Kenelle me kirjoitamme?

Turhavaivatamakin

Lukeminen vähenee koko ajan. Tämä ei ole mutuiluun perustuva väite, vaan tosiseikka. Niin että kenelle me kuvittelemme kirjoittavamme, kun kerran nuoret lukevat vähemmän ja vähemmän? Ja ihan anekdootin tasolla, jos katson omia sukulaislapsiani ja heidän kavereitaan, lukeminen on yhä marginaalisempaa. Niin että miksi viettää tuhansia ja tuhansia tunteja siinä toivossa että joku julkaisee? Ylen jutussa, en juuri nyt löydä siihen linkkiä, haastateltu nuori poika sanoi, että "jos olisi autiotalossa yksin voisi ehkä kuvitella lukevansa jotakin".

17

268

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • dskljflkdsjfskl

      Samaa olen joskus miettinyt, mutta en siitä näkökulmasta, että lukeminen vähenee, vaan siitä, että se on muutenkin vähäistä.

      Esimerkki: jos menestyskirjaa myydään 100 000 kpl, kuten Sofi Oksasen kirjoja, ja kirjastojen kautta sitä luetaan vaikka viisinkertainen määrä (JOS luetaan: kun myynti on noin iso se voi jo vaikuttaa negatiivisesti lainausmääriin, vaikka yleensä lainaukset korreloivat myynnin kanssa), niin maksimissaan kirjan lukee reilut puoli miljoonaa ihmistä Suomen 5,5 miljoonasta. Ja toinen mokoma ulkomailla - maailman 7,5 miljardista ihmisestä.

      Ja silloin kyseessä on siis HUIPPUkirja.

      Minun kirjojani on maailman mittakaavassa lukenut ehkä maksimissaan 5000 ihmistä Suomen viidestä miljoonasta ja maailman kahdeksasta miljardista.

      Ja silti uhraan kolmatta romaania varten jälleen vapaa-aikani, niskahartiani, ihmissuhteeni, hermoni ja perseeni.

      Why, oh why indeed.

    • Luen_ja_kirjoitan

      No kustantajia varten tietenkin.

      Ei parane ajatella, että lukeminen vähenee. Sillä lukevia ihmisiä on edelleen paljon. Ja ne, jotka lukevat, lukevat paljon.

      Se on jokin trendiasia, että ei lueta. Sillä jopa ylpeillään. Ne jotka kirjoittavat ja lukevat eivät siitä piittaa. Antaa ihmisten olla lukematta ja sihdata puhelinta ja televisiota ja muun puutteessa vaikka uunin lasiluukun ruutua.

      • minun_näkemykseeni

        Lukemattomuus ei ole trendi, lukeminen on -ainakin tällä hetkellä. Kun kirjoja voi nyt lukea älylaitteesta, monet pääsevät niihin käsiksi ja oikean kirjan lukeminen on tosi hipster-meininkiä. Ihmiset ihan kehuskelevat somessa, että ovat lukutoukkia ja rakastavat kirjojen tuoksua. Kirjoja siteerataan tai niistä otetaan kuvia ja lähetetään sosiaaliseen mediaan. Jos ottaa kuvan kahvistaan, sivussa pitää olla kirja. Jos kirjassa on jokin hienosti muotoiltu kohta, siitä pitää ottaa kuva. Kirja kädessä ja toisessa kädessä tupakka. Rannalla -kirjan kanssa. Näin tänään jopa kuvan kissasta, joka makasi kirjan päällä. #books #alternative #hipster #life #cool #Belle #art ja niin edelleen.


        Lukemisen vähenemisestä on aiemminkin oltu huolissaan, mutta vieläkin niitä ihmiset vain lukee. Jotkut nuoret toki välttelevät lukemista kuin ruttoa, niin kuin minä ennen kuin menin lukioon ja silmäni avautuivat. On totta, että ne jotka lukevat, lukevat paljon. Isäni lukee noin kaksi kirjaa per viikko (eli n. 100 kirjaa per vuosi?) Tulee aina olemaan lukevia ihmisiä, vaikka kirjat kielettäisiin ja lukemisesta rangaistaisiin -olivat ne sitten missä muodossa tahansa tulevaisuudessa.






