luonnon yrtit

SAtu

Olisko teillä tietoa ns. luonnon yrteistä. En nyt tarkoita vain voikukkaa tai vadelmaa. Olisi mukavaa saada lisää käden tietoa!!

39

40463

    Vastaukset

    • Elämänlangat
      Convolvulaseae

      Espanjalaiset valloittajat kertoivat atsteekkien käyttäneen kolmea "lääkeainetta" uskonnollisissa seremonioissaan: peyotea, tlitliltzin-kasvia sekä ololiuhqui-siemeniä. Ololiuhqui oli peräisin kasvista coaxihuitl eli käärmeenyrtti, Rivea corymbosa. Espanjalaiset kertoivat että siementen käyttäjät saivat yhteyden Paholaiseen, ja että he uskoivat pöllöön ja imivät toistensa verta. Atsteekkipappien uskottiin käyttänen jauhettua ololiuhquita myrkkyhyönteisten tuhkan ja tupakan seassa salvana ennen uhrimenoja.

      Convolvulaceae-perheeseen kuuluu yli 500 lajia, joista moni on nyttemmin todettu psykoaktiiviseksi - mutta tiettävästi vain Väli-Amerikassa niitä on käytetty huumeena. Atsteekit käyttivät ololiuhquita myös lääkkeenä kihtiä, kuumetta ja pahoinvointia vastaan. Käärmeenyrtti kuului osana pyhään lääkkeeseen toepatli joka sisalsi Intian kumia, ocotl-hartsia, tupakkaa ja pyhää vettä.

      Richard Schultes löysi zapotec-intiaanien viljelemää käärmeenyrttiä Oaxacasta vuonna 1959 ja lähetti näytteen Hofmannille. Seuraavana vuonna Hofmann ilmoitti Rivea corymbosan sisältävän samoja alkaloideja kuin Claviceps. Pääalkaloidiksi osoittautui d-lysergidihappoamidi eli ergiini (tunnetaan myös nimellä LA-III).

      Vuonna 1960 ilmoitti T. acougall että Ipomoea violacean siemeniä käytetään zapotec-intiaanien keskuudessa sakramentaalisena huumeena. Näiden elämänlangan siementen (joita intiaanit nimittävät "badoh negro"ksi) on todettu niin ikään sisältävän torajyvän alkaloideja. Atsteekkien tlitliltzin tarkoittaa mustaa; nuo siemenet ovatkin mustia.

      Ipomoea violacea sisältää 0,06% alkaloideja ja Rivea corvmbosa 0,012%. Siemenet tehoavat vain jos ne murskataan ja survotaan, ja vastenmielisen maun takia niitä ei kannata pureskella. Annostelu 5-20 g (50-200 kpl). Koska on olemassa tietty makukynnys jonka takia siemeniä ei tule syötyä montaa kertaa yhden elämän aikana, on parasta aloittaa kunnon annoksella.

      Elämänlanka vaatii hyvin rauhallisen kasvupaikan, mieluiten kasvihuoneen, mikäli halutaan siemensatoa. Ipomoea violaceae-lajia on Yhdysvalloissa useita lajeja: Clark's Blue, Blue Star, Summer Skies, Pearly Gates, Flying Saucers ja Wedding Bells.

      Elämänlanka perheeseen kuuluvaan Argyreia-lajiin kuuluu 13 psykoaktiiveja aineita sisältävää alalajia: Argyreia nervosa, acuta, barnesii, wallichii, capitata, plendens, osyrensis, aggregata, hainanensis obtusifolia ja pseudorubicunda. Tunnetuin laji on Argyreia nervosa, Hawaijilainen puuruusu, joka on alunperin peräisin Aasiasta mutta viihtyy nykyäan Hawaijilla sekä viljeltynä että villinä.

      Siemenet sisältävät noin 0,3 % ergiinejä. Ennen syömistä on siemenistä poistettava paksu sekä ohut kuori, sitten rouhittava ne. Sopiva annos 2 g. Vaikutus LSD'mäinen, pahoinvointia saattaa ilmetä. Siemeniä saa postimyynnin kautta USA:sta.

      Kasvista nokkosvieras, Cuscuta europaea, on sen siemenistä löydetty lysergidiamiideja. Sen israelilaisen sukulaisen, Cuscuta monogyna, siemenissä on lysergidiamiidiagroklaviinia.
      Peyote

      Peyotl on nahuatlin kieltä ja tarkoittaa kaktuksia Lophora williamsii, Astrophytum asterias, Roseocactus fissuratus ja Pelecyphera aselliformis. Meksikon intiaanit tunsivat peyoten jo 300 eKr, ja läytöretkeilijöiden saapuessa käyttivät tolteekit ja atsteekit sitä laajalti.

      Cortez määräsi kaikki atsteekkien kirjat tuhottaviksi, ja niinpä vain Bernardino de Sahagun kuvailee kaktusta kertoen että "ne jotka sitä syövat näkevät pelottavia ja naurettavia näkyjä...Se antaa heille rohkeutta taistella eivätkä he tunne pelkoa tai nälkää tai janoa; ja he sanovat sen suojelevan heitä vaaroilta." (Florentine Codex)

      Inkvisitio kielsi peyoten vuonna 1620 ja samaisti sen käytön vuonna 1760 kannibalismiin. 1800-luvun lopulla peyote levittäytyi Yhdysvaltoihin, jossa useat intiaaniheimot alkoivat käyttämään kaktusta sakramentaalisena huumeena seremonioissaAn joissa laulettiin, hyräiltiin, mietiskeltiin ja rukoiltiin. Pian yli 50 pohjoisamerikkalaista heimoa käytti sitä, ja peyotistien lukumäärä nykyään lienee neljännesmiljoona (eli yli puolet jäljellä olevista intiaaneista). Native American Church perustettiin vuonna 1918 peyoten laillisuuden turvaamiseksi; peyote ja meskaliini julistettiin laittomiksi USA:ssa vuonna 1968.

      Meksikossa peyoteseremonioita harjoittavat huichol-, cora-, yaqui- ja tarahumariheimot. Noissa seremonioissa peyote liittyy ennustamiseen, parantamiseen ja tiettyihin peleihin. Hucholit keräävät peyoten sadekauden lopulla syksyllä, ja koska heimo asuu kaukana peyoten kasvupaikoista muodostuu metsästyksestä eräänlainen pyhiinvaellustapahtuma. Metsästys sisältää erilaisia rituaaleja, kuten ripittäytymisen seksuaalielämän suhteen sekä peyotetansseja.

      Nykyaikaisen psykofarmakologian lisäksi mainittu Louis Lewin sai peyoten käsiinsä 1800-luvun lopulla. Vuonna 1896 eristi Arthur Heffler psykoaktiivisen aineen jonka hän nimesi meskaliiniksi meskaleo-intiaanien mukaan. Vuonna 1927 julkaisi tri Kurt Bringer massiivisen tutkielman peyotesta, Der Meskalinrausch.

      Peyoten alkaloideista on noin puolet meskaliinia; muita ovat mm. pellotiini, anhaloniidi ja lofoforniini (jälkimmäinen on myrkkyä). Aito meskaliinisulfa sulaa 35-36 C:ssa ja on valkoista, annos 200-600 mg. Raaka meskaliini on ruskeaa, annos 0,7-1,7 g. Itse kaktusta nautitaan tuoreena (50-200 g), keitettynä, tai sitä poltetaan.

      Kaktus maistuu pahalle, mutta intiaanien mukaan maistat sinä itseäsi, ja mitä puhtaammaksi tulet sitä makeammalta peyote maistuu. Yleensä paastoaminen ja muunlainen puhdistautuminen poistaa sivuoireet. Intiaanit pitävät Isä Peyotea voimallisena läkkeenä: peyoten onkin todettu toimivan antibioottina useita bakteereita vastaan. Peyote nostaa verenpainetta ja lämpöä, ja aivojen hapenottokyky hidastuu - josta Huxleyn mukaan seuraa nautinnollinen antautumisen tunne. Peyote tuottaa hallusinaatioita, muodonmuutoksia, ajan laajentumia, läpinäkyväisyyttä. Holtittomasti käytettynä henkilö saattaa hyvinkin "seota". Alkoholia kannattaa peyoten yhteydessä välttää (vaikka meskaliinin voi huuhtoa alas kerma-rommi-jää-sekoituksella, kuten Richard Farima romaanissaan been down so long it feels like up to me).

      Kaktus vaatii yli kymmenen vuotta kukkiakseen; vanhat kaktukset ovat erityisesti suosiossa. Kaktusta kastellaan säästeliaästi ruukun alta ettei se mätäne. Talvella se viihyy viileässä muttei pakkasessa. Punaisista ja puna-valkeista kukista voi karistaa siemeniä. Suurin osa meskaliinista on kaktuksen vihreässä latvassa; sato kerätään kuivan kauden lopulla.
      San Pedro

      San Pedro on arvossa pidetty kaktus Andeilta; tällä nimellä tunnetaan lajit Trichocereus pachanoi, T. macrogonus, T. terscheckii, T. werdermannius ja Equadorissa aguacolla. Kolmisen tuntia keitettyyn juomaan; cimoraan, voidaan sekoittaa muitakin kaktuksia kuten Neoraimonia macrostibas ja Pedilanthus tithymaloides.

      San Pedro sisältää meskaliinia noin 2% kuivapainosta. Se viihtyy ruukkumullassa eikä pidä liiasta auringosta. Annostus noin 200 g tuoretta kaktusta. Yleensä alle 25 cm kaktuksia ei tulisi syödä: tämän koon se saavuttaa noin kolmessa vuodessa.

      Edelweisskaktus, Ariocarpus kotschybeyanus, sekä A. fissuratus ja A. terusus ovat hallusinogeeneja; jälkimmäistä hyödynnetään lääketieteessä. Pelecyphora aselliformis on harvinainen, voimakas kaktus. Dona Ana, Coryphantha macromeris, on suosittu Yhdysvalloissa; annos viisinkertainen peyoteen verrattuna. Mulato,Epithelantha micromeris, ja Biznaga de chilillos, Mammillaria neyderi, edistävät selvännäköä ja ovat shamaanien suosiossa. Cawe, Cereus pecten-aboriginum, on suurikokoinen, näkyjä tuottava kaktus Meksikosta.

      Pitallita, Echinocereus triglochidiatus, sekä Vanhentava Mammillopsis, Mammillopsis senilis, ovat myös hallusinogeeneja ja niitä on kuulemma helppo kasvattaa.
      Syyrialainen ängelmä
      Peganum harmala

      Kasvi on kotoisin Keski-Idästä, Intiasta, Mongoliasta ja Mantsuriasta, mutta nykyään sitä viljellään USA:ssa Meksikossa, Tiibetissä ja Välimerellä. Siemeniä käytetan lääketieteessä sekä mattojen värjäämiseen (turkinpunaista).

      Siemenet voidaan murskata jauhoksi tai pastamaiseksi aineeksi, josta voidaan muotoilla pillereitä; juurta voi myös käyttää. Vaikutus hyvin puhdas, lämmin ja selvänäköinen. Annostus aluksi 1-5 g, myöhemmin 10-30 g. Kasvi saattaa sopivasti kasteltuna selvitä kukkaruukussa yli talven; kesällä sen voi kiikuttaa ulos.

      Siemenet sisältävät noin 3% alkaloideja, harmiinia ja harmaliinia. Oksat ja lehdet sisältävät vasikiinia. Puhtaiden alkaloidien tappava annos on laskettu rottakokeista käsin (The Merck Index, New Jersey 1968 - mg/kg x 50 kg):

      harmiinia 10 000 mg (tappava) 500 mg (sopiva)
      harmaliinia 6 000 mg (tappava) 500 mg (sopiva)

      Ayahuasca
      Banisteriopsis

      Ayahuasca, "sielun liaani" tai "kuoleman viini", on juoma joka valmistetaan hienontamalla Banisteria caapi -liaanin kaarnaa ja sekoittamalla pulveriin lehtiä ja juurta lajeista Datura suaveolens, Brunfelsia, Psychotria viridis tai Haemadictyon amazonicum. Myös liaaneja Banisteria inebrians, B. rusbyana ja B. quitensis käytetän. Amazonilla ayahuasca tunnetaan myos nimillä caapi, yage, pinde ja natema.

