Olen joutumassa omaishoitajaksi miehelleni joka sai aivoverenvuodon helmikuussa joulukuussa hän sai sekamuotoisen Alzhaimer diagnoosin. Hänet kotiutettiin viikko sitten "hyväkuntoisena".Kävely tosi heikkoa ja huojuvaa. Kaikki omaaloitteellisuus kadonnut.Eipä paljon enää puhukkaan. Minkäänlaisesta kuntoutuksesta ei ole ollut puhettakaan,vaikka keskussairaalan lausunnossa nimenomaan sanottiin että kuntotus jatkuu terveyskeskuksessa. Olen itse nyt sairaslomalla. Miten työelämässä oleva henkilö pystyy omaishoitajaksi?
mitä neuvoksi
ESHV
54
954
Vastaukset
- Omh33
Terveyskeskuksissa ei tikkua ristiin laiteta potilaitten kuntoutuksen eteen.
Samoin kävi äitini kohdalla, hän odotti innoissaan koska kuntoutus aloitetaan koska sitä luvattiin tehdä, paskamarjat ei minkäänlaita kuntoutusta saanut, kotiin lykättiin kuntouttamattomana.
Minkä ikäinen olet, omaishoitajan tuki ja hoidettavalle hoitotuki kannattaa heti laittaa vireille. Itsekin jouduin töisdä käymisen lopettaa kun omaishoitajaksi jouduin, jotenkin tässä on menty päivä kerrallaan.
Omaishoitajan työ on raskasta niin henkisesti kuin taloudellisestikin.
Lomaa pidä aina kun siihen on mahdollisuutta, hanki hyvä ystävä vaikkapa toisesta omaishoitajasta jonka kanssa saat olla yhteydessä joka päivä, auttaa valtavasti jaksamista kun on joku jolle saa kertoa huolistaan ja hyvistäkin asioista. Samat murheet ja ilon hetket puheenaiheet ei ikinä lopu. Tänään se ystävä ei tarvitse edes naapuri olla, sähköposti kulkee pidemmänkin matkan, tarvitaan vähän hyvää tuuria löytää uusi hyvä ystävä. Eikä ole yhtään paha asia vaikka uusi ystävä ei olisi samaa sukupuoltakaan.
Entisillä ystävillä on paha tapa kadota kun omaishoitajaksi joutuu, lopulta jää yksin eikä kukaan yhteyttä pidä.- ESHV
olen59v. joten eläkeikään olisi vielä viisi vuotta, onko olemassa jotain esim.potilasasiamiestä, joka voisi antaa neuvoja?
Terv.keskuksesta en ole saanut kiinni minkäänlaista vastuuhenkilöä, puheluja pompotellaan henkilöltä toiselle, ja kukaan ei osaa sanoa asiaan mitään.
Määrättyjä verikokeitakaan ei ilmeisesti ole otettu. Tämä alku on jo ollut niin takkuilevaa, voimat menevät tämän taistelun ja hitauden vuoksi. - Omh33
Kuka mahtaa omaishoidon asioita hoitaa, avopalveluohjaaja vai joku muu.
Lääkäriltäkin kannattaa tiedustella.
Kummallista ettei löydy tk:sta henkilöä joka osaa neuvoa, pakko siellä on joku olla joka neuvoo ja vie asioita eteenpäin.
Uskallatko kertoa mikä kunta tai kaupunki kyseessä? - eshv
Juuka,Pohjoiskarjala. Sain ohjeita potilasasiamieheltä Joensuusta.Kaiken muunlaista apua tarjottu terv.keskuksesta,mutta kuntoutusta ei.Tänään ei voi enempää kirjoitella kun netti pätkii.Mutta jatkoa seuraa kun tilanne korjautuu.
- eshv
Omh33 kirjoitti:
Kuka mahtaa omaishoidon asioita hoitaa, avopalveluohjaaja vai joku muu.
Lääkäriltäkin kannattaa tiedustella.
Kummallista ettei löydy tk:sta henkilöä joka osaa neuvoa, pakko siellä on joku olla joka neuvoo ja vie asioita eteenpäin.
Uskallatko kertoa mikä kunta tai kaupunki kyseessä?Jospa tänään kone toimisi. Eilen todellakin terkkarista jo soitettiin,vuorohoitoa,ruokapalvelua,pesuapua tarjottiin.Tällä hetkellä kuntous olisi se mitä tarvittaisiin,että miehen pystyisi olemaan kotona.Fysioterapeutti kuulema suunnittelee, on tosin ensiviikon lomalla. Olen lukenut että kuntoutus tulisi tapahtua ensimmäisen puolenvuoden aikana,sitten on liian myöhäistä.Sanoisivat sitten suoraan jos tilanne on sellainen että ei kannata kuntouttaa. tällä menolla pyörätuoli odottaa.Sitten on kotihoito mahdotonta.Kotisairaanhoitajakin kävi,otti verikokeita.Kiitos hänelle että ei tarvinnut lähteä laboratorioon ,matkaakin on 30km.Tässä projektissa löytyi bonuksena borreoloosi-infektiokin.Nesteenpoistolääkityksen(tai jonkun muun lääkkeen)vuoksi jalkakipuja,jotka myös vaikeuttavat liikkumista.Maanantaina takaisin työelämään,se alkaakin ihan rajusti 42tuntia ja koko viikolla vain yksi vapaa.Työpaikallani ollaan tietoisia tilanteestani.Voi olla että tätä tahtia ei jaksa kauan fyysisestikään,henkisestä puolesta en jaksa edes puhua.
- 934589439
eshv kirjoitti:
Jospa tänään kone toimisi. Eilen todellakin terkkarista jo soitettiin,vuorohoitoa,ruokapalvelua,pesuapua tarjottiin.Tällä hetkellä kuntous olisi se mitä tarvittaisiin,että miehen pystyisi olemaan kotona.Fysioterapeutti kuulema suunnittelee, on tosin ensiviikon lomalla. Olen lukenut että kuntoutus tulisi tapahtua ensimmäisen puolenvuoden aikana,sitten on liian myöhäistä.Sanoisivat sitten suoraan jos tilanne on sellainen että ei kannata kuntouttaa. tällä menolla pyörätuoli odottaa.Sitten on kotihoito mahdotonta.Kotisairaanhoitajakin kävi,otti verikokeita.Kiitos hänelle että ei tarvinnut lähteä laboratorioon ,matkaakin on 30km.Tässä projektissa löytyi bonuksena borreoloosi-infektiokin.Nesteenpoistolääkityksen(tai jonkun muun lääkkeen)vuoksi jalkakipuja,jotka myös vaikeuttavat liikkumista.Maanantaina takaisin työelämään,se alkaakin ihan rajusti 42tuntia ja koko viikolla vain yksi vapaa.Työpaikallani ollaan tietoisia tilanteestani.Voi olla että tätä tahtia ei jaksa kauan fyysisestikään,henkisestä puolesta en jaksa edes puhua.
"Eilen todellakin terkkarista jo soitettiin,vuorohoitoa,ruokapalvelua,pesuapua tarjottiin."
Hyväksy empimättä kaikki mitä kunnan puolelta ehdotetaan, äläkä itse ryhdy arvioimaan tämän hetken tai tulevaisuuden hoitotarpeita tai murehtimaan rahanmenosta. - Omh33
eshv kirjoitti:
Jospa tänään kone toimisi. Eilen todellakin terkkarista jo soitettiin,vuorohoitoa,ruokapalvelua,pesuapua tarjottiin.Tällä hetkellä kuntous olisi se mitä tarvittaisiin,että miehen pystyisi olemaan kotona.Fysioterapeutti kuulema suunnittelee, on tosin ensiviikon lomalla. Olen lukenut että kuntoutus tulisi tapahtua ensimmäisen puolenvuoden aikana,sitten on liian myöhäistä.Sanoisivat sitten suoraan jos tilanne on sellainen että ei kannata kuntouttaa. tällä menolla pyörätuoli odottaa.Sitten on kotihoito mahdotonta.Kotisairaanhoitajakin kävi,otti verikokeita.Kiitos hänelle että ei tarvinnut lähteä laboratorioon ,matkaakin on 30km.Tässä projektissa löytyi bonuksena borreoloosi-infektiokin.Nesteenpoistolääkityksen(tai jonkun muun lääkkeen)vuoksi jalkakipuja,jotka myös vaikeuttavat liikkumista.Maanantaina takaisin työelämään,se alkaakin ihan rajusti 42tuntia ja koko viikolla vain yksi vapaa.Työpaikallani ollaan tietoisia tilanteestani.Voi olla että tätä tahtia ei jaksa kauan fyysisestikään,henkisestä puolesta en jaksa edes puhua.
Hyvä juttu että saat apua ja neuvoja.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossa.
- voimiasinulle
Näin se elämä pompottelee.
Otan osaa, vaikka ei ehkä auttaisikaan.
Hyvä että kerrot täällä. Niin moneen asiaan löytyy täällä helpotus muilta samaan tilanteen joutuneilta.
