Kylkien

Kaikilla ei ole ruiskuja. Ja kyllä pensselipelilläkin saa jälkeä. Olen nähnyt mm. prätkätankkeja ja autojen ovia käsinmaalattuina. Ei eronnut ruiskunjäljestä enkä olisi menetelmästä tiennyt, jos ei olisi kerrottu.

Osta lyhytkarvainen mohair- tai vaahtomuovitela, (sellainen josta ei irtoa karvaa, ei kovin kapeakaan > 10 cm) ja tasoittaja eli sellainen leveä mutta ohut pensseli. Leveys voisi olla luokkaa 10 cm. Molemmat saa ihan tavallisen valikoiman rautakaupasta. Osta myös leveä ja syvä "rissauspalju", sillä sellaisella matalalla kaukalolla ei tee ihan mitään, koska siihen pitää ohentaa tai ainakin kaataa uutta väriä kaiken aikaa. Menee läträämiseksi, notkeus saattaa muuttua ja se näkyy jäljessä.

Tee pohjat huolella, sillä maali ei peitä vaan paljastaa pohjan viat.

Jos otat väriä kahdesta purkista, yhdistä ne ensin. Näin varsinkin jos väri on sävytetty.

Ja sitten kaiken öljy- (tai vastaavan) maalauksen A&O: ohenna maali sopivan juoksevaksi valmistajan suosittelemalla liuottimella. Kokeile sopivuus vaikka pystyssä olevaan sileään peltiin. Paksuna tahnana levitetty maali ei näet tasoitu itsekseen mutta sopivan juoksevasta ja paksusta kerroksesta pensselin harjaksen jäljet sileävät ihan maan vetovoiman vaikutuksesta.

Ja toinen: maalaa kylki valmiiksi kerralla. kahvitauko kesken työn jättää sauman. Niinpä lankkumaalarit pitävät/järjestävät kahvitauot palkin, nurkan tms. katkon kohdalta.

Kolmas: Laita maalia tarpeeksi, sillä eihän ohuessa kalvossa ole mitä tasoittua.

Neljäs: Ole ripeä, ettei maali kuivu. Samalla jää turha hinkkaaminen pois, se, jonka aikana liuottimet karkaavat ja maali muuttuu tahnaksi, joka ei todellakaan sileä.

Viides: Kastele tela tasaisesti "noukkimalla" maalin pintaan (noin 1,5 cm syvyydeltä) ja pyörittelemällä telaa altaan reunaa vasten. Maalia saa telaan tulla kohtalaisesti mutta ei niin, että se painaa paljon ja roikutettaessa valuu heti. Mutta kuivakaan tela ei saa olla, sillä semmoisesta ei jää tasoittuvaa kerrosta kylkeen. Eli kuivalla telalla ei kylkeä hinkata. Laita maalia jokaisella (yhtä märällä) telallisella samankokoinen ja -vahvuinen ala.

Sopii aloittaa vaikka ylhäältä keulasta oikealle edeten. Jos on kulmia jne, kierrä ne ensin, tässä puhutaan "paarauksesta". Älä paaraa niin kauaksi/paljon, että kun tulet myöhemmin paaratulle kohdalle, maali on puolikuivaa ja lähtee rullalle.

Levitä ihan ripein liikkein mutta hosumatta märällä telalla parin telan levyinen ja noin 1,5 metrin "taaki" kylkeen (tai oikeammin se ala, jonka telassa olevan maalin määrä sallii). Jos kylki on jotain 0,5 metriä korkea, uskaltaisin sopivalla värillä vetää koko kyljen korkeudelta.

(Jos sinun tulee levittää maalia 1,5 metriä pitkälle alueelle, tökkää märkä tela sen keskelle "70 senttiin" ja vie sitten maalia alueen päihin edes ja takaisin.)

Tasoita esilevitys saman tien maalittomaksi käyneellä telalla yhdensuuntaisin vedoin aina edestä taakse vetäen ja niin, että vedot menevät vain hieman (1-2 cm) päällekkäin leveyssuunnassa mutta saumaan ei jää palkoa. Jäljen pitäisi näyttää toisen (siis lopputasoituksen) jälkeen melko valmiilta. Älä telaa ristiin tai turhaan jynssää niin, että maali kuivuu. Äläkä jää ihastelemaan jälkeäsi baskeri vinossa, vaan ota tasoittaja ja vedä joustavin, kokomittaisin vedoin telaamasi alue sileäksi. (Pensselillä ei siis maalia levitetä kuiville pinnoille, ei edes yhtä senttiä ellei kyse ole esityönä tehtävästä paarauksesta. Kaikki maali levitetään periaatteessa telalla ja pensselillä vain tasoitetaan.) Taakin alareuna jää kenties hetkeksi kuivumaan, joten vedä se aavistus ohuemmaksi ettei jää kasoja.