      Richard Spruce asui Amazonin intiaanien keskuudessa 19. vuosisadan puolivälissä, ja tunnisti yagen Rio Negron yläjuoksulla vuonna 1851. Seuraavana vuonna han osallistui Myrkkyjen juhlaan (dabocuri) jossa nuorille miehille tarjottiin ayahuasca-juomaa kalebassikulhoista miehuusrituaalien yhteydessä. Brucen muistiinpanot julkaistiin vasta vuonna 1908.

      Vuonna 1858 kertoi equadorilainen geografi Villavicencio paikallisten käyttävän ayahuascaa erityisesti vaikeiden ongelmien ratkaisuun, selvännäköön, vieraiden toivottamiseen tervetulleiksi tai varmistaakseen hameväen suotuisuuden lemmen suhteen.

      Ayahuasquerot asuttavat Amazonin, Bolivian, Kolumbian Equadorin ja Perun sademetsiä. Boliviassa sitä käytetään lähinnä stimulanttina. Kolumbian curanderot lisäävät keitokseen Daturaa tai "chagrapangaa", oco-yaje-kasvin lehtiä. Jivro-pääkallonmetsästäjien keskuudessa "yage-unia" pidetään aitona todellisuutena arkipäivän sijasta. Amazonilla curanderoiksi tulevien oli juotava ayahuascaa ja tupakkamehua vuoden verran ennen kuin olivat soveliaita parantajiksi.

      Nykyään ayahuascaa käytetään paljonkin parantamiseen. Tällöin sekä curandero että potilas juovat juoman. "Luonto parantaa taudin parantajan viihdyttäessä potilasta."

      Pienet annokset tuottavat hallusinaatiota, suuret psykooseja ja painajaisia. Karsten Helsingistä: "Annos noin litra... ilmenee näkyjä, meriä, kaupunkeja, eläimiä ja puita." Curanderot sanovat että "ellei laula niin näkee vain käärmeitä." Visiot ovat arkkityyppisiä käärmeriittoisia ja sinertäviä. Jopa kaupunkilaisten ja eskimoiden on raportoitu näkevän käärmeitä, panttereita, jaguaareja, "suuria kissoja", alastomia naisia ja muinaisia kaupunkeja. Usein kerrotaan kollektiivisista visioista.

      Marlene Dobkin de Rios kertoo: "Useita tunteja sen jälkeen kun Harner oli nauttinut juoman hän löysi itsensä maailmasta joka ylitti sananmukaisesti hänen villeimmätkin unensa. Hän tapasi lintupäisiä ihmisiä ja lohikäärmemäisiä olentoja jotka kertoivat olevansa tämän maailman todellisia jumalia. Hän kertoi muista hengistä syöksyessään kohti galaksin pimeintä kolkkaa. Hän löysi itsensä vaipuneena transsiin jossa yliluonnollinen tuntui luonnolliselta, ja ymmärsi että antropologit - hän itse mukaan lukien - olivat perusteellisesti aliarvioineet tämän huumeen merkityksen paikallisen väestön maailmankatsomuksessa."

      Richard Sprucen mukanaan tuomat Banisteria caapi-juuret (1851) tutkittiin vuonna 1969: harmiini- ja harmaliinipitoisuus oli yhä sama kuin tuoreella kasvilla. Vuodesta 1928 tiedetään psykoaktiivisen aineen liaanissa olevan harmiini (aik. telepatiini, banisteriini). Myöhemmin on löydetty mm harmaliinia. Neljänneskilosta kuivaa kasvia saadaan yksi gramma harmiinia.

      Ayahuasca vaikuttaa nopeasti, noin viidessä minuutissa, ja aluksi ilmenee pahoinvointia. Harmaliinin epäillään vaikuttavan keskiaivojen tietoisuutta ja tajunnan tiloja säätelevään keskukseen. Harmiini ja harmaliini ovat serotoniini-antagonisteja ja CNS-stimulantteja.
      Noitien koisot
      Solanaceae (Forte phytotherapeutica)

      Voimakkaita koisokasveja ei suositella käytettäväksi huumaaviin tarkoituksiin. Vaarallisuudestaan huolimatta niitä on käytetty tuhansia vuosia ja kaikissa kulttuureissa.

      Jo dionyysiläsillä festivaaleilla Anthesteriassa nautittiin koisoilla maustettua viiniä. Käärmeiden kuviteltiin saavan myrkkynsä suoraan kasveista. Koisojen keräämisessä tuli käyttää oveluutta tai noudattaa tiettyjä menoja: esimerkiksi tuli syödä valkosipulia, juoda siilaamatonta viiniä, rukoilla Apolloa ja katsella kotkan pakoa.

      Koisot olivat erityisesti noitien suosiossa. "Noitien lentosalvat ovat psykofarmakologisesti erityisen mielenkiintoisia koska ne kuuluvat todistettavasti ainoaan sellaiseen perinteeseen jossa hurmio saadaan aikaan psykofarmakologisin keinoin valmistetuilla seoksilla ja aineilla." (H.Leuner: Die toxische Ekstase, Basel 1968)

      Lähes kaikki noitien keräämät yrtit tuli kerätä pimeän aikaan, ja eräät - kuten kuujuuri, Botrychium lunaria - täyden kuun aikaan.

      Afrikassa noitien uskotaan kokoontuvän baobab- ja irokopuissa joissa myös lepakot viihtyvät. Dominikaani Bartholomaeus de Spine (1465-1546) puolestaan kertoo (kirjassaan Tractatus de strigibus sive maleficis) useita tarinoita joissa nainen löydetään tajuttomana lattialta ja herättyään tämä kertoo olleensa "matkalla". Tästä inkvisiittorit kehittivät lepakon symbolisoimaan noituutta.

      Noituuden kohdalla vallitsi oikeudenkäytännössä samanlainen tilanne kuin Suomen huumeoikeudenkäynneissä: syytetyn oli todistettava syyttömyytensä eikä päinvastoin, kuten on tapana.

      Kuuluisa noituuden historioitsija ja maagikko Karl Kiesewetter kuoli erään koisokokeilunsa jälkeen. Vaikuttavia aineita voimakkaissa koisoissa ovat hyoskyamiini ja skopolamiini. Seuraavassa oraalisesti nautitut annokset:

      atropiini 3-30 mg tappava 100-500 mg
      hyoskyamiini 3-15 mg tappava 50-300 mg
      atroskiini 1-5 mg tappava 100-200 mg
      skopolamiini 1-2 mg tappava 50-100 mg

      Jos kasvista eristää hyoskyamiinia tulee siitä atropiinia samoin skopolamiinista tulee atroskiinia. Atropiini ja sen sukulaisaineet ovat kuuluja lääkeaineita. Skopolamiini tuottaa voimakkaita hallusinaatioita ja näkyjä. Jälkeenpäin useimmat vihaavat näitä aineita, joten minkäänlaista riippuvuutta ei pääse syntymään. Vaikutus on aina hienovaraisempi mikäli kuivattuja kasvinosia poltetaan.
      Hulluruoho
      Datura stramonium

      Datura tulee sanskritin sanasta "dhat", joka tarkoitti Datura meterl-kasvista tehtyä myrkkyä jota hedelmällisyyden ja kuoleman jumalan Kalin palvojat thugit käyttivät päästäkseen kyllin maaniseen tilaan kyetäkseen vangitsemaan ja tappamaan Kalille osoitetut uhrit. Kasvi on luultavimmin kotoisin Kaspian meren seuduilta josta mustalaiset sen toivat Eurooppaan.

      Teofrastus kertoo että "joka käyttää 3/20 unssia (4,2 g) juurta tulee tutustumaan Paholaiseen; kaksinkertainen, annos tuottaa hallusinaatiota, kolminkertainen tekee lopullisesti hulluksi, ja nelinkertainen tappaa." Plinius kertoo hulluruohoa käytetyn keihäiden myrkkynä ja antoi sille nimen "manicon".

      Hulluruohoa esiintyy kaikkialla Euroopassa mutta on varsin harvinainen. Kukat ovat valkoiset, siemenkodat muistuttavat kastanjan terhoja. Kuivatut lehdet auttavat astmaan; sisältävät 0,3-0,5% alkaloideja, pääosin hyoskyamiinia. Siemenet sisällävät myös skopolamiinia. Lehdet on kuivattava nopeasti koska säilyvyys on heikko.

      Annostus siemeniä 0,5-2 g (50-200 kpl); lehtiä 5-15 g tuoreina ja 2-3 g kuivattuina; ja juurta 4-8 g tuoreena, 0,5 g kuivattuna. Hulluruohoa on helppo viljellä: lisääntyy itsestään.

      Muita Datura-lajeja käytetään hallusinogeeneina ympäri maailmaa. Datura meteloides -lajia käytetään shamanistisena huumeena Keski- ja Pohjois-Amerikan intiaanien keskuudessa. Hopi-intiaaneilla se on pyhä kasvi Qui-qui-sa-waal. Carlos Castaneda kertoo että yrtin avulla ihminen pystyy lentämään linnun tavoin paikasta toiseen. Atsteekeilla Datura oli "talapatl". Etelä-Amerikan intiaanit käyttävät Datura-puita Brugmansia aurea, candida, dolichocarpa, suaeolens, vulcanicola ja sanguinea hallusinogeeneina; siemenet jauhetaan ateriaan tai lisätään kaljaan. Kolumbialaisten heimojen payet eli noitatohtorit tuntevat Datura-puun Methyisticodendron amnesianum, joka on erityisen voimakas, näkyjä tuottava laji. Datura aurea -lajia käytetään puolestaan miehuusseremonioissa Equadorissa ja Kolumbiassa.

      Aasiassa tunnetaan laji Datura fastuosa, eteläisessä Euroopassa Datura tolula, ja Etelä-Amerikassa puulajit enkelipasuuna, D. arborea, ja enkelitrumpetti, C. suaveolens.
      Hullukaali
      Hyoscyamus niger

      Muinaiset egyptiläiset tunsivat hullukaalin; muinaisessa Kreikassa se sai nimen hyoskyamos, sianpapu. Nimen uskoaan tulevan siitä kun ennustaja Kirke muunsi Odysseuksen miehistön hullukaalijuomalla sioiksi.

      Hullukaalin saksalainen nimi Bilsenkraut antoi nimen böömiläiselle Pilsenin kaupungille koska tuohon aikaan noilla seuduilla lisättiin murskattuja hullukaalin siemeniä kaljaan - mahtoi olla voimallista juomaa tuon ajan pilsneri!

      Hullukaali mainitaan Eddasca Grimhildin suostutellessa Gudrunia hunnien kuninkaan Attilan puolisoksi Simon Paulli (1648) kertoo mustalaisten myrkyttäneen ja varastaneen kanoja hullukaalin siemeniä savustamalla.

      Siemenet saattavat säilyä hapettomassa maassa satoja vuosia: 800 vuotta vanhoja siemeniä löydettiin vuonna 1915 Sjorringestä, Tanskasta.

      Hullukaali muistuttaa perunaa harmaanvihreine, rungonmyötäisine lehtineen ja keltaisine suomuisine kukkineen (joita kutsutaan pirun silmiksi). Kaikki sen osat sisältävät hyoskyamiinia, siemenet myös skopolamiinia. Annostelu noin 20 g tuoreita ja 5 g kuivattuja lehtiä; 2-9 g tuoreita ja noin 2 g kuivattuja kukkia; 2-4 g siemeniä.

