijyjen nukkaa. Pienenä.

Nyt riittää keräilyt. Muumimukeja rohmusin vähän aikaa, mutta 48 kpleen jälkeen ei oikein riitä kaappitilaa. Kaikki on käytössä. Iittalan Sarjatonta-sarjaa olisin voinut jatkaa, mutta lompsa ei oikein tykkää.

En voi sanoa olevani kerääjä luonne, mutta aikaisemmin, kun perheen kans reissattiin, niin aina minulle tarttui kouraan joku kaunis kivi. Aina oon kivistä tykännyt. Yhdessä välissä, kun pensselin kanssa tuhrailin tauluja, niin kyllähän niitä kiviä tuli maalailtua.
.
=DW= mainitsi kirjat. En varsinaisesti niitä keräile, mutta kylläpä niitä vaan kasaantuu, vaikkei nimenomaan keräilisi. Mulla vaan on niin, että jos luen jonkun yli-hyvän kirjan ja se on lainastokirja, niin en mitenkään meinaa malttaa sitä palauttaa takaisin. Oon niinku rakastunut siihen lukemaani kirjaan:)
On mukava lainailla omia kirjoja muille. Suositella ja tuputtaa vieraitten mukaan. Tälläkin hetkellä mulla on kirjoja tuola maailmalla toistakymmentä lainassa. Oikeestaan en edes tiedä montako oon lainannut. Viime kesänä joku tuttavantuttava (jota en tunne) lainasi ystäväni kautta multa monta kirjaa.
Sanoin, että ei ole kiire palauttaa, jahka nyt joskus kuitenkin palauttaa.
.
Mun äiti on elämänsä aikana keräillyt saamiaan postikortteja. Kaikki, siis Kaikki joulukortit on tallella. Ihan älytön määrä. Oon laittanut ne kahteen, vai onko laatikoita kolme?, isoon laatikkoon ja varastoinut mun varastoon. Niitä kun ei kuulemma saanut heittää pois. Kortti-innostus lähti äidillä käyntii -60 luvun alussa.

Postikortit joita olen saanut, kaikki tallessa vuodesta 1974 alkaen. Aikamoinen laatikollinen, vein maalle vintille, siellä on tilaa vaikka kuinka paljon. Navetanparvikin.

Aina kun näen tutun näköisen ruusukuvioisen astian, ostan sen. En kerta kaikkiaan voi vastustaa. johtuneekohan siitä että meillä oli lapsuudenkodissa sellaisella kuviolla varustettu astiasto.
Minussa on vähän hamstraajan vikaa, onneksi on pysynyt hallinnassa. Varasin taas pöydän kirpparilta ensi viikoksi että saisi vähän tilaa uusille :)

Viime syksynä keräsin marjoja ja vähän sieniä.

En keräile mitään.
Lapsena keräsin karamellipapereita. Tikkuaskien merkkejä. Joonas-lappuja kahvipaketeista. Ei hajuakaan koska minne, milloin hävinneet kaikki tyynni.
Karmeita huusholleja, kun jotain hamstraajien ohjelmaa joskus katsonut.
Siivousryhmät lapioilla kerää saastaa lattioilta ja tavaraa ja roskaa on kattoon asti. Se menee jo sairauden puolelle.

Olisi kiva lukea lisää ihmisistä jotka keräilevät jotakin - erikoisuuksia !

Mä kerään käpyjä ja risuja.

Kun jokin juttu jää pois, ja alkaa olla niin, että ne on heitetty pois nurkista, alkaa keräilyvimma niiden perään. Kun sitä jota ei enää ole tai on erittäin hankala saada, kiinnostus herää. Eräs eläkeläispappa etsi pitkään maitopussin pidiketelinettä. 60-luvun lopussa ja liekö ollut vielä 70-luvullakin maitoa myytin muovispusseissa. Mies olisi halunnut saada sellaisen ainakin yhden ja keräsi hän kaikkea muutakin rompetta jota ei nykyään enää käytetä.
Itselläni on kokemus, että keräily on enemmän miesten harrastus.

Minäkin olen huomannut, että keräilijöissä on enemmän vanhahkoja herrasmiehiä. Naisena olen liian arka menemään niihin kerhoihin. Keräilen vanhoja postikortteja ja postimerkkejäkin on tullut keräiltyä. Kortteja oli kolmisenkymmentä mappia, mutta tilanpuutteen takia olen myynyt pois suurimman osan. Aion säästää vanhimmista kauneimmat itselläni. Eli olen kai sitten lopettamassa keräilyä.
Postimerkkeilyn aloitin jo lapsena, ja välillä se homma on pois päiväjärjestyksestä ja välillä taas innostun. Nyt olen jo yli 50v, enkä usko että jatkan sitä aktiivisesti.
Postikortit ovat niin ihania, että siihen hurahtaa helposti. Pitäisi keskittyä johonkin tiettyyn aiheeseen. Tänä päivänä on vaikeampi löytää hyväkuntoisia vanhoja kortteja, koska vintit alkaa olla koluttu ja kortit ovat keräilijöillä. Keräilijät eivät taas kovin edullisesti korttejaan myy.

Kerään joulukortteja,mutta tuntuu vaikealta saaada.Mahtaakohan toisetkin kerätä,vai pistävätkö roskiin.Olisi kiva saada iso kasa.