Perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma 2017-2019

Pienenillä asekelilla tässsäkin mennäään, mutta kuitenkin oikeaan suuntaan.

Kiittäen kirjoitti:

Pienenillä asekelilla tässsäkin mennäään, mutta kuitenkin oikeaan suuntaan.

Kun "dekkareissa" tai poliisirikoskirjallisuudesa on useita "tutkintalinoja" (tai huono jos ei ole), yhteiskunnallisessa toiminnassa on (olisi hyvä olla) useita toimintalinjoja.

Tämä lainsäädännöllinen vaikuttaminen ja pienein askelin eteneminen on yksi toimintalinja.

Sen lisäksi tarvitaan perustyötä isojen murtumien ja rysäysten valmisteluun. Koko kirkon julkisoikeudellinen erityisasema on kohteena.

Kyse on myös asennemuutoksista institutionaalista uskonrakennelmaa kohtaan..

Hyvä ajatus, tuo täytäntöön pano.

Ihmisoikeuskeskuksen järjestämä seminaari. Vaparien kannattaa osallistua.

Lukija.lis kirjoitti:

Ihmisoikeuskeskuksen järjestämä seminaari. Vaparien kannattaa osallistua.

Tarkoitus on osallistua!

Vapaa-ajattelijalllt kirjoitti:

Tarkoitus on osallistua!

Hyvä. Pitäää vaan jatkaa vaikuttamista. Toiminta kirkon ja valtion erottamiseksi jatkuu pala palalta.

Hyvä että ollaan valveilla.

TerveisiäTsta kirjoitti:

Hyvä että ollaan valveilla.

Tuki vapareiile.

Tässä vaparien agendaa: http://vapaa-ajattelijat.fi/
Lasten ja nuorten oikeudet eteen.

Toukokuussaa pitäis jo lumien vähentyä.

Julkisen vallan neutraalisuusperiaate kunniaan.

SillläSipuli kirjoitti:

Julkisen vallan neutraalisuusperiaate kunniaan.

Ei nää vaieta nyt voi.

Tsemppiä.

Eduskunta on poistanut oikeusistunnon todistajan velvollisuuden valita uskonnollisen valan ja uskontoneutraalin vakuutuksen väliltä. Enää käytössä on vuodesta 2016 alkaen yhteinen neutraali vakuutus kaikille. Ja vuodesta 2017 alkaen myös tuomarin vala poistui ja siirryttiin yhteiseen vakuutukseen (jota tosin valtioneuvoston kanslia ei olut huomannut, kun uudet ministerit vielä vannoivatkin tuomarin valan, joka ei ole enää lain mukaan käytössä). Todistajan valintatilanteen poistamista perusteltiin seuraavasti:

”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole pitänyt hyväksyttävänä, että henkilö joutuu tekemään selkoa uskonnollisesta vakaumuksestaan valaa annettaessa (Dimitras ym. v. Kreikka 3.6.2010). Ylipäätään henkilöllä ei ole velvollisuutta toimia niin, että toiminnasta voitaisiin tehdä päätelmiä hänen vakaumuksestaan (Alexandridis v. Kreikka 21.2.2008). Uskonnollista vakaumusta koskevat tiedot ovat henkilötietolain (523/1999) 11 §:n mukaan ns. arkaluonteisia tietoja. Tällaiset tiedot kuuluvat myös Euroopan neuvoston tietosuojasopimuksen mukaan erityisen suojan piiriin (L 35/1992; SopS 36/1992). Valtion on myös toimittava neutraalisti ja puolueettomasti suhteissaan eri uskonnollisiin yhdyskuntiin ja käyttäessään niitä koskevaa sääntelyvaltaa (esim. Metropolitan Church of Bessarabia ym. v. Moldova 13.12.2001).”

Koulua ajatellen tuossa on olennaisinta, että henkilöllä – ja siten oppilaan perheellä - ei ole velvollisuutta toimia niin, että toiminnasta voitaisiin tehdä päätelmiä hänen – perheen – vakaumuksesta. Kun jumalanpalveluksia kuitenkin on, siitä että oppilas jää pois enemmistöuskonnon jumalalanpalveluksesta, voidaan tehdä päätelmiä oppilaan perheen uskonnollisesta tai uskonnottomasta vakaumuksesta. Olisi parempi, että koulun ja päiväkodin viralliseen ohjelmaan ei sisältyisi minkään uskonnon uskonnonharjoitustilaisuuksien järjestämistä ja tarjoamista.

