Taiteilija narsisti

Narsisti on kaikkivoipa, joka ei ymmärtäisi sanomaasi lainkaan. Ei narsistille tuota ongelmaa vääntää eläviä uhrejaan mihin asentoon haluaa... Ja jos ei taivu niin se heitetään nopeasti kelvottomana pois.
Aloitus on aivopieru.

Mun mielestä ei mitään oleellista eroa.
Mä en ole hyvä ruoanlaittaja mutta sen vähän mitä osaan niin yleensä itsekeksittyjä niistä vähistä aineksista mitä omaan, ei tule luettua reseptejä.
Hermostovaurioihin suurin apu olisi ollut kaiken aikaa ruoka, koska tarvitsee ravinteita, joilla kasvattaa uutta hermostoa. Kun mä olin sairaimmillani mä sain joskus ruoaksi vain esim. muutaman kananmunan yhtenä päivänä, vähän puuroa toisena jne. Mulla oli kaksi hiirtä keittiön kaapissa kaverina, jotka rapisteli mulle kaiket yöt ja valot pois WC:stä.
Nyt on kaikki järjestyksessä, kun tietenkin laitoin asiat järjestykseen halvauksen lievennyttyä hieman.
Mutta mä olen nyt poistumassa vihdoin ja viimein, mutta taidekeskustelu minua kiinnostaisi, mutta kun se on niin vähäistä tuolla suomi24 taidepuolella.

Ja sillon kun olin kipeimmilläni mun psykopaatti kerran poikkesi jostain syystä, syytä en nyt muista ja sanoi: "Ajattele jos sä saisit kunnolla ruokaa ja sulle kasvais semmoset hiukset kun sulla oli nuorena !" Sen jälkeen hän ei vastannut vuoteen puhelimeen.

Että se siitä psykopaatin luonteesta. Tuolloin mä tajusin, että hän on oikeesti psykopaatti oletettavastikin. Noh, en jatka enempää, vaikka mitö jatkotarinaa muistuisi mieleen.

Voi olla, muttei välttämättä. Toki kyllä sinäki voisit periaattees olla narsisti, koska sulla on terävä kieli, sulla selkeesti sanansäilä heiluu terävänä, se voi olla merkki narsismista tai narsistisuudesta. Narsistinen ja narsisti ovat muuten kaksi eri asiaa, mut fiksuna varmaan tiedät tän vai mitä?
Narsisti tai narsistinen ihminen voi olla joko käytännössä mitä tahansa , mitä tahansa negatiivista, ilkeää ja kontrolloivaa.
Semmonen käytös usein narskulla.
Voi herkästi narsistin sanansäilä heilua terävänä, syytellä toisia, netissä on usein syytteleviä kommentteja, sinäkin oikeastaan syyttelet avaajaa tässä, osoittelet häntä ja syyttelet.... periaatteessa tai siis oikeasti emme voi tietää diagnooseja toisista, psykiatrit ne diagnoosit tekee, emme me suinkaan... Eikö?
Mä koitan sanoa ton pointin juuri ja sen, että narsismiin liittyy vähän kaikenlaista, eivät narskut ainoastaan kateellisia välttämättä, voi olla myös terävä kieli, voi olla manipulointia, voi olla kontrollointia, voi olla runsaasti itsekehua, voi olla sitä ja sitä.

Luova prosessi vaatiikin yksinolemista. Minä käyn ihan älyttömän pitkän kelan päässäni ajatuksia ja ideoita ennenkuin kaikki lopulta tulee ulos taiteena. Se on monimutkaista.

Mitä taidetta teet?

Bonita6 kirjoitti:

Luova prosessi vaatiikin yksinolemista. Minä käyn ihan älyttömän pitkän kelan päässäni ajatuksia ja ideoita ennenkuin kaikki lopulta tulee ulos taiteena. Se on monimutkaista.

Lue lisää

joo

Bonita6 kirjoitti:

Luova prosessi vaatiikin yksinolemista. Minä käyn ihan älyttömän pitkän kelan päässäni ajatuksia ja ideoita ennenkuin kaikki lopulta tulee ulos taiteena. Se on monimutkaista.

Lue lisää

Minä taas luon mieluummin vähän pirteällä päällä jolloin on paljon seuraa ja asiat hyvin. Syntyy räiskyvää ja elävää jälkeä, liike näkyy töissä.

Mulla pitkät kelat rullaa päässä kaiken aikaa (kuten hieman täältä palstaltakin voinee havaita) ja sitten taide pulpahtelee sieltä ikäänkuin odottamattomina inspiraationa, joita en suunnittele lainkaan ...
Sosiaalisesti paras tilanne luovuudelle minulle on sellainen, että ei ole seuraa, eikä olen aivan yksin, vaan oon hauras näkymätön yhteys jonnekin...

Ongelmia tulee siitä kun auttajat ei usko että pitkät kelat on totta näkemättä niitä, mutta heti perään ilmoitetaan ettei tietenkään kenelläkään ole aikaa millekään pitkille keloille.
Niin umpikuja on sitten siinä.
Niin minä nyt esittelen pitkiä kelojani ja niiden tuotoksia ennemmin jossain muualla. :)
Niille auttajille kun olisin vain kertonut siitä halvaantumisesta lähinnä (koska koen halvaantumisen eritäin ongelmalliseksi), mutta aihe ei oikein tuntunut kiinnostavan, kun keskustelukin koko ajan johdateltiin muihin suht merkityksettömiin aiheisiin.

Kesän vielä linkkasin, kun toinen jalka taipui hyvin ja toinen ei, mutta nyt alkaa taipua molemmat.

Hyvää kesänloppua

Ja muistakaamme rakastaa...
yksinkin voi antaa sydämensä rakastaa, jos muut ihmiset ei ole halukkaita jakamaan...

Oikeat hyvin taiteelliset taiteilijat voivat arvostaa jopa kaikkia ihmisiä taiteilijoina. Eivät nimittelisi koskaan taiteen rakastamista narsismiksi täysin tasosta riippumatta.

Siksi mä menenkin taiteolijoiden porukkaan, he kannustaa kaikkia luovuuteen, heikompiakin...
Mä koen heidät useimmiten jotenkin inhimillisemmiksi ihmisiksi.

poiuytresdfg kirjoitti:

Oikeat hyvin taiteelliset taiteilijat voivat arvostaa jopa kaikkia ihmisiä taiteilijoina. Eivät nimittelisi koskaan taiteen rakastamista narsismiksi täysin tasosta riippumatta.

Lue lisää

Minulla kokemus että suhtautuminen harrastelijoihin on hyvä, mutta ehkä luonnollista kun kyseessä on yhteinen etu... Työväenopistojen kurssit myöt vähennys- ja leikkauslinjalla ja monet taiteilijat ovat opettajina siellä. Tietenkin taiteen tekemistä yleensä rakastetaan ja se yhdistää sekä harrastajaa että taiteilijaa.
Taiteilija ei yleensä kai koe että harrastaja olisi kilpailija... Taiteilija kun on oikeissa piireissä itsensä kannalta, harrastajaa taas siellä ei näy.

On joskus ennenkin nähty, että jostain syystä taidekeskustelu narsismipalstalla herättää joissakin suorastaan vihaa, kuten jostain yksittäisestä kommentista tässäkin ketjussa näkyy...

Käsittääkseni taiteilijoilla on keskinäistä kilpailuakin. En usko minkään lajin autuaaksi tekevään vaikutukseen, jos kyse on ihmissuhteista. Kateus löytää tiensä joka paikkaan missä kisataan menestyksestä, maineesta, kunniasta sun muusta glooriasta.
Harrastajat onneksi saavat elellä vähän kuin lapsen asemassa kun eivät tuota todellista uhkaa kenenkään asemalle.

Itsekin oivalsin taiteen uudella tavalla vasta lähivuosina.
Vasta nyt löysin selvemmin sen transformoivan vaikutuksen.
Vaikea sanoa taiteesta yksiselitteisesti mitään.
Se voi merkitä niin montaa eri asiaa ja itselläkin prosessi kesken.
Kiva kun sinäkin taiteesta tykkäät. Löytyi jotain yhteistäkin jossain suhteessa :)
Mä olen vähän huono sanomaan yleisellä tasolla tuosta taiteilijoiden ja harrastajien suhteesta, kun mun oma tieni on vähän aina käynyt aika paljon yksin tekemisen kautta. Kehittelen omia juttujani ja välillä ne kelpaa muillekin. Mulle on käynyt niin että saan taiteestani keskimäärin positiivisempaa palautetta toisilta taiteilijoilta kuin maallikoilta. Toisille taiteilijoille olen kelvannu oikeeksi taiteilijaksi, maallikot ilmeisesti kyseenalaistaa mua enemmän.

Ja koska olen päässyt ammattiliittoon taidealan piirissä, niin olis se vähän hankalaa jos mä väittäisin etten kuitenkaan ole oikea taiteilija.
Vai onko niitä taiteilijaksi tekeytyneitä valetaiteiljoita ? :)
Noh ainakin olisin aika luovasti sitten taiteilijaa esittänyt. :)

Kerron nyt vielä yhden asian kun niin liittyy aiheeseen, vaikka koen että nyt olis paras mun lopettaa jo tänne kirjoittaminen. Ja tän jälkeen mahdollisesti lopetankin.

Mutta tosiaan minä nuorena kun olin jo taiteilijanalku, niin luovuin taiteesta siksi, että tuli sellaista puhetta minua kohtaan, että olisi itsekeskeistä olla taiteilija tai huomionhaluista tms. Minua ahdisti sillon niin paljon ajatus että minua pidettäisiin huomionhaluisena ja itsekeskeisenä, koska en todellakaan halunnut olla sellainen missään nimessä, joten lopetin taiteen tekemisen. Mun mielestä se ei ollut psykologisesti oikein tehty.
Nyt sitten myöhemmin mä päätin, etten mä välitä siitä, vaikka jotkut ihmiset alkaisi semmoista "psykologisoimaan", että pitäköön sitten minua itsekeskeisenä ja tai huomionhaluisena, jos heidän mielestään taiteen tekeminen on itsekeskeistä ja huomionhaluista.

Ai niin joo, ja sitten kun taiteeni olin lopettanut, minua alettiin kiusaamaan etten ole mitään. Ei ihmisille kelpaa mikään mitenkäänpäin.
Ei ihmisiä pysty miellyttämään.

poiuytrdsg kirjoitti:

Kerron nyt vielä yhden asian kun niin liittyy aiheeseen, vaikka koen että nyt olis paras mun lopettaa jo tänne kirjoittaminen. Ja tän jälkeen mahdollisesti lopetankin.

Mutta tosiaan minä nuorena kun olin jo taiteilijanalku, niin luovuin taiteesta siksi, että tuli sellaista puhetta minua kohtaan, että olisi itsekeskeistä olla taiteilija tai huomionhaluista tms. Minua ahdisti sillon niin paljon ajatus että minua pidettäisiin huomionhaluisena ja itsekeskeisenä, koska en todellakaan halunnut olla sellainen missään nimessä, joten lopetin taiteen tekemisen. Mun mielestä se ei ollut psykologisesti oikein tehty.
Nyt sitten myöhemmin mä päätin, etten mä välitä siitä, vaikka jotkut ihmiset alkaisi semmoista "psykologisoimaan", että pitäköön sitten minua itsekeskeisenä ja tai huomionhaluisena, jos heidän mielestään taiteen tekeminen on itsekeskeistä ja huomionhaluista.

Lue lisää

Tuollaisten kuunteleminen on ihan omassa valinnassa. Minua ei kiinnosta tuollaiset höpinät, osoittaa niin suurta moukkamaisuutta, että minun mielestäni tuollaisia ihmisiä on jopa vaikea löytää. Korvansa täytyy myös erikoisesti terottaa jos tuollaista haluaa kuulla.
On minullakin yksi- kaksi ja puoli niin pöllöä ja moukkaa "ystävää" tuttavapiirissäni, että noilta voi tulla mitä sammakkoja tahansa... niinkuin tuleekin. Yksikin on yrittänyt nyt jo vuosia kaivaa maata jalkojeni alta omalle alustalleen. Hänen tavoitteensa on todistaa, että hän on tärkeämpi ihminen kuin minä... Sitä vain en ymmärrä mitä hän odottaa minun tekevän, pitäisikö minun ryömiä jossain armoa anellen vai mikä hänen tavoitteensa on. Pikkuhiljaa vain näiden mitätöimisyritysten seurauksena pitäisi jättää kaikki tutut...

Minun mallinin on sellainen, että aina kun joku yrittää mitätöidä minut ihmisenä, halveksii minun harrastuksiani, tai mitä tahansa, niin ajattelen että tällä mitätöijällä on aukko sivistyksessä siinäkin kohtaa... Eli noilla pölinöillä ei ole mitään merkitystä. Pölinää maailmaan mahtuu eikä pölisijöiden perässä kannata juosta. Kannattaa tehdä niitä asoita joista itse pitää ja jotka ovat itselle tärkeitä. Pölisijät ottavat kyllä yhteyttä kun kyllästyvät omaan tylsään ja harmaaseen elämäänsä, johon eivät löydä muuta merkitystä kuin toisten kiusaamisen... Että voivatko he sitten olla oikeasti tärkeämipiä ihmisiä.. Vai onko niin, että he ovat kohdanneet vääryyttä kohtalon taholta, kun heidät on jossain jumalallisessa alkujärjestyksessä määrätty ylempään kastiin mutta kaikesta lisääntymisestä ja leipomisesta huolimatta eivät oikein pysty siitä jumalallisesta paikastaan kuitenkaan iloitsemaan... muuta kuin toisen halventamisen kautta... eikä se ilo sittenkään taida olla kovin pitkäaikainen, kun se halvennettu vain porskuttaa heidän sinnikkäistä yrityksistään huolimatta.

Yksi pitkäaikanen ystävä nyt minulla skipattu kun en jaksa suoraan hänen henkilökohtaisesta jumalallisuudestaan peräisin olevaa monologia kuunnella. Hänen todistuksensa maailmanjärjestyksestä kun ei minusta pidä paikkaansa. Olen eri mieltä hänen kanssaan. Hän tosin väittää, että olen eri mieltä vain siksi, että minulle on tärkeää olla oikeassa... Että minulla ei muka ole riittävää todistusaineistoa hänen luomansa maailmanjärjestyksen kumoamiseksi... Huoh! ----Varokaa tulemasta hänen kaltaisekseen, hän ei ole tullut tuolla onnelliseksi, mennyt vain vähän sekaisin ennemminkin.

poiuytrsdfg kirjoitti:

Ja koska olen päässyt ammattiliittoon taidealan piirissä, niin olis se vähän hankalaa jos mä väittäisin etten kuitenkaan ole oikea taiteilija.
Vai onko niitä taiteilijaksi tekeytyneitä valetaiteiljoita ? :)
Noh ainakin olisin aika luovasti sitten taiteilijaa esittänyt. :)

Lue lisää

Olette salaakuvausta, identiteettivarkauksia ja kiristystä harrastaneet, jos "taidekeskustelu" herättää vihaa? Olisihan se noloa, jos jonkun naapuri ei kestäisi totuutta itsestään, kun aina sen faktatiedon perään huutelee! Kamalaa, kun kaikki saa tietää valehtelun, manipuloinnin ja lavastukset. Kovin noloa. Todella sairaaksi asian tekee, ettei rauhaa saa edes sairaalassa. Että kukako tässä se riippuvainen oli?

Nyt liittyy kirjoitus johonkin kokonaan muuhun kuin minun kirjoituksiini.
Mä en nyt jatka näitä sekavia keskusteluja,

Tuollaisten kirjoitti:

Tuollaisten kuunteleminen on ihan omassa valinnassa. Minua ei kiinnosta tuollaiset höpinät, osoittaa niin suurta moukkamaisuutta, että minun mielestäni tuollaisia ihmisiä on jopa vaikea löytää. Korvansa täytyy myös erikoisesti terottaa jos tuollaista haluaa kuulla.
On minullakin yksi- kaksi ja puoli niin pöllöä ja moukkaa "ystävää" tuttavapiirissäni, että noilta voi tulla mitä sammakkoja tahansa... niinkuin tuleekin. Yksikin on yrittänyt nyt jo vuosia kaivaa maata jalkojeni alta omalle alustalleen. Hänen tavoitteensa on todistaa, että hän on tärkeämpi ihminen kuin minä... Sitä vain en ymmärrä mitä hän odottaa minun tekevän, pitäisikö minun ryömiä jossain armoa anellen vai mikä hänen tavoitteensa on. Pikkuhiljaa vain näiden mitätöimisyritysten seurauksena pitäisi jättää kaikki tutut...

Minun mallinin on sellainen, että aina kun joku yrittää mitätöidä minut ihmisenä, halveksii minun harrastuksiani, tai mitä tahansa, niin ajattelen että tällä mitätöijällä on aukko sivistyksessä siinäkin kohtaa... Eli noilla pölinöillä ei ole mitään merkitystä. Pölinää maailmaan mahtuu eikä pölisijöiden perässä kannata juosta. Kannattaa tehdä niitä asoita joista itse pitää ja jotka ovat itselle tärkeitä. Pölisijät ottavat kyllä yhteyttä kun kyllästyvät omaan tylsään ja harmaaseen elämäänsä, johon eivät löydä muuta merkitystä kuin toisten kiusaamisen... Että voivatko he sitten olla oikeasti tärkeämipiä ihmisiä.. Vai onko niin, että he ovat kohdanneet vääryyttä kohtalon taholta, kun heidät on jossain jumalallisessa alkujärjestyksessä määrätty ylempään kastiin mutta kaikesta lisääntymisestä ja leipomisesta huolimatta eivät oikein pysty siitä jumalallisesta paikastaan kuitenkaan iloitsemaan... muuta kuin toisen halventamisen kautta... eikä se ilo sittenkään taida olla kovin pitkäaikainen, kun se halvennettu vain porskuttaa heidän sinnikkäistä yrityksistään huolimatta.

