Kaipaan takaisin menneisyyteen

Harmi jos joudut elelemään moisessa miljöössä. Minun ystäväpiirissä ei ole ihan tuollaista. Ystävä, jota useimmin tapaan, laittaa television viimeistään silloin kiinni, kun astun sisään. Kyllä hän Skypettääkin muutaman sukulaisen ja ystävän kanssa, kun on siihen on sopiva aika. Jos puhelin soi, niin saattaa sanoa, että soittaa pian jälkeenpäin.
Tädilleni on tärkeä saada kuunnella tietyt radiohartaudet ja silloin hän ei tykkää häirittävän ja parempi olla silloin menemättä kylään.

Mainos-katko
-
Minun kanssani homma toimisi.
Haluaisin itsekin jonkun jonka kanssa ottaa selfieitä.
Mutta vain kotona.
Metsässä puhuisimme puille lintujen metelöidessä.
Puut ovat hyviä kuuntelijoita, niiden Kaarna kestää vaikka joskus huutaisikin heille.
Luonto-kameraani pitää käsitellä, sitä ei näpräillä kuten naisia.
Kamera on kulmikas ja möhkäle-mäinen.
Calapagos-saaret olisivat ihanteelinen paikka meditoida.
Keskustella ajatustensa kanssa.
Mutta ei...siellä on muutakin kuin ne hiljaiset kilpi-konnat ja loiskivat sukeltaja-liskot.

H.

Kyllä me jätkien kanssa jutellaan pitkiäkin toveja ihan vaan siitä syystä ettei me jakseta lähetellä viestejä. Puhumalla tulee asia kerrasta selväks ja voi siityä seuraavaan aiheeseen. Meillä on laaja aihepiiri.

No, jopas. Ei ole telkkua ei vilise vilkkuvalot ei kuulu mölinää nurkista.
kun naputtelen kännykkääni ei kuulu sivuääniä. Petzeon keskittynyt kirjallisuuteen. Itse tutkin äskeen tovin kiinalaisen keittiön ruokaohjeita. Josko tarjoisi synttäreillä iltahyvnä loumpia-kääröjä.

Eilinen, kevään kaunein päivä kului Leidenissä. Katselimme iloisia veneilijöitä kanavissa, piknikkiläisiä rantaruohikolla, hurtuuki hilmoja kangasmarkkinoilla.

Istuimme kahviloissa ja juttelimme keskenämme.

Toinen vaihtoehto päivän viettoon olisi ollut taidenäyttelyn avajaiset. No thanks, päätimme oli kivempaa olla kahden, kävellä ulkona.

Tänä aamuna teimme pitkän kävelylenkin. Söimme ja nyt luetaa, alan täyttämään sanaristikkoa.

Miksi muuten pitää olla kokoaikaista toimintaa ympärillä. Itse olen hiljaisuudesta nauttiva, mutta tykkään toki menosta ja meiningistä, mutta muualla kuin kotona.

Kun yksikseen asustelee, ei tarvitse melusaastetta kuunnella. Toisinaan on kaikki toosat kiinni ja laskeudun vuoteelle lukemaan.
Eikä tuolla mökkielämässäkään edes nuoret kamalasti meteliä pidä.
Niitä ipodeja ne välillä räplää, mutta siitä ei kuulu ääntä, eikä mulle mitään näy.

Minulla on läppäri telkkari ja puhelin. Näitä on useampiakin, mutta käytän vain yhtä kerrallaan. En käytä puhelinta juuri muuhun kuin puhumiseen ja tekstiviesteihin.
Nyt on telkkari auki, kuuntelen samalla Japanin sodasta.
Laitan välillä puhelimenkin kiinni jos en odota tärkeää soittoa.

Minulla tässä olisi kadehdittavan hyvä tilaisuus puhua lauseet ja sanat loppuun asti ihan kenenkään tai minkään keskeyttämättä.
Välillä aina joskus puhelenkin, jos alan kaipaamaan omaa ääntäni.
Tuo kone pitää pikkusen sellaista unettavaa hurinaa, mutta ei mitään muita ääniä.

Lapsenlapsen kanssa ääniviestejä lähetellään. Tv mulla on auki. Läppäri.

