Olen ollu ilkeä miehelleni

Mikä mua vaivaa? Olemme olleet puolitoista vuotta yhdessä ja kumppanini on ihana mies: kunnollinen, fiksu, kiltti, mukava ja kivan näköinen.

Kun tapasimme, minulla oli takana rankka elämä ja meneillään paha kriisi. Tapasimme sattumalta ja ajauduin tähän suhteeseen. Olin juuri lopettanut masennuslääkkeet, asuin turvakodissa ja käytin välillä alkoholia paetakseni todellisuutta.

Ongelma on se, että saan toisinaan, noin kuukauden välein, raivokohtauksia jolloin huudan kumppanilleni ja lyttään häntä henkisesti. Uhkaan erolla, valitan hänen tekemisistään ja tekemättä jättämisistään, arvostelen häntä ja sellaista.

Olen normaalisti herkkä ja tunteellinen sekä empaattinen ihminen ja tunnen valtavaa tuskaa siitä, miten törkeästi olen käyttäytynyt tässä suhteessa. Nyt kun oli taas kauhea riita tuossa viikonloppuna, niin olen miettinyt asioita tässä ja haluan ehdottomasti että tuo oli nyt viimeinen kerta kun toimin noin.

Mutta mitä voin tehdä, ettei tuo toistu? En luota itseeni enää. Tuntuu, etten hallitse tunteitani.

Mistä tuo käytös johtuu? Voiko lapsuus vaikuttaa siihen? Isäni alisti minua koko lapsuuteni ja olin perheeni kynnysmattona. Tiedän, miltä tuntuu kun itseä kohdellaan sillä tavalla ja en missään nimessä halua tehdä niin rakastamalleni ihmiselle. Mutta silti toimin niin. Sydämeni murtuu.

Olen tosi surullinen ja pettynyt itseeni. Aion tehdä kaiken mitä voin jotta tällainen loppuu, mutta olen hirveän peloissani että mistä on kyse ja pelkään että olen niin rikkinäinen ja huono ihminen, etten pysty muuttumaan. Pelköön siis epäonnistumista.
Ilmianna
Jaa

9 Vastausta



Ehkä menneisyyden haamut vainoavat sinua yhä.
Niistä pääsee eron harjoittelulla ja itsekurilla.

Ennenkuin alat raivoamaan, poistu miehesi läheisyydestä; ulos tai toiseen huoneeseen/kylppäriin. Rauhoitu, rauhoitu, rauhoitu. Laske hitaasti 50.stä alaspäin ja hengitä rauhallisesti.

Mitä tahaansa ilkeyttä myllää mielessäsi, TIETOISESTI anna niiden ajatusten poistua. Hyväksy ne ja laske irti, pois mielestäsi.
Keskittäydy kauniiseen ja hyvään. Huomioi miten terve sinä olet, kaikki aistisi toimivat, elämä on edessäsi. Sinulla on luotettava ja turvallinen kumppani. Kiitä häntä osallistumisesta elämääsi. Sano hänelle positiivisia asioita. Kerro itsellesi positiivisia asioita. Niitä on joka puolella ympärilläsi. Huomioi ne.

Aivokaluston muuttaminen on verrattavissa kehon treenaamiseen. Mitä enemmän treenaat, sitä paremmin kehosi ja koko yleiskuntosi voi. Ajatukset VOI muuttaa, se on kovempaa työtä mutta se toimii!!!

