jos tietäisit että kuolet viikon päästä
läheisillesi ja vaikkapa koko maailmalle
vai lähtisitkö täältä noin vaan sanomatta sanaakaan
nyt en tarkoita mitään jäähyväiskirjettä...
mitä minulle pitää tehdä sen jälkeen kun kuolen ja plaa plaa plaa
vaan olisko sulla joku ohje kautta opetus minkä haluaisit kertoa
kenties joku sellainen asia mitä olet odottanut elämältäsi
mutta mikä ei kuitenkaan koskaan toteutunut
jostain kenties sinusta riippumattomista syistä.
läheisillesi ja vaikkapa koko maailmalle
vai lähtisitkö täältä noin vaan sanomatta sanaakaan
nyt en tarkoita mitään jäähyväiskirjettä...
mitä minulle pitää tehdä sen jälkeen kun kuolen ja plaa plaa plaa
vaan olisko sulla joku ohje kautta opetus minkä haluaisit kertoa
kenties joku sellainen asia mitä olet odottanut elämältäsi
mutta mikä ei kuitenkaan koskaan toteutunut
jostain kenties sinusta riippumattomista syistä.
Vastaukset 70
Vanhimmat
No, eipä ole käynyt mielessä moinen asia. Ei toki, kevättä ja valoa kohti mennään.
mulla jostain syystä on käyny mielessä
ja luin tossa yhden tarinan jossa
kakskytneljävuotias mies
vakavasti sairas kirjoitti minkälaisen viestin hän haluaa jättää kaikille
en oo kyllä aikonu kuolla vielä pitkään aikaan
mutta ihan kiinostas haluaisk kukaan tästä
elämästä ja näistä ihmissuhteista
toisiin ihmisiin suhtautumisesta ja toisten kohtelemisesta
sen kummempaa kun se on tälläkin hetkellä
juu kevättä kohti mennään mutta sinne on vielä niin pirun pitkä aika
että joutaa tässä koneen ääressä istuskeleen
ja pohtiin kaikenmaailman kiemuroita :)
keväällä kuolee paljon 70 - 80-vuotiaita.
Elä reilusti ja kuole komeesti! Mummoni sanoin👍🏻
toi on hyvä toin mummos oppi
elä reilusti mutta kuinka moni meistä osaa elää reilusti
ja mitä se kelläkin sit tarkoittaa
ja kuinka moni meistä osaa sen taidon
ja hyväksyy myös muiden ihmisten reilusti elämisen
paheksumatta jokaista käännettä
mitä kenenkäkin elämässä tulee tai mitä kukakin elämässään tekee.
Ethän sä voi elää muuta kun oman elämäsi! Toisten elämän arvottaminen voi mennä pieleen, kun et tiedä, mistä kukakin pitää ja mitä arvostaa.
Ihminen voi olla ainoastaan omaan elämäänsä tyytyväinen ja kokea, että kaikki on tehty, mikä on tarkoitettukin. Tunnen monia ihmisiä, jotka ovat katkeria omasta elämästään tai kateellisia toisten elämästä. Se vasta kituuttamista on, kun kuuntelet valitusta päivästä toiseen, kuinka koko elämä on mennyt pieleen ja kaikilla muilla on kaikkea.
Ainoastaan omasta elämästään voi sanoa reilusti eläneensä. Kuolemasta ei vielä tiedä! Toivottavasti komeesti!
tietystikkään ei voi elää kun oman elämänsä
mutta tukena ja rohkaisijana voi olla toisen elämässä mukana
ja jotenkin musta tuntuu kun oon naimisissa oleva ihminen
että kyllä tässä tarvii toisen elämä ottaa huomioon
ja elää hänen kanssaan yhteistä elämää
ei siitäkään mitään tuu jos molemmat elää omaansa
ajattelematta ollenkaan toisen tunteita
myöskin lasten elämää pitää elää heidän kanssaan
tietysti heidän ehdoilla mutta tietyssä vaiheessa vanhempien ehdoilla
ja toivon ainakin itse että olen saanut siirrettyä
ne omat parhaimmat ja vahvemmat puoleni toiselle sukupolvelle.
