Pitääkö parisuhdetta jotenkin erikseen "hoitaa" jotta se pysyy pitkänkin yhdessäolon jälkeen kasassa? Eletäänkö ripirinnan niin kuin kaverukset? Mitä yhteistä on vai onko enää mitään? Onko samat kiinnostuksen aiheet ja menot vai kulkeeko molemmat omia teitään? Pidetäänkö yllä suhteita toisen sukulaisiin vai hoitaako molemmat oman tonttinsa?
Mitä on parisuhteessa oma elämä?
Mitä on parisuhteessa oma elämä?
Vastaukset 102
Vanhimmat
Parisi tietää.
Kysy häneltä.
Jos et omaa paria, unohda koko juttu.
Et pysty ymmärtämään.
H.
Huomaa myös että eppu2 haluaa asia-aloituksia.
H.
Puhutkos nyt palstalle vai ihmiselle?
Minäpä ouhun nyt palstalle, jos pari ei puhu eikä pukahda. Mistä voi tietää mitä päässä liikkuu jos niitä ajatuksia ei tuo näkyville?
Eppu puhuu aina kivasti asiaa asiasta ja aiheesta.
KIRJOITAN palstalle.
H.
No mun parini ei ole palsta, höh!
Kyllä vaan , hoitaa pitää.
Ja otettava huomioon, että koti on Yhteinen koti.
Kodin pitäisi minun mielestäni olla sellainen, että sinne on mukava aina mennä. Avata ulko-ovi ja huokaista mielihyvästä, että tässä sitä omaan kotiin tultiin.
Toisen huomioon ottaminen saattaa joskus olla vaikeaa niille, jotka kiemurtelevat oman napansa ympärillä. Olen havainnut näin joissakin parisuhteissa.
Tietysti kans näin:
Vaimon suloisuus
ilahduttaa hänen miehensä,
ja hänen ymmärtäväisyytensä
juottaa ytimellä tämän luut.
(Jeesus Siirak)
Itse olen yrittänyt olla niin mahottoman suloinen ku ikinä:)
Minusta tuntuu, että mieheni tykkäs musta ihan satasella:)
"Heikunkeikku"
Jaa, tässäkö sitä on sitä asiaa...
Tuntui ennemminkinkin itse-kehulta.
Ehkä en enää ihmettelekään miksi elät yksin.
H.
Jos molemmille koti on se ihana pesä mutta sielä pesässä ei sitten ole mitään yhteistä. Jääkaapissa omat hyllyt omille jugurteille ja leipärasvoille. Molemmilla omat rutiinit ja kiinnostuksen kohteet, joitka eivät kohtaa. Mikäs sitä suhdetta elättää muu kuin kiva koti?
No eipä tietenkään tolleen.
Jos olisi noin, että ei olisi mitään yhteistä ja molemmat vain omien rutiinien ja kiinnostusten kera puuhastelisi, niin eläminen olisi aika kurjaa.
En tahtoisi elää tuollaisessa suhteessa. Lähtisin käpälämäkeen.
En osaa sanoa yleisiä sääntöjä miten parisuhteessa pitäisi elää, koska ihmiset ovat niin erilaisia.
Se mistä minä avioliitossani tykkäsin, saattaa jonkun toisen mielestä olla suorastaan yli-äklöä.
Meille passas taputtelut, pussaus aina, kun toinen lähti töihin, korvaan kuiskaamiset, että mä tykkään susta ja tuommosia lapsellisuuksia.
Yhdessä tekeminen.
Mutta myös tilan antaminen, ettei sentäs koko ajan olla ku puo ja paita.
Niin ja tietysti makuuhuoneen tanssit, ettei tanssimisesta kieltäydy:)
Laiskuus! Inspiraation tarvitsi, että nyt tämä oli tässä? Työstä se käy eroaminenkin!
No tuota just aattelin tässä et jos näyttää joidenkin kohdalla siltä et ei ole mitään yhteistä, ei yhteisiä menoja, ei yhteisiä mielenkiinnon kohteita eli tavallaan eletään kahdestaan yksin. Elämänsä asioita ei jaeta toisen kanssa? Enkä tarkoita sitä että kaikkea tarvitsisikaan jakaa mutta ihan tavisasiat. En minä näkisi että siinä erokaan olisi ratkaisu jos molemmille sellainen elämäntyyli käy. Se että vaan jotenkin tulla selväksi että käykö vaiko eikö ja miten se sellainen sitten selviää?
Hyvä parisuhde pysyy kasassa hoitamattakin. Hyvässä parisuhteessa pitää antaa toiselle tilaa hengittää. Hyvässä parisuhteessa pitää myös muistaa, että rakkaus muuttaa muotoaan, ja myöskin se on opittava hyväksymään.