Tämä on tärkeää myös maahanmuuttajien oikeuksien, katsomusvapauden ja yksityisyyden suojan näkökulmasta. Hyvän kotoutujan kriteerinä ei todellakaan voi olla perheen lapsen osallistuminen luterilaisiin jumalanpalveluksiin. Moni perhe voi kuitenkin kokea koulun järjestämän jumalanpalveluksen tai hartaustilaisuuden tarjoamisen uskonnollisena painostuksena, josta on kuitenkin vaikea kieltäytyä, koska pois jäännin pelätään aiheuttavan hankaluuksia lapselle. Samanlaisia pelkoja on kantasuomalaisilla perheillä monin paikoin maata ja monissa kouluissa.

EsaYlikoskelta kirjoitti:

Eduskunta on poistanut oikeusistunnon todistajan velvollisuuden valita uskonnollisen valan ja uskontoneutraalin vakuutuksen väliltä. Enää käytössä on vuodesta 2016 alkaen yhteinen neutraali vakuutus kaikille. Ja vuodesta 2017 alkaen myös tuomarin vala poistui ja siirryttiin yhteiseen vakuutukseen (jota tosin valtioneuvoston kanslia ei olut huomannut, kun uudet ministerit vielä vannoivatkin tuomarin valan, joka ei ole enää lain mukaan käytössä). Todistajan valintatilanteen poistamista perusteltiin seuraavasti:

”Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole pitänyt hyväksyttävänä, että henkilö joutuu tekemään selkoa uskonnollisesta vakaumuksestaan valaa annettaessa (Dimitras ym. v. Kreikka 3.6.2010). Ylipäätään henkilöllä ei ole velvollisuutta toimia niin, että toiminnasta voitaisiin tehdä päätelmiä hänen vakaumuksestaan (Alexandridis v. Kreikka 21.2.2008). Uskonnollista vakaumusta koskevat tiedot ovat henkilötietolain (523/1999) 11 §:n mukaan ns. arkaluonteisia tietoja. Tällaiset tiedot kuuluvat myös Euroopan neuvoston tietosuojasopimuksen mukaan erityisen suojan piiriin (L 35/1992; SopS 36/1992). Valtion on myös toimittava neutraalisti ja puolueettomasti suhteissaan eri uskonnollisiin yhdyskuntiin ja käyttäessään niitä koskevaa sääntelyvaltaa (esim. Metropolitan Church of Bessarabia ym. v. Moldova 13.12.2001).”

Koulua ajatellen tuossa on olennaisinta, että henkilöllä – ja siten oppilaan perheellä - ei ole velvollisuutta toimia niin, että toiminnasta voitaisiin tehdä päätelmiä hänen – perheen – vakaumuksesta. Kun jumalanpalveluksia kuitenkin on, siitä että oppilas jää pois enemmistöuskonnon jumalalanpalveluksesta, voidaan tehdä päätelmiä oppilaan perheen uskonnollisesta tai uskonnottomasta vakaumuksesta. Olisi parempi, että koulun ja päiväkodin viralliseen ohjelmaan ei sisältyisi minkään uskonnon uskonnonharjoitustilaisuuksien järjestämistä ja tarjoamista.

Tämä on tärkeää myös maahanmuuttajien oikeuksien, katsomusvapauden ja yksityisyyden suojan näkökulmasta. Hyvän kotoutujan kriteerinä ei todellakaan voi olla perheen lapsen osallistuminen luterilaisiin jumalanpalveluksiin. Moni perhe voi kuitenkin kokea koulun järjestämän jumalanpalveluksen tai hartaustilaisuuden tarjoamisen uskonnollisena painostuksena, josta on kuitenkin vaikea kieltäytyä, koska pois jäännin pelätään aiheuttavan hankaluuksia lapselle. Samanlaisia pelkoja on kantasuomalaisilla perheillä monin paikoin maata ja monissa kouluissa.

