Väikkärin tekoon?

Olen suunnitellut. Väittää.
Väitän että olet väärällä alalla kun jäät eläkkeelle.
Eläkkeelle pääsy ei ole kutsumus vaan kohti raihnaisuutta etenevä tosiasia.
Kannattaa jatkaa työntekoa niin kauan kun välttyy rollaattorilta.

Väitöskirjasta puheenollen, mitä järkeä, etua, kenen tavoitteita se palvelisi, koko väitöskirja?
Jäisi täysin hyödyttömäksi ellei se olisi maailmaa mullistava - joku asia?

Not

Ei mahiksia. Pari tuttua, jolla jäänyt kesken kiireitten takia. Oletan, ei ne ikinä tuu tekeen, ei enää sen isompaa hyötyä. Ajanvietteenä kyseenalainen harrastus, vaan jos aihe hyvä ja kiinnostava laajemminkin, sitten kannattaa harkita.

Monet just opiskelee jotain, ajanvietteeksi, se varmaan kivaa, mutta siinä menee tavallaan koko opiskelun tarkoitus ihan hukkaan. Paree monelle ois opiskella Uunon pelaamista tai tietokoneen käyttöä, sellaisesta hyötyä itselle ja yhtiskunnallekin, dementia voi viivästyä.

=DW=

Entä jos uupuu kesken urakan ja tulee epäonnistumisen ja riittämättömyyden tunteita?
Joko olet osannut ja jaksanut täyttää eläkehakemuksen?

Ota kunnon päikkärit ja unohda väikkärit.

Minulla oli kaksi erilaista eri alan väikkäriä mielessä. Olin opiskellut intohimoisesti alaa, joka kiinnosti, mutta jouduin jättämään opiskelun useampaan kertaan kesken. Työpaikka toisensa jälkeen katosi altani ja jouduin opskelemaan aina vaan uutta ja perehtymään vastuualueeni vaatimiin ympyröihin. Yksi kaupallisen alan tutkintoon liittynyt päättötyö sai huomiota ja kiitoksia osakseen yllättävän paljon. Humanistiset opiskeluni alkoivat useammillakin erilaisilla kursseilla. Myös ulkomaisten gurujen vetämillä kursseilla.

Jossain vaiheessa päätin, että eläkkeelle jäätyäni teen molemmat väikkärit. Keräsin materiaalia välillä aktiivisemmin ja välillä pidin pitkiäkin taukoja. Välillä pohdin, kumpaan perehtyisin perusteellisemmin ensin ja kumman jättäisin lepäilemään joksikin aikaa.

Kun sain eläkeasiat kuntoon, pysähdyin pohtimaan opiskeluihin liittyviä kuvioita. Vedin itsekin harvakseltaan kursseja ja puuhailin harrastusteni parissa monenlaista. Verkostooni liittyi eri aloja sekä harrastuskuvioita. Kaikki vaati oman aikansa, eikä moniakaan tehtäviä voinut delegoida toisten tehtäväksi.

Jossain vaiheessa aloin pohtia tosissani, mitä merkitystä väikkäreilläni olisi minulle henkilökohtaisesti ja miten ne vaikuttaisivat ympäristöömme. Paranisiko maailma tai edes joidenkin ihmisryhmien elämä? Totesin, ettei niillä voisi tulla olemaan kovinkaan suurta merkitystä, vaikka tekisin mitä ja onnistuisin ylittämään omat odotukseni. Olin välillä miettinyt, että voisin tyytyä vääntämään väikkärin, joka ei ole kovinkaan kunnianhimoinen, vaan sen tavoitteena olisi hyväksytty vaatimaton suoritus. - Sitten aloin miettiä, mitä hyötyä väikkäreistäni voisi olla minulle tai maailmalle. Jonkin ajan päästä oli helppo todeta, etten ole kunnianhimoinen - en ole koskaan ollut, vaikka teenkin yleensä aina mielelläni tehtäväni hyvin.

Hylkäsin väikkäreiden tekemisen, jatkoin matkojen suunnittelemista ja uusien kielten opiskelua. Olen joutunut perehtymään monenlaisiin uusiin asioihin omaan elämään ja harrastuksiin liittyäen. Tekemisestä ei ole ollut pulaa. Jossain vaiheessa otin tavoitteeksi, etten suunnittele itselleni uusia erikoisprojekteja, jotka vaativat aktiivista toimintaa vuotta pitemmäksi ajaksi.