Myöskin, mikä raitistaa aivoja on kunnon kävelylenkki. 4km reipasta vauhtia saa hapen kiertämään aivoissasi, sekin toimii terapeuttisena apuna yllä kerrotun lisäksi.
Ilmianna
Jaa
Olet varmasti rikki kokemuksiesi takia. Oletko hakenut ulkopuolista apua tilanteeseen. Liikuntaa minäkin suosittelen, mahdollisen muun avun lisäksi.
Ilmianna
Jaa

Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

Ilmianna
Jaa
Sinulla on ollut tosi rikkinäinen menneisyys ja olet joutunut olemaan kokoajan varpaillaan. Nytkun olet tavannut kivan ja kunnollisen miehen jonka kanssa pystyisit rauhoittumaan niin et pysty koska siinä turvallisessa ja rauhallisessa ilmapiirissä nousee sinun turvattomuuden tunne ja pelot pintaan joka esiintyy negatiivisena käyttäytymisenä. Eli se turvattomuuden tunne on ns. sinun normaali tila ja olet tottunut siihen, mutta se on väärä ja siksi voit huonosti. Tarvitset terapiaa jossa pystyt käsittelemään menneisyytesi ellet pysty sitä yksin tekemään.
Ilmianna
Jaa
Hei ap!
Tärkein etappi on jo saavutettu! Kuten edellä kommentointu, harjottelu auttaa. Sinä olet tiedostanut asian ja nyt ajattelet sitä. Se on tärkeintä. Minulla on samankaltainen lapsuus, paitdi että se oli äitini joka alisti,yrittää edelleen. Omat ongelmat on meillä kaikilla. Minä olen tollanen idioottuhepuliämmä,mutta nykyään puran oloni mihin tahansa kun tajuan olevani taas se ärsyttävä ämmä. Keinoja tulee lisää mitä enemmän on rehellinen itselleen ja harjoittelee. Ilman tuota turvakalliomiestäni tuskin olisin päässyt koskaan toipumisen ja itsetuntemuksen tielle. Rakkaus ja turvallinen mies on parasta minulle ja hän on näiden vuosien jälkeen ansainnut sen etten pura hänee ongelmiani. Varsinkin menkkojen aikaan kun hormooni tasot heittelee ja alkaa päänsäryt kannattaa suosiolla herkutella ja sijoittaa rankimmat treenit kuukaudessa pahimille päiville, itsellä kivuliaat menkat, liikunta auttaa myös särkyyn! Avain on muistaa panostaa ravintoon ja nesteytykseen ni ei puhti lopu. Kun pahimmat raivot on buutattu voi hyvinä päivinä yrittää muistaa pitää sitä herkkää parisuhdeaikaa. Aina kun on hyvä tuuli, päättää muistaa arvostaa ja rakastaa kotia,kumppania, saavutettua elämää. Kyllä se siitä, jos tahdot niin.
Olet vain rehellinen. Käsittele sitä lapsuutta nuoruutta tiedostaen, kirjoita vaikka ylös tuntemuksia eri tapahtumista, jotka aiheutti sinulle traumoja ja turvattomuutta. Mitä kaikkia pettymyksem tunteita ja katkeruutta tunnet ja ketä niitä sinulle aiheutti. Anna kaikille anteeksi, anna itsellesi anteeksi, mennisyyttä kukaan, ei ne "syylliset" eivätkä "syyttömät" voi muuttaa. Mutta sinä voit päättää ketä ihmisiä sinun elämässäsi on. Ja antaa heille kenelle sinä koet sen olevan arvokasta kaiken rakkautesi.
Tsemppiä. Ystävän kanssa juttelukin auttaa...kunhan on rehellinen, antaa tunteiden tulla ja mennä.
Ilmianna
Jaa
Räjähdät kuukausittain? Kipin kapin gynelle, kuulostaa osin PMS oireilta
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Meillä ainakin näyttää kilari tulevan pari kolme päivää ennen menkkojen alkua ilman mitään näkyvää syytä. Ajan myötä siihen on alkanut tottua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Olisiko kilpirauhasen vajaatoiminta? Itse olen lempeä ja tyyni kuin lammas.. mutta tarpeeksi pitkään ilman lääkettä.. nukun paljon mutten saa levännyttä oloa. olen väsynyt. Jopa niin väsynyt että muutun hermoraunioksi. ei tarvitse olla iso asia kun jo räjähdän.. ja myöhemmin en ymmärrä itseäni..aivan kuin olisin jo eri henkilö.. mut onneks yks lääkäri ratkaisikin tämän hämmentävän ahdistavan vaivan. kävi ilmi että olikin kilpirauhasen vajaatoiminta. ja lääkkeiden myötä ei ole tullut hermoraunio minä kylään.. Ja mullakin on ollut paska menneisyys ennen nykyistä ihanaa miestäni. Toki psykiatrilla käynnistä voi olla sinulle myös hyötyä jos tarvitset jonkun jonka kanssa keskustella ongelmista ja peloista. psykiatrithan kyl kuuntelee työkseen mutta niiden tehtävä on myös auttaa asiakastaan löytämään ongelmiin ratkaisuja.
Ilmianna
Jaa
Minunkin ex-naiseni räjähteli ja lyttäsi yms. Hän on narsisti ja nyt häneltä on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Nämä yleensä puhkeavat/pahenevat raskauden myötä.
Ilmianna
Jaa
Kaipa sä ymmärrät itsekin, ettei sun oma henkinen tilasi ole kunnossa ja sun kannattaa mennä setvimään ongelmiasi ammattiauttajan vastaanotolle ja lopettaa myös suhteesi, koska et ole valmis seurustelemaan kenenkään kanssa kertomasi perusteella ennenkuin pääset jaloillesi sekä sinuiksi itsesi kanssa siitä, että mikä sinua vaivaa. Kun olet henkisesti tasapainossa, niin osaat luottaa myös itseesi paremmin ja olet kykenevä myös tasapainoisiin ihmissuhteisiin. Kerro myös sama sille kiltille ja kunnolliselle kumppanillesi, ettei ihmettele, että hänessä on se vika, minkä vuoksi päätät suhteesi, ettei hänelle jää traumaa siitä omasta henkisestä lyttäämisestäsi.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Olen ollu ilkeä miehelleni

