LASIK, hämäränäkö

Kiitos hyvästä vastauksesta! Onkohan (lähi)tulevaisuudessa mahdollinen se ajatus, että sarveiskalvoon voisi rakentaa lisää paksuutta? Tämä kai korjaisi ongelman. Jos vaikka veisi sinne vaan jotakin sellaista solukkoa joka alunperinkin sarveiskalvon rakentaa?

Voitko vielä selventää mitä kerroit: Kun sarveiskalvo ei ole riittävän paksu, mutta leikkaus silti tehdään, niin hämäränäössä suuren pupillin mahdollistamat lisäsäteet eivät näy ollenkaan vai näkyvät epätarkkoina?

Myös päivänäköön liittyen: näkeekö leikkauksen jälkeen ihan koko näköalueelta silmän puolesta tarkasti, vai jääkö ääreisnäkö epätarkaksi?

PS. Jos vielä sekin selviäisi, että mihin haloefekti perustuu..

Kannattaa varmistaa että pupuillin koko mitataan hämärässä/pimeässä ja että operoitava alue on riittävän suuri. Tähän voi leikkauksen suorittava lääkäri vastata.
Näihin ongelmiin liittyy itse pimeänön heikkenemisen lisäksi mahdolliset varjokuvat (esim. kuu näkyy "kahtena"), kontrastin heikkeneminen (mustan värin pinnan muotoja on vaikea erottaa) sekä halo- ja tähtihäikäisyt. Kaikki eivät näitä ongelmia saa, mutta osalle ne jäävät jollain asteella pysyväksi.
Itselläni pimeänäkö on nyt huono ja koen kaikkia näitä ongelmia. Autolla ajaminen pimeällä onnistuu vielä joten kuten, mutta laseilla näkö oli paljon parempi. Päivällä näkö on mitä parhain. Ei mitään ongelmia.
Olen aikaisemmin kirjoitellut Halo-nimimerkillä omista kokemuksistani, jos haluat niitä lukea.

pauli s kirjoitti:

Kiitos hyvästä vastauksesta! Onkohan (lähi)tulevaisuudessa mahdollinen se ajatus, että sarveiskalvoon voisi rakentaa lisää paksuutta? Tämä kai korjaisi ongelman. Jos vaikka veisi sinne vaan jotakin sellaista solukkoa joka alunperinkin sarveiskalvon rakentaa?

Voitko vielä selventää mitä kerroit: Kun sarveiskalvo ei ole riittävän paksu, mutta leikkaus silti tehdään, niin hämäränäössä suuren pupillin mahdollistamat lisäsäteet eivät näy ollenkaan vai näkyvät epätarkkoina?

Myös päivänäköön liittyen: näkeekö leikkauksen jälkeen ihan koko näköalueelta silmän puolesta tarkasti, vai jääkö ääreisnäkö epätarkaksi?

PS. Jos vielä sekin selviäisi, että mihin haloefekti perustuu..

Lue lisää

Verrataanpa sarveiskalvoa juustoon. Mitä suurempi taittovirhe on, sitä paksumman viipaleen haluamme höylätä pois sarveiskalvolta. Jotta hämärälläkin näkee hyvin, täytyy viipaleen olla mustuaisen kokoa hieman suurempi (sillä muuten osa valosta menisi reuna-alueella höyläämättömän alueen ohi jolla on siis vielä taittovirhettä ja tämä tekee nähdystä kuvasta epätarkemman ja aiheuttaa haloa eli renkaita valojen ympärillä ja huonontaa näköä hämärällä - päivänvalossa tästä ei ole haittaa, koska mustuainen on yleensä sen verran pieni, että kaikki silmään menevä valo menee höylätyn alueen läpi).
Eli mitä suurempi mustuainen hämärässä on, sitä suuremman viipaleen tarvitsemme - ja mitä suuremmaksi viipale tulee, sitä paksumpi sen on oltava, jotta haluttu taittovirheen korjaus saadaan aikaiseksi. Toisaalta emme voi höylätä enempää juustoa kuin meillä on juustoa - silmässä tämä tarkoittaa sitä, että jotta emme riko silmää tai vaaranna silmän rakenteita, ei sarveiskalvoa voi jättää liian ohueksi.

Eli meillä on (1) mustuaisen koko, (2) taittovirheen suuruus (hämärässä) ja (3) sarveiskalvon paksuus lähtötilanteessa. Jos sarveiskalvon paksuus on liian pieni verrattuna optisesti parhaanlaatuiseen korjaukseen (johon vaikuttavat (1) ja (2)), voi joko jättää leikkauksen tekemättä tai pienentää laseroitavan alueen kokoa siten, että sarveiskalvoa jää vielä riittävän paksusti jäljelle. Tässä tilanteessa voi sitten käydä niin, että leikattu kokee hämärässä näön heikentyvän tai mikäli mustuainen on päivälläkin poikkeuksellisen suuri, voi näkö päivälläkin heikentyä.

Eli vastatakseni vielä kysymyksiisi:
Sarveiskalvon paksuuntamista ei ole yleisessä käytössä. On kyllä olemassa implantteja, jotka asetetaan sarveiskalvon sisään taittovirhettä korjaamaan. Toinen mahdollisuus on epikeratophakia, jossa luovuttajan (kuolleen ihmisen) sarveiskalvosta osa laitetaan oman sarveiskalvon päälle. Tätäkään ei yleisesti tehdä - mahdolliset luovutettavat sarveiskalvot käytetään yleensä sarveiskalvon siirtoihin potilaille, joiden oma sarveiskalvo on sairauden/tapaturman tms. seurauksena samentunut.

Suuren pupillin mahdollistamat lisäsäteet näkyvät epätarkkoina silloin kun hoidettu alue on jäänyt pieneksi.

Päivänäkö: Lähes koko näkökenttä näkee tarkasti (mikäli siis mustuainen ei ole poikkeusellisen suuri eli suurempi kuin hoidettu alue). Tällä ei yleensä ole kylläkään suurta merkitystä siksi, että näöntarkkuus näkökentän laidalla on erittäin paljon huonompi kuin näkökentän keskustassa.

Haloefekti on periaatteessa se, että tarkan kuvan lisäksi (sarveiskalvon keskiosan kautta tulleet valonsäteet) silmänpohjaan projisoituu toinen, epätarkka kuva (sarveiskalvon reunaosista, joissa taittovirhettä ei ole (kokonaan) voitu korjata esim. siksi että sarveiskalvon paksuus ei ollut riittävä) tarkan kuvan päälle ja lopputuloksena nähty kuva on huonompi kuin tarkka kuva (mutta parempi kuin päälle heijastuva epätarkka kuva). Mitä suuremmaksi mustuainen suurenee, sitä enemmän epätarkka kuva sotkee tarkkaa kuvaa.
Jos esim. mustuainen on läpimitaltaan 2 mm päivällä, 4 mm illalla ja 8 mm pimeässä, on sarveiskalvolle osuvan ja silmänpohjaan pääsevän valon suhde em. tapauksissa seuraava: 1:4:16. Eli jos sama valo osuu 2 mm mustuaiseen ja sitten 8 mm mustuaiseen, pääsee jälkimmäisessä tapauksessa 16 (!) kertaa enemmän valoa silmään kuin ensimmäisessä tapauksessa.
Kuvitellaan, että lasik-potilaan laseroitu alue on halkaisijaltaan vain 4 mm: päivällä näkö on loistava (kaikki valo menee korjatun sarveiskalvon alueen läpi). Samoin päivän hieman pimetessä näkee hyvin (mustuainen 4 mm). Illan vähän edetessä näkö hieman huononee (5 mm, jolloin noin 2/3 valosta menee korjatun alueen läpi silmään eli muodostaa tarkan kuvan ja 1/3 valosta muodostaa epätarkan kuvan). Kun tulee oikein hämärää (pimeässä autolla ajo) ja mustuainen laajenee esimerkkipotilaalla 8 mm:iin, muodostaa vain 1/4 valosta tarkkaa kuvaa (korjatun alueen läpi menevät valonsäteet) ja 3/4 valosta aiheuttaa epätarkkaa kuvaa! Tämä on siis haloefekti.

Halo kirjoitti:

Kannattaa varmistaa että pupuillin koko mitataan hämärässä/pimeässä ja että operoitava alue on riittävän suuri. Tähän voi leikkauksen suorittava lääkäri vastata.
Näihin ongelmiin liittyy itse pimeänön heikkenemisen lisäksi mahdolliset varjokuvat (esim. kuu näkyy "kahtena"), kontrastin heikkeneminen (mustan värin pinnan muotoja on vaikea erottaa) sekä halo- ja tähtihäikäisyt. Kaikki eivät näitä ongelmia saa, mutta osalle ne jäävät jollain asteella pysyväksi.
Itselläni pimeänäkö on nyt huono ja koen kaikkia näitä ongelmia. Autolla ajaminen pimeällä onnistuu vielä joten kuten, mutta laseilla näkö oli paljon parempi. Päivällä näkö on mitä parhain. Ei mitään ongelmia.
Olen aikaisemmin kirjoitellut Halo-nimimerkillä omista kokemuksistani, jos haluat niitä lukea.