        Ja kirjoitan itselleni, muut lukijat ovat ihanaa plussaa.


    • minä_ja_lukija

      Itsellemme ja heille jotka vielä lukevat

    • uuteen

      Aika pitkälti kirjoitamme varmaan toinen toisillemme. Melkein kaikki "lukutoukat" jotka tunnen, kirjoittavat myös itse.

      Mutta uskon minäkin tuohon, että lukemisinto on aaltoilevaa ja olemme uudessa nousussa nyt.

      Älylaitteista lukeminen takuulla yleistyy vielä, kun suomalaisetkin kustantamot ja kirjastot ovat laajemmin lähteneet mukaan e-kirjoihin. Moni ostaa kirjan helpommin, kun se on klikkauksen päässä. Itsekin valitsen helpommin kun sen voi yhdellä painalluksella siirtää omaan lukuhyllyyn (ja selaimelta lukeminen on yllättävän silmäystävällistä kun vieruskaveri tahtoo nukkua ja lukuvalo tulee suoraan näytöltä pehmeänä eikä selän takaa loimottaen). Nuorille se tulee olemaan vielä luonnollisempaa kuin meille jotka emme ole diginatiiveja.

      Lisäksi se, että niin moni elokuva pohjautuu kirjoihin, pitää kirjoja aina tietyllä jalustalla. Nuorille, jotka fanittavat tiettyjä leffoja, kirjojen tunteminen kuuluu siihen samaa pakettiin. Sikäli kun kotona ja ympärillä hyväksytään, että lukeminen on normaali harrastus.

      Itse luen pari sataa kirjaa vuodessa. Lukemisesta keskustellessa olen joutunut pyöristämään lukua alaspäin "joitakin kirjoja kuukaudessa", koska se on kuulemma epänormaalia....

    • uuteen

      Aika pitkälti kirjoitamme varmaan toinen toisillemme. Melkein kaikki "lukutoukat" jotka tunnen, kirjoittavat myös itse.

      Mutta uskon minäkin tuohon, että lukemisinto on aaltoilevaa ja olemme uudessa nousussa nyt.

      Älylaitteista lukeminen takuulla yleistyy vielä, kun suomalaisetkin kustantamot ja kirjastot ovat laajemmin lähteneet mukaan e-kirjoihin. Moni ostaa kirjan helpommin, kun se on klikkauksen päässä. Itsekin valitsen helpommin kun sen voi yhdellä painalluksella siirtää omaan lukuhyllyyn (ja selaimelta lukeminen on yllättävän silmäystävällistä kun vieruskaveri tahtoo nukkua ja lukuvalo tulee suoraan näytöltä pehmeänä eikä selän takaa loimottaen). Nuorille se tulee olemaan vielä luonnollisempaa kuin meille jotka emme ole diginatiiveja.

      Lisäksi se, että niin moni elokuva pohjautuu kirjoihin, pitää kirjoja aina tietyllä jalustalla. Nuorille, jotka fanittavat tiettyjä leffoja, kirjojen tunteminen kuuluu siihen samaa pakettiin. Sikäli kun kotona ja ympärillä hyväksytään, että lukeminen on normaali harrastus.

      Itse luen pari sataa kirjaa vuodessa. Lukemisesta keskustellessa olen joutunut pyöristämään lukua alaspäin "joitakin kirjoja kuukaudessa", koska se on kuulemma epänormaalia....

    • uuteen

      Aika pitkälti kirjoitamme varmaan toinen toisillemme. Melkein kaikki "lukutoukat" jotka tunnen, kirjoittavat myös itse.

      Mutta uskon minäkin tuohon, että lukemisinto on aaltoilevaa ja olemme uudessa nousussa nyt.