Oma elämä parisuhteessa on, harrastukset ja omat ystävät. Välttämättä ystävät jotka ovat sinun, eivät ole puolisosi ystäviä, koska hän ei ole heidän kanssaan ystävystynyt. Rajoittaa toisen ystävyyttä ihmisiin joiden kanssa itse et tule toimeen, on väärin.
Totta. Mutta mitkä tekijät tuossa suhteessa tekevät avioliitosta sen hyvän?
Ihan kaikki tekijät. Rakkaushan on ensimmäinen asia parisuhteessa, mutta se on itsestään selvää. Minkä muun takia parisuhteessa ollaan kun rakkaudesta.
Onko rakkaus itsestään selvää, ei minusta. Jotta se säilyisi, sitä pitää jollain lailla vaalia ja pitää hengissä. Ei se ole itsestään selvyys et jos sitä kerran on ollut, se olisi aina.
On se meillä pysyny hengissä sen suuremmin vaalimattakin. Jos se on alunperinkin aitoa rakkautta niin ei se mihinkään häviä. Vaikka elämä ei aina kuljekkaan ihan tasaista tietä. On ylä ja alamäkiä, mutta rakkaus kantaa.
Mutta eikö suurin osa oleta suhteen alussa et rakkaus on aitoa.
alotuksentekijälle,,,,
jotenki vaan ihmiset kasvaa yhteen, kun nuorena solmitaan avioliitto
ja perheeseen syntyy useampi lapsi,
kaikissa avioliitoissa on kriisivaiheensa,
normaali ihminen kehittyy, a i k u i s t uu,
ihmisen tulee ymmärtää kokonaisuudessaan ihmiselämää kaikkia vaiheita,
siihen kuuluu kaikki mahdollinen
mitä ihmisluonne ikinä jotuu kokemaan elämänsä varrella,
myös ulkopuolisia suhteita,
jotka viisas järkevä ihminen osaa panna omaan lokeroonsa elämässään,
kun ihminen on täysin aikuinen kypsä ja tietää mitä elämältään haluaa,
mikä elämässä on hänelle tarkeintä,
avioliitot ei kariudu helposti tai ei koskaan,
pariskunnasta tulee toisilleen maailman parhaat luotettavinmmat ystävät
elämän loppuun asti,
( kuinka ihminen voi irrottaa itsestään oman kylkiluunsa, se on melkein mahdottomuus,
jumala teki ataamille vaimon aatamin kylkiluusta, se on vanha raamatun sana )
koko elämänmittainen avioliitto vaatii ihmiseltä viisutta, kypsyyttä,
yksinkertaisesti myös päättämistä,
pitää päättää rakastaa toisiaan ja selvittää mikä on pielessä jos jokin pn pielessä,
kua omastaa haluaa eroon, ei kukaan,
Miksi sitten suuri osa avioliitosta tänä päivänä purkautuu, jos se on noin yksinkertaista?
SIKSI,
ihmiset ei yksinkertaisesti halua kasvaa vastuuseen, aikuisuuteen,
eivät halua kypsyä ihmisenä,
nyky ihmiset menevät naimisiin ajattelematta mitä arkielämä tuo tullessaan,
jotkut " ovat rakastuneet rakkaudentunteeseen "
ei ollenkaa syvällistä pohdintaa, mitä elämältä oikeesti haluavat,
tai sitten ovat vain henkisesti kypsymättömiä,
eivät halua huomata omaa kehittymättömyyttään,
eivät myönnä omaa syylisyyttään suhteen purkautumiseen ,
syyttävät a i n a toista siis muita omista vaikeuksistaan,
ovat kuvitelleet elämästä aivan muuta
mitä elämän todellisuus tuo heidän arkeensa,
avioliitto on TYÖTÄ
sen eteen pitää tehdä työtä, ottaa huomioon myös puolison tarpeet,
voi niitä kenties itse täytyyää omalta osaltaan,
kypsyä henkisesti kohtaamaan arjen tuomat vaikeudet,
ilot ,surut, pettymykset, kouluttaa ITSEÄÄN ihmisenä ymmärtämään elämää kokonaisuutena,
huomaa,
myös avio-ero KASVATTAA AINA IHMISTÄ,,, johonki suuntaan,,,,
Itse hämmästyin naimisiinmenoani ja sitä, että jaksoin melkein kolmekymmentävuotta.
Miksi menit naimisiin, etkös hillinnyt itseäsi, vietinkö väkisin ja sinä vain vikisit :)?
