Minua ahdistaa joka päivä niin että en meinaa millään päästä ovesta ulos liikkeelle. Olen työtön ja jos minulla ei ole mitään pakollista menoa, minua hävettää kuljeskella kaupungilla vailla päämäärää. Kuvittelen että ihmiset huomaavat ja tuomitsevat tyhjäntoimittamiseni ja pitävät minua yhtä huonona ja arvottomana kuin itse pidän itseäni. Tunnen että epäonnistun jatkuvasti kaikessa tekemisessäni, suurissa asioissa ja pienimmissäkin, mitä kautta kävelen, mihin kahvilaan menen, mitä tilaan, mitä sanon myyjälle jne., nolostelen ja soimaan itseäni loputtomasti. En kehtaa soittaa kenellekään tutulle ja pyytää seuraksi kahville vaikka melkein kaikilla ystävilläni on kokemusta ja ymmärrystä mielenterveysongelmista. Minua vaivaa pakko-oireinen häiriö, ajatuspainotteinen, ja päässäni on käynnissä eriasteisia hullunmyllyjä lähes koko ajan, ihmisten seurassa ja erityisesti ollessani yksin. Minun on todella vaikea rentoutua ja olen ikävä kyllä alkoholisoitunut yritettyäni vuosikaudet hoitaa ahdistustani alkoholilla. Nykyään "tarvitsen" rohkaisuryyppyjä pitkin päivää. Saatan pyöriä eteisessä ulkovaatteet päällä pari tuntia kunnes pääsen ovesta ulos pelottavaan maailmaan häpeämään itseäni. Läheisille vähättelen ongelmiani, en kerro tunteistani ja esitän että kaikki on ok. Joskus söin lääkkeitä ja kävin juttelemassa hoitajalle mutta nykyään en jaksa ryhtyä terapiaan. Se tuntuu liian suurelta urakalta. Pelkään että jos aloitan sen, romahdan ja joudun sairaalaan enkä enää ikinä sopeudu ihmisten sekaan. Kunpa löytäisin itsestäni voimaa rakastaa itseäni ja ryhtyä töihin itseni kanssa jotta tulisin sellaiseksi ihmiseksi joka haluaisin olla: reipas, rehti, iloinen ja itsenäinen.
Kunpa pääsisin ovesta ulos elämään elämääni.
13
702
Vastaukset
- olemmearvokkaita
Voi kun tosiaan pääsisit tuosta itsehäpeästä ja pelosta ja alkoholista ja voisit alkaa elämään vapaata elämää. On paljon muitakin joilla ei ole töitä, mutta se ei riistä ihmisarvoa. Ja kun pääset arkuudestasi, voi alkaa tekemään jotain mielenkiintoista, josta on iloa sinulle ja läheisillesi.
Ihan sama mitä toiset ajattelevat meistä. Pääasia että löytää itse onnen ja tarkoituksen olemassaololleen. Hei, olen Pekka, terapeutti, ja erikoistunut juuri tällaisiin hoidonkestäviin mielialahäiriöihin ja ahdistukseen. Klikkaa mun profiilia ja laita mulle spostia niin otan suhun yhteyttä.
"Joskus söin lääkkeitä ja kävin juttelemassa hoitajalle mutta nykyään en jaksa ryhtyä terapiaan. Se tuntuu liian suurelta urakalta. Pelkään että jos aloitan sen, romahdan ja joudun sairaalaan enkä enää ikinä sopeudu ihmisten sekaan."
Näistä tuntemuksista vapautuminen vaatii työtä, mutta sen ei tarvitse olla suuri tai pitkäkestoinen urakka. Sun toivomukset löytää terve itserakkaus ja toimia autenttisten tuntemusten mukaisesti ovat täysin oikeilla linjoilla.
Laita sähköpostia ja ollaan yhteyksissä!- VoithanSäOllaPäteväkin
Kovin vähän tarjoat tietoa itsestäsi. Jos kerrot olevasi erikoistunut tämän tapaisiin tapauksiin ja tarjoat apua, niin olisi minusta ihan fiksua kertoa vähän että minkä tyyppisestä avusta on kyse ja kuinka paljon ja millaista kokemusta sinulla on.
Minulle ei ainakaan tule sellainen olo, että otanpa nyt yhteyttä tuntemattomaan ihmiseen, joka sanoo olevansa jotain, mutta ei kerro oikein mitään itsestään. VoithanSäOllaPäteväkin kirjoitti:
Kovin vähän tarjoat tietoa itsestäsi. Jos kerrot olevasi erikoistunut tämän tapaisiin tapauksiin ja tarjoat apua, niin olisi minusta ihan fiksua kertoa vähän että minkä tyyppisestä avusta on kyse ja kuinka paljon ja millaista kokemusta sinulla on.
Minulle ei ainakaan tule sellainen olo, että otanpa nyt yhteyttä tuntemattomaan ihmiseen, joka sanoo olevansa jotain, mutta ei kerro oikein mitään itsestään.Hyvä pointti.
Olen 34-vuotias mies, ja kärsin itse vaihdellen vakavasta ja keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistuksesta koko aikuisiän. Kävin läpi Suomessa olevan kirjon kunnallisia palveluja ja söin erilaisia lääkkeitä vuosikausia.
Etsin koko pahoinvoinnin ajan itselleni toimivaa ratkaisua elämäntapojen muutoksesta ja kävin läpi tutkimuksia eri lääkkeistä kunnes päädyin lukemaan laajemmin terapian kulttuurihistoriasta ja psykiatriasta. Sitä kautta löytyi kasvava ymmärrys sille miksi mikään tunnu toimivan pitkittyneessä masennuksessa ja miten toipuneet ihmiset kertoivat parantumisestaan. Lyhyesti: ihmisten henkinen pahoinvointi on todellista, mutta oireilu on hyvin kulttuurisidonnaista ja ihmiset käyvät läpi oppimaansa "oirevalikoimaa", kun taustalla on jonkinlainen vaikea henkinen konflikti. Masennus ja myöhemmin ahdistus omassa tapauksessani oli oire ja defenssi ristiriitaisille tunnetiloille, joiden syvempi syy selvisi vasta, kun olin päässyt oireista.
Sairaseläke häämötti tulevaisuudessa ja aloin etsiä keinoa kokea nämä "kokemattomassa tilassa" olevat tunteet, ja löysin sen yhdistelmästä tietoisuustaitoja ja eri tavoin avustettua meditaatiota.
Itselläni syy, niin kuin sen nyt käsitän, oli lapsuusiän emotionaalisessa häiriössä mihin ei mikään terapeuttinen keskustelu tuskin olisi päässyt käsiksi. Vasta oireista päästyäni ja käytyäni läpi eri tunnetiloja haavoittuvuudesta vihaan, alkoi vapautua muistikuvia tapahtumista. Tässä vaiheessa 14 vuotta jatkunut masennus oli jo ohi.
Psykiatrisessa hoidossa en koskaan kuullut näistä vaihtoehdoista ja harmittaa jonkun verran, että luulin, että masennus olisi itse ongelma ja varsinkin, että se pitäisi tukahduttaa lääkkein. Tunnetason ongelman voi ratkaista ja antaa parantua, kun pääsee oikeaan terapeuttiseen tajunnantilaan - vähän kuin fyysisen haavan puhdistamalla ja sitomalla voi auttaa haavaa parantumaan. Patoutuneet tuntemukset täytyy kuitenkin käydä läpi.
Kaiken lisäksi pääsin pelkolähtöisestä ajattelusta, jonka en edes tajunnut hallineen niin vahvasti mieltäni vaikka tietysti näin jälkiviisaana tajuan, että sehän ahdistuksen taustalla on.
- P- Nonniiih
Matkaava_terapeutti kirjoitti:
Hyvä pointti.
Olen 34-vuotias mies, ja kärsin itse vaihdellen vakavasta ja keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistuksesta koko aikuisiän. Kävin läpi Suomessa olevan kirjon kunnallisia palveluja ja söin erilaisia lääkkeitä vuosikausia.
Etsin koko pahoinvoinnin ajan itselleni toimivaa ratkaisua elämäntapojen muutoksesta ja kävin läpi tutkimuksia eri lääkkeistä kunnes päädyin lukemaan laajemmin terapian kulttuurihistoriasta ja psykiatriasta. Sitä kautta löytyi kasvava ymmärrys sille miksi mikään tunnu toimivan pitkittyneessä masennuksessa ja miten toipuneet ihmiset kertoivat parantumisestaan. Lyhyesti: ihmisten henkinen pahoinvointi on todellista, mutta oireilu on hyvin kulttuurisidonnaista ja ihmiset käyvät läpi oppimaansa "oirevalikoimaa", kun taustalla on jonkinlainen vaikea henkinen konflikti. Masennus ja myöhemmin ahdistus omassa tapauksessani oli oire ja defenssi ristiriitaisille tunnetiloille, joiden syvempi syy selvisi vasta, kun olin päässyt oireista.
Sairaseläke häämötti tulevaisuudessa ja aloin etsiä keinoa kokea nämä "kokemattomassa tilassa" olevat tunteet, ja löysin sen yhdistelmästä tietoisuustaitoja ja eri tavoin avustettua meditaatiota.
Itselläni syy, niin kuin sen nyt käsitän, oli lapsuusiän emotionaalisessa häiriössä mihin ei mikään terapeuttinen keskustelu tuskin olisi päässyt käsiksi. Vasta oireista päästyäni ja käytyäni läpi eri tunnetiloja haavoittuvuudesta vihaan, alkoi vapautua muistikuvia tapahtumista. Tässä vaiheessa 14 vuotta jatkunut masennus oli jo ohi.
Psykiatrisessa hoidossa en koskaan kuullut näistä vaihtoehdoista ja harmittaa jonkun verran, että luulin, että masennus olisi itse ongelma ja varsinkin, että se pitäisi tukahduttaa lääkkein. Tunnetason ongelman voi ratkaista ja antaa parantua, kun pääsee oikeaan terapeuttiseen tajunnantilaan - vähän kuin fyysisen haavan puhdistamalla ja sitomalla voi auttaa haavaa parantumaan. Patoutuneet tuntemukset täytyy kuitenkin käydä läpi.
Kaiken lisäksi pääsin pelkolähtöisestä ajattelusta, jonka en edes tajunnut hallineen niin vahvasti mieltäni vaikka tietysti näin jälkiviisaana tajuan, että sehän ahdistuksen taustalla on.
- PKutsut itseäsi terapeutiksi, mutta vaikuttaa vähän siltä, että sinulla ei ole mitään virallista pätevyyttä toimia terapeuttina(?) Onhan niitä toisaalta kaikenlaisia yksisarvishoitajiakin, joilla tuskin on myöskään mitään virallista pätevyyttä mihinkään.
- Anonyymi
Nonniiih kirjoitti:
Kutsut itseäsi terapeutiksi, mutta vaikuttaa vähän siltä, että sinulla ei ole mitään virallista pätevyyttä toimia terapeuttina(?) Onhan niitä toisaalta kaikenlaisia yksisarvishoitajiakin, joilla tuskin on myöskään mitään virallista pätevyyttä mihinkään.
Mistä johtuu ett 55 vuotiaana ei udkalla mennä ulos ovesta, kun on ollut sairaalassa ja peökää ett aonakin naapurot tietää? Vaikeasta masennuksesta olin hoidossa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä johtuu ett 55 vuotiaana ei udkalla mennä ulos ovesta, kun on ollut sairaalassa ja peökää ett aonakin naapurot tietää? Vaikeasta masennuksesta olin hoidossa.
Mistä kukaan tietää, onko ollut sairaalassa, jos ei siitä itse kenellekään kerro ?
Ei kukaan voi tietää.
Ja mitä sitten, vaikka ihmiset saisivatkin tietää ? Ei siinä ole mitään hävettävää.
Aika monet on olleet sairaalassa, psykiatrisessa sellaisessa.
Jos joku ei sitä ymmärrä, niin eiköhän se ole sen häpeä.
- neuvokasta
Mitä tarkoittaa hoidonkestävä? Onko hoito raskaampi kuin itse sairaus?
- hygtfrxdezwz
Jos hoitoon liittyy uskonnollinen ahdistusta lisää aiheuttavana niin se tarkoittaa raskaampaa...
- tätäkö.tarkoitti
Sitä, että potilaasta ei tule aivokuollutta kävelevää vihannesta, vaikka kuinka piikitettäisiin neuroleptejä pakaraan?
Hoidonkestävällä tarkoitin oireita, jotka ovat kestäneet hoitoja, joita Suomessa kunnallisesti on tarjolla. Omassa tapauksessani iso kirjo lääkkeitä ja erilaisia keskusteluun perustuvia terapioita terveydenhoitoalan ihmisten ja psykoterapeuttien kanssa.
- mistälähete
Ja onko pitkäaikaistyöttömillä varaa tällisiin yksityisterapeuttien istuntoihin?
Selvitän parhaillaan miten rahapuoli hoituisi parhaiten asiakkailleni. KELAn avustus kuntoukseen on mahdollisuus. Yksi pitkä istunto (n. 6h) on n. 350€.
Ymmärrän kyllä tilanteen, kun itsekin olen siinä olen ollut.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies, miksi et vaikuta halukkaalta?
Ihmeellistä käytöstä mieheltä. Toki et ole mikään teinipoika enää.1232628- 1361999
Terveystalon lääkärit ylilaskuttaneet
Tämän pörriäiset osaavat, laskuttamisen. Terveystalo myöntää asian. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011134269.html "K1151321Ikävä on häntä
Josta on tullut niin tärkeä ja rakas. Olisinko onnellinen hänen kanssaan. Ne rakastavat silmät jotka mua katsoo aina jos631296- 971196
HESARI: Kahden Pasin pankki OmaSp
Toinen entinen työntekijä sanoi, että Turtio oli organisaatiossa “Jumalasta seuraava, ylöspäin” https://www.hs.fi/visio291174En kai koskaan saa sinua
Koska et usko että riitäisit minulle. Olet aina pitänyt itseäsi liian risana ja heikkona. Katkot korkeutesi, ja poraat k771151Minkä kultakimpaleen
Menetän jos en saa häntä. Joku muu saisi nauttia siitä hellyydestä, huumorista ja intohimosta. Ehkä hän ymmärtää nyt mik351142Tykkäsit nainen
Aina eniten lähetyssaarnaajassa, muistan miten nautit!😎😚 meidän pitää päästä vielä kokemaan se.451109Kerroppas nyt
M mies, että kenestä sinä oikein tykkäät, niin saadaan tämä asia muillekin selväksi 😉841068