Henkilökohtaisille avustajille tukiketju:D

Hei!
Ajattelin aloittaa tälläisen keskustelun johon voi avustajat avautua työnpaskamaisista puolista:) (huom! älä kerro mitään mistä sinut tai avustettava voidaan tunnistaa!!)
Koska itsellä siis se tilanne että ei ole työkaveria joten ei voi purkaa oikein kellekään...
Vaikka siis itselläni on aivan ihana työpaikka, on silti kurjiakin puolia työssäni mm. alle kympin palkka, iltavuorosta suoraan aamuun, pesut, avustettavan liiallinen kiintymys/yritys luoda kaverisuhde ymsyms
Ja en voi minnekään ikinä avautua koska lähipiiri ei tee tätätyötä joten eivät mm voi ymmärtää miksi esim kuumassa pesutilassa toisen kuuraus voi joskus olla vaikeata/uimapuvun kiskominen toisen nihkeälle iholle on aika...intiimiä ja ei niin mukavaa, suihkutuolit eivät ole turvallisia vaan itseäni ainakin pelottaa avustettavan puolesta-.-
Ja en kaipaa nyt mitään ammatinvalinta kysymys tyyppisiä vastauksia, vaan ihan vain yleistä pahan olon purkamista/marisemista/stressin poistoa:) samalla voidaan tsempata täällä toisiamme:D
Ja tietysti antaa vinkkejä ja uusia näkökulmia tähän työhön:)
Itse ainakin kaipaisin vinkkejä miten mm. busseilla kulkeminen pyörätuolin kanssa hoituisi paremmin (kuraa ja soraa niissä kahvoissa ja hirvee kykkiminen että saa sen ns rampin alas) ja muihin tälläisiin yleisiin ongelmiin.
Ilmianna
Jaa

28 Vastausta


Heippa ap!
Ootko ollu kauankin alalla? itsellä menossa kolmas vuosi ja homma on ollut muuten ihan mukavaa puuhaa, mutta nykyinen työnantaja on hieman katkeroitunut tapaus:(
Saattaa mennä parikin päivää hyvin, mutta sitten vedetään nyyhky/vammaiskortti joka asiaan ja helpoimmatkin asiat mitkä pitäisi yhdessä tehdä jää mun vastuulle.
Eli juurikin pukemiset jotka sujui edellisenä päivänä hyvin ja omatoimisesti onkin sitten vamman takia liian "haastavia" ja jos eilen pystyi hyvin hakemaan vesilasin tai kaukosäätimen niin tänään ei sitten pysty koska on niiin huonokuntoinen vamman takia...
Itse ajattelin kitkutella vielä muutaman vuoden ainakin tässä työssä (koska nykyisellä sopimuksella on enemmän vapaa-aikaa eli sen suhteen en valita)
Harmi vaan kun oma selkä on mennyt ihan rikki vaikka luvattiinkin että mitään nostoja ei ole... paskaa puhuivat, nytkin saan päivittäin nostella monissa huonoissa asennoissa ja selkä on kipeytynyt pahasti:( eli ainakin sairaslomalle pääsen tätämenoa hyvin pian.
Ja kenellekkään on turha valittaa kun mitään muutosta ei tule tapahtumaan... jos työnantaja menettää oikeuden toimia työnantajana se tarkoittaa sitä että lennän pihalle koska kaupungin omat työntekijät tulee tekemään työt ja jos en menetä työtä ja tämä tapaus jatkaa pomona olen parinvuoden sisään sairaslomalla... ei ole valoisaa tulevaisuutta luvassa, ainoastaan karenssi, työttömyys, kipeäselkä ja hyvin epävarma tulevaisuus.
Voi ettäkun joku edes nostaisi avustajan palkkaa-.- jaksaisikin paremmin jos palkka olisi parempi kuin 9.63€
mutta tsemppiä sulle ap! ehkä vielä joskus meille avustajillekin tulee paremmat ajat!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Just toi että jos marisen niin menettääkö oikeuden olla työnantajana jollo lentäsin pois ja hänel tulis uudet avustajat. Uusi Systeemi vois olla hänelle sama ku joltai tuntus vankilas. Hän kyl tekee mielestäni laittomasti joko tahallaan tai huolimattomuuttaan. Sakot sietäs saada ja varotuksen. Mutta se työnantajuuden menetys ois hänelle pahempi ku isot sakot. Oon sitte valinnan paikalla. Kärsinkö hänen laittomista toilailuistaan nahoissani. Vai tuonko epäilykseni julki. Jonkinlaisii pienen mittaluokan talousrikoksii epäilen. Käry käy jokatapaukses varmaa ennemmi tai myöhemmi. Mitä myöhemmi sen pahempi. Vai pitäskö kiristää "kantelen susta jollet lopeta nyt hyvän sään aikaan" mitä jos epäilenkin syytöntä? Sitte vois uhkailla ja toteuttaa uhkauksen tarvittaessa eikä siitä koituis hänelle harmia. Toisaalta se vammaiskortti: hups, en mä huomannu, siinä kävi vahinko, painoin varmaa unissani väärää nappia tietsikasta ku vamman takia nukahdin ja sitte ne rahat vaan vahingossa siirty väärälle tilille. Ja perään avuton, herttainen, viaton hymy. Pääsis ku koira veräjästä syytön tai syyllinen ja kun on viel niin pikku juttu kyseessä. Siis harmittaa huolimattomuus raha-asioissa. Joskus ne rahat siirtyy toiseenki suuntaan vahingos jote kai se on aitoa huolimattomuutta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
No moi!
Itseä häiritsee se, ettei palkalla tule toimeen. Työskentelen yli 4h/vk eli olen kai tilastoissa työllinen. Mutten tee 18h/vk eli tyött.turvaa ei kerry. Toisaalta teen nyt iltatunteja, joten tuntipalkka on hyvä. Iltatyö sopii myös. Tulispa kesä ja voisi pyöräillä matkat, tympii toi kävely. Toisissa olosuhteissa saisin lisää työmarkkinatukea palkan päälle, mutta nyt olen riidoissa työkkärin kanssa.

