Olen köyhä, osa-aikatöitä tekevä ihminen. Palkkani menee suurelta osin maksuihin ja vastikkeeseen. Osaan tehdä ruokaa ja leipoa yksinkertaisista aineksista ihan syötävää ruokaa. Harrastuksetkin ovat aika halpoja ja viihdyn kotona kissan kanssa. Mutta joskus sitä kaipaa myös seuraa. Olen havainnut, että jotkut tuttavat eivät enää ollenkaan itse soita, kun sen laskun suovat mieluummin toiselle osapuolelle. :)
Minulla ei ole monta ystävää/kaveria, eikä monille ystäville riittäisi aikaakaan - eikä varsinkaan rahat. Tapaan tuttavat kodin ulkopuolella. Kodin ulkopuolella tapaaminen sopii hyvin ystävilleni, jotka eivät omaan kotiinsa halua kutsua. Toinen on joskus käynyt minun luonani, mutta teki selväksi että hänen luonaan ei voi käydä. En ole sitten kotiini kutsunut, koska en tykkää yksipuolisista vierailuista.
Toisen kaverin kanssa olemme käyneet ulkoilemassa ja joskus syömässä edullisissa paikoissa. Hän on pienituloinen itsekin ja ymmärtää paremmin tilanteeni. Toista kaveria tapaan harvemmin, koska hän yleensä tahtoo elokuviin ja sen jälkeen ulos syömään. Eihän minulla mitään näitä vastaan ole muuta kuin että minun tuloillani se käy aika kalliiksi. Olen joskus yrittänyt selittää, että olen hyvin pienituloinen. Tämä kaveri siihen tokaisee olevansa itsekin pienituloinen (vakituisessa työpaikassa jo vuosia ja ihan eri tavalla voi rahaa käyttää kuin minä, hän voi matkustella ja tehdä enemmän asioita jotka maksavat).
Seurakunnassakin (vapaat seurakunnat) kävin aikaisemmin, mutta minua alkoi harmittaa kun koin olevani sinnekin niin kovin köyhä. Kolehtihaavit, puheet kymmenyksistä ja milloin minkinlaiset keräykset joihin toivotaan osallistumista. Kirkkoon en ole kuulunut enää vuosiin, koska kirkon opetus on niin sekalaista. Hengellistä asiaa kyllä saa TV7:ltä ja Radio Deistä ihan riittämiin kun on ohjelma-arkistotkin. Mutta aika usein niissäkin toivotaan rahallista osallistumista. Ymmärrän kyllä, että kaikki maksaa, kyllähän siihen niin monessa paikassa törmää.
Kotona löhöäminen ei maksa. Ulos voi lähteä kävelemään ja se on myös terveellistä. Kirjaston palvelut ovat erinomaisia ja niitä käytän mielelläni. Netissäkin surffaan päivittäin. Muuten elämä tuntuu olevan mallillaan, mutta vähän enemmän rahaa saisi olla niin voisin enemmän panostaa myös ihmissuhteisiin.
Millä tavoin te muut köyhät kohtaatte sosiaalisen elämän haasteet?
Köyhän ihmissuhteet vai onko niitä?
25
454
Vastaukset
- omakokemus
menestyvä ihminen = ihminen ja ihmissuhteen ylläpidon arvoinen ?
vastoinkäymisiä kokenut / muita erilaisia elämäntilanteita kohdannut, voidaan kaikessa rauhassa unohtaa, niidenkin ihmisten osalta, joita ajatteli kavereikseen, ystäväksiin, tutuikseen, eri elämän saroilta.
samaten nykyarvopohjan perusteella suomalainen ihminen saa ennemmin apua vain rahalla,
ei siksi että olisi ihminen, saati suomalainen.
tämä on minun kokemaani ja sitä kautta näkemyskin.
toivottavasti edes vähän liittyi aloittajan asiapohjaan.
tsemppiä kaikille, ihmisillekkin- köyhääelämää
Eräs tuttava lakkasi pitämästä yhteyttä. Varmaan osasyy oli se, että hän halusi usein shoppailla ja ostella uusia vaatteita ja halusi tehdä sen kanssani. Kuljin mukana, mutta en yleensä ostanut mitään kun ei ollut rahaa. Huomasin että tuo tuttava piti tätä kiusallisena ja yhteydenotot harvenivat ja aikanaan loppuivat.
