Mikä ero kreationistilla ja evoluutioon uskovalla?

Kyllä, se juuri on koko pointtini. Kreationistithan koettavat pöyhkeästi väittää, että tämä 3-vuotias kakara olisi se, jonka pitäisi olla vastuussa suurkaupungin rakenteen suunnittelusta sen vanhan viisaan kokeneen professorin sijaan.

Juupa Juu ..... satasesta vetoa että Jos Evokki sattuisi kuolemaan " kuolinvuoteella " Eikä niin Sanotusti " yhtäkkiä" niin tekisi parannuksen ,,,

Evopölyä kirjoitti:

Juupa Juu ..... satasesta vetoa että Jos Evokki sattuisi kuolemaan " kuolinvuoteella " Eikä niin Sanotusti " yhtäkkiä" niin tekisi parannuksen ,,,

Vertauskuvani oli erittäin hyvä, mutta sitä voidaan parantaa kuvaamalla myös voimasuhteita: kreationistileirissä olisi noin tusina näitä hiekkalaatikolla paskataloja rakentavia taaperoita ja evoluutioleirissä 10 000 osaavaksi todistettua arkkitehtiä, rakennusinsinööriä ja tiedemiestä.

Tämä kuvaa mukavasti sitä miten moni tiedemaailmassa on kreationisti ja sitä millä tasolla heidän argumentaationsa on suhteessa evoluutioon uskoviin.

Evopölyä kirjoitti:

Juupa Juu ..... satasesta vetoa että Jos Evokki sattuisi kuolemaan " kuolinvuoteella " Eikä niin Sanotusti " yhtäkkiä" niin tekisi parannuksen ,,,

On yleinen uskovaisten harhaluulo, että kuolinvuoteella ihmiset alkaisivat "varmuuden vuoksi" uskoa Raamatun tarinoihin.

Ei siis todellakaan pidä paikkaansa. Pidä kuitenkin ne satasesi. Tuo oli niin nolo vedonlönti.

Minun vähäinen otokseni on itse asiassa siihen suuntaan kallellaan, että ateisti kohtaa kuoleman tyynemmin kuin uskova.

Kun on koko ajan keskittynyt siihen, mikä on oikeasti olemassa eikä ole ladannut kaikkia odotuksiaan lopultakin hyvin epävarmaan kuoleman jälkeiseen olotilaan, voi lopun lähestyessä olla tyytyväinen ja kiitollinen elämästä.

Evopölyä kirjoitti:

Juupa Juu ..... satasesta vetoa että Jos Evokki sattuisi kuolemaan " kuolinvuoteella " Eikä niin Sanotusti " yhtäkkiä" niin tekisi parannuksen ,,,

Vielä tartun tuohon "parannukseen".

Se ei ole mitään parannuksen tekoa, että alkaa epäillä evoluutioteoriaa ja siirtyy sen sijaan uskomaan Raamatun luomiskertomukseen.

Tuollaisessa täysin perusteettomassa vanhaan tarinaan uskomisessa ei ole mitään eettisesti arvokasta.

Fundamentalisteilla on arvomaailma kerrassaan nurinniskoin.

v.aari kirjoitti:

Vielä tartun tuohon "parannukseen".

Se ei ole mitään parannuksen tekoa, että alkaa epäillä evoluutioteoriaa ja siirtyy sen sijaan uskomaan Raamatun luomiskertomukseen.

Tuollaisessa täysin perusteettomassa vanhaan tarinaan uskomisessa ei ole mitään eettisesti arvokasta.

Fundamentalisteilla on arvomaailma kerrassaan nurinniskoin.

Lue lisää

Onko muuten olemassa yhtään tiedemiestä, joka hylkäisi evoluution ja joka EI USKOISI jonkin uskonnon luomismyyttiin?

Saattaa olla kourallinen ufouskovaisia, jotka uskovat humanoidien luoneen ihmiset.

Se osoittaa, että kreationistit yleisesti ottaen viis veisaavat evoluution puolesta puhuvista todisteista. Heidän lähkökohtansa on uskoa sadut todeksi ja koska evoluutio ei ole sopusoinnussa näiden satujen kanssa, he hylkäävät evoluution.

Sellaisia tiedemiehiä ei käytännössä ole olemassa, jotka lähtisivät liikkeelle ns. puhtaalta pöydältä avoimin mielin ja jotka hylkäisivät evoluution. Takana on aina jonkinlaisiin satuihin uskominen.

Vai onko joku kuullut tiedemiehestä, joka sanoo: "Olen tutkinut syvällisesti evoluutiota ja tullut siihen tulokseen, että se ei voi olla totta. Mutta minulla ei ole tilalle muutakaan teoriaa."

iloinen_naurajaa kirjoitti:

Onko muuten olemassa yhtään tiedemiestä, joka hylkäisi evoluution ja joka EI USKOISI jonkin uskonnon luomismyyttiin?

