Ilmoja pitelee

Hoitokoirani on melkein berhanttilainen. Säkäkorkeus 85 cm ja painoakin on melkoisesti. Ei ihan joka tuulenpuuska heilauta. Lesken

1lesken kirjoitti:

Hoitokoirani on melkein berhanttilainen. Säkäkorkeus 85 cm ja painoakin on melkoisesti. Ei ihan joka tuulenpuuska heilauta. Lesken

Meillä meinaa tuuli viedä, onneksi on talutushihnassa, säkäkorkeus 34cm, pino about 5kg .

Siilimuorikka3 kirjoitti:

Meillä meinaa tuuli viedä, onneksi on talutushihnassa, säkäkorkeus 34cm, pino about 5kg .

Tai ainakin paino :)

:)) onneksi et lähtenyt saappaat jalassa. Äh, huono läppä. Hurmaava tarina.

Olen myös n. 12 vuotiaana kyntänyt peltoa afgaanin vinttikoira "hevosena". Se näki pellon reunalla kissan, ja eikun sitä kohti, tulin kuin lapanen perässä. Pysähdyttiin väkisin kun pellon ja kissan väliin tuli syvä oja, joka oli täynnä vettä. Jäin vissiin sen verran pystyyn reunaa vasten, ettei dogi saanut mua kammettua ylös. Nolo reissu.

hmp.f kirjoitti:

:)) onneksi et lähtenyt saappaat jalassa. Äh, huono läppä. Hurmaava tarina.

Olen myös n. 12 vuotiaana kyntänyt peltoa afgaanin vinttikoira "hevosena". Se näki pellon reunalla kissan, ja eikun sitä kohti, tulin kuin lapanen perässä. Pysähdyttiin väkisin kun pellon ja kissan väliin tuli syvä oja, joka oli täynnä vettä. Jäin vissiin sen verran pystyyn reunaa vasten, ettei dogi saanut mua kammettua ylös. Nolo reissu.

Lue lisää

Oli sun onnes, ettei koira hypännyt sen ojan yli ja sinä pläiskähtänyt ojaan.
Oon muuten aina tykännyt afgaanin vinttikoirista. Jotenkin aatelisen näköisiä. Sopis kartanoihin ja linnoihin ja kuleksimaan isoissa puistoissa ylvään näköisinä noukka pystyssä. Onks ne semmosia ylpeilijöitä?
Niillä on hauskat kintut. Niinku housunpultut heiluis niiden kävellessä. Jotenkin niistä aistii, että ne itte tietää olevansa mukamas niin-niin hienon näköisiä, ei ne muuten niin ryhdikkäästi liikkuisi.
En tiedä, mutta voisin kuvitella, että pitkät kinttukarvat menee helposti takkuun.
Joillakin koirilla näkee kurahousut, afgaaneille ne varmaankin olis hyvät.
Joo, oli vähä nolo reissu sulla:)
Kyllähän sitä isompaakin koiraa pystyy pitämään ja jarruttamaan, jos osaa varautua, mutta jos iso koira pääsee yllättämään ja ponkasee kunnon vauhtiin, niin siinäpä sitten lapasena lapustellaan perässä.

Heikunkeikku kirjoitti:

Oli sun onnes, ettei koira hypännyt sen ojan yli ja sinä pläiskähtänyt ojaan.
Oon muuten aina tykännyt afgaanin vinttikoirista. Jotenkin aatelisen näköisiä. Sopis kartanoihin ja linnoihin ja kuleksimaan isoissa puistoissa ylvään näköisinä noukka pystyssä. Onks ne semmosia ylpeilijöitä?
Niillä on hauskat kintut. Niinku housunpultut heiluis niiden kävellessä. Jotenkin niistä aistii, että ne itte tietää olevansa mukamas niin-niin hienon näköisiä, ei ne muuten niin ryhdikkäästi liikkuisi.
En tiedä, mutta voisin kuvitella, että pitkät kinttukarvat menee helposti takkuun.
Joillakin koirilla näkee kurahousut, afgaaneille ne varmaankin olis hyvät.
Joo, oli vähä nolo reissu sulla:)
Kyllähän sitä isompaakin koiraa pystyy pitämään ja jarruttamaan, jos osaa varautua, mutta jos iso koira pääsee yllättämään ja ponkasee kunnon vauhtiin, niin siinäpä sitten lapasena lapustellaan perässä.

