Taas sinkkuna.
Vaikka tämäkin viestini tullaan kohta poistamaan ylläpidon feministisen luonteen takia kirjoitan silti ajatuksiani.
Homma meni niin että nainen kehitteli hienon suorastaan oivallisen puolustusroolin erimielisiin ajatuksiimme. Jos koimme erimielisyyttä pärjäsin aina asenteella "kyllä herra" kuten armeijassakin. Jos en nöyrtynyt ja pokkuroin omine mielipiteineni alkoi heti syyttely ja minun "uhriroolittaminen" suurinpiirtein näillä sanoin: "Sinulla on aina tuo uhrirooli jonka taakse turvaudut ja sinä tarvitset mielenterveyspalveluita ongelmiisi"
Miten voi uhriutua jos esittää omia mielipiteitä? Miksi minulla ei saa olla omia mielipiteitä?
Nainen oli kyllä aina syyllistämässä minua mutta ei nähnyt omia ongelmiaan henkisessä väkivallassa jota käytti minua vastaan. Hän myös kävi/käy juttelemassa viikottain terapiassa psykologille omia ennen parisuhdettamme tulleita ongelmiaan. Oudointa tässä on se että hän valehtelee terapeutille henkoht riitamme aina niin että joka kerta kun hän käy siellä aiheuttaa hän riidan kun kertoo puheitaan jossa terapeutti ehdottaa aina että minut pitää jättää koska OLEN KUULEMMA HENKISTÄ VÄKIVALTAA AIHEUTTAVA MIES. Siis voitte ymmärtää että tuollaiset syyttelyt saa minut raivon valtaan. Meillä ei ollut kolmatta pyörää eli ns panoa joka olisi suhdettamme pilannut vaan meillä oli naisen terapeutti kolmantena pyöränä joka kehotti aina minut jättämään sen takia kun nainen valehteli asiat hänelle mieleisekseen ja toimi kuin pikkulapsi "äiti äiti tuo mies kiusaa" vaikka minun aiheuttama kiusa oli vaan omat mielipiteet joita ei saanut olla.
Esimerkkinä olkoot että nainen sanoi "sulle sopisi parta ja tuon tyylinen paita kuin tuolla miehellä" Sanoin että en kasvata partaa koska en jaksa siitä huolehtia ja näyttäisin vaan alkoholistilta sellaisen kanssa kun olen joskus kokeillut. Ja tyylini on tämä.
Tuo on kuulemma esimerkkinä monien muiden joukossa henkistä väkivaltaa. Eli jos en mukaudu naisen mielipiteeseen ja mies ihanteeseen olen henkisesti väkivaltainen ja epävakaa. Jännä sinällään.
Jos minä taas sanon naiselle että sulle sopis kireät farkut tai rintoja korostavat vaatetukset (hänellä on d kuppi) niin sitten en ole kuulemma hänen mielestään minulle sopiva nainen vaan minun pitäisi etsiä sellainen.
Eli toisinsanoen hänen käytös ei ole henkistä väkivaltaa mua kohtaan jos hän muuttaa minut ja tyylini mieleisekseen. Mutta mun käytös häntä kohtaan on henkistä väkivaltaa jos esitän mieltymyksiä mikä hänelle sopisi. Mikä ero? Sukupuoli ero ei muu. Ja näitä vastaavia esimerkkejä on vaikka millä mitalla. Nyt hän päätti jättää kun kuulemma aiheutan henkistä väkivaltaa ja ahdistusta hänelle. Eli pidän myös kiinni omista ajatuksistani ja mielipiteistäni. Niin kauan oltiin yhdessä kun olin "kyllä herra" asenteella.
Ihan pikku vinkki teille perus narsisti naisille jotka kuvittelette että saatte jalkovälillänne mitä haluatte. Pitäkää nyt helvetti järki päässä. Ei mies ole mikään ajattelematon pano kone. Myös meillä on tunteet. Kaikesta huolimatta mä rakastin tuota naista koska hänessä oli uskomattoman ihania piirteitä. Hän ei rakastanut mua koska mulla oli myös omat mielipiteeni. Ja kysehän ei ollut mistään teini suhteesta. Hän 34 minä 36.
Kiitos. Laskenpa aikaa koska tämäkin avaus poistetaan.
Henkinen väkivalta. Mitä se on eri sukupuolilla.
50
443
Vastaukset
- ktm29
Olen pahoillani, sukupuoliroolit on just tollasia nykysin, ei mitää rajaa missään.
- 213212312
Henkinen väkivalta ja narsisti-kortti kuuluu aika samaan kategoriaan eli niitä voi käytännössä heitellä joka suuntaan jos on paha olo.
En nyt nähnyt henkistä väkivaltaa tässä tekstissä kummankaan puolelta. Vain kahden ihmisen mieltymykset ja niistä ääneen sanomiset. Sun naisellasi on tekstin mukaan selkeesti halu muuttaa sua ja sun vahva oma mielipide omasta tyylistäsi jurppii. Et anna naiselle sen haluamaa saumaa tarpeeksi, sanella kuinka sun pitäis olla. Ehkä jotain jä kertomatta, mikä voisi aiheuttaa naisen näkemyksen sinusta?
Mutta joo tekstin perusteella olette molemmat onnellisempia ilman toisianne ja muutosleikkejä. :)
Minusta parasta on, että miehellä on mielipiteensä ja minulla saa olla omani. Kummankaan ei tarvitse muuttua eikä muuttaa. Voi tykätä semmoisenaan mitä toinen on, kun perusarvot on kuitenkin yhteenkäyviä. Se nk. perusta toimii samojen arvojen pohjalta.- kokemusta.on
Kyllä siinä henkisen väkivallan tuntomerkit täyttyy mikäli nainen ottaa riitoihin ulkopuolisen tahon (terapeutin) väitetyt näkemykset. Itseasiassa tuo tapa käyttää ulkopuolisia "asiantuntijoina" riidoissa on hyvin naisellinen tapa harjoittaa henkistä väkivaltaa parisuhteessa.
Sanoisin että olet onnenpekka kun pääsit sekopäästä eroon. kokemusta.on kirjoitti:
Kyllä siinä henkisen väkivallan tuntomerkit täyttyy mikäli nainen ottaa riitoihin ulkopuolisen tahon (terapeutin) väitetyt näkemykset. Itseasiassa tuo tapa käyttää ulkopuolisia "asiantuntijoina" riidoissa on hyvin naisellinen tapa harjoittaa henkistä väkivaltaa parisuhteessa.
Sanoisin että olet onnenpekka kun pääsit sekopäästä eroon.Ajattelin nyt kahdenkeskisiä keskusteluja joita tämä pari on käynyt. Ulkopuoliset lanttumaakarit ei sinällään ole väkivallantekijöitä, mutta kävi mielessä että nainen on voinut sepittää lanttumaakarin sanoneen sitä ja tätä, tukeakseen omaa näkemystään. Eli käytti kolmatta osapuolta valheellisesti voimakeinona ja tehosteena. Oikeasti se maakari ei ole tarvinut sanoa mitään, mitä nainen väittää sen sanoneen.
zönggö kirjoitti:
Ajattelin nyt kahdenkeskisiä keskusteluja joita tämä pari on käynyt. Ulkopuoliset lanttumaakarit ei sinällään ole väkivallantekijöitä, mutta kävi mielessä että nainen on voinut sepittää lanttumaakarin sanoneen sitä ja tätä, tukeakseen omaa näkemystään. Eli käytti kolmatta osapuolta valheellisesti voimakeinona ja tehosteena. Oikeasti se maakari ei ole tarvinut sanoa mitään, mitä nainen väittää sen sanoneen.
