Olen kolmekymppinen vakituisessa työssäoleva nainen. Teen kolmivuorotyötä, jonka olen alkanut kokea raskaaksi. Muilta osin viihdyn työssäni, vaikka se onkin sekä henkisesti että fyysisesti raskasta. Olen sosiaalialalla ja koen, että työ kuitenkin antaa paljon ja olen siinä hyvä.
Vapaa-ajalla pyrin harrastamaan liikuntaa. En ole koskaan löytänyt liikuntalajia, josta nauttisin oikeasti. Liikunta on vähän kuin velvollisuus tästä johtuen. Haluan pitää terveydestäni huolta ja siksi käyn mm. salilla ja lenkillä. Nämä ovat helppoja liikuntamuotoja siinä mielessä, että niitä niitä voi harrastaa ilman aikatauluja. Ei tarvitse olla tiettyyn aikaan tietyssä paikassa.
Koen, että elämäni on täynnä velvollisuuksia enkä enää nauti elämästäni niin paljon kuin ennen. Minulla ei ole lapsia enkä voi kuvitellakaan niitä saavani, koska olen tällä hetkellä jo valmiiksi väsynyt. Miten voisin saada taas elämään enemmän iloa ja mistä saisin lisää virtaa?
Vapaa-ajalla pyrin harrastamaan liikuntaa. En ole koskaan löytänyt liikuntalajia, josta nauttisin oikeasti. Liikunta on vähän kuin velvollisuus tästä johtuen. Haluan pitää terveydestäni huolta ja siksi käyn mm. salilla ja lenkillä. Nämä ovat helppoja liikuntamuotoja siinä mielessä, että niitä niitä voi harrastaa ilman aikatauluja. Ei tarvitse olla tiettyyn aikaan tietyssä paikassa.
Koen, että elämäni on täynnä velvollisuuksia enkä enää nauti elämästäni niin paljon kuin ennen. Minulla ei ole lapsia enkä voi kuvitellakaan niitä saavani, koska olen tällä hetkellä jo valmiiksi väsynyt. Miten voisin saada taas elämään enemmän iloa ja mistä saisin lisää virtaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaisikohan sinun katsella vähemmän rasittavaa työtä sosiaalialalta, kuten vaikka kahta vuoroa... Itse rasituin kolmevuorotyössä niin, että jouduin pitkälle sairauslomalle. Kuntouduttuani aloitin päivätyön. Ehdottaisin sinua ottamaan vakavasti nuo väsymisen merkit, mitkä olet huomannut ja katselemaan toista työtä. Esimieheltä kannataa myös kysyä neuvoa, kuten lyhennetyt työpäivät tai sisäinen siirto toiseen yksikköön jos mahd.
Hei kysyvänainen
Viestistäsi on jo parisen viikkoa, mutta halusin vastata jotain. Mielestäni kuulostaa hyvältä, että tahdot löytää elämänvoimasi ja energiasi uudelleen.
Sekin kuulostaa hyvältä, että koet työsi enimmäkseen mielekkääksi. Mutta jotain siinä työssä on, joka vie voimiasi. Mietin, onko sinulla sellainen suhde esimieheesi että voisit hänen kanssaan pohtia tarkemmin, mikä tekijä työssäsi on raskas, tai mitkä seikat kuormittavat sinua eniten. Jos 'villakoiran ydin' löytyy, voiko työtehtäviä tai tehtävänkuvaasi jollain tavalla tämän asian kohdalta muuttaa? Joskus pienikin muutos voi olla voimaannnuttava.
Siviilielämääsikin kuvaat hieman velvollisuuskeskeiseksi. Lenkillä tms käyt vähän pakon sanelemana.
Ilo. Missä ilo, kepeys ja hauskuus piileskelevät?
Millä keinoilla itseilmaisu voisi löytyä. Voisiko sinun juttusi olla tanssi? Vai hiljaisuuden retriitti? Taidekurssi tai käsityöt? Vai kirjoittaminen?
Ajattelen, että sinun olisi hyvä saada yhteys luovaan puoleesi, jossa saat ikään kuin tuoda sitä iloista lasta itsessäsi sisään tuon työhösi liittyvän varsin aikuisen puolen rinnalle. Miten voisit houkutella tätä lapsen ilmaisua esiin, luovaa hulluutta, heittäytymistä? Mitä voisit ainakin kokeilla? Kuntasi työväenopistot ja eri harrastepiirit tarjonnevat vaihtoehtoja luvuudelle. Myös seurakunnissa järjestetään kaikenlaista 'kivaa', lapinvaelluksesta pääsiäismunien maalaamiseen, vapaaehtoistoimintaa, kuoro- ja musiikkitoimintaa ja kaikkea siltä väliltä. Voit halutessasi siis selata myös seurakunnan tarjonnan.
Toivottavasti luovan ilmaisun kautta löydät voimakkaan, virkistävän elämänvirran arkisen aherruksen vastapainona.
Merja, diakoni