Lue lisää

Siis koira pääsi ojan yli, minä en. Mä ankkuroiduin sinne.

Afgaani on vähän erilaatuinen kuin muut koirat. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin se ei alkuperäisesti ollut niinkään laumaeläin kuten muut koirat. Mikä tekee sen haastavaksi saada tottelemaan. Sillä ei ole sitä luontaista tarvetta alistua tai hakea paikkansa laumassa, se on enemmän kuin kissa. Se on siis myös kova karkaamaan, ja hyppää vaikka 160 senttisen aidan yli. Yhdistettynä hirveään metsästysvimmaan... kääks.

Kun tämän nykyisen koiran otin, kävin tutustumassa afgaanipentuihin, olisin niin halunnut sellaisen! Mutta kyllä se koira vaatii pesun, föönauksen ja kunnon läpikampaamisen kerran viikossa, ja mun lapset oli silloin 8 v. Ei ollut oikein aikaa. Toiset kauhistelee sitä, että elukkaa pestään niin usein, mutta se estää ettei pääse rasvaa karvoihin, joka taas estää ettei takkuunnu ihan niin pahasti. Sillä on niin pehmeä karva, että siitä tulee helposti huovan tapaisia paakkuja.

Ehkä mä vielä joskus... ellen mä sitten ole niin vanha etten pysty sen kuntoa ylläpitämään.

Kyllä isoa koiraa voi hallita, joo. Kaksi on jo pahempi rasti :)

hmp.f kirjoitti:

Siis koira pääsi ojan yli, minä en. Mä ankkuroiduin sinne.

Afgaani on vähän erilaatuinen kuin muut koirat. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin se ei alkuperäisesti ollut niinkään laumaeläin kuten muut koirat. Mikä tekee sen haastavaksi saada tottelemaan. Sillä ei ole sitä luontaista tarvetta alistua tai hakea paikkansa laumassa, se on enemmän kuin kissa. Se on siis myös kova karkaamaan, ja hyppää vaikka 160 senttisen aidan yli. Yhdistettynä hirveään metsästysvimmaan... kääks.

Kun tämän nykyisen koiran otin, kävin tutustumassa afgaanipentuihin, olisin niin halunnut sellaisen! Mutta kyllä se koira vaatii pesun, föönauksen ja kunnon läpikampaamisen kerran viikossa, ja mun lapset oli silloin 8 v. Ei ollut oikein aikaa. Toiset kauhistelee sitä, että elukkaa pestään niin usein, mutta se estää ettei pääse rasvaa karvoihin, joka taas estää ettei takkuunnu ihan niin pahasti. Sillä on niin pehmeä karva, että siitä tulee helposti huovan tapaisia paakkuja.

Ehkä mä vielä joskus... ellen mä sitten ole niin vanha etten pysty sen kuntoa ylläpitämään.

Kyllä isoa koiraa voi hallita, joo. Kaksi on jo pahempi rasti :)

Lue lisää

Uutta asiaa pukkautit mun päähäni. En ollenkaan tiennyt, että ovat karkailevaa sorttia ja metsästysvimmaisia. Metsästääkö ne kaikkia mikä vaan liikkuu vai valikoiko ne, että vain ketut tai jotkut muut käyvät niille?
Niiden karva näyttääkin pehmoisen pahmoiselta. Kova homma kampailla ja föönata ja pestä. Tiedän kokemuksesta, kun oli 10 vuotta Newfoundlandin koira, jolla kaksinkertainen turkinplaatu.

Heikunkeikku kirjoitti:

Uutta asiaa pukkautit mun päähäni. En ollenkaan tiennyt, että ovat karkailevaa sorttia ja metsästysvimmaisia. Metsästääkö ne kaikkia mikä vaan liikkuu vai valikoiko ne, että vain ketut tai jotkut muut käyvät niille?
Niiden karva näyttääkin pehmoisen pahmoiselta. Kova homma kampailla ja föönata ja pestä. Tiedän kokemuksesta, kun oli 10 vuotta Newfoundlandin koira, jolla kaksinkertainen turkinplaatu.

Lue lisää

Kai kaikki kelpaa, mutta vinttikoiria ne on, ja kilparadalla menevät hurjina jäniskoneen perässä. Ne ovat muutenkin aika energisia, tarttee päästää spurttia aika ajoin jotta pysyisi nahoissaan.