Ts. luulen, että monesti se ulkopuolinen taho on vaan silmänlumetta. Jonka puheilla selitellään omia ratkaisuja. Tuskin läheskään aina niiden vaikutus on niin suora, kuin annetaan ymmärtää. Nimenomaan annetaan ymmärtää...
naisilla miksei miehilläkin on monesti tarve saada omien ajatustensa tueksi vaikka väkisin jostain vahvistusta, että voivat vedota noniin tää on samaa mieltä, kun minäkin susta. Vallanväline, jos sille antaa vallan. Mutta kieroa toki.- HelppooOllaOnnellinen
En sano enempää esimerkkejä ettei tunnistettaisi mutta vastaavaa ja mielestäni yhtä tyhmää olisi luetella vaikka millä mitalla.
Totuus kuitenkin on se että niin kauan kun minä olin myötämielinen hänen päätöksiin asiat meni hyvin. Kun taas esitin omia mielipiteitäni oltiin aina eron kynnyksellä. Tuollaistako se parisuhde pitäisi olla? Hän haukkui minua niin lopulta raskauttavilla asioilla joita olin vain hänelle kertonut että lopulta ero oli paras ratkaisu. (ainakin yritän sulatella vaikka sydämeen sattuu kun rakastin häntä)En koskaan unohda mitä hän sanoi minulle asioissa jotka olivat mulle tosi herkkiä ja jotka olin luottamuksella hänelle kertonut ja jotka oli lopulta hänelle aseita mun mielipiteitäni vastaan.
Ihan kuten sotatilassa aikanaan. Kerron luottamuksellisia asioita muka luotettavalle henkilölle ja lopulta saan miinoituksen minua ja koko mun yhteisöä vastaan.
Tästä syystä olen miettiny pääni puhki rakastiko hän ylipäätään mua koskaan. Puhui eksistään ja baari löydöistään mutta mulle ei suonu historiaa ja muita naisia. Seurusteltiin noin 6kk vuonna 2011 viimeksi. Hän jätti toisen miehen takia. Olin sattumoisin sinkku viimevuoden puolella kun hän löysi mut nettideiteiltä uudestaan. Mulla oli tunteita edelleen ja halusin tavata. Siitä se lähti. Nyt taas sama tilanne et kun hän sai tarpeekseen en enään kiinnostakkaan. - kokemusta.on
zönggö kirjoitti:
Ajattelin nyt kahdenkeskisiä keskusteluja joita tämä pari on käynyt. Ulkopuoliset lanttumaakarit ei sinällään ole väkivallantekijöitä, mutta kävi mielessä että nainen on voinut sepittää lanttumaakarin sanoneen sitä ja tätä, tukeakseen omaa näkemystään. Eli käytti kolmatta osapuolta valheellisesti voimakeinona ja tehosteena. Oikeasti se maakari ei ole tarvinut sanoa mitään, mitä nainen väittää sen sanoneen.
Juuri noin naiset ajautuvat tekemään kun itsekritiikki pettää ja on pakko alkaa vierittämään omaa surkeuttaan puolison syyksi.
Se on naisten tyypillisimpiä tapoja harjoittaa henkistä väkivaltaa, pojat tulisikin jo esikoulussa perehdyttää tunnistamaan ilmiö. kokemusta.on kirjoitti:
Juuri noin naiset ajautuvat tekemään kun itsekritiikki pettää ja on pakko alkaa vierittämään omaa surkeuttaan puolison syyksi.
Se on naisten tyypillisimpiä tapoja harjoittaa henkistä väkivaltaa, pojat tulisikin jo esikoulussa perehdyttää tunnistamaan ilmiö.Hyvin usein naiset syyllistyy tuohon, jos ei ole nk. henkistä munaa seistä omien sanojensa ja tekojensa takana. :)
Mutta mitä siitä voisi miehenä oppia, olisi se että seuraavassa naisessa kannattaa etsiä luonteenpiirteitä jotka poikkeaa tuosta edellisestä. Jos se alkaa heti muuttelemaan ja heittäytyy marttyyriksi, kun sinullakin on jotain sanomista asiaan, se on selkeetä jo silloin, että homma vaan hurjistuu loppua kohden.
Pyrkii etsimään naisen, joka sallii sulle mielipiteet ja pystyy seisomaan itsenäisesti omiensa takana. Ilman tukijoukkoja. Ja valheita. Kaksi itsenäisesti ajattelevaa ja omilla jaloillaan seisovaa, jotka pyrkii samoja tavoitteita kohden. Eikä tekemään omistaan sinunkin tavoitteita.HelppooOllaOnnellinen kirjoitti:
En sano enempää esimerkkejä ettei tunnistettaisi mutta vastaavaa ja mielestäni yhtä tyhmää olisi luetella vaikka millä mitalla.
Totuus kuitenkin on se että niin kauan kun minä olin myötämielinen hänen päätöksiin asiat meni hyvin. Kun taas esitin omia mielipiteitäni oltiin aina eron kynnyksellä. Tuollaistako se parisuhde pitäisi olla? Hän haukkui minua niin lopulta raskauttavilla asioilla joita olin vain hänelle kertonut että lopulta ero oli paras ratkaisu. (ainakin yritän sulatella vaikka sydämeen sattuu kun rakastin häntä)En koskaan unohda mitä hän sanoi minulle asioissa jotka olivat mulle tosi herkkiä ja jotka olin luottamuksella hänelle kertonut ja jotka oli lopulta hänelle aseita mun mielipiteitäni vastaan.
Ihan kuten sotatilassa aikanaan. Kerron luottamuksellisia asioita muka luotettavalle henkilölle ja lopulta saan miinoituksen minua ja koko mun yhteisöä vastaan.
Tästä syystä olen miettiny pääni puhki rakastiko hän ylipäätään mua koskaan. Puhui eksistään ja baari löydöistään mutta mulle ei suonu historiaa ja muita naisia. Seurusteltiin noin 6kk vuonna 2011 viimeksi. Hän jätti toisen miehen takia. Olin sattumoisin sinkku viimevuoden puolella kun hän löysi mut nettideiteiltä uudestaan. Mulla oli tunteita edelleen ja halusin tavata. Siitä se lähti. Nyt taas sama tilanne et kun hän sai tarpeekseen en enään kiinnostakkaan.No parempi, että hän etsii itselleen sen joka suostuu simputettavaksi ja jolla ei ole omia mielipiteitä. Etsi sinä itselles vastaavasti nainen, joka sallii sullekin omat mielipieteet ilman marttyyrin eleitä. Joka on tyytyväinen sinuun tollasena, eikä koita tehdä susta jotain marionettinukkea. Teidän ero on varmaan molemmille parempi ratkaisu. Ootte selvästi erilaisia, toinen on taivaanrannamaalari ja toinen seisoo jalat maassa.
- kokemusta.on
HelppooOllaOnnellinen kirjoitti:
En sano enempää esimerkkejä ettei tunnistettaisi mutta vastaavaa ja mielestäni yhtä tyhmää olisi luetella vaikka millä mitalla.
Totuus kuitenkin on se että niin kauan kun minä olin myötämielinen hänen päätöksiin asiat meni hyvin. Kun taas esitin omia mielipiteitäni oltiin aina eron kynnyksellä. Tuollaistako se parisuhde pitäisi olla? Hän haukkui minua niin lopulta raskauttavilla asioilla joita olin vain hänelle kertonut että lopulta ero oli paras ratkaisu. (ainakin yritän sulatella vaikka sydämeen sattuu kun rakastin häntä)En koskaan unohda mitä hän sanoi minulle asioissa jotka olivat mulle tosi herkkiä ja jotka olin luottamuksella hänelle kertonut ja jotka oli lopulta hänelle aseita mun mielipiteitäni vastaan.
