Ennen olin se joka teki lähes yksinään kaikki hommat. Meitä oli pomon lisäksi toinen kaveri joka teki vähän eri hommia ja hänkin tosi hyvin. Kaikki sujui hyvin ja tykkäsin duunistani ja kehittää aina kaikkea uutta. Ei mitään ongelmia.
Sitten yhdistettiin toimipaikat ja olisi luullut että kolme työntekijää lisää olisi saanut aikaan paremmat systeemit, mutta ei. Yksi näistä halusi välttämättä rakentaa kaiken uusiksi hänen tavallaan. Yritin keskustella ja selittää ja vaikka oli mitkä tilastot ja aikataulut jotka olisi tukenut vanhoja systeemejä, tämä kaveri yksi kerrallaan vakuutti kaikki siitä miksi kaikki pitää tehdä hänen tavallaan.
Tämä kaveri alkoi pikkuhiljaa harrastamaan vähättelyä, piilovittuilua ja meni ihan ulkonäköön, syömiseen, henkilökohtaisuuksiin, mutta teki sen niin ovelasti että oli vain rivien välistä luettavissa mitä tarkoitti. Yritin pitää kiinni joistain omista systeemeistä, mutta yksi kerrallaan kaikki korvattiin uusilla ja "paremmilla".
Nykytila on se, että kolmas näistä uusista kavereista lähti pois (oli hyvä tyyppi), eikä peräänsä katsonut. Hänen tilalleen tullut kaveri (hyvä tyyppi) tuli ja lähti. Toinen joka tuli tämän hankalan tyypin kanssa on minulle hyvä kaveri ja vanha tuttu. Hänen kanssaan välillä ihmetellään nykymenoa ja muistellaan vanhaa, mutta häntä ei kukaan kiusaa. Hän vain on. Ja tekee.
No, miten työt sujuu verrattuna vanhaan? Koko systeemi on levällään, kaikki toimii päin persettä. Ennen työssä missä meni minun systeemillä 2 tuntia menee nyt 2 päivää, hyvällä säkällä. Käsittämättömät toimintakatkokset on nykyään arkipäivää kun niitä ei ennen ollut lainkaan. Kätevät systeemit vaihtuneet käsittämättömän epävakaan automatiikan pystyssä kannattamiseen. Missään ei ole mitään järkeä. Vakaus on vaihtunut kaaokseen. Minä tietäisin miten hommat saisi paremmaksi, mutta kaikki ammutaan alas heti.
Minä teen nykyään vain kaiken pakollisen. Uudella systeemillä. En kehitä mitään, en välitä, ei kiinnosta, en kritisoi, en välitä.
Onneksi tämä yksikkö yhdistetään naapuritaloon vuoden päästä. Jos siihen asti jaksaisi. Sitten olisi mahdollisuus päästä pois ja eroon tuosta kusipäästä.
1 vuosi. 1 vuosi enää.
Sitten yhdistettiin toimipaikat ja olisi luullut että kolme työntekijää lisää olisi saanut aikaan paremmat systeemit, mutta ei. Yksi näistä halusi välttämättä rakentaa kaiken uusiksi hänen tavallaan. Yritin keskustella ja selittää ja vaikka oli mitkä tilastot ja aikataulut jotka olisi tukenut vanhoja systeemejä, tämä kaveri yksi kerrallaan vakuutti kaikki siitä miksi kaikki pitää tehdä hänen tavallaan.
Tämä kaveri alkoi pikkuhiljaa harrastamaan vähättelyä, piilovittuilua ja meni ihan ulkonäköön, syömiseen, henkilökohtaisuuksiin, mutta teki sen niin ovelasti että oli vain rivien välistä luettavissa mitä tarkoitti. Yritin pitää kiinni joistain omista systeemeistä, mutta yksi kerrallaan kaikki korvattiin uusilla ja "paremmilla".
Nykytila on se, että kolmas näistä uusista kavereista lähti pois (oli hyvä tyyppi), eikä peräänsä katsonut. Hänen tilalleen tullut kaveri (hyvä tyyppi) tuli ja lähti. Toinen joka tuli tämän hankalan tyypin kanssa on minulle hyvä kaveri ja vanha tuttu. Hänen kanssaan välillä ihmetellään nykymenoa ja muistellaan vanhaa, mutta häntä ei kukaan kiusaa. Hän vain on. Ja tekee.
No, miten työt sujuu verrattuna vanhaan? Koko systeemi on levällään, kaikki toimii päin persettä. Ennen työssä missä meni minun systeemillä 2 tuntia menee nyt 2 päivää, hyvällä säkällä. Käsittämättömät toimintakatkokset on nykyään arkipäivää kun niitä ei ennen ollut lainkaan. Kätevät systeemit vaihtuneet käsittämättömän epävakaan automatiikan pystyssä kannattamiseen. Missään ei ole mitään järkeä. Vakaus on vaihtunut kaaokseen. Minä tietäisin miten hommat saisi paremmaksi, mutta kaikki ammutaan alas heti.
Minä teen nykyään vain kaiken pakollisen. Uudella systeemillä. En kehitä mitään, en välitä, ei kiinnosta, en kritisoi, en välitä.
Onneksi tämä yksikkö yhdistetään naapuritaloon vuoden päästä. Jos siihen asti jaksaisi. Sitten olisi mahdollisuus päästä pois ja eroon tuosta kusipäästä.
1 vuosi. 1 vuosi enää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllähän tuo pitkäaikainen kiusaaminen ja työstressi ylipäätään vaikuttaa henkiseenkin puoleen.
Sitä tavallaan tulee zombieksi, kun tunteetkin turtuu. Tuo turtuminen on kait yksi tapa selviytyä.