Päivä kerrallaan.
Voimia sinulle ja Hyvää Pääsiäistä!- Omh33
Jokaisella on tilanne kuitenkin erilainen, kunta/kaupunki toimii eritavalla kun ei ole yhtenäisiä pelisääntöjä jotka olisi samat asuinpaikasta riippumatta.
Jotenkin tuntee itsensä voimattomaksi kun ei osaa auttaa kysyjää. - eshv
Voimaton tässä on itsekin.Nyt kuitenkin on saatu apua potilasasiamiehen kautta.Kun terveyskeskus ei voinut kuntouttaa,maksusitotus yksityiselle.Voi kyllä olla liian myöhäistä.Mutta kotona asuminen pitkittyisi jos liikumiseen saisi apua kuntottamisen keinoin.Kiitos myötätunnosta!
- Omh33
Eipä mitään kiittämistä, olis osannu oikeasti auttaa mistä olisi jotain hyötyäkin ollut.
Mutta toisen kuunteleminenkin on tärkeä asia, sen olen olen kokenut itse kun saa purkaa huolensa toiselle joka meidän työstä jotain oikeasti ymmärtää, sekä vastapalveluksena itse kuuntelee toisen huolet ja murheet, molemminpuolinen tuki ja lohdutus tuo voimia jaksaa huonoinakin hetkinä.
Noniin hyvää kevättä sinulle.
- ukiL
Ota huomioon kaikki asiat. Miten pärjäätte taloudellisesti, jos jäät pois töistä ?
Eläkettäkään ei paljon kartu. Vaikka ykkösasia tietysti on läheisesi, raa'at arkiset asiat kannattaa huomioida. Jos olet väsynyt läheisesi hoidosta ja jos taloudelliset asiatkin kaatuvat päälle,
miten pärjäät sitten ?
Olen ollut samassa tilanteessa. Tein väärän ratkaisun. Aikoinaan se tuntui parhaalta.
Yliarvioin oman jaksamiseni. Oma terveyskin on mennyt ja rahat loppu.
Kaikenpuolisessa ahdingossa eläminen ja sureminen, miten kävi, on lisäksi masentanut minut mielenterveyslääkitykselle. - hentunliisavaan
Ei kukaan vastaa mitään, koska ei ole mitään kunnon vastauksia antaa. Tilanne on kiusallinen niille ihmisille, joilta kysyy, kun ei niillä ole mitään antoisaa kerrottavaa. Käytännössä ei ole juuri kuntoutustakaan, eikä juuri muutakaan. Ne odottaa että saa omaishoitosopimuksen tehtyä ja sitten olet suurinpiirtein omillasi, koska olet sitoutunut, se on omaisen asia selvitä miten selviää.
Kotihoidosta olen kyllä saanut apua, mutta se on hetkellistä.
Joskus voi saada vapaapäiviä. Niitä todella tarvitsee. Kotoa ei voi lähteä mihinkään, jos läheisellä on geriatrinen sairaus siinä vaiheessa. Nukkua voi tunnin pari kerrallaan, jos onnistuu, unirytmit menevät aivan sekaisin, kun läheinen elää "omaa rytmiään", ei tiedä vuorokaudenajoista eikä päivistä. Jokaisen taudin kuva on omansalainen.
Oman läheiseni käytös on ennakoimatonta. Elämä on melkein pelkkää vahtimista, ettei satu vahinkoa hänelle tai muuta vahinkoa.
Jos olisin tiennyt sen, minkä tiedän nyt, olisin tehnyt toisin, vaikkakin sekin olisi murtanut sydämeni.
Omaishoitajaksi ei joudu. Ei voi pakottaa. Toivoisin, että olisin aikoinaan sanonut, että olkaa hyvä ja kuntouttakaa ensin laitoksessa puolisoani niin hyvin kuin voi, arvioidaan yhdessä sitten onko hänestä kotiintulijaksi ja kotonaolijaksi. Toisaalta sain tietää, että "kuntoutus" on yhtä kuin asuminen laitoksessa, ei se juuri sen kummempaa ole. Fysioterapeutti voi olla.
Minulle ei ole kerrottu edes mistään kuntoutuksesta teveyskeskuksessa. Onko sellaista ?
Riippuu paljon paikkakunnasta oletan.
Liian sairaita ihmisiä ei pitäisi "työntää" omaistenvastuulle hoidettavaksi, ympärivuorokautista hoitamista ei jaksa kauan ja siihen tarvittaisiin ammattitaitoakin. Se ammattitaidon eli tiedon puute alkaa pelottaa, kun ei tiedä miten pitäisi toimia jossakin tilanteessa. Pitääkö lähteä sairaalaan/lääkärille ?
On monenlaisessa kunnossa olevia läheisiä. Jokainen varmaankin haluaisi pitää huolta läheisestään itse. Joutuu vaikeaan ristiriitatilanteeseen, kun alkaa epäillä ettei pysty eikä tule jaksamaan. Syyllistyy ja päätöstä on vaikea tehdä.
Jaksamisia kaikille ! Mahdollismman leppoisaa pääsiäistä !
Omaishoitajat ry:stä saa jotakin tietoa. - Normann
"Kotiutetaan hyväkuntoisena", niin luki omankin omaiseni papereissa. Ei voi kuin ironisesti nauraa.
Totuus oli se, että hänet kipattiin pyörätuolista sänkyynsä, kun jalat ei alla pitäneet, leikkauskin oli takana, piti olla ainakin kahden viikon kuntoutus. Hänet siirrettiin kuntoutusairaalaan perjantaina, josta seuraavana maanantaina soitettiin minulle komentelevaan sävyyn: "Tuo miehesi vaatteet, hän lähtee huomenna kotiin, hän on hyvässä kunnossa!" Ei päivääkään kuntoutusta. Kuntouttajat eivät työskentele viikonloppuna. Oli todella vaikea tilanne. Kotihoito kävi aluksi, olen kiitollinen heille, mutta hehän vaan "käy kääntymässä", ei heillä ole resursseja enempään. Peseytymisapua sain kotihoidosta puolisolleni, en olisi yksin kyennyt. Ketään omaisia ei asu tällä samalla paikkakunnalla.
Yksityiseltä hoitofirmalta "ostin" hoitajan aluksi tunniksi-pariksi kotiin pari kertaa, että pääsin edes apteekkiin hakemaan puolisoni lääkkeitä. Kotihoito ei voinut ensiavuksi hakea lääkkeitä, vaikka olisin antanut rahat mukaan. Säännöt on semmoiset. Puolisoa ei voinut yksin jättää mitenkään. Kotihoitokin ihmetteli, miten hänet on voitu kotiuttaa jo.
Varotusaikaa ei annettu sairaalasta, että olisin edes lääkkeet ja ruokaa pystynyt varaamaan ennakkoon vaikka viikoksi. Reseptit tökätiin käteen sairaalasta lähtiessä ja kahdeksi päiväksi lääkkeet mukaan.
Tilanne ei ole muuttunut miksikään, paitsi että kotihoito tuo lääkkeet kahden viikon välein.
Kotihoito on ollut loistava niissä raameissa kun heille on mahdollista.
ESHV, toivotan sinulle vaikeassa tilanteessasi kaikkea parasta sydämestäni ! - Shukwa
Eipä kai työelämässä oleva pysty mitenkään omaishoitajaksi. Se lie mahdottomuus ?Omaishoitajuus on kokopäivähommaa ja siitä maksetaan (pieni) palkkio. (En usko että sitä saa jos on töissä. Eikä se ole asian ydinkään) En tiedä tarkkaan, koska en voinut alkaa omaishoitajaksi.
Se oli taloudellisestikin ihan mahdotonta. Sain kunnallisen hoitopaikan miehelleni.
Totesin vain että en voi ottaa häntä kotiin heitteille siksi aikaa kun olen töissä ja minun ihan pakko käydä töissä.
Kävin häntä viikolla katsomassa ja hain hänet viikonlopuiksi ja lomiksi kotiin. Vuoden päästä menetin hänet.
Jos olisin irtisanonut itseni ja alkanut omaishoitajaksi, olisin nyt todennäköisesti pitkäaikaistyötön eläkkeeseeni asti.
Voisitko saada, jos talous kestää, palkatonta vapaata vähäksi aikaa työstäsi, kun sairaslomasi loppuu ? Miettimisaikaa.
Älä irtisanoudu ennenkuin olet löytänyt sopivan ratkaisun.
Omaishoitajat ja -läheiset sivustoa lienet googlaillut ? - 934589439
"Miten työelämässä oleva henkilö pystyy omaishoitajaksi?"
Et voi käydä työssä muualla ja olla samanaikaisesti vahtimassa potilasta. Mikään pakko ei ole ryhtyä omaishoitajaksi ja jos kunta ei suostu järjestämään hoitopaikkaa, etsi itsellesi vaikka asunto muualta kunnes kunta ottaa vastuulleen, mutta ei hän välttämättä silloinkaan saa heti hoitopaikkaa, vaan ensin voi olla jonkin aikaa kotiavustaja tai muita palveluja riippuen sairauden asteesta.
