Vähän on kaikki ja pieni on kaunista - no

Jaa-a. vähän on vaikeaselkoinen aloituksesi.
Hääyönäni kävi näin: Takimmainen vinttikamari oli varattu meille häähuoneeksi.
Kuinkas sitten kävikään. Siellä makasi muutama sammunut juhlija. No sotten löysimme paikan vintin sivukomerosta mattojen päältä.
Täällä mökillä kun olen, niin vuosi sitten vanhin pojanpoikani piti täällä hääjuhlansa ikäisilleen.
Varsinaiset häät pidettiin vähän aiemmin.
Mitä noihin punkkeihin tulee, niitä varon, suojatumalla vaatetuksella. Eivät ne puusta hypi, vaan maassa kyttäävät mahdollista isäntää.
Noh se mattokasa hääyönäni, se oli sellainen räsymatoista tehty, ei niin pieni, muttei suurikaan.

Häät voi olla pienet, pieni on kaunista.

Tällä tarkoitan perhepiirin häitä, joissa vieraita on vain lähin perhe ja heille tarjotaan parasta.

Hääyön niityllä rypemiset ja punkkipainit eivät käy yhteen pieni on kaunista ja vähä on kaikki juhlaan.

Vähällä saa kaiken..kirkkovihkimisen.
...kahvituksen ja omaa ohjelmaa esim. kotioloissa...illalla.....ravintolaruokailun juomineen.....jatkot hotellin sviitissä.

Hieno kaava, kokeiltu, onnistui.

Ei niitä elämässä tähtihetkiä niin paljon ole, etteikö niistä voi tehdä muistamisenarvoisia.
Tarkoittaa nuorempaa ikäluokkaa.
Jos omalle kohdalle tässä iässä kuvittelee tilannetta (epätodellista), että suuri joukko olisi ympärillä virnistelemässä ja taputtelemassa olkapäälle, niin kyllä vähän riittäisi (hyvin vähän).
Tässä iässä kannattaa juhlia niitä tasakymppejä, siinä näkee, miten joukko harvenee.

Tuli viime viikolla ajeltua parin vanhan kirkon ohitse, suuria rakennuksia ja vanhoja.
Kai se ihminen haluaa tuntea pienuutensa, kun niitä on tehty.
Vähän ei riitä mihinkään, eikä pieni ole kaunista.
Koruistakaan, (vaikka olen joskus ostanut), en ymmärrä mitään, samoin tatuoinneista.
Koruissakin pitää mennä jo niin lähelle, että erottaa, onko sa aitoa tavaraa vai tekosellaista, niin se on jo tungettelevaa.
En tiedä, onko ne enää kauniita nuo naisten " uimapuvut". Nekin on menneet niin pieniksi, että luulis jo olevan vaikeaa pitää.
Onhan se naisten anatomia erilainen, mutta eikö niistä jo hiertymiä tule.
Ei kyllä tähänhätään tule mieleen tilannetta, jossa voi sanoa, että pieni on kaunista.

Minulla on tulossa kesäjuhla. Täydet kympit paukkuu mittariin.

Olen etukäteen organisoinut juhlan kulun ja mitä lähemmäksi tapahtuma tulee sen rauhallisemmaksi muutun. Vieraita saapuu ehkä noin 35 henkeä.

Ystäväviä lapsuuden ajoilta, rakkaimmat serkut ja sisarukseni sekä nykyiset parhaat ystävät.

Tarjoilut pientä ja tunnelma suurta.

Juomat (alkoholipitoiset) eivät tule olemaan pääroolissa. Tervetuliaismalja ja ehkä myöhemmin mietoa boolia pöytiin.

Grillimakkaraa ja salaatteja.

Vähän aikaa sitten ihmettelin, kun pihassa oli pieni kuollut eläin.
Malliltaan kuin salamanteri, mutta sähkönsinisenä kiilteli auringossa.
Sitten kävin nettiä penkomaan ja tulin siihen tulokseen, että se oli tulisalamanteri.

Kyllä se vähän on kaikki , ainakin mulle.
Moni metropolien kasvatti ei tekis tarpeitakaan niin pienen asian suuntaan joka on mulle kaikki.
Kun mä istun omin käsin tehryn kotini takapihan terassilla kauniina kesäpäivänä ja kuten tänään .
Kattelin hartaasti vaalimieni alppiruusujen kukkaloistoa ja niit kymmenii pullukka pörriäisiä jotka siin hyöris.
Voisin jopa käyttää semmost ylisanaa ku onnellinen , mailman myrskyt on menneet ja vaik ne on silitäny päätä rapakiven kanssa niin silti .
Köyhän ihmisen köyhä laps tunsi ittes melko rikkaaksi.