Pidä tasoittajaa ei-ihan-pystyssä äläkä paina hillittömästi. Maalin sopii sillälailla mukavasti aaltoilla kun pensselillä vetää. Siitä tietää, että sitä on tasoittumaan asti. Sen pensselin asennon ja paineen kyllä hoksaa. Älä jää hinkkaamaan pensselilläkään vaan jälkeä pitää tulla kertavedolla - ja tuleekin kunhan maali on sopivan juoksevaa ja sitä käsitellään vain tuoreeltaan sekä riittävän vahvana kerroksena.

Jatka välittömästi perää kohden niin, että "pystysauma" ei ehdi kuivua. Parasta ja suositeltavinta olisi, jos taito ja nopeus sekä maalin ominaisuudet riittäisivät siihen, että saa vedettyä pensselillä kyljen mittaisia vetoja. Pystysauma tahtoo kuitenkin jäädä varomattomasti toimien näkyviin. Jossakin 20-jalkaisessa kertaveto voisi hyvin onnistua. Niin, ja suora auringonpaiste ja kuuma kylki on sitten tosi pahasta.

Jos löytää hyvän vaahtomuovitelan ja maali on sopivaa telattavaksi, sanoisin, että jälki tasoittuu ilman pensseliäkin ja silloin päässee juoksemaan koko kyljen matkan kerralla. Saattaahan siihen jäädä vähän appelsiinipintaa, mutta jos se on samanlainen yli, eipä haitanne tai haittaa vähemmän kuin tönkön pensselin jäljet. Kokeilisin ensin johonkin peltiin tms.

Olisin omassani myös valmis kokeilemaan, kunhan maali olisi kuivunut vähintään puolen kesää, kiillottamista laikalla ja jollakin pirun hienolla tahnalla. Jos maalia on kunnon kerros ja homma edes vähän hanskassa, saanee pinnasta viimeistään silloin peilikirkkaan ilman puhkihionnan vaaraa. Pitäisi kokeilla.

Ja sama ruottiksi:

1) Ohenna maali notkeksi.
2) Ohenna tosiaan se maali notkeaksi.
3) Muista mitä kohdassa 1) ja 2) sanoin ja toimi niin.
4) Laita maalia peittävästi mutta läträämättä niin, että kalvossa on paksuutta mistä tasoittua. Sanoisin, että ohuehkoa maalia pintaan niin, ettei juuri ja juuri valu.
5) Älä hiero turhaan vaan johdonmukaisin ja varmoin vedoin kerralla valmista.
4) Kokeile maalia ennen kuin alat tosihommiin. Näet valuuko, tasoittuuko vai pitääkö ohentaa ja/tai paksuntaa kerrosta. Saat samalla tuntumaa siihen, paljonko maali antaa peliaikaa. Ei paljon - muuten.
5) Osta kunnon välineet. Akan vanhalla liisteriharjalla, sinkkiämpärillä, jäniksenkäpälällä ja nurkasta kuivalla remonttitelalla et saa kuin rupia erääseen paikkaan, jonne aurinko harvemmin paistaa. Siis vaikka appiukko/akka/naapuri/kylänmiehet ja muut erikoisasiantuntijat muuta väittävät, osta tela ja tasoittaja.
6)Ole ripeä mutta älä hosu. Jos jäät kesken työn ihastelemaan taiteellista vaikutelmaa tai kertomaan laiturikaverille soakkunoita ja raumalaissi jaarituksi, homma ei onnistu. Juuri siksi niiltä millintarkoilta helankiillottajilta ei mikään järjellinen miestentyö onnistu, koska he jäävät ähisemään ja nysväämään jotain kärpäsen läjän kokoista maalipilkkua. Tuollaisella ähinä- und pilkunrakastamismenetelmällä on tehty kaikki ne seinät ja muut pinnat, jotka näyttävät siltä kuin lehmä olisi ne tuoreeltaan nuollut. (Ja jota pitää kuitenkin kaikille näyttää ja akankin kehua, että "meitin Maunosta sitä on joka hommaan kun se on niin tarkka!"

Eikä tässä vielä kaikki! Osasto kikat&konstit!