      Älylaitteista lukeminen takuulla yleistyy vielä, kun suomalaisetkin kustantamot ja kirjastot ovat laajemmin lähteneet mukaan e-kirjoihin. Moni ostaa kirjan helpommin, kun se on klikkauksen päässä. Itsekin valitsen helpommin kun sen voi yhdellä painalluksella siirtää omaan lukuhyllyyn (ja selaimelta lukeminen on yllättävän silmäystävällistä kun vieruskaveri tahtoo nukkua ja lukuvalo tulee suoraan näytöltä pehmeänä eikä selän takaa loimottaen). Nuorille se tulee olemaan vielä luonnollisempaa kuin meille jotka emme ole diginatiiveja.

      Lisäksi se, että niin moni elokuva pohjautuu kirjoihin, pitää kirjoja aina tietyllä jalustalla. Nuorille, jotka fanittavat tiettyjä leffoja, kirjojen tunteminen kuuluu siihen samaa pakettiin. Sikäli kun kotona ja ympärillä hyväksytään, että lukeminen on normaali harrastus.

      Itse luen pari sataa kirjaa vuodessa. Lukemisesta keskustellessa olen joutunut pyöristämään lukua alaspäin "joitakin kirjoja kuukaudessa", koska se on kuulemma epänormaalia....

    • uuteen

      Aika pitkälti kirjoitamme varmaan toinen toisillemme. Melkein kaikki "lukutoukat" jotka tunnen, kirjoittavat myös itse.

      Mutta uskon minäkin tuohon, että lukemisinto on aaltoilevaa ja olemme uudessa nousussa nyt.

      Älylaitteista lukeminen takuulla yleistyy vielä, kun suomalaisetkin kustantamot ja kirjastot ovat laajemmin lähteneet mukaan e-kirjoihin. Moni ostaa kirjan helpommin, kun se on klikkauksen päässä. Itsekin valitsen helpommin kun sen voi yhdellä painalluksella siirtää omaan lukuhyllyyn (ja selaimelta lukeminen on yllättävän silmäystävällistä kun vieruskaveri tahtoo nukkua ja lukuvalo tulee suoraan näytöltä pehmeänä eikä selän takaa loimottaen). Nuorille se tulee olemaan vielä luonnollisempaa kuin meille jotka emme ole diginatiiveja.

      Lisäksi se, että niin moni elokuva pohjautuu kirjoihin, pitää kirjoja aina tietyllä jalustalla. Nuorille, jotka fanittavat tiettyjä leffoja, kirjojen tunteminen kuuluu siihen samaa pakettiin. Sikäli kun kotona ja ympärillä hyväksytään, että lukeminen on normaali harrastus.

      Itse luen pari sataa kirjaa vuodessa. Lukemisesta keskustellessa olen joutunut pyöristämään lukua alaspäin "joitakin kirjoja kuukaudessa", koska se on kuulemma epänormaalia....

    • aloittelevakirjailija

      Ensisijaisesti kirjoitan itselleni. Kirjoittaminen itsessään tuo elämääni lisäarvoa ja uutta sisältöä. Kirjoittaminen on työlästä, siinä on kovilla niin pää kuin persekin, mutta samalla se on myös erittäin antoisaa.

      Kirjoittaisin siinäkin tapauksessa, ettei kukaan suostuisi julkaisemaan tekstejäni, mutta tietenkin saan mielihyvää myös siitä, että näen tuotokseni painettuna sekä ajatuksesta, että joku muukin lukee hengentuotteitani ja saa niistä kenties jotakin iloa elämäänsä.