Ihan kuten sotatilassa aikanaan. Kerron luottamuksellisia asioita muka luotettavalle henkilölle ja lopulta saan miinoituksen minua ja koko mun yhteisöä vastaan.
Tästä syystä olen miettiny pääni puhki rakastiko hän ylipäätään mua koskaan. Puhui eksistään ja baari löydöistään mutta mulle ei suonu historiaa ja muita naisia. Seurusteltiin noin 6kk vuonna 2011 viimeksi. Hän jätti toisen miehen takia. Olin sattumoisin sinkku viimevuoden puolella kun hän löysi mut nettideiteiltä uudestaan. Mulla oli tunteita edelleen ja halusin tavata. Siitä se lähti. Nyt taas sama tilanne et kun hän sai tarpeekseen en enään kiinnostakkaan.Oijoi, kuinka miehet lankeavat tuohon iänikuiseen retkuun ja ryhtyvät perkaamaan elämäänsä naiselle.
Nainen on elämänkumppani mutta aina myös se potentiaalisin vihollinen. Joka toinen avioliitto päätyy eroon, missään muussa ihmissuhteessa miehellä ei ole 50 prosentin todennäköisyyttä olla tekemisissä tulevan vihollisen kanssa.
Naiselle ei tule purkaa sydäntään tahi paljastaa heikkouksiaan, siihen syyllistyessään mies kaivaa vain verta nenästään. Miehellä tulee olla 3 luotettua miespuolista ystävää joihin voi turvata elämän kohdellessa kaltoin, ja aina parempi jos puolisosi ei tunne heitä muuta kuin etunimeltä. kokemusta.on kirjoitti:
Oijoi, kuinka miehet lankeavat tuohon iänikuiseen retkuun ja ryhtyvät perkaamaan elämäänsä naiselle.
Nainen on elämänkumppani mutta aina myös se potentiaalisin vihollinen. Joka toinen avioliitto päätyy eroon, missään muussa ihmissuhteessa miehellä ei ole 50 prosentin todennäköisyyttä olla tekemisissä tulevan vihollisen kanssa.
Naiselle ei tule purkaa sydäntään tahi paljastaa heikkouksiaan, siihen syyllistyessään mies kaivaa vain verta nenästään. Miehellä tulee olla 3 luotettua miespuolista ystävää joihin voi turvata elämän kohdellessa kaltoin, ja aina parempi jos puolisosi ei tunne heitä muuta kuin etunimeltä.Tai jos purkaa, niin kannattais ainakin varmistua ensin millainen nainen on. Kostonhaluinen ja valmis satuttamaan, vaiko jotain muuta.
Väitän, että naisistakin löytyy niitä jotka ei koskaan satuta toista kostoksi, edes heikolla hetkellä. Sitten on niitä, jotka lyö heti kipeimmin kun tulee tilaisuus ja kostaa.- kokemusta.on
zönggö kirjoitti:
Tai jos purkaa, niin kannattais ainakin varmistua ensin millainen nainen on. Kostonhaluinen ja valmis satuttamaan, vaiko jotain muuta.
Väitän, että naisistakin löytyy niitä jotka ei koskaan satuta toista kostoksi, edes heikolla hetkellä. Sitten on niitä, jotka lyö heti kipeimmin kun tulee tilaisuus ja kostaa.Avioliitto ei ole lähtökohdiltaankaan mikään YYA-sopimus, se on naiselle turva elämän kolhuilta ja vastoinkäymisiltä.
Nainen odottaa miehen rakentavan puitteet joissa naisen ja lapsien on turvallista ja miellyttävää elää, tuon tavoitteen toteuttamisessa apu ei löydy miehelle kotoa vaan sen ulkopuolelta. - jdtewrtws
HelppooOllaOnnellinen kirjoitti:
En sano enempää esimerkkejä ettei tunnistettaisi mutta vastaavaa ja mielestäni yhtä tyhmää olisi luetella vaikka millä mitalla.
Totuus kuitenkin on se että niin kauan kun minä olin myötämielinen hänen päätöksiin asiat meni hyvin. Kun taas esitin omia mielipiteitäni oltiin aina eron kynnyksellä. Tuollaistako se parisuhde pitäisi olla? Hän haukkui minua niin lopulta raskauttavilla asioilla joita olin vain hänelle kertonut että lopulta ero oli paras ratkaisu. (ainakin yritän sulatella vaikka sydämeen sattuu kun rakastin häntä)En koskaan unohda mitä hän sanoi minulle asioissa jotka olivat mulle tosi herkkiä ja jotka olin luottamuksella hänelle kertonut ja jotka oli lopulta hänelle aseita mun mielipiteitäni vastaan.
Ihan kuten sotatilassa aikanaan. Kerron luottamuksellisia asioita muka luotettavalle henkilölle ja lopulta saan miinoituksen minua ja koko mun yhteisöä vastaan.
Tästä syystä olen miettiny pääni puhki rakastiko hän ylipäätään mua koskaan. Puhui eksistään ja baari löydöistään mutta mulle ei suonu historiaa ja muita naisia. Seurusteltiin noin 6kk vuonna 2011 viimeksi. Hän jätti toisen miehen takia. Olin sattumoisin sinkku viimevuoden puolella kun hän löysi mut nettideiteiltä uudestaan. Mulla oli tunteita edelleen ja halusin tavata. Siitä se lähti. Nyt taas sama tilanne et kun hän sai tarpeekseen en enään kiinnostakkaan.Näin ulkopuolelta voisin sanoa, että nainen ei rakastanut sinua eikä varmaankaan tiedä rakkaudesta muutenkaan yhtään mitään.
- HelppooOllaOnnellinen
kokemusta.on kirjoitti:
Oijoi, kuinka miehet lankeavat tuohon iänikuiseen retkuun ja ryhtyvät perkaamaan elämäänsä naiselle.
Nainen on elämänkumppani mutta aina myös se potentiaalisin vihollinen. Joka toinen avioliitto päätyy eroon, missään muussa ihmissuhteessa miehellä ei ole 50 prosentin todennäköisyyttä olla tekemisissä tulevan vihollisen kanssa.
Naiselle ei tule purkaa sydäntään tahi paljastaa heikkouksiaan, siihen syyllistyessään mies kaivaa vain verta nenästään. Miehellä tulee olla 3 luotettua miespuolista ystävää joihin voi turvata elämän kohdellessa kaltoin, ja aina parempi jos puolisosi ei tunne heitä muuta kuin etunimeltä.Mitään asiaa en tässä suhteessa ole niin katunut kuin tosi henkilökohtaisten asioideni kertomista hänelle. Sellaisiakin joita ei edes parhaalle kaverille kerrota koska ajattelin että suhde olisi sellainen jossa ollaan avoin ja rehellinen ja lähemmälle kumppanille voisi olla avoin. Palkaksi sain rehellisyydestäni aseet minua vastaan. Hänen oli helppo loukata mua tosi henkoht asioilla riita tilanteissa jota en olisi koskaan uskonut että käytettäisi minua vastaan. Petyin ja menetin luottamuksen oikeastaan kaikkiin ihmisiin paitsi kahteen tosi tärkeään kaveriini.