Yksi pitkäaikanen ystävä nyt minulla skipattu kun en jaksa suoraan hänen henkilökohtaisesta jumalallisuudestaan peräisin olevaa monologia kuunnella. Hänen todistuksensa maailmanjärjestyksestä kun ei minusta pidä paikkaansa. Olen eri mieltä hänen kanssaan. Hän tosin väittää, että olen eri mieltä vain siksi, että minulle on tärkeää olla oikeassa... Että minulla ei muka ole riittävää todistusaineistoa hänen luomansa maailmanjärjestyksen kumoamiseksi... Huoh! ----Varokaa tulemasta hänen kaltaisekseen, hän ei ole tullut tuolla onnelliseksi, mennyt vain vähän sekaisin ennemminkin.

Lue lisää

Joo mutta minä luulin nuorena, että kaikki ihmiset ovat sellaisia kuin minä, että ottavat vakavasti vastuun puheistaan. En tiennyt että narsisteja ym. on olemassakaan sellaisenaan kun nyt tiedän heitä olevan olemassa.

Siis en osannut kuvitellakaan nuorena kuinka kenenkään omatunto voisi antaa periksi puhua jotain ottamatta täyttä vastuuta puheistaan, koska minun ei olisi antanut.

Eikä minua ole koskaan kiinnostanut sellainen näkökulma kuin että: Kuka on tärkeämpi ihminen. Olen nuorempana ajatellut kaiken yksinkertaisesti Luojan luomana. Ja elämän tarkoituksen Luojalle elämisenä.
Siksi juuri mulle ei psykologia sovi, kun ihmisillä on siinä maailmassa sellaisia niin monimutkaisia kuvioita, jotka ei ole mun ajattelulle ja tunnemaailmalle luontaisia.
Ja siki mä nyt poistun täältäkin koska sellaisten ajatteleminenkin tekee minut pahoinvoivaksi.

Minulle tuntuu hyvin oudolle sellainen että ihmiset kilpailevat sellaisesta, että kuka on tärkeämpi ihminen. Ei se oikeen ole rakkautta toinen toisiaan kohtaan mielestäni.

Ja semmonen psykologinen keskustelu ei tee mulle hyvää siksikään, että se lietsoo kauheesti mun mielikuvitusta ja ihan väärällä tavalla.
Mun pitäis varata mielikuvitus taiteeseen ja muuten pyrkiä pysyttelemään logiikassa ja faktoissa,

Minusta tuo juttu on vähän höpö.
Minusta psykologilla ei asiakkaan tarvitse tietää mitään psykologiasta.
Ei asiakkaan tarvitse puhua mitään psykologia-kieltä eikä psykologista kieltä.
Kilpailetko sinä kaikkien kanssa kenen tahansa lajissa?

Vääremmin ei voisi ymmärtää.
Mitä sinä höpiset kilpailemisesta. Ei vosi vähempää kiinnostaa. Minua suorastaan oksennuttaa ajatus
kilpailemisesta tällaisessa yhteydessä.

poiuytrsdfg kirjoitti:

Vääremmin ei voisi ymmärtää.
Mitä sinä höpiset kilpailemisesta. Ei vosi vähempää kiinnostaa. Minua suorastaan oksennuttaa ajatus
kilpailemisesta tällaisessa yhteydessä.

Lue lisää

" olen vain yksilö jolta ei luonnistu psykologinen keskustelu omissa sisäisissä asioissa, koska minun sisin on hyvin epäpsykologinen mm. kiinnostussuuntaumisteni johdosta...tämä ilmeni jo 30 vuotta sitten. "
Tuossa ihan selvästi selvästi sanot, että ei luonnistu psykologinen keskustelu... ja sinun sisin on epäpsykologinen.
Miksi pitäisi olla muuta? Ja kenen sisin on psykologinen? Ei ainakaan minun.
Kysyin kilpailusta, mutta muutan kysymyksen.
Oletko sitä mieltä, että sinun olisi puhuttava psykologisesti psykologisesta sisimmästäsi, jos puhuisit ammattipsykologille?

Kyllä koska he useimmiten eivät ymmärrä muuta kieltä luonnollisestikaan, koska ovat päntänneet sitä psykologiaa juurikin.
Jos mä nyt puhuisin heille kaikki puheeni vaikka (keksin nyt keksityn esimerkin) antroposofisesta näkökulmasta, niin ei siitä keskusatelusta todennäköisesti tulisi mitään.
Mä olen kerran elämässäni eräänlaiselle työntekijälle vastannut mitä kuuluu kysymykseen toisessa kulttuurissa yleisellä käytännöllä ja erityisen hyvänä pidetyllä vastauksella jonka opin toiskulttuuriselta nettikeskustelijalta ja innostuin käyttämään samaa suomeksi käännettynä, niin kyllä siitä jo meni työntekijällä kulmat kurttuun ja asenne vaikeaksi. Hänen mielestään se osoitti jonkinlaista mahdollisesti huonosti menemistä.

Ihmisillä on taipumusta siihen, että heille se kuulostaa hyvälle kun puhuu mahdollisimman lähelle heidän oman kulttuurinsa kielellä.
Sama asia esitettynä jollain muulla kielellä ei kuulosta heille hyvälle.
Siis eri maailmoissa on puhuttava eri kielellä. Ei psykologille voi puhua esim. taiteen kieltä. Se kuulostaa hänelle oudolle. Taiteessa voi hyvin puhua vaikka tuhannen ihmisen yleisölle tosissaan satuolennoista, mutta ei psykologia tavatessan olisi sopivaa puhua tosissaan satuolennoista. Sama koskee jotain uskontoa, sen piirissä kaikki arvostaa eritoten sitä jos puhuu sen uskonnon merkityskieltä, sillon menee sosiaalisesti hyvin, mutta jos samaa kieltä menee puhumaan psykologille, hän kokee sen negatiiviseksi ja oudoksi asiaksi. Eli jos menee psykologille, tulee pyrkiä selittämään asia hänelle tutun kulttuurin kielellä.

Suomalainen psykologinen kulttuuri on varsin suppea verrattuna esimerkiksi kansainväliseen taidekulttuuriin. En kilpaile, se yksinkertaisesti on fakta.
Ja se ahdistaa jos laajempaa ängetään suppeamman sisään.

Jos mun pitää keskustella sisimmästäni, mieluummin puhuisin vaikka jonkun taiteilijan kanssa jostain kaukaiselta saarelta. Heti rentoudun sellaisissa olosuhteissa. Mutta nämä narsitit yms. on ihan tässä.

Js ennen kaikkea mulla ei oikein ole mitään asiaa sisimmästäni psykologille. Ongelma on halvaus ja tunteellisesti hyökkäilevät vanhemmat. En tarvitse keskusteluapua esim. löytääkseni uusia näkökulmia. Löydän niitä koko ajan ilman kenenkään apua.
En oikein keksi mitä asiaa mulla olis. Eli mulla ole muuta asiaa kuin nuo mainitsemani.

Nyt lähden ennenkuin tulee uusi stressi palstasta.

Niin ja se asia että hermostoni on rasittunut keskustelusta. Se keskustelunaihe mulla myös on aina.

Ja ostin kaupasta vääriä tuotteita koska en näe tekstejä...
Yritän keksiä ostoksilleni silti käyttöä...

Kyllä ne psykologien vastaanotot ruuhkautuisi pahasti, jos kaikilla olisi asiaa heille.

Ja olen jo nyt uuvuksissa selittämisestä Mä arvelisin puhuneeni ja kirjoittaneeni elämässäni enemmän kuin suurin osa teistä, niin miksi mulle olisi hyväksi puhua aivan valtavat määrät ja aina vain lisää ? Koska niinkuin täyttyisi yhden ihmisen kiintiö ? Jos mä jatkan sellasta keskustelemista, niin kuinka piiiitkiksi nämä monologit sitten venyykään. Mulla täyttyy sitten jo varastotila päässä.

Siksikö että aina uudet ja uudet ihmiset haluaisi puhua mun kanssa kun edelliset ovat kyllästyneet ? :)
Ja taas aletaan alusta ja taas...
Jos mä jaksaisin puhua pitkän juttuni nauhalle, niin ehkä mä sitten voisin laittaa sen aina soimaan jotta mä ehtisin hiukan keskittyä itseenikin...

poiuytredfg kirjoitti:

Siksikö että aina uudet ja uudet ihmiset haluaisi puhua mun kanssa kun edelliset ovat kyllästyneet ? :)
Ja taas aletaan alusta ja taas...
Jos mä jaksaisin puhua pitkän juttuni nauhalle, niin ehkä mä sitten voisin laittaa sen aina soimaan jotta mä ehtisin hiukan keskittyä itseenikin...

Lue lisää

Tämä areena ei tavitse nauhalle puhumista, kirjoittaminen riittää.
Minulla se päiväkirjamainen "eroon narsistista" jonka linkitän silloin tällöin jos jotakin voisi kiinnostaa tai itse tykkäisin että joku lukisi sen.
Tämä siis vinkki, että ei tarvitse aina uudestaan kirjoittaa samoja.
Oletko huomannut että näihin kehyksiin voi kopioida myös worldin tekstiä.

Kumpa olisinkin tehnyt noin että olisin tallentanut tekstini järjestelmällisesti. Mulla on oikeesti noin 1000 sivua kirjoitettua sähköpostiakin, mutta se on ympäriinsä eri sähköpostilaatikoissa jne. Ja en mä sitä jaksa todellakaan alkaa kokoamaan.
Nyt olen sitte kirjottanu aina kaikille uudestaan. Olisikin helppoa jos se olis yhtenä juttuna ja siitä vaan jakaisi, mutta en mä jaksa enää semmostakaan tehdä, kun pyrin lopettelemaan päin paljoa kirjoittamista ja puhumista,
Mutta kyllä mä olen noita 1000 sivua kirjoitellessani ehtinyt pohtia asioita enemmän kuin missään terapioissa ehtisi, joten ne auttajien kohtaamiset on mulle enemmänkin sitä, että miten saadat heidät ymmärtämään mitä olen pohtinut jo. Ja se vaan uuvuttaa mua kun he ei meinaa uskoa vähällä puheella, enkä minä eikä he meinaa jaksaa sitä pitkää versiota..
Auttajat ei ole tottuneita ihmisiin jotka ovat niin valmiiksi pohtineet asioita ja auttajat meinaavat suuttua siitä, vaikka mun mielestä vois olla tyytyväinen että mä helpotan heidän työtä niin että olen jo tehny suurimman osan työstä itse valmiiksi eikä heidän tarvis kun lähinnä ottaa vastaan ja vähän kannustaa. Mutta juuri kukaan ei ollut halukas kannustamaan. Vaan alettiin mitätöimään mua lähes kaikessa mitä kuvitella saattaa.

Olen jo aiemmin ollut näissä asioissa kanssasi samoilla laduilla. Minullakaan ei ole tarvetta lähteä ketään alentelemaan itsekorostuksistaan tai pönkityksistään, ellei se sitten haittaa jotain muuta eli tapahtuu jonkun kustannuksella, oikeudettomasti toista alentaen.

Puolustautuminen tällaista toimintaa kohtaan on mielestäni sallittua ja jopa toivottavaa. Toivottavaa olisi myös, että ulkopuoliset "avustajat" pidättäytyisivät väärintoimijoiden/toimijan joukkoihin liittymistä hillittömässä järjen ja ymmärryksen reippaasti ylittävässä kiihkossaan "osallistua" asiaan mistä heillä ei ole edes yritystä muodostaa mitään arvostelukykyään rasittavaa kuvaa tai tajua. Minusta tämä keskustelu on monessa kohtaa ihan mieletön ehkä empatian puutteen (kognitiivinen ja tunteellinen) takia. Luulenpa tässä nyt johdateltavan vain harhaan, tai sitten johonkin... epäeettiseltä ja erittäin arveluttavalta tuntuvaan... epäoleellisuuteen, johon meillä, ainakaan minulla, tuskin on mitään annettavaa.

Minä poistun myös palstalta. Kiitän poiua vailla sen kummoisempia krumeluureja ja korulaiseita kiintoisasta monologista ja dialogista. :)

" Mutta mä en oikeen ymmärrä miksi siihen ehdotetaan psykologista keskustelua mulle, jos mä kerron halvauksesta tai narsistivanhemmista."
Mitä on psykologinen keskustelu?
Ainakin aivan uutta minulle.

En voi jatkaa palstalla. Tämän palstan ja psykopaattini kestäminen samanaikaisesti on ylivoimaista.
Valitettavasti tajusin vähän myöhään, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Voitte miettiä itse mitä se voisi olla.

Tai noh mä vastaan tän vihoviimeisen kerran:

Niinkuin on filosofinen keskustelu, poliittinen keskustelu , uskonnollinen keskustelu niin
samalla tavalla psykologinen keskustelu

Mä olen parempi keskustelemaan muita lajeja ja tää psykologinen jauhanta on riski mun elämälle kun enhän mä pysty edes samaan aikaan keskittymään konkretiaan ja mitä vaan voi mennä huonosti jos mulla ei ole vaikeissa olosuhteissa edes rauhaa keskittyä asioihin jonkun hemmetin turhanpäiväisen psykologisen keskustelun takia mistä ei ole mitään muuta kuin vahinkoa arjelle. Ja tänään oli viimeinen pisara kun olisin tarvinnut keskittymiskykyä ja joku hemmetin psykologisesta keskustelusta jauhanta alkaa pyörimään päässä kaksin verroin nyt tämän palstan takia. Oli iso virhe tulla tänne. Mä haluan hoitaa elämän asiat hyvin, enkä jauhaa jotain täysin turhaa psykologiaa. Ja tänään sen viimeistäänkin tiedän. Tää oli viimeinen pisara .
Goodbye!

"Miksi mä kysyisin apua heiltä kun on jo etukäteen tiedossa ettei heillä parhaimmillaankaan ole ongelmaan ratkaisua tiedossa ?"

Joopa joo, mun mielestä sun suurin ongelma on siinä, ettet ilmeisesti hyväksy mitään apua. Pakostakin ajattelen näin, koska ny jonkun verran on elämässä tullut oltua tekemisissä eri tavoin vammautuneiden ihmisten kanssa ja heitä ny tosissaan näkee lähes päivittäin niin kaupungeilla, festareilla kuin erilaisissa tapahtumissa.

Tosiaan nykyään on kaikenlaista apua ja apuvälineitä saatavilla.

Uskon, että monikin näkee päivittäin vammaisia huristelemassa sähköpyörillä muiden ihmisten parissa. Joillakin on avustaja, jotkut pärjäilevät jopa itsekseen ja aina löytyy joku ystävällinen ihminen pitämään ovea auki jos ei ole ns. automaattiovia. Joillakin on vääntyvät kädet lastoitettu, heiluvat jalat ja pää tuettuna, on laitteita puheen tuottamiseen jne. Vammaisille on omat olympialaisensa ja pyörätuolillakin voi harrastaa skeittausta.

Uskoisin, että sinullakin olisi mahdollsuus paljon enempään jos pääsisit tuosta pakkomielteestäsi, ettei kukaan kykene auttamaan sinua.

Siis mulla on niin karmea olo tästä palstasta että alan varmaa itkeä jos en jo häivy, psykopaatilla on lystiä jos lukee näitä. Hän oli tänään tosi pirteä kun voin huonommin tänään kun olen tuossa viime päivinä voinut niin hyvin.
Minua ei auta mikään sähköpyörä, mä kävelen jo ihan tyylikkäästi kun toinenkin jalka on alkanu hyvin taipumaan. Mä en kestä enää puhua kuuroille ihmisille mitään. Ei kykene auttamaan kukaan sellainen, kuka ei ensinkään kuule mitä mä sanon vaikka kuinka hokisin. Se tuntuu kiusaamiselle, vaikkei varmaan ole sitä, vaan jotain käsittämättöntä ettei kuule mitä sanoo. ..

Mulle on nyt 100% varmaa, ettei palstasta ole mulle ainakaan mitään hyvään suuntaan vievää..

Kiitos ja hyvästi

Tämän palstan ja mun psykopaatin yhteisvaikutus on tänään ollut sen verran paskamainen, etten osallistu mihinkään vittuiluun enää ikinä. Opin äsken uuden sanankin. Oppia ikä kaikki.

poiuytrdf kirjoitti:

Tämän palstan ja mun psykopaatin yhteisvaikutus on tänään ollut sen verran paskamainen, etten osallistu mihinkään vittuiluun enää ikinä. Opin äsken uuden sanankin. Oppia ikä kaikki.

Lue lisää

Mutta kun minä haluaisin näin useamman kymmenen vuoden kohteena olon jälkeen ryhtyä harjoittamaan vittuilun ja solvauksen jaloa taitoa. Kunhan nyt ensin toivun tästä syvästä järkytyksestä huomatessani kuinka alhaisella tasolla se maassamme onkaan, ja mistä asioista...???!!!! Hiuksetkin pitäisi kasvattaa, kunto kohottaa ja takapuoli pienentää. Ehkä parin vuoden kuluttua debytointi..?

Mä raavin nyt päätäni...
tilanne on kokonaisuudessaan kummallinen...

