Viisi ensimmäistä mieleentulevaa sanaa............

Minä pidän eniten sokkokryptoista. Niissä ei ole vihjekuvaa, vaan ainoastaan numeroita. Itse on pääteltävä, mikä numero voi olla vokaali tai konsonantti.
Hyvää aivojumppaa ja onhan se mahtavaa, kun tajuaa jutun jujun.

En minäkään mistään tuhmista ristikoista tiedä.
Aina, kun valitsen, niin etsin kaikkein vaikeimman.
Jonkinlainen rutiini syntyy, esimerkiksi, kryptoissa..
Jos ei vihjekuvasta saa tolkkua niin useimmiten pystyy ratkaisemaan sokkona päättelemällä.

Itse pidän myös piilosanoista ja sanakehikoista. Avoristikotkin ovat joskus mielenkiintoisia.
Täällä Suomessa niitä on vain hyvin harvoissa lehdissä. Enemmänkin saisi olla.
Sudokuista en jaksanut innostua, mutta kai niihinkin joskus pitäisi syventyä. Jostain syystä sanalliset jutut ovat mielekkäämpiä ratkottavia.

kylmätotuus kirjoitti:

Itse pidän myös piilosanoista ja sanakehikoista. Avoristikotkin ovat joskus mielenkiintoisia.
Täällä Suomessa niitä on vain hyvin harvoissa lehdissä. Enemmänkin saisi olla.
Sudokuista en jaksanut innostua, mutta kai niihinkin joskus pitäisi syventyä. Jostain syystä sanalliset jutut ovat mielekkäämpiä ratkottavia.

Lue lisää

Minä tein yhteen aikaan pelkkiä sudokuja.
Sitten kyllästyin yks´kaks, vieläkin on sudokuvihko puoliksi tekemättä.

eppu2 kirjoitti:

Minä tein yhteen aikaan pelkkiä sudokuja.
Sitten kyllästyin yks´kaks, vieläkin on sudokuvihko puoliksi tekemättä.

Minulla oli kauan aikaa selvä sudokuriippuvuus.
Alkoi tulla abstinenssi pelkästä huomiosta, että sudokulehdessä on enää muutama tekemättä.
Sitten niihin alkoi kyllästymään, kun ei meinannut enää mistään löytää tarpeeksi vaikeita sudokuja. Joka lehdessä oli siellä lopussa vain muutama, missä tarvitsi vähän käyttää aivoja. Rupesi vähitellen tuntumaan pelkältä kynän kulutukselta.

"rosaliiin"
Erkki Vuokila on tuttu ristikoiden laatija. Juuri Iisakin ristikoissa on hänen ristikoita. Tykkään hänen ristikoistaan eniten. Sitten myös Alf Simberg on hyvä laatija. Siitäkin tykkään.
Samaisessa lehdessä on Kaija Kaivosoja, jonka laatimat ristikot ovat vähän helpompia. Ihan hirveästi en niistä pidä.
Sitten kuukauden vaikean ristikontekijä on Aulis Lehto (hmm.. meniköhän sukunimi oikein, noh ainakin etunimi on Aulis). Hänen ristikoistaan en niin pidä. Usein se sivu jää tekemättä.

Ketjun jossakin kohtaan mainittiin Sudokut. Ne eivät ole miun maun mukkaisia. Tuntuu yhtä tympeeltä ratkoa niitä, kuin ottaa kutimen kouraan ja ruveta kutomaan:)

Kävin tänään äiteemuoria tapaamassa ja vähän aikaa hänen ristikkoaan täyttelin.

Heikunkeikku kirjoitti:

"rosaliiin"
Erkki Vuokila on tuttu ristikoiden laatija. Juuri Iisakin ristikoissa on hänen ristikoita. Tykkään hänen ristikoistaan eniten. Sitten myös Alf Simberg on hyvä laatija. Siitäkin tykkään.
Samaisessa lehdessä on Kaija Kaivosoja, jonka laatimat ristikot ovat vähän helpompia. Ihan hirveästi en niistä pidä.
Sitten kuukauden vaikean ristikontekijä on Aulis Lehto (hmm.. meniköhän sukunimi oikein, noh ainakin etunimi on Aulis). Hänen ristikoistaan en niin pidä. Usein se sivu jää tekemättä.