- kokemusta.on
HelppooOllaOnnellinen kirjoitti:
Mitään asiaa en tässä suhteessa ole niin katunut kuin tosi henkilökohtaisten asioideni kertomista hänelle. Sellaisiakin joita ei edes parhaalle kaverille kerrota koska ajattelin että suhde olisi sellainen jossa ollaan avoin ja rehellinen ja lähemmälle kumppanille voisi olla avoin. Palkaksi sain rehellisyydestäni aseet minua vastaan. Hänen oli helppo loukata mua tosi henkoht asioilla riita tilanteissa jota en olisi koskaan uskonut että käytettäisi minua vastaan. Petyin ja menetin luottamuksen oikeastaan kaikkiin ihmisiin paitsi kahteen tosi tärkeään kaveriini.
"Palkaksi sain rehellisyydestäni aseet minua vastaan."
Oman elämäsi perkaamista tulevan vihollisesi kanssa ei pidä erehtyä luulemaan rehellisyydeksi, oikeasti se on hölmöyttä. Ikävä kyllä.
Naisilla on parisuhteissa omat tavoitteensa, ja sinun heikkoutesi ovat potentiaalisia uhkia niille tavoitteille. Yleensä se heikko kohta sinussa jonka paljastat, saakin naisen ajattelemaan ettet todennäköisesti pysty tarjoamaan hänelle sitä mitä hän kaipaa. - löysässähirressä
kokemusta.on kirjoitti:
"Palkaksi sain rehellisyydestäni aseet minua vastaan."
Oman elämäsi perkaamista tulevan vihollisesi kanssa ei pidä erehtyä luulemaan rehellisyydeksi, oikeasti se on hölmöyttä. Ikävä kyllä.
Naisilla on parisuhteissa omat tavoitteensa, ja sinun heikkoutesi ovat potentiaalisia uhkia niille tavoitteille. Yleensä se heikko kohta sinussa jonka paljastat, saakin naisen ajattelemaan ettet todennäköisesti pysty tarjoamaan hänelle sitä mitä hän kaipaa.Juurikin noin. Hyvin kiteytetty. Mies älä paljasta heikkouksiasi niin olet vahvoilla suhteessa. Jos näytät heikkoutesi niin game over kuten edellä näytettiin toteen.
kokemusta.on kirjoitti:
Avioliitto ei ole lähtökohdiltaankaan mikään YYA-sopimus, se on naiselle turva elämän kolhuilta ja vastoinkäymisiltä.
Nainen odottaa miehen rakentavan puitteet joissa naisen ja lapsien on turvallista ja miellyttävää elää, tuon tavoitteen toteuttamisessa apu ei löydy miehelle kotoa vaan sen ulkopuolelta.Olen eri mieltä. Jos apua ei löydy kotoa, on kotona jotain vikaa.
kokemusta.on kirjoitti:
"Palkaksi sain rehellisyydestäni aseet minua vastaan."
Oman elämäsi perkaamista tulevan vihollisesi kanssa ei pidä erehtyä luulemaan rehellisyydeksi, oikeasti se on hölmöyttä. Ikävä kyllä.
Naisilla on parisuhteissa omat tavoitteensa, ja sinun heikkoutesi ovat potentiaalisia uhkia niille tavoitteille. Yleensä se heikko kohta sinussa jonka paljastat, saakin naisen ajattelemaan ettet todennäköisesti pysty tarjoamaan hänelle sitä mitä hän kaipaa.Toi aika kylmää tekstiä ja kertoo toki, että sinäkin olet kokenut vain kolhuja. Sillä et uskalla luottaa ihmiseen, jonka kuitenkin haluat esitellä rakkaanasi. Eli kumppaniin.
Ikävää, jos ihmisillä on tuollaisia kokemuksia. Mutta vielä ikävempää, jos kaikillla epäillään olevan intressit vain hyötymisessä. :(
Eikä kehenkään voi luottaa.- kuukaakonyllää
zönggö kirjoitti:
Toi aika kylmää tekstiä ja kertoo toki, että sinäkin olet kokenut vain kolhuja. Sillä et uskalla luottaa ihmiseen, jonka kuitenkin haluat esitellä rakkaanasi. Eli kumppaniin.
Ikävää, jos ihmisillä on tuollaisia kokemuksia. Mutta vielä ikävempää, jos kaikillla epäillään olevan intressit vain hyötymisessä. :(
Eikä kehenkään voi luottaa.Mitä muuta kuin hyötysuhdetta näet edellä kerrotuissa? Nainen haluaa tietynlaisen miehen. Ei saa joten jättää. Mies haluaa tietynlaisen naisen. Saa ehkä jonkun jota ei ole vara jättää. Toisinsanoen kumpikin saa mut kumpikaan ei saa haluamaansa. Nyt oli naisen vuoro.
- kokemusta.on
zönggö kirjoitti:
Olen eri mieltä. Jos apua ei löydy kotoa, on kotona jotain vikaa.
Miehellä on viimekädessä vastuu siitä kuinka elämisen puitteet rakennetaan ja turvataan, jopa silloinkin jos nainen tienaisi enemmän. Mikään mahti maailmassa ei vapauta miestä siitä vastuusta.
On harhaa ajatella niin että elämä rakennetaan oman kodin seinien sisäpuolella, elämä rakennetaan aina kodin ulkopuolella. Mikäli mies ei kykene ymmärtämään sitä, että nainen on kiinnostunut miehen asioista vain kyetäkseen päättämään olisiko hänen jossain vaiheessa hylättävä uppoamassa oleva paatti, niin miehellä ei ole ollut elämässä ketään joka olisi perehdyttänyt hänet elämän perusasioihin. kuukaakonyllää kirjoitti:
Mitä muuta kuin hyötysuhdetta näet edellä kerrotuissa? Nainen haluaa tietynlaisen miehen. Ei saa joten jättää. Mies haluaa tietynlaisen naisen. Saa ehkä jonkun jota ei ole vara jättää. Toisinsanoen kumpikin saa mut kumpikaan ei saa haluamaansa. Nyt oli naisen vuoro.
Edellä kerrotuissa ei tiivisty kuitenkaan taaskaan koko totuus. Ehkä tässä tapauksessa kyllä, mutta jos mies sanoo että multa meni eilen jalka poikki sahatessa. Niin kai sille miehelle vois kertoa liudan syitä mitä pitäis varoa, ettei menis se toinenkin jalka poikki. Mutta ei todeta vaan, lopeta sahaaminen tai menee se toinenkin jalka poikki.
Eli tapauskohtaista. Ei voida sanoa, että ylipäänsä kaikkien naisten tai miesten kanssa hommat menee noin päin persikkaa. Pitäis tarjota ja nähdä se toinenkin vaihtoehto. Se valoisampi vaihtoehto. Kohti parempaa, ei kurjuudessa rämpimistä.kokemusta.on kirjoitti:
Miehellä on viimekädessä vastuu siitä kuinka elämisen puitteet rakennetaan ja turvataan, jopa silloinkin jos nainen tienaisi enemmän. Mikään mahti maailmassa ei vapauta miestä siitä vastuusta.
On harhaa ajatella niin että elämä rakennetaan oman kodin seinien sisäpuolella, elämä rakennetaan aina kodin ulkopuolella. Mikäli mies ei kykene ymmärtämään sitä, että nainen on kiinnostunut miehen asioista vain kyetäkseen päättämään olisiko hänen jossain vaiheessa hylättävä uppoamassa oleva paatti, niin miehellä ei ole ollut elämässä ketään joka olisi perehdyttänyt hänet elämän perusasioihin.Mä taas miellän, että vastuu on yhteinen. Ei vain toisen harteilla. Mutta oman kodin seinien sisäpuolella pitäis olla se me-henki ja se tiimi, joka tekee yhteistyötä, eikä odota että toinen pystyttää yksinään raamit jolle rakennetaan.