Kuitenkin tuolla ylempänä kirjoitat näin:
"jotenki vaan ihmiset kasvaa yhteen, kun nuorena solmitaan avioliitto
ja perheeseen syntyy useampi lapsi,"
Siis kasvaako vaiko eikö :)?.
Jotenkin tuntuu minusta myös että tänä päivänä ihmiset ajattelee lähinnä isteään eikä sitä, miltä tisesta ehkä tuntuu tai mitä se toinen osapuoli kenties haluaa. Ja jos on vielä sitä mieltä et liittoa ei tarvitse "hoitaa" tämä usein tarkoittaa myös sitä ettei asioista puhuta. Eikös silloin kylvetä siementä sille että hän joka kokee että ei tule huomioiduksi tai luulluksi o tyytymätön. Mitä sille tyytymättömyydelle voi tehdä jos haluaa olla kaksin eikä yksin, sillä yksin ei voi olla kaksin.
En ajatellut koko asiaa, kun en kokenut naimisiinmenon vaikuttavan elämääni mitenkään. Esimerkiksi asumismuotoni ei muuttunut miksikään. Asuin kommuunissa, enkä ole koskaan asunut miehen kanssa kahdestaan.
No mites menit naimisiin jos et ajatellut koko aisaa, siis miksi ihmeessä?
aisaa, siis asiaa tietenkin :D.
Sas muuta! En tiedä! Enkä kyllä monen vuosikymmenen jälkeen enää ehkä muistakkaan.
Siis olette kasvaneet erilleen,
kuten huomaat omasta vastauksestasi,
te olitte itsekkäitä, ette huomanneet, että vierellä oli se toinenki osapuoli,
nyt ihmettelet kuinka tässä näin kävikään,
,kuinka tämä on mahdollista,
joooo, ku kaksi itsekästä tyhmää ihmistä
omaneduntavoittelijaa ei yritäkkää löytää yhteisiä tunteita,
niin noinhan siinä sitten käy,
te ette alkuunkaan rakastaneet toisianne, vaan omaa tunnetasi sinäki rakastit, et sitä joka oli sinun vierellä,
Siis puhutkose sinä minun suhteesta ni nyt, siitä josta minä en ole täällä puhunut. Huvittaa tuo keittiöstä Olivia mitä sinäkin täällä luulojesi pohjalta harjoitusta. Aloitus ei ole minun blogiani vaan yleistä keskustelua aiheesta.
Joo kannattaa näppäillä puhelimesta niin puhlein syöttää mitä haluaa tekstiä :DD.
Siis keittiöstä Olivia =keittiöpsykologia, harjoitusta=harrastat
Voiko asian tuon paremmin ilmaista.Vähempikin tuon listan vaatimuksista riittää.Tuohan vaatisi jo täydellistä ihmistä,eikä niitä valitettavasti löydy, kuin yleensä vastapuolen omassa mielikuvituksessa.
Ja aloittajallako ei ole aiheesta mitään sanottavaa? Pelkkiä kysymyksiä, ilman minkäänlaista alustusta aiheeseen.
Jäitkös kaipaamaan jotain linkkiä :).
Se olin minä joka linkityksiä en kaipaa.
Ja minusta aloituksen ei tarvitse olla mitenkään tyhjentävä vaan pelkästään aloitus, ei alustus. Alustus monesti rajaa aihetta liikaa. Minusta on kiva kattoa mitä täällä ihmiset kirjoittaa ja sitten jos ittelle tulee jotain mieleen, voin kommentoida.
Kyllä kyllä kyllä!!!
Naisen kuuluu antaa miehelle kunnon "hoitoja" että parisuhde kukoistaa.
Muuten tulee noutaja, suhteelle lähtö. Tahi mies käy vieraissa siinä kaiken ohella.
Tottakai miehenkin kuuluu huomioida nainen kaikin tavoin.
Minusta "hoitojen" antaminen ei onnistu jos parisuhde ei muutoin ole kunnossa. Siis ensin tulee se muu helahoito ja siien vasta "hoidot".
Niin niin niin. Jos parisuhde ei ole kunnossa, siihen ei kuulu enää mikään vaan on pyrittävä eroamaan niin pian kuin mahdollista. Miksi venyttää?
Jos kaksi a i k u i s t a ihmistä ei saa kuntoon parisuhdettaan, miksi he jättäytyvät jatkamaan ja kitumaan?
No kuka se sanoo onkos jonkun parisuhde kunnossa? Jos se molemmille passaa et asutaan niin kuin kämppikset ni mikä ettei? Jos ei lapsiakaan ole.