      Hullukaalia on helppo viljellä, viihtyy ravintorikkaassa maassa. Kasvaa villinä suuressa osassa Eurooppaa. Välimeren maissa viihtyvät keltainen hullukaali, Hyoscyamus luter, sekä lääkekasvit valkea hullukaali, H. albus, ja kultainen hullukaali, H. aureus. Pohjois-Afrikassa kasvaa Hyoscyamus muticus, jonka siemenet sisältävät paljon alkaloideja.
      Lemmonmarja
      Atropa belladonna

      Roomalaiset omistivat lemmonmarjan Bellona-jumalattarelle; papit nauttivat lemmonmarjamehua ennen seremonioita. Muinaiset nimet kuten ennustajanmarja, noidanmarja, murhaajan marja sekä transsimarja (norj. dvalebr) kertovat jotain yrtin luonteesta. Englanniksi nimi on Deadly Nightshade, saksaksi Todkirschen ja tanskaksi Galnebr. Kuoleman valtakunnan jumalatar oli Atropos.

      Italian naiset käyttivät marjojen mehua silmätippoina miehiä miellyttääkseen ja ollakseen "bella donna". Marjat sisältävät atropiinia jota käytetään silmän takaseinän tutkimuksiin (pupillin laajentamiseen). Shakespeare puhuu Meduusan silmistä. Sodan aikana atropiinia käytettiin hermokaasua vastaan.

      Lemmonmarja sisältää pääosin hyoskyamiinia. Tappava annos n. 10-20 marjaa. Annostelu 2-5 kpl marjoja, 5-15 g tuoreita ja 2-3 g kuivattuja lehtiä, n.2 g kuivattua juurta.

      Kukat ovat ruskeanpunaiset ja kellomaiset, marjat mustia. Lemmonmarja esiintyy villinä Keski-Euroopassa ja Välimerellä. Voidaan viljellä kalkkipitoisessa maassa mieluiten kasvihuoneessa (oveen lukko).

      Lähes kaikki jotka lemmonmarjasta puhuvat tekevät sen varoen. Tutkimusten mukaan mieto myrkytys tuottaa euforian ja eroottisia unia; keskivoimakas myrkytys tuottaa pahoinvointia ja syvän unen ja vakava myrkytys tekee sokeaksi, halvaannuttaa, ja tappaa.

      Koisokasveihin kuuluu myös laji Brunfelsia. Kashinauat Amazonilla käyttävät kasvia Brunfelsia tastevini, keya-honea, puhdistaakseen itsensä taudeista ja nähdäkseen näkyjä tiikereistä ja lohikäärmeistä; matka kestää viitisen tuntia (raportoi lähetyssaarnaaja R.P.Tastevin). Katso myös "ayahuasca".
      Lemmenmarja
      Mandragora officinarum

      Lemmenmaran juurta on löydetty pyramidien hautakammioista ja se mainitaan Ebersin papyruksessa (1700 eKr). H.J. Sshonfield (The Passover Plot) väittää Jeesukselle annetun ristillä lemmenmarjauutetta viinietikkaan sekoitettuna.

      Lemmenmarjan juuri muistuttaa ihmisruumista; juuresta kaiverrettuja mies- ja naishahmoja käytettiin keskiajalla onnenkaluina taistelukentillä: sodassa, kaupankäynnissä ja rakkaudessa. Juurta ei kuitenkaan saanut pitää hallussaan liian kauaa "sillä onnen määrä maailmassa on vakio."

      Antiikin Kreikassa juurta käytettiin sekä unilääkkeenä että lemmenyrttinä. Noidat käyttivät hedelmää ja juurta lemmenlääkkeissään ja lentosalvoissaan. Paracelsuksen lentosalvaan kuului lemmenmarjaa, oopiumia ja vastasyntyneen lapsen lihaa.

      Mandragora-lajit ovat peräisin Välimereltä, ja nykyään voi M. autumnalis-lajia löytää Rhodokselta jossa se kukkii talvella valkoisenaan. Kullanpunaiset "rakkaudenomenat" kypsyvät toukokuussa ja on syötävä heti etteivät pilaannu.

      Kasvi sisältää alkaloideja hyoskyamiini ja skopolamiini. Siitä kannattaa käyttää vain lehtiä ja hedelmiä, koska juuren ylöskaivaminen tappaa kasvin. Sopiva annos lienee 2 g tuoretta tai kuivattua hedelmää ja 1-2 g juurta.

      Amerikkalainen lehtimies Lee Falk loi sarjakuvahahmon Mandrake vuonna 1934. Mandrake on mahtava maagikko joka flirttailee kauniin Nardan kanssa. Suhde on ollut toistaiseksi hedelmätön.
      Mustakoiso
      Solanum nigrum

      Enqlanniksi Nightshade Enchanted. Raa'at marjat ovat myrkyllisiä, kypsät terveellisiä; sisältävät hieman atropiinia. Kuivattuja kasvinosia ei kannata syödä sillä ne sisältävät koko joukon myrkkyjä: ne kannattaa polttaa, jolloin annos noin yksi gramma.

      Ylläoleva "käyttöohje" pätee myös mietoihin koisoihin kuten peruna, Solanum tuberosum; munakoiso, Solanum melongena; tomaatti, Lycopersicum esculentura; punakoiso, Solanum dulcamare sekä huopakeltano, Hieracium pilocella.

      Ukontulikukan, Verbascum thapsus, siemeniä voi polttaa piipussa, tuottaa lievän euforian. Pääsiäisliljan, Narcissus poeticus jne, kukkia polttamalla useita tunteja kestävä euforia; sipuliin ei kannata seota.
      Oopiumi

      Somnus est imago mortis - uni on kuoleman kuva.

      Oopiumi oli sumerilaisten käytössä sekä lääkkeenä että huumeena 4000-5000 vuotta sitten. Se esiintyy egyptiläisten hautakammioiden kirjoituksissa. Kreikan mytologiassa oopiumi oli omistettu yön jumala Nyx'lle, kuoleman jumala Thanatokselle, unen jumala Hypnokselle sekä Hypnoksen pojalle Morfeukselle, unien jumalalle. Homeros mainitsee Helenin taronneen Telemakhokselle "nepentheä", unikkoviiniä.

      "Opion" on kreikkaa ja tarkoittaa oopiumiuutetta. Unta pidettiin antiikin Kreikassa ylimpänä lääkkeenä; krekkalainen mytologia vilisee viittauksia unikkoon, ja unikon kapseli esintyy rahoissa, koruissa ja taideteoksissa. Lääkäri Hippokrates (460-377 eKr) suositteli unikkoviiniä yleislääkkeeksi. Assyyrialaiset ja babylonialaiset käyttivät unikon juurta unilääkkeenä.

      Rooman tuhon jälkeen oopiumin käyttö levisi Islamin maihin sekä Persiaan ja Intiaan. Jaavalla Formosalla ja Intiassa kasvatettiin oopiumia, Papaver somniferum, lääketarkoitukseen, ja Kiinassa aina 18. vuosisadalle saakka koristekasvina. Kiinalaisten yritys tukahduttaa oopiumin tuonti johti sotaan englantilaisia vastaan vuosina 1839-42. Kiinalaiset hävisivät ja joutuivat maksamaan 6 miljoonaa dollaria tuhotusta oopiumista. Kiinalaiset kutsuivat oopiumia "vierasmaalaiseksi mustaksi mudaksi".

      Euroopassa kehitti alkemistilääkäri Paracelsus oopiumitinktuuran Anodynum specificum. F.W.A.Serturner eristi morfiinin vuonna 1803 (1817). Vuonna 1853 täytti ranskalainen Pravaz ensimmäisen ruiskun. Tuon ajan Euroopassa oopiumia määrättiin lähes kaikkiin vaivoihin: sillä parannettiin luulotaudit ja noidannuolet, nukutettiin sylivauvat, hoidettiin mielisairaita ja leikkauspotilaita. Morfinismia esiintyi jo 1900-luvun lopulla.

      Tällä hetkellä oopiumia viljellään lääkekäyttöön Turkissa, Meksikossa, Jugoslaviassa ja Neuvostoliitossa, sekä unikonsiementen tuotantoon Raskassa ja Tanskassa. Laiton oopiumi oli vielä muutama vuosi sitten peräisin lähinnä "Kultaisen Kolmion" alueelta: Thaimaan, Burman ja Laosin vuoristoista. Nykyään suurin osa laittomasta oopiurllista tulee "Kultaisen Puolikuun" alueelta: Iranin, Pakistanin ja Afganistanin vuoristoista.

      Kilosta oopiumia saadaan noin kymmenen grammaa puhdasta heroiinia. Katumyyntiin tuleva heroiini on aina "blandattua" - yliannostukset aiheutuvat yleensä liian voimakkaasta sekoituksesta. Morfiinia ja heroiinia ei suositella edes kokeiltavaksi.
      Oopiumunikko
      Papaver somniferum

      Unikko istutetaan keväällä kevytmultaisaan maahan aurinkoiselle paikalle: viihtyy tuulensuojassa. Sato korjataan elo-syyskuussa noin viikko sen jälkeen kun kukka on pudottanut lehtensä. Vihreään kapseliin tehdään muutamia varovaisia viiltoja jolloin valkeaa maitia tihkuu kapselin pintaan; maiti korjataan sen kuivuttua. Kodat voi syödä myös sellaisinaan, ja kuivatuista kodista voi keittää teetä.

      Oopiumiunikko sisältää 20-35% alkaloidela, joista 60% on morfiinia, 25% narkotiinia, 5% kodeiinia, 4% papaveriinia ja 3% thebaiinia. Kapselit sisältävät arviolta 0,5% morfiinia, jolloin yhdestä kapselista saadaan 20-150 mg oopiumia. Kodeiinia käytetään yskänlääkkeisiin, papaveriinia ruoansulatushäiriöihin, ja morfiinia kipuja lieventäviin lääkkeisiin.
      Jättiunikko
      Papaver orientale

      Jättiunikko on yleinen puutarhakasvi jonka jättikukat (10 cm leveät) ovat punaisia, vaaleanpunaisia tai valkeita. Kota on hieman edellistä pienempi, kun taas sen lähisukulaisella, Papaver braeteatum, on suuret kodat.

      Oopiumia voidaan valmistaa murskaamalla kodat tai polttamalla kuivatuja lehtiä. Oraalisesti nautittuna saattaa esiintyä lievää halvaantumista. Pääalkaloideja ovat isothebaiini, thebaiini ja oripaviini.