Minusta olis tärkeämpää keskittyä löytämään ihminen, jolle voi helpottuneena olla omaitsensä ja luottaa, kun miettiä koska se perkele iskee mua puukolla selkään. :)zönggö kirjoitti:
Mä taas miellän, että vastuu on yhteinen. Ei vain toisen harteilla. Mutta oman kodin seinien sisäpuolella pitäis olla se me-henki ja se tiimi, joka tekee yhteistyötä, eikä odota että toinen pystyttää yksinään raamit jolle rakennetaan.
Minusta olis tärkeämpää keskittyä löytämään ihminen, jolle voi helpottuneena olla omaitsensä ja luottaa, kun miettiä koska se perkele iskee mua puukolla selkään. :)Jos elämän perusasioihin kuuluu olla kivikova, paatunut ja pelokas ihmisten suhteen, niin mä en halua semmosia ihmisiä tuntea. Nehän syövyttää kaikesta kaiken hyvän ja kauniin pois.
Elämä kuitenkin oman kodin seinien sisäpuolella on se paikka, missä kenekään ei kuuluis olla mitätön.zönggö kirjoitti:
Jos elämän perusasioihin kuuluu olla kivikova, paatunut ja pelokas ihmisten suhteen, niin mä en halua semmosia ihmisiä tuntea. Nehän syövyttää kaikesta kaiken hyvän ja kauniin pois.
Elämä kuitenkin oman kodin seinien sisäpuolella on se paikka, missä kenekään ei kuuluis olla mitätön.Tai ehkä mä vaan näen asiat omalta kantiltani, koska mulle on tärkeetä olla se ihminen johon kumppani voi luottaa aina ja kaikessa. Mä en halua satuttaa enkä loukata, vaikka olis tilaisuuskin. Joskus aihettakin. En halua sortua samaan, helppoon, kostoon ja kiusaamiseen. Jos niin teen tai tekisin, haukun itseni alimpaan helvettiin. Olen silloin toiminut omia periaatteitani pahasti vastaan, enkä ansaitse selkään taputtelua.
Mun mielestä yksikään mies ei tartte suojamuuria eikä kodin ulkopuolista mentoria, jos sen kumppani oikeesti välittää siitä miehestä. Myös silloin, kun se ei ole vahvoillaanja hurmaavimmillaan...persoonana eikä muutenkaan. Mutta toki, ihmiset on erilaisia ja mitä mä en tajua tai tarvitse, voi olla jollekin kaiken a ja o. Ehkäpä en tajua pointtia. :)- kokemusta.on
zönggö kirjoitti:
Mä taas miellän, että vastuu on yhteinen. Ei vain toisen harteilla. Mutta oman kodin seinien sisäpuolella pitäis olla se me-henki ja se tiimi, joka tekee yhteistyötä, eikä odota että toinen pystyttää yksinään raamit jolle rakennetaan.
Minusta olis tärkeämpää keskittyä löytämään ihminen, jolle voi helpottuneena olla omaitsensä ja luottaa, kun miettiä koska se perkele iskee mua puukolla selkään. :)Vastuu on yhteinen tasan niin kauan kun kaikki rullaa sulavasti, vastoinkäymisten yllättäessä etsitään aina syyllinen. Tämä pätee kaikkiin yhteisöihin.
Me-henki on aina tärkeää kun hankkeessa on mukana useampia henkilöitä, mutta aina joku johtaa projektia ja viimekädessä kantaa vastuun siitä. Leikillisesti voidaan sanoa että jokaisen epäonnistumisen päätteeksi joku tuomitaan syylliseksi ja lynkataan.
Mielestäni tuollaisten perusasioiden tunnustaminen on silkkaa realismia ja selkiyttää asioita niin kotona kuin työpaikallakin. Minun mielestäni tuossa kuvauksessa henkistä väkivaltaa edusti enemmänkin tuo jättämisellä uhkailu. Ihan sama mitä se terapeutti sanoo tai on sanomatta, niin rakastetulle ei tokaista tuollaisia asioita päin naamaa. Kyllä normaalissa sitoutuneessa parisuhteessa se terapeutti lähtee siitä hyvin pian v*ttuun jos alkaa kumppania arvostelemaan.
Jotenkin tuolla naisella tuntui olevan tarvetta pitää jalkaa oven välissä suhteen lopettamiselle, mutta ei kyennyt tai halunnut pohtia niitä oikeita ongelmia. Pienet erimielisyydet tuollaissista käytännön asioista kuten pukeutuminen eivät kyllä terveessä suhteessa ole minkäänlainen ongelma.- kokemusta.on
zönggö kirjoitti:
Jos elämän perusasioihin kuuluu olla kivikova, paatunut ja pelokas ihmisten suhteen, niin mä en halua semmosia ihmisiä tuntea. Nehän syövyttää kaikesta kaiken hyvän ja kauniin pois.
Elämä kuitenkin oman kodin seinien sisäpuolella on se paikka, missä kenekään ei kuuluis olla mitätön.Vastuu, sen olemus ja luovuttamattomuus lienee hankalaa hahmottaa ellet ole joutunut tilanteeseen jossa sinulta on sitä vaadittu.
kokemusta.on kirjoitti:
Vastuu on yhteinen tasan niin kauan kun kaikki rullaa sulavasti, vastoinkäymisten yllättäessä etsitään aina syyllinen. Tämä pätee kaikkiin yhteisöihin.
Me-henki on aina tärkeää kun hankkeessa on mukana useampia henkilöitä, mutta aina joku johtaa projektia ja viimekädessä kantaa vastuun siitä. Leikillisesti voidaan sanoa että jokaisen epäonnistumisen päätteeksi joku tuomitaan syylliseksi ja lynkataan.
Mielestäni tuollaisten perusasioiden tunnustaminen on silkkaa realismia ja selkiyttää asioita niin kotona kuin työpaikallakin.Joo, mutta vastuun voi jakaa sittenkin kun on epäonnistuttu. Ja suhteessa harvoin yksi ihminen on syyllinen, jos se karahtaa karille. Yhtä hyvin miehet syyttelee naisia ja naiset miehiä, onhan se helpompaa syyllistää toinen kun katsoa peiliin ja todeta, että kyllä minussakin syyni oli.
Ja että tämän ihmisen kanssa minusta esiin tulee enemmän huonoa, kuin hyvää. Eikä se ole sen toisen syy varsinaisesti, vaan se on oma syy jos jatkaa tilanteessa missä muuttu ihmisestä hirviöksi. Kaikki ei vaan käy toisilleen. Sen kun hyväksyy, hyväksyy jo paljon. Se, että ihmiset lynkkaa ja tuomitsee, kertoo ihmisistä itsestään. Ei niinkään kumppanista.
Meinaatko, että miehellä olisi enemmän vastuuta parisuhteen toimimisesta, kuin naisella?
Millaisesta vastuusta puhut? Johtaja ainesta en ole ollut koskaan, mutta vastuuta olen kantanut ikäni itsestäni ja kanssaihmisistäni. Myös työn puolesta, toisten ihmisten lapsista.stellaria81 kirjoitti:
Minun mielestäni tuossa kuvauksessa henkistä väkivaltaa edusti enemmänkin tuo jättämisellä uhkailu. Ihan sama mitä se terapeutti sanoo tai on sanomatta, niin rakastetulle ei tokaista tuollaisia asioita päin naamaa. Kyllä normaalissa sitoutuneessa parisuhteessa se terapeutti lähtee siitä hyvin pian v*ttuun jos alkaa kumppania arvostelemaan.