Ketjun jossakin kohtaan mainittiin Sudokut. Ne eivät ole miun maun mukkaisia. Tuntuu yhtä tympeeltä ratkoa niitä, kuin ottaa kutimen kouraan ja ruveta kutomaan:)

Kävin tänään äiteemuoria tapaamassa ja vähän aikaa hänen ristikkoaan täyttelin.

Lue lisää

Heikunkeikku

Sudokuita en kehtoo, ei ole minunkaan juttuni, mutta sukan kutomisesta taas tykkään.
Mietin tuossa, että Heikunkeikulle sukat voisikin kutoa, mallinkin jo mietin, niihin tulee viisi yhden kerroksen mustia raitaryhmiä, ihan kuin nuottiviivastoja, sinne sitten niitä pompuloita kuin nuotteja, mistähän piisistä ne pompulat nappaisi, Äsh, se nuottiavain, sitä saisikin merkata kunnolla...no joo tiedä vaikka joskus kommentin katveeseen sinulle semmoiset sukat vilautan.
Kudon punaisia sukkia tai no harmajaita joskus ja joskusjoskus tosi kirjavia raitoja sikinsokin.

Tämä sanaristikoiden teko onkin tosi hyvää aivovoimuistelua ikäihmisille, pysyy äitisikin virkkuna kun pohtii sanoja.
Tunnen erään vaikeasti muistisairaan herrahenkilön, joka on nuoruudessaan laatinut sanaristikoita johokin ammattilehteen. Vieläkin ristikot ratkeavat tuosta noin vain, vaikka hän ei löydä tietä vessaan tms. Muisti on niin merkillinen juttu.
Toisaalta hän on opettanut minulle, että ristikoiden teko yhdessä on myös mukavaa ajankulua, toinen keksii jos toisella ei raksuta.

Sanaristikoita tehdessäni olen huomannu,t jos tänään ei keksi millään oikeaa sanaa, niin kun huomenna pikkasen vilkaiseekin, niin johan se oikea löytyy kuin itsestään.

rosaliiin kirjoitti:

Heikunkeikku

Sudokuita en kehtoo, ei ole minunkaan juttuni, mutta sukan kutomisesta taas tykkään.
Mietin tuossa, että Heikunkeikulle sukat voisikin kutoa, mallinkin jo mietin, niihin tulee viisi yhden kerroksen mustia raitaryhmiä, ihan kuin nuottiviivastoja, sinne sitten niitä pompuloita kuin nuotteja, mistähän piisistä ne pompulat nappaisi, Äsh, se nuottiavain, sitä saisikin merkata kunnolla...no joo tiedä vaikka joskus kommentin katveeseen sinulle semmoiset sukat vilautan.
Kudon punaisia sukkia tai no harmajaita joskus ja joskusjoskus tosi kirjavia raitoja sikinsokin.

Tämä sanaristikoiden teko onkin tosi hyvää aivovoimuistelua ikäihmisille, pysyy äitisikin virkkuna kun pohtii sanoja.
Tunnen erään vaikeasti muistisairaan herrahenkilön, joka on nuoruudessaan laatinut sanaristikoita johokin ammattilehteen. Vieläkin ristikot ratkeavat tuosta noin vain, vaikka hän ei löydä tietä vessaan tms. Muisti on niin merkillinen juttu.
Toisaalta hän on opettanut minulle, että ristikoiden teko yhdessä on myös mukavaa ajankulua, toinen keksii jos toisella ei raksuta.

Sanaristikoita tehdessäni olen huomannu,t jos tänään ei keksi millään oikeaa sanaa, niin kun huomenna pikkasen vilkaiseekin, niin johan se oikea löytyy kuin itsestään.

Lue lisää

Se on noiden muistisairauksien kanssa sillai, että uudet asiat ei enää muistiin jää, mutta ne mitkä siellä ovat olleet ennen sairautta, ne sieltä saattavat putkahtaa esiin.
Joskus kun veljen kanssa tehdään yhdessä ristikoita, niin ei tarvita kuin, että toinen keksii yhden sanan, niin koko juttu aukeaa siitä.

rosaliiin kirjoitti:

Heikunkeikku

Sudokuita en kehtoo, ei ole minunkaan juttuni, mutta sukan kutomisesta taas tykkään.
Mietin tuossa, että Heikunkeikulle sukat voisikin kutoa, mallinkin jo mietin, niihin tulee viisi yhden kerroksen mustia raitaryhmiä, ihan kuin nuottiviivastoja, sinne sitten niitä pompuloita kuin nuotteja, mistähän piisistä ne pompulat nappaisi, Äsh, se nuottiavain, sitä saisikin merkata kunnolla...no joo tiedä vaikka joskus kommentin katveeseen sinulle semmoiset sukat vilautan.
Kudon punaisia sukkia tai no harmajaita joskus ja joskusjoskus tosi kirjavia raitoja sikinsokin.