Lue lisää

Verrataanpa sarveiskalvoa juustoon. Mitä suurempi taittovirhe on, sitä paksumman viipaleen haluamme höylätä pois sarveiskalvolta. Jotta hämärälläkin näkee hyvin, täytyy viipaleen olla mustuaisen kokoa hieman suurempi (sillä muuten osa valosta menisi reuna-alueella höyläämättömän alueen ohi jolla on siis vielä taittovirhettä ja tämä tekee nähdystä kuvasta epätarkemman ja aiheuttaa haloa eli renkaita valojen ympärillä ja huonontaa näköä hämärällä - päivänvalossa tästä ei ole haittaa, koska mustuainen on yleensä sen verran pieni, että kaikki silmään menevä valo menee höylätyn alueen läpi).
Eli mitä suurempi mustuainen hämärässä on, sitä suuremman viipaleen tarvitsemme - ja mitä suuremmaksi viipale tulee, sitä paksumpi sen on oltava, jotta haluttu taittovirheen korjaus saadaan aikaiseksi. Toisaalta emme voi höylätä enempää juustoa kuin meillä on juustoa - silmässä tämä tarkoittaa sitä, että jotta emme riko silmää tai vaaranna silmän rakenteita, ei sarveiskalvoa voi jättää liian ohueksi.

Eli meillä on (1) mustuaisen koko, (2) taittovirheen suuruus (hämärässä) ja (3) sarveiskalvon paksuus lähtötilanteessa. Jos sarveiskalvon paksuus on liian pieni verrattuna optisesti parhaanlaatuiseen korjaukseen (johon vaikuttavat (1) ja (2)), voi joko jättää leikkauksen tekemättä tai pienentää laseroitavan alueen kokoa siten, että sarveiskalvoa jää vielä riittävän paksusti jäljelle. Tässä tilanteessa voi sitten käydä niin, että leikattu kokee hämärässä näön heikentyvän tai mikäli mustuainen on päivälläkin poikkeuksellisen suuri, voi näkö päivälläkin heikentyä.

Eli vastatakseni vielä kysymyksiisi:
Sarveiskalvon paksuuntamista ei ole yleisessä käytössä. On kyllä olemassa implantteja, jotka asetetaan sarveiskalvon sisään taittovirhettä korjaamaan. Toinen mahdollisuus on epikeratophakia, jossa luovuttajan (kuolleen ihmisen) sarveiskalvosta osa laitetaan oman sarveiskalvon päälle. Tätäkään ei yleisesti tehdä - mahdolliset luovutettavat sarveiskalvot käytetään yleensä sarveiskalvon siirtoihin potilaille, joiden oma sarveiskalvo on sairauden/tapaturman tms. seurauksena samentunut.

Suuren pupillin mahdollistamat lisäsäteet näkyvät epätarkkoina silloin kun hoidettu alue on jäänyt pieneksi.

Päivänäkö: Lähes koko näkökenttä näkee tarkasti (mikäli siis mustuainen ei ole poikkeusellisen suuri eli suurempi kuin hoidettu alue). Tällä ei yleensä ole kylläkään suurta merkitystä siksi, että näöntarkkuus näkökentän laidalla on erittäin paljon huonompi kuin näkökentän keskustassa.

Haloefekti on periaatteessa se, että tarkan kuvan lisäksi (sarveiskalvon keskiosan kautta tulleet valonsäteet) silmänpohjaan projisoituu toinen, epätarkka kuva (sarveiskalvon reunaosista, joissa taittovirhettä ei ole (kokonaan) voitu korjata esim. siksi että sarveiskalvon paksuus ei ollut riittävä) tarkan kuvan päälle ja lopputuloksena nähty kuva on huonompi kuin tarkka kuva (mutta parempi kuin päälle heijastuva epätarkka kuva). Mitä suuremmaksi mustuainen suurenee, sitä enemmän epätarkka kuva sotkee tarkkaa kuvaa.
Jos esim. mustuainen on läpimitaltaan 2 mm päivällä, 4 mm illalla ja 8 mm pimeässä, on sarveiskalvolle osuvan ja silmänpohjaan pääsevän valon suhde em. tapauksissa seuraava: 1:4:16. Eli jos sama valo osuu 2 mm mustuaiseen ja sitten 8 mm mustuaiseen, pääsee jälkimmäisessä tapauksessa 16 (!) kertaa enemmän valoa silmään kuin ensimmäisessä tapauksessa.
Kuvitellaan, että lasik-potilaan laseroitu alue on halkaisijaltaan vain 4 mm: päivällä näkö on loistava (kaikki valo menee korjatun sarveiskalvon alueen läpi). Samoin päivän hieman pimetessä näkee hyvin (mustuainen 4 mm). Illan vähän edetessä näkö hieman huononee (5 mm, jolloin noin 2/3 valosta menee korjatun alueen läpi silmään eli muodostaa tarkan kuvan ja 1/3 valosta muodostaa epätarkan kuvan). Kun tulee oikein hämärää (pimeässä autolla ajo) ja mustuainen laajenee esimerkkipotilaalla 8 mm:iin, muodostaa vain 1/4 valosta tarkkaa kuvaa (korjatun alueen läpi menevät valonsäteet) ja 3/4 valosta aiheuttaa epätarkkaa kuvaa! Tämä on siis haloefekti.

pauli s kirjoitti:

Kiitos hyvästä vastauksesta! Onkohan (lähi)tulevaisuudessa mahdollinen se ajatus, että sarveiskalvoon voisi rakentaa lisää paksuutta? Tämä kai korjaisi ongelman. Jos vaikka veisi sinne vaan jotakin sellaista solukkoa joka alunperinkin sarveiskalvon rakentaa?

Voitko vielä selventää mitä kerroit: Kun sarveiskalvo ei ole riittävän paksu, mutta leikkaus silti tehdään, niin hämäränäössä suuren pupillin mahdollistamat lisäsäteet eivät näy ollenkaan vai näkyvät epätarkkoina?

Myös päivänäköön liittyen: näkeekö leikkauksen jälkeen ihan koko näköalueelta silmän puolesta tarkasti, vai jääkö ääreisnäkö epätarkaksi?

PS. Jos vielä sekin selviäisi, että mihin haloefekti perustuu..

Lue lisää

Verrataanpa sarveiskalvoa juustoon. Mitä suurempi taittovirhe on, sitä paksumman viipaleen haluamme höylätä pois sarveiskalvolta. Jotta hämärälläkin näkee hyvin, täytyy viipaleen olla mustuaisen kokoa hieman suurempi (sillä muuten osa valosta menisi reuna-alueella höyläämättömän alueen ohi jolla on siis vielä taittovirhettä ja tämä tekee nähdystä kuvasta epätarkemman ja aiheuttaa haloa eli renkaita valojen ympärillä ja huonontaa näköä hämärällä - päivänvalossa tästä ei ole haittaa, koska mustuainen on yleensä sen verran pieni, että kaikki silmään menevä valo menee höylätyn alueen läpi).
Eli mitä suurempi mustuainen hämärässä on, sitä suuremman viipaleen tarvitsemme - ja mitä suuremmaksi viipale tulee, sitä paksumpi sen on oltava, jotta haluttu taittovirheen korjaus saadaan aikaiseksi. Toisaalta emme voi höylätä enempää juustoa kuin meillä on juustoa - silmässä tämä tarkoittaa sitä, että jotta emme riko silmää tai vaaranna silmän rakenteita, ei sarveiskalvoa voi jättää liian ohueksi.

Eli meillä on (1) mustuaisen koko, (2) taittovirheen suuruus (hämärässä) ja (3) sarveiskalvon paksuus lähtötilanteessa. Jos sarveiskalvon paksuus on liian pieni verrattuna optisesti parhaanlaatuiseen korjaukseen (johon vaikuttavat (1) ja (2)), voi joko jättää leikkauksen tekemättä tai pienentää laseroitavan alueen kokoa siten, että sarveiskalvoa jää vielä riittävän paksusti jäljelle. Tässä tilanteessa voi sitten käydä niin, että leikattu kokee hämärässä näön heikentyvän tai mikäli mustuainen on päivälläkin poikkeuksellisen suuri, voi näkö päivälläkin heikentyä.

Eli vastatakseni vielä kysymyksiisi:
Sarveiskalvon paksuuntamista ei ole yleisessä käytössä. On kyllä olemassa implantteja, jotka asetetaan sarveiskalvon sisään taittovirhettä korjaamaan. Toinen mahdollisuus on epikeratophakia, jossa luovuttajan (kuolleen ihmisen) sarveiskalvosta osa laitetaan oman sarveiskalvon päälle. Tätäkään ei yleisesti tehdä - mahdolliset luovutettavat sarveiskalvot käytetään yleensä sarveiskalvon siirtoihin potilaille, joiden oma sarveiskalvo on sairauden/tapaturman tms. seurauksena samentunut.

Suuren pupillin mahdollistamat lisäsäteet näkyvät epätarkkoina silloin kun hoidettu alue on jäänyt pieneksi.