Saattaa olla kourallinen ufouskovaisia, jotka uskovat humanoidien luoneen ihmiset.

Se osoittaa, että kreationistit yleisesti ottaen viis veisaavat evoluution puolesta puhuvista todisteista. Heidän lähkökohtansa on uskoa sadut todeksi ja koska evoluutio ei ole sopusoinnussa näiden satujen kanssa, he hylkäävät evoluution.

Sellaisia tiedemiehiä ei käytännössä ole olemassa, jotka lähtisivät liikkeelle ns. puhtaalta pöydältä avoimin mielin ja jotka hylkäisivät evoluution. Takana on aina jonkinlaisiin satuihin uskominen.

Vai onko joku kuullut tiedemiehestä, joka sanoo: "Olen tutkinut syvällisesti evoluutiota ja tullut siihen tulokseen, että se ei voi olla totta. Mutta minulla ei ole tilalle muutakaan teoriaa."

Lue lisää

Koska porukkaa on paljon, pidän todennäköisenä, että joku on tullut myös kuvatun kaltaiseen johtopäätökseen.

Silloin kuitenkin kysymys on luultavasti yksityiskohdista, kuten tiettyjen mutkikkaiden biologisten rakenteiden synnystä, joita kyseinen henkilö pitää liian vaikeina silkan evoluution tuotettaviksi.

Kukaan ei voi oikeasti tehdä tiedettä millään biologiaa sivuavalla alalla, jos ei ollenkaan ota todesta evoluutiota. Se on kuitenkin niin keskeinen asia.

iloinen_naurajaa kirjoitti:

Onko muuten olemassa yhtään tiedemiestä, joka hylkäisi evoluution ja joka EI USKOISI jonkin uskonnon luomismyyttiin?

Saattaa olla kourallinen ufouskovaisia, jotka uskovat humanoidien luoneen ihmiset.

Se osoittaa, että kreationistit yleisesti ottaen viis veisaavat evoluution puolesta puhuvista todisteista. Heidän lähkökohtansa on uskoa sadut todeksi ja koska evoluutio ei ole sopusoinnussa näiden satujen kanssa, he hylkäävät evoluution.

Sellaisia tiedemiehiä ei käytännössä ole olemassa, jotka lähtisivät liikkeelle ns. puhtaalta pöydältä avoimin mielin ja jotka hylkäisivät evoluution. Takana on aina jonkinlaisiin satuihin uskominen.

Vai onko joku kuullut tiedemiehestä, joka sanoo: "Olen tutkinut syvällisesti evoluutiota ja tullut siihen tulokseen, että se ei voi olla totta. Mutta minulla ei ole tilalle muutakaan teoriaa."

Lue lisää

>>Se osoittaa, että kreationistit yleisesti ottaen viis veisaavat evoluution puolesta puhuvista todisteista. Heidän lähkökohtansa on uskoa sadut todeksi ja koska evoluutio ei ole sopusoinnussa näiden satujen kanssa, he hylkäävät evoluution. >>

Tieteellinen, näyttöihin perustuva, tutkimus tukee täysin kreationismia. Sen sijaan Darwinisti-apinaihmis-uskovaiset ovat kehitelleet teorioita siitä että olisi joitain välimuotoja. Näitä on etsimällä etsitty eikä ole vieläkään löydetty. Mihin johtopäätökseen tästä pitäisi tulla? Jokainen omia aivojaan käyttävä tekee tietenkin sen johtopäätöksen, että mitään välimuotoja ei olekaan. Ne ovat Darwin-uskoisten suloista satua.

>>Sellaisia tiedemiehiä ei käytännössä ole olemassa, jotka lähtisivät liikkeelle ns. puhtaalta pöydältä avoimin mielin ja jotka hylkäisivät evoluution. Takana on aina jonkinlaisiin satuihin uskominen.>>

Näitä rehellisiä tiedemiehiä, jotka hylkäävät Darwinismin ja makroevoluution on nykyään pilvin pimein. Tänä päivänä satuihin uskovat ovat Darwinini opetuslapsia, jotka uskovat apinaihmisten vielä löytyvän. Jotkut fanaattisimmat Darwinin opetuslapset ovat itse kehitelleetkin apinaihmisiä ja samanlaisia sikiöitä, mutta jääneet niistä kiinni, tosin jotkut vasta kymmenien vuosien päästä. Kun ensin on aivopesty Darwinismiin 40 vuotta tietoisesti, ja tietäen, että satu ei olekaan totta. Uskomatonta.

Oletko huomannut, että saatana on mielikuvitusolento, joka seikkailee Raamatun ja Koraanin satukirjoisssa? Ei petä ketään.