Niillä on oikein hienot villat, pelkkää pitkää aluskarvaa koko koira, päälliskarvaa ei ole kuin selässä, ja näyttelykoirista sekin nypitään veks.

Sä oot tottunut isoihin koiriin. Newfoundland on niin ihana myös. Isot ylipäänsä.

hmp.f kirjoitti:

Kai kaikki kelpaa, mutta vinttikoiria ne on, ja kilparadalla menevät hurjina jäniskoneen perässä. Ne ovat muutenkin aika energisia, tarttee päästää spurttia aika ajoin jotta pysyisi nahoissaan.

Niillä on oikein hienot villat, pelkkää pitkää aluskarvaa koko koira, päälliskarvaa ei ole kuin selässä, ja näyttelykoirista sekin nypitään veks.

Sä oot tottunut isoihin koiriin. Newfoundland on niin ihana myös. Isot ylipäänsä.

Lue lisää

Joo, isot koirat miellyttää. Mitä isoompi, sen pareet.
Näen aika usein yhden koirankuljettajan, kun ajelen kaupunkiin. Mies on luultavimmatusti kaks metriä pitkä ja muutenkin roteva. Hän ulkoiluttaa NIIN, siis NIIN-NIIN pientä koiraa, että se koira on paaaaaljon pienempi kissaa. Oikein ohutjalkainen koiruli. En tiedä rotua, mutta niin pientä en ole toista nähnyt.
Tämä "pariskunta" on aika veikeän näköinen. Pitkä talutusremmi ja remmin päässä nyrkin kokoinen koira.

Ei ole koiran vika jos se haukkuu, vaan omistajansa ei ehkä jaksa tai välitä pitää siitä huolta. Käyppä omistajansa kanssa palaveri ja sano hänelle suoraan että haukkuminen alkaa häiritä.
Minunkin seinän takana haukkuu koira, mutta ei koko aikaa. Omistajansa on vanhus, eikä hän enää jaksa touhuta koiransa kanssa kuin ennen. Koiralla ei tahdo enää olla virikkeitä ja kun näkee liikettä asunnon ulkopuolella, räksyttää kaikille muille koirille jotka ovat ulkoilemassa. Joka kerta kun vanhus sitten jaksaa lähtä pienelle kävelymatkalle, koira innoissaan haukkuu niin kauan kuin vanhus on saanut puettua ukovaatteet päällensä. Joskus toiset naapurit, jotka myös eläkeläisiä, ottavat koiran pidemälle kävelylle.

hytinäx1 kirjoitti:

Ei ole koiran vika jos se haukkuu, vaan omistajansa ei ehkä jaksa tai välitä pitää siitä huolta. Käyppä omistajansa kanssa palaveri ja sano hänelle suoraan että haukkuminen alkaa häiritä.
Minunkin seinän takana haukkuu koira, mutta ei koko aikaa. Omistajansa on vanhus, eikä hän enää jaksa touhuta koiransa kanssa kuin ennen. Koiralla ei tahdo enää olla virikkeitä ja kun näkee liikettä asunnon ulkopuolella, räksyttää kaikille muille koirille jotka ovat ulkoilemassa. Joka kerta kun vanhus sitten jaksaa lähtä pienelle kävelymatkalle, koira innoissaan haukkuu niin kauan kuin vanhus on saanut puettua ukovaatteet päällensä. Joskus toiset naapurit, jotka myös eläkeläisiä, ottavat koiran pidemälle kävelylle.

Lue lisää

Muistui mieleen, kun joskus yli 30senä asuin vuokralla. Onneksi yhtiöstä puolet omisti työnantaja, toisen puolen kaupunki.
Kun tulin aamuvuorosta ja olisi pitänyt saada nukkua, kamala räksytys läpi talon.
No meitä vuorotyöläisiä asui siinä enemmistö, joten joku siitä valitti ja yleisesti puhuttiin.
Räksytys loppui, en tiedä mihin koira meni.
Kävin siinä puolen tunnin kävelylenkillä. 5 astetta lämmintä, nyt tässä kahvia hörpin ja puolukkapiirakkaa syön, kun aamulla leivoin.

eppu2

Koira, jos se on yksin saattaa kokea sitä eroahdistusta. Kissalla se on harvinaisempaa.
Just tuossa juossut ympäri huushollia kissan kanssa. Se naukuu ja tuojottaa ´´sillä silmällä´´ kun se haluaa leikkiä.
Katsoin yks päivä jotain ohjelmaa, siinä vaan emäntä teki kauppaa ja löi kassakoneeseen ja kissa seisoi koko ajan hartioilla ja niskassa.