Tältä pohjalta kestävä ratkaisu uskonnonharjoitustilaisuuksien järjestämisen ja tarjoamisen aiheuttamaan ongelmaan ei ole hyvienkään vaihtoehtoisten tilaisuuksien järjestäminen uskonnonharjoitustilaisuuksille, siis kahden rinnakkaisen ohjelman, uskonnollisen ja uskontoneutraalin, tarjoaminen. Kestävä ratkaisu on, että koulut ja päiväkodit luopuvat uskonnonharjoitustilaisuuksien sisällyttämisestä toimintaansa. Tähän rohkaisee monien Euroopan maiden esimerkki. Islannissa Reykjavikin kaupunki on antanut kouluille seuraavan ohjeen:
”Reykjavikin kaupungin säännöt yhteistyöstä uskonnollisten ja katsomuksellisten yhdistysten kanssa kouluissa, tarhoissa ja kerhoissa. (Alla puhuttaessa materiaaleista tarkoitetaan painettua tekstiä, kuvia ja elokuvia.)
1. Koulun tehtävä on opettaa uskonnoista ja katsomuksista opetussuunnitelmien ja oppikirjojen mukaan
2. Uskonnolliset ja katsomuksellisten yhdistysten eivät saa harjoittaa toimintaansa koulu- ja työaikana. Tämä koskee kaikkia käyntejä ja materiaalin jakamista.
3. Opettajat ja ohjaajat voivat pyytää kouluihin uskonnollisia ja katsomuksellisia järjestöjä osana opetusta. Se tulee olla opettaja/ohjaajavetoista ja opetussuunnitelman mukaista.
4. Tutustumis- ja muut käynnit kirkoissa ja vastaavissa tulevat olla opettaja/ohjaajavetoisia ja opetussuunnitelman mukaisesti.
5. Oppilaat voivat seurata mutta ei osallistua rituaalisiin seremonioihin eikä saa olla kyse indoktrinaatioista tai materiaalin jakamisesta.
6. Uskonnolliset ja katsomukselliset järjestöt eivät saa järjestää konfirmaatioita ja siihen liittyvää opetusta kouluaikana, ettei se häiritse koulutyötä.
7. Koulujen tulee sopia vanhempien kanssa mitä kriisipalveluja voidaan käyttää. Lähiympäristössä voi olla kyse asiantuntijoista, uskonnollisten ja katsomuksellisten yhdistysten edustajista tai muita ammattiryhmiä. Jumalanpalvelukset ja rukoilut järjestetään kouluajan ulkopuolella.
8. Perinnelaulut ja tiettyihin vuodenaikoihin kuuluvat virret ja kuvaelmat katsotaan kuuluvan yleissivistykseen ja perinteisiin.

Näillä säännöillä halutaan varmistaa, että kaikkiin uskonto- ja katsomuskuntiin kuuluvat voivat osallistua koulutyöhön. Kristinuskosta ja maailmanuskonnoista, filosofiasta, filosofeista, etiikasta ja islantislaisesta kulttuurista opettaminen on kaikkien kaupungin koulujen tärkeä tehtävä. Indoktrinointi ja vain jostakin yhdestä uskonnosta opettaminen ei kuulu julkisen koulun tehtäviin. Vanhempien tehtävänä on opettaa omaa uskontoaan ja filosofiaansa. Reykjavikin kaupungin henkilökunnan kuuluu toimia Islannin hyväksymien ihmisoikeussopimusten ja konventioiden mukaan.

Jos näiden sääntöjen tulkinnasta tulee erimielisyyttä, ne käsitellään Koulu- ja kerhoneuvostoissa. Koulu- ja kerhoneuvostoissa tulee valita komitea joka arvio kokemuksia vuoden päästä tämän sopimuksen alkamisesta ja käydä läpi ongelmat. Tässä komiteassa tulee olla jäseniä ihmisoikeusneuvostosta (sellainen on osana kaupungin organisaatiota), koulusta, vanhemmista, akateemikoista, uskonnollisista ja katsomuksellisista yhdistyksistä.”
Itse asiassa varhaiskasvatuslaki, peruskoululaki ja lukiolaki eivät sisällytä koulun tehtäviin uskonnonharjoituksen järjestämistä. Ja varhaiskasvatussuunnitelmien sekä opetussuunnitelmien valtakunnallisissa perusteissa säädetään, että ”opetuksen tulee olla poliittisesti ja uskonnollisesti sitouttamatonta”.

Kesäkin käy, samoin heinäkuu.