Päivänäkö: Lähes koko näkökenttä näkee tarkasti (mikäli siis mustuainen ei ole poikkeusellisen suuri eli suurempi kuin hoidettu alue). Tällä ei yleensä ole kylläkään suurta merkitystä siksi, että näöntarkkuus näkökentän laidalla on erittäin paljon huonompi kuin näkökentän keskustassa.

silmälääkäri kirjoitti:

Verrataanpa sarveiskalvoa juustoon. Mitä suurempi taittovirhe on, sitä paksumman viipaleen haluamme höylätä pois sarveiskalvolta. Jotta hämärälläkin näkee hyvin, täytyy viipaleen olla mustuaisen kokoa hieman suurempi (sillä muuten osa valosta menisi reuna-alueella höyläämättömän alueen ohi jolla on siis vielä taittovirhettä ja tämä tekee nähdystä kuvasta epätarkemman ja aiheuttaa haloa eli renkaita valojen ympärillä ja huonontaa näköä hämärällä - päivänvalossa tästä ei ole haittaa, koska mustuainen on yleensä sen verran pieni, että kaikki silmään menevä valo menee höylätyn alueen läpi).
Eli mitä suurempi mustuainen hämärässä on, sitä suuremman viipaleen tarvitsemme - ja mitä suuremmaksi viipale tulee, sitä paksumpi sen on oltava, jotta haluttu taittovirheen korjaus saadaan aikaiseksi. Toisaalta emme voi höylätä enempää juustoa kuin meillä on juustoa - silmässä tämä tarkoittaa sitä, että jotta emme riko silmää tai vaaranna silmän rakenteita, ei sarveiskalvoa voi jättää liian ohueksi.

Eli meillä on (1) mustuaisen koko, (2) taittovirheen suuruus (hämärässä) ja (3) sarveiskalvon paksuus lähtötilanteessa. Jos sarveiskalvon paksuus on liian pieni verrattuna optisesti parhaanlaatuiseen korjaukseen (johon vaikuttavat (1) ja (2)), voi joko jättää leikkauksen tekemättä tai pienentää laseroitavan alueen kokoa siten, että sarveiskalvoa jää vielä riittävän paksusti jäljelle. Tässä tilanteessa voi sitten käydä niin, että leikattu kokee hämärässä näön heikentyvän tai mikäli mustuainen on päivälläkin poikkeuksellisen suuri, voi näkö päivälläkin heikentyä.

Eli vastatakseni vielä kysymyksiisi:
Sarveiskalvon paksuuntamista ei ole yleisessä käytössä. On kyllä olemassa implantteja, jotka asetetaan sarveiskalvon sisään taittovirhettä korjaamaan. Toinen mahdollisuus on epikeratophakia, jossa luovuttajan (kuolleen ihmisen) sarveiskalvosta osa laitetaan oman sarveiskalvon päälle. Tätäkään ei yleisesti tehdä - mahdolliset luovutettavat sarveiskalvot käytetään yleensä sarveiskalvon siirtoihin potilaille, joiden oma sarveiskalvo on sairauden/tapaturman tms. seurauksena samentunut.

Suuren pupillin mahdollistamat lisäsäteet näkyvät epätarkkoina silloin kun hoidettu alue on jäänyt pieneksi.

Päivänäkö: Lähes koko näkökenttä näkee tarkasti (mikäli siis mustuainen ei ole poikkeusellisen suuri eli suurempi kuin hoidettu alue). Tällä ei yleensä ole kylläkään suurta merkitystä siksi, että näöntarkkuus näkökentän laidalla on erittäin paljon huonompi kuin näkökentän keskustassa.

Haloefekti on periaatteessa se, että tarkan kuvan lisäksi (sarveiskalvon keskiosan kautta tulleet valonsäteet) silmänpohjaan projisoituu toinen, epätarkka kuva (sarveiskalvon reunaosista, joissa taittovirhettä ei ole (kokonaan) voitu korjata esim. siksi että sarveiskalvon paksuus ei ollut riittävä) tarkan kuvan päälle ja lopputuloksena nähty kuva on huonompi kuin tarkka kuva (mutta parempi kuin päälle heijastuva epätarkka kuva). Mitä suuremmaksi mustuainen suurenee, sitä enemmän epätarkka kuva sotkee tarkkaa kuvaa.
Jos esim. mustuainen on läpimitaltaan 2 mm päivällä, 4 mm illalla ja 8 mm pimeässä, on sarveiskalvolle osuvan ja silmänpohjaan pääsevän valon suhde em. tapauksissa seuraava: 1:4:16. Eli jos sama valo osuu 2 mm mustuaiseen ja sitten 8 mm mustuaiseen, pääsee jälkimmäisessä tapauksessa 16 (!) kertaa enemmän valoa silmään kuin ensimmäisessä tapauksessa.
Kuvitellaan, että lasik-potilaan laseroitu alue on halkaisijaltaan vain 4 mm: päivällä näkö on loistava (kaikki valo menee korjatun sarveiskalvon alueen läpi). Samoin päivän hieman pimetessä näkee hyvin (mustuainen 4 mm). Illan vähän edetessä näkö hieman huononee (5 mm, jolloin noin 2/3 valosta menee korjatun alueen läpi silmään eli muodostaa tarkan kuvan ja 1/3 valosta muodostaa epätarkan kuvan). Kun tulee oikein hämärää (pimeässä autolla ajo) ja mustuainen laajenee esimerkkipotilaalla 8 mm:iin, muodostaa vain 1/4 valosta tarkkaa kuvaa (korjatun alueen läpi menevät valonsäteet) ja 3/4 valosta aiheuttaa epätarkkaa kuvaa! Tämä on siis haloefekti.

Lue lisää

Kiitokset silmälääkärille perusteellisista vastauksista.
Itselleni on vielä epäselvää miksi nämä hämäränäköongelmat ovat yleisiä heti lasikin jälkeen mutta poistuvat ajan kanssa esim. 6-12 kk jälkeen? Eihän operoitu alue voi itsekseen muuttua. Paraneeko silmän ja aivojen "yhteispeli" jotenkin että ne osaavat käsitellä vähemmän operoidun alueen kuvaa jotenkin paremmin?

silmälääkäri kirjoitti:

Verrataanpa sarveiskalvoa juustoon. Mitä suurempi taittovirhe on, sitä paksumman viipaleen haluamme höylätä pois sarveiskalvolta. Jotta hämärälläkin näkee hyvin, täytyy viipaleen olla mustuaisen kokoa hieman suurempi (sillä muuten osa valosta menisi reuna-alueella höyläämättömän alueen ohi jolla on siis vielä taittovirhettä ja tämä tekee nähdystä kuvasta epätarkemman ja aiheuttaa haloa eli renkaita valojen ympärillä ja huonontaa näköä hämärällä - päivänvalossa tästä ei ole haittaa, koska mustuainen on yleensä sen verran pieni, että kaikki silmään menevä valo menee höylätyn alueen läpi).
Eli mitä suurempi mustuainen hämärässä on, sitä suuremman viipaleen tarvitsemme - ja mitä suuremmaksi viipale tulee, sitä paksumpi sen on oltava, jotta haluttu taittovirheen korjaus saadaan aikaiseksi. Toisaalta emme voi höylätä enempää juustoa kuin meillä on juustoa - silmässä tämä tarkoittaa sitä, että jotta emme riko silmää tai vaaranna silmän rakenteita, ei sarveiskalvoa voi jättää liian ohueksi.

Eli meillä on (1) mustuaisen koko, (2) taittovirheen suuruus (hämärässä) ja (3) sarveiskalvon paksuus lähtötilanteessa. Jos sarveiskalvon paksuus on liian pieni verrattuna optisesti parhaanlaatuiseen korjaukseen (johon vaikuttavat (1) ja (2)), voi joko jättää leikkauksen tekemättä tai pienentää laseroitavan alueen kokoa siten, että sarveiskalvoa jää vielä riittävän paksusti jäljelle. Tässä tilanteessa voi sitten käydä niin, että leikattu kokee hämärässä näön heikentyvän tai mikäli mustuainen on päivälläkin poikkeuksellisen suuri, voi näkö päivälläkin heikentyä.

Eli vastatakseni vielä kysymyksiisi:
Sarveiskalvon paksuuntamista ei ole yleisessä käytössä. On kyllä olemassa implantteja, jotka asetetaan sarveiskalvon sisään taittovirhettä korjaamaan. Toinen mahdollisuus on epikeratophakia, jossa luovuttajan (kuolleen ihmisen) sarveiskalvosta osa laitetaan oman sarveiskalvon päälle. Tätäkään ei yleisesti tehdä - mahdolliset luovutettavat sarveiskalvot käytetään yleensä sarveiskalvon siirtoihin potilaille, joiden oma sarveiskalvo on sairauden/tapaturman tms. seurauksena samentunut.

Suuren pupillin mahdollistamat lisäsäteet näkyvät epätarkkoina silloin kun hoidettu alue on jäänyt pieneksi.

Päivänäkö: Lähes koko näkökenttä näkee tarkasti (mikäli siis mustuainen ei ole poikkeusellisen suuri eli suurempi kuin hoidettu alue). Tällä ei yleensä ole kylläkään suurta merkitystä siksi, että näöntarkkuus näkökentän laidalla on erittäin paljon huonompi kuin näkökentän keskustassa.