    • minäpä444

      Kirjoitan hyvää tarinaa, jonka olen keksinyt ja joka itseäni jaksaa yllättää, sillä en heti suinkaan tiedä kaikkea mitä tapahtuu. Kirjoitan joitakin juttuja lapsille esim. harvinaisesta aiheesta, koska haluan kannustaa harrastuksen pariin, josta ei vielä kirjoja niin ole. Kirjoitan toivossa, että joku kustantajakin julkaisisi enkä vain itse ja että saisin hieman rahaa, vaikka tiedän, etten paljoa voi toivoa. Ennen kaikkea haluan nähdä, mitä saan aikaiseksi, saanko aikaiseksi ja miltä lopputulos näyttää. Meidän perheessä luetaan, se riittää siihen, että uskon, että muissakin perheissä luetaan, vaikka ei kaikissa. Varmaankaan lapsuudessanikaan eivät kaikki luokkatoverit lukeneet kuin ehkä sarjakuvia.

    • Janijokapanikarhua

      Minä kirjoitan siksi että saan leivän pöytään. Se on pääsyy. Ei paljoa kiinnosta kuka lukee.

      Ja hyvinhän sitä massia on jopa muutamasta novellista kertynyt minulle yksineläjälle.

      • jfjkkgv

        No nyt kyllä joku kirjoittaa sitä itseään. Aivan takuulla ei "muutamasta novellista" kerry hyvin massia. Edes valtavalla englanninkielisellä kielialueella ei novellien kirjoittaminen lyö leiville, saati sitten Suomessa.


    • YaaGyasi

      Ennen, vielä 80-luvullakin Suomessa duunaritkin lukivat. Lukemisen merkitys näkyy jo aikaisin koulumenestyksessä eli nyt Suomessa tilanne sama kuin muualla maailmassa, jossa vain ylemmät yhteiskuntaluokat lukevat. Jokainen yläasteen opettaja tietää, miten jakautuneita oppilaat ovat, toiset ovat lukeneet vaikka sun mitä ja kirjoittavat sujuvasti aiheesta kuin aiheesta, kun taas osalle tuottaa vaikeuksia lukea yksikin kirja ja kirjoittaminen on heikkoa.

      Kun meitä on vain vähän yli viisi miljoonaa niin kaikkien yhteiskuntaluokkien pitäisi lukea, että kirjat menisivät kaupaksi entiseen tahtiin. Jostain luin sellaisen jutun, että suomalaiset eivät enää halua lukea kirjoja, vaan pelkästään kirjoittaa niitä :P

      No, kyllähän niitä kirjoja myydäänkin, lukeminen kai on tullut yhdeksi keinoksi erottua paremmaksi väeksi, mikä on aika surullista.

    • kesäpäivänajatuksia

      Kirjoitan ensimmäistä romaaniani kesälomalla. Miten tässä näin kävi? Mitä hyötyä siitä minulle on, että kirjoitan, ja jos haluaisin kirjailijaksi, siitä olisi enemmän haittaa, ammatillisesti ja muutenkin. En kaipaa ketään random-tyyppejä ruotimaan sitä mitä kirjoitin, mutta samanaikaisesti haluaisin tehdä korkeatasoista, julkaisukelposta tekstiä. Kirjoittaminen sujuu hyvin hitaasti. Vaikeuksia on kokonaisuuden hallitsemisessa, teksti rönsyilee aivan toiseen suuntaan kuin olin tarkoittanut ja siirtelen ylimääräisiä tekstejä yhä uusiksi novellinaluiksi syrjään. Henkilöitä pyrkii esille, tunnelmat syrjäyttävät tapahtumisen eikä juoni etene. Mutta minulla on vahva fiilis ja näkemys siitä millainen kirja on valmiina, näen sen silmissäni.

      On pitkä aika siitä kun kirjoitin proosaa. Runoja olen kirjoittanut huvin vuoksi kymmenkunta vuotta. Teini-ikäisenä kirjoitin novelleja, sisällöllisesti lapsellisia sepustuksia, kirjoitin ainakin viisi vuotta vanhemmalle miehelle, joka oli kustannustoimittaja ja alun perin erään kirjoituskurssin opettaja. M oli varma siitä, että minusta vielä tulee kirjailija. Vaikka olin rakastunut M:aan, en enää muista hänen sukunimeään.