Alzheimer on ikävä kyllä sen laatuinen sairaus, että se järkyttää sairastuneen lähipiiriä, joten tilanteeseen olisi parempi suhtautua rationaalisesti liikaa tunteilematta, sillä sairaus vie ihmisen tyystin ja tilalle tulee päivä päivältä hankalammin käsiteltävä potilas.
Omaishoitosopimuksen saa kyllä päätettyä irtisanomalla kirjallisesti kunnalle, mutta kun siihen kerran sitoutuu, siitä voi olla hieman vaikea irrottautua ennenkuin on aivan pakko.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050937 - matalaprofiilinen
Eikös kuntien sosiaalipuolella ole omaishoidosta vastaava henkilö ?
Terveyspuolella ei ehkä tunneta sosiaalipuolen organisaatiota (vaikka helposti olettaisi niin). - Faidar
Ihan tiedoksi kerron, kun henkisesti on vaikeaa, voi saada pitemmänkin sairasloman, jos katsoo tarvitsevansa. Sain itse psyykkisistä syistä 2 kk sairaslomaa
puolisoni äkillisen vakavan sairauden takia. Otti niin koville.- eshv
Hain sairaslomaa yhden päivän kun en ja
ksanut tehdä 42 tuntia,Jouduin vielä tekemään yhden tunnin kun vuoroon ei ollut kutsuttu ketään.Yksin olin töissä ja sata noutopöytää. Esimies otti minut puhutteluun muun henkilökunnan ollessa paikalla,hait sitten taas sairaslomaa,tuntejasi pitää pienentää,kun olet niin paljon sairaslomalla,iloisempi ilme pitäisi olla töissä. Että tässä pitäisi jaksaa töissä että kotona.Kotona ehkä vielä jaksaisikin,mutta työpaikalla tuntuu mahdottomalta. - Faidar
eshv kirjoitti:
Hain sairaslomaa yhden päivän kun en ja
ksanut tehdä 42 tuntia,Jouduin vielä tekemään yhden tunnin kun vuoroon ei ollut kutsuttu ketään.Yksin olin töissä ja sata noutopöytää. Esimies otti minut puhutteluun muun henkilökunnan ollessa paikalla,hait sitten taas sairaslomaa,tuntejasi pitää pienentää,kun olet niin paljon sairaslomalla,iloisempi ilme pitäisi olla töissä. Että tässä pitäisi jaksaa töissä että kotona.Kotona ehkä vielä jaksaisikin,mutta työpaikalla tuntuu mahdottomalta.Mene lääkärille uudestaan. Tarvitset pitkän sairasloman. Työnantajasi on epäinhimillinen, mutta ei mahda sille mitään jos työntekijällä on sairaslomatodistus.
Ihmisellä on oikeus sairastaa.
Sinulla on monta ongelmaa päällekkäin. Täysin uupuneena ja tapahtumista varmaankin henkisesti järkyttyneenä vieläkin et pysty ongelmia ratkomaan. Ei kukaan muukaan pystyisi.
Se on liikaa vaadittu keltä hyvänsä.
Niin ja ihminen saa mennä mille hyvänsä valitsemalleen lääkärille.
Ehkä psykiatri olisi nyt paras. Hän ymmärtäisi tilanteen paremmin,
ainakin kuuluisi ymmärtää. Kun kävin itse psykiatrilla. Pitkän sairasloman jälkeen pääsin elämän alkuun taas jotenkin. Hidasta ja vaikeaa se oli silti, mutta ilman henkistä toipumislomaa ja väsymyksestä lepäämistä ei olisi tullut mitään. Sain lisäksi nukahtamislääkkeitä ja rauhoittavaa tilapäisesti, koska olin ihan hepulissa.
Jaksamista taas sinulle. Toivottavasti asiat järjestyy !
Olen hengessä mukana ! Kirjoittele, jos tuntuu siltä ja jaksat !
Rohkeutta sinne lääkärille ja työnantajan edustajan suhteen.
On kysymys sinusta ja miehesi elämästä.
Typerät esimiehet pitää jättää omaan arvoonsa. Kyllä Siperia opettaa niitäkin vielä.
Rohkeutta ja voimia ! - Faidar
Miten sinulla menee ? Miten miehesi toipuminen edistyy ?
- eshv
Kiitos kysymästä.Viisi työvuoroa takana,siellä tällähetkellä seesteistä,mutta kotona on sattunut ja tapahtunut. Eilen lähdin aamulla töihin 4,15,mies jäi nukkumaan.Poika oli onneksi kotona,kuuli jotain ja meni katsomaan,iska pudonnut sängystä ja pissinyt sänkyyn ja lattialle.Oli ollut aika sekava.Oli sitten sekava koko päivän ja liikkuminen todella huonoa.Tänä aamuna menin samaan vuoroon ja mies oli mennyt vessaan ja istunut pöntölle niin rajusti,että pönttö oli hajonnut,vesi oli suihkunnut kattoon.Onneksi poika oli kotona.Mutta vesitilanne on hankala.
Tänään on mies ollut suht normaali,jos tässä tilaaneessa voi niin sanoa.Mutta vaippoja kai sitten pitää ruveta jatkossa käyttämään,niitäkään ei saa ilman lääkärin lausuntoa,seuraava aika piti tilata kiireetömään ajanvaraukseen,saatiin se sitten toukokuun lopulle.Järki ja voimat tässä loppuvat.Työterveyshoitaja kyllä totesi minut syvästi masentuneeksi.Pääsen psygologin juttusille lähipäivinä,lääkärillekin pääsen kun sellaisen saavat.Toivottavasti pää ei leviä ennen sitä.Nyt ei jaksa enempää valittaa. - Faidar
Voi hyvänen aika, ei helppoa ole, kummallakaan !
Miehesi ei ole kotikunnossa, valitettavasti, yhteiskunnassa on paljon pielessä.
Jaksamisiin sulle, niin lattealta kuin se kuulostaa, mutta tarkoitan, voimia ! Kirjoittele kuulumisia ! Hyvä kun itsekin pääset lääkärille ! Sitä sairista olisi hyvä saada ennekuin romahtaa totaalisesti. Tämä vaihe on aika kriittinen, sopeutumisvaihe. Siihen tarvitsee henkisestikin aikaa.
Tsemppaan sinua sydämestäni ! Toivottavasti asiat jotenkin järjestyy kohdilleen ! - Faidar
eshv kirjoitti:
Kiitos kysymästä.Viisi työvuoroa takana,siellä tällähetkellä seesteistä,mutta kotona on sattunut ja tapahtunut. Eilen lähdin aamulla töihin 4,15,mies jäi nukkumaan.Poika oli onneksi kotona,kuuli jotain ja meni katsomaan,iska pudonnut sängystä ja pissinyt sänkyyn ja lattialle.Oli ollut aika sekava.Oli sitten sekava koko päivän ja liikkuminen todella huonoa.Tänä aamuna menin samaan vuoroon ja mies oli mennyt vessaan ja istunut pöntölle niin rajusti,että pönttö oli hajonnut,vesi oli suihkunnut kattoon.Onneksi poika oli kotona.Mutta vesitilanne on hankala.
Tänään on mies ollut suht normaali,jos tässä tilaaneessa voi niin sanoa.Mutta vaippoja kai sitten pitää ruveta jatkossa käyttämään,niitäkään ei saa ilman lääkärin lausuntoa,seuraava aika piti tilata kiireetömään ajanvaraukseen,saatiin se sitten toukokuun lopulle.Järki ja voimat tässä loppuvat.Työterveyshoitaja kyllä totesi minut syvästi masentuneeksi.Pääsen psygologin juttusille lähipäivinä,lääkärillekin pääsen kun sellaisen saavat.Toivottavasti pää ei leviä ennen sitä.Nyt ei jaksa enempää valittaa.Vielä lisään, että valitettavasti on olemassa riski, että sattuu tapaturma kotona, voi lyödä päänsä tai lonkka tai joku muu murtua. Ambulanssi heti paikalle, jos mitään pientäkään sattuu,
päänsisäisistä lisävammoista ei esimerkiksi voi ilman tutkimuksia tietää, sairaala on oikea paikka, kunnes toivon mukaan kotonaoleminen onnistuisi vielä.
tuntuu pahalta kirjoittaa näin, mutta nimim. "Kokemusta on"…. - eshv
Taas sattuu ja tapahtuu.Aamuyöllä mies taas kaatui sängystä noustessaan,Voimani eivät riittäneet ylösnostoon.Soitin sitten ambulanssin,veivät sitten terveyskeskukseen ja nyt vaan odotan että soittavat hakemaan takaisin.Välillä tuntui että minun pitäisi viedä itse hänet terkkariin kun kahdeksalta aukeaa.Miten saat pystyssä pysymättömän ahdettua pieneen autoon ja jotenkin tuntuu että ei oikein ole selväjärkinen autonrattin.Veivät osastolle odottamaan päivystyksen aukeamista.Tuntuipa siellä osastolla olevan vaikeaa ottaa häntä tunniksi,jos vaikka karkaa kun ei ole valvontaa.Sai ensihoitaja kuitenkin asian järjestymään.Ei tässä osaa muuta kuin ravata edestakaisin,ei pysty mitään järkevää tekemään.Näin aikaisin ei viitsi kenellekkään soitellakaan.Tällä kertaa ei oletettavasti loukannut vielä itseään,mutta eihän tässä enää kohta uskalla itsekään nukkua.Voinko kysyä miehestäsi,miten hän voi?Olen vain meuhkannut omista ongelmistani,ajattelematta muita.
- Faidar
eshv kirjoitti:
Taas sattuu ja tapahtuu.Aamuyöllä mies taas kaatui sängystä noustessaan,Voimani eivät riittäneet ylösnostoon.Soitin sitten ambulanssin,veivät sitten terveyskeskukseen ja nyt vaan odotan että soittavat hakemaan takaisin.Välillä tuntui että minun pitäisi viedä itse hänet terkkariin kun kahdeksalta aukeaa.Miten saat pystyssä pysymättömän ahdettua pieneen autoon ja jotenkin tuntuu että ei oikein ole selväjärkinen autonrattin.Veivät osastolle odottamaan päivystyksen aukeamista.Tuntuipa siellä osastolla olevan vaikeaa ottaa häntä tunniksi,jos vaikka karkaa kun ei ole valvontaa.Sai ensihoitaja kuitenkin asian järjestymään.Ei tässä osaa muuta kuin ravata edestakaisin,ei pysty mitään järkevää tekemään.Näin aikaisin ei viitsi kenellekkään soitellakaan.Tällä kertaa ei oletettavasti loukannut vielä itseään,mutta eihän tässä enää kohta uskalla itsekään nukkua.Voinko kysyä miehestäsi,miten hän voi?Olen vain meuhkannut omista ongelmistani,ajattelematta muita.
Meillä on tilanne kohtuullinen, tapauksesta on jo aikaa sen verran. Alussa tuntui, ettei mistään tule mitään. Shokki. Ennusteet oli huonot. Putosi pohja koko elämältä. Meni kuitenkin vähän ennusteita paremmin ja ajan mittaan sopeutuu, kun on pakko. Vaihtoehtoja ei ole.
Käytännön asiat on vain saatava järjestykseen, että se sopeutuminen voi alkaa, molemmille. Siksi toivon, että ne sinullakin järjestyisivät. Tilannehan on aika "auki" vieläkin. Ei noin voi jatkua. Miehelläsi ei ole turvallista kotona eikä sulla töissä mielenrauhaa, voimista puhumattakaan tehdä töitä ja pystyä keskittymään. Näissä tapauksessa uhreja on aina ainakin kaksi, molemmat puolisot. Molempien elämä saa käänteen.
Miten oma tilanteesi on ? Oletko ollut sairiksella ollenkaan vai miten ihmeessä voit jaksaa ?
Voimia pitää säästää tulevaisuuteenkin ! Ei saisi ajaa jo alussa itseään ihan loppuun.
Univaje kostautuu pian jne… Voi muutenkin uupua niin, ettei toivu ihan nopeasti.
No, minkäpä ihminen tekee..? Mahdollisuuksia tai vaihtoehtoja ei tarjota niin paljon kuin tarvitsisi apuja. Ei tarjota oikeastaan mitään. Itse pitää pyytää ja vaatia.
Kuka on nyt päivisin miehesi luona ? Käykö kotihoito ?
Voimia edelleenkin ! Hengessä olen mukana tukenasi !
Palaillaan ! - eshv
Mies edelleen sairaala reissulla.Ambulanssi vei terveyskeskukseen,josta matka jatkui iltapäivällä keskussairaalaan.Vatsavaivat johtuivat sapesta,joka piti leikata tähystyksessä,jolloin huomattiin että oli tulehtuhut ja mätinyt,meni siis avoleikkaukseksi.Meinasivat jo kotiuttaa viikonlopuksi,mutta olisi joutunut olemaan yksin kotona.Viimeyönä tapahtunut romahdus,tänä aamuna todettu keuhkokuume.Nyt meinaa itseltäkin järki loppua.Huominen olisi vielä töitä,jos tässä enää voimia riittää,aika lopussa alan olla.Sairaalalla en ole päässyt vielä käymään,kun matkaa on yli 60km,ja työpaikkani on 30km toiseen suuntaan.Kyllä mietityttää miten tästä eteenpäin uusien vaivojen kera,kun entisissäkin olisi jo ollut liikaa.
- Omaishoitajana
Jos käyt töissä ja haluat jatkaa töissä käyntiä, niin silloin ei tarvi ruveta omaishoitajaksi. Mutt sen sanon, ett tulee olemaan tosi raskasta yrittää käydä töissä ja työpäivän päätteeksi huolehtia toisesta kotona ja hoitaa kaikki kotityötkin siinä sivussa. Alzheimeria sairastava ei nuku öisin eli joudut yölläkin huolehtimaan toisesta. Jos sulle luvataan apuja, niin pidähän huoli, ett asiat eivät jää vaan lupauksiksi, joskus saattaa käydä niin ettei luvattuja asioita pidetäkään. Sun pitää sitkeesti vaan soitella ja pitää puolesi, kukaan ei mitään anna noin vain. Kuntouksesta saattaa olla vähän apuja näin alkuun, mutt alzheimer on etenevä sairaus joka vaikuttaa myös liikkumiseen ja kunto voi mennä nopeastikin huonommaksi. Pyörätuolin käyttö tulee kohdalle enemmin tai myöhemmin joka tapauksessa. Alzheimeria sairastava tarvitsee sairauden edetessä ihan kaikessa apua, häntä pitää syöttää ja juottaa, pukea ja riisua ja vaihtaa vaipat.
Jos paikkakunnallanne sattuis olemaan palveluohjausyksikkö, sieltä vois kysyä neuvoja asioitten hoitamiseen. Jos miehellänne ei ole rollaattoria käytössä, sekin olis hyvä hommata avuksi liikkumiseen. Sellasen voi saada lainaksi apuvälinevuokraamosta.
Toivotan voimia ja jaksamisia aloituksen kirjoittajalle. Itse olen hoitanut vanhempiani ja molemmilla on alzheimer, joten tiedän miten rankasta asiasta on kyse. Kannattaa todella miettiä tarkkaan sitä omaishoitajuusasiaa. Jos siihen ryhtyy, niin edessä on henkisesti ja fyysisesti rankka rupeama, joka saattaa kestää vuosia. Avunsaanti on kortilla ja kaikki asiat pitää itse hoitaa ja huolehtia, kukaan ei anna mitään valmiiksi eteen ja kaikesta pitää tietää kaikki. Siihenkin kannattaa varautua, ett tuttavat kaikkoaa ympäriltä ja oma elämä pitää pistää sivuun eli ei voi lähteä mihinkään ihan noin vain. - ihminen54
Sukulaiseni toipui "aika hyvin" aivoverenvuodosta. Se vei noin vuoden. Sen jälkeen on ollut pyörätuolissa ja vastuu kaikesta jäi vaimolle, joka ei jaksanut kauaakaan vaikka kuinka yritti.
Löytyi sitten hoivakoti. Miehelläsi on lisäksi todettu Alzheimer. Ehkä alussa vasta ? Pitkäaikaistoipumispaikka kuuluisi löytyä jostakin, sairaala tai hoivakoti.
On liian suuri vaatimus omaiselle ryhtyä hoitamaan läheistään, joka tarvitsee alan ammatti-ihmisiä ja 24 tuntia vuorokaudessa toisen ihmisen läsnäoloa.
Kuka hoitasi miestäsi kun olet työssä ?
Toivottavasti ratkaisu löytyy !
Liitän sinut iltarukoukseeni.
Kaikkea hyvää ja voimia kaikille ihmisille, jotka kamppailevat henkisten voimiensa äärirajoilla ! omaishoitajan sopimus on sitova, kannattaa siis tarkkaan harkita laittaako nimensä paperiin vai ei. Työ sitoo sinut kiinni 24/7 ja harvoin saat mitään vapaata siihen jos haluaisit jonnekin vaikka lähteä tai muuten pitää vapaata hoitamisesta. Jos vähänkin epäilet, älä laita vaan auta ainoastaan silloin kun olet kotona, antaa kotihoidon hoitaa muutoin. Sinulla on oikeus myös kieltäytyä omaishoitajuudesta (tiedän, että sinua yritetään painostaa siihen). Lisäksi omaishoitajan korvaus on todella pieni, siitä menee kova vero jos teet sitä oman työn ohella ja jos lopetat työsi, taloudellinen tilanteenne usein on hyvin tiukkaa. Omaishoitajan korvaus ei myöskään kerrytä tulevaa eläkettäsi samalla tavalla kuin palkkatyö. Suosittelen, että älä siis lopeta omaa työtäsi.
Kotihoito on lakisääteistä sosiaalipalvelua, jota sinulta ei voida kieltää. Vetoa siihen, että käyt työssä edelleenkin ja et edes aio lopettaa työssä käyntiä. Myös omaishoitajalla on oikeus saada kotiapua kotiin.
Kannattaa tarkkaan myös harkita asiaa senkin puolesta, että miehesi kuntoutuminen ei ole edennyt toivotulla tavalla vaan pikimiten hidastuu ja heikkenee koko ajan kunnes todella aloitetaan kuntouttaminen (jos ylipäätään mitään edes koskaan aloitetaan). Mitä pitemmälle kuntoutuksen aktiivinen aloitus siirtyy, sen huonompi ennuste on yleensä. Pahimmassa skenaariossa miehesi kunto ei nouse juurikaan tuosta nykyisestä, joten oletko valmis hoitamaan häntä lopun ikää tuollaisena kuin nyt on?
En halua pelotella asian suhteen, vaan kertoa faktat mitä omaishoitajuus voi oikeasti olla.- Kokemusta10
Itse olen sitä mieltä, ettei omaishoitosopimusta kannata missään nimessä allekirjoittaa. Sosiaalihuollosta saa muutenkin väärää tietoa esim. hoitotuen hakemuksen täyttämiseksi, vaikka kaikkiin kohtiin riittää pelkkä KS. LÄÄKÄRINLAUSUNTO. Se vie parhainten perille. Kelalla ei ole oikeutta muuttaa sitä mitä C-lausunnossa kirjoitetaan tai yleensäkään tuoda mielipiteitään esille. On aina helpottavaa, kun tarvittaessa sairaan voi viedä hoitoon mm. sairaalaan, jos itse esim. ei jaksa/osaa.
Älä missään tapauksessa ala omaishoitajaksi,sinä myyt itsesi pilkkahintaan kunnan lähes ilmaiseksi työntekijäksi.Sinun eläkekertymäsi putoaa,ajattele omaa elämääsi,ole radikaali ja ota selvää.Ei omaishoitajuus ole pakoite,ei se ole velvoite.Miehesi on on hoitonsa veroina maksanut.
Ole järkevä,älä myy itseäsi imaiseksi hoitajaksi,kunnalle,jonka velvolliisuus on järjestää miehesi hoito,ei Sinun- Faidar
Hei ! Miten on lähtenyt viikko käyntiin ?
Miten miehesi toipuminen menee ? - Manteli11
Hoidin äitiäni 8 vuotta kotona, hänelläkin oli Alzheimer, lisäksi sydämen vajaatoiminta, sekä halvauksen jälkitila, hän kulki rollaattorin avulla.
Ehdotan, että menet sairaalan/tk.n sosiaalihoitajan juttusille pikapikaa, ja nyrkki pöytään! Vaadi ja ota selvää jokaisesta asiasta, siellä tiedetään kaikki kommervenkit. Kannattaa laittaa anomus laitoshoidosta vireille, koska saattaa kestää KAUAN ennenkun paikan saa. Todennäköisesti laitoshoito on edessä miehelläsi, kun alz etenee. Juttele ainakin asiasta.
Kunnalla/kaupungilla on hoitokoteja, jossa ollaan n. viikko kuukaudesta. Se oli todella tärkeää, sai itse palautua, hoitaa kotiasioita, ja äitini sai virikkeitä ja hoitoa. Kelataksi vei ja toi, maksa se ei paljoa, eikä hoitokotikaan ollut kallis. Hakemus tällaisesta pikaisesti vireille.
Vaipat saa kunnalta helposti, samoin poikkilakanat sänkyyn, ja muutkin tarvikkeet. Lääkärinlausunto miehesi kunnosta riittää.
Kotisairaanhoito järjestyy kyllä, jos jatkat töissä. Käyvät laittamassa ruoan, pesemässä asiakkaan, jne. Kauaa he eivät ole, mutta on sekin parempi kun ei mitään. Selvitä myös voitko alkaa edunvalvojaksi miehellesi, hän ei raha-asioitaan pysty hoitamaan. Älä ota kunnan edunvalvontaa, siitä ei hyvä seuraa, kokemusta on!!!
Nykyisin kaikesta tingitään potilaan kustannuksella, hoitajia vähennetään, ja työn määrä lisääntyy, mutta tämän takia sanoinkin että VAADI! Hoitoa on miehelläsi oikeus saada, sanoi kuka mitä tahansa.
Kerro miten menee, toivotan kovasti onnea ja jämäkkyyttä sulle asioiden hoitamiseen!- eshv
viikonloppu keskusairaalaalla,karmeita kokemuksia hoitohenkilökunnan suhteen.Lääkäri lauantai iltana hermostunut kiireen vuoksi,ei voinut keskustella.Hoitaja tuli illalla huoneeseen ja sanoi ,teidän pitää nyt poistua.Yritin vain pitää miestäni valveilla iltapalaan saakka.Tämä sävy oli kyllä aika tyly,asian olisi varmaan voinut sanoa ystävällisemminkin.Sunnuntai-aamuna oli sitten aivan erilainen lääkäri Väinö(itsemurhan tehneen enoni kaima) hän otti kantaa mieheni muihikin vaivoihin.Lauantain iltavuoron lääkäri ja hoitaja sanoivat,että täällä hoidetaan vain sappi.Siis miehelläni on alzhaimer.aivoverenvuoto,tehty ohitusleikkaus(6suonta),pallolaajannus.Ensiviikolla kai kotiutus,että onnea vaan minulle selviytymiseen.
- Voimiasulle
eshv kirjoitti:
viikonloppu keskusairaalaalla,karmeita kokemuksia hoitohenkilökunnan suhteen.Lääkäri lauantai iltana hermostunut kiireen vuoksi,ei voinut keskustella.Hoitaja tuli illalla huoneeseen ja sanoi ,teidän pitää nyt poistua.Yritin vain pitää miestäni valveilla iltapalaan saakka.Tämä sävy oli kyllä aika tyly,asian olisi varmaan voinut sanoa ystävällisemminkin.Sunnuntai-aamuna oli sitten aivan erilainen lääkäri Väinö(itsemurhan tehneen enoni kaima) hän otti kantaa mieheni muihikin vaivoihin.Lauantain iltavuoron lääkäri ja hoitaja sanoivat,että täällä hoidetaan vain sappi.Siis miehelläni on alzhaimer.aivoverenvuoto,tehty ohitusleikkaus(6suonta),pallolaajannus.Ensiviikolla kai kotiutus,että onnea vaan minulle selviytymiseen.
Se on järkyttävää miten sua ja sun hoidettavaa on kohdeltu. Itselläkin huonoja kokemuksia, kun menimme geriatrilla käymään äitini kanssa. Olimme ajoissa tulleet vastaanotolle, annettu aika meni ohi ja taidettiin odottaa vartin verran ennenkuin kutsuttiin huoneeseen. Siellä tympääntyneen oloinen naislääkäri paukautti vain, ett äidillä on sitten alzheimer ja antoi mulle paperin jossa näkyi magneettikuvauksen tulos. Ei herunut lääkäriltä empatiaa, eikä sympatiaa, hänellä oli jumalaton kiire saada asia pois päiväjärjestyksestä. Hoitaja ravas huoneessa vähän väliä ja lääkäri puhui jonkun muun asiasta puhelimessa välillä. Kun tutki äitiä, yritin sanoa ja kysyä luomista mitä äidillä oli kropassa,ett voisiko hän vilkaista samalla niitä, lääkäri tokas vaan ettei se kuulu hänen tehtäviin, käski käymään terveyskeskuksessa. Mä olin shokissa, kädessä äidille kirjoitetut lääkereseptit ja pihalla kuin lumiukko. Hoitaja kauheassa kiireessä äkkiä näytti ohjeesta miten muistilaastarit laitetaan ja antoi opasvihkosia sairaudesta mukaan ja sanoi, ett kartalla ollaan. Eikä jatkokaan sujunut paremmin hoitajan kans, kun toisen kerran hänen pakeilla käytiin. Sain kuulla, etten ollut oikein muistilaastareita laittanut, kun sanoin etten ole mitään positiivista vaikutusta huomannut niistä olevan äidin vointiin, ne kuulema yleensä olivat toimineet hyvin muilla. Ei jäänyt kovin hyvä mieli tuosta tilanteesta, eikä geriatristakaan.
Isän kohdalla jo tiesin etukäteen, ett alzheimer se varmasti on kun geriatrilla mentiin. Sen kertainen naislääkäri oli mukava, selitti ihan rauhassa isälle ja mulle mistä on kyse ja missä mennään, hänellä ei ollut kiirettä ja kuunteli meitä molempia. Myös hoitaja oli oikeasti ihana ihminen, jonka kanssa pystyi asioita hoitamaan ja hän kuunteli, ei ollut kireä, eikä töykeä.
Onneks äitini hoivakodissa henkilökunta on ollut mukavia mulle ja hoitaneet hyvin äitiäni. Aina ovat kertoneet, kun olen kysellyt äitini voinnista, ihan asiallisesti asioista ja lääkäritkin ovat olleet asiallisia. Tuntuu hyvältä, kun on voinut luottaa ett omaistani hoidetaan ja kohdellaan hyvin. - bnhgmn
Voimiasulle kirjoitti:
Se on järkyttävää miten sua ja sun hoidettavaa on kohdeltu. Itselläkin huonoja kokemuksia, kun menimme geriatrilla käymään äitini kanssa. Olimme ajoissa tulleet vastaanotolle, annettu aika meni ohi ja taidettiin odottaa vartin verran ennenkuin kutsuttiin huoneeseen. Siellä tympääntyneen oloinen naislääkäri paukautti vain, ett äidillä on sitten alzheimer ja antoi mulle paperin jossa näkyi magneettikuvauksen tulos. Ei herunut lääkäriltä empatiaa, eikä sympatiaa, hänellä oli jumalaton kiire saada asia pois päiväjärjestyksestä. Hoitaja ravas huoneessa vähän väliä ja lääkäri puhui jonkun muun asiasta puhelimessa välillä. Kun tutki äitiä, yritin sanoa ja kysyä luomista mitä äidillä oli kropassa,ett voisiko hän vilkaista samalla niitä, lääkäri tokas vaan ettei se kuulu hänen tehtäviin, käski käymään terveyskeskuksessa. Mä olin shokissa, kädessä äidille kirjoitetut lääkereseptit ja pihalla kuin lumiukko. Hoitaja kauheassa kiireessä äkkiä näytti ohjeesta miten muistilaastarit laitetaan ja antoi opasvihkosia sairaudesta mukaan ja sanoi, ett kartalla ollaan. Eikä jatkokaan sujunut paremmin hoitajan kans, kun toisen kerran hänen pakeilla käytiin. Sain kuulla, etten ollut oikein muistilaastareita laittanut, kun sanoin etten ole mitään positiivista vaikutusta huomannut niistä olevan äidin vointiin, ne kuulema yleensä olivat toimineet hyvin muilla. Ei jäänyt kovin hyvä mieli tuosta tilanteesta, eikä geriatristakaan.
Isän kohdalla jo tiesin etukäteen, ett alzheimer se varmasti on kun geriatrilla mentiin. Sen kertainen naislääkäri oli mukava, selitti ihan rauhassa isälle ja mulle mistä on kyse ja missä mennään, hänellä ei ollut kiirettä ja kuunteli meitä molempia. Myös hoitaja oli oikeasti ihana ihminen, jonka kanssa pystyi asioita hoitamaan ja hän kuunteli, ei ollut kireä, eikä töykeä.
Onneks äitini hoivakodissa henkilökunta on ollut mukavia mulle ja hoitaneet hyvin äitiäni. Aina ovat kertoneet, kun olen kysellyt äitini voinnista, ihan asiallisesti asioista ja lääkäritkin ovat olleet asiallisia. Tuntuu hyvältä, kun on voinut luottaa ett omaistani hoidetaan ja kohdellaan hyvin.Samanlaisia (masentavia) kokemuksia on minullakin ollut joskus henkilökunnasta. Lähinnä hoitajista. En kuitenkaan suinkaan ajattele, että kaikki olisivat sellaisia. Suurin osa on varmaan ihan asiallisia. Olin vanhempani hoitopaikassa käsityksessä, että on niin ystävällistä.
Niin se olikin, aina kun kävin vierailulla. Vanhempani itse kertoi, että hänelle ollaan töykeitä ja tylyjä, jopa tuupitaan, kun ei tarpeeksi nopeasti pysty vaikka vessaan kävelemään. Kovakouraisesti otetaan kiinni ja tuupitaan eteenpäin ja muuta sen tyyppistä.
Olen yrittänyt tasapuolisesti arvioida, josko läheiseni vain kokee sen niin, kun on hauras psyykkisesti ja fyysisesti.
Ymmärrän hoitajien työn raskauden ja vaativuuden, silti tuntuu pahalta, jos työn raskaus kostautuu potilaille, jotka eivät puoliaan enää kykene pitämään.
Sen ymmärrän hyvin, että jokainen erikoislääkäri hoitaa vastaanotollaan oman erikoisalansa potilaita, ei hoida muita sairauksia. Esim. geriatrille ei kannata alkaa luomia näyttämään. Eikä luomiasioissa mennä geriatrille, valaistakseni tilannetta :)
Eihän lääkäreillä ole aikaa sympatioihinkaan, mutta asiallisen ystävällinen voisi silti olla ja myöskin antaa hivenen tietoa sairaudesta omaiselle ja kertoa jatkosta (sairauden etenemistä ja hoidosta) edes pikaisesti. Joskus jää kuin nalli kalliolle ihmettelemään, kun vakavan diagnoosin saa tietää. Kotona sitten joutuu aloittamaan tiedonkeruun googlesta. Jos kysyttävää olisi, vastauksia ei sieltä saa. Saa jäädä siihen käsitykseen, mitä lukemastaan saa tolkkua.
- shiila
Nyt olisi paikka sanoa, ettet kykene häntä hoitamaan, että et ota häntä kotiin ennenkuin hänet on kuntoutettu edes jonkunlaiseen kotikuntoon. Sellaiseen kuntoon, että hoitaminen kotona on edes jonkun verran helpompaa. Ehkä ne sitten sanovat, ettei hän paremmaksi tule, että hänet lähetetään nyt kotiin ja sillä selvä, mutta hanttiin voi pistää, kuntoutusta pitäisi yrittää. Se on armotonta, vaihtoehtoja ei juuri omaiselle anneta, on äärimmäisen vaikeaa saada lääkärien päätöksiä muutetuksi, mutta joskus harvoin onnistuu, jos pystyy olemaan tiukka.
Aivoerenvuodosta toipumisessa ehkä vain aika auttaa. Eli se "kuntoutus" olisi käytännössä hoitopaikassa/hoivakodissa/pikäaikaissairaalassa oloa. Ei minusta huono vaihtoehto ollenkaan olla ympärivuorokautisessa hoivassa jonkun aikaa. Mitään "kuntoutusta" sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole, mitä maallikko ajattelisi. Se on vaan olemista. Sitä, että jos vaikka oppii/tottuu syömään yhteisessä pöydässä (ettei ruoka tuoda sängyn viereen) ja muuta pientä "itsenäistä" tekemistä avustettuna. Mene tiedä, en ole itse nähnyt missään mitään toimintaterapiaa, mutta ehkä sen kriteerejä ei kaikki sairaat täytä.
On aivan pöyristyttävän raakaa, missä kunnossa olevia ihmisiä laitetaan kotiin.
Suurin syy kai on että paikkoja ei ole. Akuutin hoidon tarpeen jälkeen pitäisi olla enemmän resursseja, pitkäaikaishoitoapaikkoja.
Tosi huonokuntoisia ihmisiä laitetaan jopa yksin kotiin, jossa ei ole ketään, vain kotihoitaja käy kääntymässä.
Eräässä sairaalassa eräs mies odotti pitkäaikaishoitopaikkaa, koska vaimo ei suostunut kotiin ottamaan, siksi että hän realistisesti arvioi, että ei tule jaksamaan eikä pystymään niin huonokuntoista puolisoaan hoitamaan. Ei ollut siitä kiinni, etteikö hän olisi halunnut puolisonsa kotiin, mutta tajusi, ettei pysty suoriutumaan hoitamisesta ennenkuin puolison kunto saadaan paremmaksi.
Omaisen asema on heikko. Omaista, joka tulee hoitamaan potilasta, ei huomioida oikeastaan ollenkaan. Yksistään tiedon saaminen potilaan sairaudesta on vaikeaa. Lääkäriä ei tapaa juuri koskaan. Valkoinen takki vaan heilahtaa äkkiä karkuun, jos yrität kysyä. Soittoaika voi olla tunnin viikossa, koko ajan varattu.
Tuntuu pahalta sanoa, mutta hoitohenkilökunnasta on parin sairaalan osastoilta tosi ikäviä muistoja. Niin tylyjä ihmisiä harvoin "luonnossa" tapaa (hahhah).
Niin että ymmärrän sinua oikein hyvin senkin suhteen.
(Olen myös tavannut inhimillisiä ja mukavia hoitajia kerron tasapuolisuuden vuoksi)
Voimia ja jaksamista ja taistelutahtoa ! Suo itsellesi lepoa tällä viikolla, sen minkä voit !
Kuulumisiin !- eshv
En ole jaksanut kirjoitella,töissä olen ollut.Mies on kotona,suoraansanoen on aika vihannes.Eilen olin työpsygologilla,sainpahan edes puhua.Totesi minut syvästi masentuneeksi.Suositteli lääkärille lääkehoidon tarpeellisuuden vuoksi.Siun soteen ei saa yhteyttä,odottakaa sulkematta puhelinta.Eilen yritin soittaa sisarelleni,eipä ole soittanut takaisin.Eipä ole soittanut takaisin äitinikään(88v),hänellä on tosin parkinson.Soitin tänään terkkariin,miehellä on nyt ilmeisesti tyrä nivusissa.Maanantaina aika hoitajalle.Kari on nyt jonossa jatkuvampaan hoitoon.Kuusi on edellä häntä.Että mitenkähän minä tässä pystyn jaksamaan.pää on kyllä aivan sekaisin.
- Omh88
Hankalaa jos mahdotonta on omaishoitajan saada apua itselleen mistään.
Kukaan ei kuuntele, ei kysytä koskaan mitään. Ystävät häipyy, oliko ne edes oikeita ystäviä.
Meitä ei auta kukaan muu kuin me itse toinen toisiamme.
Mistä löytää hyvä keskustelukumppani joka jaksaa kuunnella ja keneen voi luottaa?
Mahdotonta se ei ole mutta todella vaikeaa. - faidar
eshv kirjoitti:
En ole jaksanut kirjoitella,töissä olen ollut.Mies on kotona,suoraansanoen on aika vihannes.Eilen olin työpsygologilla,sainpahan edes puhua.Totesi minut syvästi masentuneeksi.Suositteli lääkärille lääkehoidon tarpeellisuuden vuoksi.Siun soteen ei saa yhteyttä,odottakaa sulkematta puhelinta.Eilen yritin soittaa sisarelleni,eipä ole soittanut takaisin.Eipä ole soittanut takaisin äitinikään(88v),hänellä on tosin parkinson.Soitin tänään terkkariin,miehellä on nyt ilmeisesti tyrä nivusissa.Maanantaina aika hoitajalle.Kari on nyt jonossa jatkuvampaan hoitoon.Kuusi on edellä häntä.Että mitenkähän minä tässä pystyn jaksamaan.pää on kyllä aivan sekaisin.
Kiitos kun jaksoit kirjoittaa kuulumisia !
Ei tuossa tilanteessa voi todellakaan voida kovin hyvin.
Toivotaan, että hoitopaikka löytyy. Tilnne on ylivoiminen sinulle, mies-ressukastasi puhumattakaan. Tuskin oli hänenkään tulevaisuudentoiveensa, että näin kävi !
Mieti tarkkaan alatko syödä masennuslääkkeitä, ja mitä lääkettä !
Ne auttaa ensin, turruttaa oireita päästä, sitten myöhemmin ne voivat jopa pahentaa oloa.
Monissa on vaikeat ja pitkät vieroitusoireet.
Milloin kesälomasi on ? Jospa miehesi saisi hoitopaikan ja voisit levätä kunnolla ja masennuskin lievittyisi. Masennus menee useimmiten kyllä ohi itsestäänkin.
"Ota" sairaslomaa, olet toden totta oikeasti sen tarpeessa . Sairaslomalla olevaa ei saa irtisanoa.
Tiedän, työpaikan suhteen ei aina ole niin helppoa...
Tsemppiä, jaksamista, voimahalauksia etänä sinulle !
P ä r j ä i l e ! Liitän sinut iltarukouksiini ! - eshv
Hyvää juhannusta,mitä se sitten lieneekin.Olin töissä viisi vuoroa,mies oli vuorohoidossa ja tänään hain kotiin(2vrk)On todella onnellinen kun on kotona.Itkien oli jäänyt sinne hoitoon kun poika vei.Ei kyllä ole minulle möykännyt kotona.Eipä jaksa enempää kirjoitella, Heräsin viime yönä kolmen aikaan ja läksin ajelemaan töihin 4,15.
- faidar
Mies on vähän toipumaan päin ?
Hyvää jatkoa ja jaksamista koko teidän perheelle ! - eshv
No ei ole toipumisesta tietoakaan,päinvastoin tauti etenee hyvää vauhtia.Olen vain niin väsynyt etten oikein jaksa kirjoittaa.Kotona ovat kaikki työt minun hartioilla ja niitä on paljon rapistuvassa omakotitalossa.Pääsisi kaksi viikkoa eteenpäin järissään,sitten olisi kolme viikkoa "lomaa". Ainakin yksi stressi olisi vähempänä.Kari on jonossa jatkuvaan hoitoon,kuusi on edellä häntä,mitä se sitten meinaakaan.Mutta on myönnettävä, että en pysty häntä kotona pitämään, jos olen töissä.Hoitaja sanoi,että jos ei ole vuorohoidossa jono katkeaa.En ole perillä asioista, eikä ole ollut aikaa ottaa selvää, eikä voimiakaan.Pelkään jokaista seuraavaa aamua.Mutta näillä mennään nyt.Hyvää kesän jatkoa.
- Myösväsynyt
eshv kirjoitti:
No ei ole toipumisesta tietoakaan,päinvastoin tauti etenee hyvää vauhtia.Olen vain niin väsynyt etten oikein jaksa kirjoittaa.Kotona ovat kaikki työt minun hartioilla ja niitä on paljon rapistuvassa omakotitalossa.Pääsisi kaksi viikkoa eteenpäin järissään,sitten olisi kolme viikkoa "lomaa". Ainakin yksi stressi olisi vähempänä.Kari on jonossa jatkuvaan hoitoon,kuusi on edellä häntä,mitä se sitten meinaakaan.Mutta on myönnettävä, että en pysty häntä kotona pitämään, jos olen töissä.Hoitaja sanoi,että jos ei ole vuorohoidossa jono katkeaa.En ole perillä asioista, eikä ole ollut aikaa ottaa selvää, eikä voimiakaan.Pelkään jokaista seuraavaa aamua.Mutta näillä mennään nyt.Hyvää kesän jatkoa.
Oikeasti toivotan voimia ja jaksamisia sinulle. Itse hoidan vanhempaani ja voin sanoa ett jaksaminen alkaa olla kortilla. Kun hän menee vuorohoitoon viikoksi, olen kauhean väsynyt. Olen toista kertaa jo omaishoitajana putkeen ja tämä monen vuoden urakkatyö alkaa syömään omaa kuntoa ja mielialaa. Masentunut olen niin kuin varmaan monet muutkin omaistaan hoitavat ja aiempi hoidettava oli loppuajan kotonaollessaan kaikessa autettava, ei pysynyt pystyssä omin voimin, piti nostella ja melkein kantaakin, kun jalat menivät häneltä alta. Toinen hoidettava on ollut hankalampi luontoinen eli on teettättänyt tosi paljon työtä ja vaatinut jaksamista tosi paljon. Pari kertaa yritin pyytää apuja, ett hänet sais johonkin jo hoitoon, mutt eihän ne tuolla palveluohjauspuolella ruvenneet millekään. Eli pitää vaan sinnitellä ja yrittää jaksaa päivän kerrallaan. Itse ajatellut, kun väsyminen on alkanut olemaan jo jatkuvaa mulla, ett saisin jo nukkua pois ja päästä lepoon.
Jos selviän tästä episodista hengissä, ajattelin mennä lekuriin ja pyytää sairaslomaa, ett saisin itseni kuntoon. Voi tietenkin olla ettei musta enää ole mihinkään, ehkä pääsis työkyvyttömyyseläkkeelle, ainakin nyt tuntuu siltä, ett mut on niin loppuun vedetty ettei musta enää ehjää ihmistä tule.
- sairaslomalle
No on tuo nyt kumma!
Mikä kunta hoitaa noin huonosti asiat?
Älä lannistu, vaan soita uudestaan ja uudestaan ja sanot että et jaksa. Sano että sinun on pakko lähteä nyt hermolomalle ja hoitoon. Olkaa hyvät ja järjestäkää hoitaja miehellesi nyt!
Menitkö sille lääkärille? Jos et niin mene ja sano että et vain jaksa nyt! Sinun itsesi pitää päästä sairaslomalle ja et silloin jaksa hoitaa enää muita. Parhaasi olte tehnyt, mutta nyt on voimat loppu.
Veroja olet ikäsi maksanut, yhteiskunnan vuoro on nyt.- eshv
Työterveyslääkärille aika 14.8. Siis aivan kauheaa jos pää sekoaa, aikoja ei saa aiemmin , koeta jaksaa sanottiin,Elikkä jos olisin todella sairas , olisi ehkä vähän myöhäistä sitten.Mies on helppo hoidettava kotona,kunhan joku on vaan paikalla.Poika jäi pois harjoittelupaikalta,että voin olla töissä. Nyt on sattunut niin paljon kuolemia lähipiirissä, poikani kaverin äiti kuoli syöpään äkillisesti, luokkakaverini sairaskohtaukseen, mieheni kaveri aivoverenvuotoon äkillisesti,mieheni iäkäs serkku menehtyi myös. Mutta me vaan mennään miten mennään.Pitää kyllä sanoa kaikki mainitut menivät saappaat jalassa. Olisiko ollut parempi niin, Mutta toisille on kai jollakinlailla laitettu enempi raskautta elämään. Mistä lie kaikki minulle siunautunut.
Pojalla on cronin tauti, kolmasosa ohutsuolesta leikattiin 14-vuotiaana.
Hoitoja on käyty Tampere-Kajaani akselilla (afereesi). Humira 600Euroa,omavastuu.
Tytön ensimmäinen poikakaveri ampui itsensä kun välit meni poikki. Sitä sitten pyörittelin viisi vuotta mielessäni. Kaikki nämä ja sitten tämä! - Yritäjaksaa
eshv kirjoitti:
Työterveyslääkärille aika 14.8. Siis aivan kauheaa jos pää sekoaa, aikoja ei saa aiemmin , koeta jaksaa sanottiin,Elikkä jos olisin todella sairas , olisi ehkä vähän myöhäistä sitten.Mies on helppo hoidettava kotona,kunhan joku on vaan paikalla.Poika jäi pois harjoittelupaikalta,että voin olla töissä. Nyt on sattunut niin paljon kuolemia lähipiirissä, poikani kaverin äiti kuoli syöpään äkillisesti, luokkakaverini sairaskohtaukseen, mieheni kaveri aivoverenvuotoon äkillisesti,mieheni iäkäs serkku menehtyi myös. Mutta me vaan mennään miten mennään.Pitää kyllä sanoa kaikki mainitut menivät saappaat jalassa. Olisiko ollut parempi niin, Mutta toisille on kai jollakinlailla laitettu enempi raskautta elämään. Mistä lie kaikki minulle siunautunut.
Pojalla on cronin tauti, kolmasosa ohutsuolesta leikattiin 14-vuotiaana.
Hoitoja on käyty Tampere-Kajaani akselilla (afereesi). Humira 600Euroa,omavastuu.
Tytön ensimmäinen poikakaveri ampui itsensä kun välit meni poikki. Sitä sitten pyörittelin viisi vuotta mielessäni. Kaikki nämä ja sitten tämä!Se on kumma miten rankat asiat kasaantuu kerralla koettavaksi. Kun mun äidillä todettiin muistisairaus, niin melkein heti sen perään hänen sisaruksensa sairastui alsiin ja pari vuotta siitä eteenpäin tädin mies sairastui syöpään. Kun äiti pääsi hoitopaikkaan, niin melkein sen perään todettiin isälläkin muistisairaus. Ensin menehtyi syöpään sairastunut tädin mies ja reilu kuukausi sen jälkeen äidin alsia sairastanut sisarus kuoli. Äiti itsekin sairastui pitkäkestoiseen keuhkokuumeeseen, näytti ett lähtee myös, mutt toipui kuitenkin. Sitten saatiin kuulla ett isän iäkkäämpi sisko oli kuollut ja seuraavana vuonna yks isän melkein 90v. serkku kuoli syövän uusittua. Tuntuu ett harva saa elää terveenä loppuun asti.
On se kumma ettet saanut lääkärin aikaa jo samantien, kuukausi on pitkä aika odottaa, varsinkin, kun sulla on todella tarvetta avunsaannille. Alat olemaan tosi tiukilla ja se lisää riskiä ett saat burnoutin. Toivottavasti saat tarvitsemasi avun sitten, ettet itse sairastu vakavasti. Sun kannattaa mennä terveyskeskukseen, jos tuntuu ettet pysty pärjäämään vaan tarvit heti apuja
- 10vuottajokapäivä
Ihan kauheaa stressiä ihmisillä ! Itselläkin. Ei jaksa kirjoittaa, eikä viitsi, samanlaisia tarinoita saa lukea ja ymmärtää niin hyvin minkälaista toisella ihmisellä on taakkansa alla.
Ei omaiset taakka ole sana varsinasiessa merkityskessä, mutta pahinta on kun omat voimat loppuu.
Miten jaksaa hoita muita, kun ei jaksa enää juuri itsestäänkään huolta pitää, eikä ole mitä "pika-apua" mistään saatavissa, paitsi rahalla. Yksitysihoitopaikka viikoksikin on yli monen tavallisen ihmisen kukkaron. Eikä uupunut hoitaja viikossa toivu. Viikon kerrallaan voisi jaksaa hoitaa, eikä menisi niin tilttiin itse.- Oihoitsu
Maanataina viet hoidettavan intervalliin, tiistana stressi purkautuu kipuina, keskiviikkona ja torstaina teet rästihommia, perjantaina stressi taas päällä, lauantaina haet hoidettava kotiin ja sama hel vetti taas alkaa.
Jippii olipa mukava loma. - eshv
Sitä se on.Kesälomani alkoi kolme viikkoa. Sanoivat, että voi tuoda hoitoon lomankin aikana, mutta omatunto kolkuttaa.Vuorohoidot ovat enempi tarpeellisia sitten kun olen töissä. Kyllä tässä aika kuitti on. Sairaala ja hoito maksuja on tullut ihan mukavasti, en ole edes uskaltanut vielä kysyä mitä jatkuva hoito maksaa. Isälläni se oli kallista, yli kolme tuhatta kuukaudessa, vaikka hän oli sotaveteraani. Ei todella ole edes voimia kirjoittaa tuntemuksistaan. Mutta yritetään mennä jotenkin ja jaksamisia kaikille muille kohtalotovereille!
- faidar
eshv kirjoitti:
Sitä se on.Kesälomani alkoi kolme viikkoa. Sanoivat, että voi tuoda hoitoon lomankin aikana, mutta omatunto kolkuttaa.Vuorohoidot ovat enempi tarpeellisia sitten kun olen töissä. Kyllä tässä aika kuitti on. Sairaala ja hoito maksuja on tullut ihan mukavasti, en ole edes uskaltanut vielä kysyä mitä jatkuva hoito maksaa. Isälläni se oli kallista, yli kolme tuhatta kuukaudessa, vaikka hän oli sotaveteraani. Ei todella ole edes voimia kirjoittaa tuntemuksistaan. Mutta yritetään mennä jotenkin ja jaksamisia kaikille muille kohtalotovereille!
Hei ! Kun sairaalamaksuja on vuoden alusta kerääntynyt noin 700€ (en muista ihan tarkkaa summaa) ne puolittuvat ! Potilaan tai omaisen täytyy itse pitää huolta maksukaton seuraamisesta !!! Jos on maksanut liikaa, lasku hyvitetään.
Vuorokausimaksuhan on jotain 40€.
Sosiaalivirastosta saa tietoa ja sairaalan hallintopuolella, josta laskut lähetetään.
Kannattaa olla tarkkana.
Maksukatto, noin 700€, tulee aika äkkiä täyteen, 10 vrk:tta tekee jo noin 400€.
Muut käynnit ovat maksukaton saavuttamisen jälkeen maksuttomia vuoden loppuun, esim. poliklinikkakäynnit.
Vain sairaalan hoitopäivämaksu peritään ja se puolittuu vuoden loppuun asti, kun 700 on maksettu.
Hyvää vointia teille kummallekin ! - eshv
Kiitos tiedoista, kukaan ei ole antanut miulle tietoja asiasta. Olen huono kirjoittamaan,siksi asiani ovat lyhyitä ja tökeröjä.Tänään haudattiin luokkatoverini Jouko Brelo ,joka oli töissäni jokapäiväistä asiaa.Ei voi käsittää, terve ihminen menee niin,Tai pitää ajatella että meni saappaaat jalassa, Jäin kyllä häntä paljon kaipaamaan.Hänestä on paljon tietoa netissä.
Mies ei paljon puhele ,asiat ovat järkeviä mitä sanoo ovat asiaa. Liikunta tosi huonoa,
Näillä mennään nyt.
- EnJaksaisMinäkään
"Olen joutumassa omaishoitajaksi miehelleni"
Miten niin olet joutumassa? Sehän on vapaaehtoista, kukaan ei voi pakottaa. Taistele hänelle hoitopaikka, älä ala hoitajaksi.
Tämä on raskas taakka ilman työpaikkaakin. Oikeesti, älä ala äläkä kanna siitä mitään syyllisyyttä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w18946Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu3843En koskaan
Aliarvoinut, nauranut/pitänyt pilkkana, tai ajatellut mitään negatiivista sinusta. Jos nämä asiat uskot ja luotat sen v49840Nainen, olet kaipaillut seuraani
Tiedän sen, kuulen sen. Sinulla ei ole muita joiden kanssa voisit niistä asioista keskustella joista keskustelet kanssan76737Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.224731- 46719
Emme näe enää koskaan
Näin ainakin uskon. Mutta ei hätää, et menetä yhtään mitään minussa. Sen kai jo tiesitkin. Hyvää vappua ja kesää. Toivon34697Vornanen alkaa olla kusessa
Kaikki vanhat synnit on kaiveltu esiin ja niitä tosiaan näyttää olevan. Poliisin asussa esiintyminen vaaliteltalla, työt82682- 107673
- 35620