      Silkkiunikkoa, Papaver rhoeas, on käytetty unilääkkeenä Pohjolassa aina keskiajalta lähtien; idässä oopiumin korvikkeena. Ei sisällä aktiiveja alkaloideja.
      Muita Papaveraceae-perheen jäseniä
      Keltamo
      Chelidonium majus

      Suhteellisen yleinen teiden varsilla ja raunioilla. Kuivattuja lehtiä poltetaan; Teofrastus suosittelee keitettynä kuukautiskipuihin. Aktiivit aineet selidoniini ja protopiini keltaisessa maidissa (jota alkemistit kutsuivat "taivaan lahjaksi"). Munkit käyttivät maitia lääkkeenä.
      Kiurunkannus
      Corydalis

      Onttokiurunkannusta, Corydalis cava t. tuberosa, käytettiin aikaisemmin lääketeollisuudessa oopiumin korvikkeena. Polttamalla lehtiä noin gramma saavutetaan euforia; juuri on voimakkaampi mutta kasvia ei kannata repiä maasta. Kukkii punaista tai violettia. Alkaloidi on bulbokapniini. Keltakiurunkannus, Corydalis lutea, on edellistä miedompi.
      Peltoemäkki
      Fumaria officinalis

      Pieni ja sitkeä heinäkasvi jonka rauhoittava vaikutus on noteerattu viime vuosina lääketieteessä; sitä on käytetty kansanlääkkeenä sukupuolitauteja vastaan. Uutteeksi puristamalla sivuvaikutukset katoavat. Sisältää vähän protopiinia.
      Särkynyt sydän
      Dicentra spectabilis

      Yleinen, tähtikukkainen kasvi jonka kukasta roikkuu tötterö. Suhteellisen voimakkaasti euforisoiva, ja hyvä lemmenyrtti. Polta muutama sätkä kuivattuja lehtiä. Sisältää protopiinia.
      Neidonunikko
      Glaucium flavum

      Viihtyy rannoilla, voidaan viljellä hiekkapitoisessa maassa, harvinainen. Kukka kuin suurella unikolla, keltainen tai (Glaucium corniculatum) punainen. Kuivattuja lehtiä polttamalla voimakas euforia muutaman tunnin ajaksi. Lehdet sisältävät pääosin glausiinia, juuri protopiinia.
      Hamppu

      Hamppua käyteään moniin eri tarkoituksiin. Hampun varresta saadaan köyttä, silkkikangasta, purjekangasta sekä paperia. Hampunsiemeniä käytetään ravintorikkaina linnunsiemeninä, ja niistä puristetaan öljyä. Hampunsiemenkakut ovat hyvin vitamiinipitoisia. Kiinassa käytetään lehtiä, juurta, sekä kukintoa lihasjännitykseen sekä astmaan. 1800-luvun alusta lähtien valmistettiin hamppupaperista Rahaa ja Raamattuja.

      Hamppu lienee peräisin Keski-Aasiasta jossa sen lääketieteelliset ja euforiset ominaisuudet on tunnettu tuhansia vuosia. Kiinalaiset argeologiset kaivaukset kertovat hamppua käytetyn 8500 vuotta sitten vaatteiden ja köysien valmistamiseen, ja 4000 vuotta sitten lääkkeenä. Atharva-vedan mukaan hamppu oli eräs Intian viidestä pyhästä kasvista.

      Altai-vuorilta Siperiassa on löydetty hampunsiemeniä haudoista jotka ovat olleet jään peitossa vuodesta 400 eKr. Sisilian rannikoilta löydetyistä karthagolaisista laivanhylyistä on löydetty hashista. Herodotos mainitsee skyyttien heittäneen hamppua kuumille kiville hautajaismenoissaan noin 500 eKr.

      Ilmeistä on että mustalaiset toivat hampunsiemeniä mukanaan Intiasta, ja ajanlaskumme vaihteessa Pohjolaan. Suomessa hamppu on tunnettu yli tuhat vuotta, mutta on luultavaa että esi-isämme eivät tienneet kasvin huumaavista vaikutuksista; mustalaiset sen sijaan tiesivät. Gary Snyder mainitsee "hemp"-sanan olevan fennougrilaista alkuperää (?).

      "Majoun" oli vuosituhannen alussa suosituin tapa nauttia hashista. Sufit levittivät hashiksen itään jossa 1500-luvulla kehittyi kaksi suurta hamppukulttia: toinen Afganistanin ja Kashmirin seuduille, ja toinen Bengalin ja Nepalin seuduille. Arabikauppiaat tuottivat hampun Intiasta eteläiseen Afrikkaan 13. vuosisadalla. Zambezi-laakson heimot polttivat hamppua suurissa nuotioissa, ennen kuin portugalilaiset tulivat paheksumaan tapoja. Myöhemmin he käyttivät menojensa yhteydessä kookoskuppeja, vesipiippuja ja bambukeppejä.

      Belgian Kongossa tavattiin 1800-luvulla sotainen hamppukultti bena-Riamba, "hampunpojat", Tutkimusmatkailija Glaser mainitsee että "se päivä jolloin hamppua poltetaan on menetetty, usein seuraavakin... primitiivisillä se johtaa eläimelliseen apatiaan."

      19. vuosisadalla paras charas (pers. hashish) tuli Turkestanista. Kiinan julistaessa vuonna 1934 hashiksen tuotannon laittomaksi tuli Afganistanista suurin hashiksen tuottaja. Afganistanissa charas poltetaan yleensä hienoksijauhetun tupakan, "nesvarin", seassa.

      Paracelsus tunsi hampun sekä huumeena että lääkkeenä, samoin mm. kirjailija Rabelais. "Tuhat ja yksi yötä" ovat hashiksentuoksun kyllästämät. Virallisesti hashis esiteltiin länsimaiselle lääketieteelle vuonna 1839 W.B.O'Shaughnessyn toimesta. Psykiatri Joseph Moreau de Tours esitteli hashiksen Gautierille joka perusti seuran Le Club des Haschischins. Klubin asiakkaita olivat mm. Hugo, Balzac, Nerval, vanhempi Dumas ja Baudelaire; hashis oli tiettävästi Algeriasta.

      Englannin parlamentti teetti vuonna 1893 tutkimuksen johon osallistui vajaat 1200 tohtoria, yogia, fakiiria, hullujenhuoneiden johtajaa, hashiksen viljelijää, salakuljettajaa, kauppiasta sekä veronkantajaa. Tutkimuksesta koostui 3281-sivuinen, seitsenosainen opus. "Kaikkiaan todisteet viittaavat siihen ettei kohtuullinen hampputuotteiden käyttö ole vahingollista..."

      1500-1uvulla "tutkimusmatkailijoiden" saapuessa Amerikkaan hamppu kasvoi siellä villinä. Vuoden 1762 tienoilla Virginian farmareita rangaistiin elleivät he kasvattaneet hamppua Englannin laivaston köysiin ja purjeisiin. Presidentit Washington ja Jeffers kasvattivat hamppua; Washington puhui jopa naaras- ja uros-kasvien erottamisesta toisistaan. Hampusta tehtiin 1800-luvun alusta lähtien sätkäpapereita, rahaa, ja raamattuja. Bluesin syntyaikoina hamppua poltettiin yleisesti New Orleansissa; 20-luvun kieltolaki vain edisti käyttöä.

      Suurimpia hampunvastustajia Yhdysvalloissa oli Harry J. Anslinger. Hän sai vuonna 1937 julistetuksi hampputuotteiden käytön ja kaupan laittomiksi: rangaistukset olivat 5-40 vuotta. Vuonna 1941 vedettiin 28 cannabis-lääkeainetta markkinoilta. Vuonna 1961 Anslinger onnistui saamaan Yleisen Huumausainesopimuksen läpi YK:ssa; lain seurauksena on hamppu kielletty kaikissa maailman maissa, vaikka useat maat olisivat valmiita vapauttamaan hampun täysin (mm. Espanja, Hollanti, Tanska, Intia ja Nepal). Anslinger kuoli vuonna 1975.

      Linneus tunnisti lajin Cannabis sativa vuonna 1753; laji on yleisin Euroopassa ja Amerikassa. Lamarck tunnisti Cannabis indican vuonna 1783; yleisin Aasiassa ja Afrikassa; yleensä hashis on peräisin tästä lajista. Janischewsky tunnisti vuonna 1924 lajin Cannabis ruderalis, joka on harvinainen. Kannabinoolin eristivät kolme cambridgelaista kemistiä vuonna 1895; kaksi heistä räjähti kokeiden yhteydessä taivaan tuuliin. THC eli tetrahydrokannabinoli eristettiin vasta vuonna 1932. Kannabinoleja on kaikkiaan yli 80. Myöhemmin on kehitetty tapoja muuntaa kasvin kromosomeja ja lisätä siten sen voimakkuutta.

      Viimeisimmät tutkimukset hampusta pitävät yhtä aikaisemmin mainitun englantilaisen tutkimuksen kanssa. Vuonna 1975 tehtiin tutkimus "Ganga in Jamaica" (Center for Studies of Narcotic and Drug Abuse, NIMH): "Gangan ja rikollisuuden välillä ei ole juuri yhteyksiä, ellei oteta lukuun sitä että gangan hallussapito ja viljely kuuluvat rikolliseen toimintaan. Ei ole ilmennyt merkkejä orgaanisista aivovaurioista, eikä merkittäviä kliinisiä eroja polttajien ja tutkijoiden välillä." Tutkimus perustui olosuhteisiin joissa rastafarit polttivat suuria määriä gangaa päivittäin.

      Yhdysvaltain huippuauktoriteetti huumausaineiden alalla, tri Robert DuPont, ilmoitti vuonna 1975 että "tupakka ja alkoholi ovat käyttäjälleen huomattavasti vaarallisempia kuin marihuana."

      Hamppu (Cannabis) on yleisin huumausaine maailmassa. Sen käyttäjiä on WHO:n arvioiden mukaan maailmassa liki miljardi. Marijuanan teollinen tuotanto on keskittynyt trooppisille seuduille: Kolumbia, Meksiko, Yhdysvallat, Jamaika, Brasilia, Nigeria, Kongo, Kenia ja Sri Lanka. Hashista tuotetaan pääosin Marokossa, Libanonissa, Turkissa, Pakistanissa, Afganistanissa, Nepalissa ja Intiassa.
      Hashis

      Hashis on hampun latvaosista erilaisilla menetelmillä saatua pihkaa eli "cannabishartsia", joka on yleensä pressattu tummiksi, ruskeiksi tai vihreiksi levyiksi. Charas on tummaa, öljyistä pihkaa jota muovaillaan käsin ja jota ei liiemmin Lännessä näe. Marokkolainen "zero-zero" on tummanvihreää, taipuisaa ja hyvälaatuista hashista. Nepalin hashis, "creme de la creme", on erityisen voimallista hashista jota polttaessaan nepalilaiset tervehtivät jumalia sanoin "Dam Maro, Dam Shiva". Nepalissa hashista poltetaan kookoshookah'ssa (narghile), ja sadonkorjuujuhlat, Happy Himalayan Hashish Harvest, on merkkitapahtuma.

      "Hashish"-sana lienee peräisin Marco Pololta joka vuonna 1271 tutustui hashishins-kulttiin Persiassa. Assassiinien, salamurhaajien sanotaan käyttäneen Alamout'n mustaa hashista vihkiytymishuumeenaan (R.A.Wilson ehdottaa heidän käyttäneen hashista, lemmonmarjaa ja hulluruohoa suhteessa 20:1:1; John Allegro puolestaan ehdottaa punakärpässientä).

      Venäjällä oli hashiskaupan keskus Astrakamin kaupunki, mutta hashista, "anaschaa", liikkui myös Kaspian merellä, Volgan alajuoksulla sekä luonnollisesti Aasian rajoilla. Afganistanin miehitys on kiihdyttänyt huomattavasti hashiskauppaa Neuvostoliitossa huolimatta ankarista tuomioista (kahdesta vuodesta ylöspäin).

      Marokossa "kifiä" ja hashista poltetaan sebsipiipuissa. "Majoun" on suosittu herkku paikallisissa pidoissa joihin kuuluu oleellisena osana musiikki. Marokkolainen hashis-resepti (a la de Tours) on seuraavanlainen: "kukkivat latvat keitetään vedessä jossa on voita. Kun keitos on siirappia se siivilöidään puuvillakankaan läpi. Näin aikaansaatu vihertävä seos sisältää kaikki aktiivit aineet. Seos makeutetaan sokerilla ja maustetaan hedelmistä tai kukista puristetulla uutteella." Perusannos "dawamesc" nautitaan vahvan kahvin kera. Voimakas annos tuottaa ikuisen tyyneyden tilan, "al-kief".