Siinä nyt huomaat, että sama asia tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, joita katsotaan eri näkökulmista. Toiselle on parisuhde tai lapset joku mittari, toisella ei sellaisia mittareita ole ja täytyy silti olla tyytyväinen omaan elämäänsä.
juu jokainenhan meistä elää elämän johon ollaan tyyvyväisiä
mutta tässä oli lähinnä kysymys mitä haluais
jättää jälkeensä sen jälkeen kun sitä elämmää ei enää ole :)
Elämässä on paljon juhlan aiheita. Järjestäkää minulle iloiset läksiäisjuhlat ja muistelkaa yhteisiä hyviä ja hauskoja hetkiä.
Toivon, että kertoisitte niistä hupsuista asioista, joita olen tullut tehneeksi elämäni aikana.
Iloitkaa, syökää, juokaa, laulakaa, soittakaa, naurakaa, kertokaa tarinoita.
Elämä on täynnä mahdollisuuksia ja maailma voi muuttua paremmaksi paikaksi, jos te haluatte tehdä siitä sellaisen.
Rakastakaa, niin teitä rakastetaan.
Kulkekaa hymy huulilla ja pilke silmäkulmassa, niin ilo lisääntyy.
Ojentakaa kätenne, kun joku tarvitsee apua ja vaikkei tarvitsisikaan.
Ystävällinen kosketus parantaa oloa ja maailmaa.
Avatkaa silmänne, korvanne, ovenne ja kukkaronne.
Ottakaa ilolla vastaan apua, kun tarvitsette sitä, ja opetelkaa myös pyytämään.
Elämä on täynnä mahdollisuuksia ja joka päivä voi oppia jotain uutta.
Te olette koskettaneet minua. Toivottavasti myös te olette tunteneet minun kosketukseni ja aistineet positiiviset ajatukseni.
Kiitän teitä ja toivon teille kaikkea hyvää!
tosi hieno kirjoitus ja paljon oppia meille kaikille
aina vaan muistas pyrkiä tekemään aisoita sun ohjeiden mukaan
tänä päivänä tuntuu että kaikilla on kaikki pilessä
harvan ihmisen silmäkulmassa näkee pilkettä enemmän kyyneleitä
kaikkia asioita vähätellään vaikka olis aihetta olla vähättelemättä
suurin osa ihmisistä esittää kovaa vaikka ovat kuitenkin heikkoja
ihmiset pelkää näyttää ne todelliset tunteensa
vaikka elämä helpottuis monella tavalla kun osais olla oma itsensä
eikä vetäis jotain tiettyä roolia mikä sopii toisille.
Vietimme tänään iltapäivällä yhteisöllisen talomme olohuoneessa yhden, minua muutaman vuoden nuoremman, naapurimme muistotilaisuutta. Ehkä sekin pysähdytti pohtimaan, kun luin aloituksesi. - Kyyneleet kostuttivat minunkin silmiäni useampaan kertaan tänään.
Naapurin syöpä uusiutui ja lähtö tuli yllättävän nopeasti, mutta hän ehti kuulemma laittaa omat asiansa järjestykseen ennen sitä. - Mietin, että lähtisin aikanaan itsekin mieluummin suhteellisen nopeasti ja toivon, että saisin elää ainakin jollain tapaa aktiivisesti likimain elämäni loppuun asti.
Ehkä voisinkin kopioida tuon oman tekstini johdannoksi omien läksiäisjuhlieni järjestelyohjeista jälkikasvulle. ;)
Toivottavasti meille kuitenkin riittää vielä iloisia päiviä ja hyviä hetkiä!
juu jonkun mielestä tää voi olla höpö höpö aloitus
mutta kaikkia keitä asia on koskettanut tai koskettaa
ymmärtävät aloituksen sisällön
ja jokaistahan se meitä joskus koskettaa
oon mää jonkinlaisen toiveen siitä päivästä tyttärelleni antanut
koska uskon että hän on se joka pystyy toimimaan
muuten toivoisin kyllä ennen sitä
näkeväni tän maailman vähän toisenlaisena
ihmiset onnellisina ja tyytyväisinä siihen mitä heillä on
eikä vaan tavoittelemassa parempaa ja parempaa
voi sanoa kun mikään ei riitä
ja tosiaankaan kukaan ei uskalla pyytää apua jos on sen tarpeessa
ettei vaan paljastu kellekkään elämän todellinen tilanne.