"näin se vaan on "
niinki se on , vaikka nainen antaa joka ikinen päivä joskus motakertaa päivässä, ku on huikenteleva ukko, se käy silti vielä vieraissa,
ei kannata lässyttää paskaa,
jos ihminen on huono luontoinen, eikä kunnioita e d e s OMAA puolisoaan, ja vieraissa juoksee vaikka puoliso passaa kuinka,
siihen avioon on vaan sopeuduttava TAI sitten ottaa ERO,
on siis vain kaksi vaihtoehtoa, erota tai sopeutua,
valitse siitä,,
Miksi yleensä yrittää pitää parisuhdetta kasassa keinotekoisella tekohengityksellä?
Ehkä, jos on yhteiset talot, autot ... ja niitten velat niskassa; materialistiset syyt?
Tätä ketjua kun lukee, ja myöskin sinun kommenttiasi. Tuntuu siltä että onnistuneita parisuhteita ei ole olemassakaan. Olen kyllä asiasta vähän toista mieltä, ei tarvitse tekohengitystä .
Jos ei tarvitse yrittää, se vain on ilman tekohengitystä :)?
Kyllä niitä on, siis onnistuneitakin.
Miten kommentistani sellaisen käsityksen sait?
Tarkoitan siis, että jos suhde alkaa sairastamaan, niin mitä mieltä sitä on väkisin yrittää pitää hengissä teeskentelemällä vaikka toisen kunnioittamista (jos ei sellaista ole) ja muuta plap-plap-laa.
Silloin ei ole suhde terve, jos tuntee tarvetta alkaa "hoitamaan" sitä. En sitä mieltä ole missään ollutkaan, etteikö terveitä parisuhteita olisi, mutta silloin ne ovat luonnostaan terveitä ilman omia ponnisteluja niitten hengissä pitämiseksi.
Ei me olla vielä päästy niin pitkälle että tarvisi alkaa miettimään parisuhteen hoitamista, Me tykätään olla yhdessä ja viihdymme. Luulen että olemme yhdessä loppuun saakka ja se liima joka pitää meidät yhdessä on luonteiden samankaltaisuus. Se ei tietenkään ole mikään universaalinen erikeeper, mutta meillä se toimii.
No eikös se hoitaminen juuri ole sitä ennaltaehkäisyä , siis että on kiva olla yhdessä ja haluaa että myös toisella on?
Ei suhde silloin tunnu itsestäänkään aivan siltä oikealta, jos sitä pitää hoitaa ja yrittää tehdä työtä sen onnistumisen puolesta. Silloin siinä jo tuntee, ettei tässä suhteessa ole kaikki niinkuin pitäisi ja on heti alkuunsa varautunut sen epäonnistumiseen, ellei itse tee jotain sen onnistumiseksi.
Tajuatko? Et.
En😁
Minusta hoitaminen tarkoittaa sitä että pitkässäkin suhteessa panostaa siihen eikä oleta että se itsekseen pysyy muodissa. Esimerkiksi siten et ei ajattele vaan itseään vaan ottaa huomioon myös toisen.
Oletko kuullut sanan rakkaus, se yhdistää.
Kaiken se kestää, kaiken se kärsii. Myötä ja vasta mäessä.
Joo, mut ei se sana yksistään lämmitä. Sitä pitää myös tuntea, molemmin puolin :).
Sanso tuo niille jokta eroaa. Et kärsikö kaiken :)?
siis sanos
Nimenomaan kun on sitä molemminpuolista rakkautta.
Juu mut sepä siinä onkin kun et toisen puolesta voi rakastaa.
Kaikki liitot ovat erilaisia ja puolisoilla erilaiset odotukset, ei ole olemassa yleispätevää neuvoa kuinka pitää hoitaa suhdetta.
Nuorena ajattelee toisin, vanhemmiten tykkää kun on joku jonka kanssa viihtyy ja on hyvä olla. En kaipaa mitään hoitamista, kun kunnioittaa vastapuolta ja ottaa toisen huomioon se riittää, ainakin minulle. Kaveruksiakin ollaan, kaveruus on tärkeää, samat mielenkiinnon kohteet. Sanonkin kumppania kaveriksi.
Parisuhde oli hieno juttu ei täydellinen, kun toinen on mennyt rajantaa ja yksin jää silloin sitä vasta kaipaa kamalasti.
Tuo on varmasti totta varsinkin jos suhde on ollut tavallinenkaan.
Parisuhde on mahottoman kimurantti tai sitten se on mahottoman yksinkertainen ja selkeä juttu.
Kaikki parisuhteet erilaisia ja omanlaisiaan.
