Elämääni varjostanut jo pitkään menettämisen pelko. Menetin esikoiseni, 13 vuotta sitten.
Pelkään, että menetän myös tyttäreni.
Jos saisin päättää, niin hän kävelisi kanssani käsi kädessä, turvassa lukuisilta maailman vaaroilta.
Näin ei kuitenkaan voi olla.
Tyttöni täyttää seuraavaksi 11v ja menee kokoajan enemmän ja enemmän itsenäisesti, kavereiden kanssa.
En pysty hetkeksikään rentoutumaan, saatikaan nauttimaan "omasta ajastani", kun odotan vaan kokoajan että lapseni tulisi ehjänä kotiin.
Kyse ei ole mistään luottamuspulasta tai sellaisesta, vaan puhtaasti ja ainoastaan omasta menettämisen pelostani.
En ole tästä sen enempää kenellekään puhunut, koska mietin että ehkä muut eivät ymmärrä, tai se että en halua kuulla lauseita tyyliin `vahinko ei tule kello kaulassa`, tai `anna lapsen mennä vaan, niin kaikki muutkin hänen ikäisensä menevät`.
Olen monelle vauvaikäisen vanhemmalle sanonut, että nauttikaa nyt vielä täysillä kun lapsenne on täysin riippuvainen teistä, eikä mene itse vielä minnekkään, korkeintaan ryömii puoli metriä suuntaansa, koska pelko kasvaa lapsen mukana, minulla itselläni ainakin.
Onko muita jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa, tai oletko kenties saanut jonkinlaista apua pelkoosi/ajatuksiisi??
Saanhan pitää sinut...
8
249
Vastaukset
- auttaisko
Ihan luonnollista kun olet menettänyt jo esikoisen.
Sinun kannattaisi ehkä kuitenkin käydä juttelemassa jonkun kanssa, niin että turha liiallinen pelko poistuisi.
Kun kenelle vaan voi sattua mitä ja milloin vaan.
Ei voi mitään. On tosi järkyttäviä tarinoita.
Ylihuolehtiminen voi olla hyvinkin raskasta lapsellesi. Ehkä voisit keskustella ja selittää mistä pelkosi johtuu ja että sovitte että toimii viisaasti jatkossa. Sitten et enää koko aikaa ole varomassa. Eihän lapsesi saa mitään luonnollista elämää, jos isänsä on koko ajan vahtaamassa ja huolehtimassa!
Saithan sinäkin aikoinasi elää huolettomana lapsuuttasi!
Mene juttelemaan! Kyllä se siitä! - edellinen
siis äitinsä vahtii.
- MiedoAPerder
Annan lapseni mennä kuten hänen kaverinsakin menevät. Mutta tuo raastava tunne joka itsellä on, kun hän ei ole kotona, on raskasta. Jos hän ei vastaa puhelimeen kun soitan valtaa minut heti paniikki. Kesäisin tyttäreni viettää paljon aikaa isovanhempiensa luona maaseudulla. Tällöin minun pitäisi rentoutua ja viettää omaa aikaa, mikä on täysi mahdottomuus, huoleni vuoksi. Mietin usein kun näen, kuulen ja luen tapauksista joissa lapsi menehtynyt, että miksi sitten minä saisin pitää omani, kun muutkin äidit ja isät menettävät.. Tiedän, tarvitsisin jutteluapua tässä asiassa. Se varmasti helpottaisi. Mutta en tiedä yhtään, mistä tällaista apua lähtisin hakemaan... Mihin ottaisin yhteyttä, ja olisikohan siellä aikaa tällaisille ongelmille ja peloille..
- LapsosenIzukki
Oma lapseni on sen verran pieni, että tunnen Google-tilinsä salasanat ja muut. Tiedän halutessani koko ajan mitä hän netissä tekee ja missä hän liikkuu, koska pystyn paikantamaan hänen Android-puhelimensa. Ihan kätevää, koska joskus hän unohtaa ilmoittaa mihin on koulun jälkeen mennyt eikä aina vastaa puhelimeen, jos yritän soittaa ja ilmoittaa, että on kotiintuloaika. Kännykän sijainnista tiedän kenellä kaverilla lapseni on. Tarvittaessa voin mennä hakemaan hänet, jos hän ei vastaa puhelimeen esimerkiksi siksi, että puhelin on repussa ja kaverin kanssa on kivat leikit meneillään eikä hän kuule soittoääntä.
- vanhaäiti
MiedoAPerder kirjoitti:
Annan lapseni mennä kuten hänen kaverinsakin menevät. Mutta tuo raastava tunne joka itsellä on, kun hän ei ole kotona, on raskasta. Jos hän ei vastaa puhelimeen kun soitan valtaa minut heti paniikki. Kesäisin tyttäreni viettää paljon aikaa isovanhempiensa luona maaseudulla. Tällöin minun pitäisi rentoutua ja viettää omaa aikaa, mikä on täysi mahdottomuus, huoleni vuoksi. Mietin usein kun näen, kuulen ja luen tapauksista joissa lapsi menehtynyt, että miksi sitten minä saisin pitää omani, kun muutkin äidit ja isät menettävät.. Tiedän, tarvitsisin jutteluapua tässä asiassa. Se varmasti helpottaisi. Mutta en tiedä yhtään, mistä tällaista apua lähtisin hakemaan... Mihin ottaisin yhteyttä, ja olisikohan siellä aikaa tällaisille ongelmille ja peloille..
Voit varmaan aloittaa ihan terveyskeskuslääkäristä. Hän osaa neuvoa eteenpäin.
Kärsit varmaankin posttraumaattisesta stressihäiriöstä esikoisesi menetyksen takia. Keskustelu ammattilaisen kanssa voisi lievittää tuskaasi. Ellet tee mitään, alkaa jatkuva stressi vaikuttaa myös fyysiseen terveyteesi. Pidä itsestäsi huolta.
- rohkeastijuttelemaan
Onhan tuo tosi hankalaa.
Kyllä sinun pitäisi puhua jonkun kanssa, ehdottomasti.
Onko siellä paikkakunnallasi sururyhmää? Niin että saisit surusi puhuttua loppuun ja kysyä että mitä teet jatkossa. Entä voisitko puhua papin tai diakonin kanssa? Voisit purkaa huolesi heille.
Tarvitset jonkun jonka kanssa keskustelet asiasta. Mitä sanovat vanhempasi?
On niin monia muitakin vanhempia, jotka ovat menettäneet lapsensa.
Vieläpä monta lasta. Voi ottaa perspektiiviä.
Mene rohkeasti juttelemaan asiasta, tulet pääsemään selvyyteen.
Kaikkea hyvää ja voimia! - qojwnsow
Ehdottomasti hae apua asiantuntijalta.
Minulla on sydänystävä, nyt jo 37 vuotias nainen, jonka veli kuoli kun ystäväni oli 3-vuotias. Tästä seurasi se, että hänen vanhemmistaan tuli kohtuuttoman ylisuojelevia ainoaksi jäänyttä lasta kohtaan. Pelättiin pöpöjä ja onnettomuuksia, jne... Kun tytär muutti lopulta pois kotoota, niin äiti ratkesi ryyppäämään...
Nyt ystäväni käy itse niitä kasvatuksessaan saamiaan haasteita läpi, itse äitinä. Hänellä on kaksi omaa lasta, ja joutui menemään terapiaan, koska toistaa vanhempiensa ahdistavaa kaavaa, vaikka itse on kärsinyt siitä.
Katkaise sinä kierre ajoissa! Mene ehdottomasti ammattiauttajalle, jotta tyttäresi ei tarvitse koko elämäänsä kärsiä.
ps. Itsekin menetin esikoisen. Hän jo syntyi kuolleena. Silti, minulla on kaksi ihanaa lasta, joiden annan vapaasti tässä maailmassa kasvaa ja elää. En takerru kiinni. Lapset ovat vain lainaa! - kaikkeahyvääteille
Samaa mieltä.
Näin tästä asiasta selviät ja lapsesi selviää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Eduskunnan setämiehet eivät häiritse
Porvariston sedät kertoivat kuorossa, että eivät tiedä häirinnästä mitään.1656105Sanna Marinille pedataan paluuta pääministeriksi?
Näyttäisi mylly lähteneen käyntiin nyt toden teolla. Nykyiset oikeistodemarit haukutaan vasemmistodemareiden toimesta ni2093496Jaguar i pace sähköauto hajosi. Jopa 100 tonnia akun vaihto. Edullisia kilometrejä
https://www.iltalehti.fi/autouutiset/a/fcaa5ae4-c04d-414d-ac54-dab991758b2e Tuo että sähköautossa ei lämmitys toimi on153215Persut yrittävät epätoivon vimmalla
kiertää häirintä asian https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/5389f072-60d9-4ef8-aa7b-c11f0eda66cf jonka muut puolueet a572904Muistakaa demarit, että TE petitte, ei vihreät tai vas.liitto
Te veitte eduskunnasta turvallisen tilan, veditte sen viemäristä alas. Te demarit, itsensä ylentäneet moraalinvartijat,942638Tämä on persut
Persut kannattavat koko Suomen alueiden luovuttamista Venäjälle. Kannattavat myöskin väestönvaihtoa suomalaisten ja ven22525IL: "Kyykyttämistä, alistamista, painostamista, huutamista ja tiuskimista SDP:n
eduskuntaryhmässä." Häirintäkohu puolueen ympärillä paisuu. Iltalehden haastattelemien SDP-lähteiden mukaan eduskunta-292243Riikka runnoo: konkursseja eniten 30 vuoteen
Vuonna 2025 Suomessa haettiin konkurssiin yhteensä 3 906 yritystä. Konkurssiluku oli suurin sitten vuoden 1996.251963Linta ja Pete vievät UMK:n tänä vuonna
Aika nopeasti näki kuulematta tarjonnasta ketkä homman hoitaa. Mutta etukäteen jo kiitos muille osallistujille. https:561734- 461719