Aihe ei ole valinta-kysymys enää.
60 ihminen on jo raapaisunsa elämän tapetteihin raapinut.
Haluaisit on myöskin tässä paha sana.
Mitä merkitystä sillä on että haluaisi, jos kuitenkin kaikki on jo myöhäistä.
Tämä keskustelu pitäisi käydä 20 ihmisten parissa.
Siellä vuosittain.
H.
höpö höpö
koskaan ei ole myöhästä kertoa ystäville ja jälkipolvelle
minkälaisen haluaisi maailman olevan
kuinka haluaisi ihmisten toisiaan kohtelevan
ja kuinka jokainen pystyisi tekemään elämästään onnellisen
ei yksitoikkoisen samaa toistavan päivästä toiseen vuodesta vuoteen
oon pyöritelly mielessäni tätä elämän yksitoikkoisuutta
jo useampia vuosia voi sanoo että jopa pari viimeistä vuosikymmentä
kaikki rakentaa itselleen tietyn kaavan minkä mukaan mennään
kun juna eteenpäin tutuilla ja turvallisilla raiteilla
eikä siihen sallita minkäänlaista poikkeusta viereiselle raiteelle
okei voihan se olla vaan ainoastaan minä tässä maailmassa
joka protestoi tätä kilpailu yhteiskuntaa vastaan
joka toivoisi että kaikki ihmiset olisivat saman arvoisia
huolimatta siitä mitä ovat elämässään saavuttaneet
tai jättäneet saavuttamatta
mutta mää en voi sille mitään etten erittele ihmisiä eri kasteihin
niinkun joskus keskiajalla
mutta ikävä kyllä vielä pätee sama kulttuuri
kiitos kotikasvatuksen
ja kakskymppiset ei näistä asioista keskustele
eivät ajattele kuinka voisivat elää paremmin
kuinka voisivat kunnioittaa kanssaihmisiään enemmän
kuinka voisivat autaa läheisiään jotka ovat hätää kärsimässä
kuinka kakskymppisetkään siihen pystyy
kun ei pysty yli kuuskymppisetkään.
"seontiina"
Jokainen suku-polvi on liian erilainen.
Siksi en minäkään ole noudattanut kaikkia sukuni toivomuksia.
En edes vanhenpieni.
-
Jos nyt joku höpö pitää laittaa niin sanon:
Nuoriso!
Ottakaa ja alkakaa elää hipiksi.
Tuo on minusta hieno perintö.
-
Tavallaan kuin joukkojen eessä vanhuksen kaatuvan näät...
Ei muuta kunniaa kun kuulla kummultansa...
Syvä iskumme on viha voittamaton...
Vain meri-mies voi tietää kuinka...
-
Eli, aikanaan uskottiin kirjoja.
Nyky-nuoriso uskoo vain siihen mitä ipädissä näkyy.
-
"On vanha kauppias kuollut koti-kylänsä rannoilla suhisee
oli vaan se kauppias reilu.
Kaikki vaakansa vaaitti ajallaan
vaikka lihaa lohkoikin tavallaan.
Mehän menemme kaikki kirkolle päin
kuitti kädessä laulamme Huh! Hah! Hei! näin"
puss
H.
Eipä minulla olisi paljon sanottavaa. Jälkipolvet elävät ja tekevät kuitenkin miten itse haluavat. Paljon olen minäkin kuullut viisaita neuvoja, eipä ole paljon tullut noteerattua, vaikka neuvot olisivat olleet ihan itseni parhaaksi joskus.
Sittenkun elämä pitäisi vaihtaa elämään nyt eikä huomenna. Aika kuluu aina vain nopeammin kun ikää tulee.
" mielikki.mummo"
Teit sitten kommentistani kopion?
Olet pahimmillaan kuin eppu2.