Tämä sanaristikoiden teko onkin tosi hyvää aivovoimuistelua ikäihmisille, pysyy äitisikin virkkuna kun pohtii sanoja.
Tunnen erään vaikeasti muistisairaan herrahenkilön, joka on nuoruudessaan laatinut sanaristikoita johokin ammattilehteen. Vieläkin ristikot ratkeavat tuosta noin vain, vaikka hän ei löydä tietä vessaan tms. Muisti on niin merkillinen juttu.
Toisaalta hän on opettanut minulle, että ristikoiden teko yhdessä on myös mukavaa ajankulua, toinen keksii jos toisella ei raksuta.

Sanaristikoita tehdessäni olen huomannu,t jos tänään ei keksi millään oikeaa sanaa, niin kun huomenna pikkasen vilkaiseekin, niin johan se oikea löytyy kuin itsestään.

Lue lisää

Aivan ihastuttava idea villasukista, joissa nuottiviivasto sukan varressa. G-avainta olisi varmaan mahdotonta kutoa?, mutta pompulat voisi taitavalta kutojalta onnistua.
Minun ei ole tarvinnut opetella villasukkien tekemistä, kun äitini oli maan mainio kutoja ja virkkaaja ja kankaastakin teki vaikka mitä. Hän suorastaan rakasti tehdä käsitöitä ja niinpä teki minulle aina kauniita villasukkia. Myöhemmin, kun astuin avioliiton ihanuuteen, niin mieheni äiti kutoi saapassukkia meidän koko perheelle.
Hän kutoi niitä niiiiiin ahkeraan, että kun mieheni kuoli, niin meillä oli pullottava muovipussi täynnä käyttämättömiä villasukkia. Niitä pistin omiin kinttuihin aina sitä mukaan, kun sukkiin tuli ammottava reikä. Hieman olivat minulle isohkonlaisia, mutta mitäpä se täälä kotona haittas.
Nykyään veljen vaimo värkkää mulle sukkia. Kovasti motkottaa, kun en sukkia parsi.

Noh, se täytyy myöntää, että Joskus-joskus sukkia parsin. Toissa kesänä otin parit sukat mukaan ja menin velin luo ja istuin veljen vaimon kans terassilla ja kumpikin parsi omia sukkiaan. Menin heidän luo sen takia, kun veljen vaimolla oli jäljellä lankaa, josta oli ne sukat kutonut. Sai samalla langalla parsittua.
Veljen vaimo parsi tarkasti ja erinomaisen hyvin. Lopputulos oli kerrassaan kadehdittava.
Minun parsimat sukat puolestaan olivat, huolimatta että ne minun mielestäni olivat ihan ok tahi lähes ookoosti kelpaavat, veljen vaimon mielestä naurettavan epäsiistit ja hänen mielestään olisin voinut hieman tarkemmin työni tehdä.
Mutta hyvin minä niillä omaparsituilla flinttasin pitkän ajan.

Kaiketi joudun parsimaan kuitenkin nyt itse, sillä en viitsikään viedä sukkiani veljen vaimolle, koska eilen kyläillessä veljen luon, hän ei suostunut mitenkään hyväksymään sitä, että en kahvilikööripulloa ota. Mikään ei auttanut. Kun lähdin ja jätin edelleen pullon ottamatta, niin hän tallusti autolle asti mun perässä ja tökkäs pullon mun kainaloon ja sanoi, että on PAKKO se nyt vaan ottaa.
Tuola se on jääkaapissa.

Hirveetä. Hokasin, että tekstiä on nyt kertynyt hiton paljon ja itse vastaukseni on kirjoittamatta. :)

Äidin ristikon tekemisistä sen verran, että hän on mestarillisen hyvä muistamaan maiden lippuja, myös joet ovat hanskassa ja muut maantiedot. Minä en aina noita lippuja tai vaakunoita muista.

Mutta joo. On aika lopettaa.
Anteeksi pitkä tekstirypäskä.
Ja huomenta vaan porukalle:)

Vai on mukavanpaa???
Ei siis mukavampaa?
Mitä semukavanpi on?