1. Jos värillä ei väliä ja haluat valkoisesta paremmin peittävää, pyydä "maalarin valkoista" eli ihan vähän harmaaseen sävytettyä. Nimittäin sitä ei huomaa harmahtavaksi ennen kuin rinnalla on ihan "kikavalkoinen" pinta. Eikä ole mustaa mustempaa - ennen kuin tuodaan mustempi rinnalle. 2. Jos päädyt peräti tekemään itse värin, on esimerkiksi pakko tavoittaa joku vanha sävy jota on purkipohjalla, sekoittele tummaa vaaleaan tikulla ja pudota tikulla pisara sitä tummaa sen alkuvärin keskelle. Näin sokeakin löytää kepillä katsomalla sen aidon sävyn. Lisää sitä tummaa (pastaa) hyyyyyyvin varovaisesti, sillä väri menee äkkiä "yli" ja on vaikea korjata vaaleaa perusväriä lisäämällä.
3) Jos alla on tummia laikkuja, maalaa ne ennakolta ja anna kuivua.
4) Älä maalaa märälle. Syntyy nk. käärmeennahkaa.
5) Pese työkalut kunnolla. Kuivasta telasta irtoaa puukonsyrjällä painaen paljon maalia. Näin säästät liuotinta. Tai se ei lopu kesken pesun.
6) Kastele tela ja pensseli pikkutaukojen ajaksi.
7) Voit säilyttää telaa ja pensseliä ainakin päivän-pari kun kastelet ne huolella maaliin, laitat muovikassiin tiiviisti ja suljet homman tiiviiseen maalipyttyyn. Jos maali on tärpättiohenteista, voi sitä laittaa kulauksen pytynpohjalle. Tämä on helpompaa kuin alituinen peseskely. Näin tehdään työmailla aina, ei niitä teloja peseskellä illat pitkät. Mene parasta kaljoitteluaikaa hukkaan...

ex-maalari kirjoitti:

Kaikilla ei ole ruiskuja. Ja kyllä pensselipelilläkin saa jälkeä. Olen nähnyt mm. prätkätankkeja ja autojen ovia käsinmaalattuina. Ei eronnut ruiskunjäljestä enkä olisi menetelmästä tiennyt, jos ei olisi kerrottu.

Osta lyhytkarvainen mohair- tai vaahtomuovitela, (sellainen josta ei irtoa karvaa, ei kovin kapeakaan > 10 cm) ja tasoittaja eli sellainen leveä mutta ohut pensseli. Leveys voisi olla luokkaa 10 cm. Molemmat saa ihan tavallisen valikoiman rautakaupasta. Osta myös leveä ja syvä "rissauspalju", sillä sellaisella matalalla kaukalolla ei tee ihan mitään, koska siihen pitää ohentaa tai ainakin kaataa uutta väriä kaiken aikaa. Menee läträämiseksi, notkeus saattaa muuttua ja se näkyy jäljessä.

Tee pohjat huolella, sillä maali ei peitä vaan paljastaa pohjan viat.

Jos otat väriä kahdesta purkista, yhdistä ne ensin. Näin varsinkin jos väri on sävytetty.

Ja sitten kaiken öljy- (tai vastaavan) maalauksen A&O: ohenna maali sopivan juoksevaksi valmistajan suosittelemalla liuottimella. Kokeile sopivuus vaikka pystyssä olevaan sileään peltiin. Paksuna tahnana levitetty maali ei näet tasoitu itsekseen mutta sopivan juoksevasta ja paksusta kerroksesta pensselin harjaksen jäljet sileävät ihan maan vetovoiman vaikutuksesta.

Ja toinen: maalaa kylki valmiiksi kerralla. kahvitauko kesken työn jättää sauman. Niinpä lankkumaalarit pitävät/järjestävät kahvitauot palkin, nurkan tms. katkon kohdalta.

Kolmas: Laita maalia tarpeeksi, sillä eihän ohuessa kalvossa ole mitä tasoittua.

Neljäs: Ole ripeä, ettei maali kuivu. Samalla jää turha hinkkaaminen pois, se, jonka aikana liuottimet karkaavat ja maali muuttuu tahnaksi, joka ei todellakaan sileä.

Viides: Kastele tela tasaisesti "noukkimalla" maalin pintaan (noin 1,5 cm syvyydeltä) ja pyörittelemällä telaa altaan reunaa vasten. Maalia saa telaan tulla kohtalaisesti mutta ei niin, että se painaa paljon ja roikutettaessa valuu heti. Mutta kuivakaan tela ei saa olla, sillä semmoisesta ei jää tasoittuvaa kerrosta kylkeen. Eli kuivalla telalla ei kylkeä hinkata. Laita maalia jokaisella (yhtä märällä) telallisella samankokoinen ja -vahvuinen ala.

Sopii aloittaa vaikka ylhäältä keulasta oikealle edeten. Jos on kulmia jne, kierrä ne ensin, tässä puhutaan "paarauksesta". Älä paaraa niin kauaksi/paljon, että kun tulet myöhemmin paaratulle kohdalle, maali on puolikuivaa ja lähtee rullalle.

Levitä ihan ripein liikkein mutta hosumatta märällä telalla parin telan levyinen ja noin 1,5 metrin "taaki" kylkeen (tai oikeammin se ala, jonka telassa olevan maalin määrä sallii). Jos kylki on jotain 0,5 metriä korkea, uskaltaisin sopivalla värillä vetää koko kyljen korkeudelta.

(Jos sinun tulee levittää maalia 1,5 metriä pitkälle alueelle, tökkää märkä tela sen keskelle "70 senttiin" ja vie sitten maalia alueen päihin edes ja takaisin.)