H.
Kuule, voitko kuvitella, en lukenut kommenttiasi, ainoastaan aloituksen.
"mielikki.mummo"
Noin ovat monet jo vuosien ajan sanoneet.
Kopioidessaan viisauksiani omikseen.
H.
Yllättyisit jos tietäisit kuinka moni hyppii yli nuo sinun paskanjauhantasi.
"turhaaaa"
En ole enää vuosiin yllättynyt.
Niin monta vuotta olen mukana ollut.
Sinunkin kommenttisi taitaa olla jo 9022:s
H.
Olen kyllä joskus lukenut sittenkun elämisestä, en kuitenkaan sinun näppäimistöltäsi lähtöisin olevana. Pitäisi vielä lisätä että eläkää silloin kun vielä on kiinnostusta ja virtaa. Vanhemmiten tulee mukavuutta rakastavammaksi ja liian valikoivaksi.
Se on ihan hyvä elämänohje, elää nyt eikä joskus kun on parempi hetki.
Nytkin voisin mennä jonnekin, ihan minne haluan, ei vain huvita kun ulkona on pakkasta ja sisällä on mukavan lämmintä.
eroarahasta.fi
Jos lääkäri sanoisi että on enää päivistä kysymys "tiimalasin hiekka on loppumassa", niin saattaisi se olla semmoinen sokki, että olisiko sitä paljon sanottavaa. Yritänkin sanoa sanottavani jo nyt kun ei tiedossa ole maaliviiva.
Sanoisin että olen elänyt erittäin rikkaan, mielenkiitoisen elämän ja periodin ihmiskunnan historiassa. Olen nähnyt muutoksia ja tieteen saavutuksia, sivilisaation muutosta maan päällä enemmän kuin ennen vuosikymmeniäni nähtiin vuosisatoina.
Olen löytänyt ja saanut vastauksen tärkeimpään ongelmaan, miksi tämä keikka: syntyminen ja kuoleminen ajalliseen elämään maan päällä on ihmiselle tullut. Ihminen lankesi syntiin, rangaistukseksi mutta myös mahdollisuudeksi tuli fyysinen kuolema. Olen saanut kohdata täällä Jeesuksen Kristuksen ja saanut yhteyden Jumalaan. Olen jollakin tavoin saanut olla osallisena toteuttamassa Jumalan valtakuntaa, kertoa myös toisille evankeliumin sanomaa. Tehtävässä en ole kuin osin onnistunut, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Ottakaa vastaan Jumalan armo ja anteeksiantamus joka teillekin on tarjona Kristuksessa. Minä lähden tästä nyt pian. Toivon tapaavani teidän, kun aikanne tulee. Ja toivotan teille hyvää jatkoa ja hei sitten.
Joistain teistä tuntuu fanaattiselta, mutta tällaiset olisivat sanani, nyt kun voin ajatella asioita rauhallisesti ja rehellisesti. Rehellisen ja suora vastaus aloitukseen.
tähän mun on turha kommentoida sen kummemmin
koska en usko kun itseeni ja läheisiini
mutta paljon muutoksia me kaikki ollaan nähty
ja mun mielestä maailma kehittyy vähän turhan nopeeta vauhtia
jos ei muuten niin menetetyissä työpaikoissa sen huomaa
koneet korvaa ihmisen ikävä kyllä
ja tää tulee jatkumaan edelleen
ikä sinänsä jälkeenjääneille kun työpaikat vähenee
mutta toisaalta syntyvyyskin pienenee koko ajan
uskon että monilla on myös tämä huima kehitys ja lisääntyvä kilpailu
syynä että päätyvät lapsettomuuteen.
Muruilleni. En olisi ikinä uskonut että mitään niin ihmeellistä ja kaunista olisin saanut elämääni, kuin te kaksi. Vaikka olisin vierellänne halunnut aina kulkea, se ei (näköjään) ole mahdollista. Kele. Siellä teidän sydämissäni minut löydätte, rakastan teitä aina. Kuulitteko, senkin ipanat, aina! Mitä ikinä teette.