Jotenkin tuolla naisella tuntui olevan tarvetta pitää jalkaa oven välissä suhteen lopettamiselle, mutta ei kyennyt tai halunnut pohtia niitä oikeita ongelmia. Pienet erimielisyydet tuollaissista käytännön asioista kuten pukeutuminen eivät kyllä terveessä suhteessa ole minkäänlainen ongelma.Totta, tuo jättämisellä uhkailu on henkistä väkivaltaa. Kiristämistä. Nyt kun luin kirjoituksesi ja uudelleen aloituksen, kyllä vaan. Sivuutin sen tuossa aikaisemmin epähuomiossa.
- kokemusta.on
zönggö kirjoitti:
Tai ehkä mä vaan näen asiat omalta kantiltani, koska mulle on tärkeetä olla se ihminen johon kumppani voi luottaa aina ja kaikessa. Mä en halua satuttaa enkä loukata, vaikka olis tilaisuuskin. Joskus aihettakin. En halua sortua samaan, helppoon, kostoon ja kiusaamiseen. Jos niin teen tai tekisin, haukun itseni alimpaan helvettiin. Olen silloin toiminut omia periaatteitani pahasti vastaan, enkä ansaitse selkään taputtelua.
Mun mielestä yksikään mies ei tartte suojamuuria eikä kodin ulkopuolista mentoria, jos sen kumppani oikeesti välittää siitä miehestä. Myös silloin, kun se ei ole vahvoillaanja hurmaavimmillaan...persoonana eikä muutenkaan. Mutta toki, ihmiset on erilaisia ja mitä mä en tajua tai tarvitse, voi olla jollekin kaiken a ja o. Ehkäpä en tajua pointtia. :)"Mun mielestä yksikään mies ei tartte suojamuuria eikä kodin ulkopuolista mentoria, jos sen kumppani oikeesti välittää siitä miehestä. Myös silloin, kun se ei ole vahvoillaanja hurmaavimmillaan...persoonana eikä muutenkaan. Mutta toki, ihmiset on erilaisia ja mitä mä en tajua tai tarvitse, voi olla jollekin kaiken a ja o. Ehkäpä en tajua pointtia. :)"
En pidä suojamuurina sitä että ihminen valikoi kenelle avautuu syvimmistä tunnoistaan, se on osa ihmisen suojautumismekanismia. Totuus on se, että joka toinen avioliitto päättyy eroon. Se fakta on hyvä pitää mielessä.
Se mitä sinä nimität mentoroinniksi, minä kutsuisin ystävyys- ja turvaverkostoksi. Niihin pitää panostaa, sillä ne ovat kestävyydessään ihan ylivertaisia verrattuna parisuhteeseen. HelppooOllaOnnellinen kirjoitti:
En sano enempää esimerkkejä ettei tunnistettaisi mutta vastaavaa ja mielestäni yhtä tyhmää olisi luetella vaikka millä mitalla.
Totuus kuitenkin on se että niin kauan kun minä olin myötämielinen hänen päätöksiin asiat meni hyvin. Kun taas esitin omia mielipiteitäni oltiin aina eron kynnyksellä. Tuollaistako se parisuhde pitäisi olla? Hän haukkui minua niin lopulta raskauttavilla asioilla joita olin vain hänelle kertonut että lopulta ero oli paras ratkaisu. (ainakin yritän sulatella vaikka sydämeen sattuu kun rakastin häntä)En koskaan unohda mitä hän sanoi minulle asioissa jotka olivat mulle tosi herkkiä ja jotka olin luottamuksella hänelle kertonut ja jotka oli lopulta hänelle aseita mun mielipiteitäni vastaan.
Ihan kuten sotatilassa aikanaan. Kerron luottamuksellisia asioita muka luotettavalle henkilölle ja lopulta saan miinoituksen minua ja koko mun yhteisöä vastaan.
Tästä syystä olen miettiny pääni puhki rakastiko hän ylipäätään mua koskaan. Puhui eksistään ja baari löydöistään mutta mulle ei suonu historiaa ja muita naisia. Seurusteltiin noin 6kk vuonna 2011 viimeksi. Hän jätti toisen miehen takia. Olin sattumoisin sinkku viimevuoden puolella kun hän löysi mut nettideiteiltä uudestaan. Mulla oli tunteita edelleen ja halusin tavata. Siitä se lähti. Nyt taas sama tilanne et kun hän sai tarpeekseen en enään kiinnostakkaan.Vähän on-off-suhteen piirteitä tuossa jutussa… kannattaa varoa ettei joudu liian syvälle exäholismin helvettiin.
Tiedän kokemuksesta että se tunteidensa unohtaminen jotain ihmistä kohtaan ei todellakaan ole helppoa, vaikka kuinka selkeästi ymmärtäisi ettei toinen ole hyväksi itselle. Olen itsekin tässä kohta puoli vuotta yrittänyt päästä eteenpäin minut jättäneestä exästäni ja tiedän että hän saisi ehkä vieläkin halutessaan puhuttua minut takaisin. Nyt kuitenkin alan todella tajuta ettei tuon ihmisen kanssa elämisestä tulisi enää yhtään mitään ja osaan varoa tällaisia ratkeamisia paremmin.
Jos olet lukuihmisiä, niin voisin suositella Lisa Marie Bobbyn kirjaa Exäholisti, josta saa aika hyvin vertaistukea ja neuvoja siihen miten päästä lopullisesti irti exästä.- kokemusta.on
zönggö kirjoitti:
Joo, mutta vastuun voi jakaa sittenkin kun on epäonnistuttu. Ja suhteessa harvoin yksi ihminen on syyllinen, jos se karahtaa karille. Yhtä hyvin miehet syyttelee naisia ja naiset miehiä, onhan se helpompaa syyllistää toinen kun katsoa peiliin ja todeta, että kyllä minussakin syyni oli.
Ja että tämän ihmisen kanssa minusta esiin tulee enemmän huonoa, kuin hyvää. Eikä se ole sen toisen syy varsinaisesti, vaan se on oma syy jos jatkaa tilanteessa missä muuttu ihmisestä hirviöksi. Kaikki ei vaan käy toisilleen. Sen kun hyväksyy, hyväksyy jo paljon. Se, että ihmiset lynkkaa ja tuomitsee, kertoo ihmisistä itsestään. Ei niinkään kumppanista.
Meinaatko, että miehellä olisi enemmän vastuuta parisuhteen toimimisesta, kuin naisella?
Millaisesta vastuusta puhut? Johtaja ainesta en ole ollut koskaan, mutta vastuuta olen kantanut ikäni itsestäni ja kanssaihmisistäni. Myös työn puolesta, toisten ihmisten lapsista."Meinaatko, että miehellä olisi enemmän vastuuta parisuhteen toimimisesta, kuin naisella?"
Kyllähän miehellä on parisuhteessa aivan eri mittaluokan vastuu kuin naisella, se ei silti konkretisoidu ennenkuin vastoinkäymisissä. Avioliitot kariutuu vastoinkäymisiin, ja nainen on jättävänä osapuolena 8 tapauksessa kymmenestä. Kyllä se kertoo korutonta kieltä vastuun jakautumisesta. - HelppooOllaOnnellinen
stellaria81 kirjoitti:
Vähän on-off-suhteen piirteitä tuossa jutussa… kannattaa varoa ettei joudu liian syvälle exäholismin helvettiin.
