Mitäs nyt, kun rakastuin homoon

Moi vaan, en oo vuosiin käynyt täällä mitään kirjoittelemassa, mut päätinpä kokeilla onneani

Eli, hauska tarina. Mä törmäsin yhteen tyyppiin netissä pari vuotta sitten ja jatkoin sen seuraamista kun se teki hienoja videoita yms. Mut voi laskea aika isoksikin faniksi, tai tukijaksi niinkon se tykkää fanejaan kutsua. Nyt kesällä se kuitenkin aloitti livestriimaamisen parin viikon tahdilla, ja tottakai mäkin niihin aloin ilmaantua. En nyt livenä ihan ensimmäisissä kun tyyppi sattuu olemaan amerikkalainen ja striimit usein keskellä yötä (heh). No ei siinä mennyt kun pari kuukautta ja olin jo ihastunut. Sen twitteriä olin lukenut jo pitkään ja twiiteistä tykännyt sitä mukaan kun se twiittaili. Nyt mä uskalsin kuitenkin jo joskus jotain kommentoidakin. Se vaan että tää tyyppi, miespuolinen 5v mua vanhempi ja ei ikinä amerikoista poistunut, sattuu olemaan homo ja aseksuaali. Ja mä olen tästä koko ajan ollut tietoinen, melkeinpä joka striimissä aina joku sitä ihmettelee ja hän vaan sanoo joo nauraen. No mä sitten jouluna päätin sanoa sille omista tunteistani! Pistin kirjeen sen PO boxiin pienen piirrustuksen kanssa, heh. Se mitä se vastas, sai mut oikeesti melkeen itkemään. Hän kiitti mua. Sanoi arvostavansa kaikkea mun tukea, että olen tosi mukava ja kokevansa mun ihastuksen (niinkuin siihen kirjeeseen kirjoitin) imartelevana. Mutta, hän sanoi ettei voi vastata mun tunteisiin eikä halua johdatella mua sen suhteen. Kyllä mä tiedän, mainitsin kirjeessäkin tietäväni. Sen jälkeen se tosin kysyi jos oltaisiin kavereita discordin puolella, sekun käyttää sitä päivittäin ja enemmän kuin twitteriä. Tottakai mä hyväksyin, se on niin ihana ihminen ja pelkästään se että se vastasi edes jotain sai mut tosi iloiseksi. Mä en ees uskaltanut toivoa, että se haluaisi olla mun kaveri. (Koska siis joo, tossa vaiheessa mä menin edelleen sillä striimien vakiokatselijana) Ja mehän ollaan nyt sitten juteltu aina muutaman päivän välein. Oli se sitten mun satunnainen vastaus sen twiittiin, mistä se tykkäsi (pieni note, että se ei tee sitä aina tai kaikille tyypeille) tai nimennomaan joku mun sille pistämä pieni viesti discordissa. (Useimmiten mä hehkutan jotain kivaa giffiä minkä löysin yms). Ja joo, se on introvertein ihminen kehen oon törmännyt. Oon itekin ei siinä mitään, mut se on ihan toista luokkaa :'D Se myöntää sen itsekin ihan avoimesti ja on pyytänyt pariin kertaan anteeksi kun ei juttele mun kanssa niin paljon kuin voisi. Sitten on mun oma introverttius, en osaa aloittaa keskusteluja ja ne useimmiten menee ohi minuutissa parissa ahahah (muistakaa ne giffit, hieno tapa yrittää jutella) Vaikka mä nyt oon tosi iloinen siitä, että ollaan kavereita, musta vaan tuntuu että ihastun siihen päivä päivältä enemmän ja enemmän. Missäs se järki luuraa kun sitä eniten tarvitsee, eikö? Kerran tässä joku kuukausi sitten mä ekaa kertaa sitten joulun puhuin ihan kunnolla mun tunteista. Kerroin miten paljon mä koen olevani sen tiellä, häiritsevän sitä ja kuinka vähän hyvää musta saa irti kaikkien huonojen puolien lisäks. Siis oikeesti, melkeenpä stalkin sitä. Tuun joka ikiseen striimiin, pidän päällä ilmoitukset sen twiiteistä ja muutenkin luen mitä se kirjoittelee. Eikö se sen mielestä oo kiusallista? Eikö sekään häiritse, että mä olen ihastunut siihen? Mä itse ajattelen vähän liiankin usein miten mä vaikutan muiden ihmisten elämään ja koitan esim. pitää mahdollisimman matalaa profiilia. Ihmiset tykkää puhua ennemmän itsestään kuin kuunnella muita ja mä taas tykkään ennemmin kuunnella kuin puhua itsestäni. Kysyin siis ihan suoraan; "How much have I bothered you?" ja pyysin olemaan rehellinen. Kestäisin kyllä vastauksen. Moniko jo veikkasi mun taas rupevan parkumaan sen vastauksen päälle? :'D Näinhän vähän siinä kävi; Mä en kuulemma ikinä ole sanonut/tehnyt mitään mikä olisi häirinnyt/ärsyttänyt sitä. Se oikeasti ajattelee mua kaverina ja edelleen on pahoillaan siitä, että ei osaa oikein jutella niinkuin mä voisin olettaa lol. Mitä ihmettä mä teen... Se sanoo tollasia liian mukavia asioita, jotka saa mut ihastumaan siihen yhä enemmän ja enemmän ahahahhh...
Oikeasti, mitä mun pitäisi tehdä? Mä haluaisin vain sanoa päin sen naamaa miten paljon se mulle merkitsee ja kertoa kaikki mun ajatukset siitä, kaikki ne unetkin mihin se on ilmaantunut. Aika kirjaimellisestikkin siis, kun mitään voicechattiä me ei olla pidetty... Edelleen, kumpikin introverttejä ja se on ihan sanonut että sillä on vaikeuksia niiden kanssa ahahh. Tekis mieli oikeesti kysyä jos sellainen olis ok. Mutta... Se niin kokis sen ainakin jonkinverran kiusallisena, ja mitä ihmettä "meille" sitten tapahtuis jos mä lörpäyttäisin kaiken sen naamalle. Se friendzonas mut jo kerran, tosin eipä oltu edes kavereita siinä vaiheessa niin :'D Tai sitten mä oikeasti yritän tukahduttaa nää tunteet, ihankuin se järjen ääni ei näin muka olis sanonut siitä lähtien, kun mä ekan kerran ajattelinki siihen ihastumista... En yhtään tiiä. Kertokaa vain mitä ajatuksia tää teksti yleensäkin herätti!