      Jamaikalla ganja on "pyhä yrtti", "viisauden ruoho", jota poltetaan rastafarien uskonnollisissa menoissa sekä juodaan teenä, rommiin tai viiniin sekoitettuna, tai syödään kakuissa ja pastoissa. "Köyhän ystävä", "kali", "lampaanleipä" eli marijuana on omistettu Jah-jumalalle ja sitä käyttää 2/3 jamaikalaisista siitä huolimatta että se on "laitonta". Hawaijilla yrttiä nimitetään "sensi" 'ksi ja Kolumbiassa "Santa Marta Gold" 'ksi.

      Idässä hashista poltetaan chillumissa tai chupangissa. Etelä-Euroopassa ja Amerikassa suositaan sätkää eli "jointtia". Amerikoissa ei yleensä polteta kuin marijuanaa. Hashista ja marijuanaa voi polttaa myös vesipiipussa; ja varsin voimallinen tapa polttaa on väsätä "maahuukaja". Kannabisöljyä lienee helpointa polttaa tupakan päähän kastettuna tai sätkässä. Hashiksesta ja marijuanasta voi myös tehdä kakkuja, leipää ja pikkuleipiä.

      Pot-chai eli marijuanatee kannattaa valmistaa 5-50 litran erissä. Hamppukasvin alalehtiä ja varsia keitetään inkiväärillä, kanelilla, kardemummalla, neilikalla, muskotilla ja voilla tai rasvalla maustetussa vedessä 3-10 tuntia; sen jälkeen lisätään maitoa ja kiehutetaan vielä hetki (erilaisia reseptejä kannattaa kokeilla).

      Kerta-annos hashista poltettuna sekä oraalisesti noin 0,2-1 g. Hashis ei synnytä fyysistä riippuvuutta; psyykkinen riippuvuus "yhtä paha" kuin kahvin ja tupakan kohdalla. Hashis saattaa olla passivoivaa; soveltuu erinomaisesti konsertteihin, elokuviin, taidenäyttelyihin, avaruuslennoille sekä luovaan työhön. Marijuana ei ole lainkaan niin passivoivaa: kertakaikkiaan ihanteellinen huume ("Legalize it !"). Kannabis kuivattaa suuta ja silmiä, nostaa hieman pulssia, stimuloi aivoissa alfa-aaltojen tuotantoa ja vaikuttaa euforisoivasti.
      Lyhyt johdatus hampunviljelyyn

      Jumala loi luultavimmin hampun seitsemäntenä päivänä, sillä hamppua esiintyy sekä koiras- ja naaraskasvina että hermafrodiittina. Cannabis-lajeissa ovat naarasyksilöt voimakkaampia kuin urokset. Mitä enemmän valoa kasvi saa niin sitä todennäköisemmin kasvista tulee naaras.

      Hamppu viihtyy lannoitetussa puutarhamaassa, mieluiten hieman hiekkapitoisessa (muttei liian hyvässä) mullassa. Sopiva happamuus on 6-8. Hamppu rakastaa erityisesti typpirikasta maata.

      Parhaat siemenet tulevat Afrikasta ja Keski-Amerikasta; linnunsiemenet ovat kehnoja. Siemenet säilyvät kuivassa useita vuosia. C. indica on yleensä voimakkaampi kuin C. sativa. Siemeniä voi vuosien mittaan jalostaa ilmastoon sopivaksi (miten olisi "midnight-sun-grass"?). Mikäli siemeniä on vähän niin on parempi idättää sisällä. Kasvien välit on parempi harventaa puolimetrisiksi.

      Kastele tarpeen mukaan. Kasvien ollessa puolimetrisiä kastele vain jos maa on hyvin kuivaa. Elokuussa ei kannata enää kastella. Hamppua voi myös kasvattaa ikkunalaudalla, vaikka sadosta ei tulekaan niin runsas kuin ulkona. Keinovaloa voi antaa noin 17 tuntia päivässä. Tärkeintä on että valoa on paljon, mutta on myös muistettava antaa kasveille tarpeeksi yötä. Kasvien ollessa täyskasvuisia voi päivää lyhentää 12 tuntiin jotta kasvit kukkisivat.

      Ensimmäisen kuukauden aikana ei sukupuolta pysty erottamaan; sen jälkeen urokset kasvavat yleensä pituutta ja naaraat leveyttä. Uroskasvit korjataan aikaisemmin, mieluiten ennen kuin ne heittävät siemenpölynsä; yleensä uroksia ei korjata lainkaan. Naaraat korjataan noin kaksi viikkoa sen jälkeen kun ne ovat alkaneet kukkia. Suositeltavaa on odottaa kunnes ensimmäiset siemenet ilmestyvät. Hallaa on syytä varoa.

      Sinsemilla valmistetaan siirtämällä uroskasvit ennen kuin ne heittävät siitepölynsa. Vaikeinta sinsemillassa on saada siemeniä seuraavan vuoden satoon.

      Yleensä kasvit nostetaan maasta juurineen, juuri kastetaan kuumaan sokeriveteen ja kasvi ripustetaan ylösalaisin kuivumaan.
      Hampusta saadaan erilaisia tuotteita:

      * sinsemilla; naaraskasvien latvuksista valmistettu marijuana
      * naaras- ja uroskasveista valmistettu marijuana
      * kosteana hienovaraisesti kuumennettu "aateloitu" marijuana
      * uute, joka puhdistetaan ensin petrolilla tai bensiinillä ja huuhdotaan sitten vedellä tai sprillä
      * hashis, joka on pressattu uutteesta ja johon on usein sekoitettu ravistelemalla saatua marijuanaa

      Suomessa hampun viljely ei ole laitonta, mutta hampun kuivattaminen ja jalostaminen kyllä. Mikäli viljelyn todetaan tapahtuvan käyttö- tai myyntitarkoituksissa on mahdollista että sato korjataan väkivalloin.

      "Galder" on vanhaa tanskaa ja tarkoittaa hampun uroskasvia sekä taikuutta; "galdre" larkoittaa "heittää pois urospuoliset hamppukasvit" sekä "laulaa noitalauluja, noitua".
      Lemmenyrtit
      Afrodisiaca

      "Love love love is a dangerous drug" - Eurythmics

      "Naiminen on kansanlyriikkaa", sanoi Baudelaire. Monet puhuvat seksistä kaikkein voimakkaimpana huumeena, ja onkin ilmeistä että huumausaineilla ja ja seksillä on paljon yhteistä. Ne molemmat synnyttävät voimakkaita illuusioita ja muuttavat ihmisen suhdetta "todellisuuteen".

      Hyviä lemmenyrttejä ovat marijuana, hashis, meskaliini, silokat, elämänlangat ja muut tietoisuutta laajentavat ja kundaliini-energiaa kiihdyttävät luonnon psykoaktiiviset aineet. Oopiumia on tiettävästi käytetty "tyrmäystippoina", koisoista puhumattakaan.

      Taolaisissa kirjoituksissa mainitaan "Kolmen Kukkulan Ihmeelliset Lääkkeet". Jadejuomaa juodaan seksuaalisesti kiihoittuneen naisen suusta, Punaisesta Lootuskukkulasta. Valkoista Lunta imetään seksuaalisesti kiihoittuneen naisen nänneistä, Kaksois-Lootuskukkulasta. Kuun Kukkaisvesiä, Valkoista Metallia, nautitaan seksuaalisesti kiihoittuneen naisen "yonista", Vaaleanpunaisesta Sienikukkulasta eli Valkoisen Tiikerin luolasta. ("Miksi huolehtia Ikuisen Elämän Pilleristä kun on mahdollisuus juopua Jadelähteestä!" runoili Hsu-Hsiao-Mu-Chi).

      Intiassa lemmenyrtteinä käytetään mm. ginseng-juurta, safronia, muskottia kanelin kaarnaa, mustia papuja, sieniä, fenkolia, ukonhatun juurta hulluruohoa, unikon kuorta sekä charasta. Kama Sutra luettelee useita voiteita joita voi sivellä sukupuolielimiin; kuten sandaalipuun öljy sekoitettuna kaneliin ja inkivääriin. Voiteiden kanssa sopii kuitenkin olla varovainen.

      Orchis (kreik. kivekset) on ollut käytössä lemmenyrttinä tuhansia vuosia sukupuolielimiä muistuttavien mukuloittensa takia. Pohjolassa sitä juotettiin sonneille jotta nämä innostuisivat paneskelemaan. Mitään aktiiveja alkaloideja orvokki ei kuitenkaan sisällä. Samaan tapaan on käytetty kasvia Vaccinium uliginosum.

      Espanjankärpänen, Cantheras vesicatoria, on kullankeltainen, parisenttinen kovakuoriainen jonka siivistä jauhetaan "lemmenjauhoa"; ottaa pahasti munuaisiin, ei suositella. Sudaninkärpänen, Cantheras vesicatoria sudanii, on edellisen serkku ja yhtä vaarallinen.

      Muira Puama, Ptychopetalum olacoides, käsittää edellä mainitun puun pihkaa, jota nautitaan herneenkokoinen pala päivittäin pidemmän aikaa. Alkaloidi muirapuamiini vaikuttaa stimuloivasti keskushermostoon. Niin ikään Etelä-Amer. lemmenyrtti on damiana, Turnera diffusa. Lehtiä poltetaan päivittäin sekä nautitaan teenä. Vaikuttavia aineita ei tunneta.

      Potenssilääkkeenä tunnetaan aasialaisen ketunkakkupuun, Strychnos nuxvomican, strykniiniä sisältävät hedelmäkodat. Ne sisältävät 2-3% alkaloideja, joista puolet strykniiniä. Sopiva annos oraalisesti 2-4 mg, tappava yli 20 mg.
      Afrikkalaiset lemmenyrtit

      Afrikassa hedelmällisyys on myyteistä keskeisin, koska hedelmäton henkilö ei voi syntyä uudestaan maan päälle.Seuraavassa mainittujen lemmenyrttien tiedetään vaatineen myös kuolonuhreja.
      IBOGA
      Tabernanthe iboga

      Gabonissa ja Kongossa suosittu tapa imeskellä ebokaa eli T. ibogan juurta. Kasvi esiintyy metsissä villinä mutta sitä myös viljellään. Toimii stimulanttina, hallusinogeenina sekä lemmenyrttinä 2-20 g:n annoksina. Bwiti-kulttiin kuuluu ottaa yliannostuksia (300-800 g kaarnaa) josta seuraa laulua ja näkyjä; mikäli annos johtaa kuolemaan niin sanotaan "hän ei ollut vielä valmis". Ranskalaiset valmistivat kasvista ihmelääkkeen Lambarene. Juurenkuori sisältää 5% ibogaiinia.
      NIANDO
      Alchernea floribunda

      Niando tunnetaan Liberiassa, Nigeriassa ja Ugandassa, ja sen hienonnettua juurta nautitaan ruokaan tai palmuviiniin sekoitettuna ennen sotaanlähtöä sekä hedelmällisyysrituaaleissa. Niardo on hyvin voimakas huume; euforiaa seuraa usein syvä depressio. Sisältää yohimbiinia.
      YOHIMBE
      Corynanthe yohimbe

      Länsiafrikkalaisen yohimbe-puun sisäkaarnasta saadaan tätä huumetta joka on erityisen voimallinen lemmenyrtti: "kyrvästä tulee kuin elefantin kärsä". Sitä ei tule sekoittaa muiden huumeiden sekaan, eikä sitä suositella sokeri-maksa-munuais- tai sydäntautisille 5-15 g kaarnaa puoleen litraan vettä; tai 50 mg puhdasta yohimbiinia.