Kahden kaksinkeskistä suhetoimintaa, sitä se on ja "hoito" on turhaa jos "perustukset" ja "sopimukset" ovat kunnossa ja niitä jatkuvasti vaalitaan.
Parisuhde nauttii yhteisestä ajasta ja yhdessäolosta eihän se muuten mikään parisuhde olisikaan.
Komppaan teitin. Jos mikään yhdessäolo ei kiinnosta vaan suhteessa on van minä ja se mitä minä haluan, ei se varmaankaan pidemmän päälle voi toimia.
Vanhassa+vihkikaavassa+kysyttiin+jotain+tahtomisesta.
"mutta tuskin hän tämän parempaa on edes ansainnut."
" Tyytykööt siis siihen minkä on aikoinaan valinnut."
Hauskasti ilmaistu. Kuittenkin itse en tiedä ärsyttävämpää kuin se et jos kysyn jotain, siihen vastataan vaikenemalla. Mieluiten vaikka lunta tupaan rehellisesti kuin että sulkee kokonaan ulkopuolelle ajatuksista.
Kyllä varmaan sitä jollakin tavalla olisi hyvä hoitaa, itse en vaan tiedä mitään muuta kuin muistaa kukkasilla ja hyvällä ravintolaillalla silloin tällöin. No, onhan tietysti yhteiset lomamatkat parisuhteen hoitamista. Molemmin puolinen kunnioitus ja toisen kuunteleminen ovat tärkeitä asioita. Niin, ja se tilan antaminen. Uppoudun välillä hyvään kirjaan useiksi tunneiksi, silloin en halua tulla häirityksi ja joskus sitä vaan haluaa olla ihan...yksin.
Näinpä. Ei kai se kaksieläminen mitään sirkustemppuja vaadi. Se et on kiinnostunut siitä mitä toiselle kuuluu, kiinnostunut yhteisistä asioista, niiden hoitamisesta ja on myös jotain yhteistä tekemistä ja menoakin. Ja vielä että on yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, pieniäkin.
Nuorena solmittu rakkaus-avioliitto on kaikkein kestävin,
silloin otetaan asia vakavasti syvästi rakastuneesti,
nuorena on p ä ä t e t t y elää elämä loppuun asti
myötä ja vastoinkäymisissä,
nuorena ihminen ON kehityskelpoinen
joten ihminenen kehittyy myös ihmissuhteessaan aikuisuuteen aivan eritavalla
kuin vanhempana ,
vanhempana ihminen on jo kaavoihin kangistunu,
eikä enää OSAA EIKÄ HALUA muuttaa opittuja tapojaan,
-
tervejärkiset, kehityskelpoiset yksilöt on yleensä se ryhmä
jotka pystyy perustamaan koko elämänmittaisen avioliiton,
avioliitto vaatii järkeä, tyhmät älköön vaivautuko ollenkaa,
"Nuorena solmittu rakkaus-avioliitto on kaikkein kestävin,"
Puhutko nykynuorista :DD?
no jaaaaaa, oma lapsenlapseni on edelleen naimisissa miehen kaa johonka tutustui aivan teini-ijässä, pikku-tyttönä,
ovat olleet jo kohta parikymmentä vuotta ydessä,
joten oletan
nuorena solmitut suhteet on keikkein kestävintä laatua,
onhan kyseessä ensi rakkaus,
ensi-seksi-kokemus ainoa kenties,
mihin sitä omansa vaihtaisi
jos hyvän ja mieleisen on löytäny,
kuka omasta ihmisestä luopuu, ei kukaan mielellään,
Mitähän tilastotiedot sanoo asiasta :).
Uskon edelleen
nuorena solmittu avioliitto kestää kaikkein parhaiten,
usein jopa koko elämän mittaisen,
perustelut,
koska nuorena ihmiset y h d e s s ä aikuistuu,
kypsyy ihmisyyteen ja tavallaan kasvat yhteen,
( on omakohtainen kokemus asiasta, kunnes kuolema erotti )
Joop. Saapi uskoa siihen mitä omin silmin on nähnyt ja kokenut. Toisenlaisiakin esimerkkejä tilastojen valossa on. Ehkä nuoret on nykyisin erilaisia ja maailma erilaisempi verrattuna meidän nuoruusaikoihimme, vai kuinka.
Voi olla
" maailma muuttuu poikaseni "
sano joku viisas joskus,
olisko ihmiset nykyään lyhytjännittesempiä siinä suhteessa,
Uskoiisin näin. Muutoinkin kaikki on mennyt siihen suuntaan et heti kaikki tänne mulle. Eroaminen on tehy niin helpoksi ja yhteenkin mennään ilman että tunnetaan toista kunnolla.
Tuttuus, tottumus, helppous, muutosten ja pärjäämisen pelko, kaavoihin - sekä yhteiskunnallisiin, että persoonakohtaisiin - jämähtäminen ...
Totta. Vähän niin kuin benji-hyppy. Parempi pysytellä maan kamaralla :D.
Rakkaus on tunne - ei ihmiskeho, joka ylikuormituksess taatusti särkyy
olis pitäny älytä lähteä jo aikoinaan ennenhääkäkun leikkaamista ja jalkojenpolkemisrituaalia karkuun kiiruusti - aikonaan - yli nelkytvuotta rankkaa työorjuutta tehnyt tehtävänsä - voi olla että että
kantsii välillä tuijottaa muitakin ihmisiä napansa sijaan - ynnä yrmeän vanhan eukkonsa joka iankaiken elossaaan on saanu lastensa kanssa kestää raaakalaismaisten jatkien väkivaltaa murtuvien lutttensa kera - ei siinkään hommassa lirputukset ja lärpätykset rakkauksiena mahtavista voimista sileen sisältöpitoista. Ja mikä lie n apteekinkin läärnki lääkkeiden omasvastuu -osuuksista kun ed, kuitissa merkintä - maksua maksettavavana jälj. 8´ekua
- kun pari pv sitten hain uuden lääkkeen, maksoin täyden hinnan ja maksettavaa omavastuu on noussut taas silti yli 38 euroa kuitin mukaan? Joo joo, oliskohan asiat toisin jos eks miehellä ja veljillä aikoinaan ois ollu valkoinen mekko päällään häissä ynnä ruususeppele ja mulla musta housupuku ja lippalakki, pipo tai leuan alle sidottu huivi - sepä niistäkin sukupuolirooleista ja kaapinpaikanmååråys-rituaaleista - yksin on helpompi elää kuin vv - päihdenarkkien esm.
Jos on kouluttamaton mies, niin kukaan nainen ei halua viedä sitä sinulta. Mutta jos mies on korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen, niin johan on liukuvitut levällään tarjoamassa tawaraansa ja roikkumassa miehessä ja tekee kaikkensa jotta saa avioliiton rikottua.
No tuon takia naisen ei kannatakaan heittäytyä miehen tuloille vaan pitää huolta siitä että tarvittaessa pärjää myös omillaan. Sillä jos on vietävissä niin en usko että kauhean iso vahinko tulee vaikka vietäsiinkin :).
Se onki kummajuttu,
on naisia jotka roikkuu toisen aviomiehessä,
ennenvanhaan opetettiin nuorille naisille kunnioittamaan toisen puolisoa,
sehän on jo 10 käskyä jossa se on sanottu opetuksesksi,
ihmetyttää kuinka jotkut vanhatpiiat / ylimäärä naiset kehtaa vaikeuttaa jopa lapsiperheen elämää, tyrkyttämällä itseään ukolle,
on miehiä jotka osaavat panna tyrkyt järjestykseen,
mutta liian moni mies sortuu sotkemaan perheen elämän
ja sitten ihmettelee kuinka tässä näin kävikään,
e r o tuli että paukku,,,
mikä nyky ihmisiä vaivaa,
miksi pitää sotkea oma ja toisten elämä uskottomuudella,,,,
onko järki valunu haarojenväliin,,, siellääkö järki jyllää nyky ihmisillä ,
SE on vissiin se arvomaailma mikä on muuttunut. Enää ei osata ajatella asioita toisen kannalta vaan se on minä ite joka asiassa. Muista viis.
Ja toisaalta ei ne miehetkään mitäään tahdottomia olioitaole. Heillä on vara sanoa ei, jos on rotia kieltäytyä roikkujista.
En syyllistäisi naisia, moni ukkomies kuolaa toisten naisten perään vaikka naisia ei kiinnostaisikaan.
Useammin asia on päinvastoin, ukkelit tyrkyttävät itseään vaikka kotona olisi perhettä kuin Kalle Tappisella. Olet kai kuullut laulun Kalle Tappisen Sambasta joka päättyi huonosti.
"naisen ei kannatakaan heittäytyä miehen tuloille"
Pakon sanelema se oli ennen, kuten äidilläni maalaistalossa, mutta minulla on toisin ja lähdin "lätkimään", koska oli varaa siihen, siis riittävä eläke. Tämä tapahtui vasta sitten, kun lapset oli maailmalla.
Vaikka asumme erillään, niin lapsilta ei ole viety lapsuus kotiaan, vaan pappa asuu siellä ja mummi on tässä lähellä aina heitä auttamassa. Joskus yhdessä vierailemme siellä ja nukun edelleen mieheni vieressä. Avioeroa emme ole edes harkinneet, koska se tietäisi pesän jakamista.
Toisista en tiedä, mutta omalta kohdaltani oli tärkeintä pitää perhe koossa lasten ollessa pieniä. Ei siinä miehen uskottomuudet mitään haitanneet, koska kotiinhan tuo tuli aina ja kun oli matkoilla pitkään, niin "tansseihin" minäkin livahdin!D
Onnekseni tapasin myös samanlaisen "hulttion", jonka kanssa pidimme "yhteyttä" ja kerroimme huolemme. Soittelemme edelleen, mutta vanhojen aikojen muisteluksi se menee nykyisin. D
Aivan. Jokainen järjestää elämänsä sellaiseksi kuin itse tahtoo, jos se vain on mahdollista. Vahva se nainen joka jaksaa hulttiomiehensä reissuja pönkittää, mutta sellaisiakin on.
En lukenut ketjua, mutta noin suoralta kädeltä heitettynä pareja pitää yhdessä kerätty maallinen mammona.
Sen omaisuuden kahtia jako kun tietää köyhyyttä molemmille.
"korppis"
Tuntuuko sinusta kummalliselta?
Vaikka et lue ketjua, kirjoitat yhdeksännen kopion toisten kirjoituksesta aiheeseen.
Taidat olla jotenkin urautunut :)
H.
Maallinen mammona ei ole se liima joka pitää yhdessä. Jos mammonaa on, se ytleensä riittää kahdelle erikseen asuvillekin. Jos sitä ei ole, niin sen puute voi aiheuttaa paljonkin skismaa. Kaikkein paras on kun molemmilla on sen verran ettei tartte mennä istuun Lidlin eteen hattu kourassa, mutta ei niin paljon että ego kasvaisi päätä isommaksi.
Lagom är bäst.
Kun vanha velaton talo myydään erotessa ei se riitä kahdelle uuteen kämppään. Onneksi on vuokrakoloja, vaikka mahtaa se olla shokki talolliselle muuttaa muiden nurkkiin. Sinulla ei lie kokemusta avioerosta ja omaisuuden puolittamisesta.
Ole tyytyväinen kommentointini oli 86 🤗
Ei. Mieheni ovat lähteneet luonnollisen poistumisen kautta. Tai sitten niiden matkalaukut on autettu rapuille.
Uusioliitoissa jäännöshynttyyt pannaan yhteen, joten omaisuutta kerrytetään kun taas erotessa kasattua omaisuutta jaetaan. Hyvin yksinkertaista, rakkaus niin mitä se tällä ikää tarkoittaa, hyvää ja turvallista arkea ja juhlaa samanhenkisen ihmisen kanssa, yhdessä tai erikseen asuen. Henkilökohtaiset testamentit takaavat omaisuuksien siirtymisen oikeisiin osoitteisiin toiesen kumppanin kuoltua.
Ps. kuka on urautunut, lie sanomattakin selvää 😅
Ja tavallista touhua on että akat haukkuu toisia naisia kelvottomiksi
ja suvut iankaiken kärhämöi maallisista mammonista tms
- mitäs sllä on rahan ja rakkauden kanssa tekemistä tai sirpaleiksi särkyneiden
- tai rikottujen kotien tai parisuhteiden - elämän kuormittavuuden kanssa
- ja jos on lapsiakin, onko heidänkään elo turvattua repivien riitojen kyllästämässä elossa ja maassa - jos enempikin ajattelee turvallisuutta, hoidon ja huolenpidon kannalta elämänasioita
- liukuvoiteitten myynnin ja markkinoidenkin jäädessä toisssijaiseksi hommaksi?
Minä olin pohjoismaiden valkotukkaisten asialla - vähän lastenkin
ja miten luoda turvaa heillekin joilla jo kehittnyt vakavia yliherkkyysoireita
- esm nikkeli ja muut - oireet toistaitoiseen oloon ja vointiin kehittyvät 0.5 -1min. vauhdilla
- jokainen tietää että elämässä aina auki on kuolemanportit
ja mitä silla on tekemistä maailmankuvien luomisen kanssa
- tai uskon, politiikan, hallinnon, talousasioiden, magian, mafian, manian, ja fraasien esittämisen kanssa - jopa perustuslakien, lasten oikeuksien, ihmisoikeuksien ja -arvonkaan kanssa
- kiusaamisen. rääkin, tai sananvapauden kanssa - toisaalta ylikuormituksen ja ihmisten henk.koht kärsimyksen - uskottavuusongelmineen tietty kaikki. Olipa elo leikkejä tunteilla tai jotain urheiluhenkistä rajoitteineen. Siksi että valkotukkainen itsekin ja tiedän mitä on ollut elää
väkivallan varjossa - onnellinen silti että työorjuus on jo loppusuoralla ja vallan vahtikoirana toimikoon yle ja muut tiedotusvälineet. Edelleen.
Kun ketju näyttää vielä olevan näinkin voimissaan niin pistetäänpä vastaten, enempi siellä yleisellä tasolla..))
Noita kysymyksiä on tainnut joutua pohtimaan itse kukin - ainakin jos sattuu olemaan ongelmaherkkä ja jos on vaikeutta sietää omaa ja toisen vajavuutta..))
Yhdessä viihtyminen, talous, vahva sitoutuminen, nousivat minulle noista vastauksista pintaan. Itse en ottaisi mukaan taloutta, tulee liikaa kaupankäynti ja taselaskelmat mieleen. Tietysti on hyväksi, jos parin suhde rahaan on saman tapainen, ettei käy niin että toinen törsää ja toinen tuhlaa. Siis jos yhteistaloudessa yleensä ollaan.
Tuo suhteen "hoitaminen" kuulostaa vähän tekniikkalajilta. Mutta jos sillä tarkoitetaan ajan- ja huomion antamista toiselle, olen mukana - ainakin periaatteessa.
Rakkautta ei juuri taidettu mainita. Siitä minäkään en osaa sanoa mitään - enää. Nuorena siitä tiesti kaiken, mutta vuosi vuodelta se näyttää muuttuneen yhä vaikeammin määriteltäväksi, muuttavan muotoaankin. Joskus jopa häviävän ja tulevan taas takaisin omia aikojaan. Ehkä kestävä side ihmisten välillä solmitaan "taivaassa", vähän kuin toisessa ulottuvuudessa ja se kantaa sieltä käsin - tai sitten ei.
Minusta yhdessä viihtyminen on kaikkein tärkein. Jos sitä ei ole, ei ole mitään muutakaan, siis suhteessa.
Kerronpa sen salaisuuden ku alotuksen tekiä ei näytä tietävän :
ihminen ensin rakastuu, menee naimisiin, synnyttää lapsia, siinä samalla ihmissuhde syvenee puolisoon,
ihmisistä muotoutuu maailman parhaat luotettavimmat ystävät,
molemman rakastaa yhteisiä lapsia,
kiintymys syvenee vuosien aikana,
lopulta liimautdutaan niin yhteen ettei harhahypytkään vieraissa käynnit saa pariskuntaa eroomaan,
niin ja tietenki yhteinen omaisuus sitoo yhteen,
ja terve henkinen kehitys aikuisuuteen on varma tae liiton kestävyyteen,,,
erotappa tommonen pariskun toisistaan jos pystyt,
et pysty
sillä kolmanne korvapuusti lopulta läimähtää,
No niinhän nuo avioerotilastot näyttävät osoittavan😁.
Tuolla yhdellä elämä on eletty takuuvarmasti ypöyksin. Liitoista ei ole mitään todellista tietoa, vain harkakuvitelmia ja luuloja. Silti vaikka tuollaisiakin avioita varmasti on olemassa ja entisinä aikoina enemmänkin, mutta ne harvat poikkeukset vain vahvistavat säännön.
Niin tai ehkä hän on saanut elää sen poikkeuksen.
Kun monien ihmisten eloa useankin sukupolven ajalta varjostanut vakava sairaus
- kyllä siinä monenlaisia vaihtoehtoja joutuu pohtimaan
- sovittu tällekin viikolle viimeiset jäähyväiset ja uurnanlasku nuoren viehättävän rouvan -menehtyneen muistötilaisuus
- totesin joskus omasta liitosta että sain hetken elää samojen tähtien alla ja kiitos ja heippa vaan - on ammatteja joissa mun mielest olis hyvä pysyä naimattomana senkin takia että ei kestå
niitä paineita mitä yhteiskunt asettaa ylikuormitusten ohella - ensinnkin maassa on iankaiken ollut voimakasta naisvihaa - on hyvä juttu ettäyhteiskunnalla on nyk seksipartioita jakamassa tietoutta ja ehkäisyvalistusta - kun muiden pitkäaikaissairauksien ohella myös monet vakavat sairaudet, kuten kuppa, tubi ja hiv piinaaa maailmaa ja sen ihmisiä - ja samanaikaisesti toimittajat pohtiii että miten hysteeriset akat saa rauhallisiksi ja hljentymään. Asiallista asiaa silti kun elämä ja tulevaisuus nuorilla edesspäin.