Muistakaa, että vastoinkäymiset ja vaikeudet ovat mahdollisuus kasvaa, vahvistua. Skam den som ger sej.
<3 Äiti
tätä pitää peukuttaa
toi on niin henkilökohtaista ettei siihen sen kummempaa sanottavaa.
Seon sellainen asia jota ei voi etukäteen tietää, mikä niin tärkeäksi osoittautuu. Sama kun eutanasia, senkin tarve selviää vasta viimehetkillä. Ne on niin suuria asioita, että mielellään jättää elämän kysymykset eläville ja keskittyy vain itseensä ja kuolemaansa, se suotakoon kuolevalle 💓🙂
tuli tossa mieleen äidin kuoleman odottelu
vaikka tiedettiin että se on väistämättä edessä
ja kun se tieto tuli ettei mitään voi enää tehdä
ja kun äiti sen mulle kertoi
rupes itkettämään ja vähän itkunsekaisella äänellä hän sen myös kertoi
mutta hyvin pian hän sanoi että tiina vielä ei itketä
itketään sitten kun on itkun aika
loppuun asti olin vierellä niin kotona kun sairaalassakin
mutta ei itketty edes viimeisten minuuttien aikana
jotenkin tuntui että piti kunnioittaa äidin toivetta
mutta kiitollinen olen kaikista neuvoista ja opeista
joita hän mulle elämänsä aikana antoi
tuskin enää enempää olisi voinut opettaa lastaan.
"Antaa kuolleiden pitää huolta kuolevista ja elävien huolehtia elävistä" raamatusta yritin löytää tätä kohtaa, en löytänyt, tähän sanomaan viittasin edellisessä tekstissäni koska se on minusta hyvin sanottu.
Kaikki tärkeä on toivottavasti sanottu jo. Tosin rukoillaan että ...varjele meitä pahalta äkkikuolemalta...siis jotain voi jäädä kesken..☺️
Matt.
8:21 Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: "Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni."
8:22Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa."
e.sp (lähes pappi)
- sillekään asialle ei mitään mahda että ei koko maailmaa pysty kukaan parantamaan
- suomalaisuudessa saa myös kadota ilman mitään viestejä kenellekään
- siihenkin opittu ja totuttu
kaiken katoavaisen maailmassa
- jos tietäisin - sanoisin että ei kiitos
ja paljonko taas kaikkien uhkien alle asettamisesta taas tällä kertaa olen velkaa
ja keille pitäisi maksaa ja paljonko - raha-asioissa ainakin olisin tarkempi kuin
nuorena vouhottajana.
eihähän maailmaa tietystikkään pysty kukaan parantamaan
mutta oman maailmansa voi tehdä paljon paremmanksi
ja uskoisin että toi sun viimeinen ajatukses olis just se
mikä helpottais monien ihmisten elämää huomattavasti
nimittäin ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot
muutama ystäväni on on sanonut eläkkeelle jäätyään
kunpa olis tajunnu sillon aikoinaan työelämässä
kuinka pienellä tulee toimeen niin olis nyt
taloudelisesti helpompaa
mutta toisaalta taas sekin elämä on eletty ja täysillä.
Näin eräänä yönä unen jonka muistan vieläkin. Yleensä en niitä muista kuin korkeintaan heräämisen hetkellä.
Unessa oli hyvin paljon ihmisiä ja kaikki olivat ystävällisiä, toisiaan rakastavia. He sanoivat minulle: Olemme kaikki sukulaisia.
Jostain syystä muistan yhä sen.
"pyrtti"
Nyt M.L.King loukkaantui.
H.
Kukas hiän on ? Tuntenna ollenkkaa mittee hiä uattelloo.
Unesi on tosi. Kaikki mitä on, on yhtä. Kaikki olemme tähtipölyä.
Metafora?
Niinkuin sipulikin.
Ei, vaan tieteellinen tosiasia.
Laitoin kerran siitä Sinulle linkinkin.
Heh, joo.
Telkkarissakin oli niin sanottu. Kyllä se silloin on oltava totta.
Olen kuullut eläessäni varmaan liian monta tieteellistä "tosiasiaa", enkä hämmästy enää mitään sen jälkeen, kun luin Grimmin veljesten sadut.