Nyt kun pienet pojat ovat nukkumassa ja niiden pelit ja laitteet ovat tältä illalta vaimenneet on rauhallisempi olo. Nyt on vain tietokone ja TV äänessä.
Mutta siis...tytön voi ottaa pois metsästä, mutta ei metsää tytöstä. Joskus äänisaaste ylittää minunkin sietorajat. Ja tekniikka tulee liian päällehyökkääväksi.
***
Kriisi on taas tältä kerralta ohi.

Aamuhetkellä on kultaa suussa, sanotaan täälläpäin. Väki nukkuu, kahvinkeitin porisee, tietokone humisee. Kaipaan ulos kuuntelemaan linnunlaulua, tuulen huminaa, veden loiskumista rantaan. Tää viikko ei kyllä tarjoa paljoakaan mahdollisuuksia siihen. Sää on nopeasti huononemassa, tuuli navakkaa ja toiveeni saada pyykit narulle ulos eivät taida toteutua; joo, rumpukuivaaja hyvä kun on sää on huono.
Meillä on kahdestaan Legolassin kanssa ihan rattoisaa ja rauhallista, mutta kun lisää siihen yhtälöön mun pojan ja tyttären pojat ja kaiken tekniikan ja adhdn, stressin ja monta keskustelua päällekkäin niin minua alkaa rasittamaan. Tyttären luona tilanne pon vielä pahempi: vielä enemmän teknologiaa ja piippausta ja sitten tietenkin se ainainen kaamea death metal musiikki täydellä volyymilla. Olen selkeästi tulossa vanhaksi.

Tämä kaipuusi on niin helppo toteuttaa.

Huomenta ! Olen päivät yksin ja nautin siitä. Harvoin on edes radio päällä, telkkarista katson vain jotain. En oikein ymmärrä sitä kun toisella pitää olla yhtä aikaa auki radio ja telkku, usein myös älykännykkä. Minulta ei onnistu edes kuuntelu ja lukeminen yhtä aikaa.
Tänä aamuna nautin Peipposten laulusta pihamaalla. Siitäkin, että sain ikävämmän hommelin tehdyksi.

Ehkä pikkusen liioittelit aloituksessasi. Ei kai sentäs noin äänekästä ja vilkkuvaa:)
Minä itse tulisin vastaavassa tilanteessa höperöksi. Tosin mulle ei tulisi tuollaista tilannetta, koska hyvin äkkiä knapsaisin telkkarit ja muut vehkeet kiinni ja sanoisin, että eiköhän hetken aikaa vietetä laatuaikaa.
Joululomalla nuorin poika oli mun luona. Joitakin työhommia teki läppärillään ja myös kuunteli omaa musiikkiaan. Annoin tietysti työnsä hoitaa, enkä häirinnyt, mutta jossakin vaiheessa päivää aina kysäsin, että "koska sinulla olisi aikaa olla Läsnä?"
Kyllä hän sitten sulki koneensa ja alkoi "läsnäilemään".
Minusta on mukavaa keskustella pojan ja muiden ihmisten kanssa niin, että taustalla ei kuulu mitään häiritseviä ääniä.
IItselläni ei ole koskaan ikinä televisiota päällä muutoin, kuin silloin kun jonkun ohjelman katson. Ohjelman loputtua laitan television kiinni.
Vanhimman pojan luona on myös samalla tavalla, että televisio ei pauhaa yksikseen.
Nuorin lapsenlapsi, tässä kuussa täyttää 9 vuotta, niin hänellä on aikarajoitus, kuinka kauan aikaa saa räpläillä tabletin kanssa. Noin tunnin verran päivässä, muulloin se on kiinni.

Näin kun yksikseni asun, niin ei ole ongelmia mistään äänistä. Vaikka näin aamuisin laitan taustamusiikkia, niin jossakin vaiheessa senkin suljen. En tahdo kuunnella koko ajan jotakin. Tällä hetkellä on hiljaista.

Työssä ollessa tuo stressinsietokykyni aleni. Huomaan edelleen, että jos on joku mietittävä asia päällä ja on ulkopuolisia ärsykkeitä, niin ei tule mitään.