Jep, mulla on ollut elämäni rankimmat kaksi vuorokautta. Mutta jos tästä nyt selviin ja toivun, niin ompahan ainakin pää täynnä uusia oivalluksia.
Vittuilupäivänänne kävelin narsistini talolle hänen ehdotuksestaan ja kaikki muuttui painajaismaiseksi minulle pariksi vuorokaudeksi, vaikka kommunikaatiota ei juurikaan ollut, pari pientä puhelua psykopaatilleni ja helvetti oli valmis. Psykopaatti kummallisesti itse jälleen myönsi tämän ympärilläni pyörivän olevan epäeettistä.
Minun on täysin välttämätöntä katkaista se kommunikaatio kokonaan, koska en halua osallistua epäeettiseksi käyneen kuvion paisumiseen.
Samalla tavalla kuin teillä monilla muilla on ollut lapsuudestanne asti haaveena vaikkapa oma perhe, jokin ammatti, oma talo, ulkomaanmatka jne. , minun haaveenani on aina ollut että jonakin päivänä totuus siitä mitä minulle on tapahtunut selviää ja löydän ympärilläni tapahtuvien tapahtumien kuvaamiseksi tarvittavat sanat.
Sanoja on joutunut hakemaan ja paljon. Joten monologitkin ovat venyneet pitkiksi.
Olen henkilökohtaisesti nuoruudestani asti kokenut henkistä yhteyttä maailman katastrofialueilta lähtöisin oleviin ihmisiin, joiden kanssa minulla löytyy henkinen yhteys huomattavati nopeammin kuin vaikkapa suomalaisen psykologisoijien. Nyt olen oivaltanut syyn siihenkin: Olen myöskin syntyjäni eräänlaiselta "katastrofialueelta".
Ajatteletteko että katastrofialueilla päivittäisestä selviytymisestä kamppailevat ihmiset olisivan ruoan saamisen ja muiden konkreettisten asioiden selvittämisen sijaan kiinnostuneita viettämään aikansa psykologisissa keskusteluissa ? Ehkä siinä vaiheessa jos kysymyksessä on mahdollinen muutto toiseen maahan sen keskustelun kautta.
Minä usein oikein huoahdan helpotuksesta keskustella sellaisten realistisemmiksi kokemieni ihmisten kanssa.
Toinen syy miksi en pidä psykologisista keskusteluista henkilökohtaisesti on se, että toisella osapolella ei ole siinä oikeasti velvollisuutta tutkia onko keakustelukumppanin puhe paikkansapitävää vai ei, vaan he saavat tehdä sen oman päätelmänsä mielijohteensa ja mielialansa ja olotilansa mukaan ilman minkäänlaisia loogisia järkiperusteita tai konkreettisten todisteiden tutkintaa. Ja ne päätelmät myös voidaan tehdä hyvin äkkiä joidenkin minuuttien mittaisissa keskusteluissa.
Siinä on suuri riski virhepäätelmiin.
Sellainen asetelma on erityisen hankala ihmiselle, jonka elämässä on 100% varmuudella oikeasti konkreettisesti poikkeuksellisia toditettavissa olevia tapahtumia. Ja sen tekee vielä hankalammaksi se, että psykologit yms. ovat usein lähtöisin hyvin toisentyyppisestä ympäristöstä, jossa ovat suorastaan tottuneet asennoitumaan ihmisten vain höpöttävän jotakin psykologista juttuaan. Olen tämän havainnut, että jos ottaa yhteyttä psykologisesti suuntautuneeseen tahoon, he jo täysin tuntemattomalle ihmiselle puhuvat siihen tyyliin jo ensimmäisissä lauseissaan kuin henkilön puheet mahdollisesti eivät olisi totta. Heillähän ei voi olla mitään tietoa asiasta, vaan se on heidän ennakkoasenteensa mitä ilmeisimmin.
Olen testannut asiaa puhelimitse. Tahallani paukauttanut pidemmittä puheita ja selityksittä ensimmäisessä virkkeessä 100% varmuudella todeksi todistettavia erikoisempia tosiasioita elämästäni. Toinen puhuja on selvästi luullut etten puhu totta. Joten jos lähden pidemmäksi aikaa sellaiseen keskusteluun, ei se minulle anna mitään vaan lähinnä hoitaa sen toisen osapuolen epäluuloja ja ennakkoluuloja, ja parhaimmillaan pääsen ikäänkuin reiluhkoon "oikeudenkäyntiin" jossa saan mahdollisuuden perustella väitteeni,jos jollain sattuu olemaan aikaa.
Joten jos koen välttämättömäksi puhua, niin mieluummin puhun sellaisille ammattitahoille, joiden tehtävänä on oikeasti konkreettisesti tutkia asioiden todenperäisyyttä ja osaan paremmin puhua heidän konkreettisempaa kieltään tarvittaessa...perustella asioita konkreettisesti ja loogisesti ja tuoda esiin mahdollisia konkreettisia todisteita jne.
Koen perusteluni ja todisteeni ihan "salonkikelpoisiksi" vaikka suuremmallekin yleisölle esitettäviksi. Ja kun kaiken lisäksi en kärsi esiintymisjännityksestä juurikaan , niin mieluummin puhun sitten vaikka jollekin yleisölle, jos on välttämätöntä puhua elämänkokemuksistani. Ja mieluummin niin että siellä on useampi pää käyttämässä järkeään kuin jonkin yksittäisen ihmisen mielijohteet jossakin satunnaisessa psykologisessa tunnetilassaan. Mun mielestä psykologisissa keskusteluissa on keskimääräistä suurempi riski virhepäätelmiin, siksi en pidä niistä.
Ne voivat kyllä mennä oikein, mutta voivat mennä väärinkin (ja silloin kaikki vain monimutkaistuu). Riippuu vähän siitä kuka siellä sattuu olemaan puhumassa. Mutta se on vähän mielestäni liikaa sen satunnaisuuden varassa, että kuka siellä sattuu puhumaan, ja millä tuulella olemaan. Ja sellaisissa käsitellään enemmän ihmisen olotilaa kuin selvitetään faktaa. Ja minua kiinnostaa faktan selvittäminen. Se on minun pysyvä olotilani ja yleensä syy miksi ylipäätään koskaan puhun jos alan puhumaan.

Tuossa nyt saitte vastauksia edeltäviin kysymyksiinne. Mutta niitä kysymyksiä helposti tulee sitten aina uusia. Osaan oletettavasti vastata niihinkin, mutta en lupaa alata vastailemaan, koska se kysely helposti yltyy loputtomaksi.

Olen miettinyt sitä voisko psykopaattini aivokopan "katastrofialueellisuus" osittain johtua siitä, että hänen äitinsä on pelastajaansa lukuunottamatta ainoa pommista selvinnyt, jossa kuoli kaikki muut. Sillä pelastaja hyppäsi pelastaakseen itsensä ja kiskaisi isoäitini mukanaan. Isoäitini kuitenkin on suomalainen, Että ei tarvi taas alkaa sanoa, että olisin maahanmuuttaja niinku joku väitti.

poiuytrdfgh kirjoitti:

Olen miettinyt sitä voisko psykopaattini aivokopan "katastrofialueellisuus" osittain johtua siitä, että hänen äitinsä on pelastajaansa lukuunottamatta ainoa pommista selvinnyt, jossa kuoli kaikki muut. Sillä pelastaja hyppäsi pelastaakseen itsensä ja kiskaisi isoäitini mukanaan. Isoäitini kuitenkin on suomalainen, Että ei tarvi taas alkaa sanoa, että olisin maahanmuuttaja niinku joku väitti.

Lue lisää

Tämän jälkeen isoäitini on keitellyt nahkavöitä ravinnokseen.
Ja hänet on myyty orjaksi.

Tai tuota hyppyä ennen. En tiedä tapahtumajärjestystä

Mä voin nyt ihan ok. Mutta kaksi edellistä päivää meni ihan sumussa.
En halua narsistipsykopaattien sumumaailmaan enään ikinä !

Mä koin elämäni kärsimykset kahtena edellisenä päivänä, kun mua kohdeltiin törkeesti luuria korvaan lyöden julmalla äänensävyllä jne (varmaan rangaistukseksi noista edellisten päivien rakkausintoiluistani) ja nyt mun narsisti on liikkeellä hunajapurkin kanssa olis siis konkreettisesti tänään tuomassa hunajapurkkia. Sanoin että saa syödä itse kun ei oikeasti halua ahdingossa auttaa. En vastaa heille, paastoan vaikka.

Hah...tuli viesti, että hän (narsistini) osaa vain todellisia käytännön asioita...
hahahah....tuo on meillä jossain määrin sukuvika vaikkei muuta yhteistä olekaan, eikä se liity narsismiin eikä narsistini narsismiin, mutta siitä ehkä voi periytyä minun "epäpsykologista" luonnettani, narsistini on ihan pihalla psykologiasta ja psykopaattini manipuloi häntä silläavuin, narsistini keinot on näitä konkreettisilla hunajapurkeilla hallitsemista yms. ...

Hyvää jatkoa menen yrittämään toipua edellispäivistä jotenkin eteenpäin...
ja hunajaa en syö vaikka onkin herkkuani...

Laitoin narsitilleni viestin että mulle ei nyt käy psykologia eikä hunaja vaan ainoastaan todellinen tilanteen selvittäminen....
(ja sitä ei tietenkään tule )

Miks mä kävisin psykologisia keskusteluja, jos mä osaisin paljon paremmin filosofisia tai uskonnollisia keskusteluja ja keskustelen niitä mielelläni vaikka kuinka syvällisesti mielen perukoita myöden ja vaikka pitkäänkin ?
Taiteellinenkin keskustelu sujuisi minulta, siinäkin voidaan mennä syvälle ja pintaan. Vieraita kulttuureja koskevia keskusteluja voin keskustella sujuvasti myöskin jne. Neurologiaakin jo aika sujuvasti joiltain osa-alueilta.
Jos mun jotain uusia keskustelun lajeja pitää opetella niin ennemmin sitten vaikka politiikkaa, kuin psykologiaa, koska se psykologia ei ole mulle riittävän loogista, se sekottaa mun pään, niinku mulle jo alko käymään täällä palstallakin. Onko psykologian tarkoitus sekoittaa selkeän ihmisen pää ? Kyllä siinä jotain mättää silloin kuviossa kun niin käy. Ei ole viisasta tehdä jotain millä on jostain syystä jollekin selkeitä huonoja vaikutuksia, vaikka sillä pitäisi olla hyviä vaikutuksia. Tämän alan oppia itsekin vasta surullisen myöhään. Ei pidä toistaa ja toistaa jotain millä pitäisi olla hyviä vaikutuksia, jos kuitenkin tosiasiallisesti seuraukset on selkästi havaiten huonoja.
Mun suostuminen näihin "psykologisiin" keskusteluihin täällä palstallakaan teki mulle varsin pahaa mun omassa arjessa. Anteeksi vaan se on totuus, ei mitään syyttelyä.

poiuytresdfg kirjoitti:

Jep, mulla on ollut elämäni rankimmat kaksi vuorokautta. Mutta jos tästä nyt selviin ja toivun, niin ompahan ainakin pää täynnä uusia oivalluksia.
Vittuilupäivänänne kävelin narsistini talolle hänen ehdotuksestaan ja kaikki muuttui painajaismaiseksi minulle pariksi vuorokaudeksi, vaikka kommunikaatiota ei juurikaan ollut, pari pientä puhelua psykopaatilleni ja helvetti oli valmis. Psykopaatti kummallisesti itse jälleen myönsi tämän ympärilläni pyörivän olevan epäeettistä.
Minun on täysin välttämätöntä katkaista se kommunikaatio kokonaan, koska en halua osallistua epäeettiseksi käyneen kuvion paisumiseen.
Samalla tavalla kuin teillä monilla muilla on ollut lapsuudestanne asti haaveena vaikkapa oma perhe, jokin ammatti, oma talo, ulkomaanmatka jne. , minun haaveenani on aina ollut että jonakin päivänä totuus siitä mitä minulle on tapahtunut selviää ja löydän ympärilläni tapahtuvien tapahtumien kuvaamiseksi tarvittavat sanat.
Sanoja on joutunut hakemaan ja paljon. Joten monologitkin ovat venyneet pitkiksi.
Olen henkilökohtaisesti nuoruudestani asti kokenut henkistä yhteyttä maailman katastrofialueilta lähtöisin oleviin ihmisiin, joiden kanssa minulla löytyy henkinen yhteys huomattavati nopeammin kuin vaikkapa suomalaisen psykologisoijien. Nyt olen oivaltanut syyn siihenkin: Olen myöskin syntyjäni eräänlaiselta "katastrofialueelta".
Ajatteletteko että katastrofialueilla päivittäisestä selviytymisestä kamppailevat ihmiset olisivan ruoan saamisen ja muiden konkreettisten asioiden selvittämisen sijaan kiinnostuneita viettämään aikansa psykologisissa keskusteluissa ? Ehkä siinä vaiheessa jos kysymyksessä on mahdollinen muutto toiseen maahan sen keskustelun kautta.
Minä usein oikein huoahdan helpotuksesta keskustella sellaisten realistisemmiksi kokemieni ihmisten kanssa.
Toinen syy miksi en pidä psykologisista keskusteluista henkilökohtaisesti on se, että toisella osapolella ei ole siinä oikeasti velvollisuutta tutkia onko keakustelukumppanin puhe paikkansapitävää vai ei, vaan he saavat tehdä sen oman päätelmänsä mielijohteensa ja mielialansa ja olotilansa mukaan ilman minkäänlaisia loogisia järkiperusteita tai konkreettisten todisteiden tutkintaa. Ja ne päätelmät myös voidaan tehdä hyvin äkkiä joidenkin minuuttien mittaisissa keskusteluissa.
Siinä on suuri riski virhepäätelmiin.
Sellainen asetelma on erityisen hankala ihmiselle, jonka elämässä on 100% varmuudella oikeasti konkreettisesti poikkeuksellisia toditettavissa olevia tapahtumia. Ja sen tekee vielä hankalammaksi se, että psykologit yms. ovat usein lähtöisin hyvin toisentyyppisestä ympäristöstä, jossa ovat suorastaan tottuneet asennoitumaan ihmisten vain höpöttävän jotakin psykologista juttuaan. Olen tämän havainnut, että jos ottaa yhteyttä psykologisesti suuntautuneeseen tahoon, he jo täysin tuntemattomalle ihmiselle puhuvat siihen tyyliin jo ensimmäisissä lauseissaan kuin henkilön puheet mahdollisesti eivät olisi totta. Heillähän ei voi olla mitään tietoa asiasta, vaan se on heidän ennakkoasenteensa mitä ilmeisimmin.
Olen testannut asiaa puhelimitse. Tahallani paukauttanut pidemmittä puheita ja selityksittä ensimmäisessä virkkeessä 100% varmuudella todeksi todistettavia erikoisempia tosiasioita elämästäni. Toinen puhuja on selvästi luullut etten puhu totta. Joten jos lähden pidemmäksi aikaa sellaiseen keskusteluun, ei se minulle anna mitään vaan lähinnä hoitaa sen toisen osapuolen epäluuloja ja ennakkoluuloja, ja parhaimmillaan pääsen ikäänkuin reiluhkoon "oikeudenkäyntiin" jossa saan mahdollisuuden perustella väitteeni,jos jollain sattuu olemaan aikaa.
Joten jos koen välttämättömäksi puhua, niin mieluummin puhun sellaisille ammattitahoille, joiden tehtävänä on oikeasti konkreettisesti tutkia asioiden todenperäisyyttä ja osaan paremmin puhua heidän konkreettisempaa kieltään tarvittaessa...perustella asioita konkreettisesti ja loogisesti ja tuoda esiin mahdollisia konkreettisia todisteita jne.
Koen perusteluni ja todisteeni ihan "salonkikelpoisiksi" vaikka suuremmallekin yleisölle esitettäviksi. Ja kun kaiken lisäksi en kärsi esiintymisjännityksestä juurikaan , niin mieluummin puhun sitten vaikka jollekin yleisölle, jos on välttämätöntä puhua elämänkokemuksistani. Ja mieluummin niin että siellä on useampi pää käyttämässä järkeään kuin jonkin yksittäisen ihmisen mielijohteet jossakin satunnaisessa psykologisessa tunnetilassaan. Mun mielestä psykologisissa keskusteluissa on keskimääräistä suurempi riski virhepäätelmiin, siksi en pidä niistä.
Ne voivat kyllä mennä oikein, mutta voivat mennä väärinkin (ja silloin kaikki vain monimutkaistuu). Riippuu vähän siitä kuka siellä sattuu olemaan puhumassa. Mutta se on vähän mielestäni liikaa sen satunnaisuuden varassa, että kuka siellä sattuu puhumaan, ja millä tuulella olemaan. Ja sellaisissa käsitellään enemmän ihmisen olotilaa kuin selvitetään faktaa. Ja minua kiinnostaa faktan selvittäminen. Se on minun pysyvä olotilani ja yleensä syy miksi ylipäätään koskaan puhun jos alan puhumaan.

Lue lisää

"Vittuilupäivänänne käv"
??? Tuolla aikaisemmin jo viittasit johonkin tuon suuntaiseen. Mutta älä yleistä.
Mieli on sellainen kummallinen että se saattaa tietyssä olotilassa käsittää ja kuulla asoille sellaisia sävyjä jonkalaista sävyä ei niissä asioissa ole ollut... Kirjoitettu teksti on erittäin vaikea juuri tuolla tavoin, kun siitä puuttuu ne oikeat sävyt... tavallaan.
Palstalla on aina vieraillut joitakuita keillä ei kaikki muumit laaksossa, ja tällä palstalla on myös hurttihuumoria viljelty toisinaan...

Jos mun sisin koostuu filosofiasta, uskonnosta, taiteesta, neurologiasta, kulttuureista, joistakin tiedekiinnostuksista ja monista muista vastaavista, niin millätavoin mä hyödyn psykologisesta keskustelusta, jossa kaikki nuo suljetaan keskustelun ulkopuolelle eli koko minut ?????? Millä logiikalla ? Vai luovutaanko logiigasta kokonaan ? Mitä järkeä on semmoisissa keskusteluissa joissa pyritään luopumaan logiikasta ? Sekoittaa henkilön pää ?
Jos tällaisen henkilön keho vaurioituu, siinä tarvitaan kehollisten toimintojen mekanismien ymmärtämistä. Kuinka kukaan voi edes kuvitella, että ongelma psykologialla paranisi ?
Missä logiikka ????
Kyllä mieltä voi käyttää apuna esim. uusien hermoratojen rakentelussa, mutta ei sellainen ajan viettäminen höpöttämiseen mitään auta, vaan ainoastaan rasittaa ja kuormittaa hermostoa niin, että mielen asioita on sitten vaikeampi käsitellä sillä hermostolla ja mieli alkaa kontrolloimattomasti vaeltelemaan, Se oli ainakin psykologisten keskustelujen vaikutus minuun, mieli alkoi vaellella kuin mikäkin ilman holttia. Ja keskustelija voi vain ihmetellä kun aina vain ongelma kasvaa, ja kasvoi kasvamistaan kunnes sain tehtyä sen "kerrasta poikki" sellainen keskusteleminen. No mä sorruin uudestaan, tällä palstalla jne. ja tilanne vaikeutui taas, eilen laitoin kerrasta poikki kaikki keskustelut narsistien suuntaan, samoin tänne jne. Ja mun pää selkisi kuin taikaiskusta takaisin omaan filosofisen olemukseensa.
Sain jopa ostettua muutaman euron kukan, minkä hankinnan narsistini oli vaikeuttanut koko kesän ajan. Jee, mä ostin kukan vastoin narsistini tahtoa ! aikamoinen saavutus !!!!!
Kukan hankinta-ajatukset kun vain ajatuksenakin ovat vaikuttaneet tekevän heidät happamiksi.