eppu2

Hoitokoirani on tämän kylän isoin koira kooltaan. Pihoissa ihmiset antavat kissojensa olla vapaasti. Välillä kissat tulevat porteista ulos ja jäävät notkumaan portin pieleen.Kun hoitakoiran ja kissan katseet kohtaavat se on jäätävää tuijotusta. Koira askeltaa reippaasti ja pitää katseensa kaukana olevassa kissassa. Kissa on hievahtamatta paikallaan. Kun ollaan kissasta noin 10 metrin päässä, ottaa kissa jalat alleen ja katoaa sekunneissa talon pihaan ja piiloon. Hoitokoirani. jotenkin ikäänkuin tuhahtaa näille säälittäville kissoille. Olen salaa ylpeä koiran ylimielisestä, rauhallisesta, haukkumattomasta käytöksestä. Vielä kun en kissoja voi sietää, tuntuu kohtaamiset riemullisilta. Lesken

1lesken kirjoitti:

Hoitokoirani on tämän kylän isoin koira kooltaan. Pihoissa ihmiset antavat kissojensa olla vapaasti. Välillä kissat tulevat porteista ulos ja jäävät notkumaan portin pieleen.Kun hoitakoiran ja kissan katseet kohtaavat se on jäätävää tuijotusta. Koira askeltaa reippaasti ja pitää katseensa kaukana olevassa kissassa. Kissa on hievahtamatta paikallaan. Kun ollaan kissasta noin 10 metrin päässä, ottaa kissa jalat alleen ja katoaa sekunneissa talon pihaan ja piiloon. Hoitokoirani. jotenkin ikäänkuin tuhahtaa näille säälittäville kissoille. Olen salaa ylpeä koiran ylimielisestä, rauhallisesta, haukkumattomasta käytöksestä. Vielä kun en kissoja voi sietää, tuntuu kohtaamiset riemullisilta. Lesken

Lue lisää

No, sehän on kiva, että löytää oman eläimensä, 1lesken. Mutta ylvästä käytöstä hoitokoiralta. Hyvä, että tuntee oman arvonsa..))

Kylässä on erilaisia ryhmiä lenkkipoluilla. Yksi ryhmä on ikäisiäni naisia. He aina jaksavat kehua hurmurikoiraa ja sanovat kuinka kateellisia ovat, kun minulla on niin uljas lenkittäjä. Hymyssä suin tietenkin heitämme hetulaa. Kun olen kolme kuukautta päivittäin ollut maastossa lenkittäjänä, on oma oloni kohentunut roimasti. Muutama kilo on sulanut, mutta tärkeämpää on mielialan nousu. Jaksan hoitaa omaisteni asioita ja matkustaa heitä tapaamaan. En ole tiennytkään kuinka terapeuttinen koira voi olla. Nyt tiedän. Lesken

1lesken kirjoitti:

Kylässä on erilaisia ryhmiä lenkkipoluilla. Yksi ryhmä on ikäisiäni naisia. He aina jaksavat kehua hurmurikoiraa ja sanovat kuinka kateellisia ovat, kun minulla on niin uljas lenkittäjä. Hymyssä suin tietenkin heitämme hetulaa. Kun olen kolme kuukautta päivittäin ollut maastossa lenkittäjänä, on oma oloni kohentunut roimasti. Muutama kilo on sulanut, mutta tärkeämpää on mielialan nousu. Jaksan hoitaa omaisteni asioita ja matkustaa heitä tapaamaan. En ole tiennytkään kuinka terapeuttinen koira voi olla. Nyt tiedän. Lesken

Lue lisää

Uskon tuon, ja onhan sitä moni todistanut, että koira on hyvä terapeutti. Saattaa olla jopa kuormankantaja kun aistii isäntänsä tunteet, ottaa niihin osaa.

Ja koiran avulla voi tosiaan tutustua uusiin ihmisiin. Ja vaikka sanotaan, että koiran ulkoilluttamista ei lasketa kuntosuoritukseksi, minusta se on sitä. Liikutaanhan siinä ja tuttuni kertoi pudottaneensa peräti 17 kiloa painoa koiralenkkiensä ansiosta.. Siihen eivät välttämättä kalliit laihdutuskonstitkaan yllä.