Haloefekti on periaatteessa se, että tarkan kuvan lisäksi (sarveiskalvon keskiosan kautta tulleet valonsäteet) silmänpohjaan projisoituu toinen, epätarkka kuva (sarveiskalvon reunaosista, joissa taittovirhettä ei ole (kokonaan) voitu korjata esim. siksi että sarveiskalvon paksuus ei ollut riittävä) tarkan kuvan päälle ja lopputuloksena nähty kuva on huonompi kuin tarkka kuva (mutta parempi kuin päälle heijastuva epätarkka kuva). Mitä suuremmaksi mustuainen suurenee, sitä enemmän epätarkka kuva sotkee tarkkaa kuvaa.
Jos esim. mustuainen on läpimitaltaan 2 mm päivällä, 4 mm illalla ja 8 mm pimeässä, on sarveiskalvolle osuvan ja silmänpohjaan pääsevän valon suhde em. tapauksissa seuraava: 1:4:16. Eli jos sama valo osuu 2 mm mustuaiseen ja sitten 8 mm mustuaiseen, pääsee jälkimmäisessä tapauksessa 16 (!) kertaa enemmän valoa silmään kuin ensimmäisessä tapauksessa.
Kuvitellaan, että lasik-potilaan laseroitu alue on halkaisijaltaan vain 4 mm: päivällä näkö on loistava (kaikki valo menee korjatun sarveiskalvon alueen läpi). Samoin päivän hieman pimetessä näkee hyvin (mustuainen 4 mm). Illan vähän edetessä näkö hieman huononee (5 mm, jolloin noin 2/3 valosta menee korjatun alueen läpi silmään eli muodostaa tarkan kuvan ja 1/3 valosta muodostaa epätarkan kuvan). Kun tulee oikein hämärää (pimeässä autolla ajo) ja mustuainen laajenee esimerkkipotilaalla 8 mm:iin, muodostaa vain 1/4 valosta tarkkaa kuvaa (korjatun alueen läpi menevät valonsäteet) ja 3/4 valosta aiheuttaa epätarkkaa kuvaa! Tämä on siis haloefekti.

Lue lisää

Kiitos. Vastaus tulikin näköjään varmuuden vuoksi vähän useampaan kertaan. Tätä edellinen viesti on kai kokonaisuudessaan se lopullinen vastaus.

Aika tärkeää infoa annoit. Aika oleellinen tieto kaikille joita asia koskee. Tuon halon (tai nyt kun tiedän mistä on kyse, niin ehkä paremminkin kutsuisin sitä blurriksi) voi erittäin helposti testata Photoshopilla (ohjelma).

1) Avaa pimeällä otettu kuva
2) Select all, copy, paste
3) Filter -> Blur -> Gaussian blur
4) Layer opacity esim. 80%
5) Katsele hienoa mössöistä kuvaa

Käytännössä teen siis niin, että käyn esitutkimuksessa ja jos speksit eivät ole ihanteelliset, jätän leikkauksen tekemättä.

silmälääkäri kirjoitti:

Verrataanpa sarveiskalvoa juustoon. Mitä suurempi taittovirhe on, sitä paksumman viipaleen haluamme höylätä pois sarveiskalvolta. Jotta hämärälläkin näkee hyvin, täytyy viipaleen olla mustuaisen kokoa hieman suurempi (sillä muuten osa valosta menisi reuna-alueella höyläämättömän alueen ohi jolla on siis vielä taittovirhettä ja tämä tekee nähdystä kuvasta epätarkemman ja aiheuttaa haloa eli renkaita valojen ympärillä ja huonontaa näköä hämärällä - päivänvalossa tästä ei ole haittaa, koska mustuainen on yleensä sen verran pieni, että kaikki silmään menevä valo menee höylätyn alueen läpi).
Eli mitä suurempi mustuainen hämärässä on, sitä suuremman viipaleen tarvitsemme - ja mitä suuremmaksi viipale tulee, sitä paksumpi sen on oltava, jotta haluttu taittovirheen korjaus saadaan aikaiseksi. Toisaalta emme voi höylätä enempää juustoa kuin meillä on juustoa - silmässä tämä tarkoittaa sitä, että jotta emme riko silmää tai vaaranna silmän rakenteita, ei sarveiskalvoa voi jättää liian ohueksi.

Eli meillä on (1) mustuaisen koko, (2) taittovirheen suuruus (hämärässä) ja (3) sarveiskalvon paksuus lähtötilanteessa. Jos sarveiskalvon paksuus on liian pieni verrattuna optisesti parhaanlaatuiseen korjaukseen (johon vaikuttavat (1) ja (2)), voi joko jättää leikkauksen tekemättä tai pienentää laseroitavan alueen kokoa siten, että sarveiskalvoa jää vielä riittävän paksusti jäljelle. Tässä tilanteessa voi sitten käydä niin, että leikattu kokee hämärässä näön heikentyvän tai mikäli mustuainen on päivälläkin poikkeuksellisen suuri, voi näkö päivälläkin heikentyä.

Eli vastatakseni vielä kysymyksiisi:
Sarveiskalvon paksuuntamista ei ole yleisessä käytössä. On kyllä olemassa implantteja, jotka asetetaan sarveiskalvon sisään taittovirhettä korjaamaan. Toinen mahdollisuus on epikeratophakia, jossa luovuttajan (kuolleen ihmisen) sarveiskalvosta osa laitetaan oman sarveiskalvon päälle. Tätäkään ei yleisesti tehdä - mahdolliset luovutettavat sarveiskalvot käytetään yleensä sarveiskalvon siirtoihin potilaille, joiden oma sarveiskalvo on sairauden/tapaturman tms. seurauksena samentunut.

Suuren pupillin mahdollistamat lisäsäteet näkyvät epätarkkoina silloin kun hoidettu alue on jäänyt pieneksi.

Päivänäkö: Lähes koko näkökenttä näkee tarkasti (mikäli siis mustuainen ei ole poikkeusellisen suuri eli suurempi kuin hoidettu alue). Tällä ei yleensä ole kylläkään suurta merkitystä siksi, että näöntarkkuus näkökentän laidalla on erittäin paljon huonompi kuin näkökentän keskustassa.

Haloefekti on periaatteessa se, että tarkan kuvan lisäksi (sarveiskalvon keskiosan kautta tulleet valonsäteet) silmänpohjaan projisoituu toinen, epätarkka kuva (sarveiskalvon reunaosista, joissa taittovirhettä ei ole (kokonaan) voitu korjata esim. siksi että sarveiskalvon paksuus ei ollut riittävä) tarkan kuvan päälle ja lopputuloksena nähty kuva on huonompi kuin tarkka kuva (mutta parempi kuin päälle heijastuva epätarkka kuva). Mitä suuremmaksi mustuainen suurenee, sitä enemmän epätarkka kuva sotkee tarkkaa kuvaa.
Jos esim. mustuainen on läpimitaltaan 2 mm päivällä, 4 mm illalla ja 8 mm pimeässä, on sarveiskalvolle osuvan ja silmänpohjaan pääsevän valon suhde em. tapauksissa seuraava: 1:4:16. Eli jos sama valo osuu 2 mm mustuaiseen ja sitten 8 mm mustuaiseen, pääsee jälkimmäisessä tapauksessa 16 (!) kertaa enemmän valoa silmään kuin ensimmäisessä tapauksessa.
Kuvitellaan, että lasik-potilaan laseroitu alue on halkaisijaltaan vain 4 mm: päivällä näkö on loistava (kaikki valo menee korjatun sarveiskalvon alueen läpi). Samoin päivän hieman pimetessä näkee hyvin (mustuainen 4 mm). Illan vähän edetessä näkö hieman huononee (5 mm, jolloin noin 2/3 valosta menee korjatun alueen läpi silmään eli muodostaa tarkan kuvan ja 1/3 valosta muodostaa epätarkan kuvan). Kun tulee oikein hämärää (pimeässä autolla ajo) ja mustuainen laajenee esimerkkipotilaalla 8 mm:iin, muodostaa vain 1/4 valosta tarkkaa kuvaa (korjatun alueen läpi menevät valonsäteet) ja 3/4 valosta aiheuttaa epätarkkaa kuvaa! Tämä on siis haloefekti.

Lue lisää

Tietoisesti näemme vain aivan näkökentän keskustan tarkasti. Mutta ettei olisi niin, että alitajunta näkee koko näkökentän hyvinkin tarkasti? Hommaanhan sisältyy tarkkuuden lisäksi asioita kuten hahmontunnistus, liikkeentunnistus, pimeänäkö ja niin edelleen. Saa laittaa infoa ja/tai linkkiä aiheesta.

pauli s kirjoitti:

Kiitos. Vastaus tulikin näköjään varmuuden vuoksi vähän useampaan kertaan. Tätä edellinen viesti on kai kokonaisuudessaan se lopullinen vastaus.

Aika tärkeää infoa annoit. Aika oleellinen tieto kaikille joita asia koskee. Tuon halon (tai nyt kun tiedän mistä on kyse, niin ehkä paremminkin kutsuisin sitä blurriksi) voi erittäin helposti testata Photoshopilla (ohjelma).

1) Avaa pimeällä otettu kuva
2) Select all, copy, paste
3) Filter -> Blur -> Gaussian blur
4) Layer opacity esim. 80%
5) Katsele hienoa mössöistä kuvaa

Käytännössä teen siis niin, että käyn esitutkimuksessa ja jos speksit eivät ole ihanteelliset, jätän leikkauksen tekemättä.

