Miten erota lapseni isästä tai muuttaa elämäämme?

Siis piti kirjoittaa, että koskaan ei oo onneksi suoraan kieltänyt mua menemästä...

Hei wulba.

Kirjoitat surullista tarinaa elämästäsi, johon on astunut väkivalta.

Haluan korostaa, että väkivalta ei ole pohjaltaan parisuhdeongelma. Se on aina sen vastuulla, kuka väkivaltaa käyttää. Näin ollen vain hän voi myöskään lopettaa tai muuttaa tilanteen. Vaikka tekisit mitä, et voi ottaa vastuuta väkivaltaisista tilanteista.

Kehotan ja kannustan sinua hakemaan ihan heti apua. Väkivalta raaistuu kerta kerralta. Kerroit myös omista mielenterveysongelmistasi. Ole yhteydessä joko omaan hoitavaan yksikköösi tai esim. alueesi turvakotiin tai sosiaalipäivystykseen ihan siis tästä väkivalta-asiasta ja miettikää millaista apua voit saada. Riippuvuutesi miehestä on asia, jonka voit käsitellä myöhemmin esim. keskusteluavussa, nyt on tärkeintä tehdä konkreettisia ratkaisuja saadaksesi oman elämäsi turvaan. Myös lasten kannalta väkivallan keskellä oleminen on sairastuttavaa eikä hyväksi heille, vaikkei väkivalta kohdistuisikaan suoraan lapsiin, he ovat suuren riskin alueella. Tarvitset itsellesi ja lapsellesi ehdottomasti turvallisen kodin.


Merja, diakoni

Sinun VELVOLLISUUS lapsesi äitinä on luoda lapsellesi turvallinen ja rauhaisa kasvuympäristö, se ei onnistu asuessanne tuon hirviön kanssa.
Tuollaista petoa ei kukaan voi rakastaa, valehtelet itsellesi kun yrität uskotella mitään noin sairasta.

Vaikka olisit kuinka peloissasi ja väsynyt, velvollisuutesi antaa voimia muuttaa rauhaisaan kotiin. Oli se sitten yksi pienen pieni alivuokralishuone, niin kaun kuin vain sinulla on siihen avain.

Muuta jo heti huomenna!!! Ole vakuuttunut että vain poismuutto on se ainut ja oikea teko elämässäsi tällähavaa.
Ellette ole avioliitossa, poismuutto on helppoa ja hyvin yksinkertainen juttu!
Avioliittokaan EI SAA olla muuton estona!

Ja oman ja lasten turvallisuuden vuoksi muuton pitää olla salainen mieheltä, eli järjestelyt eivät saa olla hänen tiedossaan ja sitten kun edeltä sovittu hetki koittaa avustajasi tulevat sinut hakemanaa lasten kanssa turvaan.

Sinun täytyy uskoa, että tämän asian kansa ei voi odottaa tai leikitellä. Mies ei saa tietää mitään siitä, että lähdet lasten kanssa, sillä siinä piilee suuri vaara, kuten myös siinä että jäät. Hän löytää aina syitä ja saatat joutua hyvin pahoinpidellyksi, sillä hän ei voi räjähtäessään mitään itselleen.

Sanon suoraan, että voi tapahtua ihan hirveää.

Sanot että rakastat häntä vielä. Sinun täytyisi pohtia että mitä tarkoitat tuolla ''rakkaudella''.
Onko sittenkin sitä läheisriippuvuutta? Pelottaako ajatus erosta ja eron jälkeisestä tyhjyydestä? Yksinolemisesta?
Kauhistuttaako että mitä tilalle tulee vai tuleeko mitään?

Käykö niin että pelkkä tällainen ajattelu on niin pelottava että hylkäät heti eron mahdollisuuden ja sitten päätät jäädä huonoon suhteeseen ja selität sen itsellesi että ''kun mä rakastan''.
Jos huomaat että se ''rakkaus'' ei olekaan kovin tervettä ja aitoa laatua, niin silloin sinulla ei ole tekosyitä jäljellä.

Tuo että sinulla on jo oireilua ja pahaa oloa, kertoo vain siitä että kroppasi - ja psyykesi - yrittää kertoa sinulle että olet väärällä tiellä ja sinun tulisi muuttaa suuntaa. Rikot itseäsi koko ajan. Loppujen lopuksi on sinun itsesi päätettävä jatkatko itsesi rikkomista, mies ei sitä tee vaan seuraa sivusta hajoamistasi jos päätät jatkaa.

Ja ihan samalla tavalla kuin sinun on tehtävä omat ratkaisusi, on myös hänen oltava vastuussa omasta elämästään. Ja se koskee myös sitä itsemurhaa.

Kokemuksesta voin sanoa, että tilanne menee vain huonompaan suuntaan. Todennäköisesti henkinen ja myöhemmin fyysinen väkivalta pahenee pikkuhiljaa . Sinuna irrottautumisen parisuhteesta ja tekisin sen suunnitelmallisesti niin, että miehelle et asiasta kertoisi,kun vasta kun olet turvallisesti muuttanut muualle. Pyydä jotain tuttua henkilöä avuksi,joka on paikalla, kun asia valkenee miehelle. Sen jälkeen pidä ovesi tiukasti lukossa, sillä se raivo ,jota tulet kohtaamaan ,kun hänelle valkenee, että olet hänet jättänyt. Onnea kuitenkin elämässä eteenpäin, sillä jokainen ,joka haluaa on ansainnut hyvän ja tasapainoisen parisuhteen. 💕

Oon ite just eronnut miehestä joka on alkoholisoitunut. Vielä viime talvena peloissani ajattelin että miten edes jaksan taas muuttaa, se ajatus tuntu hirveen raskaalta.
Oon ite uskossa ja sain todella voimaa Jeesukselta, irrottautua myös henkisesti miehestä.
Ja neuvolan kautta sain apua perhetyöntekiljältä. Jo se että sai purkaa ulkopuoliselle sitä ahdistusta ja pelkoa, auttoi tosi paljon.

Älä jää yksin vaan pyydä neuvolan kautta perhetyöntekijää tai käy sosiaalitoimistossa puhumassa.

Ite hämmästelin kun tuli se muuttohetki, että miten helposti muuttaminen lopulta sujui. Se ei ollutkaan ylivoimaisen raskasta niinkuin pelkäsin. Uskon että Jeesus on auttanut juurikin näissä arjen asioissa mistä on pitänyt selviytyä. Kaikki on lopulta mennyt hyvin.

Toisaalta tuo mies oli saanut peloteltua itseäni suhteemme aikana ja annoin hänelle periksi monissa asioissa, koska muuten sain kuulla uhkailuja. Mutta pääasia että olen päässyt irti siitä ahdistavasta suhteesta ja voin paljon paremmin. Ja anteeksi olen pystynyt antamaan vaikka koin vääryyttä miehen taholta.

Ole rohkea, älä pelkää. Kaikki kääntyy vielä parhain päin, kun uskaltaa lähteä ja aloittaa se uusi elämä.