Tuolla_aik kirjoitti:

"Vittuilupäivänänne käv"
??? Tuolla aikaisemmin jo viittasit johonkin tuon suuntaiseen. Mutta älä yleistä.
Mieli on sellainen kummallinen että se saattaa tietyssä olotilassa käsittää ja kuulla asoille sellaisia sävyjä jonkalaista sävyä ei niissä asioissa ole ollut... Kirjoitettu teksti on erittäin vaikea juuri tuolla tavoin, kun siitä puuttuu ne oikeat sävyt... tavallaan.
Palstalla on aina vieraillut joitakuita keillä ei kaikki muumit laaksossa, ja tällä palstalla on myös hurttihuumoria viljelty toisinaan...

Lue lisää

En tarkoita että jokainen netin lukija vittuilisi, kyllä he itse tietää kuka niin on tehnyt ja kuka ei.
Saa luvan luottaa omaan arvostelukykyynsä.

Tuolla_aik kirjoitti:

"Vittuilupäivänänne käv"
??? Tuolla aikaisemmin jo viittasit johonkin tuon suuntaiseen. Mutta älä yleistä.
Mieli on sellainen kummallinen että se saattaa tietyssä olotilassa käsittää ja kuulla asoille sellaisia sävyjä jonkalaista sävyä ei niissä asioissa ole ollut... Kirjoitettu teksti on erittäin vaikea juuri tuolla tavoin, kun siitä puuttuu ne oikeat sävyt... tavallaan.
Palstalla on aina vieraillut joitakuita keillä ei kaikki muumit laaksossa, ja tällä palstalla on myös hurttihuumoria viljelty toisinaan...

Lue lisää

Mieli ja mieli. Kiitos ei enempää psykologiaa (mulle), jotten mä joudu siihen paskamaiseen olotilaan takaisin kun alan eläytyä niihin kaikkien mielijuttuihin ja vaellella matkassanne mielienne maailmoissa.

poiuytresdfg kirjoitti:

Jep, mulla on ollut elämäni rankimmat kaksi vuorokautta. Mutta jos tästä nyt selviin ja toivun, niin ompahan ainakin pää täynnä uusia oivalluksia.
Vittuilupäivänänne kävelin narsistini talolle hänen ehdotuksestaan ja kaikki muuttui painajaismaiseksi minulle pariksi vuorokaudeksi, vaikka kommunikaatiota ei juurikaan ollut, pari pientä puhelua psykopaatilleni ja helvetti oli valmis. Psykopaatti kummallisesti itse jälleen myönsi tämän ympärilläni pyörivän olevan epäeettistä.
Minun on täysin välttämätöntä katkaista se kommunikaatio kokonaan, koska en halua osallistua epäeettiseksi käyneen kuvion paisumiseen.
Samalla tavalla kuin teillä monilla muilla on ollut lapsuudestanne asti haaveena vaikkapa oma perhe, jokin ammatti, oma talo, ulkomaanmatka jne. , minun haaveenani on aina ollut että jonakin päivänä totuus siitä mitä minulle on tapahtunut selviää ja löydän ympärilläni tapahtuvien tapahtumien kuvaamiseksi tarvittavat sanat.
Sanoja on joutunut hakemaan ja paljon. Joten monologitkin ovat venyneet pitkiksi.
Olen henkilökohtaisesti nuoruudestani asti kokenut henkistä yhteyttä maailman katastrofialueilta lähtöisin oleviin ihmisiin, joiden kanssa minulla löytyy henkinen yhteys huomattavati nopeammin kuin vaikkapa suomalaisen psykologisoijien. Nyt olen oivaltanut syyn siihenkin: Olen myöskin syntyjäni eräänlaiselta "katastrofialueelta".
Ajatteletteko että katastrofialueilla päivittäisestä selviytymisestä kamppailevat ihmiset olisivan ruoan saamisen ja muiden konkreettisten asioiden selvittämisen sijaan kiinnostuneita viettämään aikansa psykologisissa keskusteluissa ? Ehkä siinä vaiheessa jos kysymyksessä on mahdollinen muutto toiseen maahan sen keskustelun kautta.
Minä usein oikein huoahdan helpotuksesta keskustella sellaisten realistisemmiksi kokemieni ihmisten kanssa.
Toinen syy miksi en pidä psykologisista keskusteluista henkilökohtaisesti on se, että toisella osapolella ei ole siinä oikeasti velvollisuutta tutkia onko keakustelukumppanin puhe paikkansapitävää vai ei, vaan he saavat tehdä sen oman päätelmänsä mielijohteensa ja mielialansa ja olotilansa mukaan ilman minkäänlaisia loogisia järkiperusteita tai konkreettisten todisteiden tutkintaa. Ja ne päätelmät myös voidaan tehdä hyvin äkkiä joidenkin minuuttien mittaisissa keskusteluissa.
Siinä on suuri riski virhepäätelmiin.
Sellainen asetelma on erityisen hankala ihmiselle, jonka elämässä on 100% varmuudella oikeasti konkreettisesti poikkeuksellisia toditettavissa olevia tapahtumia. Ja sen tekee vielä hankalammaksi se, että psykologit yms. ovat usein lähtöisin hyvin toisentyyppisestä ympäristöstä, jossa ovat suorastaan tottuneet asennoitumaan ihmisten vain höpöttävän jotakin psykologista juttuaan. Olen tämän havainnut, että jos ottaa yhteyttä psykologisesti suuntautuneeseen tahoon, he jo täysin tuntemattomalle ihmiselle puhuvat siihen tyyliin jo ensimmäisissä lauseissaan kuin henkilön puheet mahdollisesti eivät olisi totta. Heillähän ei voi olla mitään tietoa asiasta, vaan se on heidän ennakkoasenteensa mitä ilmeisimmin.
Olen testannut asiaa puhelimitse. Tahallani paukauttanut pidemmittä puheita ja selityksittä ensimmäisessä virkkeessä 100% varmuudella todeksi todistettavia erikoisempia tosiasioita elämästäni. Toinen puhuja on selvästi luullut etten puhu totta. Joten jos lähden pidemmäksi aikaa sellaiseen keskusteluun, ei se minulle anna mitään vaan lähinnä hoitaa sen toisen osapuolen epäluuloja ja ennakkoluuloja, ja parhaimmillaan pääsen ikäänkuin reiluhkoon "oikeudenkäyntiin" jossa saan mahdollisuuden perustella väitteeni,jos jollain sattuu olemaan aikaa.
Joten jos koen välttämättömäksi puhua, niin mieluummin puhun sellaisille ammattitahoille, joiden tehtävänä on oikeasti konkreettisesti tutkia asioiden todenperäisyyttä ja osaan paremmin puhua heidän konkreettisempaa kieltään tarvittaessa...perustella asioita konkreettisesti ja loogisesti ja tuoda esiin mahdollisia konkreettisia todisteita jne.
Koen perusteluni ja todisteeni ihan "salonkikelpoisiksi" vaikka suuremmallekin yleisölle esitettäviksi. Ja kun kaiken lisäksi en kärsi esiintymisjännityksestä juurikaan , niin mieluummin puhun sitten vaikka jollekin yleisölle, jos on välttämätöntä puhua elämänkokemuksistani. Ja mieluummin niin että siellä on useampi pää käyttämässä järkeään kuin jonkin yksittäisen ihmisen mielijohteet jossakin satunnaisessa psykologisessa tunnetilassaan. Mun mielestä psykologisissa keskusteluissa on keskimääräistä suurempi riski virhepäätelmiin, siksi en pidä niistä.
Ne voivat kyllä mennä oikein, mutta voivat mennä väärinkin (ja silloin kaikki vain monimutkaistuu). Riippuu vähän siitä kuka siellä sattuu olemaan puhumassa. Mutta se on vähän mielestäni liikaa sen satunnaisuuden varassa, että kuka siellä sattuu puhumaan, ja millä tuulella olemaan. Ja sellaisissa käsitellään enemmän ihmisen olotilaa kuin selvitetään faktaa. Ja minua kiinnostaa faktan selvittäminen. Se on minun pysyvä olotilani ja yleensä syy miksi ylipäätään koskaan puhun jos alan puhumaan.

Lue lisää

" minun haaveenani on aina ollut että jonakin päivänä totuus siitä mitä minulle on tapahtunut selviää ja löydän ympärilläni tapahtuvien tapahtumien kuvaamiseksi tarvittavat sanat. "
Minusta oot hyvässä vauhdissa tuossa asiassa. Jo narsismin löytyminen on hyvä saavutus.
Narsismia on kytketty monenlaiseen yhteiskunnalliseen, uskonnolliseen ja miksei sinne folosofiseenkin yhteyteen...
Minusta psykologinen näkökulma, kun termikin on kerran lääketieteellinen, on ikäänkuin kaikkein puhtain. Se kuulostaa päätökseltä, joka on ja pysyy, vaikka asiaa muuten heiluttelisi miten päin tahansa. Näinhän narsismi näyttäytyy. Narsisti ei muutu, vaikka mitä tehtäisiin tai yritettäisiin. Narsismi pysyy ihmisyksilössä niin kauvan kuin hänessä henki pihisee. Ja narsismi on tietyn/tiettyjen yksilöiden ominaisuus.
"Ajatteletteko että katastrofialueilla päivittäisestä selviytymisestä kamppailevat ihmiset olisivan ruoan saamisen ja muiden konkreettisten asioiden selvittämisen sijaan kiinnostuneita viettämään aikansa psykologisissa keskusteluissa ?"
Tiedetään että peruasioista kamppailessaan ihmiset keskittyvät juuri niiden perusasioiden hankkimiseen.
On totta mitä puhut muutoksesta.
Todellisen muutoksen edellytys voi joskus olla oma parantunut kunto.
Katasrofeista selvinneille järjestetään kriisiterapiaa ainakin Suomessa ja varmaan muuallakin ns. sivistysvaltioissa.
Kriisperäiset traumat kun ovat yksilöongelmia.

" toisella osapolella ei ole siinä oikeasti velvollisuutta tutkia onko keakustelukumppanin puhe paikkansapitävää vai ei, vaan he saavat tehdä sen oman päätelmänsä mielijohteensa ja mielialansa ja olotilansa mukaan ilman minkäänlaisia loogisia järkiperusteita tai konkreettisten todisteiden tutkintaa. "
Vaadit mahdottomia!!!
Etkö itse ymmärrä että vaatimuksesi on täysin järjettömästi mitoitettu.
Vertaa Nürnbergin oikeudenkäynnit.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nürnbergin_oikeudenkäynnit

Onko sinulla mitään hajua, kuinka massiivinen tapahtuma esim. juuri kyseinen oikeudenkäynti on ollut? Tai tiedätkö edes mikä se oli?

Kyseinen oikeudenkäynti on ollut mahdollinen vasta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, että rikoksista ihmisyyttä vastaan on saatu epäillyt oikeuden eteen...

"Joten jos koen välttämättömäksi puhua, niin mieluummin puhun sellaisille ammattitahoille, joiden tehtävänä on oikeasti konkreettisesti tutkia asioiden todenperäisyyttä ja osaan paremmin puhua heidän konkreettisempaa kieltään tarvittaessa...perustella asioita konkreettisesti ja loogisesti ja tuoda esiin mahdollisia konkreettisia todisteita jne. "
Oletko siis ajamassa parempia oikeuskäytäntöjä?
Tiedäthän että kuka tahansa voi nykyään tehdä kansalaisaloitteen?

Siellä mielien maailmoissa on kuin helvetissä ja käväisin siellä vuorokausi pari sitten jälleen.
Kaikki menee sumuiseksi ja vaikea hoitaa käytäntöä sitten.
Kun sitä ei ymmärretä että ei narsistien uhri ja hermostovammautunut, joka on jo muutenkin aiemmin elämässään mielenmatkaillut erilaisissa erilaisten ihmisten maailmoissa keskivertoa enemmän tarvitse avuksi LISÄÄ mielenmatkailua muiden ihmisten mielten maailmoissa. Se sekoittaa sanon minä.
Sanoin mun psykopaatillenikin että tuntuu kuin he yrittäisi tehdä minun hulluksi. Psykopaattini vastas: "Niinhän ne yrittääkin".
Koska nimittäin kun mä olin pahasti hermostovammautunut ihmiset sai mut lähtemään mukaan vaikka kuinka typeriin keskusteluihin fyysisen heikkouteni takia. (narsistien herkkua semmoinen tilanne)Sellasta fyysisesti heikkoa ihmistä ei saisi altistaa typerälle keskustelulle yhtään, jos ollaan eettisiä. Mä olen todella päätynyt näkemään mahdolliset keskustelun vahingoittavat vaikutukset.

Minusta_oot kirjoitti:

" minun haaveenani on aina ollut että jonakin päivänä totuus siitä mitä minulle on tapahtunut selviää ja löydän ympärilläni tapahtuvien tapahtumien kuvaamiseksi tarvittavat sanat. "
Minusta oot hyvässä vauhdissa tuossa asiassa. Jo narsismin löytyminen on hyvä saavutus.
Narsismia on kytketty monenlaiseen yhteiskunnalliseen, uskonnolliseen ja miksei sinne folosofiseenkin yhteyteen...
Minusta psykologinen näkökulma, kun termikin on kerran lääketieteellinen, on ikäänkuin kaikkein puhtain. Se kuulostaa päätökseltä, joka on ja pysyy, vaikka asiaa muuten heiluttelisi miten päin tahansa. Näinhän narsismi näyttäytyy. Narsisti ei muutu, vaikka mitä tehtäisiin tai yritettäisiin. Narsismi pysyy ihmisyksilössä niin kauvan kuin hänessä henki pihisee. Ja narsismi on tietyn/tiettyjen yksilöiden ominaisuus.
"Ajatteletteko että katastrofialueilla päivittäisestä selviytymisestä kamppailevat ihmiset olisivan ruoan saamisen ja muiden konkreettisten asioiden selvittämisen sijaan kiinnostuneita viettämään aikansa psykologisissa keskusteluissa ?"
Tiedetään että peruasioista kamppailessaan ihmiset keskittyvät juuri niiden perusasioiden hankkimiseen.
On totta mitä puhut muutoksesta.
Todellisen muutoksen edellytys voi joskus olla oma parantunut kunto.
Katasrofeista selvinneille järjestetään kriisiterapiaa ainakin Suomessa ja varmaan muuallakin ns. sivistysvaltioissa.
Kriisperäiset traumat kun ovat yksilöongelmia.

" toisella osapolella ei ole siinä oikeasti velvollisuutta tutkia onko keakustelukumppanin puhe paikkansapitävää vai ei, vaan he saavat tehdä sen oman päätelmänsä mielijohteensa ja mielialansa ja olotilansa mukaan ilman minkäänlaisia loogisia järkiperusteita tai konkreettisten todisteiden tutkintaa. "
Vaadit mahdottomia!!!
Etkö itse ymmärrä että vaatimuksesi on täysin järjettömästi mitoitettu.
Vertaa Nürnbergin oikeudenkäynnit.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nürnbergin_oikeudenkäynnit

Onko sinulla mitään hajua, kuinka massiivinen tapahtuma esim. juuri kyseinen oikeudenkäynti on ollut? Tai tiedätkö edes mikä se oli?

Kyseinen oikeudenkäynti on ollut mahdollinen vasta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, että rikoksista ihmisyyttä vastaan on saatu epäillyt oikeuden eteen...

"Joten jos koen välttämättömäksi puhua, niin mieluummin puhun sellaisille ammattitahoille, joiden tehtävänä on oikeasti konkreettisesti tutkia asioiden todenperäisyyttä ja osaan paremmin puhua heidän konkreettisempaa kieltään tarvittaessa...perustella asioita konkreettisesti ja loogisesti ja tuoda esiin mahdollisia konkreettisia todisteita jne. "
Oletko siis ajamassa parempia oikeuskäytäntöjä?
Tiedäthän että kuka tahansa voi nykyään tehdä kansalaisaloitteen?

Lue lisää

Tekstisi loppuosa oli minulle käsittämätöntä . Kirjoitat jotain eri asiaa siinä...
Ei liittyne minun kirjoitukseeni.
Mutta mä en nyt lähde sinun mielesi maailmoihin eläytymään, jotta pystyn selviytymään narsteistani jatkossa ettei tule lisää sellasta kun viime päivinä.

Enkä mä ymmärtänyt mitä puhtainta on psykologia, puhtain oppi ?
Moni muu voi olla eri mieltä, kuten toisuskoiset, filosofit, mahdollisesti neurologitkin.
Se pätee psykologiaan kuten muihinkin oppeihin, että useimmiten se oma oppi tuntuu puhtaimmalle, vaikka ei tietenkään aina.

Mutta joo, se on varmasti tärkeä psykologian oppi minunkin muistaa, että narsistit ei muutu, koska nyt taas mun vahingoittamisen jäljeen mun narsistit on hunajatuulella hunajapurkkeineen liikkeellä. Kovin oltiin kuin kirveen nielleitä, kun sitä ennen saavuin yllätten paikalle iloisen pirteänä kukkia poimien ja rakkausrunoja kehitellen.
Sillon piti tehdä se "psykohyökkäys".

Joo olen löytänyt monille ilmiöille jo sanoja...

Havaitsen merkkejä siitä että narsistieni "psykohyökkäykset" ovat pahenemaan päin niin että olisi syytä joihinkin varotoimiin esim. puhelimen käytössä.

Toistensa "psykohyökkäily" on heidän arkipäiväänsä.
Ja minuahan on tarvittu siihen vuosikymmeniä. Saa se "psykohyökkäily"" kivasti" monimuotoisuutta sitä kautta. Ei ole sitten psykopaatillakaan niin tylsää kun minun kauttani siihen "psykohyökkäilyyn" tulee mukaan vaikka mitä mielenkiintoista aihetta ja tiedettä ja taidetta, jota hän ei tiennyt maailmassa olevan olemassakaan..