Lue lisää

Anteeksi vain, tuossa eilen illalla sain jatkuvasti virheilmoitusta ja kun latasin sivua uudelleen, ei vastausta näkynyt missään, vaikka välimuistin tyhjensin välillä ja jostain syystä suomi24-yhteys näytti kovasti tökkivän (myös muutama muu suomalainen sivu eli taisi olla jokin yhteysvika) ja yritin saada viestiä lähetettyä. En saanut tätä vastausta eilen MILLÄÄN "tallentumaan" mutta kappas vaan, tänään ne ovatkin kaikki näkyvillä...

pauli s kirjoitti:

Tietoisesti näemme vain aivan näkökentän keskustan tarkasti. Mutta ettei olisi niin, että alitajunta näkee koko näkökentän hyvinkin tarkasti? Hommaanhan sisältyy tarkkuuden lisäksi asioita kuten hahmontunnistus, liikkeentunnistus, pimeänäkö ja niin edelleen. Saa laittaa infoa ja/tai linkkiä aiheesta.

Lue lisää

Näöntarkkuus on hyvä vain aivan näkökentän keskiosassa johtuen siitä, että aistisolut ovat verkkokalvon keskiosassa erittäin tiheässä ja täällä on myös hermosoluja tiheämmässä kuin perifeerisellä verkkokalvolla. Perifeerinen verkkokalvo on taas "erikoistunut" hämärällä näkemiseen, liikkeen tunnistamiseen jne. mutta näöntarkkuus on siellä hyvin huono.

Voit itse testata asiaa kun lukiessasi esim. kirjaa kohdistat katseen tietoisesti vain yhteen sanaan ja kokeilet kuinka monta viereistä sanaa voit lukea liikuttamatta katsetta. Et taida pystyä 2-3 sanaa pitemmälle lukemaan, vaikka näet, että teksti jatkuu pitemmälle.

"Alitajunta" näkee siinä mielessä tarkemmin että me liikutamme silmää vähän väliä ja aivot rakentavat mielessämme varsin tarkan kuvan ympäristöstämme. Eli "näemme" tietoisuudessamme enemmän kuin mitä todellisuudessa näemme silmillämme.

silmälääkäri kirjoitti:

Anteeksi vain, tuossa eilen illalla sain jatkuvasti virheilmoitusta ja kun latasin sivua uudelleen, ei vastausta näkynyt missään, vaikka välimuistin tyhjensin välillä ja jostain syystä suomi24-yhteys näytti kovasti tökkivän (myös muutama muu suomalainen sivu eli taisi olla jokin yhteysvika) ja yritin saada viestiä lähetettyä. En saanut tätä vastausta eilen MILLÄÄN "tallentumaan" mutta kappas vaan, tänään ne ovatkin kaikki näkyvillä...

Lue lisää

Juu ei se mitään. Mutta oliko niin, että et itse tee laserhommia? Olisi voinut tulla sun vastaanotolle. :) Mikä olisi suositeltava paikka, Eira, Laseri vai pitääkö lähteä ulos Helsingistä?

pauli s kirjoitti:

Juu ei se mitään. Mutta oliko niin, että et itse tee laserhommia? Olisi voinut tulla sun vastaanotolle. :) Mikä olisi suositeltava paikka, Eira, Laseri vai pitääkö lähteä ulos Helsingistä?

Lue lisää

Itse en tosiaan tee taittovirheenkorjausleikkauksia poislukien kaihileikkauksia (jolla voidaan myös taittovirheeseen vaikuttaa). En ole noihin Helsingin klinikoihin niin perehtynyt, että osaisin sieltä jotakin määrättyä suositella. Mutta täällä palstallahan näyttää leikattuja olevan, tosin yksittäisten ihmisten kokemuksia ei aina voi yleistää.

pauli s kirjoitti:

Juu ei se mitään. Mutta oliko niin, että et itse tee laserhommia? Olisi voinut tulla sun vastaanotolle. :) Mikä olisi suositeltava paikka, Eira, Laseri vai pitääkö lähteä ulos Helsingistä?

Lue lisää

Minä suosittelisin Tampereen Kirurgipalvelua (kirurgipalvelu.com),siellä operoi Juhani Pietilä,joka on tehnyt laserleikkauksia ensimmäisenä Suomessa ja tuonut uusimmat menetelmät.Minä ainakin luottaisin häneen..Olen itse vasta menossa kesällä leikkaukseen.

silmälääkäri kirjoitti:

Näöntarkkuus on hyvä vain aivan näkökentän keskiosassa johtuen siitä, että aistisolut ovat verkkokalvon keskiosassa erittäin tiheässä ja täällä on myös hermosoluja tiheämmässä kuin perifeerisellä verkkokalvolla. Perifeerinen verkkokalvo on taas "erikoistunut" hämärällä näkemiseen, liikkeen tunnistamiseen jne. mutta näöntarkkuus on siellä hyvin huono.

Voit itse testata asiaa kun lukiessasi esim. kirjaa kohdistat katseen tietoisesti vain yhteen sanaan ja kokeilet kuinka monta viereistä sanaa voit lukea liikuttamatta katsetta. Et taida pystyä 2-3 sanaa pitemmälle lukemaan, vaikka näet, että teksti jatkuu pitemmälle.

"Alitajunta" näkee siinä mielessä tarkemmin että me liikutamme silmää vähän väliä ja aivot rakentavat mielessämme varsin tarkan kuvan ympäristöstämme. Eli "näemme" tietoisuudessamme enemmän kuin mitä todellisuudessa näemme silmillämme.

Lue lisää

Mutta miten on mahdollista, että tekstinlukutekniikka nimeltä PhotoReading väittää, että on mahdollista lukea kokonainen sivu sekunnissa (ymmärtäen suurimman osan tekstistä) ja että se perustuu nimenomaan ääreisnäköön?

pauli s kirjoitti:

Mutta miten on mahdollista, että tekstinlukutekniikka nimeltä PhotoReading väittää, että on mahdollista lukea kokonainen sivu sekunnissa (ymmärtäen suurimman osan tekstistä) ja että se perustuu nimenomaan ääreisnäköön?

Lue lisää

Tarkoittanet http://www.photoreading.com sivuja. Onpas todella ihmeellinen kurssi, jossa oppii lukemaan 8 äänikasetin avulla. Mukana tulee vielä 68-sivuinen kurssikirja, 3 muuta kirjaa sekä yksi "paraliminaalinen sessio". Hinta $245. Peruskoulussa taisin oppia lukemaan halvemmalla.
Luulenpa että tuo tekniikka perustuu siihen, että silmäillään sivua ja katsotaan suunnilleen, mistä teksti kertoo, mutta ei lueta sitä sana sanalta. Lisäksi lauserakenteet teksteissä ovat usein sellaisia, että tekstin merkityksen voi ymmärtää vaikka ei kaikkia sanoja lukisikaan. Jos luit edelliset lauseet, niin lähettänet tännepäin 250 € kurssimaksun... :-) Vieläkö joku haluaa kurssille...? Eli kyllä sitä voi kaikkea väittää... Mainoksissa vain maalataan ehkä hyvin optimistista kuvaa lukunopeudesta. Mutta kyllä meilläkin on lastenkirjoja, joissa on niin isoa pränttiä, että lukee vaikka 3 sivua minuutissa...

silmälääkäri kirjoitti:

Tarkoittanet http://www.photoreading.com sivuja. Onpas todella ihmeellinen kurssi, jossa oppii lukemaan 8 äänikasetin avulla. Mukana tulee vielä 68-sivuinen kurssikirja, 3 muuta kirjaa sekä yksi "paraliminaalinen sessio". Hinta $245. Peruskoulussa taisin oppia lukemaan halvemmalla.
Luulenpa että tuo tekniikka perustuu siihen, että silmäillään sivua ja katsotaan suunnilleen, mistä teksti kertoo, mutta ei lueta sitä sana sanalta. Lisäksi lauserakenteet teksteissä ovat usein sellaisia, että tekstin merkityksen voi ymmärtää vaikka ei kaikkia sanoja lukisikaan. Jos luit edelliset lauseet, niin lähettänet tännepäin 250 € kurssimaksun... :-) Vieläkö joku haluaa kurssille...? Eli kyllä sitä voi kaikkea väittää... Mainoksissa vain maalataan ehkä hyvin optimistista kuvaa lukunopeudesta. Mutta kyllä meilläkin on lastenkirjoja, joissa on niin isoa pränttiä, että lukee vaikka 3 sivua minuutissa...

Lue lisää

Tutkiskelin tuota PR:ää nyt vähän lisää. Liian hyvää ollakseen totta? PR näyttää koostuvan tavallaan kahdesta osasta:
- mind-mäppäys ja muu tietoinen jäsentäminen
- uskomaton ääreisnäköön perustuva nopea vilkaisu (jonka jälkeen alitajunta jää prosessoimaan tietoa - suurella tarkkuudella ei kaikkea heti ymmärrä)

Varmaa näyttää olevan ainakin se, että menetelmää ei voi oppia sormia näpäyttämällä, vaan se on pitkän harjoittelun tulos. Ilmeisesti homma toimii vain jos osaa lapsenomaisesti luottamaan intuitioon - silloin on mahdollista poimia alitajunnasta lukuvaiheessa nopeasti vilkaistut tiedot. Jos tuo sekunnissa vilkaisu tosiaan on mahdollista, niin silloin kai täytyy olla niin, että ääreisnäkö on riittävän hyvä tekstintunnistukseen.