Jotkut asiat erottavat ihmisiä. Joskus voi olla köyhänkin puolella sellaista ylpeyttä tai häpeilyä, ettei oikein halua jakaa tiettyjä asioita rikkaamman tutun kanssa. Ainakin itse tunnistan itsessäni tällaisen asioiden salaamisen. Aina niissä salatuissa asioissa ei ole varsinaisesti mitään hävettävää, mutta en vaan halua kertoa. En sitten liene kovin haluttua seuraa varsinkin jos toinen osapuoli mielellään tietäisi yhtä jos toistakin elämästäni...
- Pitkäaikatyötön
Vaikken varallisuuden puolesta varsinaisesti köyhä ole, vastailen silti. En kovin paljon seuraa kaipaile, joten sukulaisten tapaaminen silloin tällöin on ollut riittävää sosiaalista elämää.
Eräälle kaverille soittelemisen lopetin, kun hän ei soittanut koskaan minulle, eikä tullut kutsuista huolimatta edes käväisemään uudessa kodissani. Mitäpä sitä sitten yksipuolisesti yhteyttä pitämään, ties vaikka olisin häiriöksi. Kun hän ei ole sitten soittanut tai käynyt, ei ilmeisesti kaipaakaan.
Tuohon rahan puutteeseesi näyttäisi olevan ilmeisenä ratkaisuna kissanpidon kyseenalaistaminen. Nehän eivät ole varsinaisesti laumaeläimiä, vaan viihtyvät paljon omissa oloissaan. Voisi siis kysyä, onko hyvinvointisi kannalta hyödyllistä panna kissan ylläpitoon säännöllisesti rahaa (50 e/kk?). Eläimethän eivät kykene tarjoamaan esimerkiksi keskustelutuokioita.
Kun itselläni ei ole koskaan ollut eläimiä, olen työttömyyskausinakin voinut viettää taloudellisesta niukkuudesta huolimatta siedettävää elämää. Voin työllistymiseni helpottamiseksi ylläpitää pientä autoakin: kiinteät kulut eli liikennevakuutus täysillä bonuksilla ajoneuvovero autopaikka maksavat yhteensä noin euron päivässä. Bensasta, renkaista, katsastuksista ja huolloista pitää sitten toki löytää kovasti säästöjä. Autoilulla saan kuitenkin mukavuutta elämään erityisesti huonolla säällä.
Kuvaamasi shoppailututtavan kanssa kulkeminen voi olla taloudellisesti raskasta keskituloisellekin, joten sellaiseen ei kannata pyrkiäkään. Sen sijaan ylimääräinen elokuva- ja ravintolakäynti kerran kuussa järjestyy varmasti viisikymppisellä :-)- Pitkäaikainen
Onhan se noinkin, että lemmikin pitäminen maksaa, ihan kuin lasten hankintakin. Jos vertaillaan.
Mutta se nyt ei ole pelkästään rahallinen asia tuo kissan tai ylipäätäänkään lemmikinpito. Mutta eipä sitä sellainen ymmärrä, jolla ei ikinä ole lemmikkiä ollut eikä välttämättä niistä pidä.
Eikä se keskustelu/puhuminen se asia, minkä toisen täytyisi olla kykenevä tuottamaan toiselle, ennen kuin kannattaa "olla tekemisissä". Kyllä kissakin antaa ihan samantasoista henkistä hyvinvointia, kuin keskusteleva ihminenkin. Sanattomasti kylläkin ja muutenkin eri tavoin. Mutta siltikin, saman arvoista se on. Ja kyllähän ihmissuhteidenkin pitäminen maksaa ja ihan varmasti helvetin paljon enempi, kuin tuon 50€/kk. Itse ainakin mieluummin maksan muutaman kympin kuukaudessa lemmikinpidosta kuin satasen/satasia kaksijalkaisesta juttukaverista. Olen täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.
