Epilepsiadiagnoosi?

Kyllähän pelisi on nyt pelattu esim. työmarkkinoilla. Lääkkeitä voi joutua syömään lopun ikää itse olen syönyt noin 35v epilepsialääkkeitä välillä vaihtaen eri lääkkeisiin.

Mistä sitä tietää. Tuttavallani oli tosi usein kouristus- ja poissaolokohtauksia ja hän sai epilepsiadiagnoosin. Myöhemmin magneettikuvaus paljasti, ettei aivoissa ollutkaan mitään vikaa ja epilepsiadiagnoosi peruttiin.

Oon nyt 21 ja epilepsiaa oon sairastanu 14 vuotta. Pääasiassa oon kohtaukseton, mutta aiemmin lääkkeenpurkua yrittäessä kohtaus on kuitenkin tullut. Ajokorttia epilepsia ei ainakaan omalla kohdallani estä.

Usein diagnoosin alkuvaiheessa on ajokielto. Se perutaan, kun lääkitys saadaan kohdilleen ja poistamaan kohtaukset.
Ammattiautoilijaa ei epileptikosta voi tulla.
Ajokielto on sinun parhaaksesi. Osalla kohtaukset ovat voimakkaampia ja kohtauksen aikana voi ajaa esimerkiksi kolarin.
Epilepsiaa on todella monen tasoista, sinulla se on lievä.

Ei epilepsia todellakaan aina näy pään MRIssä, se ei ole mikää poissulkututkimus epilepsiassa..

Hengähdä syvään ja rauhoitu. Sain epilepsiadiagnoosin kolme ja puoli vuotta sitten. Uskoin että elämäni on ohi. Menin epilepsiavalmennuskursille ja siitä oli todella hyötyä. Vuoden päästä sain ajo-oikeuteni takaisin ja olen edelleen työelämässä. Muistan ottaa lääkkeeni ajallaan ja nukkua riittävästi.
On ymmärrettävää että olet nyt aluksi paniikissa, mutta epilepsian kanssa voi elää oikein tyydyttävää elämää.

Tässä tilateessa vertaisten tuki on todella tärkeää. Tutustu www.epilepsia.fi- sivustoon ja tutki, olisiko lähialueillasi vertaistukiryhmää tai muita kursseja tai tapahtumia, joissa pääset näkemään meitä muita epilepsiaa sairastavia. Ihan tavallista porukkaa ollaan, työelämässä minäkin :) Ja lääkkeiden myötä suurin osa epileptikoista saadaan kohtauksettomiksi ja sitä kautta ajo-oikeus on sekin mahdollinen.

Hei! Minkä ikäinen olet?

Hei. Itselläni oli 1,5 v sitten paljon kohtauksia (50/kk). Lekurit ei ottanut tosissaan, koska aivosähkökäyrässä ei poikkeavaa vaikeaan krmppasin valoista kahdesti kunnolla. Nyt kohtaukset palanneet. Neurolle aika 1-3kk päästä. Huomaan, et ennen tulleet aurat ei tule nyt joka kerta. Mulla joku absence-atooninen tapaus. Joskus menevät ohi nopeastikin, sanon, kun kirkastuu (jos vaan oon pihalla jamaiskutan). Mut viimeisin oli koulussa, ilman ennakkovaroitusta. Koira merkkasi ja otin lääkkeen (Rivatril ollut onneksi käytössä, mut se on aspergerista johtuviin aistiyliherkkyyksiin oikeasti määrätty, nyt otan ylimääräisen, ku tulee).
Miksi mulla on niin monimuotoisia nämä? Ja nyt tullut tämä, et pulssi 160, sit laskee ja tulee se uni. Univaihe oli viimeksi 13min, kaverit soitti lanssin.
Musta nää on aluksi ollut paikallisia, nyt yleistyneitä. Yksi droppi oli silloin aikaisemmin; päässä veti valkoiseksi ja yhtäkkiä olin maassa, ihan velttona enkä voinu huutaa lapsia tuomaan lääkettä. Aina menee puhekyky, useimmiten tiedostan ympäristön. Nyt tullut viimeksi se, etten ole reagoinut herättelyyn. 20 minsaa hävisi johonkin. Kesti kaukana palautua; sanoin nimen väärin, vanhan osoitteen ja väärän koulun.
Ajokielto tul siitä.
Ihmettelen, miksei mulla ole otettu näitä vakavasti? Nyt huomaan selkeän eron aikaisempiin kohtauksiin, koska ei ole ennakkoja; valopallo, oksetusolo tms. Ei näin voi elää. Jos nyt kaikki tieteellinen pitää paikkansa, mula on alkanu paikallisesti ja nyt yleistynyt. Ja se hämää, miksi hitossa nämä on nyt niin erilaisia keskenään? Kerran koulussa kramppasi jotenkin yläkroppa, kohtauksen jälkeen sattui lihaksiin ja leukalihakset ihan jumissa. Nyt viimeisin oli ilman hytkyjä; ihan veltoksi, uneen, naps. Kipuja viilsi kohtauksen jälkeen ja tuli helvetillinen päänsärky. Ja välillä tuntuu, ettei "kirkastu" päässä kunnolla ollenkaan, et jää sellaiseen ihme pökkyrään.
Anyone?

Siis aikaisemmin pystyin kertomaan tarkan kohtaukuvauksen, nyt kun nä alkoi niin ne eivät pidä enää paikkansa. Mulla tullut nämä kahden kk.n sisällä olevat yksi poislukien niin välkkyvistä valoista. Kuljen aurinkolasit päässä koko ajan joka paikassa.
Onko nämä vaarallisia aivoille ja jos on, niin missä menee raja? TK::sta sanottiin, et nyt aina ku tulee, niin lanssi paikalle tai päivystykseen. Olen joutunut jo lapset ohjeistaan, et mitä tehdä, jos mulle tulee toonis-krooninen kohtaus, koska kyllä tässä alkanut olemaan molemmat puolet aivoista kohta mukana enkä halua, et he pelästyy vaan osaavat sitten toimia.

sori kirjoitus virheet