Varsinainen ongelma on tuo kiintymysjuttu. Avustettava haluaisi jo hoivakotiin, muttei pääse. Jos hän nukkuu pois, suren varmasti. Ei haittaa, jos pyrkii kaveriksi, mutta pelkään tuota kiintymystä. Asialliset välit meillä on ja hän aina kiittää yms. kaunista käytöstä. Valittaa jonkin verran kyllä ja samat jutut koko ajan. Fyysisesti homma ei ole raskasta.

Jatkoja teille!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
No, nyt homma muuttui vähän raskaammaksi, kun avustettava tuli leikkauksen jälkeen kotiin eikä vielä pärjää entiseen malliin.
Kertoili sitten avioliittonsa vaikeuksista, joita ei kuulemma ole kertonut jälkikasvulleenkaan. Eli kertomansa mukaan oli useampia "kolmansia osapuolia". En tietenkään tiedä, onko totta ihan joka sana, mutta voi ollakin. Koen tuollaisen henkisenä taakkana. Eli mieluiten olisin ollut kuulematta noita juttuja.
Yritin sitten jutella, että lapsilla menee hyvin, on työtä ja perhettä ja asunto, vaikken ole heidän asuntojaan nähnytkänn. Ja sisaruksiinkin on hyvät välit. Hän jatkoi avioliitostaan.
Maattuaan sairaalassa hän on nyt kyllä tyytyväisempi kotona oloon.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nyt yx kollega irtisanoutui ja mulle tarjoutui mahdollisuus tehdä 6+6h lisää. Hyppäsin riemusta ja lupasin heti tehdä ne tunnit. Tuli kyllä mieleen, että joskus tykkään juoda sunnuntaikaffeet sukulaisten kanssa ja tuo sitoo aika tavalla.
Sitten soitti lomittaja, joka olisi joka tapauksessa saanut tehdäkseen pari iltaa. Parin illan tekemisestä ei kuulemma hänelle tule oikein hyötyä. Keskusteltiin pitkään ja yritin sanoa, että harkitaan nyt vielä.. "Ei, kun pitää ilmoittaa tällä viikolla.." Käsitin, että hänellä oli mahdollisuus saada jotain muuta työtä. Ehdotin, että hän tekisi sitten sitä toista hommaa.. "Ei, kun hän on luvannut avustettavalle".. Lopuksi päätettiin, että hän tekee joka toisen sunnuntain. "Sulla on mieskin elättämässä ja mun pitää tuota lasta elättää.. vähensivät asumistukeakin, kun täytti 18v."
Tienaan nyt sitten tyött.turvaa joka toiselta viikolta eli pitäisi vuosi tehdä tuota hommaa, että olisi oikeus päivärahaan. Muualta ei oikein saa sopivia lisävuoroja.
Tuo lomittaja on selästään tk-eläkkeellä ja tulee mieleen, että se kaventaa avustettavan liikkumista, jos lomittajan aikaan ei ole ylösnostajaa huonona päivänä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Juu tiedän tuon tunteen tuosta kiintymis jutusta -.- toisaalta ei itseäkään haittaa että avustettava kiintyy, mutta itse pelkään että mitäs sitten jos menee yli? miten saan pidettyä suhteen vain ammattimaisena ilman että loukkaan tunteita? tai pahimmassa tapauksessa lennänpihalle -.- vammaisen mieli ei vain toimi niinkuin tavallisen ihmisen ja joskus suorastaan pelottaa kun ihminen joka ei tajua mikä on oikein tai reilua työntekijöitä kohtaan on työnantaja!!! välillä ollut tilanteita että on pitänyt vääntää rautalangasta että saan merkata ylityötunnit vaikka "oli niin kivaa ettei tuntunut työltä" kun joskus on vain niin raskaita päiviä:( kuka meitä avustajia auttaa?
t:ap
Ilmianna
Jaa
Hieno idea tämä tukiketju! Itse mietin juuri eillen samaa.
Olen ollut jo useammalla avustettavalla avustamassa niin pitempiä aikoja kuin lyhyitä sijaisuuksia. Jonkin aikaa sitten iskin ns. kultasuoneen, kun sain vakkarikokopäivätyön. Ihana avustettava ja perhe! Mutta avustettavan virkeystila on niin alhainen, että tylsistyn täällä. Kysyn mitä apuja tarvitsee niin eipä mitään tavanomaisten siirtymisten, ruokailuiden ja vessareissujen lisäksi. Siivoilen täällä, mutten mitään isoja hommia ilman työnohjausta viitsisi alkaa tekemään ajan kuluksi.
Ilmianna
Jaa
Pitäkää ääntä kunnanvaltuutettujen suuntaan.
Sama sanoma liikennöitsijöille, että bussin oven kohdalle matalampi tasainen alue ja bussin rakenne sellaiseksi, että laskeutuu pysähdyksen ajaksi 10 cm korkeudelle tai vieläkin alemmaksi. Mutta miten se onnistuisi? Osataanko rakennus saati bussi?
On tällaisia nähty.
Ilmianna
Jaa
Pitkässä ketjussa kyseltiin palkasta lomautuksen aikana. Eli avustettavan sairaalassaolon ajaksi vakiavustaja lomautetaan. Lomautusajalta saa peruspalkan 2vk ajalta, ei lisiä. Samoin, jos avustettava ei enää tarvi avustajaa.

Määräaikaista avustajaa ei voi lomauttaa (tes) eikä irtisanoa (laki) ellei asiasta ole sovittu työsopimuksessa. Toisaalta, jos avustaja lähtee kesken määräaikaisen sopimuksen, voi menettää lomakorvauksen t. lomarahat.
Ilmianna
Jaa
Kiva 'tavata' teitä muita. Olen nyt ollut muutaman kuukauden avustajana, tällä hetkellä kaksi avustettavaa, kaksi hyvin erilaista ihmistä. Toinen on itse ollut omaishoitajana, on huumorintajuinen, älykäs ja huomaavainen, sen minkä vaivoiltaan pystyy. Työmatkakaan ei ole tuhottoman pitkä ja kilometrikorvaus on aika hyvä. Menen hänen luokseen surullisena hänen tilastaan mutta muuten se ei stressaa. Haluaisin auttaa enemmän kuin osaan. Yritän kehittää silmääni nähdä tarpeelliset tekemiset ennen kuin hän joutuu selittämään. On varmaan ärsyttävää joutua seliuttämään arkielämänsä rutiineja yhä uusille ihmisille. Mielellään olisin hänen apunaan niin kauan, että hän kuntoutuu itsernäiseen elämään pystyväksi.

Toinen on sitten rahantuhlausta, pinnan venytystä ja varsinainen karenssiansa. Vakituinen työ, mutta haluaisin irtisanoutua. Se vaan luultavasti johtaisi siihen, että työttömyyskorvaus evättäisiin onko se nyt kahdeksi vai kolmeksi kuukaudeksi - pätö työstä! Tunteja on sovittu kolme ja puoli kahdesti viikossa, eli kuukaudessa 30. On hämmästyttävän hankalaa laskea noita tunteja niin, että kuun lopussa olisi se sovittu määrä. Käytännössä se on mennyt niin, että juuri koskaan en tiedä muuta kuin yhden, joskus kaksi seuraavaa päivää, ja päivän tunnit ovat mysteeri, kunnes 'työnantaja' kelloon vilkuilemalla ja epämääräisellä mutinalla - tai puhumisen lopettamalla - ilmaisee, että nyt voisit lähteä. Joskus työpäivän pituudeksi jää puolitoista tuntia. Ajokilometrejä kertyy satakunta, joten noista päivistä ei monta killinkiä käteen jää. Kun sitten jatkuvasti yritän muistuttaa, mitä sopimuksessa sanotaan, tulee syytöksiä ja tekosyitä:

- Ei muutkaan avustajat ole tehneet 30 tuntia kuussa.
- Mutta jos minä vaikka joskus tarvitsen käydä taksilla jossain kauempana ja siitä tulee pitempi päivä.
- Minun pitää alkaa etsiä uutta avustajaa, jos sinä et tee mitä minä sanon.
- Mutta kun minulla on kohta suihku/ruokailu/kotiavustajan kotikäynti.

Useimmiten hän vain vaihtaa puheenaihetta.

Sitten ehdotan, että otan kirjallisesti yhteyttä puljuun, joka työpaikkailmoituksen laati, tai siihen toiseen puljuun, jonka kautta avustusrahat julkiselta puolelta johdetaan tilitoimiston kautta minulle. Sanon, että kerron heille, ettei avustettavani tarvitse ilmeisesti kuin sen yhden päivän viikossa. Siihen tulee topakka vastaus: "Ei! Minä olen oikeutettu kahteen päivään! Minulta ei viedä tunteja!" Kuitenkin hän itse vie tunteja, itseltään ja avustajaltaan. 'Työnantajana' hänen ei näytä tarvitsevan ymmärtää työsopimuksen molemminpuolista sitovuutta. Sitä tehdään, mikä hänestä on kivaa ja niin kauan kuin hän haluaa. Kun ehdotan, että merkitsen tuntilistaan aina sen sovitun kolme ja puoli tuntia, ja jos joskus tulee pitempi päivä, ne tunnit vähennetään loppukuusta, hän sanoo: "Minä en vedätystä hyväksy!" Kun sanon, että minäkin haluaisin tunnit merkittävän täsmällisesti, niin kuin ne tehdään ja niin kuin ne on sovittu, ja ehdotan, että istun siinä ja juttelen työajan loppuun asti, hän menee hämilleen. Ei hänellä ole mitään tekemistä minulle muuta kuin kauppareissut ja sen sellaiset konkreettiset asiat. Hän ei näe minussa mitään arvoa esimerkiksi huonon puheensa harjoittelukumppanina, rollaattorilla köpöttelyn valvojana, eikä edes siivoojana. Vessakäynneillekin hän vaatii asuinlaitoksensa kotiavustajan, minkä ajan minä sitten istun ja pyörittelen peukaloitani. Koska hän on kerran 'oikeutettu kotiapuun', koska on monivammainen. Niih.

Olen sanonut hänelle, että minulle sopii oikein hyvin, jos hän pyytää avustavia hoivafirmoja etsimään itselleen avustajan lähempää. Arvaan kuitenkin, että siitä seuraisi työkkärin puolelta karenssi, koska ilkeänä ihmisenä hän väittäisi minun kieltäytyneen työstä, vaatineen irtisanomista, irtisanoutuneen, tai jotenkin muuten ilmaisisi sen niin, että minulta menisi työttömyystuki kuukausiksi. Ja hän tuntisi tehneensä aivan oikein. Tällainen 'työnantaja' voi todella romuttaa kädestä suuhun elävän köyhän osa-aikatyöttömän talouden. En oikein tiedä, mitä tehdä. Ehkä oman puolustukseni kannalta minun on tosiaan otettava yhteys työpaikkailmoituksen laatineeseen firmaan. Arvaan, että he pesevät kätensä sotkusta ja väittävät, että se on 'työnantajani' ja minun välinen asia. Nauraisin, jos olisi varaa. Onneksi toinen avustettava on kaikessa raihnaisuudessaan valoisa ihminen. Kuka tahansa voi vaikka liukastua jonkin terävän esineen päälle ja halvaantua. Haluaisin olla hänentyyppisensä autettava, jos kohtalo minutkin siihen rooliin heittäisi.
Ilmianna
Jaa
Ihmisen raadollisuuden aiheuttama sääli on työssäni yksi perusmauste. Avustettavani vammautumiseen on ollut alkoholilla paljon asiaa. Hän kertoo joutuneensa hakatuksi täysin viattomana satunnaisena ohikulkijana. Pieni nettihaku sitten paljasti oikean tarinan. Hän oli 'seurustellut' ja ryypännyt itseään 25 vuotta nuoremman pojan kanssa ja hän oli sitten pahoinpidellyt viinapäissään. Oli naisen oman lapsen kaveri. Nyt vammoistaan hitaasti kuntoutuva nainen yrittää ainakin avustajilleen pitää yllä kulissia, että hän on viaton uhri. Eikä kuulemma ikinä tule antamaan anteeksi pahoinpitelijälle. Oman terveytensä ja tulevaisuutensa kannalta hänen kannattaisi ottaa käyttöön rehellisyys ja antaa anteeksi oma typeryytensä ja juoppokaverinsakin teot. Sitten, kun tuntee itse olevansa vapaa syyllisyydestään, paraneminen voisi vauhdittua. Kukapa meistä ei olisi tehnyt virheitä?
Ilmianna
Jaa
Jos työnantajuus näissä avustushommissa tosiaan olisi oikeasti sen työnantajan, eli kunnan käsissä, olisi jokin paikka valittaa kohtuuttomista vaatimuksista. Joissakin avustuspaikoissa joutuu käyttämään omaa autoa kauppareissuihin kymmenien kilometrien päähän. Eli ihminen, joka ehkä otti tuollaisen työn epätoivoissaan, viimeisen euron kieriskellessä tilillä, joutuu käyttämään omaa rahaa polttoaineeseen ja joutuu kuluttamaan vanhaa kotteroaan. Kilometrikorvaus sitten tulee seuraavan kuun puolivälissä, mutta se ei kata auton kunnon huononemista. Jos rutiköyhän korvessa-asujan auto särkyy, hän on itse tosi kusessa. Törkeää esimerkiksi on käskeä avustaja autoineen toimimaan yksityisenä taksikuriirina, kun tupakka-askit loppuvat ja tupakan himo on hirvittävä. Kärvistelisi edes sen yhden yön, jotta toinen saisi ostettua kärsänjatkeet tullessaan töihin seuraavana aamuna. Onko kuntalaisilla tosiaan varaa jaella tupakoimiseen palkattuja avustajia ja onko avustajilla varaa tuhlata polttoainetta tuollaiseen? Ajattelin laittaa kilometrikorvaushakemukseen selityksen noista tupakanhakumatkoista, jotta niistä edes jäisi joku paperi kuntaan ja toivottavasti joku järkevä virkamies tai valtuutettu huomaisi pistää lopun tällaiselle. Viinanhakumatka olisi huippu! Ja sitten samainen avustaja joutuu tukehtumaan jatkuvassa tupakanhajussa sisätiloissa täyden työpäivän. Tässä työssä avustajalla ei tunnu olevan paljon oikeuksia. Tietysti autettava on vielä huonommassa asemassa - ja siksi tarvitsee auttajaa - mutta minusta on asioita, joita ihmisen ei pitäisi tarvita sietää. Kieltäytyminen voi kuitenkin johtaa irtisanomiseen, ja se sitten karenssiin. Olisi älytöntä, jos rahaton, velkainen avustaja saisi parin tonnin rangaistuksen siitä, että edes yritti hankkia elantonsa. Tuollaiset työt ovat viimeinen korsi. Ei niihin juuri ryhdy kuin hengenhädässä. Siitä ei saisi rangaista.

Taksiyhtiöt voisivat perehtyä tähän asiaan, koska heiltähän tässä leipää myös viedään. Vammainen on oikeutettu taksimatkoihin. Miksi siis vaatia köyhää avustajaa kuluttamaan omaa kotteroaan, kun paikkakunnalla on taksiyrittäjiä?
Ilmianna
Jaa
Se on yksi suuri epäkohta, että Suomessa ei voi vapaasti hakea töitä ja sitten kieltäytyä huonosta työstä, jos pääsee haastatteluun. Siis jos olet Kelan leivissä ja tulet vaikka omasta aloitteestasi hakeneeksi avustajan työtä, koska se on työtä, jota melkein jokainen osaa tehdä, sinun on oltava valppaana, ettet anna Kelalle tekosyytä viedä tukesi kahdeksi tai kolmeksi kuukaudeksi.

Sanotaan vaikka, että haet paikkaa, joka kuulostaa sopivalta: työmatka kohtuullinen, palkka minimi mutta riittäköön, pari kokonaista työpäivää ja loppuviikko vapaata paremman paikan etsimiseen ja muuhun tärkeämpään. Eli laitat toiveikkain mielin hakemuksen. Haastattelussa selviää, että avustettavalla on kouluttamaton iso hurtta, ja sinä pelkäät koiria. Et kuitenkaan uskalla siinä paikassa kieltäytyä, vaan menet avustettavan luo optimistisin ajatuksin: ehkä koira ei sittenkään ole niin pelottava. Koira hyppää päällesi ja on kaataa sinut. Se kuulemma tekee niin kaikille. Mutta sinulle vakuutetaan, että nykyinenkään avustaja ei ole koiraihmisiä ja on tullut ihan hyvin juttuun koiran kanssa. Kerrot, että tuo koira hiukan hirvittää sinua, mutta että olet valmis kokeilemaan, miten menee. Avustettava voisi tässä vaiheessa käyttää omia aivojaan, mutta jostain syystä hän päättää, että kyllä sinä kelpaat. Avustettava vetää kessua koko keskustelun ajan, mutta tekee sen avoimen oven vieressä eikä asunnossa tunnu paljon tupakan hajua. Toivot, että siitäkään ei tule ongelmaa, vaikka tupakansavu yleensä vaikeuttaa hengitystäsi. Et mainitse koko asiaa, koska toivot, ettei se ole iso juttu.

Siis saat paikan. Koira riistäytyy käsistäsi jokaisen auton ja vastaantulijan päälle, raatelee (vahingossa) käsivartesi, haukkuu jatkuvasti, on turhaantunut pikku pihalla, etkä sinä voi viedä sitä pitemmälle kävelylle kadulle, koska sitä ei ole koulutettu kävelemään siivosti. Tupakasta tulee ongelma. Hengityksesi ahdistuu. Sinut lähetetään sinun omalla vanhalla autollasi hakemaan tupakka-askia - matkakorvauksen saat sitten joskus, mutta siihen asti käytät omaa rahaasi, ja tilisi on lähes tyhjä (josta syystä koko työtä haitkin).

Mainitset näistä asioista avustettavalle ja hän syyttää sinua, että sinun olisi pitänyt jo haastattelussa kieltäytyä työstä noiden syiden takia. Mutta sinä tiedät, että siitä olisi automaattisesti seurannut karenssi. Kunnasta olisi heti lähtenyt vahingoniloinen viesti työkkäriin ja tukesi olisi katkaistu selvityspyynnöin. Samoin käy, jos avustettava nyt käskee irtisanomaan sinut ja syyttää sinua siitä. Siitäkin hyvin todennäköisesti menee tuki katkolle. Eli muutaman tunnin kurja työ voi käydä köyhälle kalliiksi. Rehellinen työpaikkailmoitus olisi tuonkin ongelman ennaltaehkäissyt. Jos siinä olisi rehellisesti sanottu: Pidäthän koirista ja siedäthän tupakointia, vain tietynlaiset ihmiset olisivat hakeneet koko hommaan, ei raittiit kissaihmiset.
Ilmianna
Jaa
Jossain näistä ketjuista joku kertoi saavansa palkkaa avustettavansa sairaalassaolonkin ajalta. Toisaaltahan se on hyvä, koska millä hän muuten eläisi, mutta siinä saattaa olla sudenkuoppakin. Miten se motivoi avustajaa auttamaan autettavaansa välttämään vaikka kaatumista tai lääkevirhettä, jos siitä seuraa palkallinen 'loma'? Kyynisenä ihmisenä tulee mieleeni, että motivaatio ei ehkä ole valtavan suuri. Olisikohan sittenkin parempi, että kun ei ole töissä, tulee työttömyystukea Kelalta, kuten aivan työttömillekin, ja suurimmalle osalle osa-aikatyöttömistä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Siis liksaa tulee 2viikolta vain peruspalkka ja sitten lomautetaan ja putoaa työttömyysturvalle, jossa on omavastuupäivät (5-7). Lisiä ei saa edes lomautusaikana ja tyött.turvan hakemisessa on oma riesansa. Eli ei todellakaan ole rahallisesti kannattavaa järjestää itselleen lomautusta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Mitenkähän tuo käytännössä menee? Tässä kunnassa on joskus pysyvässä työsuhteessa oleva avustaja saanut palkkaa 'työnantajansa' sairaalakäyntienkin aikana ja määräaikainen osa-aikaavustaja on jäänyt kokonaan tunneitta siltä ajalta. Sitten tuli muutos ja nyt sekä viisi päivää viikossa pysyvällä sopimuksella työskennellyt avustaja että määräaikainenkin saavat käydä auttamassa kaksi tuntia viikossa. Muutosta ei mitenkään selitetty, ei viitattu mihinkään lakiin eikä sopimukseen. Kunnan sosiaalityöntekijä näyttää olevan tuuliviiri, jonka 'toimenpiteet' riippuvat siitä, mitä milloinkin hänen päähänsä juolahtaa. Nyt hän haluaisi meidän ajavan hänen toimistolleen allekirjoittamaan uudet työsopimukset, jotka on sanoitettu hänen nykyisen oikkunsa mukaisiksi. Matkoja ei maksettai siihenkään tilaisuuteen, kuten ei niitä kolmea käyntiä, jotka tarvittiin työsuhteen alussa haastatteluihin ja sopimusten laatimisiin. Neljä keikkaa olisi jo 160 kilometriä ilman korvauksia. No, olisihan siinä hänelle jotain tekemistä. Pienen vauraan kunnan sosiaalitoimistossa ei välttämättä riitä tekemistä ilman, että tekee tikusta asiaa. No, onhan aina kahvinjuonti ja peukaloiden pyörittely. 'Työnantajaa' ei ole mitenkään informoitu näistä mielen ailahteluista. Hän on sairaalassa, ja yrittää toipua ja vahvistua.

Voidaanko vaatia luopumaan työsopimuksesta vain siksi, että sen laatinut sosiaalityöntekijä ei muistanut mainita siinä mahdollisia sairaalareissuja ja sitä, miten niiden aikana toimitaan? Ei minusta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
En toivo kenellekään henkilökohtaisen avustajan työtä. Jos avustettava on vaivoistaan huolimatta fiksu, se voi toimia ihan hyvinkin, mutta monesti se on henkisesti ja taloudellisesti hyvin raskasta. Ja vaikka miten hyvin yrität 'työnantajaa' miellyttää, on epätodennäköistä, että työstäsi on sinulle mitään hyötyä työtodistuksen tai suosittelujen muodossa, kun haet kunnon työtä. Katkera vammainen voi valehdella sinusta vielä sen jälkeenkin, kun olet jo lähtenyt. Eli et oikein voi listata häntä entisten työnantajiesi joukkoon.

Joskus tuntuu, että ainut keino sietää tätä paskaa on kirjoittaa siitä jonkinlaista jatkokertomusta tai sketsisarjaa. Sitten sitä oikein odottaa kaikkia kamaluuksia autettavaltaan, jotta saa aihetta kirjoittaa. Oma mielikuvitus ei osaisi keksiä kaikkea sitä, mitä sairas mieli. Siis kehitysvammainen, vammautunut tai sairas mieli. Huh huh. Ei jaksaisi millään. Vammaisten avustaminen pitäisi mielestäni ehdottomasti hoitaa kunnallisten kotiavustajien voimin. Silloin olisi työtoverit, ja täydet työpäivät, eikä tätä hurjaa sekavaa sillisalaattia, josta ei montaa euroa kostu.
Ilmianna
Jaa
En yleistä tätä koskemaan kaikkia vammautuneita, mutta kuulemastani päättelen, että vainoharhaisuus on vammaisilla yleistä. Oma avustettavani lienee aika tyypillinen. Kaikki hoitajat, kotiavustajat, naapuriasukit, vierailijat kaikki 'varastavat' häneltä. Pyykit varastetaan laitoksen pesutuvassa, vaatteet katoavat kaapistakin, hyvä ettei päältä viedä. Kylppäristä viedään pesulaput (yök!). Postilaatikkoa pitää vahdata silmä kovana, ettei joku vaan käy varastamassa roskalehteä tai puhelinlaskua. Tähän asti 'varkaat' olivat muita kuin minä, mutta viimeisin kiusanteko häneltä on syyttää minuakin varkaaksi. Hän vaatii laitoksen hoitajaa auttamaan vessareissuilla, minkä aikaa minä, henkilökohtainen avustaja, istun ja odotan!? Nyt hän on keksinyt, että minä varmaan käytän sen ajan käymällä läpi hänen käsilaukkunsa ja lompakkonsa, köyhä kun olen (jonka takia tuollaista työtä suistuin tekemään). Siksi hän tekee ison numeron siitä, että käsilaukku pitää ottaa mukaan sinne paskahuusiin. Kun laukulla ei ole muuta 'vaaraa' kuin sen vieressä istuva toimettomaksi laitettu avustaja, ei tarvitse enää selvemmin sanoa: "Minä epäilen tuota avustajaa varkaaksi." On tehnyt tuon jo muutaman kerran. Tästä lähtien en enää usko sanaakaan, kun hän syyttelee ketään varkaaksi. Muistutan vain, että hänhän epäilee kaikkia varkaiksi, jopa minua, ja oman rehellisyyteni tiedän, joten muutkin ovat luultavasti rehellisiä. Huvittavinta on, että silloin, kun ei ole todistajia paikalla, hän ei pidä tuota näytelmää yllä; hän voi ihan hyvin rullata itsensä hetkeksi toiseen huoneeseen. Eli hän tietää kyllä, että en ole hänen pennostensa perään. Pitää olla muita ihmisiä paikalla, jotta loukkaus tuntuu ilkeämmältä. Hän tekee sitä samaa kaupan kassalla, vaatii kovaan ääneen kuitin nähdäkseen ja muistelee, että kyllä hänellä oli siellä kymppi, ja miksi maksoin kaksikymppisellä jne.
Ilmianna
Jaa
Onko kehitysvammainen tai aivovammautunut 'työnantaja' vai hoidokki, sitä joutuu pohtimaan myös irtisanoutuessaan. Kirjoitat irtisanoutumiskirjeen, jossa selität, miksi avustettavan käyttäytyminen on muuttunut niin sietämättömäksi, ettei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa työsuhde. Tai viittaat vammaisen kirkumalla esitettyihin 'palautteisiin': "Minä kyllä järjestän sinulle potkut persuuksille!' 'Minä otan heti yhteyttä (hoivafirmaan) ja käsken niitä etsimään minulle kunnon avustajan.' 'Minä pidän palaverin kotiavustajan ja hoivafirman edustajan kanssa...' 'minä minä minä minä...' Eli kirjeesi on vastine suulliselle irtisanomiselle, myöntyminen irtisanomiseen, vaikka syyllinen onkin ollut vammainen itse.

Annatko tuon kirjeen vammaiselle? Ojennatko sen hänelle, luetko sen hänelle, lähetätkö sen postissa? Vai onko oikea osoite se hoivafirma, jonka kautta kuntalaisten rahan vammaisen hoitoon virtaavat? Kuka täyttää työnestotoimiston lipukkeen, jossa kysytään työsuhteen loppumisen syytä? Miten tuollainen olento, joka ei osaa hallita alkeellisempiakaan käyttäytymissääntöjä, olisi oikeutettu aiheuttamaan häntä auttaneelle ihmiselle kahden tonnin sakot (kolmen kuukauden karenssi) tuollaisesta kaksi tonnia vuodessa -työstä?

Haluaisin varoittaa kaikkia köyhiä, ennen kuin ottavat vastaan avustajan työn. Kyselkää häntä avustaneilta. Jos avustettava tai hoivafirma eivät suostu antamaan aikaisempien avustajien yhteystietoja, siihen ehkä on hyvä syy. Minun numeroni kyllä saa antaa seuraavalle uhrille. Mielelläni keskustelen asioista. En hoidokin yksityiselämän yksityiskohdista, vaan siitä millainen 'työnantaja' hän oli ja miksi työsuhde purettiin. Näinä aikoina ei hevin irtisanoudu. Kuvittelen, että suurin osa näistä henkilökohtaisista avustajanhommistakin on siedettäviä, hyödyllisen tuntuisia tai jopa mukavia. Kauhuasiakasta ei välttämättä havaitse ennen kuin kuukausien päästä. Heilläkin voi olla se herttainen puolensa, jota esitetään, kunnes toinen on niin tuttu, että häntä voi alkaa käyttää sylkukuppina.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Työterveyslääkärille voi kertoa työn yksityiskohdista t. tavalliselle terveyskeskuslääkärille, koska työterveyshuollon järjestäminen on hieman arvoitus ainakin minulle.
Kännykällä voi nauhoittaa tuota epäasiallista "keskustelua", koska itse osallistumaansa keskustelua voi nauhoittaa ilman toisen lupaa. Ei tietenkään saa laittaa sitä nettiin, mutta vaitiolovelvolliselle lääkärille t.sostt:lle voi "todisteen" esittää. Ehkä lääkäri on sitä mieltä, että voi allekirjoittaa jonkin todistuksen työn sopimattomuudesta? Riski mielenterveydelle tms.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
nohätäää kirjoitti:
Työterveyslääkärille voi kertoa työn yksityiskohdista t. tavalliselle terveyskeskuslääkärille, koska työterveyshuollon järjestäminen on hieman arvoitus ainakin minulle.
Kännykällä voi nauhoittaa tuota epäasiallista "keskustelua", koska itse osallistumaansa keskustelua voi nauhoittaa ilman toisen lupaa. Ei tietenkään saa laittaa sitä nettiin, mutta vaitiolovelvolliselle lääkärille t.sostt:lle voi "todisteen" esittää. Ehkä lääkäri on sitä mieltä, että voi allekirjoittaa jonkin todistuksen työn sopimattomuudesta? Riski mielenterveydelle tms.
Ei riski mielenterveydelle, vaan kyse on siitä, että vammainen tarvitsisi paremminkin jonkinlaista käyttäytymisterapiaa, tai sitten jonkun hänenlaistensa mielenterveysongelmaisten hoitamiseen perehtyneen ammatti-ihmisen apua. Tavallisesta ihmisestä ei ole hyötyä tuollaiselle vammaiselle, jos nyt ei lasketa sitä, että hänen vammainen päänsä saa purkaa paineitaan kirkumalla ihmiselle, joka saa pientä palkkaa siitä, että ottaa vastaan hänen asiattoman käyttäytymisensä. Mutta ei sellaista voi vaatia keneltäkään työntekijältä. Jossain pitää mennä raja. Joko ihminen on vammainen eikä siis voi olla mikään 'työnantaja', tai hän on työnantaja, missä tapauksessa hänen on kontrolloitava oma käyttäytymisensä. Ehkä jonkun (ehkä minun) olisi 'vietävä oikeuteen' tämä asia, jotta tulisi ennakkopäätös muillekin. Onko vammainen kykenevä työnantajaksi vai ei? Voiko työnantajalta vaatia asiallista kohtelua vai eikö? Onko köyhällä oikeus irtisanoutua työstä, jossa solvataan, pilkataan, haukutaan, valehdellaan, panetellaan, uhkaillaan?

Eikä lääkärillä muuten ole mitään vaitiolovelvollisuutta. Hänen sanelunsa mukaan sihteerikkö sepustaa käynnistäsi mitä mieleen juolahtaa, ja tuo sepustus pysyy kanta piste fi:n tiedoissasi lopun ikääsi ja sen voi lukea jo nyt monen viraston muijat, ja tulevaisuudessa siitä saattaa tulla jopa kauppatavaraa. Eli se siitä entisajan luottamuksellisesta lääkärisuhteessa. Elämme tyrannian alla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Työkkäri vaatii ilmoituksen työsuhteen päättämisestä (lomake tuolla nimellä). Siinä on kolme vaihtoehtoa. Työnantaja täyttää lomakkeen, jos kyseessä on joko työntekijästä johtuvat syyt, tuotannolliset tai taloudelliset syyt, tai työnantajan konkurssi. Jos työnantaja on kuollut, sekin saatetaan työkkärissä hyväksyä syyksi lopettaa työ ilman karenssia - ehkä. Jos taas työsuhteen loppuminen johtuu työnantajasta, muusta syystä kuin edellämainituista, työntekijä joutuu keksimään syyn, joka kelpaa työkkärille. Mikä se voisi olla? "Vammainen avustettava ei kykene toimimaan työnantajana, suosittelen hänen apunsa järjestämistä passiiviapuna kunnan tai hoivafirman toimiessa työnantajana"? "Vammainen irtisanoi minut suullisesti antamatta mitään muuta syytä 'irtisanomiseen' kuin sen, että 'kiusaan häntä', hän 'ei luota minuun', ja myöhemmin myönsi, että oli vain 'päästänyt ulos höyryjä'; tuo epäluottamus ja vainoharhaisuus on hänen tapansa suhtautua kaikkiin häntä auttaviin, mukaanluettuna kotiavustajat, hoitajat, terapeutit, lääkärit ja melkein kaikki, joita hän tapaa."? Kopsaisiko työkkärin robottivirkailija tuosta tuon 'kiusaamisen ja epärehellisyyden' ja mäiskäisi karenssia? Melkein luulen, että kyllä. Siis olkaa hyvät ihmiset varovaisia. Älkää hakeutuko kakkamaisiin töihin, jotka sitten istuvat sinussa kiinni kuin junttilantalon seinässä. Tunnen olevani aivovammaisen vanki. En pääse vapaaksi, en vaikka hgän irtisanookin minut joka toinen päivä. Joka toisena hän sitten taas peruu potkunsa. Ja taloudellisesti tämä on plus miinus nolla. Karenssi maksaisi enemmän kuin vuoden ansiot tästä. Ainoat keinot vapautua olisivat vammaisen kuntoutuminen itsenäiseen elämään pystyväksi tai hänen kuolemansa. Toivon, että toinen noista tapahtuisi pian, muuten vammaudun tai kuolen itse.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tuli tuossa joku aamu mieleen, että miten noin huonokuntoisen ihmisen pitää asua kotonaan vaikkakin avustettavana. Hän voi aamusta tosi huonosti, melkein nostan hänet ylös sängystä. Tunnin parin päästä voi hieman paremmin ja pääsee sängystä ylös melkein ilman apua. Ja sitten taas iltapäivästä voi huonommin. Sairaalajaksolla kävin häntä katsomassa ja kysyin haluaako hän lähteä kävelemään käytävään. Ei, voi niin huonosti. Sairaalassa hän vain makaa, paitsi jos hoitajat "pakottavat" kävelemään.

Tuossa pitkässä ketjussa oli avustettavan omaisen postaus, jossa hän harmitteli avustajien epäluotettavuutta ja vaihtumista. Siihen oli sitten vastaus, jossa haluttiin keskustella avustajien ja avustettavien ja terveyskeskuksen yms. välille. Jos avustaja usein vaihtuu, siihen on syynsä. Joskus se syy on avustettavan t. omaisen käytös.