Itse nuorena aikuisena pelastin kissanpentuja, niitä oli 6 ja ikä noin seitsemän viikkoa. Olivat normi maatiaiskssoja.
Sain kuulla ystävältäni että kissanpennut hävitetään. Asuivat siinä lähellä, minä kerrostalossa ja meilla oli jo silloin koira.
Soitin ystävän ystävälle että kissoja ei saa hävittää. Pitäkää vielä viikko niin järjestän. Niin sovittiin ja hain ne pienet pallerot kotiini, sitä ennen olin laittanut lehteen ilmoituksen että sellaisia on ja samana päivänä kun oli lehdessä sanottu luovutuspäivä haimme kissat kotiimme.
Sitten mieheni lähti koiran kanssa päiväksi pois ja minä t markkaaapasin kissanostajia. Pyysin niistä jotain nimellistä summaa (esim , 10 markkaa) ja kaikki kissat haettiin samana päivänä.
Ja siitä köyhyydestä: yksi pentu oli enää, soitti nainen joka oli eläkkeellä ja hän olisi halunnut seurakseen kissan mutta ei ollut sitä pyytämääni rahaa. Itse en ajatellut rahaa vaan olin lukenut että vaikka pienikin summa on parempi kuin ei mitään.
Nainen sai kissan ilman rahaa eikä hän näyttänyt mitenkään epäilyttävältä.
Kaikki kissat meni ja hesarin ilmoitus maksoi silloin noin 56 markkaa.
Kaikki hyvin, loppu hyvin. Sain pennut uusille omistajille ja yksinäiselle vanhuksellekin kaverin ilman rahaa.
Toki tein selväksi mitä kissa tarvitsee.- köyhääelämää
Kissa tekee asunnosta kodin. :) En ole aikeissa luopua kissasta koska kissa merkitsee minulle tosi paljon. Kissa ei lörpöttele kellekään vaikka kertoisin sille kaikki salaisuudet. Mieluummin kissan kanssa kahdestaan kuin huonossa seurassa ilman kissaa.
- Pitkäaikainen
160653 kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.
Itse nuorena aikuisena pelastin kissanpentuja, niitä oli 6 ja ikä noin seitsemän viikkoa. Olivat normi maatiaiskssoja.
Sain kuulla ystävältäni että kissanpennut hävitetään. Asuivat siinä lähellä, minä kerrostalossa ja meilla oli jo silloin koira.
Soitin ystävän ystävälle että kissoja ei saa hävittää. Pitäkää vielä viikko niin järjestän. Niin sovittiin ja hain ne pienet pallerot kotiini, sitä ennen olin laittanut lehteen ilmoituksen että sellaisia on ja samana päivänä kun oli lehdessä sanottu luovutuspäivä haimme kissat kotiimme.
Sitten mieheni lähti koiran kanssa päiväksi pois ja minä t markkaaapasin kissanostajia. Pyysin niistä jotain nimellistä summaa (esim , 10 markkaa) ja kaikki kissat haettiin samana päivänä.
Ja siitä köyhyydestä: yksi pentu oli enää, soitti nainen joka oli eläkkeellä ja hän olisi halunnut seurakseen kissan mutta ei ollut sitä pyytämääni rahaa. Itse en ajatellut rahaa vaan olin lukenut että vaikka pienikin summa on parempi kuin ei mitään.
Nainen sai kissan ilman rahaa eikä hän näyttänyt mitenkään epäilyttävältä.
Kaikki kissat meni ja hesarin ilmoitus maksoi silloin noin 56 markkaa.
Kaikki hyvin, loppu hyvin. Sain pennut uusille omistajille ja yksinäiselle vanhuksellekin kaverin ilman rahaa.
Toki tein selväksi mitä kissa tarvitsee.Näin se on.
Itsekin pelastin yhden kissan huonosta kodista itselleni muutama vuosi sitten ja tosi hyvin on mennyt, vaikka kyllähän lemmikki sitookin ja siitä on muutenkin vastuuta. Mutta silti yks parhaimpia päätöksiä, mitä olen viime vuosina tehnyt.
Se oli luurangonlaiha, kun näin sen ekaa kertaa karkulaisena ja sit toisena kertana saatiin omistajat (pariskunta) selville ja toinen heistä mesoi ja meuhkasi kaikki mahdolliset tappamiset sun muut tän kissan päälle ja kissasta tosiaan näki sen, ettei sitä oltu edes ruokittukaan kunnolla, madotuksista sun muista pakollisista puhumattakaan.
Mä sitent vähän hermostuin (onneksi vain vähän, kun meinasin tosiaan vetää totaaliset kilarit siitä saamarin mesomisesta, et toi kissa kuolee jahka kotiin päästään jne). Sanoin vähän jyrähtämällä, että mä otan sen itselleni jos teille ei enää kelpaa ja kyllä mä nyt yhden katin huolehdin siinä, missä itsenikin. Niinpä tää kissa sitten päätyi mun hoiviin.
Nykyään ihan erilainen, kuin silloin. Lihoi aika piankin normaalipainoonsa ja on todella sosiaalinen hulivili. Tosi leikkisäkin, vaikka on aika liki 10v vanha ja se oli kuulemma kahdet pennutkin tehnyt aikaisempien omistajien aikaan. Mut kaipa se nykyään ottaa sitä menetettyjä vuosiansa takaisin tai jotain ja hyvä niin.
Ja itsellekin henkisesti tosi kiva juttu, että tää kissa on mulla. On se monet naurut ja hyvät hetket antanut mulle touhuillaan ja näin. Ja seuraa siitä on muutenkin, kun tietysti sitä välillä "joutuu" rapsuttamaan tai sitten leikittämään. - Pitkäaikatyötön
köyhääelämää kirjoitti:
Kissa tekee asunnosta kodin. :) En ole aikeissa luopua kissasta koska kissa merkitsee minulle tosi paljon. Kissa ei lörpöttele kellekään vaikka kertoisin sille kaikki salaisuudet. Mieluummin kissan kanssa kahdestaan kuin huonossa seurassa ilman kissaa.
No eipä siinä mitään, teet asiassa oman valintasi. Tosin salaisuuksia voi kertoa vaikka nallekarhulle, eikä sekään niitä lörpöttele, kun se ei ymmärrä puhettasi kuten ei kissakaan. :-)
Mutta huonosta seurasta ei tietenkään kannata mitään maksaa. :-(
Ihmisten tapaaminen kasvokkain on kuitenkin sillä tavalla tärkeää erilaisiin sähköisiin välineisiin verrattuna, että viestintämme on kuulemma 90-prosenttisesti ilmeitä, eleitä, puheen taukoja jne. eli sanatonta viestintää.( Siksi nämä nettikeskustelutkin ovat aika kömpelö tapa kommunikoida toisten kanssa.) Hyvä ystävä voi parhaimmillaan löytää sinusta asioita, joita et tiennyt olevankaan, ja rikastuttaa elämääsi tuomalla ne tietoosi.
Ihmisen elämä on keskimäärin pitempi kuin kissan. Ehkä sitten lemmikin kuoleman kohdalla kannattaa harkita vielä taloudellisestakin näkökulmasta uuden hankkimista, kun siihen ei ole voinut muodostua tunnesiteitä. Toivotan silti pitkää ikää teille molemmille. :-) köyhääelämää kirjoitti:
Kissa tekee asunnosta kodin. :) En ole aikeissa luopua kissasta koska kissa merkitsee minulle tosi paljon. Kissa ei lörpöttele kellekään vaikka kertoisin sille kaikki salaisuudet. Mieluummin kissan kanssa kahdestaan kuin huonossa seurassa ilman kissaa.
Näin se on on, meillä ollut vaan koiria kotona. Nekään eivät kerro mitä niille uskon. Ovat 100 luotettavia. Tässä mielessä käsitän sanonnan "että eläin on on ihmisen paras ystävä".
Niin ja ei yksi parisuhde eläimestä kärsi oli sitten kissa tai koira. Päinvastoin. Kokemus 45 vuotta avioliittoa, koiria, kissa, siilejä. Että näin-
- köyhäkaupunkilainen
Ei köyhä saa parisuhdetta. Ainakaan jos olet köyhämies. Itse en ole saanut mitään suhdetta. Ei naiset lähde treffeille eikä minulla ole edes nais ystäviä. Köyhä ei voi lähteä baariin tai kahveelle eikä voi viedä naista syömään. Naiset haluaa rikkaan miehen joka hemmottelee ja ostaa lahjoja. Voisimpa ostaa suhteen mutta ei rahaa. Rakkautta saakin vain rahalla.
- nhbgyghj
Kirjoituksesi perusteella et kelpaa naisille, koska osoitat sivistymättömyytesi tekemällä monta kirjoitusvirhettä lyhyessä kirjoituksessasi. Kyseessä ei siis ole aineellinen köyhyys, vaan henkinen.
- vaan.oisko.noin
nhbgyghj kirjoitti:
Kirjoituksesi perusteella et kelpaa naisille, koska osoitat sivistymättömyytesi tekemällä monta kirjoitusvirhettä lyhyessä kirjoituksessasi. Kyseessä ei siis ole aineellinen köyhyys, vaan henkinen.
Vai meinaat sinä, että nainen itselleen kumppanin valitsee kirjoitusvirheiden määrän perusteella.
- mustanemesis
Yhtiövastike 27,3 % Sähkö puhelin netti 8,6 % Ruoka 25 % Liikkuminen 0.3 % jäsenmaksut 3,5 %
lapsenlapset 20 % hurvittelu 0,3 % Apteekki 12,9 % vaatteet terveys ? Sosiaalisiin suhteisiin ei rahaa jää. - OnhanSeNiinkin
Paras ystäväni on pienituloinen, kuten minäkin, joten hänen kanssaan on helppo olla tekemisissä. Ei yleensä tavata muualla kuin toistemme luona, koska yleensä toinen tai molemmat ovat PA. Soittelemme paljon ja jos toisella on tiukkaa, niin voi pyytää toista soittamaan takaisin. Tiukassa tilanteessa lainaamme rahaa toisillemme, mutta yleensä sitä koettaa lainata ensin sukulaisilta.
On köyhyys silti vaikuttanut ihmissuhteisiin. Ammattikouluaikaisella luokallamme on ollut tapana kokoontua säännöllisen epäsäännöllisesti jo parin vuosikymmenen ajan. Eipä sinne sitten mua enää kutsuttu, kun tapaaminen oli ravintolassa ja huono tilanteeni osan tiedossa. Ja juuri kun olisin kaivannut piristystä harmaaseen arkeen vaikean perhetilanteen takia. Pakko sanoa, että harmittaa.
Uusien ystävien löytäminen on hankalaa, kun ei ole rahaa oikein mihinkään. Ikävystyttävän monella on mielessä vain raha ja tavara, eikä sellainen jaksa kiinnostaa määräänsä enempää. - köyhänkaverit
Kyllä köyhällä voi olla ihmissuhteita, ei se ole rahasta kiinni. Köyhä voi verkostoitua jossain mielessä jopa paremmin, kun on aikaa esim. työttömänä.
Tuota matkustelua pidetään aina rikkaiden harrastuksena, mutta köyhän matkailu vasta onkin antoisaa vähällä rahalla, siinä jos missä tutustuu ihmisiin.
Monella vain tahtoo olla niin, että ei uskalleta lähteä sieltä asunnosta mihinkään ja syrjäydytään. Toimintaa on kuitenkin tarjolla erilaisissa yhdistyksissä ja harrastusporukoissa vaikka kuinka, ilman että siihen tarvittaisiin rahaa.
Olen itse asunut useammalla paikkakunnalla ja ulkomaillakin, rahaa ei ole koskaan ollut käyttää runsain määrin. Aina olen kuitenkin löytänyt uudelta paikkakunnalta tuttavia ja ystäviä, joiden kanssa pidetään vieläkin yhteyttä, vaikka en enään asukaan paikkakunnalla. Puhelin on kallis väline pitää yhteyksiä, ellei ole sopivaa liittymää siihen. Skype on ilmainen puhua kotimaassa ja ulkomaille. Ja muutenkin nyt on netin välityksellä helppo pitää yhteyksiä.
Matkailukin on helpompaa, kun on tuttavia eri puolilla maailmaa, heidän luonaan voi majoittua ja vastaavasti tuttavat voivat tulla tänne Suomeen meidän luokse.
Asuessani eräässä pikkukaupungissa tehdaspaikkakunnalla aloitin tanssiharrastuksen paikallisessa tanssiurheiluseurassa. Ei ollut kallis harrastus, ihan arkivaatteissa oltiin harjoituksissa eräällä koululla parina iltana viikossa ja yhtenä iltana jäähallilla. Kaupunki tarjosi meille ne tilat ilmaiseksi, riitti, kun varattiin ne tilat meidän porukalle tietyiksi illoiksi.
Samaisessa kaupungissa sain naapureista hyviä pelikavereita korttipeliin, pelattiin ihan ajankuluksi yhtenä iltana viikossa. Joskus oli kansalaisopiston kursseilla, jos aikaa jäi. Samaisessa kaupungissa toimi myös elokuvakerho ja kävin siellä. Muutenhan minulla ei olisi ollut varaa käydä elokuvissa.
Ulkomailla olen aina osannut löytää jonkun sopivan porukan naapureista tai muuten tutustumalla paikallisiin.
Nuorempana harrastin kirjeenvaihtoa ulkomaille, se oli todella antoisaa ja olen sitä jatkanut vieläkin jossain muodossa. Olen edelleen kirjeenvaihdossa sähköpostin välityksellä muutaman kirjailijan , yliopiston tutkijan ja professorin kanssa, sekä poliitikkoihin. Kirjáilijoita tapaan sitten erilaisissa tilaisuuksissa, joihin saan yleensä kutsun. Poliitikot tapaan vaalien alla yleensä. Yliopiston porukkaa tapaan satunnaisesti tilanteiden mukaan.
Mihinkään edellä luettelemaan en ole tarvinnut juurikaan rahaa, eikä varallisuuteni tai köyhyyteni ole ollut ongelma.Hei kiitos positiivisesta kirjoituksestasi.
Nyt et mielestäni ymmärrä mitä he haluavat sanoa.
Oma kertomuksesi voi olla niin kaukana niiltä just tätä lukeneilta että ymmärrystä kirjoittamaasi ei löydy,
Mielestäni olet kyllä samassa junassa mutta eri vaunussa.- köyhänkaverit
160653 kirjoitti:
Hei kiitos positiivisesta kirjoituksestasi.
Nyt et mielestäni ymmärrä mitä he haluavat sanoa.
Oma kertomuksesi voi olla niin kaukana niiltä just tätä lukeneilta että ymmärrystä kirjoittamaasi ei löydy,
Mielestäni olet kyllä samassa junassa mutta eri vaunussa.Olen varmasti samassa junassa, mutta tosiaan eri vaunussa, siinä olet oikeassa! Olen seurannut tätä palstaa jonkun aikaa ja ihmettelen, että mikä ihmeen katkeruus paistaa läpi miltei jokaisen kirjoittajan tekstissä.
Nimim. roletaari tuntuu olevan kanssani eniten samassa vaunussa tässä junassa.
Eihän tämä köyhyys aina niin mukavaa ole, mutta näen kuitenkin asioita positiivisesti ja olen koettanut selvitä niillä eväillä mitä on.
Kavereita minulla on aina ollut ja hyvinkin tärkeitä ihmissuhteita, vaikka rahaa ei olekaan ollut mahdottomia. Ja nuorempana tuo rahattomuus toi oikeastaan vain enempi kavereita, kun samanhenkisten kavereiden kanssa koetettiin selvitä elämässä. Harrastuksetkin löytyivät hyvin sellaisista, kun ei rahaa ollut, kuten tuo tanssiurheilu.
Näin vanhempana tapaamme kavereiden kanssa erilaisissa kokouksissa, joita on luottamustehtävien myötä. Eipä siinäkään rahaa kysytä, kun tapaillaan, hieman jos siistimpää vaatetta koettaa päällensä katsoa, mutta yleensä vain puhtaat kunnolliset vaatteet riittävät.
Mielestäni positiivisella asenteella pärjää jo hyvin ja että lähtee sieltä kodistaan liikkeelle tapaamaan niitä ihmisiä.
Köyhyys ei ole koskaan estänyt saamasta ystäviä,kavereita tai naisia. Suhteiden kesto kyllä ehkä niin ja näin mutta se köyhyys ei ensisijaisesti estä yhtään mitään. Metsään sieniä keräilee niin saa esmes massii.
Se niin paljon riippuu ja roikkuu.
Ihminen jolla on rahaa vain välttämättömään elämään ei voi kauheasti suunnitella ostavansa sitä ja tätä tai edes sitä tarvitsemaansa. Jos elät vielä yksin, et voi jakaa tuntemuksiasi kenenkään kanssa ja toisaalta et ehkä haluakaan.
Jos vielä asut niin että on pitkät matkat joka paikkaan, alkaa yhtälö olemaan aika kaamea. Ymärrän hyvin ihmisen katkatkeroitumisen tässä asiassa.
Kyllä ihmisten eriarvoistuminen on lisääntynyt huomattavasti. Se on niin yksilöstä kiinni ja nimenomaan olosuhteet sanelevat aika paljon. Vaikea muiden asettautua ko.ihmisen asemaan jos vaikka ei pöe koskaan kunnon "maalla" käynytkään. Lukenut ja katsellut kuvia. ei riitä.- köyhänkaverit
160653 kirjoitti:
Se niin paljon riippuu ja roikkuu.
Ihminen jolla on rahaa vain välttämättömään elämään ei voi kauheasti suunnitella ostavansa sitä ja tätä tai edes sitä tarvitsemaansa. Jos elät vielä yksin, et voi jakaa tuntemuksiasi kenenkään kanssa ja toisaalta et ehkä haluakaan.
Jos vielä asut niin että on pitkät matkat joka paikkaan, alkaa yhtälö olemaan aika kaamea. Ymärrän hyvin ihmisen katkatkeroitumisen tässä asiassa.
Kyllä ihmisten eriarvoistuminen on lisääntynyt huomattavasti. Se on niin yksilöstä kiinni ja nimenomaan olosuhteet sanelevat aika paljon. Vaikea muiden asettautua ko.ihmisen asemaan jos vaikka ei pöe koskaan kunnon "maalla" käynytkään. Lukenut ja katsellut kuvia. ei riitä.En kyllä allekirjoita tuota, että tilanne olisi kaamea, jos asuu paikassa mistä on pitkät matka joka paikkaan. Olen nimittäin asunut aika paljon elämästäni paikoissa, joista on ollut pitkät matkat kaikkeen, ihan täysin maalla. Olen asunut vielä yksin, mutta en missään nimessä ole ollut yksinäinen.
Tuolla jo aiemmin kerroin, että köyhä voi verkostoitua hyvin. Asuessani maaseudulla aikoinaan, tosin asun nytkin maaseudulla, minulla oli harrastuksena kirjeenvaihto. Olin kirjeenvahdossa eri puolille Suomea ja ulkomaille. Matkustin itsekin joskus kirjeenvaihtokavereiden luokse, mutta paljon heitä matkusti myös minun luokseni. Jossain vaiheessa minula oli vieraita lähes joka viikonloppu. Kaverini olivat hyvinkin köyhiä ja raha ei ollut se tärkein asia meidän tapaamisissamme. Kalastimme yhdessä ja vietettiin aikaa luonnossa, tehtiin polkupyörillä retkiä, käytiin marjassa. Lämmitettiin saunaa ja saunottiin, joskus käytiin uimassa. Syksyllä käytiin sienimetsällä ja nostettiin perunoita maasta, haravoitiin pihaa. Joskus käytiin syksyllä porukalla Venäjällä vanhalla autonromulla. Virossa ajeltiin myös tuolla vanhalla autonromulla.
Talvella tehtiin toisenlaisia juttuja, liikuttiin ulkona kävelemällä ja katseltiin taivaalta revontulia, saunottiin. Tehtiin yhdessä ruokaa niistä aineksista mitä oli. Pakastimesta kaivettiin kesällä saaliiksi saatuja kaloja, paistettiin lanttuja ja perunoita uunissa. Paistettiin lettuja pannulla ja tehtiin hilloa kesällä poimituista marjoista.
Ulkomaalaisia rekkoja oli monasti menossa pohjoiseen, joku tuttu tai tutun tuttu rekkamies saattoi poiketa luokseni, saunottiin ja parannettiin maailmaa, aamulla matka jatkui. Joskus joku ulkomaalainen yliopistossa opiskeleva neitonen ilmoitti olevansa liikkeellä maisemissani tai matkalla pohjoisen yliopistoon ja poikkesi luonani, saattoi viipyä montakin päivää joulun-uudenvuoden tienoilla.
Joskus tehtiin yhdessä näiden vieraiden kanssa polttopuita tai kerättiin niitä yhdessä jonkun maanomistajan metsästä luvan kanssa. Oli sitten puita lämmittää talvella saunaa ja taloakin.
Puhelimella ja tekstiviesteillä pidettiin yhteyksiä, sekä sähköposteilla, myöhemmin facebookin välityksellä. Skype on ilmainen ja toimii hyvin.
Nykyään asun taas maaseudulla perheeni kanssa kaukana kaikesta, mutta minulla on edelleen melkoinen verkosto ystäviä ympärillämme perheeni lisäksi. Meillä laaja tuttavapiiri on rikkaus ja se helpottaa paljon elämää, koska rahaa ei ole paljoa käyttää.
- Veljmies
Sehän se.Yksinäinen poikamies on yhteiskunnan säästää.Joulut ja kesät saa olla kyllä yksin.Nyt kun tuli hiukan perintöjä rupes kyllä känny taas pärisemään...ja ymmärrystä tulemaan.Miltä näyttää vaalea komee kundi 50v.21v. työttömyysvuoden jälkeen... Voin sanoa, ettei juuri miltään.Kiitos.
- Veljmies
Sitten on näitä "pikku emigrantti Lenitoja" voivottelemassa ,jotka ei oo sahalla ikinä kanttarilla ollu tai paskakaivoja aamuyöstä joulupäivänä Aineksilla tyhjentelemässä,jotka kuulemma tietää elämästä kaiken...
Et niin. Olet sosiaalinen luonteeltasi ja toimit sen mukaan.
Mutta kaikki eivät ole. Kaikki eivät toimi niin kuin sinä. Ja juuri se toimattomuus vie heidät omaan tilaansa.
Jos kaikki olisivat niin kuin sinä, mitään ongelmaa ei koskaan kait olisikaan. Vaan olemme yksilöitä jotka toimivat oman luonteensa/lapsuuden opetuksensa jne. mukaan.
Se ei tosiaankaan ole kaikilla sama.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 175770
Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella
No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus04641Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2262836- 462793
Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella452270Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon332246Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731747Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme181714- 381480
- 1711353