      Acacia nilotica Kaarna t. juuri keit. Mopira(h),Ol-Erbet
      Afzelia anthelmintica Tuore juuri imetään Mkongo(w)
      Anthericum suffrutiosum Tuore juuri imetään Kilambito
      Alchornea floribunda Vain juuri, muu myrk. Niando(kongo),Alan
      Dregea abyssinica Juuri imeskellään Lamee(h),Ubombo(h)
      Kigelia africana Siemenet kaljassa Murantina(meru)
      Maytenus putr. Juuri Shomafisi(h)
      Moringa oleifera Kukka Nebreday(seneg)
      Parquetina nigrescens Juuri keitetään Ubombo(h)
      Piper umbelatum Juuri teenä Masamaka(w),Gygyfa
      Polygala paniculata Uutteena Sesemlanda(bondei)
      Psychotria cyathicalyx Juuri keitetään Muhindia(h)
      Stephania abyssinica Juuri keitetään Futeute(h)
      Veronia lasiopus Juuri imeskellään Muhasha (w)

      h / shambaa m / masai w / swahili

      Lähteet

      J.O.Kokwaro: Medicinal Plants of East Africa, Nairobi I976

      J.M.Watt: Medicinal Plants of Southern and Eastern Africa, London 1962
      Stimulantit
      Koka
      Erythroxylon coca

      Kokapensasta viljellään pääosin Perussa, Boliviassa, Kolumbiassa, Brasiliassa ja Jaavalla. Sato saatetaan kerätä kolmekin kertaa vuodessa. Yksi noin kaksimetrinen pensas tuottaa satoa kymmenisen vuotta.

      Andien intiaanit ovat käyttäneet kokaa stimulanttina tuhansia vuosia. "Mama Coca" on pyhä kasvi, jumalten lahja, joka ruokkii nälkäiset ja elvyttää uupuneet. Pensaan lehtiä pureskellaan 50-400 g päivässä kunkin varallisuuden mukaan. Boliviassa aikamitta "cocada" tarkoittaa sitä aikaa jonka kerta-annosmälli vaikuttaa.

      Perun valtaaja Pizarro aloitti kokan länsimaisen historian v. 1532. Kokaiinia valmisti ensimmäisen kerran tri Albert Niemann vuonna 1860; jo tuolloin tunnettiin kokaiinin puuduttava vaikutus. Vuonna 1882 sovelsi tri Karl Koller sitä paikallispuudutukseen. Keväällä 1884 yrittivät Joseph Breuer ja Sigmund Freud vieroittaa morfinisteja kokaiinin avulla: yritys epäonnistui. Coca-Colan kehitti John S. Pemberton vuonna 1885, ja lisäsi siihen myöhemmin afr. kolapähkinää.

      Pariisin Montmartre oli vuosisadan alun kokaiinikaupan keskus. 20-luvun Berliinissä esiintyi jo "blandattua koksia". Nykyään kokaiinia on kaupan kaikissa suurkaupungeissa ja se on niin kallista ettei rehellistä työtä tekevillä ole siihen varaa. Huolimatta Kolumbiassa suoritetuista takavarikoista tanssittavat kokaiini-cowboyt taaloja ulos kokaa tuottavista maista: narcotraficantes istuvat itse valtioidensa hallituksissa.

      Kokaiinia nuuskitaan pulverina noin 0,2 g:n annoksina Vaikutus kestää muutaman tunnin. Kokaiinin pitkäaikainen käyttö polttaa nenän limakalvoja sekä aiheuttaa psykooseja. USA:ssa on tullut muotiin polttaa kokapastaa vesipiipussa.

      Kokaiini vaikuttaa voimakkaasti stimuloivasti. Se ei synnytä fyysistä riippuvuutta. W. Burroughs kirjoittaa: "Kokaiinissa yläaivot välähtelevät flipperin tavoin sinisiä ja vaaleanpunaisia yhteyksiä sähköisessä orgasmissa."
      Khat
      Catha edulis

      Arabialaisissa teksteissä chat mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1333. Tänään tuota Abessiiniasta kotoisin olevaa kasvia käytetään Afrikassa samaan kuin kokalehtiä Etelä-Amerikassa. Adenin päivittäisen khat-kulutuksen ylläpitämiseksi perustettiin Ethiopian Airlines. Khat sisältää alkaloideja dexeriini, efedriini ja pervitiini.
      Mambog

      Kaakkois-Aasiassa kasvaa valtavan suuri puu Mitragyna speciosa jonka lehtiä käytetään stimulantteina nimellä "kutum" tai "kraton". Lehdet voi joko pureskella tai niistä voi valmistaa rasvaista seosta nimelta "mambog". Huume ei ole juuri kahvia voimakkaampaa eikä synnytä riippuvuutta, mutta päivittäinen käyttö tuottaa koko joukon sivuvaikutuksia. Kasvi sisältää pääosin alkaloidia mitragyniini (jonka rakenne muistuttaa psilosybiiniä). Mitragyna parvifolio on edellisen sukulainen Ceylonilta ja on stimulantti sekin.
      Kalmojuuri
      Acorus calamus

      Kalmojuuri on varsin yleinen hitaissa vesissä. Aikaisemmin sen juurta tuotettiin Intiasta lääkkeeksi. Munkit käyttävät sitä valmistaessaan liköörejä Benedictene ja Chartreuse. Juuri sisältää n. 0,5% eteerisiä öljyjä, joista 80% asaroonia jolla on samantapainen kaava kuin meskaliinilla. Juurta noin 7 g toimii stimulanttina. - Iitissä, Leningradissa ja Virossa esiintyvä taponlehti, Asarum europaeum, sisältää juuressaan samanlaiset öljyt.
      Muut stimulantit

      Tee, Camellia thea, mainitaan kiinalaisissa lähteissä jo vuonna 350 Kiinassa tee tunnetaan nimellä "cha". Tee on useimmiten peräisin Thaimaasta, Burmasta, Assamista, Junnanista, Intiasta ja Indo-Kiinasta.

      Kahvi, Coffea arabica, on luultavimmin lähtöisin Abessiiniasta. 1600-luvulla se saapui Eurooppaan, ja pian porvariston suosimia kahviloita oli kaikissa suurkaupungeissa. Vuonna 1774 kahvi esiteltiin Brasiliaan, ja 1800-1uvulla Sao Paulon seuduilla viljeltiin jo suurin osa maailman kahvista. Kahvi sisältää 1% kofeiinia.

      Tuhansia vuosia on Amazonin seuduilla viljelty Paullinia cupana -liaania. Sen siemenet sekoitettuna Manihot esculenta-kasvin juuresta saatuun kassavajauhoon ja veteen muodostaa guarana -pastan, josta valmistetaan paikallinen kahvi. Paullinia cupana sisältaa noin 5% kofeiinia.

      Vuosisatoja ennen valloittajien tuloa käyttivät Brasilian, Paraguayn ja Argentiinan vuoristoissa asuvat kansat mate yerbaa, Ilex paraguayensis, stimulanttina. Valloittajien tultua se sai nimekseen "Jesuiittatee". Mate yerba sisältää noin 1% kofeiinia.

      Kaakao, Theobroma cacao, oli atsteekkien ja mayojen suosiossa nimellä "chocolatl". Dona Marina kertoi Cortezille sen nimeksi "Jumalten ruoka", josta latinankielinen nimi Theobroma. 8-10 kaakaopavulla saattoi Chichen Itzan markkinoilla saada yöksi viereensä naisen. Suurimpia kaakaontuottajia ovat nykyään Ghana, Nigeria ja Brasilia.

      Kolapähkinöitä, Cola nitida, imeskellään tuoreina tai nautitaan keitoksena läntisessä Afrikassa sekä Jamaikalla; on stimulantti.

      Australiassa imeskellään ja poltetaan pituria, kasveja Duboisia hopwoodii ja D. myoporoides; pituria vie nälän, kivun ja väsymyksen tunteen. Kasvit sisältävät mm. skopolamiinia.

      Eräs vanhimmista ja suosituimmista stimulanteista Etelä-Aasiassa ja Tyynellä Merellä on betel, joka on sekoitettu Piper betel-pensaasta ja Areca catechu-palmusta. Noissa kulttuureissa se on aivan yhtä tärkeä nautintoaine kuin tupakka meillä. Psykoaktiivinen alkaloidi lienee arekoliini. Kiinassa tunnetaan stimuloivat kasvit Ephedra vulgaris ja Panax genseng, joista älkimmäinen on varsin suosittu länsimaissa ginseng-juurina ja eliksiireinä. Myös kasvi Hydrocotyle asiatica minor tunnetaan stimulanttina; tunnetaan teenä Fo-Ti Tieng.

      Ginsengin tapainen on Levisticum officinala, jonka juurta noin 3 g stimulantiksi. Saksaksi Liebestock, englanniksi lovage, venäjäksi ljubistoku.

      Kiinalaisten vanhassa yrttikirjassa Pen Ts'ao (n. 2800 eKr) mainitaan pensas Ma huang, Ephedra vulgaris. Nykyään kasvi viihtyy Välimerellä ja Himalajalla. Vuonna 1887 eristi kemisti Nagajosi Nagai kasvista alkaloidin efedriini, jota käytetään astmalääkkeenä. Efedriinin vaikutus vastaa adrenaliinin vaikutusta, maksimaalinen annos 100 mg.

      Mohawk-intiaanit käyttivät kokamaista kasvia (Tetradynamia?) jonka juurta he nauttivat stimulanttina (tri Colden 1744)

      Hottentotit käyttävät channaa, Mesembryanthemum expansum ja M. tortuosum, stimulanttina sekä oluen käymisprosessin tehostamiseen; kaljasta tulee kuulemma "jytyä". He polttavat kasveja Nananthus albinotus ja Cineraria aspera.
      Uudella mantereella

      Atsteekkien käyttämistä hallusinogeeneista on jo mainittu sienet (teonanacatl), kaktukset (peyotl), liaanit (ololiuhqui) sekä Datura-lajit (toluah). Edellisten lisäksi Sahagun mainitsi kasvin poyomatli (jonka nimi nahuatlin kielessä ehkä pipiltzintzintli, mazateekeilla hojas de la Pastora). Wassonin toimesta kasvi sai vuonna 1963 nimekseen näkijöiden salvia, Salvia divinorum.

      Mazateekit keittävät lehdet ja juovat keitoksen. Curandero saattaa antaa sata lehteä sairaalle, ja varttitunnissa tämä kertoo hänelle vaivansa. Matkan sanotaan sisältävän kolmiulotteisia tansseja. Kasvia viljellään kaukana asutuksista, eikä viljelyksistä puhuta ääneen. Sandozin laboratoriot eivät ole onnistuneet eristämään aktiivia alkaloidia.

      Mexcalli tarkoitti nahuatlin kielessä yleensä kasvia Agave americana, josta valmistetaan tänäkin päivänä pulqueta ja thequilaa. Toisinaan juomaan sekoitettiin Sophora secundifloran jauhettuja siemeniä; ne kantavat nimeä "meskalpavut". Meskal-papuja on löydetty tuhat vuotta vanhoista arkeologisista löydöistä. Tiettävästi niitä käyttävät Pohjois-Amerikan arapahot, iowat ja tonkawat sekä lääkkeinä että hallusinogeeneinä. Yleensä meskalpapu paahdetaan ja sekoitetaan juomaksi; myrkytystila muistuttaa läheisesti korallipuun, Erythrina flabelliformis, tuottamaa tilaa.

      Badianus Codexin mukaan atsteekit käyttivät Rynchosia pyramidalis ja R. longeracemosa- kasvin siemeniä huumeena nimellä piule (joka tarkoittaa samalla kaikkia elämänlankoja). Rynchosia-lajeja on kolmatta sataa sekä Afrikan tropiikissa että Amerikoissa.

      Jumalan lehdiksi, thle-pela-kano, kutsuvat Oaxacan chintal-intiaanit Calea zacatechichi -kasvin lehtiä. He polttavat niitä ja sanovat sen "selvittävän aisteja"; muualla Meksikossa kasvi tunnetaan lääkkeenä. Pohjoisessa Meksikossa polttavat yaqui-tohtorit Genista canariensis -kasvin hieman paahdettuja lehtiä ja saavat siitä euforian.

      Meksikonkiinalaisten sanotaan käyttäneen "chicalote-oopiumia", joka oli korjattu talteen oopiumiunikon ja Argemone mexicanan risteytyksestä (?). Jälkimmäisen siemeniä on käytetty huumeena pohjoisessa Meksikossa; sisältävät protopiinia ja berberiiniä.

      Hopi-intiaanien lääkemiehet imeskelevät potilaitaan parantaessaan yrttien Mirabilis multiflora ja Quamoclidon multiflorum juuria (so'ksi, so'kya); sanovat sen parantavan selvännäköä.

      Meksikon vuoristossa kasvista Heimia salicifolia valmistetaan "sinicuichia" liottamalla kasvia vedessä ja kuivattamalla sitten auringossa. Sinicuichin avulla intiaanit saavat yhteyden esi-isiinsä ja menneisyyteen: näyt ovat kullankeltaisia. Pitkäaikainen käyttö saattaa heikentää muistia. Sisältää sinikuisiinia.

      Brasiliassa käytetään Virola -puusta (Virola calophylla, V. theiodora, V. calophylloidea) jauhettua nuuskaa sekoitettuna Theobroma subincanum- tai Elizabeth princeps-puiden tuhkaan. Sekoitusta nimitetään nimillä epena, parika, yakee ja nyakwana. Waika-heimossa sitä käyttävät lähes kaikki. Kolumbiassa borat, witotot ja muinanet sekoittavat Virolaa Gustavia poeppigiana-puun kaarnaan; heillä se on sallittu vain curanderoille. Alkaloidit ovat pääosin 5-metoksi-N-N-dimetyylitryptamiinia. Hallusinogeeneja ovat myös Virola-lajit sebifera ja rufula.

      Itä-Brasilialainen Pilocarpus-pensas (Pilocarpus jaborandi, P. pennatifoilus, P. microphyllus) on iettävästi ainoa vastamyrkky koisojen atropiinia vastaan. Lehdistä valmistetaan huumetta jaborandi, jota käytetään sekä hallusinogeenina että lääkkeenä; vaikuttava annos pilokarbiini. Annostelu noin kolme lehteä, tappava annos noin 7 g puhdasta alkaloidia.

      Amazonin sademetsissä käytetään punakukkaisen kasvin Justicia stenophyllan lehtiä "Kuoleman Enkelin Nuuskan", bolek-hena'n valmistukseen. Se on erityisesti waika-cunranderojen suosiossa; sisältää koko joukon myrkkyä tryptamiini. "Intialainen Nuuska", Rape dos Indios, jauhetaan Olmedioperebea sclerophylla -puun viikunoista, on näkyjä tuottava huume.

      Von Humboldt ja Spruce ovat raportoineet niopo- ja yoponuuskan käytöstä Orinoco-laaksossa; Spruce vertaa vaikutusta kärpässieneen. Niopo on jauhettu kasvista Anadenanthera peregrina. Tapajoz-joen intiaanien tiedetään käyttäneen edellisen siemeniä (parica) pastana Perussa ja Boliviassa vilca ja huilca, Argentiinassa cebil. Ilmeisesti aine on sama jonka Kolumbus mainitsee Länsi-Intiassa "cohoban" nimellä. Vaikuttavat alkaloidit ovat N-N-dimetyylitryptamiini ja bufoteniini; on voimakas hallusinogeeni. Jo mainitun lisäksi käytetään Anadenanthera-lajeja macrocarpa, exelsa ja colubrina.

      Pohjois-Amerikan intiaanien narkoottiset kasvit ovat luku sinänsä, sillä niiden määrään nähden niitä tunnetaan yllättävän vähän. Youngken (American Journal of Pharmacy) arvioi intiaanien yrttien lukumääräksi 450. Narkoottisia kasveja intiaanien lääkemiehet käyttävät vähän samaan tapaan kuin antiikin Kreikan temppeliparantajat jotka hoitivat potilaitaan eräänlaisen "hypnoterapian" avulla.

      Cheyenne-heimon erään tarun mukaan oli Makea Juuri ihmisenkaltainen henki joka hedelmöitti cheyenne-neitsyen, ja suhteesta syntynyt lapsi sai nimekseen Makea Lääke.

      Luoteis-Yhdysvalloissa esiintyy sudenkäpälä, Lycopodium selago, jota useat intiaaniheimot ovat käyttäneet narkoottisena lääkkeenä josta yliannostus saattaa johtaa tajuttomuuteen. Myös lajeja L. obscurum ja L. complanatum on käytetty.

      Luoteisrannikon intiaanit ovat käyttäneet päätä sekoittavaa kinnikinnick'a, Arctostaphylos uva-ursi, josta kerrotaan että tupakkaan sekoitettuna se panee pään niin pyörälle että henkilö saattaa asettua nuotioon seisomaan kunnes seuralaiset repivät hänet sivuun.

      Mahunaheimon lääkemiehen (brujo) tiedetään tunteneen Kalifornian unikon, Eschscholzia californica, jonka juuri sisältaä runsaasti oopiumia(sic).

      Villin mustamarjan, Prunus serotina, kaarnaa ja juurta käyttivät lukuisat heimot narkoottisena uutteena. Myös "töylätintuhka", Ptelea trifoliata, tunnettiin hyödyllisenä lääkekasvien vaikutusten voimistajana; kuten myös toinen puu, Humulus lupulus eli humala, joka on peräisin vanhalta mantereelta.

      Unikkojen sukulainen "verijuuri", Sanguinaria canadensis, on juurakko jota nimellä puccoon käytettiin rauhoittavana lääkkeenä. Intiaanien lääkkeisiin löysivät myös tiensä Euroopasta tuotetut koiruohot, kuten Artemisia absinthium.

      Kolonialisteilla ilmennyttä hysteriaa ja hermoromahduksia hoidettiin kasveilla valkea kohossi, Actea alba, ja musta kohossi, Cimicifuga racemosa. Edellisestä valmistettiin uute koko

      kasvista, jälkimmäisestä taas käytettiin hienonnettua juurta. Itäisten heimojen keskuudessa tuo suosittu juoma sai nimekseen skuoo-tee (vaimon tee).

      Kermesjuuri, Phytolacca acinosa, toimi yleislääkkeenä ympäri mannerta; kansanomainen nimitys sille oli "syöpäjuuri". Kermesmarjaa, Phytolacca americana, käyttivät länsirannikon heimot kasvin narkoottisten ominaisuuksien takia. Kasvia on käytetty myös laajalti Aasiassa ja Länsi-Euroopassa. Kermesmarjaa sekoitettiin lukuisiin rohdoksiin ja pidettiin yleisesti oopiumin ja kokan veroisena kasvina.

      Koillisvaltioiden intiaanit käyttävät kasvia Panax quinquefolium (nimellä garantoquen) voimallisena juurena. Neuvostoliittolaiset tiedemiehet ovat todenneet kasvin rauhoittavan vaikutuksen; intiaanit käyttävät sitä yleislääkkeenä sekä lemmenyrttinä.

      Harvinainen ja aavemainen "ruumisyrtti", Monotropa uniflora, mustuu kosketettaessa. Kuivattuna sitä on käytetty oopiumin korvikkeena; ei tuota sivuoireita, ja onkin outoa ettei nykyajan lääketiede hyödynnä tätä kasvia.

      Erityisesti kuukautiskipuihin, synnytyksiin ja hysteriaan pureksivat intiaaninaiset orkideojen, Cypripedium, juuria. Suosituimpia ovat lajit Cypripedium luteum, pubescens, parviflorum ja acaule.

      Atsteekeilta on peräisin "uniruoho" (popoton sacaton), Stipa vaseyi, joka on yleinen unilääke Guatemalassa. Edellisen sukulainen, Stipa viridula, on myös narkoottinen kasvi, mutta sen käytöstä ei löydy mainintoja. "Skorpionin purema" (yauhtli), Tagetes lucida, on myös atsteekkien perintöä, käytetään leikkauksiin.

      (Kuvia: Salvia divinorum, Tetrapteris methystica)
      Muualla maailmalla

      Tuskin tarvitsee muistuttaa, että seuraavassa mainittujen psykoaktiivisten kasvien lisäksi voidaan ympäri maailmaa jäljittää arvaamattoman paljon kasveja joita alkuasukkaat ovat käyttäneet hallusinogeeneinä, sedatiiveina ja narkoottisina aineina satoja, ellei tuhansia vuosia.

      Muskotti, Myristica fragrans, on peräisin Banda- eli Muskotti-saarilta, jonne portugalilaiset saapuivat vuonna 1512. Vuonna 1829 kuuluisa biologi Purkinje kertoi nauttineensa kolme muskottipähkinää ja vertasi vaikutusta hampun vaikutukseen. Ayur-vedassa muskotti mainitaan nimellä "made shaunda", narkoottinen hedelmä. Eteläisessä Intiassa sitä sekoitetaan beteliin, Indonesiassa sitä nuuskataan.

      Muskotti on suurikokoinen, keltakukkainen puu jonka pähkinät sekä kukat sisältävät myristisiiniä, joka puolestaan sisältää 4% pähkinäöljyä josta 25% elemesiinia ja safronia. Sopiva annos lienee 2-20 g (2-5 pähkinää); 20 pähkinää on jo tappava määrä.

      Matka on värikäs ja kestää kuutisen tuntia, jonka jälkeen tulee uni. Aamulla on kankkunen eikä kalu seiso. Epileptikkojen on syytä pysyä muskotista kaukana; eipä silti, niin muidenkin.

      Kasvia Piper methysticum viljellään useilla Tyynen meren saarilla sekä Uudessa Guineassa vuorilla. Kasvi saattaa yltää jopa seitsenmetriseksi. Kasvin liemeksi survottu tai paloiteltu juuri tunnetaan nimellä kava kava (sakao, jangona), ja sitä käytetään sedatiivina ja hallusinogeenina sekä rituaaleissa että kansanjuhlissa. Louis Lewin tutki kasvin vuonna 1886: sisältää alkaloideja kawaiini, dihydrokawaiini, metystisiini, jangoniini ja dihydrojangoniini. Adam Gottlieb suosittelee että juurta sekoitetaan veteen, kookosöljyyn ja lesitiiniin, maitomainen liemi juodaan.

      Uudessa Guineassa käytetään Kaempferia galanga-kasvia nimellä maraba hallusinogeenina; Intiassa ja Malesiassa kasvia käytetään haavojen lääkitsemiseen sekä parfyymeihin.

      Papuassa tunnetaan hallusinogeeni joka on valmistettu Homalomena ereriban ja Gelbulimina belgraveanan lehdistä; alkaloidit isokuinoliineja.

      Uudessa Guineassa käytetään sientä Russula nondorbingia hallusinogeeninä. Bontok-kansa Filippiineillä käyttää punaista Banangnal-sientä hallusinogeeninä.

      Kiinassa käytetään kasvia laikkuköynnös, Actinidia polygame, leijonien nukuttamiseen ja riisiviinan voimakkuutta lisäämään. Alkaloidi on aktiniidi, josta valmistettu tee tuottaa euforian.

      Himalajalla käytetään narkoottisina aineina Dendrophthoe falcata -kasvin kaarnaa sekä Terminalia belerica -puun siemenkotia.

      Hottentotit polttavat leijonanhännän, Leonotis leonuruksen, lehtien pihkaa, joka tuottaa miedon euforian. Itä-Afrikassa käyttävät oraakkelit kasvia Monadenium lugardae enteiden näkemiseen. Pohjois-Afrikassa on fenneli, Foeniculum vulgare, mauste ja lääkeaine; sen öljystä saadaan hallusinaatioita. Myös tillin, aniksen ja persiljan öljyä tiedetään käytetyn.

      Knud Rasmunssenin mukaan grönlantilaiset käyttivät merikuninkaita, Plotus alle, hallusinogeeneina: linnut syötiin talvella erityisissä pidoissa.
      Miedot yrtit
      Rohtovirmajuuri
      Valeriana officinalis

      Kasvaa noin metrin korkuiseksi. Syyskuussa voi juuren kaivaa maasta ja kuivattaa. Vaikuttavin alkaloidi valepotriaatti, joka vaikuttaa vain yhdessä muiden alkaloidien kanssa. Vaikuttaa rauhoittavasti ja vain suurina annoksina euforisoivasti. Valerianatippoja saa apteekista. Viiniin sekoitettuna maanmainio lemmenjuoma. Valeriana jatamansi on kuuluisa Himalajan yrtti josta tehdään lääkesalvaa.

      Katajaa, Juniperus communis, nuotiossa polttamalla ja savua intensiivisesti hengittämällä mieto euforia. Harmaalehden, Senecio cineraria, lehtiä polttamalla kevyt humala; sisältää retorisiinia joka vahingoittaa maksaa.

      Cinnamomum camphora -puusta valmistettu kamferi tuottaa euforian 2 g:n annoksena; edistää epilepsiaa. Kurkun, Cucumus sativus, kuivattuja lehtiä polttamalla lyhyt euforia. Sama p

      • Rohdolla taisi olla huumeet mielessä, kun tuon kirjoitti


      • puutarhalaisille kirjoitti:

        Rohdolla taisi olla huumeet mielessä, kun tuon kirjoitti

        No ei kai nyt sentään?
        Kiitos rohdolle mielenkiintosesta postauksesta. Luonnossa on niin paljon kaikkee ihmeellistä.


      • puutarhalaisille kirjoitti:

        Rohdolla taisi olla huumeet mielessä, kun tuon kirjoitti

        eikö parantavan yrtin ja huumaavan yrit välinen ero ole lähinnä annostelu? on se ku isot ihmiset pälkää jo sanaakin huume. hyvin toimii ameriikan alkuunsaattama aivopesu nykyäänkin...


      • puutarhalaisille kirjoitti:

        Rohdolla taisi olla huumeet mielessä, kun tuon kirjoitti

        on niin vaikea kirjottaa ku on käsi kipsissä


      • Soma - Johdatus Psykoaktiivisten Kasvien Historiaan ja Ominaisuuksiin. Kätevä teos.


      • Vaikuttaa siltä että sinulla on tietoa yrteistä ym, ym ajattelin täs kysästä et oisko sulla on aikaa ja halua opastaa minua näissä asioissa; yrteissä ym? kun olen untuvikko tällä alalla kiitos joka tapauksessa näin etukäteen. mun s.posti; short_circuit@suomi24.fi


      • Vau - joku todellakin tietää asiasta jotain ja jaksaa vielä kirjoittaakin - ihan hengästytti lukea moinen sepustus, mutta kiitos siitä.


    • Jos nyt pysytään ihan tavallisessa yrttikäytössä, niin etsipä käsiisi Kauppayrtit-kirjanen, tai Toivo Rautavaaran teokset "Mihin kasvimme kelpaavat" ja "Terveysteetä luonnonkasveista". Nämä ovat hyviä perusteoksia, joista voi aloittaa.
      Tämä aihehan on valtavan laaja tiedollisesti, ja yrtit kun vaikuttavat lääkkeenomaisesti niin myös ihmiset ovat yksilöitä ja reagoivat eri tavoin eri yrtteihin.

      Myös Henriette Kressin yttikirjat ovat oikein hyviä, ja niissä on monia valmistusohjeita.

      • teille näistä asiallisista vastauksista. En todellakaan mitään huumeita etsi vain näitä tavallisia yrttejä. Niin että kiitokset teille kahdelle!!


      • Satu kirjoitti:

        teille näistä asiallisista vastauksista. En todellakaan mitään huumeita etsi vain näitä tavallisia yrttejä. Niin että kiitokset teille kahdelle!!

        Se on hyvä ettet etsi mitään huumeita, mutta tosiseikka on kuitenkin et monet luonnosta löytyvät yrtit ja kukat sisältää aineita jotka vaikuttaa ihmisen tajuntaan.

        Ei nyt mennä johki ayahuascaan tai meskaliiniin tai ooppiumiin; jos pysytään ihan tavallisissa miedosti tajuntaan vaikuttavissa aineissa, niin voisin suositella rauhottavaks aineeks vanhaa kaikkien tuntemaa kamomillaa, josta valmistetaan teetä, ja lisäks tutustumisen arvonen on luontaistuotekaupoistakin saata mäkikuisma jolla on masennusta poistavaa vaikutusta.
        Nesteen poistoon vartalosta olen itse käyttäny Kultapiiskuteetä joka on tehokas mut sitä ei saa käyttää liian pitkiä aikoja kerralla.
        Piparmintulla on virkistäviä ominaisuuksia, samoin aitokissanmintulla, tosin siitä jotku saa pahoinvointia.
        Toivottavasti nämä nyt eivät olleet mielestäsi "huumeita".


    • Mene googleen ja kirjoita hakuun hullu puutarhuri. Sieltä löytyy kaikki tarvittava tieto.

      • naulankantaan!


    • KOIRUOHO!!! Löytyy jokaisen takapihalta.. polttele kuivattuna niin kyllä näkyy hallusinaatioita.. :D kokeiltu ja hyväksi todettu.. koiruohoa käytetään myös absintissa joka on laillistettu suomessa v. 2000.. mutta kannattaa alottaa pienillä annoksilla.. ihan vaan oman turvallisuutesi vuoksi.. xD

      • Koiranputkea keräävän on syytä opetella tuntemaan erittäin myrkyllinen myrkkykatko (Conium maculatum), joka ei kuitenkaan ole Suomessa yleinen.


      • ettei tuoni vie!


      • Älä polta! kirjoitti:

        ettei tuoni vie!

        Joo, CO on tappavan myrkyllistä keuhkoihin vedettynä. Estää hemoglobiinia välittämästä happea aivoille, vai miten se nyt oli.

        Siis puhun hiilimonoksidi- eli häkämyrkytyksestä, jonka voi savusta saada.


      • Hui kauheaa! kirjoitti:

        Joo, CO on tappavan myrkyllistä keuhkoihin vedettynä. Estää hemoglobiinia välittämästä happea aivoille, vai miten se nyt oli.

        Siis puhun hiilimonoksidi- eli häkämyrkytyksestä, jonka voi savusta saada.

        Ihmiset pelkäävät kasveja. Tähän tulokseen olen aloittelevana yrttitarhaajana tullut. Mistä lie vuosimiljoonien hämärästä kumpuavaa itsesuojeluvaiston jäännettä. En itsekään ollut kauhean innostunut yhtenä päivänä, kun ravintolassa kannettiin eteen annos korvasienillä (ei mainittu minusta ruokalistassa) höystettynä. Mutta sienethän ovat eri asia ;-)


      • miksi kirjoitat tuollaista sontaa? ei siitä mitään hallusinaatioita saa. Koiruohon vaikuttava aine on muistaakseni hermomyrkky nimeltään tujoni, joka alkaa vaikuttaa vasta kun pitoisuudet kehossa ovat tarpeeksi korkeat. Näin muistaisin lukeneeni jostain absintin toiminnasta.
        Jos väitteesi "polttele kuivattuna.." pitää paikkaansa, viitsisitkö kertoa millaisia määriä olet polttanut? Itse olen myös tuota joskus kokeillut, mutta eipä 1-2 savukkeesta mitään hallusinaatioita saa. Jos sitä nyt paalikaupalla haluaa hiisata, niin mahdolliset hallusinaatiot johtuvat todenäköisesti happivajareista/placebosta. Niittynurmikko ajanee samaa asiaa siinä tapauksessa :)


    • Kiinnostaa kaikenlaiset yrtit.Parhailta ne maistuu kun käy itse poimimassa, vähän myöhäistä nyt. Itse juon iltateenä Mateteetä. Vähän huono homma kun siinä on kofeiinia reilusti enemmän kun kahvissa, silti suosittelen

    • - Kohta on ainakin horsma-aika,
      eli silloin kun horsma on pieni, parsan näköinen muutaman sentin korkea
      varsi, sen voi keittää ja syödä samoin kuin parsan.

      - Suolaheinän varmaan tiedät, se on ihan hyvä salaattiin.
      Palstanaapurillamme Mellunmäessä oli aikanaan muutama komea suolaheinäpuska
      salaattia varten.

    • Nokkonen on tosi hyvä kasvi, kunhan ei mistään navetan seinustoilta ota.
      Kiehauta ja käytä kuin pinaattia.
      Voit kuivatakin, käyttää teenä tai hieroa lehdet hienoksi ja laittaa sämpylöihin
      terästykseksi.

      muita teehen sopivia:
      mesiangervo
      mustikka (ennen marjojen kypsymistä)
      mansikan lehdet ( ja kannat perattaessa)
      kanerva
      koivu
      kuusenkerkkä
      musta viinimarja (Louhisaaren juoma!)

    • mun mielestä taateli on paha asia. se on koukuttava ja hyvää

    • Mitä käden tietoa?????

      • Äitini sairastui syöpään, olen etsinyt parannuskeinoa ja kun niin monta Chemo hän ei ollut vielä parantunut, kuulin bout Rick Simpson ja olen tarkistanut Internetissä, löysin blogisi kuinka hän on auttanut paljon elävä, otin yhteyttä häneen ja sai kannabisöljyä äitini, hän on nyt parantunut ja olen täällä jakaa todistukseni, perheeni tietää iloa igjen.dere kaikkien pitäisi tarkistaa blogin ja häneen yhteyttä syövän hoito

        http://cancercurewithcannabisoil.blogspot.com/2013/09/true-life-story-of-cancer-cure-with.html


    • Äitini oli diagnosoitu Stage II B kohdunkaulan syöpä, joten olen tuhlannut paljon rahaa vuosia hoitoon, kunnes näin phoenixtear.ca Internetissä, että kannabis öljy voi parantaa kaikki syövät, yritin etsiä tapa saada Rick Simpson Oil ja lopulta ystäväni, että hän auttoi sähköpostitse: ricksimpsoncannabisoil@hotmail.ca kertoi minulle, kuinka päästä häntä ja saada öljy, pystyin lähettämään hänelle ja osti öljy, äitini alkoi ottaa sitä 12. tammikuussa ja kunnia olkoon Jumalalle oli parantunut huhtikuussa, kun hänen edellisen tarkistuksen, haluan kiittää Dr.Eric Oliver ajaksi hän vietti saada tätä öljyä pelastaa ihmishenkiä hänen sähköpostiosoitteensa on ricksimpsoncannabisoil@hotmail.ca, työskentelevät öljy kaikkiin syöpiin, ja se on sen arvoista.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ohisalo: paperittomille työlupa jonon ohi

      https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1883695a-f66c-488e-a622-ac181f96a0ff Miten on mahdollista, kaikki uutisointi mikä liittyy Ohisaloon on negatiiv
      Maailman menoa
      335
      6579
    2. Hallitus halveksii Suomen nuoria

      Suomessa on kymmeniä tuhansia suomalaissyntyisiä nuoria, joilla ei ole koulutusta. Nyt pitäisi tehdä kaikki mahdollinen, jotta nämä nuoret saataisiin
      Maailman menoa
      188
      3244
    3. Ei näin Lidl! Ei! Ei! Ei!

      Voi ei. Älkää lähtekö tähän leikkiin! Ei mitään sovelluskorttipeliä! // Lidl aikoo tuoda asiakkailleen etukortin – bonuksista ei vielä tietoa // http
      Maailman menoa
      104
      1597
    4. Voi myötähäpeän määrää

      Joku tämän kylän Tollo mukana nelosen roskasarjassa
      Suomussalmi
      18
      819