En tarkoittanutkaan termillä "usko" samanlaista perusteetonta uskoa kuin uskontojen kohdalla. Tottakai evoluutio on niin selvä ja varma asia, että sen voi jo sanoa tietävänsä todeksi.

iloinen_naurajaa kirjoitti:

En tarkoittanutkaan termillä "usko" samanlaista perusteetonta uskoa kuin uskontojen kohdalla. Tottakai evoluutio on niin selvä ja varma asia, että sen voi jo sanoa tietävänsä todeksi.

Lue lisää

Tässä onkin mainio paikka hiukan kaivella filosofiaa ja sanojen merkityksiä.

Mitä oikeastaan lopultakaan voidaan tietää? Koska pohjalla on aina jokin filosofinen epävarmuus ja vaihtoehtoinen selitys havainnoille, voidaan ajatella, että ihan varmasti ei voi tietää mitään. Siitä vain seuraa, että verbin "tietää" pragmaattinen käyttökelpoisuus romahtaa. On käytännön syistä fiksumpaa tarkoittaa tietämisellä jotakin vähän aivan ehdottoman varmasta poikkeavaa.

Me tiedämme, että olemme olemassa. Me tiedämme, että kävelemme maan päällä ja hengitämme ilmaa. Me jopa tiedämme, että tie jatkuu, jos siltä näyttää ja voi turvallisesti ajaa eteenpäin. Viimeksi mainittua tietämistä olisi helppo huijata, jos välttämättä haluaisi. Mutta meillä on tapana luottaa siihen, että tiellä ei ole naamioitua ansakuoppaa. Muuten olisi kulkeminen aika hidasta.

Sama koskee uskomista. Platonin mukaan tieto on tosi ja perusteltu uskomus. Usko ja tieto ovat tämän määritelmän mukaan kytköksissä toisiinsa. Mutta vain ulkopuolinen kaikkitietävä voisi arvioida, mikä uskomus lopulta on tosi. Joudumme siis tyytymään siihen perusteluun. Ja jää pieni riski, että osa siitä, mitä luulemme tiedoksi, onkin vain uskomista.

Onneksi meillä on tiede, joka tuottaa tarkentuvaa ja täydentyvää tietoa. Perustelut vahvistuvat tai toisinaan teoriat korvautuvat paremmilla.

Dogmaattisessa uskonnossa mikään ei tarkennu eikä täydenny. Pyhä kirja vain vanhenee.

v.aari kirjoitti:

Tässä onkin mainio paikka hiukan kaivella filosofiaa ja sanojen merkityksiä.

Mitä oikeastaan lopultakaan voidaan tietää? Koska pohjalla on aina jokin filosofinen epävarmuus ja vaihtoehtoinen selitys havainnoille, voidaan ajatella, että ihan varmasti ei voi tietää mitään. Siitä vain seuraa, että verbin "tietää" pragmaattinen käyttökelpoisuus romahtaa. On käytännön syistä fiksumpaa tarkoittaa tietämisellä jotakin vähän aivan ehdottoman varmasta poikkeavaa.

Me tiedämme, että olemme olemassa. Me tiedämme, että kävelemme maan päällä ja hengitämme ilmaa. Me jopa tiedämme, että tie jatkuu, jos siltä näyttää ja voi turvallisesti ajaa eteenpäin. Viimeksi mainittua tietämistä olisi helppo huijata, jos välttämättä haluaisi. Mutta meillä on tapana luottaa siihen, että tiellä ei ole naamioitua ansakuoppaa. Muuten olisi kulkeminen aika hidasta.

Sama koskee uskomista. Platonin mukaan tieto on tosi ja perusteltu uskomus. Usko ja tieto ovat tämän määritelmän mukaan kytköksissä toisiinsa. Mutta vain ulkopuolinen kaikkitietävä voisi arvioida, mikä uskomus lopulta on tosi. Joudumme siis tyytymään siihen perusteluun. Ja jää pieni riski, että osa siitä, mitä luulemme tiedoksi, onkin vain uskomista.

Onneksi meillä on tiede, joka tuottaa tarkentuvaa ja täydentyvää tietoa. Perustelut vahvistuvat tai toisinaan teoriat korvautuvat paremmilla.

Dogmaattisessa uskonnossa mikään ei tarkennu eikä täydenny. Pyhä kirja vain vanhenee.

Lue lisää

Lisään pari sanaa.
Kriittiseksi realismiksi kutsuttu tieteenfilosofian suuntaus puhuu totuuden kaltaisuudesta, jota kohti tiede tutkimuksen myötä kulkee. Tämä totuuden kaltaisuus on paras saavutettavissa oleva likiarvo "absoluuttisesta totuudesta".
Kuten kerroit, niin jos ajattelemme vaikka luonnontieteellisiä teorioita, niin niillä on tapana tarkentua jatkuvasti tutkimuksen edistyessä. Eräät uskovat tuntuvat pitävän tätä muutosta tieteen heikkoutena väittäen itse omaavansa absoluuttisen muuttumattoman Totuuden. Tuskin mikään väite voisi olla enää kauempana totuudesta.