Omat lapsenlapseni ovat vielä pieniä ja heitä on suht' koht' helppo ohjata rauhallisimpiin leikkeihin jos äityy hullunmyllyksi. Viikonloppuna rauhoituimme iltaan leikkimällä ensihoitajia. Vanhoilla kännyköillä ambulanssi paikalle, lastoitettiin jalkoja, sidottiin käsiä.
Samalla sain laastarin oikean haavan päälle selkääni.

Pääsiäisen vietän nuoremman tyttäreni ja hänen sulhasensa kanssa, joten on aikuisten hetki. Silloin keskustelemme ilman häiriötekijöitä pitkälle aamutunteihin.

Mulla alkoi itellä kehittyä stressiä 2000-luvun alussa, jolloin internet alkoi yleistymään. Kaikki vain puhui ja kuunteli sitä samaa lässytystä.. Se aiheutti sen, että aloin puremaan hampaitani niin kovaa että hammasluuhan sieltä nykyään paistaa. Sitten tuli älypuhelimet, meni hermot totaalisesti ja heitin jokaisen perheen luurit ikkunasta pihalle..

Nämä olivat vain esimerkkejä siitä kaikesta tuskasta, on ollut myös televisioita, radioita yms. Ja kaikki tämä vain siksi, että en ymmärrä heikkomielisyyttäni suksia vituun tältä ajan viitoittamalta tieltä, joka johtaa edelleen ja edelleen uuteen tulevaisuuteen. Minä vain perse homeessa istun kotona kaiken keskellä, nykypäivän keskellä. Unelmoin ajasta, jolloin ei ollut liikaa, eikä liian vähän. Tästä nirsoudestani johtuen olen niin kyvytön nauttimaan tästä päivästä, vaikka minulla taitaa ollakin jokaisen täysjärkisen ihmisen mielestä kaikki se, mitä ihminen tarvitsee. Ylikin.

Otin kerran kuvan jälkikasvusta kun koko perhe oli sänkyni päällä.
Jokaisella isommasta pienimpään oli oma tabletti vai mikä se olikaan. Tuli aika puhutteleva kuva.

Nuo minun lapseni jaksavat telmiä, nimittäin oravat ajavat toisiaan takaa puunrungolla ikkunan takana. Sitä menoa on ollut koko aamun. Räntä ja välillä vesi taivaalta ei nyt ulos houkuta.

Liiallisuuksiin tuo älykännyköihin tuijottelu on mennyt. Kadulla pitää olla koko ajan lätykkä edessä tai korvalla. Tulivathan ihmiset ennen toimeen ilman jatkuvaa yhteyttä johonkin.
Paraskin sanoja minä kun kerran täällä räplään.

No kylläpä olette hyvät eväät ja varmaan vielä paremmat arvot lapsillenne antaneet tähän elämään.

Totesin narranneeni aavistuksen-omaisesti.
Aloitin, omalta-osaltani Tieto-koneitten hyöty-käytön kehittämisen 1979.
Ja edelleenkin jatkan, nyt tosin enää käyttäjänä.
-
Joten jos on syntynyt kalastajan-perheessä, sopii hyvin harrastaa onkimista.
Kuunnella paistuvan Ahvenen ritinää rasvaisella pannulla.
Minä synnyin vanhemmista, jotka olivat molemmat opiskelleet fiksuina ammattinsa.
Ammattinsa, joita tarvitsivat myös sodan-käynnissä.
Ymmärrettävästi siis minäkin siirryin fiksujen puolelle.
En tosi opiskellut asiattomia asioita.
Edelleen elän oman ammattini nyky-ajassa.
Saanen siis, myöskin perho-kalastajana jatkaa vehkeitteni näpläilyä?

H.

Elämän ääniä, niitä kuuluu korviini.
Joskus liikaakin, silloin mietin, mitä jos ne loppuisivat.
Istuisin yksin hiljaisuudessa, kukaan ei puhuisi, ei kuuntelisi tai vastaisi.
Varmasti silloin kaipaan näitä elämään kuuluvia ääniä.