Mikä mua vaivaa? Olemme olleet puolitoista vuotta yhdessä ja kumppanini on ihana mies: kunnollinen, fiksu, kiltti, mukava ja kivan näköinen.

Kun tapasimme, minulla oli takana rankka elämä ja meneillään paha kriisi. Tapasimme sattumalta ja ajauduin tähän suhteeseen. Olin juuri lopettanut masennuslääkkeet, asuin turvakodissa ja käytin välillä alkoholia paetakseni todellisuutta.

Ongelma on se, että saan toisinaan, noin kuukauden välein, raivokohtauksia jolloin huudan kumppanilleni ja lyttään häntä henkisesti. Uhkaan erolla, valitan hänen tekemisistään ja tekemättä jättämisistään, arvostelen häntä ja sellaista.

Olen normaalisti herkkä ja tunteellinen sekä empaattinen ihminen ja tunnen valtavaa tuskaa siitä, miten törkeästi olen käyttäytynyt tässä suhteessa. Nyt kun oli taas kauhea riita tuossa viikonloppuna, niin olen miettinyt asioita tässä ja haluan ehdottomasti että tuo oli nyt viimeinen kerta kun toimin noin.

Mutta mitä voin tehdä, ettei tuo toistu? En luota itseeni enää. Tuntuu, etten hallitse tunteitani.

Mistä tuo käytös johtuu? Voiko lapsuus vaikuttaa siihen? Isäni alisti minua koko lapsuuteni ja olin perheeni kynnysmattona. Tiedän, miltä tuntuu kun itseä kohdellaan sillä tavalla ja en missään nimessä halua tehdä niin rakastamalleni ihmiselle. Mutta silti toimin niin. Sydämeni murtuu.

Olen tosi surullinen ja pettynyt itseeni. Aion tehdä kaiken mitä voin jotta tällainen loppuu, mutta olen hirveän peloissani että mistä on kyse ja pelkään että olen niin rikkinäinen ja huono ihminen, etten pysty muuttumaan. Pelköön siis epäonnistumista.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta