Siksi riikissä hyljeksitään vientituotteitamme

Aloitetaan kaukaa, keskustelusta, jonka tuleva professori Väinö Salminen kävi Ruotsissa vuonna 1905 (käännös Salmisen) :
"Lukeutuuko kandidaatti Yyrije Koskiinin (= Yrjö-Koskisen) puolueeseen fennomaaneihin? "En kuulu Vanhasuomalaisiin", vastasin, kirkkoherra puolestaan:
"Nämä kuuluvat vihaavan yli kaiken ruotsalaisia. Eivät antaisi Suomen ruotsalaisten puhua äidinkieltään. Eikö pidä paikkansa, että nuo natsionalistit sortavat ruotsalaisia?"
Tein vastakysymyksen: "Mistä kirkkoherra on niin nurinkurisia tietoja saanut?"
Ja kirkkoherra: "Parempia ihmisiä nuo olivat, eräs tohtori ja paroni. Valittivat että fennomaanit Suomen ruotsalaisia häikäilemättä sortivat."

Pääsimme asian ytimeen. Tiedämme suomenkielisten oikeuksien rajoittuneisuuden vuonna 1905. Olimme vanhastaan olleet ruotsalaisille yksinkertaisia Sven Tuuvia. Mutta kun taistelu suomenkielisten oikeuksista oli alkoi, aloittivat maamme svekokiihkoilijat häikäilemättömän viivytystaiston ja panettelun, joka kohdistui Suomea ja suomenkielisiä vastaan.
Viivytystaistelu jatkuu edelleen, nyt ruotsin pakollisuuden poistoa ja kieliopintojen valinnaisuutta vastaan.

Kaikki Ruotsissa työskennelleet muistamme finntamp- ja en finne igen -huutelut.
Ne kuvastivat selkeästi Suomen ja myös vientituotteittemme huonoa imagoa Ruotsissa. Siksi saamamme vientihinnat ovat vielä nytkin huonompia kuin kilpailijoittemme, asiaperusteetta.

Tämä on seurausta etenkin suomenruotsalaisten vuosisataisesta Suomen ja suomenkielisten parjaamisesta Ruotsissa ja ylimielisyydestä.
Suomenruotsalaiset ovat kyllä aina innolla valmiissa pöydässä, siis tuomassa ruotsalaistuotteita Suomeen.
Into viedä suomalaistuotteita Ruotsiin sensijaan puuttuu useimmilta heistä.

Vientituotteemme jäävät jatkossakin Kainuun korpiin ja Korppoon rannoille, jolleivat nuortemme kieliopinnot nopeasti monipuolistu. Vähintään kaksi vierasta kieltä tulee opiskella valikoimasta, jossa tulee olla ainakin englanti, saksa, venäjä, ruotsi ja ranska. RuotsiPAKON on loputtava. Sen epäonnistuminen on kiistaton.

Kokemusperäisesti opiskelijan olisi syytä valita ainakin yksi vaikeampi kieli (kuten saksa, venäjä). Vaikeamman kielen itseoppiminen alusta lähtien jo työelämässä ollen epäonnistuu lähes kaikilta työtehtävien rasittavuuden vuoksi.
Sensijaan helpon kielen (kuten englanti, ruotsi) monikin oppii helpohkosti itseopiskellen ja kesätöissä vaikeamman kielen jo opittuaan.
Helppoja kieliä tulee kuitenkin olla tarjolla jo ajatellen kielipäättömiä opiskelijoita.