Tiedän kokemuksesta että se tunteidensa unohtaminen jotain ihmistä kohtaan ei todellakaan ole helppoa, vaikka kuinka selkeästi ymmärtäisi ettei toinen ole hyväksi itselle. Olen itsekin tässä kohta puoli vuotta yrittänyt päästä eteenpäin minut jättäneestä exästäni ja tiedän että hän saisi ehkä vieläkin halutessaan puhuttua minut takaisin. Nyt kuitenkin alan todella tajuta ettei tuon ihmisen kanssa elämisestä tulisi enää yhtään mitään ja osaan varoa tällaisia ratkeamisia paremmin.
Jos olet lukuihmisiä, niin voisin suositella Lisa Marie Bobbyn kirjaa Exäholisti, josta saa aika hyvin vertaistukea ja neuvoja siihen miten päästä lopullisesti irti exästä.Nimenomaan. Ongelma on se että minä välitän hänestä mutta hän ei minusta. Sitä mietinkin miks naisella on helpompaa unohtaa suhde kuin miehellä? Onko se just se juttu et nainen saa aina mihen mut ei päinvastoin?
HelppooOllaOnnellinen kirjoitti:
Nimenomaan. Ongelma on se että minä välitän hänestä mutta hän ei minusta. Sitä mietinkin miks naisella on helpompaa unohtaa suhde kuin miehellä? Onko se just se juttu et nainen saa aina mihen mut ei päinvastoin?
Enpä nyt sanoisi että se helppous sukupuolesta on kiinni. Jättäjällä voi eron jälkeen olla jokin verran helpompaa siitä syystä että hän on aloittanut eroamisen jo ennen kuin ilmoittaa asiasta toiselle. Mutta kyllä kait se jättäjäkin kokee eron raskaana jos on oikeasti niitä tunteita ollut mukana. Jotkut ihmiset tosiaan näyttävät selviävän erosta nopeasti, minkä kuvittelisin tarkoittavan sitä ettei tunne-elämä toimi kaikilta osin ihan normaalisti. Enpä nyt usko että sekään välttämättä kovin onnellinen olotila olisi, sillä vaikka erotuskalta välttyisikin, niin voisi kyllä tuntea itsensä aika paskaksi kun satuttaa toisia ihmisiä.
Uuden kumppanin löytäminen nyt ei tosiaan naiselle yleensä ole temppu eikä mikään (ainakin jos laadulla ei ole niin väliä). Mutta kun sillä uuden löytymisellä ei ole mitään tekemistä eksästä toipumisen kanssa, niin eipä se paljoa hyödytä.- dfhrywrsy
kokemusta.on kirjoitti:
Vastuu, sen olemus ja luovuttamattomuus lienee hankalaa hahmottaa ellet ole joutunut tilanteeseen jossa sinulta on sitä vaadittu.
Vastuuta on ainoastaan silloin, jos huollettavana on vajaavaltaisia ihmisiä. Muutoin yksilöllä ei ole velvollisuutta kantaa vastuuta mistään. Kukin tehköön oman valintansa mukaan, mutta kahden tasavaltaisen ihmisen parisuhteessa vastuu on kummallakin tasapuolisesti. Muulta pohjalta suhteeseen lähteminen on mielestäni silkkaa hulluutta enkä suosittele sitä kenellekään.
- HelppooOllaOnnellinen
stellaria81 kirjoitti:
Enpä nyt sanoisi että se helppous sukupuolesta on kiinni. Jättäjällä voi eron jälkeen olla jokin verran helpompaa siitä syystä että hän on aloittanut eroamisen jo ennen kuin ilmoittaa asiasta toiselle. Mutta kyllä kait se jättäjäkin kokee eron raskaana jos on oikeasti niitä tunteita ollut mukana. Jotkut ihmiset tosiaan näyttävät selviävän erosta nopeasti, minkä kuvittelisin tarkoittavan sitä ettei tunne-elämä toimi kaikilta osin ihan normaalisti. Enpä nyt usko että sekään välttämättä kovin onnellinen olotila olisi, sillä vaikka erotuskalta välttyisikin, niin voisi kyllä tuntea itsensä aika paskaksi kun satuttaa toisia ihmisiä.
Uuden kumppanin löytäminen nyt ei tosiaan naiselle yleensä ole temppu eikä mikään (ainakin jos laadulla ei ole niin väliä). Mutta kun sillä uuden löytymisellä ei ole mitään tekemistä eksästä toipumisen kanssa, niin eipä se paljoa hyödytä.Kyllähän minuakin pelotti tulenko taas jätetyksi kuten hän jätti 2011. Ja joissain tilanteessa toin asiaa ilmi vaikka todellisuudessa olisi parempi ollu pitää turpansa tukossa. Kertoi kai minun huonosta itseluottamuksesta asian suhteen. Tämä suhde viimeistään kertoi sen että tarvitsen itsekin ammattiauttajan palveluja jolle purkaa mieltään koska tunteet ovat todella sekaisin nyt. Ne on sekaisin siksi koska elättelin todella pitkän kantaman suunnitelmia tuon naisen suhteen. Harvoin jos koskaan aiemmin on tullut edes mieleen että haluan lapsen ja nyt sekin tuli että halusin sen juuri hänen kanssaan.
Yhteinen aikamme oli pääsääntöisesti mahtavaa mutta kun olimme erossa alkoi puhelimen kautta riidat. En ymmärrä miksi niin. Enemmän vaan tuli mieleen että kun olemme erossa olen poissa myös hänen mielestä. Asumme silti melko lähellä kun välimatkaa on 40km pystyin jopa arkena olemaan hänen luonaan.
On tää nyt vaikeaa. Itkettää kokoajan. Oli pakko ottaa pari vapaata töistä ja kuten suomalaiseen kulttuuriin kuuluu niin juomalla luulen hukuttavani murheet.
En ole viestinyt hänelle kahteen päivään. Viimeinen viesti häneltä oli kun kiitti kauniista kirjeestäni jonka sai samana päivänä kun hän päätti lopettaa suhteemme. Harrastimmehan pientä arjen romantiikkaa. Hän kirjoitti minulle ystävänpäivänä kirjeen ja minä hänelle takas. Enpä ole koskaan kirjettä kenellekään kirjoittanut ja niin meni hukkaan siinäkin kirjoittamani asiat meidän tulevaisuudesta.
Hän ei vaan voi antaa anteeksi vaan syyllistää minua kokoajan vaikka sovittiin että menneet unohdetaan ja katsotaan vaan tulevaa. Ei onnistunu. Se saman jauhaminen ja mun syyllistäminen alkoi taas sunnuntaina. Niin kauan hän sitä jatkoi kun sai minut taas hermostumaan. Koskaan en ole kokenut sellaista raivoa minkä hän sai minussa aikaan. Tuntui että verisuoni katkee päässä ja miksi näin tuntuu johtui siitä että hän kaivamalla kaivoi asioita joista osa pelkkää valetta joihin minun olisi pitänyt myöntyä ja vakuuttaa että kaikki on mun syytä kun totuus ei mene näin. Jos rikon muumimukin myönnän virheeni mutta jos mulle sanotaan että miksi rikoit muumimukin vaikka en sitä ole rikkonut niin minkä hiton takia mun pitäis sellaista myöntää mitä ei ole tapahtunut. kokemusta.on kirjoitti:
"Mun mielestä yksikään mies ei tartte suojamuuria eikä kodin ulkopuolista mentoria, jos sen kumppani oikeesti välittää siitä miehestä. Myös silloin, kun se ei ole vahvoillaanja hurmaavimmillaan...persoonana eikä muutenkaan. Mutta toki, ihmiset on erilaisia ja mitä mä en tajua tai tarvitse, voi olla jollekin kaiken a ja o. Ehkäpä en tajua pointtia. :)"
En pidä suojamuurina sitä että ihminen valikoi kenelle avautuu syvimmistä tunnoistaan, se on osa ihmisen suojautumismekanismia. Totuus on se, että joka toinen avioliitto päättyy eroon. Se fakta on hyvä pitää mielessä.
Se mitä sinä nimität mentoroinniksi, minä kutsuisin ystävyys- ja turvaverkostoksi. Niihin pitää panostaa, sillä ne ovat kestävyydessään ihan ylivertaisia verrattuna parisuhteeseen.Ymmärsin ehkä aikaisemmat kirjoituksesi väärin, koska tulkitsin että kehoitat miestä avautumaan kavereille tai kodin ulkopuolisille, muttet missään tapauksessa omalle naiselleen. Jos taas en ymmärtänyt väärin, en ymmärrä miksi se oma kumppani olisi mörkö jolle ei voi valita avautuvansa? Miksi pitää olettaa, että se automaattisesti on uhka?
Ystävät , turvaverkko, mentorointi menee aika samaan nippuun. Sillä mentorointi on nimenomaan ystävien tehtäväksi langetettu tässä keississä.
Kaikkia asioita ei ystävillekään voi kertoa, on asioita joita kerrotaan vain omalle kumppanille. Mutta kukin tyylillään eikö niin. :)kokemusta.on kirjoitti:
"Meinaatko, että miehellä olisi enemmän vastuuta parisuhteen toimimisesta, kuin naisella?"
Kyllähän miehellä on parisuhteessa aivan eri mittaluokan vastuu kuin naisella, se ei silti konkretisoidu ennenkuin vastoinkäymisissä. Avioliitot kariutuu vastoinkäymisiin, ja nainen on jättävänä osapuolena 8 tapauksessa kymmenestä. Kyllä se kertoo korutonta kieltä vastuun jakautumisesta.Aika usein ne kariutuu siinä kohtaa, kun mies ei kanna vastuutaan. Voisihan sen ottaa huomioon kuka sitä vastuuta loppujen lopuksi useinmiten pakoilee.
- ndfhrywsert
Olen tullut siihen tulokseen, että pelkästä rakkaudesta ei kenenkään kannattaisi koskaan pariutua. Suhteen päättyminen on tietysti ikävä juttu, mutta eiköhän se tässä tapauksessa ollut sinulle parhaaksi. Itsekin olen törmännyt tällaisiin tapauksiin naisissa ja en aio enää toistaa vanhoja virheitäni sen suhteen.
Minua syytetään aina uhriroolin ottamisesta, ja se on todella epäoikeudenmukaista!
- HelppooOllaOnnellinen
Näkyy olevan helppo tie pois vaikeista asioista. Syyttää toista ja uhriuttaa hänet kun ottaisi vastuun omista puheistaan. Narsismi sanana on helppo ottaa käyttöön asiassa kuin asiassa mutta tuollaisessa väkivallassa se tulee mieleen.
- HelppooOllaOnnellinen
Kuten ismokin lauloi
https://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU - Nain_en_82
En nyt kauheesti vakuuttunut siitä kumpi on se uhri, sinä vai nainen.
Saa toki mielipiteitä olla mutta jos miesten valintojen mukaan eletään nii jotain on pielessä ja luonnollisesti nainen kokee tulleensa "jyrätyksi".- HelppooOllaOnnellinen
Nainen väittää minun uhriutuvan. En voi tietenkään kirjoittaa asiaa niin miten hän ne näkee mutta mun suulla asiat on tosi raastavia koska hän valehtelee edelle asioita mistä voisi hyötyä paremmin mua vastaan. Miksi hän sanoo muille asioita mitkä tietää valeeksi mua kohtaan jos ei haluaisi mua erikseen satuttaa?
- Nain_en_82
HelppooOllaOnnellinen kirjoitti:
Nainen väittää minun uhriutuvan. En voi tietenkään kirjoittaa asiaa niin miten hän ne näkee mutta mun suulla asiat on tosi raastavia koska hän valehtelee edelle asioita mistä voisi hyötyä paremmin mua vastaan. Miksi hän sanoo muille asioita mitkä tietää valeeksi mua kohtaan jos ei haluaisi mua erikseen satuttaa?
Eikö se nainen jättänyt jo sut?
Mulle naisena on itsestäänselvää että tollanen käytös kertoo vaan siitä että nainen ei ole tyytyväinen ja onnellinen parisuhteessa/ haluaa erota.
Me naiset kun ollaan aika epäsuoria niin sillä että tekee hankalan parisuhteesta, ajattelen että toinen hyväksyy eron paremmin kuin että olisi kiva. - HelppooOllaOnnellinen
Nain_en_82 kirjoitti:
Eikö se nainen jättänyt jo sut?
Mulle naisena on itsestäänselvää että tollanen käytös kertoo vaan siitä että nainen ei ole tyytyväinen ja onnellinen parisuhteessa/ haluaa erota.
Me naiset kun ollaan aika epäsuoria niin sillä että tekee hankalan parisuhteesta, ajattelen että toinen hyväksyy eron paremmin kuin että olisi kiva.Jättihän se käytännössä jo kolmannen kerran. Ensin 2011 toisen kerran tammikuussa ja kolmannen kerran nyt. Tammikuussa kun hän jätti piti minun vakuuttaa olevani syyllinen hänen keksimilleen asioille eli hänen sairaalla tavalla minusta muka näkeviin ns "totuuksiin"
Ekan kerran hän jätti toisen miehen takia. Tammikuussa kun hän jätti sanoi löytäneensä baarista uuden miehen. Lopulta kun sovittiin kielsi puheensa ja vakuutti että ne olisi olleet vaan pikaistuksissaan kerrottuja valeita jotta pääsisi minusta eroon. Hankalan asiasta tekee se kuten olen kertonut eli hän näkee minussa sellaisia totuuksia joita luulee minun olevan mutta ne on hänen keksimiään valeita. Kun yritän perustella että ne on vain hänen luulojaan ei totuutta kuulemma uhriudun. Eli kun puolustelen mielipiteitäni se on uhriutumista. Tuo on hänen joku selviytymiskaava jossa kaikki riidat saadaan hänen puoleltaan minun syyksi. Toisaalta nerokasta. Kuten sanoin myönnän tekemäni virheet mutta en myönnä sellaista mitä en ole tehnyt tai mitä en ole.
Rautalangasta. Jos rikon muumimukin myönnän sen rikkoneeni mutta jos minua syytetään mukin rikkomisesta jota en ole tehnyt en asiaa myöskään myönnä toisen mieliksi.
- Kiltti-ja-kunnollinen
Jos kokee pientäkin väkivaltaa suhteessa niin pitää erota. Turha jäädä kärsimään. Etenkin jos jännämiehet kohtelee naista huonosti niin erotkaa heti ennen kun on myöhäistä. Se on nähty että kuolla ei kannata jonkun paskan takia.
Juuri tuollaista henkistä väkivaltaa naiset aina harrastavat.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 173946
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1842439Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731587Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641157Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella231067- 171894
Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42882Junan kylkeen autolla
Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä73841- 100809
Oletko päättänyt
Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa72800