Höpötän vielä vähän ennen kuin lähden "Honkkariin" nauloja hakemahan.
Pukkasi nimittäin herpes huuleen. Kevätaurinko vai se, että sain ex-duunista sähköpostia ja sen aikainen härdelli tuli mieleeni. Noh, eläkkeellä olen ollut vasta vajaa 10 kk.
Odottelen, että ne vanhat Nokiat tulevat uudistuneena. Siellä oli niin ihania värejä.

Eilen oli ihan hirveä tuuli, meinasi tuulenpuusta paiskata lepikkoon pyörineen päivineen. Tänään paistaa aurinko.

Naapuriin muuttaa huomenna joku "ulkomaalainen", huoltomies kertoi. Saas nähdä pääsenkö guuud moooningia sanomaan vai mitä, en kysy mistä kaukaa vieras muuttanee.

Nyt kun ihanat muistoni Karibian risteilyltä alkavat jäämään pois unistani, onnellisuus tasaantuu ja arki alkaa juoksemaan omaa rataansa huomaa olevansa joskus myös surullinen ja jopa ulkopuolinen "kotonaan".

Vieraskoreus on jo poistunut ja kiukuttelu iskee itseeni ja Petzeen sekä hänen jälkikasvuunsa.

P:n poika ei tykkää jos astun hänen reviirilleen, huomautan jostain mitä hän on luvannut tehdä eikä kuten hänen tapansa on, tee lupaamaansa. Tytär on tosi ikävässä elämäntilanteessaan, nostaa nenun ja poistuu provosoivasti luotamme jos sanon yhdenkin väärän sanan. Tytär on laihtunut, tressaantunut ja katkera. Hänen miehensä jätti hänet, meni naimisiin ja teki lapsen uuden vaimonsa kanssa. Yritän ymmärtää, mutta kun en pysty, surussa rypeminen ärsyttää.

Isä tietty yrittää puolustaa lapsiaan, vaikka pitää myös minunkin puolianikin.

Tämä lie tuttua uusioperheissä. Vai onko?

Pyrinkin siihen, että ns. "isän elämän kumppanina" olen mahdollisimman neutraali (etäinen) jälkikasvun kanssa niin Suomessa kuin täälläkin.

Tähän ratkaisuun tulin jo kun tapasimme kohta 11-vuotta sitten. "Äitipuolta" minusta ei koskaan tule, ystävä en myöskään ole, sillä ystävän pitää pystyä sanomaan mielipiteensä siten, että vastapuoli ei vedä heti herneitä nenää.

Miksiköhän itseni luokittelisin näissä omituisissa kuviossa?

Toisaalta minua hämmentää myös saamani kohtelu Petzen Suomessa olevan ex-vaimon suvun osalta. Olen outo lintu. Itsevarma, sanavalmis ja suora. Henkisesti sivistynyt vai kuinka se nyt menikään 😁

Tuolla toisessa ketjussa kehuin itseäni, joten taidan olla myös ärsyttävä sanomisilläni, ulkoiselta olemukseltani ja maneereiltani, mutta niitä nyt on vaikea enää alkaa muuttamaan.

Tällaista täältä pääsiäisen lähestyessä. Normi arki on painanut jalkani tiukasti maankamaralle.

Aurinko paistaa, pilvisyyttä on runsaasti ja tuuli on viileää.

Hei aloittaja,missä ihmeen kommuunissa sinä asut. On meilläkin televisioita,joista ei toki tule katsottavaa,kuin pari-3 tuntia max/vrk.On meillä pädit, älykännykät,läppärit,pesukoneet ja mikrot ihan yhtä tarpeelliset kuin tavallinen hammasharja,mutta ei niitä koko ajan käytetä,vaan tarvittaessa.Mikä ihme teillä vilkkuu ja ääntelee.meillä pesukoneet ja mikro vain tarvittaessa.Ja valot,aina hämäränä päivänä ovat kauniit tunnelmavalt päällä tilassa missä ollaan,ei muualla.Kuka hämärässä mörröttäisi koko päivän.Ulkonakin kuuluu jo linnun laulu.

Olis se kivaa kun juteltas joka paikassa, bussissakin avoimesti ja naurettas. Kuka käskee olla hiljaa, onko se jäänne jostain menneisyydestä, tai trauma?
Puheen solinaa ja ja iloa, sitä minä kaipaan tässä maassa.