Milloin olet viimeksi tehnyt jotain joka vaikuttaa elämääsi merkittävästi? Se voi olla mitä vaan, aihetta en rajaa. Se voi olla isoa tai pientä, kunhan vaikutus on selkeästi näkyvä ja vaikuttava.
Menikö kaikki suunnitelmien mukaan vai jouduitko palaamaan entiseen takaisin. Vai oliko palaaminen ylipäätään mahdollista. Oikeaa tai väärää vastausta ei ole.
Teko joka muuutti elämäsi suunnan
94
975
Vastaukset
- käänteen.tekevä
Ero. Eikä takaisin oteta.
- sapeli1234
Lopetin alkoholin käytön kokonaan kolme vuotta sitten, alkuun vitutti, mutta nyt olen löytänyt elämälleni tarkoituksen. Yhtä lystiä se on selvinpäinkin, olen itseni herra ja ihmis suheet läheisiini on parantunut huomattavasti. Suurin työ oli häätää juoppokaverit siipeilemästä.
sapeli1234 kirjoitti:
Lopetin alkoholin käytön kokonaan kolme vuotta sitten, alkuun vitutti, mutta nyt olen löytänyt elämälleni tarkoituksen. Yhtä lystiä se on selvinpäinkin, olen itseni herra ja ihmis suheet läheisiini on parantunut huomattavasti. Suurin työ oli häätää juoppokaverit siipeilemästä.
Hatunnosta. Tuo on vaatinut sinniä repäistä irti entisistä piireistä.
- Jämptionnäin
Kyllä veemäisestä suhteesta lähteminen on parasta mitä olen kokenut. Nyt on v*****ttaa miksi en tehnyt tätä aiemmin. Heitän tällaisen ajatuksen: oliko sittenkin väärin poistaa vihkikaavasta lause ...ja olla hänelle alamainen.... Yritin elää tasa-arvoisesti mutta ei siitä tullut muuta kuin helvetti. Tuttavapiiristä en löydä yhtään tasa-arvoista suhdetta, joka toimisi. Parhaiten näyttää toimivan ne suhteet, joissa mies on herra ja hidalgo.
En edelleenkään tule koskaan tuhlaamaan aikaa akan komentamiseen. Olen uudessa suhteessa ja jos tämä tyyli ei kelpaa niin tietä riittää. Jämptionnäin kirjoitti:
Kyllä veemäisestä suhteesta lähteminen on parasta mitä olen kokenut. Nyt on v*****ttaa miksi en tehnyt tätä aiemmin. Heitän tällaisen ajatuksen: oliko sittenkin väärin poistaa vihkikaavasta lause ...ja olla hänelle alamainen.... Yritin elää tasa-arvoisesti mutta ei siitä tullut muuta kuin helvetti. Tuttavapiiristä en löydä yhtään tasa-arvoista suhdetta, joka toimisi. Parhaiten näyttää toimivan ne suhteet, joissa mies on herra ja hidalgo.
En edelleenkään tule koskaan tuhlaamaan aikaa akan komentamiseen. Olen uudessa suhteessa ja jos tämä tyyli ei kelpaa niin tietä riittää.No sinähän olet kehityskelpoinen yksilö :). En minäkään enää nahjuksia perässäni vedä :D.
- Psykoterapeutitar
Useasti puhuin, etten koskaan jää eläkkeelle. Sitten eräänä aurinkoisena päivänä uudessa työpaikassa katselin samaa maisemaa, mistä "työurani" joskus kauan sitten nuorena aloitin ja ajattelin, että tää oli nyt sitten tässä.
Työterveydessä muutaman kerran vierailtuani ja vuoden verran sairaslomalla oltuani sain sitten työkyvyttömyyseläkepäätöksen.
Oli niin mukava päättää "työelämä" siihen, mistä oli sen aloittanutkin ja kaikki tapahtui yhdessä hetkessä ja yhdestä päätöksestä. "Työelämä" unohtui samantien, niinkuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan!Kaikilla ei käy noin helposti ja yksikertaisesti. Onneksi olkoon jos sait mitä tavoittelit.
- Olo-kuin-neuvos
Erään kerran jonottaessani Tokmannin ilmaisämpäreitä sankan eläkeläisjoukon ympäröimänä, päätin että minusta tulee parempi marjanpoimija kuin thaimaalaisesta tuontiporukasta.
Mutta kun ämpäreitä olisi saanut vain yhden, läksin jonosta ja huusin "pitäkää prkeleen mustikkanne. Vissiin tän talon osto ja muutto "pohjoiseen". Myös se että otimme mun pojan tänne asumaan opiskeluajakseen vaikutti elämääni, etupäässä myönteisesti, mutta ei ainoastaan. Toi kielikysymys stressaa minua: Legolassin kaa puhumme suomea, minä ja poika mieluiten englantia keskenämme ja sitten yleensä ruotsia kun olemme kaikki kolme, esim. ruokapöydässä. Ruotsi on huonoin kieleni ja sikseen, vaikka osaankin sitä hyvin, neljä vuotta eläkkeellä ja suomen puhuminen kotona on nyt jo vaikuttanut heikentävästi ruotsinkielen taitooni. Englantini oli päässyt pahasti ruostumaan välillä ja nyt se on hieman parantunut taas, pojanansiosta. Summa summarum: on vaikeaa pitää useampi kotikieli samalla tasolla jos kaikki kotona asujat eivät puhu samaa kieltä. (Minä puhun neljää kieltä kaikkia lähes samalla tasolla, poika puhuu kolmea (ei suomea) ja Legolas puhuu suomea ja ruotsia, ymmärtää auttavasti englantia.
Asiaa "auttaa" että poika opiskelee englannin ja ruotsin maisteriksi ja harjoittelee meidän vanhojen kustannuksella :))Tuo on totta, että kommunikointi useammalla kielellä pistää silloin tällöin "senatsakaidin."
Sanoin aamulla Petzelle, että minun on alettava puhumaan huolitellumpaa englantia. Passiivisen sanavaraston pudottelu aivokopasta aktiiviseksi vaatii nyt päivitystä.
Olen ollut yli vuoden suomessa ja pääkieli tietty suomi. Nyt pitäisi kääntää napista suomen kieli off, mutta koska Petzen poika tykkää puhua suomea kanssani se vaikeuttaa keskitymistäni englannin kieleen.
Olemme lähdössä Petzen siskon luo ja nyt englannin kieli väännetään on😊
Ehkä se oli minun elämän suurin muutos kun tapasin Petzen.korppis kirjoitti:
Tuo on totta, että kommunikointi useammalla kielellä pistää silloin tällöin "senatsakaidin."
Sanoin aamulla Petzelle, että minun on alettava puhumaan huolitellumpaa englantia. Passiivisen sanavaraston pudottelu aivokopasta aktiiviseksi vaatii nyt päivitystä.
Olen ollut yli vuoden suomessa ja pääkieli tietty suomi. Nyt pitäisi kääntää napista suomen kieli off, mutta koska Petzen poika tykkää puhua suomea kanssani se vaikeuttaa keskitymistäni englannin kieleen.
Olemme lähdössä Petzen siskon luo ja nyt englannin kieli väännetään on😊
Ehkä se oli minun elämän suurin muutos kun tapasin Petzen.Suomen rajat avautuivat :)?
korppis kirjoitti:
Tuo on totta, että kommunikointi useammalla kielellä pistää silloin tällöin "senatsakaidin."
Sanoin aamulla Petzelle, että minun on alettava puhumaan huolitellumpaa englantia. Passiivisen sanavaraston pudottelu aivokopasta aktiiviseksi vaatii nyt päivitystä.
Olen ollut yli vuoden suomessa ja pääkieli tietty suomi. Nyt pitäisi kääntää napista suomen kieli off, mutta koska Petzen poika tykkää puhua suomea kanssani se vaikeuttaa keskitymistäni englannin kieleen.
Olemme lähdössä Petzen siskon luo ja nyt englannin kieli väännetään on😊
Ehkä se oli minun elämän suurin muutos kun tapasin Petzen.Minulla on lisäksi toi code switching elikkä koodauksenvaihto kielestä toiseen hieman kankeaa. Simultaanitulkkia ei minusta olisi koskaan tullut.
Missasinkojotain kirjoitti:
Suomen rajat avautuivat :)?
Suomen rajat aukesivat minulle jo vuonna 1966 kun muutin Tukholmaan Ruotsiin. Asuin kesän 1979 Scotlannissa, kesän 1981 Ruotsin Kirunassa ja matkustelin lomillani ympäri Eurooppaa. Lasten kanssa kiersimme kaikki Kanarian saaret ja Kreikan ja Tunisian aurinkorantoja.
Eli ei ole kysymys rajojen avautumisesta vaan mahdollisuudesta asua eri maissa.Paloma.se.co kirjoitti:
Minulla on lisäksi toi code switching elikkä koodauksenvaihto kielestä toiseen hieman kankeaa. Simultaanitulkkia ei minusta olisi koskaan tullut.
Täytyy kehua. Hyvä minä 🤗 Eilen vierailimme, kuten kirjoitin P:n sisaren luona.
Sanoin Petzelle kotiin palattua, taisin ylittää itseni. Hän vastasi, että älä aliarvioi kielitaitoasi. Tunsin tyytyväisyyttä englanninkielen taitoihini. Itseasiassa puhuin paremmin englantia kuin P:n sisko, joka on asunut mm. Amerikassa.korpikirjailija kirjoitti:
Täytyy kehua. Hyvä minä 🤗 Eilen vierailimme, kuten kirjoitin P:n sisaren luona.
Sanoin Petzelle kotiin palattua, taisin ylittää itseni. Hän vastasi, että älä aliarvioi kielitaitoasi. Tunsin tyytyväisyyttä englanninkielen taitoihini. Itseasiassa puhuin paremmin englantia kuin P:n sisko, joka on asunut mm. Amerikassa.Ps. Yksi asia mikä harmittaa, olen hukannut ruotsinkielen puhumistaitoni. Jos aloitan kertomaan jotain ruotsiksi kieli muuttuu englanniksi.
Koska P. osaa myös ruotsinkieltä, kommunikoimme joskus leikillään ruotsiksi.korpikirjailija kirjoitti:
Suomen rajat aukesivat minulle jo vuonna 1966 kun muutin Tukholmaan Ruotsiin. Asuin kesän 1979 Scotlannissa, kesän 1981 Ruotsin Kirunassa ja matkustelin lomillani ympäri Eurooppaa. Lasten kanssa kiersimme kaikki Kanarian saaret ja Kreikan ja Tunisian aurinkorantoja.
Eli ei ole kysymys rajojen avautumisesta vaan mahdollisuudesta asua eri maissa.Minulle rajat aukesivat eka kerran pari vuotta myöhemmin kun tein eka matkani rapakon taakse ja seikkailin John F. Kennedy-lentokentällä aamuyöstä neuvoen muita suomalaisia turisteja jotka olivat myös jääneet koneesta jatkolennolle.....ja sitten vuosi sen jälkeen Olin taas jenkeissä ja ei sitten pienintäkään aikomusta palata kun maailma oli niin suuri ja niin täynnä uusia seikkailuja.
Euroopan lomakohteet eivät ole minulle kauheen tuttuja, muutama trippi Etelä-Eurooppaan, yksi Mustalle Merelle, Englantiin, Kanarialle....muta en ole varsinaisesti turismista sinänänsä kiinnostunut ja kaikkein vähiten massaturismista. Nyt Barcelona houkuttelee jos lähtisi kesällä porukoiden mukaan...tai sitten ei.Paloma.se.co kirjoitti:
Minulle rajat aukesivat eka kerran pari vuotta myöhemmin kun tein eka matkani rapakon taakse ja seikkailin John F. Kennedy-lentokentällä aamuyöstä neuvoen muita suomalaisia turisteja jotka olivat myös jääneet koneesta jatkolennolle.....ja sitten vuosi sen jälkeen Olin taas jenkeissä ja ei sitten pienintäkään aikomusta palata kun maailma oli niin suuri ja niin täynnä uusia seikkailuja.
Euroopan lomakohteet eivät ole minulle kauheen tuttuja, muutama trippi Etelä-Eurooppaan, yksi Mustalle Merelle, Englantiin, Kanarialle....muta en ole varsinaisesti turismista sinänänsä kiinnostunut ja kaikkein vähiten massaturismista. Nyt Barcelona houkuttelee jos lähtisi kesällä porukoiden mukaan...tai sitten ei.Eilen illalla P:n siskon tytär kehui Portugalia ja eri toten Alcarven aluetta.
Ystävällisiä ihmisiä, yksinkertaista elämää ei maahanmuuttajia🤗 edullinen hintataso, upeat rannat.
