Hyvät tuntemattomat ystäväni,
Erosta on tovi ja joitakin naisia ollut tapailuasteella.
Mutta nyt kävi silleen hassusti, että eteeni ilmaantui täysin puskista todella upea nainen. Lasten äiti on verrattain täysijärkinen, mutta toki normaali huoli välien tulehtumisesta on.
Pienten lasten suhtautumisessa ei ole huolta, mutta kuinka varma sitä pitää olla että uskaltaisi ylipäätään esitellä lapsille tuo naishenkilö. Meneekö pienet sielut rikki, jos tuo tuossa pari vuotta pyörii ja katoaa?
Homma on melko alussa tämän naisen kanssa, mutta nyt aloin panikoimaan tämän asian kanssa, sillä olen yllätyksekseni tosissani tämän naisen kanssa.
Sitten tietenkin tällainen kysymys kun yhteen muutto, joka on tietenkin ajatuksena valovuosien päässä, mutta kuitenkin liittynee isä-tovereiden kokemuksiin.
Sen verran on selvinnyt että tämä nainen osaa olla lasten kanssa ja että homma saattaisi jopa jollakin tähtimerkeillä toimia.
Tokihan ehdin ihan itse puppeloida tämän suhteen jo ennen kesää, mutta tällaisia ajatuksia on herännyt. Tämä uuden naisen löytäminen on vain ollut niin kaukainen asia, että en ole sitä oikein ehtinyt miettiä.
Olisiko jollakin kokemuksia jakaa, tai mahdollisesti joitakin sudenkuoppia heittää, johon tällainen sähläri voisi kompastua?
Sinkku-iskä löysi uuden
17
372
Vastaukset
- onneakuitenkin
Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta useita ns. uusio perheitä seuranneena sanoisin että valitettavan monet toimii, kunnes muuttavat yhteen. Sitten tulee hetki, jolloin setvitään kenen lapset ovat tärkeimpiä. sinun, minun vaiko tulevat yhteiset, tai ei sittenkään, lapsia ollenkaan.
- kolmekybänenjami
Ihan noin helepolla en tietenkään usko jääväni loppuiäks yksin. Kiitos kuitenkin vastauksesta.
Onhan kaiken muotoisilla perheillä ongelmansa. Varmasti myös uusioperheillä No itse huomasin, että kasvatusasiat ainakin kannattaa käydä läpi aika tarkkaan. On hyvä huomata ja ymmärtää, miten kumpikin haluaa lapsiaan kasvattaa. Lapsilla ei voi olla samankaton alla kahdenlaisia lupia käyttäytyä esimerkiksi.
Itse en ole muuttanut yhteen, mutta rakentelin tuossa kovastikin yhteistä elämää naisen kanssa, mulla nyt on pikkuisen edellinen elämä vielä sotkemassa taustalla, mutta olin sen verran herkillä samalla, että huomasin naisen lapsen käyttäytyvän niin, että se särähti silmään ja tajuntaan. En voisi hyväksyä sellaista käytöstä. Jos olisi suinpäin jostain kummasta muutettu samankaton alle, tuo ei olisi sopinut sinne. Ja toisen kasvatukseen puuttuminen kotona olisi räjäyttänyt pommin. Räjäyttihän se nyttenkin, mutta eri osoitteissa voi vielä elää ja miettiä asioita rauhassa, kun ei ole toinen siinä kahvia näreissään ryystämässä.
Ihan oikeen teet, kun mietit asioita, ennenkuin teet. Mutta mieti, kysele ja etsi vastauksia. Kyllä ne sieltä ajallaan löytyy, kun vaan haluat.- kolmekybänenjami
Kiitos paljon rohkaisusta.
Tuossa on mietittävää kyllä. Kyllä tätä on muutaman päivän ehtinyt sulatella, eikä kovin monesti ole tullut piähän juosta huutaen pakoon. Joku kuva tässä on jo miten sitä toivoisi että homma ei mene. Kaikki muu tästä eteenpäin saapi sitten mennä omalla painollaan. Ties vaikka näitä ei tarttis viikon päästä miettiä. - Lasten.puolesta
Ei tarvitse ajatella edes uusioperhettä, vaan esim.rakkaitten sisarusten perheitä, jotka ovat olleet bestabruureja siihen saakka, kunnes hankittiin yhteinen paritalo. Liian lähellä asuminen aiheuttaa väistämättä närää. Lapsien kasvatus on erilaista perheissä. Toisessa perheessä on tiukat ruokailusäännöt, toisessa taas tv-katselu tarkkaa. Molemmat ihan laadukkaita asioita, mutta serkusten väleissä erot näkyvät. Tai pikemmin heidän vanhempiensa. Yhteiselo kuitenkin on väistämätöntä paritalossa.
Aivan sama ja vielä tiukempaa on varmasti uusioperheiden lastenkasvatuksessa. Toisessa perheessä ei koeta ongelmaksi lainkaan jotain asiaa, joka toisessa perheessä on tiukasti rajoitettu. Kotikasvatus kiitoksineen ja kohteliaalla puheella on ehkä kummallista toisessa perheessä, missä vanhempien ote on sallivampi.
Molemmin tavon kasvatetuista lapsista kasvaa tasapainoiset ihmiset, en arvostele kenenkään metodeja, mutta jos ne lyövät ristiin uusissa perheissä, ollaan pulassa.
Joskus tuntuu, että lastenkasvatus on niin arka aihe, että siitä ei ole uskallettu puhua ennen uuteen liittoon sitoutumista, ja sitten ollaan pahemmassa kuin pulassa, jos lapsi joutuu kiistakapulaksi. Lapselle vanhempien ero on raastava asia, ja jos koteihin ilmestyy uusia aikuisia, jotka ottavat vanhemman paikan, niin lapsi tyrmistyy entisestään ja vastustaa hyvin herkästi. Uusilla puolisoilla pitäisi olla tuntosarvet. Heillekin uusi perhe on haaste, joten kaikki ovat ohi mukavuusalueensa.
Kannattaa todella miettiä, onko se yhteen muuttaminen niin tavattoman tärkeä asia kuitenkaan. Kumpikin voisi pitää oman kotinsa ja lapsensa, kunnes asiat selkiytyvät.
Lapset eivät ole pieniä aikuisia. He ovat epäkypsiä, vanhempiensa tuesta ja hyväksynnästä riippuvaisia, vielä itseään etsiviä. Kuitenkin monissa erotapauksissa lapsilta vaaditaan se suurin uhraus. Lasten.puolesta kirjoitti:
Ei tarvitse ajatella edes uusioperhettä, vaan esim.rakkaitten sisarusten perheitä, jotka ovat olleet bestabruureja siihen saakka, kunnes hankittiin yhteinen paritalo. Liian lähellä asuminen aiheuttaa väistämättä närää. Lapsien kasvatus on erilaista perheissä. Toisessa perheessä on tiukat ruokailusäännöt, toisessa taas tv-katselu tarkkaa. Molemmat ihan laadukkaita asioita, mutta serkusten väleissä erot näkyvät. Tai pikemmin heidän vanhempiensa. Yhteiselo kuitenkin on väistämätöntä paritalossa.
Aivan sama ja vielä tiukempaa on varmasti uusioperheiden lastenkasvatuksessa. Toisessa perheessä ei koeta ongelmaksi lainkaan jotain asiaa, joka toisessa perheessä on tiukasti rajoitettu. Kotikasvatus kiitoksineen ja kohteliaalla puheella on ehkä kummallista toisessa perheessä, missä vanhempien ote on sallivampi.
Molemmin tavon kasvatetuista lapsista kasvaa tasapainoiset ihmiset, en arvostele kenenkään metodeja, mutta jos ne lyövät ristiin uusissa perheissä, ollaan pulassa.
Joskus tuntuu, että lastenkasvatus on niin arka aihe, että siitä ei ole uskallettu puhua ennen uuteen liittoon sitoutumista, ja sitten ollaan pahemmassa kuin pulassa, jos lapsi joutuu kiistakapulaksi. Lapselle vanhempien ero on raastava asia, ja jos koteihin ilmestyy uusia aikuisia, jotka ottavat vanhemman paikan, niin lapsi tyrmistyy entisestään ja vastustaa hyvin herkästi. Uusilla puolisoilla pitäisi olla tuntosarvet. Heillekin uusi perhe on haaste, joten kaikki ovat ohi mukavuusalueensa.
Kannattaa todella miettiä, onko se yhteen muuttaminen niin tavattoman tärkeä asia kuitenkaan. Kumpikin voisi pitää oman kotinsa ja lapsensa, kunnes asiat selkiytyvät.
Lapset eivät ole pieniä aikuisia. He ovat epäkypsiä, vanhempiensa tuesta ja hyväksynnästä riippuvaisia, vielä itseään etsiviä. Kuitenkin monissa erotapauksissa lapsilta vaaditaan se suurin uhraus.Tarkemmin itsekin mietin juuri tuota. Kymmenenkin vuotta elelee eri osoitteissa, niin sitten kerkeää kyllä kyllästymiseen asti olemaan toisen kanssa..
- Menetettyä
Turhaan huolehdit, koska ne "pienet sielut menivät rikki" jo erossanne. :/
- kolmekybänenjami
Kyllä. Lapset alkavat haistella liimaa samana päivänä, kun jätesäkin nappaa käteen.
Hyvää jatkoa sinulle. - oikaisu
kyllä ne "pienet sielut menivät rikki" äidin ja viran oamisten" perättömin selvityksin, lausumin eli
lapsen tarkoitushakuisin vieraannuttamisin mm. tuomioistuimessa lapsen olosuhteista ei niinkään
vanhempien erosta. - Hilipapatahilipata
Liirumlaarum...
- Menetettyä
kolmekybänenjami kirjoitti:
Kyllä. Lapset alkavat haistella liimaa samana päivänä, kun jätesäkin nappaa käteen.
Hyvää jatkoa sinulle.Oih, niinkö sinulle kävi? Kiitos sinulle hyvien jatkojen toivotuksesta!. Yritä sinä myös pärjätä kaikesta huolimatta.
- MALTTIA
Maltti on valttia vai miten se meni.
Itse olen jokseenkin samassa tilanteessa tai ainakin samoja asioita on tullut mietittyä tässä jo jonkin aikaa. Joitakin uusia tuttavuuksia on tullut ,mennyt ja viimeisin on puolisen vuotta kestänyt.
Itse olen sillä linjalla, ettei mitään kiirettä pidä perheellisen näissä asioissa pitää. Jos uusi tuttavuus ei jaksa odottaa ja pysty ymmärtämään, ettei perheellinen halua edetä kovin nopeasti niin sitten mielestäni kannattaa nostaa kytkintä. Se ihminen ei ole sen arvoinen sitten. Näin on käynyt itselle ja hyvä niin. Näkisin, että valitettavan usein mennään liikaa tunteella ja tehdään liian nopeita päätöksiä, joita sitten korjaillaan myöhemmin.
Itse olen kyllä tenavalleni esitellyt jokusenkin naisen, mutta pienen ihmisen silmissä ne ovat vaan olleet "isin kavereita".
Kyllä varmasti menee pieni sielu rikki eron sattuessa varsinkin jos tuttu ja turvallinen arki sen takia muuttuu, mutta toisaalta eihän sen mukaankaan voi omaa elämää täysin elää. Itse en ainakaan yksin aijo loppuikääni olla, mutta tosin kynnys yhteen muuttamiselle sun muulle on todella paljon korkeampi kun lapsettomana ollessa.
Olen täysin samaa mieltä tosta kasvatus asiasta. Kannattaa oikeesti keskustella mitä kukakin perhe elämältä toivoo. Millaisia sääntöjä, asioita,arvoja sun muuta tahtoo lapsellensa opettaa. Varsinkin jos jo on olemassa olevaa perhettä ja asiat on totuttu tekemään tietyllä tavalla niin mielestäni tämä asia korostuu.
Joka perheessä on varmasti omat ongelmansa, mutta uusioperheissä on perheen sisäisten asioiden lisäksi mielestäni vielä ulkoiset asiat. On mahdollinen etävanhempi, huoltajuus asiat, ns Sisaret sun muuta. Nittäkin kannattaa funtsia mielestäni
Valmiita vastauksia ei ole minulla, eikä kenelläkään muulla näihin asioihin. "Mutta mieti, kysele ja etsi vastauksia". JA ENNENKAIKKEA TEE NIINKUN TUNTUU OIKEALTA. - kolmekybänenjami
Kiitos Malttia neuvoistasi. Juuri tämä jota en itse tullut ajatelleeksi, on arvokasta.
monesti olen jo tähän ollut vastaamassa, mutta on huomattavia ongelmia asioiden sanoiksi pukemiseksi.
Tunnemylläkkä on kova ja takapainetta antaa kuopus, joka on alkanut kyselemään miksi äiti ei enää asu meidän kanssa(lapset ovat toki kirjoilla äidillään, mutta viettävät paljon aikaa vielä vanhassa kodissaan, minun luona). Vastaukseksi olen antanut lähinnä sen, että niin on sovittu, sekä lapsen omassakin muistikuvia peilaavan riitelyn. Tietenkään ikinä ei ole riidelty lasten edessä, mutta norsun muistilla varustettu lapsi on kuitenkin tapahtumien kulun havainnut.
Onneksi yhteen muutto ei ole ajankohtainen, sillä tähän tilanteeseen, kun lapsi alkaa tiedostamaan pala kerrallaan vanhempiensa suhdetta, olisi ikävä tuoda uutta naista taloon. Tämäkin on vaikuttanut omaan uskoon uutta suhdetta kohtaan. Usein tuntuu siltä että nämä hommat ei ole minua varten. Paljon muutakin tuntuu. Paljon positiivista, vähän uskoa herättävää.
Jossakin vaiheessa tulee kysymys naisen esittelemisestä lapsille ja olenkin ajatellut tehdä tämän järjestyksessä, ilmoitus äidille, esittelyt toisilleen ja sitten joskus, jos/kun tilanne jossain kohtia on otollinen, esittely lapsille.
Onko kokemuksia uuden naisen esittelystä lapsille ja lapsen äidille? - hfhfhfyryryrututu
Pidä lapset ja exä erossa naikkosesta muuten menetät heidät nopeasti. Haukkuminen ja hankaloittaminen alkaa heti ja varsinkin lapset ovat puolustuskyvyttömiä, joten jos haluat olla isä heitä eukko ulos ja jos et niin onnea vaan että olet ollut joskus isä, nyt et ole enää.
- Järki.ja.tunteet
Tiedätkö, on olemassa hyvin käyttäytyviä ja asiallisia ihmisiä, jotka ei hauku heti ja hankaloita asioita vain ilkeyttään. Jos tiet ovat eronneet, miksi heitellä vielä kiviä perään. Jo se, että nimität uutta tunteen kohdetta "naikkoseksi" osoittaa, että suhtautuisit kovin epäkypsästi asiaan, jos kohdalle sattuisi. Siitä ei olisi kuitenkaan mitään hyötyä.
Oma läheiseni on eronnut ja muuttanut uuden luo, mutta käy silti "kotona", eikä ex-perheen kanssa ole ristiriitoja, koska ero oli vuosien miettimisen tulos. Ex, lapset ja uusioperhe pitävät minuun yhteyttä, eikä koskaan ole tullut sanomista puolin eikä toisin.
Asiallisuus on paras tae. Se rauhoittaa senkin osapuolen, jolla tunteet saattavat kiehahtaa. - oletpahullu
Järki.ja.tunteet kirjoitti:
Tiedätkö, on olemassa hyvin käyttäytyviä ja asiallisia ihmisiä, jotka ei hauku heti ja hankaloita asioita vain ilkeyttään. Jos tiet ovat eronneet, miksi heitellä vielä kiviä perään. Jo se, että nimität uutta tunteen kohdetta "naikkoseksi" osoittaa, että suhtautuisit kovin epäkypsästi asiaan, jos kohdalle sattuisi. Siitä ei olisi kuitenkaan mitään hyötyä.
Oma läheiseni on eronnut ja muuttanut uuden luo, mutta käy silti "kotona", eikä ex-perheen kanssa ole ristiriitoja, koska ero oli vuosien miettimisen tulos. Ex, lapset ja uusioperhe pitävät minuun yhteyttä, eikä koskaan ole tullut sanomista puolin eikä toisin.
Asiallisuus on paras tae. Se rauhoittaa senkin osapuolen, jolla tunteet saattavat kiehahtaa.Jos naikkonen rikkoo perheen niin miksi pitäisi siitä kiittää??? Hyvänen aika sentään, et varmasti itsekkään kiitäisi ja pyytäisi kahville jos naikkonen on rikkonut sun perheen ja lapset jääneet ilman isää!!!!! Huh huh mikä vaatimus. Eipä ihme että suurin osa perheitä hajoo kun kolmas tunkee sekaan ja rikkoo kaiken.
Epäkypsää on rikkoa toistenperhe vaan siksi että saisi lapsia isättömiksi ja exät suuttumaan ja naikkonen miehen rahoilla juopottelemaan ja elelemän.
En ikinä usko että noin tekisit.
Sutturat ei kuulu siihen syteemiin ja lapset on suojattava tuommoisilta sutturoilta, heille ei saa antaa esimerkkiä että toisten perheet saa rikkoja ja hakkua ja sotkea mielin määrin ja sitten itäis vielä kahvitella tai ottaa luokseen asumaan!!!!! Ei helkutti... ei onnistu muilla kuin sulla varmaan. - Oikaisu
Sie olet sellainen mekko päällä kulkeva iskä, et voisit jo lopettaa sutturoista höpöttämisen. Autisteille on omakin palstansa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo747644Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per583193- 372486
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj82102Osuuspankki Kuhmo!
Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto352044- 221988
- 131887
Rakkaalleni!
Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus151673- 611611
- 181589