Minä en kuulu siihen tähtipölysukuun, ikäväksesi tosin.
Urbaanin sanakirjan mukaan tähtipöly on siemennestettä/spermaa.
Siinä mielessä lienet jossain suhteessa oikeilla jäljillä.
Eivät ne ole minun jälkeni vaan tiedemiesten/naisten.
Eikä pelkästä spermasta ole kyse vaan koko fyysisestä mailmankaudesta ja kaikesta mitä siinä on.
Ei me kaikki olla tiedemiesten jälkiä. Ei minunkaan isäni, äitini ja isovanhempani ... olleet tiedemiehiä/-naisia.
Jälkeläisille sanon, että kuunnelkaa sisimpänne ohjausta, sillä jokaisen on elettävä oma elämänsä ihan itse.
Itsestäni olen jo sanonutkin, ettei mitään hössötyksiä, kun maallisen majani jätän, hiljaa, kauniisti, vähin äänin, halvin arkku mikä löytyy.
Kun en eläissäni ole ympärilläni hössöttämisestä pitänyt, en sitä kuollessanikaan halua.
kyllä jokaisen on elettävä oma elämänsä ihan itse
mutta voidaan me kauemmin eläneet varmaan niitä
parhaita kikkoja siihen elämiseen kertoa jos joku kuulla haluaa
mää oon ainakin aina kertonut tyttärelle
kun jotain erikoista tapahtuu miten itse olen siihen asiaan suhtautunut
jos mulle on sattunut jotain samanlaista
ja muutenkin nyt kun hänen poikansa on eskarissa
kohta menossa kouluun
niin kaikkia pikku ongelmia tulee vastaan jo siinä iässä
kenenkään elämä tuskin ongelmatonta on
kun kaikki aina verrataan siihen keskiverto ihmiseen
ja hän kertoo näistä "ongelmista"
yritän parhaani mukaan kuunnella ja kannustaa
ja sanoa ettei kaikkia asioita pidä ottaa niin henkilökohtaisesti
ja myöskin että kaikki järjestyy aikanaan
vuosi eteenpäin niin asia on siltä osiltaan taas ihan toinen :)
Tuo, ´´jos joku haluaa kuulla´´ on asian ydin. Myös se, että kuuntelee.
Viisauksiaan tyrkyttämällä saa vain vastustusta.
Luonnikkaassa vuorovaikutuksessa ja silloin kun toinen kysyy on hyvä tuoda näkökulmiaan esille.
Ehtisihän viikossa pitää miehelle tehostetun kokkauskurssin, niin että pärjäisi.
En mitään ohejeita tai jälkisäädöksiä antaisi kenellekään.
Luultavasti kahdenkesken kertoisin joillekin jotain, mikä on muuten jäänyt sanomatta.
Ensin tietysti pitäisi olla varma, ettei ole enempää kuin se viikko jäljellä. Mistäs sellaisen voi varmaksi tietää, ellei ole suunnitellut itsarin/eutanasian jollekin tietylle päivälle?
No, jos viikko olisi aikaa, niin kertoisin pankkitunnukseni lapselleni. Sitä ennen maksaisin vuokrani ainakin 3/kk, että he ehtivät tyhjentää kämppäni.
Polttohautaus tulisi, se on jo sovittu ja eipä siinä sitten muuta, kuin ne tavalliset rituaalit, kuten sanotaan, että lähtö on vain itkua vailla.
No faxi pitäisi lähettää ja sähkösanoma ja morsettaa minkä ehtii.
Keskustelun sivujuonne: saako apua, jos tarvitsee, ja voiko apua pyytää?
Miksei voisi pyytää?
Luulen, että likimain jokainen ihminen olisi valmis auttamaan lähimmäistään, joka pyytää apua.
Totesin jonkin aikaa sitten, että itse rakennuttamaamme, yhteisölliseen kotitaloomme ja omaan pieneen kotiini liittyy useita kuvioita, jotka melkein ylittävät huikeimmat unelmani.
