Tosi hyvä, että invalidi palkittiin urheilusta

Se kai siinä on, kun ei sillä tienaa ellei ole maila kädessä.

Elämässä on paljon muuta tärkeämpää kuin ittensä rikkominen. Olen nähnyt nuoren tytön valmennuksen aitajuoksijaksi, treenit syrjäytti kaiken muun hänen elämässään. Samaa tietty noissa lasten futis- ja jääkiekkotreeneissä, hampaat irvessä mennään, joutuu koko perhe menemään. Rankkaa.

Urheilun seuraaminen ei enää kiinnosta, kun siitä näyttää tulleen ammattilaisten kokoaikatyötä. Osa saa huikeita palkkoja ja monilla käydään kauppaa. Joitain voidaan myydä eri puolille maailmaa työskentelemään vieraitten ihmisten kanssa vieraassa maassa, jonka kieltä ei edes hallitse. - Ovat tietyllä tapaa kuin sirkuseläimiä - ja jotkut saavat myös tosi hyvää palkkaa siitä.

Edes osittain amatööriurheilu on toinen juttu. Ymmärrän, että harjoittelujaksojen aikana tarjotaan rahallistakin tukea ilmaisen valmennuksen lisäksi. Urheilijoilla saattaa olla muutakin elämää ja ainakin osa heistä opiskee tulevaisuutta varten urheilun ohessa.

Suomen nuoriso, pysykää vain siellä jääkiekko- ja sählyharrastuksen parissa jos kerran kiinnostaa ja on varaa. Hyviä harrastuksia ja liikuntaa ovat.

Se on ihan sama tuleeko jostain korruption ja lääkeaineiden pilaamista kisoista mitalleja tai ei.

Raha ratkaisee. Kaukana takana on ne ajat jolloin erilaiset urheiluseurat olivat pyyteettömästi tekemässä nuorisotyötä urheilun hyväksi ja lajikirjo oli monipuolinen.
Rahaa seuralle kerättiin erilaisin talkoin ja oheispalveluin et päästiin edes toiselle paikkakunnalle kilpailemaan. Kaikilla oli omat tavoitteensa niin seuratyössä kuin siinä varsinaisessa urheilemisessakin. Niitä huippuja tuli lähes joka lajista joku. Mut sit astui verottaja peliin ja halus osansa lähes kaikesta seuratuloista niistä pienimmistäkin. Se johti siihen et piti ruveta miettimään enempi verottajan etuja kuin itse seuran etuja, mielenkiinto talkoisiin loppui siihen ja bisnes astui enempi kuvioihin sillä eihän kukaan ilmatteeks halunnut mitään tehdä. Verottaja kyttää ettei kukaan saa palkkaa (verotonta) valmennustyöstään ja tämän todisteluun menee aikaa ja vaivaa joka syö sitä mielenkiintoa kuulua mihinkään seuraan. Nykyisin seurat elelee valtion- ja kuntien avustuksilla jotka jaetaan epätasaisesti. Valtio antaa urheilun kattojärjestöille määrärahan jotka päälliköt jakavat ne ensin ja sit tämän janan toisessa päässä on nää pienet seurat joille jää vain almut. Onneksi siihen rahan jakoon on tullut muutos juuri sen vuoksi et sitä rahaa pitäis olla enempi siellä suorittavassa päässä. Nyt tämä näkyy siinä et kattojärjestöissä on alkanut yt -neuvottelut kun sitä rahaa on kohdennettu enempi kentälle ja niille seuroille.
Ei se nuorisourheilu ole mihinkään kadonnut vaan se lähtee tästä uuteen nousuun kun seurat saavat enempi toiminta avustuksia. Vammaisurheilu on koko ajan ollut nousussa tässä ohessa ja nyt tänä vuonna oli ikäänkuin hyvä sauma nousta valokeilaan kun siihen on tilaisuus jota ovat jo monta vuotta kärkkyneet. Hyvä että näyttävät motivaation mallia kuinka yksilöurheilija pärjää kun vaan luottaa omaan tekemiseensä vähän vaikeammistakin lähtökohdista huolimatta.

Nuorisomme on nyt astunut puikkoihin.
Me harmaa-päät saamme katsella vain sivusta.
-
Vammais-urheilua palkitaan kuin nehkeriä Miss Suomi-kisoilla.
Keino-tekoisesti.
Tavallaan kuin Venla-gaalassakin.
-
Odotellaan tasa-arvoa, sitten terveet voittavat vammais-kisoissa.

H.