      Silloisesta parhaasta ystävästäni tuli kustannustoimittaja ja kirjailija, itse valmistuin toiseen ammattiin, joka sopii minulle mielestäni paremmin. Olen haaveillut kirjan kirjoittamisesta, mutta en siitä, että julkaisisin kirjan, osittain siksi, että olen ystäväni kautta nähnyt millaista se on. Muutenkaan suurin osa kirjan kirjoittaneista ei julkaise, luultavasti en minäkään, tulee vain hylsy toisensa perään niin kuin täältä saan lukea. En vain tiedä mistä tämä halu nyt äkkiä putkahti esille, kun se aiemmin oli vain haave ja päiväunelma "sitten joskus eläkkeellä". Ehkä se johtuu iästä ja ylimääräisestä vapaa-ajasta. Nykyään on vähemmän velvollisuuksia kotona ja töissä, vapaa-aikaa jää enemmän. En ole tottunut olemaan jouten.

      Äskettäin kysyttiin kenelle kirjoitat. Vitsaillaan, että harvat lukevat kirjoja, mutta kaikki haluavat itse kirjoittaa kirjan. Itse olen aina ollut lukutoukka, ehkä yksi syy kirjoittamiseen on se, että lisääntyneen vapaa-ajan myötä olen lukenut enemmän kaunokirjallisuutta kuin tietokirjallisuutta. Tekee mieli kokeilla millaista tekstiä ilmoille tulee. Mutta kenelle kirjoitan? Sitä jäin miettimään. Ja uskomatonta kyllä, on mielessäni tuo yksi mies, M, jonka sukunimeä en enää muista. Hänen kirjeensä ja arvostelunsa ovat hävinneet muutoissa niin kuin suurin osa teininovelleistakin. Onko M enää edes elossa? Muistan, miten rakastunut häneen olin ja äskettäin tajusin, että olen hänen jälkeensä rakastunut samannäköisiin miehiin. Aviomieheni on samannäköinen, ja hänestä tulee samanlainen hyvä fiilis kuin M:stä, vaikka meillä ei ollutkaan mitään suhdetta suuren ikäeron takia tai siksi, ettei hän ehkä pitänyt minusta "sillä tavalla".

      Kirjoitan siis aaveelle, sillä jotenkin tunnen tarvitsevani ihmisen, jonka kuvittelen ymmärtävän sen, mitä kirjoitan tai tavoittelen tekstilläni. Lukijan, joka näkee pitemmälle kuin kirjoittaja - tällä tavalla olen ymmärtänyt kustannustoimittajien tekevän. Kun kirjailijaystäväni vaihtoi kustannustoimittajaa, kuulosti se melkein pahemmalta kuin hänen avioeronsa. Runojani on lukenut muutama ihminen, mutta proosaa ei kukaan, koska teksti on vielä niin keskeneräistä.

      • kesäpäivänajatuksia

        "Teini-ikäisenä kirjoitin novelleja, sisällöllisesti lapsellisia sepustuksia, kirjoitin ainakin viisi vuotta vanhemmalle miehelle, "

        Huomaan, että kirjoitin harhaanjohtavasti, kirjeenvaihtomme siis kesti viitisen vuotta, mutta M oli huomattavasti vanhempi, itse olin ensitapaamisella 14, hän oli arviolta noin 40-50-vuotias, joten voi hyvin olla jo kuollut. On ihmeellistä, miten kirkkaasti muistan hänet nyt, vaikken ole ajatellut koko ihmistä yli 20 vuoteen enkä silti muista hänen sukunimeään, vain sen, millä kirjaimella se alkoi, mutta koska nimi oli hyvin tavallinen, on mahdotonta enää löytää häntä, vaikka nimen muistaisinkin.


      • dlskfjlsdkjf

        Enpä usko, että on mahdotonta löytää mies. Missä kustantamossa hän oli töissä, kun kirjoitit teininä? Soita sinne ja kysy. Joku muistaa hänet, tai ainakin osaa neuvoa eteenpäin. Toinen vaihtoehto miehen jäljestämiseen on se kurssi, jota kävit, eli kuka sen järjesti tai keitä oli mukana?

        Haluaisin kuulla, miten etsintä edistyy :)


      • kesäpäivänajatuksia
        dlskfjlsdkjf kirjoitti:

        Enpä usko, että on mahdotonta löytää mies. Missä kustantamossa hän oli töissä, kun kirjoitit teininä? Soita sinne ja kysy. Joku muistaa hänet, tai ainakin osaa neuvoa eteenpäin. Toinen vaihtoehto miehen jäljestämiseen on se kurssi, jota kävit, eli kuka sen järjesti tai keitä oli mukana?

        Haluaisin kuulla, miten etsintä edistyy :)

        Sitä kustantamoakaan ei enää ole, kurssi oli ehkä NVL:n järjestämä, mutta en mä halua häntä sen kummemmin jäljittää. Tuskin edes muistaa minua ja muutenkin uskon, ettei tuollaista muistoa kannata pilata nykytodellisuudella. Eri asia, jos jotenkin törmätään. Tuntisin hänet aivan varmasti, vaikka hän onkin jo todella iäkäs, mutta tosiaan voi olla kuollutkin jo. Luultavasti saisin selville hänen nimensä kirjailijaystäväni kautta, mutta se olisi jo stalkkaamista.

        Hän vain on ollut mielessä nyt, kun kirjoitan ei-kenellekään, tyhjyyteen, hänen aaveelleen, ainakin toistaiseksi, koska tekstiä ei edes vielä voisi näyttää kenellekään. Tällaisia vain tuli mieleen ketjun aiheesta. Kiitokset kommentistasi :)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Valkeakosken murhaaja

      Raiskausrikosten joukossa kanta suomalainen tekijä on niin harvinainen että kannattaa erikseen mainita. Raiskausuutisia
      Maailman menoa
      183
      11550
    2. Valkeakosken sekopää murhaaja.

      Itselläni on 3 teini ikäistä tytärtä ja tämä tapaus on herättänyt minussa tosi paljon surua ja vihaa. On käsittämättömän
      Valkeakoski
      148
      2303
    3. Naiset pysyy sinkkuna ja ottavat mieluimmin koiran

      Nykynainen ei halua jakaa elämäänsä miehen kanssa, vaan elää yksin ja ottaa koiran tai koiria. Ja pikkuvähemmistö eli in
      Sinkut
      248
      1471
    4. Sille yhelle vaa

      Viime aikoina oon miettinyt sun juttuja aika paljon. Vaikka en oo saanu susta vielä kunnolla selvää kuvaa, jotenkin tunt
      Ikävä
      61
      1050
    5. Kiitos kun annoit värejä elämääni

      Edes pienen hetken. Sellasiakin mitä en muuten näe ;) ❤️
      Ikävä
      53
      930
    6. Hiljaista on

      Ei kuulu viestiä 😘 pallo on sinulla Mies, odotan!
      Ikävä
      61
      872
    7. Nainen, se kun olit joskus niin vakavana

      ja naama peruslukemilla, toisinaan silloinkin kun kuuntelit juttujani. Se ilme on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Mitäh
      Ikävä
      42
      767
    8. Onhan sulla

      Nainen nyt varmasti kaikki hyvin.
      Ikävä
      52
      729
    9. Olen ylpeä sinusta

      nainen. Vaikutat "vanhalta" tekijältä. Olet aarre tälle touhulle ja uskon että pääset vielä pitkälle jos haluat. Ehkä sa
      Tunteet
      26
      706
    10. Kysymys iltaan

      Kuinka kuuma kaivattusi on celsius-asteikolla?
      Ikävä
      42
      689
    Aihe