PR:ssä on tosiaan rahastusta myös, mutta ainakin kursseista saa ilmeisesti rahat takaisin jos ei ole tyytyväinen. Tieteellisiä tutkimuksia aiheeseen ainakin jollain tavalla liittyen on kai joitakin, mutta tyhjentävää tutkimusta ei kai ole tehty.

Tutkinen asiaa vielä lisää.

pauli s kirjoitti:

Tutkiskelin tuota PR:ää nyt vähän lisää. Liian hyvää ollakseen totta? PR näyttää koostuvan tavallaan kahdesta osasta:
- mind-mäppäys ja muu tietoinen jäsentäminen
- uskomaton ääreisnäköön perustuva nopea vilkaisu (jonka jälkeen alitajunta jää prosessoimaan tietoa - suurella tarkkuudella ei kaikkea heti ymmärrä)

Varmaa näyttää olevan ainakin se, että menetelmää ei voi oppia sormia näpäyttämällä, vaan se on pitkän harjoittelun tulos. Ilmeisesti homma toimii vain jos osaa lapsenomaisesti luottamaan intuitioon - silloin on mahdollista poimia alitajunnasta lukuvaiheessa nopeasti vilkaistut tiedot. Jos tuo sekunnissa vilkaisu tosiaan on mahdollista, niin silloin kai täytyy olla niin, että ääreisnäkö on riittävän hyvä tekstintunnistukseen.

PR:ssä on tosiaan rahastusta myös, mutta ainakin kursseista saa ilmeisesti rahat takaisin jos ei ole tyytyväinen. Tieteellisiä tutkimuksia aiheeseen ainakin jollain tavalla liittyen on kai joitakin, mutta tyhjentävää tutkimusta ei kai ole tehty.

Tutkinen asiaa vielä lisää.

Lue lisää

Kyllä ne aistisolut perifeerisemmällä verkkokalvolla ovat sen verran harvassa, ettei sillä pysty lukemaan. Kerrallaan silmää liikuttamatta pystyy normaalia tekstiä 5-6 sanaa kerrallaan, sitten on silmää liikautettava taas. Toki lukutekniikkaansa voi optimoida ja käyttää muistitekniikoita hyväkseen omaksuakseen nopeammin tietoa, mutta silmän fysikaalista tarkkuutta näkökentän keskialueen ulkopuolella ei harjoituksellakaan voi nostaa.

silmälääkäri kirjoitti:

Kyllä ne aistisolut perifeerisemmällä verkkokalvolla ovat sen verran harvassa, ettei sillä pysty lukemaan. Kerrallaan silmää liikuttamatta pystyy normaalia tekstiä 5-6 sanaa kerrallaan, sitten on silmää liikautettava taas. Toki lukutekniikkaansa voi optimoida ja käyttää muistitekniikoita hyväkseen omaksuakseen nopeammin tietoa, mutta silmän fysikaalista tarkkuutta näkökentän keskialueen ulkopuolella ei harjoituksellakaan voi nostaa.

Lue lisää

Fysikaalista tarkkuutta ei harjoituksella voine kyllä pahemmin nostaa. Tästä tuli muuten mieleen, että kun omaan sellaisen taidon, että osaan vaivatta epätarkentaa kuvan radikaalisti ajattelemalla, eli mykiö siirtää kai fokuksen lähelle - niin onko tämä taito ihan yleinen?

Mutta siinä PR:ssä on nimenomaan kyse siitä, että siinä vilkaisussa sivuutetaan kokonaan tietoinen mieli - vältetään tietoista tekstin katsomista näkökentän keskiosalla (tämä voidaan toteuttaa katsomalla ristiin).

Sen perusteella miten yksityiskohtaisia kuvia olen nähnyt autistien pystyvän muistamaan sekunnin vilauksen jälkeen, voisin kuvitella että tuossa PR:ssä olisi jopa perää. Kuulostaa toki aivan uskomattomalta ja mahdottomaltakin, mutta täytyy nyt katsoa jos vaikka jaksaisin itse opetella sitä, ja jos se onnistuu, niin sittenpähän tietää (raporttia ei kyllä tiedossa kovin pian kun se vaatii harjoitusta paljon).

pauli s kirjoitti:

Fysikaalista tarkkuutta ei harjoituksella voine kyllä pahemmin nostaa. Tästä tuli muuten mieleen, että kun omaan sellaisen taidon, että osaan vaivatta epätarkentaa kuvan radikaalisti ajattelemalla, eli mykiö siirtää kai fokuksen lähelle - niin onko tämä taito ihan yleinen?

Mutta siinä PR:ssä on nimenomaan kyse siitä, että siinä vilkaisussa sivuutetaan kokonaan tietoinen mieli - vältetään tietoista tekstin katsomista näkökentän keskiosalla (tämä voidaan toteuttaa katsomalla ristiin).

Sen perusteella miten yksityiskohtaisia kuvia olen nähnyt autistien pystyvän muistamaan sekunnin vilauksen jälkeen, voisin kuvitella että tuossa PR:ssä olisi jopa perää. Kuulostaa toki aivan uskomattomalta ja mahdottomaltakin, mutta täytyy nyt katsoa jos vaikka jaksaisin itse opetella sitä, ja jos se onnistuu, niin sittenpähän tietää (raporttia ei kyllä tiedossa kovin pian kun se vaatii harjoitusta paljon).

Lue lisää

Kyllä "kuvan epätarkentaminen" eli akkomodaatio onnistuu lähes kaikilta, tutkimustilanteissa tai silmälaseja määritettäessä varsinkin nuorilta usein jopa huomaamatta (jolloin saattaa tulla virheellinen mittaus tai liikaa miinusta laseihin).
Itse opiskeluaikana kokeilin, paljonko pystyn tietoisesti akkomodoimaan samalla kun mittaan taittovirhettä autorefraktometrillä (laite joka mittaa silmän taittovoiman ja yrittää estää akkomodaatiota "sumuttamalla" eli laittamalla plus-linssiä, joka vaikeuttaa tahdonalaista akkomodaatiota) ja silloin pystyin muuttamaan mittaustulosta 6 dioptrin verran kun oikein "taisteli" konetta vastaan. Nyt 10 vuotta vanhempana en varmaan yhtä suuriin lukemiin enää pääsisi - akkomodaatiokyky kun vähenee iän myötä (ja siksi vanhempana tarvitaankin lukulasit).

Jos kokeilet tuota photoreadingia tai vastaavaa niin kerro ihmeessä kokemuksesi. Voi hyvin olla, että kun saa itsensä sopivaan "mielentilaan", voi tekstikokonaisuutta hahmottaa nopeammin kuin "tavallisesti" sanasta sanaan lukemalla. Mutta tekstin ymmärtäminen kyllä perustuu siihen, että suhteellisen keskeisellä näkökentällä täytyy teksti "skannata". Ehkä tässä tekniikassa pyritään siihen, että silmä hahmottaa pari tekstiriviä kerrallaan sen sijaan, että mennään rivi kerrallaan lukiessa eteenpäin. Näin lukunopeutta voisi huomattavasti nostaa...

leijonatar kirjoitti:

Minä suosittelisin Tampereen Kirurgipalvelua (kirurgipalvelu.com),siellä operoi Juhani Pietilä,joka on tehnyt laserleikkauksia ensimmäisenä Suomessa ja tuonut uusimmat menetelmät.Minä ainakin luottaisin häneen..Olen itse vasta menossa kesällä leikkaukseen.

Lue lisää

Tilanne on siis se, että vaihtoehtoina on LASIK ja LASEK (joka on PRK:n korvaava menetelmä). Näistä sopivampaa suosittelee silmälääkäri mm. sarveiskalvon paksuuden perusteella. Jokainen potilas siis esitutkitaan erikseen ja lopputuloksen täydelliseen onnistumiseen vaikuttavat arvot kerrotaan potilaalle.

LASIK on parempi menetelmä. Suomessa on mahdollisuus toteuttaa LASIK-leikkaus joko "perus-Excimerillä" (halvin) tai Zyoptix 100:lla tai WASCA:lla (= Zeiss MEL 80 Ultra Fast/Prolate). Kaksi jälkimmäistä ovat uudempia ja siten niistä on vähemmän kokemuksia olemassa. Mutta käytännössä onnistumisprosenteista voidaan varmasti päätellä paljon.

Kysymykseni kuuluu, mitä eroa Zyoptixilla ja WASCA:lla on? Yltääkö WASCA suurempaan optiseen alueeseen kuin Zyoptix? Mikä on tyypillinen mustuaisen optinen alue laajimillaan (tai mikä on vaihteluväli)?

PS. Korjatkaa jos kirjoitin jotain väärin tai puutteellisesti.

silmälääkäri kirjoitti:

Itse en tosiaan tee taittovirheenkorjausleikkauksia poislukien kaihileikkauksia (jolla voidaan myös taittovirheeseen vaikuttaa). En ole noihin Helsingin klinikoihin niin perehtynyt, että osaisin sieltä jotakin määrättyä suositella. Mutta täällä palstallahan näyttää leikattuja olevan, tosin yksittäisten ihmisten kokemuksia ei aina voi yleistää.

Lue lisää

Vielä uusia kysymyksiä.

Ei kai pupillien maksimikokoa voi jättää tutkimatta esitutkimuksessa? Löysin täältä Näkö-ryhmästä viestin, päiväys 4.3.2004, jossa -Savage-:n mukaan Tampereen Kirurgipalvelussa ei laajenneta mustuaisia ollenkaan. Ilmeisesti kyseinen paikka on kuitenkin Suomen ainoa, jossa on MEL-80, joka taas lienee hämäränäön kannalta varmin vempele. Osaisitko kommentoida tuohon.

Mustuaisen laajentamisen poisjättäminen kaiketi perustuu siihen, että saa potilaan kerralla hoidettua (kun mustuaisen laajentaminen tipoilla tarkoittaa sitä, ettei voi leikata samana päivänä). Mutta eikö tuo mittaus ole suhteellisen yksinkertainen toimenpide (?). Eikö sitä voisi tehdä vaikka pimeässä huoneessa infrapunalla?

Onko tilanne ihanteellinen silloin, kun sarveiskalvon hiottu alue on täsmälleen mustuaisen koko laajimmillaan? Eli silloin hämäränäössä ei ole lainkaan häiriötä?

Onko nykyteknologialla hyvää perustetta leikata silmät erikseen eri päivinä? Eikö ne leikata kuitenkin peräkkäin, joten siinä välissä ehtii tarkistaa tuhoutuiko ensimmäinen silmä jo lopullisesti. Jos ei tuhoutunut, niin miksi pitäisi odottaa toisen leikkaamista. Tarkemmin ajatellen: Tuleeko toisen silmän lopputuloksesta yleensä samanlainen kuin ensimmäisestä? Eli jos hämäränäkö menee ensimmäisestä silmästä pipariksi ja tulee kauhea krooninen turvotus jne., niin onko todennäköistä on että sama juttu tapahtuu myös toiseen silmään?

pauli s kirjoitti:

Tilanne on siis se, että vaihtoehtoina on LASIK ja LASEK (joka on PRK:n korvaava menetelmä). Näistä sopivampaa suosittelee silmälääkäri mm. sarveiskalvon paksuuden perusteella. Jokainen potilas siis esitutkitaan erikseen ja lopputuloksen täydelliseen onnistumiseen vaikuttavat arvot kerrotaan potilaalle.

LASIK on parempi menetelmä. Suomessa on mahdollisuus toteuttaa LASIK-leikkaus joko "perus-Excimerillä" (halvin) tai Zyoptix 100:lla tai WASCA:lla (= Zeiss MEL 80 Ultra Fast/Prolate). Kaksi jälkimmäistä ovat uudempia ja siten niistä on vähemmän kokemuksia olemassa. Mutta käytännössä onnistumisprosenteista voidaan varmasti päätellä paljon.

Kysymykseni kuuluu, mitä eroa Zyoptixilla ja WASCA:lla on? Yltääkö WASCA suurempaan optiseen alueeseen kuin Zyoptix? Mikä on tyypillinen mustuaisen optinen alue laajimillaan (tai mikä on vaihteluväli)?

PS. Korjatkaa jos kirjoitin jotain väärin tai puutteellisesti.

Lue lisää

Tässä löytämiäni linkkejä jotka kertovat jotakin aiheesta.

http://circleofasia.com/health-aesthetics/about-lasik.asp

http://www.lasikeyecentres.com/docs/brochure.pdf (s. 4-6)

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=11583241

http://www.lasermyeye.org/encyclopedia/wfgproc.html

http://www.crstoday.com/PDF Articles/0904/crst0904_pr.pdf

Näistä tiivistelmä suomeksi: Zyoptix ja WASCA ovat edistyneempiä ja todennäköisesti parempia menetelmiä kuin vanhemmat. WASCA:n vahvuutena näyttää olevan sarveiskalvon luonnollisen muodon säilyttäminen ja suuri hiottava alue.

pauli s kirjoitti:

Vielä uusia kysymyksiä.

Ei kai pupillien maksimikokoa voi jättää tutkimatta esitutkimuksessa? Löysin täältä Näkö-ryhmästä viestin, päiväys 4.3.2004, jossa -Savage-:n mukaan Tampereen Kirurgipalvelussa ei laajenneta mustuaisia ollenkaan. Ilmeisesti kyseinen paikka on kuitenkin Suomen ainoa, jossa on MEL-80, joka taas lienee hämäränäön kannalta varmin vempele. Osaisitko kommentoida tuohon.

Mustuaisen laajentamisen poisjättäminen kaiketi perustuu siihen, että saa potilaan kerralla hoidettua (kun mustuaisen laajentaminen tipoilla tarkoittaa sitä, ettei voi leikata samana päivänä). Mutta eikö tuo mittaus ole suhteellisen yksinkertainen toimenpide (?). Eikö sitä voisi tehdä vaikka pimeässä huoneessa infrapunalla?

Onko tilanne ihanteellinen silloin, kun sarveiskalvon hiottu alue on täsmälleen mustuaisen koko laajimmillaan? Eli silloin hämäränäössä ei ole lainkaan häiriötä?

Onko nykyteknologialla hyvää perustetta leikata silmät erikseen eri päivinä? Eikö ne leikata kuitenkin peräkkäin, joten siinä välissä ehtii tarkistaa tuhoutuiko ensimmäinen silmä jo lopullisesti. Jos ei tuhoutunut, niin miksi pitäisi odottaa toisen leikkaamista. Tarkemmin ajatellen: Tuleeko toisen silmän lopputuloksesta yleensä samanlainen kuin ensimmäisestä? Eli jos hämäränäkö menee ensimmäisestä silmästä pipariksi ja tulee kauhea krooninen turvotus jne., niin onko todennäköistä on että sama juttu tapahtuu myös toiseen silmään?

Lue lisää

Kaikkea voi toki tehdä tai jättää tekemättä, ihmisiä kun ollaan...
Mustuaisen laajentaminen tipoilla ei välttämättä anna kuvaa siitä, mikä mustuaisen koko todellisuudessa on valoisassa ja hämärässä. Eli mustuainen voi tippojen avulla laajeta erittäin suureksi, mutta ei välttämättä laajene niin suureksi pimeässä. Ja valoisassa voi olla myös selviä eroja ihmisten välillä mustuaisen suuruudessa.
On olemassa laitteita, joilla voidaan pimeässä huoneessa mitata mustuaisen suuruutta. Tai vaihtoehtoisesti voidaan ottaa valokuva salaman avulla pimeässä huoneessa - tällöinhän mustuainen ei ehdi reagoida valoon. Polaroid-kuva tai digikamera ovat tähän sopivia.

Ihanteellinen tilanne näön kannalta on silloin, kun se alue sarveiskalvosta, jonka taittovoimaa on korjattu on hieman isompi kuin mustuainen suurimmillaan (johtuen siitä, että sarveiskalvo on plus-linssi eli se kokoaa hieman suuremmalta alueelta valoa pienempään mustuaiseen (eli jos teoreettisesti miettien sarveiskalvo olisikin miinuslinssi, riittäisi tässä tapauksessa mustuaista pienempi hoitoalue, koska miinus-linssi "hajottaa" valoa).

Silmien eri- tai samanaikaisesta leikkaamisesta on eri mielipiteitä. Samanaikaisen leikkauksen hyötynä on toki se, että molemmat silmät saadaan "korjattua" kerrallaan, käyntejä lääkärille on vähemmän jne. Haittana saattaa olla se, että jos leikkauksessa tapahtuu jokin "systemaattinen" virhe, esim. laserissa jotakin pielessä, koneeseen tuleekin laitettua väärän potilaan arvot tai jotakin muuta (eli virheitä, joita "ei koskaan satu eikä koskaan saa sattua") niin sitten onkin hankala tilanne molemmissa silmissä. Myös jos on huono onni ja sattuu saamaan silmään bakteeritulehduksen joka sitten leviää myös toiseen silmään (ihan potilaan omia bakteereita, tai sitten esim. desinfiointilaitteessa, steriilisti pakattujen laitteiden valmistajan virheellinen erä tms. - nämä ovat toki kaikki erittäin harvinaisia) on todella ikävää mikäli molempaan silmään tulisi pysyvää haittaa.
Kerran kuulin juttua jossain maailmalla sattuneesta silmänsisäisten infektioiden ryppäästä kaihileikkauksen yhteydessä - kun tapauksia tuli muutama peräkkäin, pistettiin leikkaussali kiinni ja tarkistettiin kaikki laitteet ja jonkin laitteen sisälle oli jotenkin pesiytynyt bakteerikanta. Mikäli tällöin olisi leikattu kaihi molemmasta silmästä yhtäaikaa, olisi voinut käydä vielä ikävämmin joillekin potilaille kuin nyt kävi - pahimmassa tapauksessa molemman silmän näönmenetys.