Jokainen voi olla varma, että tarvitessaan saa apua joltain naapurilta tai useammaltakin. Aina ei tarvitse edes pyytää.
Ellei jaksa tai halua lähteä jonnekin, myös kotitalossa tehdään usein jotain yhdessä ja monet osallistuvat myös valmisteluihin.
Valmistetaan ruokaa ja syödään yhdessä, järjestetään erilaisia tapahtumia ja kursseja, perustetaan harrastusryhmiä, katsotaan elokuvia, opetellaan tanssimaan argentiinalaista tangoa, luetaan kirjoja ja keskustellaan niistä sen jälkeen kirjallisuuspiirissä, kudotaan räsymattoja, joku valmistaa askarteluhuoneessa naapurille irtolaudoista tv-pöydän, ryhmä miehiä tekee yhdessä tai joku itsekseen korjaus- ja parannustöitä asunnoissa ja yhteisissä tiloissa.
Lasten, koirien, kasvien ja kotien hoitoon on aina apua tarjolla, myös kaupassa käyntiin, ihmisten ja tavaroiden kuljetukseen. Asiantuntija-apua erilaisiin tarpeisiin saattaa myös löytyä kotitalosta, influenssa-rokotuksetkin olemme saaneet jo parina vuonna yhteisessä olohuoneessa. Välillä joku lämmittää aitokiukaan puilla ja naapurit saunovat useimmiten keskenään naisten tai miesten vuoroilla. Ne ovat parin tunnin jaksoissa vuorotellen kolmessa erilaisessa saunassamme, eikä niihin tarvitse ilmoittautua etukäteen, ellei halua tilata yksityisvuoroa.
Kaikenlaista isommissa ja pienemmissä ryhmissä tehtävää voi kuka tahansa käynnistää halutessaan ja kaikki halukkaat voivat osallistua tapahtumiin, ellei joku ole varannut tilaa yksityisen tapahtuman tai juhlan järjestämiseksi määräaikana.
Aina välillä joku kutsuu paikalla olevia päiväkahville olohuoneeseen ja välillä päätetään lähteä yhdessä jonnekin ilman sen kummempia järjestelyjä. Tuntuu, että kaikki voisi olla mahdollista, jos haluaa. ;)
- . - . -
Oletko sinä kieltäytynyt auttamasta jotain apua tarvitsevaa ja sitä pyytänyttä ?
Tuossa nyt on jo aika paljon tekemistä, jos on enää viikko elinaikaa.
Olkaa kilttejä toisillenne, huomioikaa ja arvostakaa kanssaihmisiä ja heidän mielipiteitään vaikka ne olisivatkin erilaisia. Älkää riidelkö ja sotiko, sovitelkaa erimielisyydet kompromissein. Kohdelkaa hyvin myös eläimiä ja muuta luontoa.
Komppaan sun tekstiä.
Vähän hätkähdin aloitusta. Eihän sitä tiedä, jos lähtö tulee naps tai on zombi naps. Mitä sitä voi sanoa?
Pitäisikö kirjoittaa kirje kaiken varalta?
Ehkä laulaisin, että "Ottakaatte ilo irti elämästä..." Loiri tämän on laulanut joulukonsertissaan.
Kivaa, jos joku liittäis tuon laulun tänne.
Tässä Loiria mutta jatkoksi se toinen
https://www.youtube.com/watch?v=qibmSkVUwxg
https://www.youtube.com/watch?v=HnPSZYsMaeo
Kiitos. Kuuntelin molemmat heti.
Loirin laulamana olen kuullut tuon Lappeenrannan pyhänristin kirkossa yhtenä jouluna.
Paven kappale on ajankohtainen aina.
Kolmas on Matin ja Tepon "Pidä itsestäsi huolta, jos lähden täältä ennen sua". Tämän sain äidiltäni edellisenä jouluna, ennenkuin nukkui pois.
Ehkä pitäisi varata jotain musiikkia, jota kuunnellessa voi itkeä ikävää?
Jonkun järkiperäisen viestin - vaikka vanhempana on kenties entisestäänkin pöllömpi - maailmassa, joka on mekaaninen, sähköinen, fyysinen, kemiallinen, terminen,paineinen, ja ties vielä vaikkamitä - psyykkinen, hengellinen, maaninen tai maniton - muruja ol elon onni, suurin osaa suruja - pieniä kullanmuruja oli lapsenlapset - lähes kaikki lehdet ovat pullollaan erilaisia kohteita, mihin voisi ropojaan jaella avustustarkoituksessa - monia vanhuksia häädetään pois kodeistaan - silleen kokee ittensä väliinputoojaksi monessa asiassa
- postraumaattista stressiä kyllä pahimpina aikoina pystytty hoitamaan lääkityksellä mutta
fyysisten oireitten hoito koko elon ajan ollut retuperällä - mt-ongelmaisten hoito silleen rajallista ja rajoitettua uskottavuusongelmineen - varsinkin jos aiemmnkin ollut vv-vammautunut ynnä aivovammainen - toka juttu poikkeavaks luokiteltu kastraattieukko.
Ei esm yksinhuoltajaäitinä rh-, koskaan ole saanut tutustua omin tietoihinsa
- en toki syytä ketään laiminlyönneistä - itse olen saanut monia syytteitä asioiden hoitamattajättämisestä ja invaks hakattuna vain vaieten saa hiljaa häpeäänsä kantaa
- joten sepä siitäkin asiasta - jos nuorempia kiinnostaa joku tontyyppnen asiakin ongelmineen
- monissa uskonnoissa on ihmisverestäkin paljon asiaa - vaikka sanovatkin että sekin on
jumalan asia eikä ihmisillä pitäis olla mitään tarvetta ees kysellä.
Kenen asia sekin on muu kuin ihmisten ja äitien asia - ei virtaa viina minunkaan suonissa
- mikä lienee pahin katastrofi joittenkin mielestä.
että sillei ja tööt tööt
kiitos asiallisista kommenteista
ja vähän asiattomistakin kommenteistä
sain mitä hain
tää oli nyt tässä :)
Viikko aikaa tyhjentää asunto, irtisanoa ja lähteä. Suuntana pohjoinen. Vain junan menolippu ja matka kohti tuntematonta voi alkaa. Lesken
https://youtu.be/ryOtPMqDVhI :)
Aloitukseen;
Lainaan Immanuel Kant´a; ohje jälkipolville
"Toimi aina siten,
että
siitä voisi tulla
yleinen laki"
Koska, yhteiskunta olemme nyt me..............
Kantin kategorinen imperatiivi....
"Du sollst!"
Joo, olen kertonut että yritin usein kirjoittaa tälle palstalle,
mutta AINA ne poistetaan ?
Joten. Ei Jää viestejä jälkipolville :(
Jätän pojalleni ja tyttärelleni ja heidän perheilleen tämän:
* * *
" Jos niin käy, ettemme nää,
toivon teidän muistavan,
että teitä rakastin! "
* * *
Intiaanien rukous;
"Kun olen kuollut Itke hiukan minun vuokseni Ajattele minua toisinaan Mutta älä liikaa. Ajattele minua silloin tällöin Sellaisena kuin olin eläessäni. Toisinaan on mukava muistella Mutta ei kauan. Jätä minut rauhaan Niin minäkin jätän sinut rauhaan Ja niin kauan kuin elät Säästä ajatuksesi eläviä varten."
Olen nähnyt tämän muistosanoina - ..........
En missään tapaksessa halua tietää kuolinpäivää, jos näin ilmoitettaisiin ei millään olisi mitään väliä, jos hankkisin 10 kg dynämiittiä, sen jälkeen ei olisi mitään.
Mitähän hemmetin ihmettä tässä kommentissa halutaan kertoa? Miksi pitäisi hankkia räjähdysaineita kun kerran kuolee kumminkin? Vai pitääkö mukaan saada mahdollisimman monta muutakin?
Sitten kun vihdoin keksin mikä se on mitä minun pitäisi jälkeeni jättää, oli myöhäistä ruveta juttua duunaamaan kun se tyyppi, joka aiheen olisi mahdollistanut eli auttanut toteutuksessa, kuoli.