Tasoita esilevitys saman tien maalittomaksi käyneellä telalla yhdensuuntaisin vedoin aina edestä taakse vetäen ja niin, että vedot menevät vain hieman (1-2 cm) päällekkäin leveyssuunnassa mutta saumaan ei jää palkoa. Jäljen pitäisi näyttää toisen (siis lopputasoituksen) jälkeen melko valmiilta. Älä telaa ristiin tai turhaan jynssää niin, että maali kuivuu. Äläkä jää ihastelemaan jälkeäsi baskeri vinossa, vaan ota tasoittaja ja vedä joustavin, kokomittaisin vedoin telaamasi alue sileäksi. (Pensselillä ei siis maalia levitetä kuiville pinnoille, ei edes yhtä senttiä ellei kyse ole esityönä tehtävästä paarauksesta. Kaikki maali levitetään periaatteessa telalla ja pensselillä vain tasoitetaan.) Taakin alareuna jää kenties hetkeksi kuivumaan, joten vedä se aavistus ohuemmaksi ettei jää kasoja.

Pidä tasoittajaa ei-ihan-pystyssä äläkä paina hillittömästi. Maalin sopii sillälailla mukavasti aaltoilla kun pensselillä vetää. Siitä tietää, että sitä on tasoittumaan asti. Sen pensselin asennon ja paineen kyllä hoksaa. Älä jää hinkkaamaan pensselilläkään vaan jälkeä pitää tulla kertavedolla - ja tuleekin kunhan maali on sopivan juoksevaa ja sitä käsitellään vain tuoreeltaan sekä riittävän vahvana kerroksena.

Jatka välittömästi perää kohden niin, että "pystysauma" ei ehdi kuivua. Parasta ja suositeltavinta olisi, jos taito ja nopeus sekä maalin ominaisuudet riittäisivät siihen, että saa vedettyä pensselillä kyljen mittaisia vetoja. Pystysauma tahtoo kuitenkin jäädä varomattomasti toimien näkyviin. Jossakin 20-jalkaisessa kertaveto voisi hyvin onnistua. Niin, ja suora auringonpaiste ja kuuma kylki on sitten tosi pahasta.

Jos löytää hyvän vaahtomuovitelan ja maali on sopivaa telattavaksi, sanoisin, että jälki tasoittuu ilman pensseliäkin ja silloin päässee juoksemaan koko kyljen matkan kerralla. Saattaahan siihen jäädä vähän appelsiinipintaa, mutta jos se on samanlainen yli, eipä haitanne tai haittaa vähemmän kuin tönkön pensselin jäljet. Kokeilisin ensin johonkin peltiin tms.

Olisin omassani myös valmis kokeilemaan, kunhan maali olisi kuivunut vähintään puolen kesää, kiillottamista laikalla ja jollakin pirun hienolla tahnalla. Jos maalia on kunnon kerros ja homma edes vähän hanskassa, saanee pinnasta viimeistään silloin peilikirkkaan ilman puhkihionnan vaaraa. Pitäisi kokeilla.

Ja sama ruottiksi:

1) Ohenna maali notkeksi.
2) Ohenna tosiaan se maali notkeaksi.
3) Muista mitä kohdassa 1) ja 2) sanoin ja toimi niin.
4) Laita maalia peittävästi mutta läträämättä niin, että kalvossa on paksuutta mistä tasoittua. Sanoisin, että ohuehkoa maalia pintaan niin, ettei juuri ja juuri valu.
5) Älä hiero turhaan vaan johdonmukaisin ja varmoin vedoin kerralla valmista.
4) Kokeile maalia ennen kuin alat tosihommiin. Näet valuuko, tasoittuuko vai pitääkö ohentaa ja/tai paksuntaa kerrosta. Saat samalla tuntumaa siihen, paljonko maali antaa peliaikaa. Ei paljon - muuten.
5) Osta kunnon välineet. Akan vanhalla liisteriharjalla, sinkkiämpärillä, jäniksenkäpälällä ja nurkasta kuivalla remonttitelalla et saa kuin rupia erääseen paikkaan, jonne aurinko harvemmin paistaa. Siis vaikka appiukko/akka/naapuri/kylänmiehet ja muut erikoisasiantuntijat muuta väittävät, osta tela ja tasoittaja.
6)Ole ripeä mutta älä hosu. Jos jäät kesken työn ihastelemaan taiteellista vaikutelmaa tai kertomaan laiturikaverille soakkunoita ja raumalaissi jaarituksi, homma ei onnistu. Juuri siksi niiltä millintarkoilta helankiillottajilta ei mikään järjellinen miestentyö onnistu, koska he jäävät ähisemään ja nysväämään jotain kärpäsen läjän kokoista maalipilkkua. Tuollaisella ähinä- und pilkunrakastamismenetelmällä on tehty kaikki ne seinät ja muut pinnat, jotka näyttävät siltä kuin lehmä olisi ne tuoreeltaan nuollut. (Ja jota pitää kuitenkin kaikille näyttää ja akankin kehua, että "meitin Maunosta sitä on joka hommaan kun se on niin tarkka!"

Eikä tässä vielä kaikki! Osasto kikat&konstit!

1. Jos värillä ei väliä ja haluat valkoisesta paremmin peittävää, pyydä "maalarin valkoista" eli ihan vähän harmaaseen sävytettyä. Nimittäin sitä ei huomaa harmahtavaksi ennen kuin rinnalla on ihan "kikavalkoinen" pinta. Eikä ole mustaa mustempaa - ennen kuin tuodaan mustempi rinnalle. 2. Jos päädyt peräti tekemään itse värin, on esimerkiksi pakko tavoittaa joku vanha sävy jota on purkipohjalla, sekoittele tummaa vaaleaan tikulla ja pudota tikulla pisara sitä tummaa sen alkuvärin keskelle. Näin sokeakin löytää kepillä katsomalla sen aidon sävyn. Lisää sitä tummaa (pastaa) hyyyyyyvin varovaisesti, sillä väri menee äkkiä "yli" ja on vaikea korjata vaaleaa perusväriä lisäämällä.
3) Jos alla on tummia laikkuja, maalaa ne ennakolta ja anna kuivua.
4) Älä maalaa märälle. Syntyy nk. käärmeennahkaa.
5) Pese työkalut kunnolla. Kuivasta telasta irtoaa puukonsyrjällä painaen paljon maalia. Näin säästät liuotinta. Tai se ei lopu kesken pesun.
6) Kastele tela ja pensseli pikkutaukojen ajaksi.
7) Voit säilyttää telaa ja pensseliä ainakin päivän-pari kun kastelet ne huolella maaliin, laitat muovikassiin tiiviisti ja suljet homman tiiviiseen maalipyttyyn. Jos maali on tärpättiohenteista, voi sitä laittaa kulauksen pytynpohjalle. Tämä on helpompaa kuin alituinen peseskely. Näin tehdään työmailla aina, ei niitä teloja peseskellä illat pitkät. Mene parasta kaljoitteluaikaa hukkaan...

Lue lisää

Hyvät ja pätevät ohjeet, taidan tallettaa seuraavaa tee-se-ensin-itse projektia varten, kiitos!

Yksi huomautus tuohon on, vaahtomuovitela ei sovellu läheskään kaikille lasikuituveneiden maalauksessa käytettäville maaleille. Epoksi sulattaa sen varmasti hetkessä ja en käyttäisi myöskään muiden kaksikomponenttisten maalien kanssa. Halvat nukkatelat kestävät epoksia varttitunnin, ennen kuin nukka alkaa jäädä epoksin kera veneen pohjaan. Hyvä (ja kallis) mohairtela on valitettavasti varmin valinta...

ex-maalari kirjoitti:

Kaikilla ei ole ruiskuja. Ja kyllä pensselipelilläkin saa jälkeä. Olen nähnyt mm. prätkätankkeja ja autojen ovia käsinmaalattuina. Ei eronnut ruiskunjäljestä enkä olisi menetelmästä tiennyt, jos ei olisi kerrottu.

Osta lyhytkarvainen mohair- tai vaahtomuovitela, (sellainen josta ei irtoa karvaa, ei kovin kapeakaan > 10 cm) ja tasoittaja eli sellainen leveä mutta ohut pensseli. Leveys voisi olla luokkaa 10 cm. Molemmat saa ihan tavallisen valikoiman rautakaupasta. Osta myös leveä ja syvä "rissauspalju", sillä sellaisella matalalla kaukalolla ei tee ihan mitään, koska siihen pitää ohentaa tai ainakin kaataa uutta väriä kaiken aikaa. Menee läträämiseksi, notkeus saattaa muuttua ja se näkyy jäljessä.

Tee pohjat huolella, sillä maali ei peitä vaan paljastaa pohjan viat.

Jos otat väriä kahdesta purkista, yhdistä ne ensin. Näin varsinkin jos väri on sävytetty.

Ja sitten kaiken öljy- (tai vastaavan) maalauksen A&O: ohenna maali sopivan juoksevaksi valmistajan suosittelemalla liuottimella. Kokeile sopivuus vaikka pystyssä olevaan sileään peltiin. Paksuna tahnana levitetty maali ei näet tasoitu itsekseen mutta sopivan juoksevasta ja paksusta kerroksesta pensselin harjaksen jäljet sileävät ihan maan vetovoiman vaikutuksesta.

Ja toinen: maalaa kylki valmiiksi kerralla. kahvitauko kesken työn jättää sauman. Niinpä lankkumaalarit pitävät/järjestävät kahvitauot palkin, nurkan tms. katkon kohdalta.

Kolmas: Laita maalia tarpeeksi, sillä eihän ohuessa kalvossa ole mitä tasoittua.

Neljäs: Ole ripeä, ettei maali kuivu. Samalla jää turha hinkkaaminen pois, se, jonka aikana liuottimet karkaavat ja maali muuttuu tahnaksi, joka ei todellakaan sileä.

Viides: Kastele tela tasaisesti "noukkimalla" maalin pintaan (noin 1,5 cm syvyydeltä) ja pyörittelemällä telaa altaan reunaa vasten. Maalia saa telaan tulla kohtalaisesti mutta ei niin, että se painaa paljon ja roikutettaessa valuu heti. Mutta kuivakaan tela ei saa olla, sillä semmoisesta ei jää tasoittuvaa kerrosta kylkeen. Eli kuivalla telalla ei kylkeä hinkata. Laita maalia jokaisella (yhtä märällä) telallisella samankokoinen ja -vahvuinen ala.

Sopii aloittaa vaikka ylhäältä keulasta oikealle edeten. Jos on kulmia jne, kierrä ne ensin, tässä puhutaan "paarauksesta". Älä paaraa niin kauaksi/paljon, että kun tulet myöhemmin paaratulle kohdalle, maali on puolikuivaa ja lähtee rullalle.

Levitä ihan ripein liikkein mutta hosumatta märällä telalla parin telan levyinen ja noin 1,5 metrin "taaki" kylkeen (tai oikeammin se ala, jonka telassa olevan maalin määrä sallii). Jos kylki on jotain 0,5 metriä korkea, uskaltaisin sopivalla värillä vetää koko kyljen korkeudelta.

(Jos sinun tulee levittää maalia 1,5 metriä pitkälle alueelle, tökkää märkä tela sen keskelle "70 senttiin" ja vie sitten maalia alueen päihin edes ja takaisin.)

Tasoita esilevitys saman tien maalittomaksi käyneellä telalla yhdensuuntaisin vedoin aina edestä taakse vetäen ja niin, että vedot menevät vain hieman (1-2 cm) päällekkäin leveyssuunnassa mutta saumaan ei jää palkoa. Jäljen pitäisi näyttää toisen (siis lopputasoituksen) jälkeen melko valmiilta. Älä telaa ristiin tai turhaan jynssää niin, että maali kuivuu. Äläkä jää ihastelemaan jälkeäsi baskeri vinossa, vaan ota tasoittaja ja vedä joustavin, kokomittaisin vedoin telaamasi alue sileäksi. (Pensselillä ei siis maalia levitetä kuiville pinnoille, ei edes yhtä senttiä ellei kyse ole esityönä tehtävästä paarauksesta. Kaikki maali levitetään periaatteessa telalla ja pensselillä vain tasoitetaan.) Taakin alareuna jää kenties hetkeksi kuivumaan, joten vedä se aavistus ohuemmaksi ettei jää kasoja.

Pidä tasoittajaa ei-ihan-pystyssä äläkä paina hillittömästi. Maalin sopii sillälailla mukavasti aaltoilla kun pensselillä vetää. Siitä tietää, että sitä on tasoittumaan asti. Sen pensselin asennon ja paineen kyllä hoksaa. Älä jää hinkkaamaan pensselilläkään vaan jälkeä pitää tulla kertavedolla - ja tuleekin kunhan maali on sopivan juoksevaa ja sitä käsitellään vain tuoreeltaan sekä riittävän vahvana kerroksena.

Jatka välittömästi perää kohden niin, että "pystysauma" ei ehdi kuivua. Parasta ja suositeltavinta olisi, jos taito ja nopeus sekä maalin ominaisuudet riittäisivät siihen, että saa vedettyä pensselillä kyljen mittaisia vetoja. Pystysauma tahtoo kuitenkin jäädä varomattomasti toimien näkyviin. Jossakin 20-jalkaisessa kertaveto voisi hyvin onnistua. Niin, ja suora auringonpaiste ja kuuma kylki on sitten tosi pahasta.

Jos löytää hyvän vaahtomuovitelan ja maali on sopivaa telattavaksi, sanoisin, että jälki tasoittuu ilman pensseliäkin ja silloin päässee juoksemaan koko kyljen matkan kerralla. Saattaahan siihen jäädä vähän appelsiinipintaa, mutta jos se on samanlainen yli, eipä haitanne tai haittaa vähemmän kuin tönkön pensselin jäljet. Kokeilisin ensin johonkin peltiin tms.

Olisin omassani myös valmis kokeilemaan, kunhan maali olisi kuivunut vähintään puolen kesää, kiillottamista laikalla ja jollakin pirun hienolla tahnalla. Jos maalia on kunnon kerros ja homma edes vähän hanskassa, saanee pinnasta viimeistään silloin peilikirkkaan ilman puhkihionnan vaaraa. Pitäisi kokeilla.

Ja sama ruottiksi:

1) Ohenna maali notkeksi.
2) Ohenna tosiaan se maali notkeaksi.
3) Muista mitä kohdassa 1) ja 2) sanoin ja toimi niin.
4) Laita maalia peittävästi mutta läträämättä niin, että kalvossa on paksuutta mistä tasoittua. Sanoisin, että ohuehkoa maalia pintaan niin, ettei juuri ja juuri valu.
5) Älä hiero turhaan vaan johdonmukaisin ja varmoin vedoin kerralla valmista.
4) Kokeile maalia ennen kuin alat tosihommiin. Näet valuuko, tasoittuuko vai pitääkö ohentaa ja/tai paksuntaa kerrosta. Saat samalla tuntumaa siihen, paljonko maali antaa peliaikaa. Ei paljon - muuten.
5) Osta kunnon välineet. Akan vanhalla liisteriharjalla, sinkkiämpärillä, jäniksenkäpälällä ja nurkasta kuivalla remonttitelalla et saa kuin rupia erääseen paikkaan, jonne aurinko harvemmin paistaa. Siis vaikka appiukko/akka/naapuri/kylänmiehet ja muut erikoisasiantuntijat muuta väittävät, osta tela ja tasoittaja.
6)Ole ripeä mutta älä hosu. Jos jäät kesken työn ihastelemaan taiteellista vaikutelmaa tai kertomaan laiturikaverille soakkunoita ja raumalaissi jaarituksi, homma ei onnistu. Juuri siksi niiltä millintarkoilta helankiillottajilta ei mikään järjellinen miestentyö onnistu, koska he jäävät ähisemään ja nysväämään jotain kärpäsen läjän kokoista maalipilkkua. Tuollaisella ähinä- und pilkunrakastamismenetelmällä on tehty kaikki ne seinät ja muut pinnat, jotka näyttävät siltä kuin lehmä olisi ne tuoreeltaan nuollut. (Ja jota pitää kuitenkin kaikille näyttää ja akankin kehua, että "meitin Maunosta sitä on joka hommaan kun se on niin tarkka!"

Eikä tässä vielä kaikki! Osasto kikat&konstit!

1. Jos värillä ei väliä ja haluat valkoisesta paremmin peittävää, pyydä "maalarin valkoista" eli ihan vähän harmaaseen sävytettyä. Nimittäin sitä ei huomaa harmahtavaksi ennen kuin rinnalla on ihan "kikavalkoinen" pinta. Eikä ole mustaa mustempaa - ennen kuin tuodaan mustempi rinnalle. 2. Jos päädyt peräti tekemään itse värin, on esimerkiksi pakko tavoittaa joku vanha sävy jota on purkipohjalla, sekoittele tummaa vaaleaan tikulla ja pudota tikulla pisara sitä tummaa sen alkuvärin keskelle. Näin sokeakin löytää kepillä katsomalla sen aidon sävyn. Lisää sitä tummaa (pastaa) hyyyyyyvin varovaisesti, sillä väri menee äkkiä "yli" ja on vaikea korjata vaaleaa perusväriä lisäämällä.
3) Jos alla on tummia laikkuja, maalaa ne ennakolta ja anna kuivua.
4) Älä maalaa märälle. Syntyy nk. käärmeennahkaa.
5) Pese työkalut kunnolla. Kuivasta telasta irtoaa puukonsyrjällä painaen paljon maalia. Näin säästät liuotinta. Tai se ei lopu kesken pesun.
6) Kastele tela ja pensseli pikkutaukojen ajaksi.
7) Voit säilyttää telaa ja pensseliä ainakin päivän-pari kun kastelet ne huolella maaliin, laitat muovikassiin tiiviisti ja suljet homman tiiviiseen maalipyttyyn. Jos maali on tärpättiohenteista, voi sitä laittaa kulauksen pytynpohjalle. Tämä on helpompaa kuin alituinen peseskely. Näin tehdään työmailla aina, ei niitä teloja peseskellä illat pitkät. Mene parasta kaljoitteluaikaa hukkaan...

Lue lisää

Mainiot ohjeet, joihin voisi lisätä, että kaverin kanssa homma hoituu varmemmin eli toinen telaa, toinen tasoittaa. Ja kuulemma 2-kompomenttipolyuretaani on paras maali, ainakin lasikuituveeneen kylkiin (tuo yllä mainittu Toplac taitaa olla 1-komponenttinen...?)

Avancee kirjoitti:

Mainiot ohjeet, joihin voisi lisätä, että kaverin kanssa homma hoituu varmemmin eli toinen telaa, toinen tasoittaa. Ja kuulemma 2-kompomenttipolyuretaani on paras maali, ainakin lasikuituveeneen kylkiin (tuo yllä mainittu Toplac taitaa olla 1-komponenttinen...?)

Lue lisää

Maalattiin raita huopatelalla hyvin tuloksin - mutta 2-komponentti on oikea maali - Toplac ei kestä pieniäkään kolhuja, jollei pohjatyöt ole tehty aivan tiptop.

Ohjeet ovat erinomaiset. Löytyykö vielä oikeasti ihmisiä, joilla on aikaa tehdä monta päivää maalaus ja pohjatöitä täysipäiväisesti näiden ohjeiden mukaisesti.
Ammattilainen hoitaa koko jutun muutamassa päivässä ja lasku on varmasti aivan kohtuullinen. Lisäksi homma ei ole mennyt pieleen ja jos onkin niin sinulla on oikeus reklamointiin.Säästät jo materiaaleissa huomattavasti...

maalari kirjoitti:

Ohjeet ovat erinomaiset. Löytyykö vielä oikeasti ihmisiä, joilla on aikaa tehdä monta päivää maalaus ja pohjatöitä täysipäiväisesti näiden ohjeiden mukaisesti.
Ammattilainen hoitaa koko jutun muutamassa päivässä ja lasku on varmasti aivan kohtuullinen. Lisäksi homma ei ole mennyt pieleen ja jos onkin niin sinulla on oikeus reklamointiin.Säästät jo materiaaleissa huomattavasti...

Lue lisää

Kokemusta on, reklamoi mitä reklamoit, syy on aina jossain muussa kuin maalarissa (firmassa). Jos pinta kuplii vuoden parin sisään, syynä on aiemmat silikonivahat tai joku muu, ei koskaan huonosti tehdyt pohjatyöt. Kannattaa siis tehdä itse, niin tietää ketä syyttää!

Kokemuksen perusteella sanon, että "Ammattilaisten" kanssa on tosi ikävä keskutella pieleen menneen lopputuloksen jälkeen.

maalari kirjoitti:

Ohjeet ovat erinomaiset. Löytyykö vielä oikeasti ihmisiä, joilla on aikaa tehdä monta päivää maalaus ja pohjatöitä täysipäiväisesti näiden ohjeiden mukaisesti.
Ammattilainen hoitaa koko jutun muutamassa päivässä ja lasku on varmasti aivan kohtuullinen. Lisäksi homma ei ole mennyt pieleen ja jos onkin niin sinulla on oikeus reklamointiin.Säästät jo materiaaleissa huomattavasti...

Lue lisää

Kustannus n.40 jalkaisen (n. 12m x 3.60,)veneen maalauksesta pohjatöineen että ilman pohjia. Kyljen korkeus lienee n. metrin eli maalattavaa olisi jotain 25-26m2 karkeasti arvaten.

maalari kirjoitti:

Ohjeet ovat erinomaiset. Löytyykö vielä oikeasti ihmisiä, joilla on aikaa tehdä monta päivää maalaus ja pohjatöitä täysipäiväisesti näiden ohjeiden mukaisesti.
Ammattilainen hoitaa koko jutun muutamassa päivässä ja lasku on varmasti aivan kohtuullinen. Lisäksi homma ei ole mennyt pieleen ja jos onkin niin sinulla on oikeus reklamointiin.Säästät jo materiaaleissa huomattavasti...

Lue lisää

(Huomasin, että viestini oli kahdessa ketjussa. Ei ollut tarkoitus.)

Kyllä aikaa löytyy. Ja paljonkos siihen maalaamiseen aikaa menee kun tietää mitä tekee.


Unohdinkin mainita tuon esiinotetun silikonin poiston, eli hyvä että tuli esiin. Silikoni lähtee Bilteman aineilla. Tentulla se ei esimerkiksi lähde mitä olen autoja käsitellessä huomannut. Pieni suihkaus listoihin ja kämmenenjälkiä ja vot, maali näyttää kulpaiselta. Hiontakaan ei silikonia tunnu vievän vaan se täytyy poistaa muutoin.

maalari kirjoitti:

(Huomasin, että viestini oli kahdessa ketjussa. Ei ollut tarkoitus.)

Kyllä aikaa löytyy. Ja paljonkos siihen maalaamiseen aikaa menee kun tietää mitä tekee.


Unohdinkin mainita tuon esiinotetun silikonin poiston, eli hyvä että tuli esiin. Silikoni lähtee Bilteman aineilla. Tentulla se ei esimerkiksi lähde mitä olen autoja käsitellessä huomannut. Pieni suihkaus listoihin ja kämmenenjälkiä ja vot, maali näyttää kulpaiselta. Hiontakaan ei silikonia tunnu vievän vaan se täytyy poistaa muutoin.

Lue lisää

Kaikki vahan ja silikonin poisto on ehdottoman tärkeää tehdä ennen mitään hiontaa. Hiominen hieroo vahat samalla karhentuvaan pintaan tehokkaasti.
Itse olen maalannut 6 metrisen purjeveneen Bilteman halpisruiskulla ja vuokrakompuralla (Hempelin Polybest uretaanimaalilla ja siihen kuuluvalla pohjustuksella). Jännitti melkoisesti, mutta voin suositella jos on yhtään kokemusta ruiskulla maalaamisesta.
Muista myös peittää veneesi erittäin huolellisesti. Ei pelkästään sen takia että suojaat pinnan pölyltä, vaan ettet sotke naapurien paatteja. Maalipöly leviää yllättävän kauas tarttuvana (ei niin, että tästä olisi kokemusta :)).