Wanha lieksalainen, lapsuuteni juhannuskuvia

Kyllä nousi kaihoisat muistot mieleen kirjoituksestasi.
Se oli tosiaan nuo kaksi koivua joka mökin pihalla rapun molemmin puolin.

Joillain rikkailla talollisilla oli istutettu muutaman metrin halkaisijaltaan pyöreään ympyrään, jotain lehtipuuta, usein pihasyreeniä.
Sitä sanottiin "Lehtimajaksi" jota sitten käytettiin ensimmäisen kerran Juhannuksena.
Siellä oleiltiin viikon verran joka päivä, niin paljon kuin ehdittiin.
Sen jälkeen se jäi lopuksi kesää lasten leikkipaikaksi.

Itselläni oli tapana lähteä vaeltamaan jo alkuillasta metsiin ja tulla vasta aamulla takaisin.
Kuljin koko ajan ja nautin yksinäisyydestä luonnossa.
Tämä oli lapsuuteni ja nuoruuteni aikaa.

Sitten maailmalla Jussi oli joskus työntäyteistä, pahoilla remupaikoilla järjestystä pitämässä.

Lapsuuteni juhannuksia vietimme Viensuulla, saaressa olleessa mummolassa. Juhannusviikolla iltaisin kylän väki kokoontui rakentamaan yhteistä juhannuskokkoa. Kokon rakentaminen oli mukavaa yhteisöllistä puuhaa. Välilä nautittiin kahvit ja me lapset saimme mehua ja pullaa. Eräs juhannusaatto on jäänyt mieleeni jotenkin erityisesti. Ukki oli käynyt hakemassa jostain lähitalosta vastakirnuttua maalaisvoita ja kun heräsin oli mummi jo leiponut tuoksuvaa maalaisleipää. Kyllä maistui hyvälle lämmin leipä tuoreen voin kanssa.
Päivällä soudimme ukin kanssa Honkalaan hakemaan maitotinkiä ja postia. Maitotalon tuvan lattialle oli levitetty kauniit raitaiset riepumatot. Pöydällä liina ja luonnonkukkia maljakoissa. Tuli juhlallinen tunnelma ja keinuessani maitotalon narukeinussa lauloinkin sydämeni kyllyydestä "Juhannus on meillä herttainen... Pirtti on jo pesty valkoinen....!"
Mökissä oli pärekatto ja sen vuoksi kuumana kesänä leipominen suoritettiin aikaisin aamuyöstä katon ollessa yökasteinen.
Juhannusaaton iltapäivän kruunasi lämmin tuoksuva savusaunan löyly ja uiminen Pielisen aalloissa. Sitten pukeuduttiin pyhävaatteisiin ja mentiin yhdessä tehdylle kokolle.
Juhannuskoivut laitettiin portaanpieliin. Ja on sanottava, että jo lapsena minusta oli todella surullinen näky, kun juhannuspäivänä katseli nuutuneita koivuja. Niinpä meillä ei kaadeta eläviä koivuja portaiden koristeeksi, vaan ihaillaan niitä niillä sijoillaan missä kasvavat.

Jauhopää kamuttaja sekoilee asioooihin joista eii ttiedä mmitään

Hissanmaikasta tehty ilmianto ylläpidolle, ja psykiatriseen sairaalaan, koska hän ei saisi olla irrallaan, vaan hihattomassa paidassa ja lääkittynä!

Lisäisin noihin muistoihin piirakat. Juhannuksen aattoaamuna paistetut ja paistin sen jälkeisessä lämmössä juhannuspäiväksi muhimassa.

Kun olen vähän nuorempaa ikäluokkaa, niin lenkkimakkaran käristys nuotiossa alkoi minun lapsuusvuosina. Nuo limsat helposti haavoittavine alumiinikorkkeineen olivat vielä käytössä.

Kamuttaja taitaa olla juuri tuota ikää tai ainakin lähelle.

Minun ukki kertoi myös noista lehtimajoista.

Suojärvelläkin oli ennen ollut niitä' lehtimajoja, muistan kun minun isä ja äiti puhui joskus niistä. Mistähän se tapa on peräisin liekö Ruotsista.

Karjalasta ja idästäpäin on lehtimajat tulleet. Osaisiko tietäjät kertoa mitään enemmän meinatten alkoi kiinostaa.

Eikö kukaan tiedä mitään niistä????

Sukuni on lähtöisin Venäjältä ja uskon, että lehtimajaperinne on kulkeutunut Suomeen Karjalankannaksen suunnalta. Isäni vanhemmat veljet rakensivat lapsilleen lehtimajan nuorista metsästä haetuista koivuista jokaiseksi juhannukseksi lasten ollessa pieniä 40- 50-luvuilla. Minun kotipihassani oli tuuhea monihaarainen vaahtera, joka muuttui kesäksi suojaisaksi majaksi eikä erillistä lehtimajaa tarvinnut rakentaa. Koivut laitettiin kuitenkin ulkorappujen molemmin puolin.

Lehtimajajuhla on myös raamatullinen juhla, jota tosin vietetään syksyllä (3. Mooseksen kirja):
"Kaikkien israelilaisten tulee silloin asua lehtimajoissa seitsemän päivää,
jotta tulevatkin sukupolvet muistaisivat, että minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun toin heidät pois Egyptistä".

Jokainen tutkikoon itse, onko näillä lehtimajoilla jotakin yhteistä tekijää.

Wanha jo näköjään kertoikin mistä juhla on aivan alkujaan.
Sitä ei tiettävästi tavata muualla kuin suomensukuisten kansojen keskuudessa, Suomessa ja Israelissa, sekä juutalaisten keskuudessa maailmalla.
Tunnetaan näiden lisäksi jonkinlaisena versiona parin pienen kansan keskuudessa, joilla arvellaan olevan israelilaiset juuret (10 kadonneen heimon).

Aika merkillinen asia.

Rauhallista ja turvallista juhannusta kaikille Lieksan palstan lukijoille ja kirjoittajille!

Kiitos nostosta Wanha. Nyt selvisi ainakin minulle mikä on lehtimaja josta olen kuullut vanhempien ihmisten puhuvan.
Nuori lieksalainen.

Tuo Lehtimajanjuhla oli minulle uutta tietoa, että sitä ovat viettäneet suomalais- ugrilaiset heimot. Nosti mieleeni kummia ajatuksia, että olemmeko me suomalaiset ???????????????????