Eli tässä puhutaan mahdollisista, mutta kaikkiaan erittäin harvinaisista riskeistä. Mutta kun tarpeeksi monta tuhatta potilasta leikataan, tulee aina esille tapauksia, joissa kaikki mahdollinen ja mahdoton voi mennä pieleen... Ja vaikka mahdollisuus olisi esim. vain yksi muutamasta miljoonasta, on lottovoitto aina lottovoitto kun se osuu kohdalle...

pauli s kirjoitti:

Tässä löytämiäni linkkejä jotka kertovat jotakin aiheesta.

http://circleofasia.com/health-aesthetics/about-lasik.asp

http://www.lasikeyecentres.com/docs/brochure.pdf (s. 4-6)

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=11583241

http://www.lasermyeye.org/encyclopedia/wfgproc.html

http://www.crstoday.com/PDF Articles/0904/crst0904_pr.pdf

Näistä tiivistelmä suomeksi: Zyoptix ja WASCA ovat edistyneempiä ja todennäköisesti parempia menetelmiä kuin vanhemmat. WASCA:n vahvuutena näyttää olevan sarveiskalvon luonnollisen muodon säilyttäminen ja suuri hiottava alue.

Lue lisää

Noniin. Puolen tunnin puhelinkeskustelu Kirurgipalveluun Juhani Pietilälle ja tiedän hävyttömän paljon enemmän aiheesta. Uskoisin, että tiedot pitävät myös hyvin paikkaansa, koska asioita käsiteltiin todella realistisenoloisesti.

Tässä vallan arvokasta tietoa LASIKista kiinnostuneille:

Hämäränäöstä tulee nykyteknologialla (nimenomaan WASCA) epätäydellinen 25%:lle. Ennen vuotta 2003 lukema oli 50%. Näille voidaan tehdä uusintaleikkaus, joka parantanee tilannetta enemmän tai vähemmän. Silloin, kun hämäränäköön jää nykytekniikalla ongelma, on kyse blurrista (valopisteen hajoamisesta hunnuksi), ei kaksoiskuvasta.

Zyoptix ja Zeiss MEL-80 Prolate ovat pääpiirteissään sama asia. Leikkaajan taito ja kokemus ovat vähintään yhtä tärkeä asia kuin käytetty laitteisto. Mutta Zyoptix ja Zeiss MEL-80 ovat selvästi aiempaa teknologiaa edellä. Zeissin kanssa on joitakin pieniä teknisiä etuja (Prolate tärkein etu).

Esitutkimuksessa on (muistaakseni) 11 vaihetta, ja mustuaisen koko tutkitaan kyllä WASCA-leikkauksessa (pimeässä, laitteella). Tyypillinen mustuaisen maksimikoko on 7mm, kun Zeissilla optinen alue voi olla periaatteessa 9mm (mutta silti hämäränäkö voi jäädä jonkin verran huonoksi). Noin 25-30% leikatuista kokee hämäränäön parantuneen silmälaseihin verrattuna.

Oma suhtautumiseni on, että vaikka hämäränäön ja koko homman täydellisen onnistumisen prosentti paranee vielä tulevaisuudessa (vuosien päästä), niin nyt alkaa teknologia olla jo tarpeeksi kehittynyttä. Laseista pääsee eroon yli 99%.

pauli s kirjoitti:

Noniin. Puolen tunnin puhelinkeskustelu Kirurgipalveluun Juhani Pietilälle ja tiedän hävyttömän paljon enemmän aiheesta. Uskoisin, että tiedot pitävät myös hyvin paikkaansa, koska asioita käsiteltiin todella realistisenoloisesti.

Tässä vallan arvokasta tietoa LASIKista kiinnostuneille:

Hämäränäöstä tulee nykyteknologialla (nimenomaan WASCA) epätäydellinen 25%:lle. Ennen vuotta 2003 lukema oli 50%. Näille voidaan tehdä uusintaleikkaus, joka parantanee tilannetta enemmän tai vähemmän. Silloin, kun hämäränäköön jää nykytekniikalla ongelma, on kyse blurrista (valopisteen hajoamisesta hunnuksi), ei kaksoiskuvasta.

Zyoptix ja Zeiss MEL-80 Prolate ovat pääpiirteissään sama asia. Leikkaajan taito ja kokemus ovat vähintään yhtä tärkeä asia kuin käytetty laitteisto. Mutta Zyoptix ja Zeiss MEL-80 ovat selvästi aiempaa teknologiaa edellä. Zeissin kanssa on joitakin pieniä teknisiä etuja (Prolate tärkein etu).

Esitutkimuksessa on (muistaakseni) 11 vaihetta, ja mustuaisen koko tutkitaan kyllä WASCA-leikkauksessa (pimeässä, laitteella). Tyypillinen mustuaisen maksimikoko on 7mm, kun Zeissilla optinen alue voi olla periaatteessa 9mm (mutta silti hämäränäkö voi jäädä jonkin verran huonoksi). Noin 25-30% leikatuista kokee hämäränäön parantuneen silmälaseihin verrattuna.

Oma suhtautumiseni on, että vaikka hämäränäön ja koko homman täydellisen onnistumisen prosentti paranee vielä tulevaisuudessa (vuosien päästä), niin nyt alkaa teknologia olla jo tarpeeksi kehittynyttä. Laseista pääsee eroon yli 99%.

Lue lisää

Jos joudut epäonniseen huonon hämäränäön ryhmään (1/4 leikatuista), niin kyseessä ei ole niin paha haitta, ettei autolla voisi enää ajaa. Niin paha hämäränäön virhe ei uusilla laitteilla pitäisi olla mahdollinen.

Tässä saattaa olla aiheellista kysyä, kumpi on parempi: pieni turvallisuusriski kohteiden leviämisen takia pimeässä vai pieni turvallisuusriski kun ei näe äärilaidoille kunnolla (silmälasit)?

silmälääkäri kirjoitti:

Kaikkea voi toki tehdä tai jättää tekemättä, ihmisiä kun ollaan...
Mustuaisen laajentaminen tipoilla ei välttämättä anna kuvaa siitä, mikä mustuaisen koko todellisuudessa on valoisassa ja hämärässä. Eli mustuainen voi tippojen avulla laajeta erittäin suureksi, mutta ei välttämättä laajene niin suureksi pimeässä. Ja valoisassa voi olla myös selviä eroja ihmisten välillä mustuaisen suuruudessa.
On olemassa laitteita, joilla voidaan pimeässä huoneessa mitata mustuaisen suuruutta. Tai vaihtoehtoisesti voidaan ottaa valokuva salaman avulla pimeässä huoneessa - tällöinhän mustuainen ei ehdi reagoida valoon. Polaroid-kuva tai digikamera ovat tähän sopivia.

Ihanteellinen tilanne näön kannalta on silloin, kun se alue sarveiskalvosta, jonka taittovoimaa on korjattu on hieman isompi kuin mustuainen suurimmillaan (johtuen siitä, että sarveiskalvo on plus-linssi eli se kokoaa hieman suuremmalta alueelta valoa pienempään mustuaiseen (eli jos teoreettisesti miettien sarveiskalvo olisikin miinuslinssi, riittäisi tässä tapauksessa mustuaista pienempi hoitoalue, koska miinus-linssi "hajottaa" valoa).

Silmien eri- tai samanaikaisesta leikkaamisesta on eri mielipiteitä. Samanaikaisen leikkauksen hyötynä on toki se, että molemmat silmät saadaan "korjattua" kerrallaan, käyntejä lääkärille on vähemmän jne. Haittana saattaa olla se, että jos leikkauksessa tapahtuu jokin "systemaattinen" virhe, esim. laserissa jotakin pielessä, koneeseen tuleekin laitettua väärän potilaan arvot tai jotakin muuta (eli virheitä, joita "ei koskaan satu eikä koskaan saa sattua") niin sitten onkin hankala tilanne molemmissa silmissä. Myös jos on huono onni ja sattuu saamaan silmään bakteeritulehduksen joka sitten leviää myös toiseen silmään (ihan potilaan omia bakteereita, tai sitten esim. desinfiointilaitteessa, steriilisti pakattujen laitteiden valmistajan virheellinen erä tms. - nämä ovat toki kaikki erittäin harvinaisia) on todella ikävää mikäli molempaan silmään tulisi pysyvää haittaa.
Kerran kuulin juttua jossain maailmalla sattuneesta silmänsisäisten infektioiden ryppäästä kaihileikkauksen yhteydessä - kun tapauksia tuli muutama peräkkäin, pistettiin leikkaussali kiinni ja tarkistettiin kaikki laitteet ja jonkin laitteen sisälle oli jotenkin pesiytynyt bakteerikanta. Mikäli tällöin olisi leikattu kaihi molemmasta silmästä yhtäaikaa, olisi voinut käydä vielä ikävämmin joillekin potilaille kuin nyt kävi - pahimmassa tapauksessa molemman silmän näönmenetys.

Eli tässä puhutaan mahdollisista, mutta kaikkiaan erittäin harvinaisista riskeistä. Mutta kun tarpeeksi monta tuhatta potilasta leikataan, tulee aina esille tapauksia, joissa kaikki mahdollinen ja mahdoton voi mennä pieleen... Ja vaikka mahdollisuus olisi esim. vain yksi muutamasta miljoonasta, on lottovoitto aina lottovoitto kun se osuu kohdalle...

Lue lisää

Vielä välttääkseni tilanteen, että jälkikäteen hämmästelisin "miksi en kysynyt etukäteen": Jos olen graafikko (ja olenkin) eli tarvitsen työssäni ehdotonta kontrastinäköä ja muutenkin hyvää näköä, niin onko mitään erityistä ohjetta sellaiselle tapaukselle vai päteekö samat suositukset?