Hätäilläänkö sinun ajankäytöstäsi ?

Minulta ei kysytä.
Asun vanhojen ihmisten alueella.
Tiedäthän, fiksujen ja filmaattisten 60
Näyttää siltä että sinä et vielä ole kumpaakaan.

H.

Yleensä minusta tuntuu että aika kuluu liian nopeasti. Hyvin harvoin tulee tilanne että mitähän tekisi. Tänä aamuna siivosin mökin ja lämmitin uunin.
Aurinko paistaa kirkkaasti mutta ulkona on liikaa lunta että houkuttelisi ulkoilu.
Juuri nyt on tilanne että en haluakaan tehdä mitään, ainahan olisi jotain kohennettavaa, talven aikaan on eteisen kaappiin kertynyt roinaa, olkoot vielä rauhassa, kyllä ne sieltä tulee katseltua mitä ottaa tai jättää.
Huomenna suuntaan kylille, jätän kissan tänne ja tulen yöksi takaisin.

Ei ole kyselty eikä se kenellekään mitään kuuluisikaan.
Vaimon kanssa on joskus keskusteltu päivittäisistä touhuistani hänen tyttöjen matkojensa aikana.

Omia kiireitään todistelevat eläkeläiset vakuuttelevat kai itselleen omaa tarpeellisuuttaan? Ihmettä minusta!

Niin, tämäkin viimeksi kysellyt oli vaapehtoistyössä eräässä paikassa ns. "pomoni" vaikka palkatta teinkin. Olin täysiä päiviä keittiöllä apuna kun leirikeskuksessa oli ryhmille tilaisuuksia. Kerran yks paikallisradiotoimittaja päivitteli keittiöllä, että onpa outoa vapaaehtoityötä, palkata tuohon joku pitäisi.
Nyt taitaa tulla liikaa henkilökohtaista valitusta jo.

Noin ylipäänsä kuitenkin ihmettelen, että miks just minun ajankäyttöni kiinnostaa. Onkohan niin, että mökkerössään viihtyvä herättää uteliaisuutta kun ei juorua naapurien kanssa ?

Samat sanat, kun olin työssä kikaan ei kysellyt ja nyt eläkkeellä pitäs harrastaa ja auttaa muita?

Yllättävää ehkä, mutta kukaan ei koskaan kysy.

Miksi kysymys aiheuttaa sinulle mielessäsi suuria ongelmia?
Moni saattaa olla aidosti kiinnostunut toisenlaisiin kuvioihin siirtymisen vaikutuksesta.
Mikä syyllistää sinua?

Miten pitäisi toimia, että ympäristö hyväksyisi?
Mietipä, kenen elämää elät ja kuka saa päättää, miten aikasi käytät.

Ihmetyttää, miksi sinusta tuntuu vaikealta vastata kysymykseen toden mukaisesti. Monikin voi ihmetellä, miten paljon aikaa voi kulua kodin ja omien ympyröiden hoitoon ja kunnossapitoon. Kaikki eivät ehkä hoida tehtäviään yhtä huolellisesti ja hyvin.

Minusta on yhdentekevää mitä vieraat - tai tututkin - ajattelevat minun ajankäytöstäni ja valinnoistani. Toimin niin kuin itse parhaaksi näen ja osallistun sellaisiin yhteisöllisiin kuvioihin kuin haluan. Kysyttäessä voi vastata joko leikkimielisesti hupsutellen tai toden mukaisesti, oman mielialan ja kysyjän mukaan. - Olisi ihme, ellei kukaan olisi ihmetellyt valintojani useammallakin alueella vuosien varrella. Kaikkea ei tarvitse selitellä ja huumorilla voi piristää välillä omaakin päivää.

PS: Jospa sanoisit kysyjälle, että saisit kulutettua paljon enemmänkin aikaa, jos vaikka hänellä itsellään olisi ylimääräistä aikaa lahjoitettavaksi.

Enemmänkin kysellään, että jaksatko ja viitsitkö, tai ihmetellään että kuinka sinä jaksat ja viitsit. Rehellinen vastaukseni jaksatko ja viitsitkö kysyjille on useimmiten että kyllä jaksan ja viitsin, ja oikein mielelläni tulen/teen, ja ihmettelijöille taas että teen vain sen verran ja vain silloin kun jaksan ja viitsin.

Nyt lähden hakemaan yhden huushollin liinavaatepyykit jotka pesen ja mankeloin luultavasti jo tänään jos pesutupa on vapaana. En varaa pesutupaa etukäteen, voihan olla, että parin tunnin kuluttua ei enää huvitakaan. Samalla ulkoilutan heidän koiransa. Oikein mielelläni tästä nytkin lähden liikkeelle.

Työvuosien jälkeen yksinäisyyskin voi olla kaivattua hermolepoa kun elo on ollut satojen ihmisten kohtaamista uupumiseen asti
- ei ollut suuria palkkoja silloinkaan ja sanonta aika on rahaa
- kortille siis sekin - jotenkin juosten kustulta saavat ihmiselon tuntumaan noi eikö voi sakottaa jotenkin yksinäisyyden ylellisyydestäkin
- joutavanpäiväisestä ja muka-tyhjästä elostakin.
Väsyn ja kipeenoloisistakin hetkistäkin.

Voin tunnustaa, että itse syyllistyn juuri kyselyihin, 'kuinka saat aikasi kulumaan' ja 'miten menee'. Varsinkin juuri eläkkeelle jääneet ovat uhreinani.

Mutta teen sen vain itseni vuoksi, pelon sekaisin tuntein ajattelen edessä olevia eläkepäiviä, tekee mieli jatkaa vielä...
Tuntuu omituiselta tehdä vain omia hommia ja pyörittää tätä omaa kotirinkiä, tuijottaa teeveetä jne. voi yök. Kun ei ole koskaan elänyt mitään sitku elämää, että sitkun lopetan hommat niin teen sitä ja tätä.
Toivottavasti kaadun saappaat jalassa.

Voishan sitä ajatella toisinkin. Jos käyn vaikka lääkärissä jonne on varattava aika ja menen sinne sovittuun aikaan niin harvemmin olen päässyt juuri silloin kun on sovittu.
Mikseivät kunnioita minun aikaani ? Mikä minä olen odottamaan ja istumaan omaan piikkiini kun eivät hekään hyvitä joutilaana istumisesta. Aivan sama jos jostain pitäs toimittaa jotain ja joudun odottamaan yli sovitun ajan. Olen muutaman kerran saanut hyvitystä ihan rahana kun olen valittanut sovitun ajan viivästymisestä. Käytän sitä kikkaa aina kun tilaisuus on. Ei minunkaan aika ilmaista ole vaikka nää mielipiteet ovatkin ilmaisia.