Jos haluaa ammattitaitoisen avustajan, pitää valita sellainen eikä avutonta nuorta. Mun avustettava on ollut työelämässä ja suhtautuu avustajiinsa hyvin, käyttäytyy hyvin, vaikka on kipujakin. Ja hänen omaisensakin käyttäytyvät hyvin, eivät kylläkään asu saman katon alla. Hänellä ei avustajat usein vaihdu vaan sama(t) ovat olleet vuosikausia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Avustettavalle on ilmaantunut mustia laikkuja ihoon, ainakin yksi käsivarteen. Kertoi läheisestään, jolla myös oli noita laikkuja ennen kuolemaansa. Muistan myös jollakin iäkkäällä sukulaisella olleen tuollaisia. Osaako joku kertoa niistä? Tuo laikku on mustelmaa tummempi ja hän sanoo, ettei ole lyönyt sitä paikkaa mihinkään. Kai tässä finaalissa ollaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Se on hieno asia jos hlo.kohtainen avustaminen toimii puolin ja toisin hyvin.
Itselläni se myös toimii hienosti molempiin suuntiin. Mutta olen nähnyt niitäkin avustajia ja avustettavia. Joilla tämä ei syystä, tai toisesta toimi ja niinpä se hoitosuhde sitten töksähtää toimimattomuuteensa ja päättyy siihen, joko vain sen toisen, tai molempien osapuolien yhteisestä päätöksestä.

Näissä tapauksissa, avustajien vaihtumisen ja edellisen työsuhteen päättymisen syy, ei ole aina ollut, se avustettavan, tai hänen omaisten käytös. Joskus vaan työntekijä palaa tässä työssä loppuun. Siinä on riittävä peruste lopettaa. Avustajat lähtevät joskus tilaisuudentullen toisenlaisiin, helpompiin ja parempipalkkaisiin hommiin, tai päättävät lähteä opiskelemaan uuteen ammattiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
En väittänyt, että aina olisi avustettavan syy!
Työnantajan on huolehdittava siitä(kin), ettei työntekijä pala loppuun. Usein avustettava ei sovellut työnantajaksi eli miksi ihmeessä avustettavat ovat työnantajia? Ei se tietty ole heidän vikansa, päättäjät ovat systeemin luoneet. Raha tulee kunnalta. Kunta vaan ei ole kiinnostunut kantamaan työnantajavastuutaan. Kotona tehdään kaikennäköistä, mikä laitoksissa on ammattilaisen tehtävä, kuten lääkkeiden anto.

Tietenkin jokainen on vapaa hakeutumaan muihin hommiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Haluaisin vain muistuttaa niitä, jotka ovat työttöminä työnhakijoina ja harkitsevat hakemista henkilökohtaiseksi avustajaksi: Harkitse useaan kertaan! Ehkä jonkun toisen työn tai eläkkeen ohella se voi olla ok, koska voit irtisanoutua, jos avustettava osoittautuukin idi ootiksi. Jos olet riippuvainen TE-toimistosta, seurauksena irtisanoutumisesta olisi kolmen kuukauden karenssi, melko automaattisesti, luulen, eli kohtuuton seuraus siitä, että yritti työllistyä. Kokeilkaa henkilön avustamista vapaaehtoisesti, jotta edes hiukan näette hänen tapojaan, ennen kuin ilmoitatte TE-toimistoon, että olette nyt töissä. Tai älkää hakeko ollenkaan. Jos holtiton avustettava, esimerkiksi juoppo, mielisairas, kehitysvammainen tai aivovammautunut, antaa sinulle potkut, siitäkin yleensä rangaistaan sinua, ei ilkimystä itseään. Näin se vaan on tässä kummallisessa maassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Onkohan osa ongelmaa siinä, että tuo 'työnantajuus' antaa vammaiselle illuusioon perustuvaa uhoa. Hän kuvittelee olevansa jotenkin vahvoilla, kun voi aiheuttaa tuhansien eurojen vahingon jollekin vielä häntäkin (taloudellisesti) kurjemmassa asemassa olevalle. En ehdota, että vammaistakin pitäisi rangaista eläkkeen leikkauksella, jos hän irtisanoo avustajansa ilman hyvää syytä. Parempi olisi, jos ketään ei rangaistaisi, jos kuka tahansa voisi vapaasti ottaa työn ja jättää huonon työn, ja etsiä paremman, ilman rangaistuksia. Vammaista voisi rangaista sen verran, että kohtuuttoman irtisanomisen tai huonon käytöksensä takia häneltä evättäisiin avustaja joksikin aikaa, tai ainakin tunteja vähennettäisiin. Ehkä se opettaisi heille kiitollisuutta, kun kuitenkin ovat yhteiskunnan elättejä. Kuten työttömät työnhakijat ja virkaloisetkin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Henkilökohtaisille avustajille tukiketju:D

Hei!
Ajattelin aloittaa tälläisen keskustelun johon voi avustajat avautua työnpaskamaisista puolista:) (huom! älä kerro mitään mistä sinut tai avustettava voidaan tunnistaa!!)
Koska itsellä siis se tilanne että ei ole työkaveria joten ei voi purkaa oikein kellekään...
Vaikka siis itselläni on aivan ihana työpaikka, on silti kurjiakin puolia työssäni mm. alle kympin palkka, iltavuorosta suoraan aamuun, pesut, avustettavan liiallinen kiintymys/yritys luoda kaverisuhde ymsyms
Ja en voi minnekään ikinä avautua koska lähipiiri ei tee tätätyötä joten eivät mm voi ymmärtää miksi esim kuumassa pesutilassa toisen kuuraus voi joskus olla vaikeata/uimapuvun kiskominen toisen nihkeälle iholle on aika...intiimiä ja ei niin mukavaa, suihkutuolit eivät ole turvallisia vaan itseäni ainakin pelottaa avustettavan puolesta-.-
Ja en kaipaa nyt mitään ammatinvalinta kysymys tyyppisiä vastauksia, vaan ihan vain yleistä pahan olon purkamista/marisemista/stressin poistoa:) samalla voidaan tsempata täällä toisiamme:D
Ja tietysti antaa vinkkejä ja uusia näkökulmia tähän työhön:)
Itse ainakin kaipaisin vinkkejä miten mm. busseilla kulkeminen pyörätuolin kanssa hoituisi paremmin (kuraa ja soraa niissä kahvoissa ja hirvee kykkiminen että saa sen ns rampin alas) ja muihin tälläisiin yleisiin ongelmiin.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta