15-vuotias ja paska elämä

Tähän avaudun mun lyhyestä ja tuskaisesta elämästäni.

Eli siis asuin mun äidin, isän ja veljen kanssa pienessä kaksiossa mun lapsuudessa (tai no olen vieläkin lapsi tai nuori, ihan sama) Äiti ja isä oli yhdessä vaan mun ja mun veljen takia, niin äiti on sanonutkin. Musta tuntui, että isä vaan rakasti äitiä, mut äiti ei rakastanu sitä takaisin. Se ei ikinä puhunut sille ja vältteli katsekontaktia sen kanssa. Äiti menikin usein iltaisin useaksi tunniksi lenkille pakoon mun isää.

No minkäslainen mun isä sit on ku äitiki välttelee sitä noin? No hän oli alkoholisti ja persoonallisuushäiriöitäkin löytyi 3 tai 4 kappaletta, sekä sosiaalisten tilanteiden pelko. Nuo kaikki on siis diagnosoitu ihan ja hän kävi psykiatrillakin.

Mun isä ei todellakaan ollut mikään hyvä isä, hän ei olisi edes halunnut lapsia, eikä pitänyt lapsista. Isä usein haukkui mua mm. läskiksi ja kaikeksi pahanilmanlinnuksi jne. joskus hän myös löi mua tai potkaisi. Ei mitenkään hirveän kovaa mutta lyönneistä tuli joskus mustelmia käteen, johon se yleensä löi joko läpällä(sen mielest se oli muka hirveen hauskaa) tai sitku se suuttu. Mun isä suuttui aina hirveen äkkiä, luulen, että se johtuu noista persoonallisuushäiriöistä. Yleensä kun se suuttui nii se tuli uhkaavasti mua kohti ja näytti siltä että meinaa lyödä. Oli mun isä joskus ihan kivakin, joten ihan katkera en ole sille vai pitäiskö? Joskus se pelas mun kanssa jalkapalloa ja kaikkea.

Musta tehtiin lastensuojeluilmoitus, kun olin 5.luokalla. Mun isää syytettiin jostain ihan älyttömistä jutuista, missä ei ollu mitään perää. Siit tuli sit ihan kauhee rumba, kun meitä jokasita perheenjäsentä haastateltiin erikseen ja yhdessä ja ne kävi kotikäynnilläkin. Toi oli aika paskaa aikaa, äitiki itki vessassa ton lasu ilmotuksen takii. No ei siit lopult seurannu sit mitään ihmeellist..

No sit 2013 kesällä, silloin kun olin 11, nii äiti ja isä erosivat ja minä, äiti ja veljeni muutettiin toiseen kämppään ja isä yksin toiseen. Äiti oli löytänyt uuden miehen. Isä sit alko ryyppää uudestaan. Se oli siis pitäny aika kauan taukoo ryyppäämisest, et olin varmaa joku 6-vuotias ku olin viimeks nähny sen ryyppäävän. Mut se sit alko ryyppää ja se meni ihan sekaisin. Se meni kännis vittuilee jollekki tän kylän murhamiehelle ja sai silt mustan silmän. Poliisit toi sen näytettäväks meille ja äiti vaa sano et viekää putkaan se.

Se myös jatkuvasti uhkaili mun äitiä ja sen uutta miestä. Vainos niitä kokoajan, tuli tänne meidän kämpille pyörii ja kattoo että onko se äidin uus mies tääl kyläs ja kaikkee. Lähetteli äidille kaikkee uhkailuviestei ja sit vähän päästä tuli kaikkee "rakastan sua, anna anteeks blaablaa"- viestii. Soitteli mullekkin kännissä ja kerran se soitti mulle ja sano et on junaraiteilla ja aikoo tehä itsemurhan.

Kun olin 12-vuotias nii isä sit kuoli johki sairaskohtaukseen. En ollu jotenkin hirveen surullinen, en tiiä et miks.. Poliisit ja joku kriisityöntekijä tulivat vaa joskus keskel yötä kertoo että se on kuollu ja sillee.

Olin siis 7.luokalla kun tuo tapahtui. No sinä samaisena syksynä kun hän kuoli, mua alettiin kiusaa koulussa. Ja 7.luokan puoles välissä kaveritkin jättivät. En mennyt sit 3 kk kouluu, vasta joskus kevään puoles välis menin kouluun, tosin tein sen 7.luokan loppuun yksinäni jossai pienes huonees, etten menny ees mihkää luokkaan. En uskaltanu, enkä olis ees halunnut. Äiti oli sit iha paskana ku en suostunu menee sinne kouluun, se pelkäs et mut huostaanotetaan. No kyl musta tehtiin taas lasu ilmotus ja jouduin psykiatrillekkin ja melkein psykiatriselle osastollekkin. Uhkailivat kokoajan sillä ja sen takii meninki sit kouluu ettei tartte mennä mihkää lastenkotiin tai osastolle. Olin tosi jotenkin niin rikki tuohon aikaan, en siis käynyt ulkona melkein ollenkaan tuon 3kk aikana, makasin vaan kotona ja haukuin äiti mm.huoraksi. Kerran se alkoi itkemäänki siitä ja sano et on paska äiti. Ja kerran se myös uhkaili itsemurhalla.

No 7.luokka meniki sit siin paskas ja 8.luokalla menin normaalisti kouluun. Mul ei ollu siel kavereit ja olinkin yksin koko 8.luokan. 8.luokal sit mulle tärkeä pappa kuoli. Näin vielä kun se veti viimeisen henkäyksensä ja sit se kuoli sairaalaan.. En sit menny kouluu tonkaa jälkeen ja olin tällä kertaa 2kk poissa. Must ei tosin tehty enää lasu ilmotust mut jouduin uudestaa psykiatrille jossa ne ihan tosissaan oli jo pistääs mua osastolle kunnes taas menin ihan normaalisti kouluun. Äiti oli taas ihan hermona kun en menny kouluu ja mä taas paskana et haukuin sitä ja löinki ja äiti vaan sano et kuulunki mielisairaalaan ku oon näin väkivaltainen.

No 8.luokan ja 9.luokan kesäl olin jotenkin niin masentunu kaikest, enkä tehny oikeen mitään. Mietin vaan etten jaksa enää vuotta tuossa koulussa. No täs 9.luokan syksyl oli niiiin masentava. Ei vieläkään kavereita ollu ja aloinki sit viiltelee. Jouduin taas psykiatrille kun en ottanu muihin muka mitään kontaktia, mut ei kiinnostanu vittuukaan.