Meillä on alustavissa suunnitelmissa matkustaa sinne ensi talvena hiukka pitemmäksi aikaa.korpikirjailija kirjoitti:
Suomen rajat aukesivat minulle jo vuonna 1966 kun muutin Tukholmaan Ruotsiin. Asuin kesän 1979 Scotlannissa, kesän 1981 Ruotsin Kirunassa ja matkustelin lomillani ympäri Eurooppaa. Lasten kanssa kiersimme kaikki Kanarian saaret ja Kreikan ja Tunisian aurinkorantoja.
Eli ei ole kysymys rajojen avautumisesta vaan mahdollisuudesta asua eri maissa.Peze siis mahdollisit tämän?
korpikirjailija kirjoitti:
Eilen illalla P:n siskon tytär kehui Portugalia ja eri toten Alcarven aluetta.
Ystävällisiä ihmisiä, yksinkertaista elämää ei maahanmuuttajia🤗 edullinen hintataso, upeat rannat.
Meillä on alustavissa suunnitelmissa matkustaa sinne ensi talvena hiukka pitemmäksi aikaa.Minäkin olen kuullut ja nähnyt paljon positiivista Portugalista ja lähtisin mielelläni tutkimusmatkalle, kunhan saisin ton Legolassin mukaan.
Miinuksena on että ne puhuu portugalia, jota en kauheesti osaa.Missasinkojotain kirjoitti:
Peze siis mahdollisit tämän?
En oikein ymmäŕrä sinua?
P:llä ei ole ollut mitään sijaa elämässäni ennen vuotta 2006.
Alku-peräisessä, minun aloituksessani on sinulle paljon vastauksia.
Toivottavasti saat Ahaa!-elämyksen.
Sinun ei tarvitsekaan matkia minua.
-
Noh.
Onhan aloituksesi kuitenkin paikka missä minua voi pilkata ja ivata.
SIllee piilosta :)
H.- Siilimuorikka3
Sussiunakkoon. Mikä aloitus?
Ahaa!!!
Hunkszin suuri tarve tulla esille ja määrätä on tullut esille.
Dejá vu!
Heureka!- flegmaatti
Sunnuntaiaamu opiskalijakämpässäni v1969 jolloin vastasin nykyiselle vaimolleni: Joo, joo!
Niin, naisten täytyy joskus ottaa opiskelijaplantut huostaan ja kosia. Monen miehen pelastus.
- flegmaatti
Missasinkojotain kirjoitti:
Niin, naisten täytyy joskus ottaa opiskelijaplantut huostaan ja kosia. Monen miehen pelastus.
En tainnut olla tyypillinen "planttu" koska takanani oli muutamia, levottomia poikamiesvuosia yhden tasavallan ja kahden kuningaskunnan alueella.
Laiskuuttani tunsin tarvetta vakiintumiseen mutta samalla sitoutuminen pelotti koska otin siihen liittyvät velvoitteet vakavasti.
Saattoi kyllä olla "pelastus" koska itse en olisi tehnyt aloitetta ja jossakin vaiheessa olisi kumppanin vaihto varmaan tullut vastaan.
"Vakiintuminenkin" lienee suhteellista. Kuukausipalkallisissa tehtävissä vaihdoin työpaikkaa ja paikkakuntaa 7 kertaa ja perhe muutti mukana.
Viimeisten vuosien 10 pätkää tapahtuivat päivälaskutuksella ja vaimon jäädessä puolustamaan linnaketta. Alkuun lapset olivat vielä kotona mutta loppuvuodet vaimo oli yksin. flegmaatti kirjoitti:
En tainnut olla tyypillinen "planttu" koska takanani oli muutamia, levottomia poikamiesvuosia yhden tasavallan ja kahden kuningaskunnan alueella.
Laiskuuttani tunsin tarvetta vakiintumiseen mutta samalla sitoutuminen pelotti koska otin siihen liittyvät velvoitteet vakavasti.
Saattoi kyllä olla "pelastus" koska itse en olisi tehnyt aloitetta ja jossakin vaiheessa olisi kumppanin vaihto varmaan tullut vastaan.
"Vakiintuminenkin" lienee suhteellista. Kuukausipalkallisissa tehtävissä vaihdoin työpaikkaa ja paikkakuntaa 7 kertaa ja perhe muutti mukana.
Viimeisten vuosien 10 pätkää tapahtuivat päivälaskutuksella ja vaimon jäädessä puolustamaan linnaketta. Alkuun lapset olivat vielä kotona mutta loppuvuodet vaimo oli yksin.Huomenta Lassi@
Suomalainen Joo, joo huvittaa täällä.
Opiskelu
Naimisiinmeno
Lapset
Uusi opiskelu
Yrittäjäksi ryhtyminen
Ero
Talon osto
Siinäpä nuo. Alkuperäinen opiskelu ei kantanut, jouduin hanttihommiin ja juuri ennen neljääkymppiä piti opiskella uudestaan.
Naimisiinmeno ei sinänsä kannattanut pitkälle, mutta en voi sanoa että olisi epäonnistunutkaan vaikka eroon päättyi. Sain paljon.
Yrittäjäksi ryhtyminen oli vikatikki siinä mielessä, että ei kantanut kauas. Paljon opin silti.
Ero. Mitäs tähän sanois. Ei ollut vaihtoehtoja, ei ole mitään mitä voisin katua.
Talon osto. Saas nähdä. Monta hienoa hetkeä tuonut, suorastaan uuden sisällön elämään. On myös vienyt jonkun verran yöunia.
Entäs aloittaja?- Vuokrallakin-voi
Paappa talo lihoiksi, loppuupi painajaiset.
- Siilimuorikka3
No minä justiinsa mietin et olen tavallaan aina ajautunut elämän virrassa ilman sen kummempia suuria ponnisteluja tai vääntöä. Asiat ovat solmineet itsekseen tapahtumasta toiseen. Isoistakin.
Vuokrallakin-voi kirjoitti:
Paappa talo lihoiksi, loppuupi painajaiset.
Ja tylsistyisin kuoliaaksi? :)
Siilimuorikka3 kirjoitti:
No minä justiinsa mietin et olen tavallaan aina ajautunut elämän virrassa ilman sen kummempia suuria ponnisteluja tai vääntöä. Asiat ovat solmineet itsekseen tapahtumasta toiseen. Isoistakin.
Vai onko niin, että kun saa tarpeeksi etäisyyttä asioihin, ne ei tunnu enää isoilta?
hmp.f kirjoitti:
Vai onko niin, että kun saa tarpeeksi etäisyyttä asioihin, ne ei tunnu enää isoilta?
Varmaan osittain noinkin mutta mulle on usein käynyt niin että kun on ollut joku muutoksen tarve ja olen vetuloinut siinä kauan, elämä on antanut minulle tarjottimella vaihtoehdon johon on ollut hyvä (ei helppo) tarttua. Vähän niin kuin voisi sanoa että palaset ovat aina loksahtaneet paikoilleen.
- Slunkisti-vaan-olemaan
Elon palapeli ei tule valmiiksi ikuna.
Niillä Aa nelosilla mitä on saanut, oli ne tyhjiä tai täysiä, kannattaa elää.
Toki niihin voi tehdä omia korjauksia tilanteen mukaan.
Huominen ei tule sen sukkelammin kuin kellon viisarit näyttää.
Vähät kellostakaan. Kyllä maisema näyttää onko päivä vai yö, ja sisäinen rytmi kertoo pitääkö nukkua vai herätä.
31.1.13 pistin kaupan ovet kiinni
totaalisesti hypättiin tyhjän päälle
mutta se kannatti
huomattavasti helpompi hengittää
henkisestä uupumuksesta toipuminen vei aikansa
mutta tällä hetkellä olo on parempi
kun koskaan viimeiseen kahteenkymmeneenkahteen vuoteen
ja tää reilu neljä vuotta on muuttanut mua ihmisenäkin
joidenkin mielestä parempaan ja joidenkin mielestä huonompaan suuntaan
pääasia että saan olla oma itseni ja itse voin hyvin omassa itsessäni :)Onneksi olkoon. Joksus vaan on sellainen tilanne et naisen täytyy tehdä mitä naisen täytyy tehdä. Päätöksenteko etenkin kun ei tiedä tulevasta vaatii voimia mutta joksu näin on toimittava. Onneksi olkoon rohkeudesta.
Missasinkojotain kirjoitti:
Onneksi olkoon. Joksus vaan on sellainen tilanne et naisen täytyy tehdä mitä naisen täytyy tehdä. Päätöksenteko etenkin kun ei tiedä tulevasta vaatii voimia mutta joksu näin on toimittava. Onneksi olkoon rohkeudesta.
kiitos
vaikka se ensin pelotti
niin loppujen lopuksi se pelasti.aina.i.ankeinen kirjoitti:
kiitos
vaikka se ensin pelotti
niin loppujen lopuksi se pelasti.Totta. Päätöksen teossa aina ei tiedä mitä sen jälkeen on edessä. Mutta jos ei muuta vaihtoehtoa poistua tilanteesta näe niin hyppy on tehtävä.
En käyttäisi sanaa teko vaan päätös, joka sai minut luopumaan vakinaisesta virasta ja lähtemään viransijaiseksi tälle paikkakunnalle.
Sijaisuus kyllä vakinaistettiin ja vakiinnuin muutenkin.Missasinkojotain kirjoitti:
Aivan, ois vaan niin helppoa jäädä tuleen makaamaan ja voivottelemaan :).
Mikkelissä oli ihan kiva olla, mutta jokin veti Etelä-Karjalaan ja täällä olen asunut lähes 39 vuotta.
Ancelina kirjoitti:
Mikkelissä oli ihan kiva olla, mutta jokin veti Etelä-Karjalaan ja täällä olen asunut lähes 39 vuotta.
Aivan. Mutta kun joitakin saa muutokseen se että on "huono olla".
- Suuntana-suomi
Poliisi.
Muutti elämäni suunnan.
Eräänä kesäyönä pysäytti.
Ajat poika väärään suuntaan.
Polkupyörällä.
Ei puhalluttanut.
Kun tangossa ei ollut juoppoutta. - reppuriika
Minulla ei ole kyllä ollut pitkään aikaan sellaista tekoa ja tai päätöstä, joka olisi muuttanut arkeani ja elämää ratkaisevasti. Kaikki muutos on tapahtunut ajan kanssa ja pikkuhiljaa vähitellen. Työasiatkin jäivät asteittain pois.
Jos jotain radikaalia ja tavanomaisesta repäisevää olisi kai muutto toiseen asuntoon, tai muutto uudelle paikkakunnalle, tai vaikka hurahtaminen parisuhteeseen. Voisisi se kai olla vaikka uusi harrastus, työ tai vapaaehtoisjuttu.
Te naureskelette tietenkin, mutta kyllä minulle on usein profetoitu että elämäni tulee vielä muuttumaan paljon tästä mitä nyt on pitkään ollut. Se kai on jokin uusi tehtävä. Olen tyyppi "jalatmaassa", etten kyllä noita ennusteluja mieti. Tuli vain mieleen aloituksen myötä.
Ihan mukavaa ja sopivasti vaihtelevaa arki on nytkin. Jos terveys pysyy tällaisena, niin en kyllä kummoisia muutoksia edes kaipaa. Minulle riittää tämä. - Virheettömästikin
Haastoin 20 vuotta sitten yhden nilkin vastaamaan teoistaan, mutta peruin, koska en jaksanut ruveta pitkää riitaa. Rahaa menetin parin kuukausipalkan verran, joskus vieläkin harmittaa, ei niinkään raha vaan se että olin oikeassa ja annoin periksi. Koska oli ketku muillekin, toivon että joku muu olisi koulannut. Muutuin araksi kaikkien riitojen suhteen.
Avioero oli rankka, mutta olen siitä päivä päivältä tyytyväisempi, katkeruus on kaikonnut. Elämä lähti eri suuntaan. Nyt olisi siinä liitossa vallan hirveä olla. Auttaisin exääni, jos hän antaisi minun auttaa.
Olen joskus sanonut tai tehnyt jollekin niin typerästi että vieläkin harmittaa. Kun tapaamme taivaassa, pyydän anteeksi. Niiltä jotka elävät, olen pyytänyt kohtapuolin tapahtuman jälkeen. Se muutti minut harkitsevammaksi.- Psykoterapeutitar
Joskus mietin, miten naimisiin meno ja ero ovat toisille merkityksillisiä elämään vaikuttavia asioita. Aikoinaan, naimisiin mennessäni, elämäni jatkui ihan samanlaisena kuin ennenkin ja neljännesvuosisadan jälkeen erotessani, en huomannut mitään muutosta. Ei ollut suuntaan tai toiseen elämän suuntaa muuttava tapahtuma!
- flegmaatti
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Joskus mietin, miten naimisiin meno ja ero ovat toisille merkityksillisiä elämään vaikuttavia asioita. Aikoinaan, naimisiin mennessäni, elämäni jatkui ihan samanlaisena kuin ennenkin ja neljännesvuosisadan jälkeen erotessani, en huomannut mitään muutosta. Ei ollut suuntaan tai toiseen elämän suuntaa muuttava tapahtuma!
Siis, avioitumisella ei ollut mitään merkitystä elämässäsi? Avioliittosi vaikuttaa todella merkityksettömälle!
Oma elämäni muuttui radikaalisti. Edesvastuuttoman poikamiehen levottomasta elämästä avioliiton juridisista velvoitteista tietoisen, vastuuntuntoisen perheen elättäjän tulevaisuuteen.
Aloittaja kysyi toiveiden toteutumisesta. Omalla kohdallani toiveet lienevät olleet niin vaatimattomia, että ne ovat ylittyneet kaikissa suhteissa. - Psykoterapeutitar
flegmaatti kirjoitti:
Siis, avioitumisella ei ollut mitään merkitystä elämässäsi? Avioliittosi vaikuttaa todella merkityksettömälle!
Oma elämäni muuttui radikaalisti. Edesvastuuttoman poikamiehen levottomasta elämästä avioliiton juridisista velvoitteista tietoisen, vastuuntuntoisen perheen elättäjän tulevaisuuteen.
Aloittaja kysyi toiveiden toteutumisesta. Omalla kohdallani toiveet lienevät olleet niin vaatimattomia, että ne ovat ylittyneet kaikissa suhteissa.Ei ollut merkitystä, ei! Ei vaikuttanut mihinkään! "Avioliitto" oli todella merkityksetön. En koskaan edes puhu koko asiasta erikoisemmin.
Aivan. Suuret muutokset vaativat rohkeutta ja voimia. Usein kiltit ihmiset jäävät tuleen makaamaan ja kärsivät mieluummin itse ennen kuin loukkaavat muita.
- Psykoterapeutitar
Päättäväisyyttä ja oikean tilanteen!
- eppu2
Kyllä sitä tähän ikään mennessä sitä elämänlaivaa on jo tullut muutaman kerran käännettyä.
Viimeisin isompi käännös oli, kun muutin tänne pikkukaupunkiin.
Tämä on aika lähellä kesämökkiä.
Asiaa olin hautonut jo kauan, että sen teen, kun työt lopetan, tyytyväinen olen elämääni täällä.Positiivinen tavoittellinen etukäteen suunniteltu muutos, Tuo on parasta kun ei ole ajolähtöä.
Viimeksi on heilahtanut kunnolla kun muutin takaisin lapsuuteni kotiin, vanhaan mökkiin ihmisten ilmoille kunnan laitamille, kaukaa synkkien metsien yksinäisyydestä. Siitä siirrosta alkoi melkein kuin uusi ajanlasku ja elämä.
Mutulla tämänkin siirron tein niin kuin kaikki muutkin, tunteilla ja täysillä, elämä on hyvin pitänyt ja hellinyt, ei ole tarvinut katua.Hienoa että olet tyytyväinen. Kun suunnan vaihtaa yksin eikä siihen liity muita, se on helpompaa toteuttaa.
Nyt viimeksi--- ostan uuden auton joka toinen vuosi.
xx9 kirjoitti:
Ensimmäinen kun muutin pois
Suomesta.Nii :). Rattia pyörittämällä suunta vaihtuu.
- Ja-hepallakin-pääsee
Hän. On. Volvo mies. Mies henkeen ja vereen. Jos Volvosta pyörä puhkeaa, elämänsä romahtaa.
Miksi muuten vaihtaa edes renkaita kaksi kertaa vuodessa. Eikö kannattaisi ostaa uusi biili saman tein. - Detroitti
Ja-hepallakin-pääsee kirjoitti:
Hän. On. Volvo mies. Mies henkeen ja vereen. Jos Volvosta pyörä puhkeaa, elämänsä romahtaa.
Miksi muuten vaihtaa edes renkaita kaksi kertaa vuodessa. Eikö kannattaisi ostaa uusi biili saman tein.Kaiketi hän on Saabisti. Vaihtelee vanhoja Saappeja keskenään m96ja 99.
- KannattaaHaastaaItseään
Viimeisin, vaan ei toivottavasti viimeinen elämääni vaikuttanut päätös, oli ryhtyä parin pienen lapsen tukihenkilöksi ennakoivan lastensuojelun saralla. Nyt olen saanut pappaiässä seurata kyseisten lasten kehitystä jo kuudetta vuotta ja vaikka tapaamme vain pari kertaa kuukaudessa, olen luultavasti saanut itse vähintään sen, mitä olen kyennyt antamaan.
Kynnys lähteä mukaan toimintaan oli iso. En ole erityisen sosiaalinen ja vieraan perheen arkeen mukaan tuleminen ei ollut ihan helppo homma, vaikka viranomaistaho olikin mukana ja kurssitukset oli käytynä. Se askeleen ottamisen vaikutus elämääni on eläkkeellejäännin jälkeen ollut varmaan suurin viime vuosina. Ei se sentään elämäni suuntaa suuresti muuttanut. Sama arki kuin ennenkin hyvine ja huonoine puolineen.
Toki oman lapsenlapseni kasvun seuraaminen pappahommineen on ollut antoisaa, mutta siinä ei minun päätökseni tainnut paljoa painaa.Mukava lukea kirjoituksesi. Olet ollut rohkea.
Niillä lapsilla on ollut onnea kun ovat sinut lähelleen saaneet.
Kaikkea hyvää niin sinulle kuin kaikille lapsille.Tukihenkilötoiminta antaa sekä tukijalle että tuettaville paljon.Pienille lapsille riittää että on joku turvallinen aikuinen elämässä. Hienoa että sinunkaltaisiasi löytyy. Vanhuksille voisi ajatella samanlaista tukihenkilötoimintaa.
- KHI
Missasinkojotain kirjoitti:
Tukihenkilötoiminta antaa sekä tukijalle että tuettaville paljon.Pienille lapsille riittää että on joku turvallinen aikuinen elämässä. Hienoa että sinunkaltaisiasi löytyy. Vanhuksille voisi ajatella samanlaista tukihenkilötoimintaa.
"Vanhuksille voisi ajatella samanlaista tukihenkilötoimintaa. "
Kyllä sellaista on. Olen (vielä vähän aikaa) vapaaehtoistyössä myös SPR:ssä ja eräs paikallisosastomme hallituksen jäsen on mukana myös vanhuksiin kohdistuvassa ystävätoiminnassa. Toiminta polkaistiin paikkakunnallani pystyyn kolmisen vuotta sitten ja useita vapaaehtoisia on koulutettu ko. toimintaan. Tietääkseni siinä on taustalla useita tahoja seurakunnasta ja sosiaalitoimesta lähtien.
SPR:n paikallisosastomme pienimuotoinen tuki on vuosia kohdistunut myös paikkakuntamme veteraanitalon toimintaan. Nyt valitettavasti paikallisosastomme joutui lyömään lapun luukulle, kun edes hallitukseen ei enää tahtonut saada riittävän montaa vapaaehtoista.
Saunakavereissani on pari vanhaa jäärää, joiden "harrasteena" ovat sotaveteraanit. Heistä vanhempi on itsekin jo yli 80 vuotta ja nuorempikin yli seitsemänkymppinen. Sellaista hiljaista ruohonjuuritason toimintaa on varmaan paljonkin. He eivät vaan pidä meteliä itsestään.
Vapaaehtoiset eivät kuolleet talvisodassa, kuten intissä kouluttaja väitti, mutta välillä tuntuu, ettei talvisodan jälkeen uusiakaan paljoa ole syntynyt. - KHI
Missasinkojotain kirjoitti:
Ystäväpalvelun ajattelisin olevan eriä kuin tukihenkilötoiminnan.
Niinhän se onkin. Samantyyppistä toimintaa harjoitetaan kuitenkin paljon ja rajanvedot ovat melko epämääräisiä. Kyse on siitä, että vapaaehtoiset toimijat vastaavat sellaisiin ihmisten tarpeisiin, joihin virallisen sosiaalitoimen tai terveydenhoidon resurssit eivät riitä.
Tukitoiminta, jossa itse olen mukana, vaatii kurssitusta ennen aloittamista. Taustat tietenkin tarkastetaan. Se on lastensuojeluviranomaisten valvomaa ja edellyttää säännöllistä raportointia.
Useat "ystävätoiminnat" ovat varmaan vaatimuksiltaan kevyempiä, mutta koulutus ja muut vaatimukset tulee toki mitoittaa kohderyhmän ja tarpeen mukaan. Jos vaikka ulkoiluttaa pari kertaa viikossa vanhusta, joka ei itsenäisesti enää kykene ulkona liikkumaan, ei se paljoa koulutusta vaadi.
Tekemätöntä "työtä" meille eläkeläisillekin kyllä on, jos vaan haluaa tehdä.
- staka
Olin pitkissä housuissa kulkeva nuori nainen vuonna 1979. Sinä vuonna kävin lomamatkalla Dubrovnikissa, Jugoslaviassa. Huomasin että jugoslaavinaiset olivat paljon naisellisempia kuin me "radikaalit" suomalaiset. He olivat hoikkia (toki minäkin),pukeutuivat naisellisesti korkokenkiin ja hameisiin ja olivat ryhdikkäitä ja ylväitä. Tyylikästä!
Vaihdoin itsekin koko asiaa miltei tiedostamatta paljon naisellisempaan tyyliin. Tajusin asian vasta kun ihmiset alkoivat ihastella sekä asujani että myös minua itseäni, siis ilmiasuani. Taisi koko persoonallisuuskin samalla muuttua tyylikkäämpään suuntaan. Taidan olla vielä sillä samalla tiellä.
Onhan noita tärkeitä muutoksia ja päätöksiä elämän aikana tehty, mutta antaa nyt olla niiden muistelu :)- Kalteritangou
Helkkari, meitsikin on ollut Jugoslavian Dubrovnikissa samana vuonna, syksyäköhän se oli. Sen "teon" jälkeen joka toden totta muutti koko elämän suunnan.
- mitä-kyselet-oletko-pipi
Ei ole mitään tekoja,
samaa rataa elämä kulkee aivan syntymästäni asti,
lottovoittakaan ei muuttanu elämää mitenkää,
nooh,
ehkä hieman vakaammaksi, ei tarvi hulehtia huomisesta,
muuten samat unelmat on ja pysyy,
sama tyyppi olen aina ollu, vakaa ja rehellinen, uskovainenki,
ilmeisesti olen samanlainen hamaan hautaan asti,Missasinkojotain kirjoitti:
Pipi ei ole se joka kysyy vaan se joka vastaa tolleen.
Eihän hän välttämättä pipipäätä tarkoittanut? Saattoi olla aidostikin huolissaan?
hmp.f kirjoitti:
Eihän hän välttämättä pipipäätä tarkoittanut? Saattoi olla aidostikin huolissaan?
No joo, myönnän. Ensivaikutelma nikistä oli vaan tuo ja ihan mututuntumalta siltä pohjalta vastasin :D. Ja tuleeko aloituksestani vikutelma että olisin pipi?
Missasinkojotain kirjoitti:
No joo, myönnän. Ensivaikutelma nikistä oli vaan tuo ja ihan mututuntumalta siltä pohjalta vastasin :D. Ja tuleeko aloituksestani vikutelma että olisin pipi?
Saattaisi tullakin. On sellainen fiilis että sulle on viime vuoden aikana ollut jotain rankkaa käynnissä. Ja nyt sä pähkäilet syvällisiä... Mistäs me voidaan tietää :)
Eiks se ole parempi että tunnustelee kuin tömistelee :))hmp.f kirjoitti:
Saattaisi tullakin. On sellainen fiilis että sulle on viime vuoden aikana ollut jotain rankkaa käynnissä. Ja nyt sä pähkäilet syvällisiä... Mistäs me voidaan tietää :)
Eiks se ole parempi että tunnustelee kuin tömistelee :))Aivan. Kukaan ei voi tietää mitä kullakin on menossa jos ei sitä ite sano :). Mutta ehkä aiheissa kuitenkin jotain siitä voi havaita. Toisaalta minä tykkään syvällisestä ja olen kiinnostunut ihmisten ajatuksista aina kustakin aiheesta. Tän ikäisillä kuitenkin kun sitä kokemusta jo tuppaa olemaan.
Minä otin tuon "mitä kyselet oletko pipi" -nikin tömistelynä :D. Tai ainakin hyökkäävänä tunnusteluna .- New-age
Kun aihe on, mikä teko on muuttanut elämäsi suunnan.
Ei mikään teko. Minusta omat päätökset vaikuttavat.
Nuorena: tuo mies, tuon kanssa lapsi, tuo mies. Muutot sinne, tänne ja tuonne tarkoin harkitusti. Ei ulkopuolelta tulleet asiat vaikuta, vaan omat valinnat.
Lapsen syntymä on varmasti ollut mullistavinta. Olin juossut juoksuni ja olin valmis elämään lapsi edellä, kunnes hän pyrähti kotoa. Pikkuelämässä uudet tilanteet toki ovat muutoksia, mutta kun näin kirjoitettuna katselee, ei mitään raflaavaa ole tarjota. New-age kirjoitti:
Kun aihe on, mikä teko on muuttanut elämäsi suunnan.
Ei mikään teko. Minusta omat päätökset vaikuttavat.
Nuorena: tuo mies, tuon kanssa lapsi, tuo mies. Muutot sinne, tänne ja tuonne tarkoin harkitusti. Ei ulkopuolelta tulleet asiat vaikuta, vaan omat valinnat.
Lapsen syntymä on varmasti ollut mullistavinta. Olin juossut juoksuni ja olin valmis elämään lapsi edellä, kunnes hän pyrähti kotoa. Pikkuelämässä uudet tilanteet toki ovat muutoksia, mutta kun näin kirjoitettuna katselee, ei mitään raflaavaa ole tarjota.yllä ulkopuoliset asiat vaikuttavat jos olet jonkin suhteen tyytynmätön. Usein elämä nakkaa eteen mahdollisuuden joka muuttaa tilanteen. Siihen pitää vain tarttua.
- New-age
Missasinkojotain kirjoitti:
yllä ulkopuoliset asiat vaikuttavat jos olet jonkin suhteen tyytynmätön. Usein elämä nakkaa eteen mahdollisuuden joka muuttaa tilanteen. Siihen pitää vain tarttua.
Niin, sanon kohtalon koukkusormeksi, kun tapahtuu odottamattomia.
Mutta harkitsevat ihmiset eivät ihan helposti heittäydy mihin vaan, koskaan, koska kokisivat olevansa tuuliviirejä ja kun se ei ole sitä omaa persoonallisuutta. Jotenkin pidän sitä nuoruuteen ja lapsellisuuteenkin kuuluvana. Ei vaan sovi.Toisekseen olen tyytyväinen nyt. Ei kannata tehdä ongelmia, jos niitä ei ole.
Olen miettinyt, että kun on äkkiä joutunut auttamaan tai tukemaan toista, se on merkityksellisintä. Että osaa antaa aikaa ja auttaa.
Ihailen suuresti niitä, jotka sitoutuvat esim. vapaaehtoistyöhön toisten hyväksi. New-age kirjoitti:
Niin, sanon kohtalon koukkusormeksi, kun tapahtuu odottamattomia.
Mutta harkitsevat ihmiset eivät ihan helposti heittäydy mihin vaan, koskaan, koska kokisivat olevansa tuuliviirejä ja kun se ei ole sitä omaa persoonallisuutta. Jotenkin pidän sitä nuoruuteen ja lapsellisuuteenkin kuuluvana. Ei vaan sovi.Toisekseen olen tyytyväinen nyt. Ei kannata tehdä ongelmia, jos niitä ei ole.
Olen miettinyt, että kun on äkkiä joutunut auttamaan tai tukemaan toista, se on merkityksellisintä. Että osaa antaa aikaa ja auttaa.
Ihailen suuresti niitä, jotka sitoutuvat esim. vapaaehtoistyöhön toisten hyväksi.Puhumme varmaan eri asiasta :). Minä paremminkin voisin kuvailla omia juttujani siten että asioilla on tapana järjestyä.
- New-age
Missasinkojotain kirjoitti:
Puhumme varmaan eri asiasta :). Minä paremminkin voisin kuvailla omia juttujani siten että asioilla on tapana järjestyä.
Näköjäs et ymmärtänytkään ollenkaan.
Ehkei me puhuta eri asiasta vaan suhtautumisesta eri tavoin.
Mä painotan omaa aikuisen harkintaa ja päättämistä.
Luonto on ainut, mille ei ihminen aina voi mitään.
Juuri tuo, että asioilla on tapana järjestyä: en voi hypätä viereen ja
"katsella asioita" ikäänkuin ulkopuolelta. Kyll mä olen subjekti ja asiat ovat objekteja, eikä subjekteja.
Tämä menee nenänkaivuuksi. Ei kannata väkisin vääntää. New-age kirjoitti:
Näköjäs et ymmärtänytkään ollenkaan.
Ehkei me puhuta eri asiasta vaan suhtautumisesta eri tavoin.
Mä painotan omaa aikuisen harkintaa ja päättämistä.
Luonto on ainut, mille ei ihminen aina voi mitään.
Juuri tuo, että asioilla on tapana järjestyä: en voi hypätä viereen ja
"katsella asioita" ikäänkuin ulkopuolelta. Kyll mä olen subjekti ja asiat ovat objekteja, eikä subjekteja.
Tämä menee nenänkaivuuksi. Ei kannata väkisin vääntää.SINÄ et ymmärtänyt mimnua. Suhtautuminen aioihin ei aina riitä. Mutta kuten totesitkin, turha jatkaa, samaa leveliä ei taida löytyä.
- eenokki-pipi
Missasinkojotain kirjoitti:
Aivan. Kukaan ei voi tietää mitä kullakin on menossa jos ei sitä ite sano :). Mutta ehkä aiheissa kuitenkin jotain siitä voi havaita. Toisaalta minä tykkään syvällisestä ja olen kiinnostunut ihmisten ajatuksista aina kustakin aiheesta. Tän ikäisillä kuitenkin kun sitä kokemusta jo tuppaa olemaan.
Minä otin tuon "mitä kyselet oletko pipi" -nikin tömistelynä :D. Tai ainakin hyökkäävänä tunnusteluna .Menitkö kateudesta vihreeksi, ku toinen oli saanu lopptovoiton,
vai mikä sai sinut noin hermostumaan,
ei kertonu kuinka suuren tai pienen hah,
koita kestää, eenokki-pipi kirjoitti:
Menitkö kateudesta vihreeksi, ku toinen oli saanu lopptovoiton,
vai mikä sai sinut noin hermostumaan,
ei kertonu kuinka suuren tai pienen hah,
koita kestää,Mistä sie päättelit semmosta et oisin hermostunu :)? Onnea vaan lottovoitosta, raha ei aina ratkaise.
- raha-ratkaisee
Missasinkojotain kirjoitti:
Mistä sie päättelit semmosta et oisin hermostunu :)? Onnea vaan lottovoitosta, raha ei aina ratkaise.
Raha kummasti rauhottaa,
raha on lääke
huomaa,
eihän muuten ahneet johtajat olisi keksiny soluttautua eduskuntaan tekemään lakipykäliä ,
niin että valtiolta mijoonien kähmintä tulee lailliseksi,
rahalla on suuri voima, raha-ratkaisee kirjoitti:
Raha kummasti rauhottaa,
raha on lääke
huomaa,
eihän muuten ahneet johtajat olisi keksiny soluttautua eduskuntaan tekemään lakipykäliä ,
niin että valtiolta mijoonien kähmintä tulee lailliseksi,
rahalla on suuri voima,Juu, kyllä rahan puute saa aikaan monenlaista murhetta, kuten liika rahakin. Joten en ole kade kun omat rahani ainakin toistaiseksi ovat riittäneet oman elämäni kattamiseen.
- Välttämätönvaihdonväline
Rahan valta, niin kuin muukin valta, sokaisee. Sillä on voimaa, mutta huonoa, väärää ja negatiivista sellaista, ei mitään hyvää tuottavaa, kenellekään.
Raha ei edes rauhoita eikä siitä lääkkeeksikään ole, rikaskin kuolee ja manit jäävät tänne. Kuinka monta miljoonikkoa tai miljardikkoa on elänyt yksin onnettomana peläten rahojensa puolesta. Välttämätönvaihdonväline kirjoitti:
Rahan valta, niin kuin muukin valta, sokaisee. Sillä on voimaa, mutta huonoa, väärää ja negatiivista sellaista, ei mitään hyvää tuottavaa, kenellekään.
Raha ei edes rauhoita eikä siitä lääkkeeksikään ole, rikaskin kuolee ja manit jäävät tänne. Kuinka monta miljoonikkoa tai miljardikkoa on elänyt yksin onnettomana peläten rahojensa puolesta.Kyllä se siinä mielessä rauhoittaa kun on laskupinkka ja tietää että rahaa niiden kuittaamiseen on :).
- Himmelsauge
Minä olen melkoisen määrätietoinen ihminen. Kovin isoja mutkia ei tarvitse tehdä kun on valppaana ja vaivautuu käyttämään järkeään siinä suhteessa kun sitä on. Ei minulla ole mitään helppoa ollut, siksi en leikittele elämällä, kuten joskus nuorena ihminen saattaa tehdä. Asennemuutokset, suuntaan tai toiseen, olen aina ilahtunut kun pystyn muuttamaan tarvittaessa asennettani, ne on niitä ahaa! elämyksiä 😀
- tappaillaan
Vuosi sitten vastaasin viestiin, joka johti seurusteluun ja rakastumiseen. On molemminpuolista.
- tööttt
Vain pelkkää surua ja pettymystä tuotti elo, avioero kenties viisain ratkaisu minkä pystyin tekemään vaikka tulikin maksamaan lähes kaiken mitä koko elon aikana oli pystynyt kokoamaan - vammaiselo opettanut enempkin käveleen hitaasti nilkuuttaen - ja opettaa pitämään varmaan jatkossakin lärvin kiinni koska olen oppinut että asioilla mistä edes yritin saada immeiset keskustelemaaan - tulkittiin aina pelkäksi vain pelkäksi huomiohakuisuudeksi ja voitontavoitteluksi - syvästi häveten nuolee haavansa ja kiroten ittensä painuu maan tomuun takaisin. Ei tullu ees mtään hevonpeffaa tästäkään mielipuolesta ryysyrannan edustajasta.
No mutta.
Elo on semmosta. Vaikka itse odotat muuta et saa välttämättä mitä odotat. Missä vika, itsessäkö vai omissa epärealistisissa odotuksissa. Siis odottaa sellaista mitä ei edes ole olemassa.
Kuitenkin. Jokainen ihminen on arvokas. Ei kannata mitäta itseään toisten kautta vaan omana itsenään. Olenko sellainen millainen haluan olla?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Perussuomalaiset kirjoittaa vain positiivisista uutisista
Ei tarvitse palstaa paljon seurata, kun sen huomaa. Joka ainoa positiivinen uutinen Suomen taloudesta tai ylipäätään, ni1207061Kuka on UMK-suosikkisi? UMK26 paljastuksia lauantai 28.2.
UMK26 tänä lauantaina! UMK26 tulee suorana Tampereelta ja nyt selviää, kuka pääsee edustamaan Suomea Euroviisuihin. M1174830L/over ja Jani Volanen! Minkä arvosanan 4-10 annat roolityöstä?
Psykologinen trilleri L/over - ikuisesti minun on koukuttanut tv-katsojat ruudun ääreen. Kun Roosa (Krista Kosonen) tapa634086TTK:n jättänyt Vappu Pimiä rehellisenä MasterChef-kuvauksista: "Höh..."
Vappu Pimiä on uusi MasterChef Suomi -tuomari. Viime vuonna Tanssii Tähtien Kanssa jäi taakse, ja nyt vuorossa on uusi a143404Natomaa hyökkäsi Iraniin
Näemme nyt tällä hetkellä Natomaan nimeltä Yhdysvallat, joka toimii aika pitkälti perinteisen kansainvälisen lain ulkopu7052163Trump aloitti III maailmansodan tänään.
Narsisti ja mielipuoli Trump pitäisi saada pois, miten se onnistuisi parhaiten?2481546- 671405
Rakas tiedät, että toivoisin
Kuulevani sinusta. Tiedät, että viestisi tekisi minut ihan onnelliseksi. Että äänesi kuuleminen saisi minut leijumaan ja581388Osaako kukaan sanoa?
Mikä on syy siihen, että apulaisidiootti yrittää kaikin keinoin haitata kaikkea yrittämistä Ähtärissä? Nyttkin pilkkaa j561344Mistä se kertoo
Näin miehen pitkästä aikaa. Samantien iski sellainen paineen tunne rintaan, sitä ei ole ollut vuosiin. Ja nyt olen siitä211069