Psykologia on mulle ok yhtenä tieteenä muiden tieteiden joukossa ja niitä täydentämässä, Olen löytänyt siitä paljon hyvin mielenkiintoista varsinkin uusimpien tutkimusten joukossa jossa psykologiaa on yhdistetty neurotieteeseen ja neurologiseen tutkimkseen.. .mutta psykologia ei kiinnosta mua niin, että kaikki tieteet ja taiteet pitää rajata psykologian tieteen sisälle,..,
ja kaikki mitä psykologi ei ole ennen kuullut tai ei tiedä, ei ole totta tai ei ole olemassa...
Vaikka samaan aikaan voisi avata netistä jonkun uudemman vaikka neuropsykologisen tutkimuksen, jossa asia jo tiedetään...

Siitä koituu mulle "ahdistusta", jos kaikki tieteet yritetään ängetä psykologian sisään, eli jotakin laajempaa suppeamman sisään, koska se on niin luonnotonta. Sehän on kidutusmetodikin, että jotain ängetään itseään pienempään laatikkoon. Joten jos laajempaa ängetään suppeamman sisään, se luonnollisesti aiheuttaa "ahdistavaa" tunnetta.

Esim. filosofia ei mene luonnollisesti psykologian sisään, koska psykologia on filosofiasta ikäänkuin irronnut pirstale, joten siitä voi tulla loogiselle ihmiselle hyvinkin erikoisia tuntemuksia, kun kun kokee esimerkiksi että filosofiaa ängetään psykologian sisään. Ja siinä sitten onkin psykologilla pähkäiltävää, että mistä se erikoinen tuntemus tulee ja johtuu...

Ja vielä erikoisemmat tulee ne tuntemukset jos on samalla halvaantunut niin että hermovauriot aiheuttaa erikoisia tuntemuksia eikä pysty ilmaisemaan itseään kuin hieman...

Ja sitten kysytään:
"No niiiihh...mitäs sä olet tänään ajatellut tehdä ?"
Tai
"Onkos sulla ketään kavereita ?"

:)

Oikeastaan mielestäni ihmisen olisi hyvä kehittää hyvä monologi ennenkuin alkaa varsinaisesti harjoittaa dialogia. Todellinen dialogi alkaisi siitä kun kahden tai useamman ihmisen monologit lomittuisivat tasapainoisesti ja kauniisti toisiinsa.

Ja vielä jonkun kysymykseen vastaus. En ole oikeuskäyntäntöjen muuttamisasialla ollenkaan. Eikä tämä valitusvirteni koske sitä teemaa edes.
Mutta nähdäkseni se, että jos ihmisten yksilöllisyyttä ei huomioida lainkaan, voi johtaa epäeettisiin tilanteisiin käytännössä monenlaisissa yhteyksissä..

Nyt poistun ainakin tältä erää...
kirjotin vielä tän, kun pulppusi ilman varsinaista vaivannäköä...

poiuytrdfgh kirjoitti:

Tekstisi loppuosa oli minulle käsittämätöntä . Kirjoitat jotain eri asiaa siinä...
Ei liittyne minun kirjoitukseeni.
Mutta mä en nyt lähde sinun mielesi maailmoihin eläytymään, jotta pystyn selviytymään narsteistani jatkossa ettei tule lisää sellasta kun viime päivinä.

Lue lisää

Ai et edes ymmärtänyt mihin viittasin ja miksi.
Kyllä koko tekstini oli vastaus sinulle ja vähän mielipidettä ja perustelua sinun aiempiisi joissa olet vaatinut koko totuuden ja vain ja ainoastaan totuuden esiinnostamista ihmisyksilöiden kysymyksissä.
Jos ei koske valitusvirtesi oikeuskäytäntöjen muuttamista, niin se koskaa mitä?

poiuytredfgh kirjoitti:

Oikeastaan mielestäni ihmisen olisi hyvä kehittää hyvä monologi ennenkuin alkaa varsinaisesti harjoittaa dialogia. Todellinen dialogi alkaisi siitä kun kahden tai useamman ihmisen monologit lomittuisivat tasapainoisesti ja kauniisti toisiinsa.

Lue lisää

"Oikeastaan mielestäni ihmisen olisi hyvä kehittää hyvä monologi ennenkuin alkaa varsinaisesti harjoittaa dialogia."
Tuossa on ideaa todella. Olen tiettyyn pisteeseen asti samaa mieltä. Siinä pisteessä erkaannun olemasta monologin kehittämisen kannalla, kun monologi muuttuu harheiseksi hourailuksi, jossa ei ole päätä eikä häntää, kuten sille minun yhdelle entiselle ystävälleni kävi. Varoittelin häntä kovasti, mutta ei ottanut onkeensa lainkaan vaan vain on jotenkin seonnut.

poiuytrdfgh kirjoitti:

Enkä mä ymmärtänyt mitä puhtainta on psykologia, puhtain oppi ?
Moni muu voi olla eri mieltä, kuten toisuskoiset, filosofit, mahdollisesti neurologitkin.
Se pätee psykologiaan kuten muihinkin oppeihin, että useimmiten se oma oppi tuntuu puhtaimmalle, vaikka ei tietenkään aina.

Lue lisää

Pöh. Mitään tuollaista en ole hourinut.
Kirjoitin ja tarkoitin narsismista/narsistisesta pershäiriöstä.
Että narsismi on lääketieteellinen määritelmä, ja siksi se on ymmärrettävä...
En lähde folosofoimaan narsistia enkä hänen merkitystään, kun on vain ihminen ja melkoinen kurahousu ihmisenä onkin.
Jos filosofoin niin filosofoin tärkeämpiä asioita.

Mua vaivaa se neuroeettinen kysymys koskien psykopaattiani, että hän järjellään täysin tietää tekevänsä väärin mua kohtaan, ja hyvinkin väärin, mutta silti tekee tietoisena tekemisistään, koska ilmeisesti tunnetaso laittaa tekemään niin ja se tunnetaso voi olla vammaantunut niin ettei hän voi sille mitään.
Niin tuon takia on ollut niin vaikea valita sitä suhtautumista.
Mutta kuvio on mun omalle neurologialle vahingollinen siinä määrin että se tuntuu vaaralliselle, joten siksi mä olen päätynyt siihen että ei pitäisi olla yhteyttä häneen.

poiuytrdfg kirjoitti:

Mua vaivaa se neuroeettinen kysymys koskien psykopaattiani, että hän järjellään täysin tietää tekevänsä väärin mua kohtaan, ja hyvinkin väärin, mutta silti tekee tietoisena tekemisistään, koska ilmeisesti tunnetaso laittaa tekemään niin ja se tunnetaso voi olla vammaantunut niin ettei hän voi sille mitään.
Niin tuon takia on ollut niin vaikea valita sitä suhtautumista.
Mutta kuvio on mun omalle neurologialle vahingollinen siinä määrin että se tuntuu vaaralliselle, joten siksi mä olen päätynyt siihen että ei pitäisi olla yhteyttä häneen.

Lue lisää

"ja se tunnetaso voi olla vammaantunut niin ettei hän voi sille mitään."
On on. Ehdottomasti se on jotenkin noin, minunkin mielestäni.
Se on sitä läheisriippuvuutta kuitenkin, että antaa sen toisen sen vammautuneen tunnetasonsa takia vammauttaa "minua". Se ei ole ongelman pointti, että mistä se johtuu, vaan se, että kun sille ei voi mitään. Minä en voi sille mitään, hoitoon ei noita saa ja niiden tehokkuudesta tosiaan ei takeita mitään... Ennemminkin että eivät tokene. Sen ymmärtäminen on monen läheisen paranemisen alku.

poiuytrdfg kirjoitti:

Mua vaivaa se neuroeettinen kysymys koskien psykopaattiani, että hän järjellään täysin tietää tekevänsä väärin mua kohtaan, ja hyvinkin väärin, mutta silti tekee tietoisena tekemisistään, koska ilmeisesti tunnetaso laittaa tekemään niin ja se tunnetaso voi olla vammaantunut niin ettei hän voi sille mitään.
Niin tuon takia on ollut niin vaikea valita sitä suhtautumista.
Mutta kuvio on mun omalle neurologialle vahingollinen siinä määrin että se tuntuu vaaralliselle, joten siksi mä olen päätynyt siihen että ei pitäisi olla yhteyttä häneen.

Lue lisää

" neuroeettinen kysymys"
Tuo tai muu eettinen kysymys liittyen narsismiin vaivaa lähes kaikkia narsistien uhreja.
Kaikki eivät pääse edes parisuhteesta narsistin kanssa eroon eettisten pohdintojen takia...
-Että kun se narsisti tarvitsee minua kun sillä täytyy olla joku jonka elämän pilaa ja vaikka minä olen yksi monista sen uhreista niin silti se minuakin tarvitsee ja voinhan olla vaikka se numero kaksitoista kunhan vain olen... kun se narsisti on sanonut niin ja näin ja näyttää niin lutuiselle ja anovalle ja tuntuu itsekin kärsivän narsismista,,, niin mitäpä minulla väliä, pääasia että narsisti saa suupalansa...

Tuollaista täällä palstalla kuultu vaikka kuinka paljon.
Ja ainakin minä olen myöntänyt, että omalla tavallaan tietystä aspektista narsistin lähisukulaisen on vaikeampi päästä narsistista eroon... Se suku kun on ja pysyy. Vaatii niin radikaalia toimintaa...

Silti suosittelen eroon pyrkimistä niin paljon kuin suinkin kykenee.

Niin, sen voisi perustella vaikka sillä eettisesti, että muiden eettisten päämäärien takia ei pidä olla narsistin kanssa tekemisissä koska hän estää niitä eettisiä päämääriä...

Tuossa_on kirjoitti:

"Oikeastaan mielestäni ihmisen olisi hyvä kehittää hyvä monologi ennenkuin alkaa varsinaisesti harjoittaa dialogia."
Tuossa on ideaa todella. Olen tiettyyn pisteeseen asti samaa mieltä. Siinä pisteessä erkaannun olemasta monologin kehittämisen kannalla, kun monologi muuttuu harheiseksi hourailuksi, jossa ei ole päätä eikä häntää, kuten sille minun yhdelle entiselle ystävälleni kävi. Varoittelin häntä kovasti, mutta ei ottanut onkeensa lainkaan vaan vain on jotenkin seonnut.

Lue lisää

Joo siis mä taas joudun kärsimään siitä "auttajien" pelosta, että ihmiselle kävisi huonosti monologin tiellä, nimittäin voisin sanoa, että heidän pitäisi olla ihan yhtälailla huolissaan siitä, että jollein toiselle käy huonosti dialogin tiellä...
Olettaakseni tässä asiassa ihmiset eroavat toisistaan. Toisille se toinen siihen ajattelun tueksi on tärkeä ja toisille erittäin ahdistava. Toisille se toinen antaa lisää sisöltöä ja selkeyttää ja toisten ajattelua se toinen siinä häiritsemässä kaventaa ja hämärtää..

Niin ja joku kysyi mikä minun tarkoitukseni on jos ei muuttaa oikeuskäytäntöjä.
No se on vetristellä tässä vammautuneita aivojani ja samalla vähän herätellä ajattelua ehkä muillakin siinä sivussa...

poiuytrdfg kirjoitti:

Joo siis mä taas joudun kärsimään siitä "auttajien" pelosta, että ihmiselle kävisi huonosti monologin tiellä, nimittäin voisin sanoa, että heidän pitäisi olla ihan yhtälailla huolissaan siitä, että jollein toiselle käy huonosti dialogin tiellä...
Olettaakseni tässä asiassa ihmiset eroavat toisistaan. Toisille se toinen siihen ajattelun tueksi on tärkeä ja toisille erittäin ahdistava. Toisille se toinen antaa lisää sisöltöä ja selkeyttää ja toisten ajattelua se toinen siinä häiritsemässä kaventaa ja hämärtää..

Lue lisää

"heidän pitäisi olla ihan yhtälailla huolissaan siitä, että jollein toiselle käy huonosti dialogin tiellä..."
Mistä tässä maailmassa on ikinä oltu niin huolissaan ihan kauttaaltaan kun nuorisosta, joka eksyy "väärään seuraan" (edustaa dialogia jossa käy hullusti). Saattaa edustaa myös jonkun päsmärin monologia, jota sitten heikompi nuori käy seurailemaan...

Elämä on valintoja.

poiuytrfgh kirjoitti:

Niin ja joku kysyi mikä minun tarkoitukseni on jos ei muuttaa oikeuskäytäntöjä.
No se on vetristellä tässä vammautuneita aivojani ja samalla vähän herätellä ajattelua ehkä muillakin siinä sivussa...

Lue lisää

Joo on varmaan tarkoituksesi vetristellä aivojasi... Mutta älä silti välttis ihan mahdottomia vaadi yhteiskunnalta ja muiltakaan.

Mitä mä olen vaatinut ?

Mistä_ kirjoitti:

"heidän pitäisi olla ihan yhtälailla huolissaan siitä, että jollein toiselle käy huonosti dialogin tiellä..."
Mistä tässä maailmassa on ikinä oltu niin huolissaan ihan kauttaaltaan kun nuorisosta, joka eksyy "väärään seuraan" (edustaa dialogia jossa käy hullusti). Saattaa edustaa myös jonkun päsmärin monologia, jota sitten heikompi nuori käy seurailemaan...

Elämä on valintoja.

Lue lisää

No mun kotona oli niinpäin, että mä olin se jämpti typpi joka yritin koko ajan luennoida psykopaatilleni etiikkaa ihan teini-ikäisestä asti...

Joka päivä monta tuntia luennoin hänelle aiheesta, mutta ei hän mitään oppinu...

Mutta omaksui mun psykopaatti nuoruudessaan minulta hyviä tapoja: Lopetti esimerkkini mukaan vähäisenkin alkoholin käytön, kiinnostui terveellisestä ravinnosta ja monin tavoin seurasi minun jalanjälkiäni sitten vähän yli parikymppisenä perässäni joka paikkaan...
Mutta pieleen meni...

Kaikki ei ehkä edes halua olla taiteilijoita. Nekään jotka haluaa olla hyviä harrastajia.
Ihanaa kun ei tarvitse olla hapannaama eikä kadehtia toisten töitä, vaan voi ihaillakin ihan vapaasti ja nauttia toisten töistä 😄 ja siinä samassa pyrkiä itsekin saavuttamaan jotain.
Ammatti ja työ on muu niin ei tarvitse yrittää myydä. Ystävät on ystäviä ja niiden kanssa tehdään ja puhutaan muuta. On myös vapaa harrastamaan muutakin, joka tuntuu tosi tärkeältä.
Elämä on kokonaisuus minulle ja pyrin olemaan ihmisenä myös kokonaisuus.

Se onkin just vähän eri tilanne, että jos omaa toisenkin ammatin kuin taiteilijuuden tai ei.
Ja joillekin taitelijoile koko elämä on sitä taidetta, ei voi eritellä työtä ja vapaa-aikaa varsinaisesti. Mä koen että se olisi ihannetilanne., että mä olisin kokonaan itse sitä mun taidetta, mitään muuta minua ei olisi. ..
Nyt valitettavasti on tämä halvaantunut narsistien uhri yms.
Sitä ei oikeastaan tarvitsisikaan vahvistaa, vaan se pitäisi hälvyttää...
Siksikään se psykologinen auttaminen ei toimi, kun se vahvistaa puolta, jota ei tarvitsisi olla ollenkaan...
Joo kyllä mä varmaan tarvitsisin jostain avustuksesta silmälasit että mä näkisin mitä mä ostan kaupasta, mutta jos mä lähden semmoisia hankkimaan, se vahvistaa mun elämässä sitä vammaista persoonaa monella tavalla ja sosiaalisestikin. Joten pitänee laittaa tuo suurennuslasi käsilaukkuun ja alkaa sen kanssa liikkumaan...
Ehkä se vaikka sopis mun "taiteilijaimagoon" :)

Minun on niin vaikea ymmärtää sitä miten joku kadehtii sitä että joku on tehnyt jotain taideteoksia, mutta mun on täytynyt ymmärtää että ihan oikeasti jotkut kadehtii sitä, vaikka mä en pysty oikein hahmottamaan sitä että mitä ihmettä he oikeen kokee.
Jostain kirjasta luin, etä useimmiten se kadehtija voisi olla ikäänkuin piilevä taiteilija, joka ei ole saanut sitä itsestään ulos. No silloin olisi kyllä parasta lopettaa se kadehtiminen heti ja mennä hankkimaan jotain taidevälineitä mistä tykkää ja aloittaa välittömästi....
Sille ei ole mitään todellista estettä, se este on kuviteltu olotila...
joka minuakin valtaa usein enkä saa ulos mitään...

poiuytdsdfg kirjoitti:

Se onkin just vähän eri tilanne, että jos omaa toisenkin ammatin kuin taiteilijuuden tai ei.
Ja joillekin taitelijoile koko elämä on sitä taidetta, ei voi eritellä työtä ja vapaa-aikaa varsinaisesti. Mä koen että se olisi ihannetilanne., että mä olisin kokonaan itse sitä mun taidetta, mitään muuta minua ei olisi. ..
Nyt valitettavasti on tämä halvaantunut narsistien uhri yms.
Sitä ei oikeastaan tarvitsisikaan vahvistaa, vaan se pitäisi hälvyttää...
Siksikään se psykologinen auttaminen ei toimi, kun se vahvistaa puolta, jota ei tarvitsisi olla ollenkaan...
Joo kyllä mä varmaan tarvitsisin jostain avustuksesta silmälasit että mä näkisin mitä mä ostan kaupasta, mutta jos mä lähden semmoisia hankkimaan, se vahvistaa mun elämässä sitä vammaista persoonaa monella tavalla ja sosiaalisestikin. Joten pitänee laittaa tuo suurennuslasi käsilaukkuun ja alkaa sen kanssa liikkumaan...
Ehkä se vaikka sopis mun "taiteilijaimagoon" :)

Lue lisää

"Siksikään se psykologinen auttaminen ei toimi, kun se vahvistaa puolta, jota ei tarvitsisi olla ollenkaan... "
No jos se puoli häviää kun ummistaa silmänsä ja kieltää...
Minulla vain ei toiminut se ummistaminen kuin sen verran kun tarvitsin armonaikaa laittaakseni asiat uudelleen halki-poikki-pinoon... jonka järjestelyn elämäni tuossa käänteessä tarvitsi. Narsistista oli päästävä eroon, se oli selvä asia, mikäli mielin jatkaa omaa elämääni missä vielä itseni tunnistaisin omaksi itsekseni. Muuten olisi hukka perinyt. Ei ollut mitään mahdollisuutta jatkaa...
Silmien ummistaminen toimi todella hyvin, minä osaan sen taidon ja se on todellakin taito mistä voi olla hyötyä joskus.
Sen voin sanoa, että ei sitä minun silmien ummistamistani täällä palstalla kaikki tukeneet... Jotkut ymmärsivät ja ainakin yksi moitti kovin (nyt ehkä vähän jo naurattaakin se moite...😄

Mun mielestä auttajat voisivat ymmärtää, että kyllä sen yleensä itse parhaiten intuitiollaan tietää miten missäkin vaiheessa on viisainta suhtautua jotta asiat pysyy kunnossa. Ihmiset ja tilanteet vaihtelee kuitenkin niin paljon. Mun mielestä se auttaminen että sanotaan summissa jotain vaan on tosi riskaapelia, kun niitä neuvoja sitten käytäntöön laittaa. Mä useimmiten sanoisin jos mun pitäisi jotakuta auttaa: "Olettaisin että yleensä on viisainta tehdä mitä itsestä viisaimmalta tuntuu". Mutta eihän mulle useinkaan kukaan noin sano. Se on tuntunut epäreilulle.

poiuytrdfgh kirjoitti:

Mun mielestä auttajat voisivat ymmärtää, että kyllä sen yleensä itse parhaiten intuitiollaan tietää miten missäkin vaiheessa on viisainta suhtautua jotta asiat pysyy kunnossa. Ihmiset ja tilanteet vaihtelee kuitenkin niin paljon. Mun mielestä se auttaminen että sanotaan summissa jotain vaan on tosi riskaapelia, kun niitä neuvoja sitten käytäntöön laittaa. Mä useimmiten sanoisin jos mun pitäisi jotakuta auttaa: "Olettaisin että yleensä on viisainta tehdä mitä itsestä viisaimmalta tuntuu". Mutta eihän mulle useinkaan kukaan noin sano. Se on tuntunut epäreilulle.

Lue lisää

Omaa ummistamistani puolustelin osittain sillä, että narsistien kanssa on oltava varovainen... Äkkiliikkeet suuntaan tai toiseen eivät aina ole se paras vaihtoehto. Jokainen on itse tietoinen omista riskeistään jos sellaisia on... Ja niitä on syytä ajatellakin että onko niitä ja jos on niin minkälaisia. Parisuhteessa eron täytäntöönpano, muuttaminen esim. on riskaabelein aika. Narsistit eivät poikkea tuosta kaavasta. Narsistit tapaavat jäädä vainoamaan pitkiksikin ajoiksi tai ikuisiksi ajoiksi.
" "Olettaisin että yleensä on viisainta tehdä mitä itsestä viisaimmalta tuntuu". Mutta eihän mulle useinkaan kukaan noin sano. Se on tuntunut epäreilulle. "
No juu, ehkä. Mutta kun me kaikki varmaan TEEMME JUURI NIIN kuin mitä itsestämme viisaimmalta tuntuu... Senhän jo tiedämme. Yleensä kai etsimme tukea näkemyksiin ja niitä on ehkä hyvä vähän koetella, että onko kestävällä pohjalla... Ja yleensä ne omat ajatukset eivät ole ihan valmiita kuitenkaan...
Narsistit ovat sellaisia että ainakin minä narsistin uhriuteen herätessäni olin kauhuissani ja epätietoinen. Ainoa mikä auttoi lopulta minua eteenpäin oli tietoisuus siitä että olin törmännyt nimenomaan narsistiin, kun se kaikki oli niin kummallista.
Sinulla ei narsistin lapsena ole tullut äkkitörmäystä. Eikö sinua ole selkiyttänyt tieto siitä, että vanhempasi ovat narsisti ja pyskopaatti?

Omaa_umm kirjoitti:

Omaa ummistamistani puolustelin osittain sillä, että narsistien kanssa on oltava varovainen... Äkkiliikkeet suuntaan tai toiseen eivät aina ole se paras vaihtoehto. Jokainen on itse tietoinen omista riskeistään jos sellaisia on... Ja niitä on syytä ajatellakin että onko niitä ja jos on niin minkälaisia. Parisuhteessa eron täytäntöönpano, muuttaminen esim. on riskaabelein aika. Narsistit eivät poikkea tuosta kaavasta. Narsistit tapaavat jäädä vainoamaan pitkiksikin ajoiksi tai ikuisiksi ajoiksi.
" "Olettaisin että yleensä on viisainta tehdä mitä itsestä viisaimmalta tuntuu". Mutta eihän mulle useinkaan kukaan noin sano. Se on tuntunut epäreilulle. "
No juu, ehkä. Mutta kun me kaikki varmaan TEEMME JUURI NIIN kuin mitä itsestämme viisaimmalta tuntuu... Senhän jo tiedämme. Yleensä kai etsimme tukea näkemyksiin ja niitä on ehkä hyvä vähän koetella, että onko kestävällä pohjalla... Ja yleensä ne omat ajatukset eivät ole ihan valmiita kuitenkaan...
Narsistit ovat sellaisia että ainakin minä narsistin uhriuteen herätessäni olin kauhuissani ja epätietoinen. Ainoa mikä auttoi lopulta minua eteenpäin oli tietoisuus siitä että olin törmännyt nimenomaan narsistiin, kun se kaikki oli niin kummallista.
Sinulla ei narsistin lapsena ole tullut äkkitörmäystä. Eikö sinua ole selkiyttänyt tieto siitä, että vanhempasi ovat narsisti ja pyskopaatti?

Lue lisää

Mulla ei ole noin. Mä nimenomaan en koskaan tehnyt niinkuin itsestä viisammalta tuntui ja siksi kaikki meni pieleen. Jahaa ne auttajat on luulleet että mä omalla näkemykselläni itseni sellaisiin tilanteisiin olisin järkännyt. Ei suinkaan. Vaan kun mulle on koko elämäni ajan neuvottu että mun pitäs tehdä toisten näkeyksen mukaan ja se on pääsyy useimpiin ongelmiini. Mutta kun ei sitä ole saanut sanoa,kun se kuulostaisi siltä, että syyttelen toisia, niin on pitänyt jatkaa samaan väärään malliin, koska ei voi oikeaankaan ennenkuin saa myöntää mikä on asiassa väärin...

Tämä on nähdäkseni juuri se perusero narsistien lapsissa ja muissa ihmisissä...
Ja apu ei auta koska sieltä neuvotaan sen sjaan että sanottaisiin että pitää alkaa oman järjen mukaan elää...

Joo selkiytti se tieto narsistista ja psykopaatista sen miksi kaikki asiat ovat ylösalaisin...

poiuytrdfg kirjoitti:

Mulla ei ole noin. Mä nimenomaan en koskaan tehnyt niinkuin itsestä viisammalta tuntui ja siksi kaikki meni pieleen. Jahaa ne auttajat on luulleet että mä omalla näkemykselläni itseni sellaisiin tilanteisiin olisin järkännyt. Ei suinkaan. Vaan kun mulle on koko elämäni ajan neuvottu että mun pitäs tehdä toisten näkeyksen mukaan ja se on pääsyy useimpiin ongelmiini. Mutta kun ei sitä ole saanut sanoa,kun se kuulostaisi siltä, että syyttelen toisia, niin on pitänyt jatkaa samaan väärään malliin, koska ei voi oikeaankaan ennenkuin saa myöntää mikä on asiassa väärin...

Tämä on nähdäkseni juuri se perusero narsistien lapsissa ja muissa ihmisissä...
Ja apu ei auta koska sieltä neuvotaan sen sjaan että sanottaisiin että pitää alkaa oman järjen mukaan elää...

Lue lisää

"Tämä on nähdäkseni juuri se perusero narsistien lapsissa ja muissa ihmisissä.."
Teen arvauksen että olet LR (läheisriippuva). LR-ihmisillehän on ominaista syrjäyttää itsensä ja miellyttää muita (vaikka uskomalla että nämä "muut" ovat enemmän oikeassa kuin itse ja tekemällä asioita muiden toiveiden pohjalta). Oma ohjaus on hukassa LR-ihmisillä.

poiuytrdfg kirjoitti:

Mulla ei ole noin. Mä nimenomaan en koskaan tehnyt niinkuin itsestä viisammalta tuntui ja siksi kaikki meni pieleen. Jahaa ne auttajat on luulleet että mä omalla näkemykselläni itseni sellaisiin tilanteisiin olisin järkännyt. Ei suinkaan. Vaan kun mulle on koko elämäni ajan neuvottu että mun pitäs tehdä toisten näkeyksen mukaan ja se on pääsyy useimpiin ongelmiini. Mutta kun ei sitä ole saanut sanoa,kun se kuulostaisi siltä, että syyttelen toisia, niin on pitänyt jatkaa samaan väärään malliin, koska ei voi oikeaankaan ennenkuin saa myöntää mikä on asiassa väärin...

Tämä on nähdäkseni juuri se perusero narsistien lapsissa ja muissa ihmisissä...
Ja apu ei auta koska sieltä neuvotaan sen sjaan että sanottaisiin että pitää alkaa oman järjen mukaan elää...

Lue lisää

Hienoa että olet huomannut piirteesi ja nimenomaan että pyrit miellyttämään muita itsesi kustannuksella.

JA
Näitä palstadiagnooseja ei saa otta sillätavoin vakasti, että niihinkään sokeasti uskoisi vaikka vaikuttaisi että asia voisi ollakin niin. Palstalla ei kukaan voi tehdä mitään diagnooseja. Täällä voi vain arvailla.

Mä tiedän oman luonteeni todella hyvin.
Narsisti-isäni opetti mulle kun pikkulapsena esitin hänelle filosofisia kysymyksiä kuten: "Mikä se ihminen oikein on ?" Niin isäni vastasi minulle aina: " Ihminen on itseään tarkkaileva reseptoriensa liikuttelija." Eli mun ajattelu on tuosta suunnasta aloittanut kehityksensä.
Isäni lukee aika paljon kirjoja.

Teen_arv kirjoitti:

"Tämä on nähdäkseni juuri se perusero narsistien lapsissa ja muissa ihmisissä.."
Teen arvauksen että olet LR (läheisriippuva). LR-ihmisillehän on ominaista syrjäyttää itsensä ja miellyttää muita (vaikka uskomalla että nämä "muut" ovat enemmän oikeassa kuin itse ja tekemällä asioita muiden toiveiden pohjalta). Oma ohjaus on hukassa LR-ihmisillä.

Lue lisää

Kenestä olisin läheisriippuva ?
En usko olevani LR
Kun sinkkuselibaattia on elämäntapanikin...

Mä olin sellainen kun uskoin niin vakaasti elämän tarkoitus olevan egosta luopuminen. Ja toteutin sitä periaatetta vähän väärin.

Käyttämällä sivustua hyväksyt evästeiden käytön.

Leikipä vähän tällä laitteella, etsit tietoa ja klikkailet auki jotain tiettyä aiheitta. Ei mene kuin hetki niin mainokset puskee samaa, vaikka et olisikaan enää siitä kiinnostunut. Eli se siitä tekstisi analysoinnista.

No kyllä kai ne mainokset jotenkin siitä seuraa että joku tekniilkka niitä tekstejä jotenkin analysoi ?
En mitään sen kummempaa ajatellutkaan. Mä olen ollut ihan tyytyväinen tuohon mainostukseen joiltain osin. Välillä olen löytäny just mulle sopivia juttuja sitä kautta. Toiset mainokset häiritsee.

Tieteen filosofia, uskonnon filosofia, kielitieteen filosofia, teniikan folosofia, matematiikan filosofia, lääketieteen filosofia, hoitotyön ja hoitotieteen filosofia, fysiikan filosofia....
Ihan kaikkea, vaikka mitä.

Niin kyllähän mä tiedän että filosofia koskee kaikkea, mutta jotenkin se sana psykologian filosofia ei ollut tullut mulle mieleen kun olen kokenut ne niin vastakkaisina käytännössä vaikka eihän ne mitään vastakkaisia pitäisikään periaatteessa olla...

Mua ahdistaa "avussa" se kun koko ajan epäillään etten mä voisi tietää mitä mä ihan varmasti oikeesti tiedän. Ja sitte heille taas on vaikea ymmärtää, etten mä tiedä mitä mä en tiedä...
Tuo on se perusongelma siinä kommunikaatiossa...mun tietoalueet on poikkeuksellisia ja siksi ne avut ei toimi mun kohdalla...kun mä en tiedä mitään mitä yleensä tyhmimmätkin tietää ja sit mä tiedän monenlaista mitä he ei tiedä ollenkaan..

Esim. ehkä auttajilta vaatii erityistä asiantuntemusta tietää millainen on psykopaatti.
Mulle taas aihe on loppuenlopuksi tavallisimmasta ja arkisimmasta päästä asioita ymmärtää.

Mä en oikein jaksa enää sellaistakaan empaattistakaan psykologiaa, että kylläpä on rankkaa puhetta läheiseltä psykopaattini puheet. Aivan, mutta mitä sitten ? Pitäisikö minun psykologisesti murtua siitä vai mitä ?
Olen jo aiemmin elämässä kokenut vaikka mitä sellaista, että jos siinä olisi psykologiseksi alkanut, niin kyllä siinä olisi murtunut aikoja sitten.
Eli mitä järkeä olisi ryhtyä psykologiseksi kun pärjää paremmin jos ei ole psykologinen ?

Parantumattomiin traumoihin on kenties olemassa lääke.
Lakata elämästä sillä psykologian tasolla, jolla ne traumat on.
Helpommin toki sanottu kuin tehty...
Itsellänikään ei ole kuin hippunen esimakua siitä mitä se voisi olla...
Mutta totuus kuitenkin on ettei se ole ainoa olemassaoleva olemassaolon taso, sen verran pystyn näkemään sen tuollepuolen...

poiuytrdfg kirjoitti:

Parantumattomiin traumoihin on kenties olemassa lääke.
Lakata elämästä sillä psykologian tasolla, jolla ne traumat on.
Helpommin toki sanottu kuin tehty...
Itsellänikään ei ole kuin hippunen esimakua siitä mitä se voisi olla...
Mutta totuus kuitenkin on ettei se ole ainoa olemassaoleva olemassaolon taso, sen verran pystyn näkemään sen tuollepuolen...

Lue lisää

No ei ihme jos inhoat psykologiaa kun oikein elät psykologian tasoilla. Mei ei tiedä sellaisesta mitään. Ihan vain jotenkin tavallisemmin elän... 😲

No mä eläydyn aina kaikkeen niin täysillä mitä mä kohtaankaan :)
Siks just se psykologia ei sovi mulle

Mulle kuulostaa vähän hassulle miten olet voinut käydä psykologilla käymättä psykologian maailmassa psykologian tasoilla :)

Ku mä olen aina elänyt silleen että mä tutkin "eri maailmoja". Niin jos mä menisin psykologille, se olisi tietenkin mulle eräänlainen tutkimusmatka psykologian ja psykologien maailmaan...
Mä en osaa elää milään muulla tavalla...
Tuon "avunkin" olen kokenut omana maailmanaan, omana kulttuurinaan...

Tällä hetkellä olemme suomi24 maailmassa...:)

poiuytredfg kirjoitti:

Ku mä olen aina elänyt silleen että mä tutkin "eri maailmoja". Niin jos mä menisin psykologille, se olisi tietenkin mulle eräänlainen tutkimusmatka psykologian ja psykologien maailmaan...
Mä en osaa elää milään muulla tavalla...
Tuon "avunkin" olen kokenut omana maailmanaan, omana kulttuurinaan...

Lue lisää

" se olisi tietenkin mulle eräänlainen tutkimusmatka psykologian ja psykologien maailmaan..."
Minusta silloin ei kannata mennä psykologille.
Kai sen psykologinkin kuuluu jotenkin vastaanottonsa huolehtia, ettei sinne mennä mistä syystä tahansa, ikäänkuin vain vakoilemaan että minkälainen kummajainen se psykologi taas onkaan...😝 Itse kokisin toimintani epäeettiseksi jos tekisin noin. Asia täytyy olla. Todellinen. Minusta lähtöisin ja niin että tahdon pulmaani selvittää. Jos ei ole pulmaa niin aina parempi.
Yhtäkaikki: ei pulmaa - ei asiaa psykologille.
En suurinpiirtein edes sivutuotteena ole ajatellut psykologieni metodeja. Mitä ihmettä minä niillä?
Mutta johtuu varmaan siitä, kun olen kokenut niin vaikaksi ne ongelmat mitkä ongelmat kainalossa olen heikäläisille mennyt.

poiuytrety kirjoitti:

Mulle kuulostaa vähän hassulle miten olet voinut käydä psykologilla käymättä psykologian maailmassa psykologian tasoilla :)

Kun en ole mennyt sinne muuttamaan itseäni perusteiltani erilaiseksi ihmiseksi, vaan ihan omana itsenäni olen sinne mennyt, omien asiodeni kanssa. Ei minulla ole tarvetta muuttaa itseäni toisenlaiseksi tai lähestyä joitakin ongelmiani toisin kuin tapaan tehdä...
Tavallaan kun olen mennyt psykologille, on se minun (asiakkaan) estradi jossa esiinnyn. Käytän huonoa esiintymisvertausta siksi, kun siellä kello raksuttaa ja se oma juttu on puettava siinä ajassa ilmaistavaan muotoon vielä niin, että siihen pari rönsyäkin mahtuu ja jos se psykologikin kaikkien odotusten vastaisesti jotain tahtoo kommentoidan niin hänellekin täytyy se aika suoda.
Tosiasiassa taitavat ne osata asiaksta sen verran ohjata, että tämä sen oman tuntinsa jälkeen lähtee ulos eikä jää seuraavan asiakkaan ajalle...
Minä ehkä sen verran valveutunut kellonkatsoja jo työelämä kokemuksenikin opettamana että osaan sitä kelloa hiukan väliin vilkaista vaikka tärkeä oma asia on menossa...

En minä olisi epäeettinen, kun minähän koko ajan hoen rehellisesti että minulla ei ole mitään oikeaa asiaa psykologille. Minulla on ollut koko ajan oikea asia hermostovammautumisesta ja se ei ole mitenkään erityisesti psykologian alaa. Sekä ongelmia narsisteista vanhemmista. Mutta nekin ongelmat on lähinnä konkreettisia: Emotionaalista hyökkäilyä ja ei autettu esim. halvaantuessa. Ne psykologiset aiheet on lähes 100% esittänyt toinen keskustelijaosapuoli. Sitten on voinut käydä niin että joku yks psykologinen puhuja on saanu minut vähän hämmennyksiin niin että olen sitten puhunut muillekin sitä hänen aloittamaansa juttuaan. Mutta minä en ole missään vaiheessa hakenut psykologista apua.
Niin siksi lähinnä olen narsismista puhunut selittääkseni tätä vanhempieni käytöstä. En mitenkään kauhean psykologisesti.

Kun_en kirjoitti:

Kun en ole mennyt sinne muuttamaan itseäni perusteiltani erilaiseksi ihmiseksi, vaan ihan omana itsenäni olen sinne mennyt, omien asiodeni kanssa. Ei minulla ole tarvetta muuttaa itseäni toisenlaiseksi tai lähestyä joitakin ongelmiani toisin kuin tapaan tehdä...
Tavallaan kun olen mennyt psykologille, on se minun (asiakkaan) estradi jossa esiinnyn. Käytän huonoa esiintymisvertausta siksi, kun siellä kello raksuttaa ja se oma juttu on puettava siinä ajassa ilmaistavaan muotoon vielä niin, että siihen pari rönsyäkin mahtuu ja jos se psykologikin kaikkien odotusten vastaisesti jotain tahtoo kommentoidan niin hänellekin täytyy se aika suoda.
Tosiasiassa taitavat ne osata asiaksta sen verran ohjata, että tämä sen oman tuntinsa jälkeen lähtee ulos eikä jää seuraavan asiakkaan ajalle...
Minä ehkä sen verran valveutunut kellonkatsoja jo työelämä kokemuksenikin opettamana että osaan sitä kelloa hiukan väliin vilkaista vaikka tärkeä oma asia on menossa...

Lue lisää

Joo sekin minua häiritsi niissä "auttajissa" kun he tosiaan käyttäytyy niin ihankuin mulla olis joku esiintymistarve heille, kun mulla ei semmosta todellakaan ole kun mä mieluummin esiinnyn ihan toisentyyppiselle yleisölle jos jotenkin persoonaani haluan tuoda esiin. Mun ongelma enemmänkin oli se että hermostovammautuneena on vaikea esiintyä yhtään kenellekään.
Jos mulle tulee persoonani ilmaisun tarve niin mä teen sen taiteen kautta. Niille "auttajille" mulla ei ole persoonani ilmaisun tarvetta minkäänlaista, mua häiritsi kovasti kun ovat niin uteliaita mun persoonasta, mun asiani oli hermostovammautuminen ja narsistivanhemmat jotka on estäneet mun oman persoonani ilmaisun omilla teilläni. Mä koin sen niin, että mulla olis oikeaa asiaa, mutta he vaan koko aika kääntää keskustelua mun persoonaan, minkä mä koin tympäseväksi ja turhauttavaksi...
Ehkä heille kiinnostavaa mutta ei mulle...kun mä olen sitä paitsi saanut jo tuhat ja miljoona kertaa kuvailla omaa persoonaani, ei sellainen apu anna mulle mitään...
Ehkä vaan sellanen joka on oikeesti esim. halvaantunut ymmärtää ettei silloin oman persoonan kuvailu kiinnosta...
Kiinnostaa se konkreettinen mitä siinä on tapahtunu...

Mutta jos mä meen jonnein psykologille, ei se mitään auta muuta kuin mun monologit psykologian maailmasta pitenee ja alkaa kuormittaa mun päätä mittavuudessaan.
Niin ja kyllä mä sitten niissä monologeissa kuvailen miten ne psykologit ajattelee ja käyttätyy jne.

poiuytrdsdfg kirjoitti:

Mutta jos mä meen jonnein psykologille, ei se mitään auta muuta kuin mun monologit psykologian maailmasta pitenee ja alkaa kuormittaa mun päätä mittavuudessaan.
Niin ja kyllä mä sitten niissä monologeissa kuvailen miten ne psykologit ajattelee ja käyttätyy jne.

Lue lisää

😲Ja ne monologit esität missä?
Ja minkä takia sinä sitä pohdit miten psykologit ajattelee ja käyttäytyy?
Tuo aika kummallista. En ymmärrä mitä saat tuosta.

En saa siitä yhtään mitään. Siksi minua ei kiinnosta mennä psykologille,

No siksi kun kyllä mä sitä aina pohdin ja analysoin, että mitä se on mitä edessäni näen ...
psykologit eivät ole poikkeus.

poiuytdfg kirjoitti:

Joo sekin minua häiritsi niissä "auttajissa" kun he tosiaan käyttäytyy niin ihankuin mulla olis joku esiintymistarve heille, kun mulla ei semmosta todellakaan ole kun mä mieluummin esiinnyn ihan toisentyyppiselle yleisölle jos jotenkin persoonaani haluan tuoda esiin. Mun ongelma enemmänkin oli se että hermostovammautuneena on vaikea esiintyä yhtään kenellekään.
Jos mulle tulee persoonani ilmaisun tarve niin mä teen sen taiteen kautta. Niille "auttajille" mulla ei ole persoonani ilmaisun tarvetta minkäänlaista, mua häiritsi kovasti kun ovat niin uteliaita mun persoonasta, mun asiani oli hermostovammautuminen ja narsistivanhemmat jotka on estäneet mun oman persoonani ilmaisun omilla teilläni. Mä koin sen niin, että mulla olis oikeaa asiaa, mutta he vaan koko aika kääntää keskustelua mun persoonaan, minkä mä koin tympäseväksi ja turhauttavaksi...
Ehkä heille kiinnostavaa mutta ei mulle...kun mä olen sitä paitsi saanut jo tuhat ja miljoona kertaa kuvailla omaa persoonaani, ei sellainen apu anna mulle mitään...
Ehkä vaan sellanen joka on oikeesti esim. halvaantunut ymmärtää ettei silloin oman persoonan kuvailu kiinnosta...
Kiinnostaa se konkreettinen mitä siinä on tapahtunu...

Lue lisää

"Mä koin sen niin, että mulla olis oikeaa asiaa, mutta he vaan koko aika kääntää keskustelua mun persoonaan, minkä mä koin tympäseväksi ja turhauttavaksi..."
😲En ymmärrä miksi itse valitset sellaisia "auttajia" joilla ei toimenkuvaa. Suutariltako olet apua hakenut?
Anteeksi nyt tämä vähän vino kommentti, mutta toistat tuota samaa asiaa kerta toisensa jälkeen eikä se tunnu aukeavan sinulle itsellesikään mitenkään enempää, että miksi olet tuohon tilanteeseen ajautunut ilmeisesti tuhat kertaa vähintään. Joku syy täytyy olla.
Jos minä menen hammaslääkäriin paikkauttamaan hampaani, niin en mitenkään usko että tulen sieltä hammaslääkäristä ulos leikattujen ja lakattujen varpaankynsien kanssa... eli että oliskin ollut manikyyri eikä hammaslääkäri. Jos noin käy niin vastuu on minun...

poiuytredfg kirjoitti:

En saa siitä yhtään mitään. Siksi minua ei kiinnosta mennä psykologille,

Kuka sinun on käskenyt mennä psykologille? Vai tuntuuko sinusta että sinunkin pitäisi mennä psykologille kun moni muukin menee ja on mennyt, että on niinkuin muotia ja olet jotenkin out jos et ole psykologille mennyt?
Onko sinulla painetta siitä että et ole psykologille mennyt?

Koko elämäni ajan ihmiset on hokeneet mulle : "En ymmärrä mitä sä tuostakin saat tai olet saanut ?" Oikea vastaus on: "En mitään". Koskaan nuoruudessani en tehnyt mitään siitä syystä että saisin siitä jotain koska mä olin intoutunut egosta luopumisen ideasta ja ymmärtänyt sen narsistien alaisuudessa vähän väärin.

Kuka_sinun kirjoitti:

Kuka sinun on käskenyt mennä psykologille? Vai tuntuuko sinusta että sinunkin pitäisi mennä psykologille kun moni muukin menee ja on mennyt, että on niinkuin muotia ja olet jotenkin out jos et ole psykologille mennyt?
Onko sinulla painetta siitä että et ole psykologille mennyt?

Lue lisää

Aihe on noussut elämässäni esiin ainoastaan siitä syystä että halvaannuin ja etsin apua ja ihmettelin miksi minulle ehdotetaan keskusteluterapiaa eikä olla kuulevin korvin vaikka sanon, että en tarvitse.

poiuytrdfg kirjoitti:

Aihe on noussut elämässäni esiin ainoastaan siitä syystä että halvaannuin ja etsin apua ja ihmettelin miksi minulle ehdotetaan keskusteluterapiaa eikä olla kuulevin korvin vaikka sanon, että en tarvitse.

Lue lisää

Puhun siitä nyt ainoastaan siitä syystä, että se jankkaaminen kuormitti mun aivoja niin, että nyt munkin pitää jankata se jankkaus ulos.

En_ymmärrä_ kirjoitti:

"Mä koin sen niin, että mulla olis oikeaa asiaa, mutta he vaan koko aika kääntää keskustelua mun persoonaan, minkä mä koin tympäseväksi ja turhauttavaksi..."
😲En ymmärrä miksi itse valitset sellaisia "auttajia" joilla ei toimenkuvaa. Suutariltako olet apua hakenut?
Anteeksi nyt tämä vähän vino kommentti, mutta toistat tuota samaa asiaa kerta toisensa jälkeen eikä se tunnu aukeavan sinulle itsellesikään mitenkään enempää, että miksi olet tuohon tilanteeseen ajautunut ilmeisesti tuhat kertaa vähintään. Joku syy täytyy olla.
Jos minä menen hammaslääkäriin paikkauttamaan hampaani, niin en mitenkään usko että tulen sieltä hammaslääkäristä ulos leikattujen ja lakattujen varpaankynsien kanssa... eli että oliskin ollut manikyyri eikä hammaslääkäri. Jos noin käy niin vastuu on minun...

Lue lisää

No kun tilanne oli sillon se että olin liikkumiskyvytön rahaton ynnä monta muuta seikkaa, niin oli hyvin vaikea päästä minnekään mielekkääseen...
Hyvä kun pystyin edes hengittään...

En_ymmärrä_ kirjoitti:

"Mä koin sen niin, että mulla olis oikeaa asiaa, mutta he vaan koko aika kääntää keskustelua mun persoonaan, minkä mä koin tympäseväksi ja turhauttavaksi..."
😲En ymmärrä miksi itse valitset sellaisia "auttajia" joilla ei toimenkuvaa. Suutariltako olet apua hakenut?
Anteeksi nyt tämä vähän vino kommentti, mutta toistat tuota samaa asiaa kerta toisensa jälkeen eikä se tunnu aukeavan sinulle itsellesikään mitenkään enempää, että miksi olet tuohon tilanteeseen ajautunut ilmeisesti tuhat kertaa vähintään. Joku syy täytyy olla.
Jos minä menen hammaslääkäriin paikkauttamaan hampaani, niin en mitenkään usko että tulen sieltä hammaslääkäristä ulos leikattujen ja lakattujen varpaankynsien kanssa... eli että oliskin ollut manikyyri eikä hammaslääkäri. Jos noin käy niin vastuu on minun...

Lue lisää

Toi oli tosi hyvä toi sun kuvaus että varpaat lakattuna ...

Just siltä se tuntu...

Ota huomioon, mun kommunikointi ei ollut tuolloin näin hyvää, kun juurikin se oli rajoittunut hermostovaurion johdosta mitä yritin jankata...

Ja usko tai älä niin hullunkurisia mulle olis käynykkin jos mihin tahansa olisin menny ilmaisukyvyttömänä. Siis just tota manikyyriä vastaavaa meinas käydäkin mutta vakavampaa...

Se ilmaisu on niin ratkaisevaa siinä että asiat menee ylipäätään mitenkään järjellisesti,
Mutta vähän vaikea sanoa kenen on vastuu, jos esim. ajattelee järkevästi päänsä sisällä muttei voi hermostovaurion takia välittää ajatusta eteenpäin..

Mun mielestä sillon pitäs vaan minimoida kaikki toimet toisten ihmisten kanssa siihen asti, että pystyy ilmaisemaan niinkuin mä aika pitkälle teinkin...

Jos ne menneisyyden haamut saavat minut toimimaan nykyisyydessä tavalla, joka ei ole tarkoituksenmukaista...
Niin on hyödyllistä kohdata ne haamut uudelleen ja viettää tovi niiden seurassa...
Tutustuen niihin uudestaan siitä horisontista ja perspektiivistä joka minulla nyt on...

Hyvin tunnettua on, että monikaan ei haluaisi elää nuoruuttaan uudelleen. Sen sijaan nuoruuden eläminen uudelleen olisi halutumpi tapahtuma jos sen voisi tehdä sillä järjellä mikä nyt on...

Rautalankaväännös:
Eli kun nyt ajattelee uudestaan tapahtumia, jotka ovat tapahtuneet kauvan sitten ja jättäneet kipeän muiston, voi lisääntyneen ymmärryksen kautta nähdäkin asiat uudessa valossa.

Esimerkki:
Tuli jouduttua narsistin pauloihin, ansaan, satimeen.
Nyt tiedän, että narsismi on suhteellisen harvinainen persoonallisuuden häriö, joka tuottaa narsistilta kyseisenlaista toimintaa ilman että uhri on sitä mitenkään ansainnut.

Aikaisemmin kun en tiennyt narsismista mitään, olin kauhistunut enkä voinut käsittää, syytin itseäni että olin muka yliarvioinut itseni ja narsisti muka näki etten ollutkaan minkään arvoinen.

Nyt tiedän, että narsisti on kone, joka niittää niittää niittää. Ei osaa eikä voi muuta, ei koskaan.

joo

Juuri noin se tapahtuu. Hyvä kirjoitus.
Joo mä en ole enää hiljaa kuten olette saattaneet huomata :)

Mä olin ollut jo päättänyt olla tapaamatta psykopaattiani, mutta nyt hän kävi ovellani, heti vaikeutui mun olo, olin koko päivän niin lepposa...

Mutta hassu syy tuolla käynnillä. Mun narsisti oli jokin aika sitten kiusannut minua etten saa syödä marjoja ja se loukkasi kovasti etenkin koska uskon marjojen voivan parantaa aivoja. Luin siitä jotain tieteellisiä tutkimuksia. Nyt sitten narsistin pakaste oli hajonnut ja psykopaatti toi hänen mustikkansa minun pakasteeseeni ja sanoi että saan käyttääkin ne. Psykopaatin ilme oli vähän huvittunut kun sanoin että: "Noh, sainpahan ainakin marjoja !"

Mutta siis ymmärtänette miksi sekään ei oikein mua auta, jos joku hyväntahtoisesti ehdottaa ja neuvoo mulle sitte vaikka taideterapiaa.
Kun mun oma taideterapia on mielestäni aika edistyneellä asteella jo.

Olenkin opiskellutkin eräänlaista taideterapiaa hieman nuorena.
Mun ongelma ihan oikeesti on fyysinen vammautuminen ja siitä seurannut narsistien pääsy niskan päälle ja siitä seuranneet ongelmat. Olen hokenut sitä jo monta vuotta. PISTE.

Ai niin joo siitä taideterapiahommastakin mut saatiin lähtemään ja psykopaatti meni mun tilalle.,.
Joten noin opillisesti psykopaattini on taideterapeutimpi ku minä. Hänellä on vaan se ongelma kun hän ei osaa mitään taidetta niin eihän hän voinu sitä toteuttaa mitenkään...

poiuytrfg kirjoitti:

Olenkin opiskellutkin eräänlaista taideterapiaa hieman nuorena.
Mun ongelma ihan oikeesti on fyysinen vammautuminen ja siitä seurannut narsistien pääsy niskan päälle ja siitä seuranneet ongelmat. Olen hokenut sitä jo monta vuotta. PISTE.

Lue lisää

Ja tällainen ongelmakokonaisuus ei ole pohjimmiltaan minun psykologinen ongelma,
Eikä se siten korjaannu mitenkään minun psykologiaa venkslaamalla vaan aivan päinvastoin siitä tulee lisää kaaosta ja mutkaa matkaan ja voi muodostua psykologisia ongelmia joita ei ollut alunperin ollenkaan...

poiuytredfg kirjoitti:

Ja tällainen ongelmakokonaisuus ei ole pohjimmiltaan minun psykologinen ongelma,
Eikä se siten korjaannu mitenkään minun psykologiaa venkslaamalla vaan aivan päinvastoin siitä tulee lisää kaaosta ja mutkaa matkaan ja voi muodostua psykologisia ongelmia joita ei ollut alunperin ollenkaan...

Lue lisää

Tuo voisi jollain tavoin mennä vaikka noin. Mutta pelkosi tällä palstalla saada jotain ulkopuolista tartuntaa lienee turha koska ainakaan tällä palstalla psykologiasta ei taida kukaan mitään ymmärtää.

poiuytrfg kirjoitti:

Olenkin opiskellutkin eräänlaista taideterapiaa hieman nuorena.
Mun ongelma ihan oikeesti on fyysinen vammautuminen ja siitä seurannut narsistien pääsy niskan päälle ja siitä seuranneet ongelmat. Olen hokenut sitä jo monta vuotta. PISTE.

Lue lisää

Olitko sellainen nuori joka oli vähän kuin kingi muutenkin? Ihan vain ajattelin, että jos lapsi/nuori kotona kokee olevansa vanhempiaan edellä, niin ymmärtääkö se nuori, että ne omien vanhempien ongelmat ei yleensä koske muita? Että muiden vanhemmat ovat kypsempiä ja siten myös luotettavampia ja heidän lapsensa/nuorensa voivat heihin luottaa ihan toisella tavoin?

Mä en oikein ymmärtänyt mikä edes on kingi tässä yhteydessä.
Mä olin semmoinen yltiösyvällinen,..
Mulla ei ollu juurikaan toisia nuoria ystävinä vaan teini-ikäsestä lähtien mun ystävät oli pääosin 25-50-vuotiata.
Mua ei kutsunut ikätoverit juurikaan seuraan, joskus heidän vanhempansa alkoi mun ystäviksi. Yhdenkin ikätoverin äiti. Siis hänen äitinsä kutsui mut seurakseen, mutta hänen tyttönsä lähti ulos muiden nuorten seuraan.
Siis en ole missään iässä liikkunut nuorisoseurassa.
Kovasti täällä
sitte kuitenkin psykologiaa väännetään siitä mitään tietämättä :)

poiuytrdfg kirjoitti:

Mä en oikein ymmärtänyt mikä edes on kingi tässä yhteydessä.
Mä olin semmoinen yltiösyvällinen,..
Mulla ei ollu juurikaan toisia nuoria ystävinä vaan teini-ikäsestä lähtien mun ystävät oli pääosin 25-50-vuotiata.
Mua ei kutsunut ikätoverit juurikaan seuraan, joskus heidän vanhempansa alkoi mun ystäviksi. Yhdenkin ikätoverin äiti. Siis hänen äitinsä kutsui mut seurakseen, mutta hänen tyttönsä lähti ulos muiden nuorten seuraan.
Siis en ole missään iässä liikkunut nuorisoseurassa.
Kovasti täällä
sitte kuitenkin psykologiaa väännetään siitä mitään tietämättä :)

Lue lisää

No juu et sitten ollut kingi :)
Täälläkin kaksikymppisenä ollut itseäni huomattavasti vanhempi työkaveri kaverina ja ystävänä. Häntä lämmöllä muistan.
Teininä sensijaan ikäistä seuraa oli. Poikakaverit olivat usein itsenäin vanhempia, kun valitsin sellaisia itse. Niillä kun oli jo yhtä ja toista mukavaa viihdyttävää... Niin joskus rekvisiitta oli melkein yhtä tärkeää kuin ulkonäkö :D

Mulla ei ole varsinaisesti ollut koskaan poikakaveria :(
Psykopaattini on pitänyt siitä hyvän huolen.

Mutta oli mulla miehiä juttukavereina, Mulla oli hauskaa kun joskus pääsin reppuselkään kun olin pieni ja kevyt.

Ujous oli mun arvostetuimpia ominaisuuksia. Nyt se on menetetty...
Tuntemattomat ovat Herran tiet...

Tunnut olevan tosi joustava ja nopeasti rankoistakin kokemuksista palautuva persoona. Se jos mikä on kadehdittava ominaisuus "meidän kaltaisten" lapsiuhrien asemassa. Kertakaikkisen ihailtavaa selviytymiskykyä. Omani alkaa olemaan aika finitossa.

Itse en ole kokenut kovin tärkeäksi tai edes mahdolliseksi identiteetin rakentamisen, vai olisiko imago ulospäin oikeampi termi? Ärsykkeet ulkoapäin tässä asemassa on niin vaikeasti käsiteltäviä ja kummallisia, että niiden ruotiminen ja niihin reagointi on jo varmaan ihan oma kaikennielevä taiteenlajinsa. Suojautuminen eristäytymällä on joskus välttämätöntä.

Hiukan jäi kummastuttamaan tuo tarpeesi identifioitua tiukasti johonkin mielikuvaan filosofista. Itselläni kun on ollut ainakin silloin tällöin kova pyrkimys integroida kaikki puolet ja kokemukset itsestäni, mutta ilmeisesti SE on arveluttavaa ja ehkä epätoivottavaa. Onhan filosofit puutteineen, tarpeineen ja pimeyksineen ihmisiä hekin, vaikka ammattiroolit tietysti erikseen...

jpdidhdfhgd kirjoitti:

Tunnut olevan tosi joustava ja nopeasti rankoistakin kokemuksista palautuva persoona. Se jos mikä on kadehdittava ominaisuus "meidän kaltaisten" lapsiuhrien asemassa. Kertakaikkisen ihailtavaa selviytymiskykyä. Omani alkaa olemaan aika finitossa.

Itse en ole kokenut kovin tärkeäksi tai edes mahdolliseksi identiteetin rakentamisen, vai olisiko imago ulospäin oikeampi termi? Ärsykkeet ulkoapäin tässä asemassa on niin vaikeasti käsiteltäviä ja kummallisia, että niiden ruotiminen ja niihin reagointi on jo varmaan ihan oma kaikennielevä taiteenlajinsa. Suojautuminen eristäytymällä on joskus välttämätöntä.

Hiukan jäi kummastuttamaan tuo tarpeesi identifioitua tiukasti johonkin mielikuvaan filosofista. Itselläni kun on ollut ainakin silloin tällöin kova pyrkimys integroida kaikki puolet ja kokemukset itsestäni, mutta ilmeisesti SE on arveluttavaa ja ehkä epätoivottavaa. Onhan filosofit puutteineen, tarpeineen ja pimeyksineen ihmisiä hekin, vaikka ammattiroolit tietysti erikseen...

Lue lisää

Minä voisin haluta idetifioitua älykkääksi ihmiseksi, jos se olisi mahdollista....
Mutta nyt näissä ympyröissä missä pyörin, ei oikein olisi vastaanottoa senlaiselle pohdinnalle vaikka itse jotain voisin viritelläkin.
Filosofiksi identifioituminen olisi jotenkin rajattua, epäkäytännöllistä ja vähän ehkä kyseenalaistakin siltä kantilta, että usealle voisi tulla mieleen epäonnistuminen uranluonnissa kun on oppiaineena yliopistossa kuitenkin.
Jotenkin lähempänä käytännöllisyyttä on järkevämpää liikkua, vaikka kyse olisikin vain omasta imagosta... Siis minun mielestäni. Muut saa olla ihan muuta mieltä.
Ja jos se filosofia tuolle poijulle sopii sen taiteiljijapersoonaan vaikka käytännöllisestikin.
Min pohdin filosofisia ainoastaan kotitarpeisiin...

Ei se filosofiksi identifioituminen ollutkaan kuin hetkellistä. Olen jo päättänyt olevani tunneihminen :)

Minulle eristäytyminen oli aivan välttämätöntä, jotta ulospäin kääntyminen voi alkaa yksinäisyydestä lähtien uudella tavalla.

Mähän olin jo tällä palstalla kun mulla oli lähes täydellinen eristäytyminen menossa. Minähän olin oikeen supereristätynyt myöskin kehoni sisään sen halvauksen takia.
Nyt mulla on jo mukavan monimuotoinen joukko someseuraajia eikä olo ole yhtään eristätynyt, päinvastoin.
Mun mielestäni ei ole välttämättä ollenkaan huolestuttava merkki jos ihminen eristäytyy. Se voi olla uudenlaisen paremman sosiaalisuuden alku. Siksi mä en pidä siitä auttajien yksinäisyydestä ruikuttamisesta. He vaan aiheuttaa yksinäisyyttä semmoisella, ainakin mun kohdalla. Kenties pitää kääntyä sisäänpäin, jotta voi kääntyä ulospäin. Jos estetään se välttämätön sisäänpäinkääntyminen, estetään myös se uusi ulospäinsuuntautuminen.

Hyvä on varmasti integroida kaikkia puoliaan. Itselleni hoin näissä prosesseissa sanoja:
"Eriytyminen-integroituminen" tuollaisena sanaparina. Sain tuohon ideaa eräänlaisesta mystisestä psykologiasta, jota vähän sovelsin omalla tavalla.
Ja netistä olen nyt löytänyt kaikkea tosi hienoa upeaa psykologiaa johon kokemaani "apua" ei voi verratakaan.

Mutta ei pidä luulla että mulla helppoa olisi, mulla on konkreettisessa elämässä nyt niin rankkoja (100% itsestäni riippumattomia) kokemuksia edessä, että harvoin Suomessa kenelläkään. Voin kenties tulla tänne kertomaan sitten kun ne on ohi, jos olen selvinnyt. Että kuinkas kävikään näin että taas yhdelle ja samalle ihmiselle, mutta valitettavasti totta se on. Jos mä tulevasta kokemuksestani selviän, niin sitten mua voi jo munkin mielestä aika selviytyjäksi kutsua.

Kyllä yksi pappa kun olin 16 vuotias sanoi mulle, että olen mielenkiintoisen hauras ja sitkeä ihminen yhtäaikaa.

Siksi ne auttajat myös masentaa mua, kun ovat mm. joskus sanoneet mulle että eihän kukaan voi selvitä sellaisista kokemuksista mitä mulla on ollut (jos ne on totta). Mitä siihen pitäisi heille vastata: "Ai jaa kiitos, kiitos, mutta mulla olis nyt kuitenkin tarkoituksena selvitä ?"

Niihin ulkoapäin tuleviin hullutuksiin on minun kokemukseni mukaan vain yksi ainoa järkevä ratkaisu: Niitä ei pidä uskoa. Tein sitä kauan: Vastasin kaikkiin hullutuksiin järkevästi niinkuin ne olisi järkeviä kysymyksiä. Elämästäni tuli joka päivä entistä järjettömämpää.

Minä_vois kirjoitti:

Minä voisin haluta idetifioitua älykkääksi ihmiseksi, jos se olisi mahdollista....
Mutta nyt näissä ympyröissä missä pyörin, ei oikein olisi vastaanottoa senlaiselle pohdinnalle vaikka itse jotain voisin viritelläkin.
Filosofiksi identifioituminen olisi jotenkin rajattua, epäkäytännöllistä ja vähän ehkä kyseenalaistakin siltä kantilta, että usealle voisi tulla mieleen epäonnistuminen uranluonnissa kun on oppiaineena yliopistossa kuitenkin.
Jotenkin lähempänä käytännöllisyyttä on järkevämpää liikkua, vaikka kyse olisikin vain omasta imagosta... Siis minun mielestäni. Muut saa olla ihan muuta mieltä.
Ja jos se filosofia tuolle poijulle sopii sen taiteiljijapersoonaan vaikka käytännöllisestikin.
Min pohdin filosofisia ainoastaan kotitarpeisiin...

Lue lisää

Mulla on tän kaikkien näiden uskomattoman hirveiden elämänkokemusten (joista ette tiedä vielä puoliakaan) lisäksi nyt tämä taide tosiaan tässä myönteisenä kääntöpuolena. Siinä on se kiva, että nyt persoona ei ole lähtökohtaisesti riippuvainen mistään tietystä sosiaalisesta ryhmästä ollakseen sosiaalinen. Voi luoda omaa juttua ja esitellä sitä toisille ja olla sosiaalinen sitä kautta. Mutta tietyllä tapaa se vaatii tosi paljon työtä päästä tällaiselle tielle persoonansa kanssa, koska siitä tulee ikäänkuin sosiaalisesti hyväksyttyä vasta siinä vaiheessa kun luovat ideat materialisoituvat tarpeeksi ja näyttäytyvät tarpeeksi hyvälaatuisina konkreettisina taideteoksina ja niitä on riittävän painava määrä. Siihen asti on kestettävä se että kaikki kyseenalaistaa koko ajan. Ja sitten vaikka väsäiltävä niitä taideteoksiaan salaa jossain piilossa. Sitten kun saa sen verran näyttävän kokonaisuuden aikaan, ettei sitä voi kiistää, niin sitten sitä voi alkaa esitellä...

Niin ja joo, siellä apukokemuksissa identifioiduin typerykseksi, Joka päivä vähän typerämmäksi.
Ehkä kuitenkin kannattaisi ennemmin pyrkiä identifioitumaan älykkääksi, siinäkin tapauksessa ettei niin kovin älykäs olisikaan.

poiuytrfgh kirjoitti:

Niin ja joo, siellä apukokemuksissa identifioiduin typerykseksi, Joka päivä vähän typerämmäksi.
Ehkä kuitenkin kannattaisi ennemmin pyrkiä identifioitumaan älykkääksi, siinäkin tapauksessa ettei niin kovin älykäs olisikaan.

Lue lisää

Mistä päättelit että identifioiduit typerykseksi? Olet tosi paljon puhunut siitä että sinua on pidetty tyhmeliininä, mutta en ole ihan saanut selväksi että miksi? Epätasaisen kykyprofiilisi ja sosiaalisen pelisilmän puutteen vuoksi? Minusta vaikuttaa että tosiasia saattaa ollaa vähän päinvastoin ja että "auttajasi" ei nyt ole olleet ihan kompetentteja asioissasi. Lapsiuhrien asemaa on vaikea ymmärtää ja kaltoinkohtelun jäljet yhdessä aseman tunnistamisen kanssa vaatii jo aika paljon tajunnalta.

Joo ei he kaikki varmaan olleetkaan kompetentteja tehtäväänsä mutta kun minä eläydyin sitten vielä typerämmäksi koska sitä minulta selvästikin edellytettiin, eli siinä oli suuri riski identifioitua ei komptenttiakin kompetentittomammaksi, mitä tapahtuikin minulle sitten hetkittäin hermovaurioineni ja unettomuudesta siiden aikaan kärsiessäni niissä keskusteluissa.
Siis osa niistä keskusteluista oli molemminpuolisesti aivan hulluja. Mutta tosiaankin molemminpuolisesti. Mutta minä ainakin tiedostin sen absurdiuden siinä sentään.

Mulle on sanottu monta kertaa eri ihmiset ikäänkuin vähän hämmästyneenä näin: "Mutta poiuytr sähän oot älykäs !" Usein sitä on edeltänyt jokin sellainen hieman minulle naureskelu sivusilmällä toinen toisilleen niinkuin vähän minun selän takana mutta niin että olen huomannu ja sitten vähän ajan päästä jonkinlainen asennemuutos ikäänkuin.
Olen tulkinnut sen niin että minusta saa jotenkin tyhmemmän vaikutelman kuin mitä sitten kun tutustuu paremmin.

Mutta se vois johtua siitäkin että psykopaattini on siinä usein vähän ikäänkuin esi-irvailemassa ja ohjaamassa persoonani tulkintaa siihen suuntaan.

Nyt viimeksikin kun tein yhden asian oikein jämptisti asianmukaiseksi ja asia osoittautui olevan niin, niin sitä ennen psykopaattini oli hokenut mulle kuinka mä hävetän häntä muiden silmissä.

Lapsena aina jos mä puhuin mitään julkisella paikalla mulle sanoi mun vanhemmat kauhean häpeileväisinä: "Shhhh, ihmiset kuulee!" ja mun vanhemmat käyttäyty silmin nähden vaivautuneesti ja häpeilevästi ihan sama mikä mun asia oli. Siis esim. junassa ei olis saanut sanoa mitään. Koin sen hyvin ahdistavaksi ja yritin aina kysyä mitä se haittaa jos ihmiset kuulee, että ei mua ainakaan haittaa.
Nyt mä yks päivä tapasin mun psykopaatin julkisella paikalla. Hän osoitti mulle yhtä kohtaa huoneessa lattiassa ja sanoi: "Seiso tässä!" Mä sentään hoksasin tavanomaisen tottelun sijaan sanoa, että mä nyt seison missä kohtaa itse haluan. Vähän psykopaatilla meni toinen suupieli hymyyn. Sitten vähän ajan päästä hän sanoi että mä puhuessani kailotin liikaa.

Muuten noin ohimennen mahdolliselle ohikulkijoille tiedoksi etten olen "taiteilija narsisti" vaikka tämän otsikon alla olen innostunut kirjoittamaan, :)

Mutta tän otsikon alla siksi että jotkut pitää omien tunteiden ilmaisua itsekeskeisenä ja alistuinkin siihen uskomukseen nuorena, mutta nyt olen päättänyt että omien tunteiden ilmaisu ei ole ainakaan narsismia, koska juuri kykenemättämyys ilmaista omia tunteita voi johtaa narsismiin.

poiuytrfgh kirjoitti:

Muuten noin ohimennen mahdolliselle ohikulkijoille tiedoksi etten olen "taiteilija narsisti" vaikka tämän otsikon alla olen innostunut kirjoittamaan, :)

Mutta tän otsikon alla siksi että jotkut pitää omien tunteiden ilmaisua itsekeskeisenä ja alistuinkin siihen uskomukseen nuorena, mutta nyt olen päättänyt että omien tunteiden ilmaisu ei ole ainakaan narsismia, koska juuri kykenemättämyys ilmaista omia tunteita voi johtaa narsismiin.

Lue lisää

Minulle ei ainakaan olla edes suotu tunteiden ilmaisua. Kuka röyhkimys sitä kehtaa nyt vaatia?

Eikö silloin pidä muutenkin olla jo aika hyvässä sosiaalisessa asemassa että saa ilmaista tunteitaan. Siis vain professorit, virkamiehet ja muut arvostetut saa esim. raivostua ilman pelkoa rationaalisen kyvykkyyden tai kasvojen menetystä. Ja eri porukoissa on aina ne (tunne)johtajat erikseen keille sallitaan tunneilmaisut ilman hullun tai epävakaan tms. hankalan leimaa, ja ketkä lisäksi vielä määrittää mikä tunnetila tulee missäkin asiassa kyseeseen. Myös ns. hippisuvakkipiireissä.

Minulla pitää olla kivikova luottamus ihmiseen että kykenen autenttiseen tunneilmaisuun. Muu harjoittelu on johtanut armottomaan fiaskoon :) Ehkä pitäisi vaan sitkoisesti ja vaikkapa sitten teatraalisesti jatkaa vain piruuttansa vaikka rauniokasa ympärillä vain kasvais.

Mullakin on niin ettei suotu lainkaan mulle aitoa tunteenilmaisua, paitsi taideteoksia ei ole aina kielletty. Niin siinä mulla säily jotain kykyä tunteenilmaisuun hieman.
Mutta minun psykologinen teoriani on seuraava: Negatiiviset tunteet johtuvat siitä, että positiiviset on tukahdutettu. Joten vapauttaaksemme tunteet meidän ei tarvitse alkaa missään raivoamaan, vaan ainoastaan pyrkiä vapauttamaan hyvä tunne-energia.
Mä kammoan niitä auttajia, koska mä koko ajan vaistosin että he kuvittelee vapautuneen tunteenilmaisun uhrin asemaan joutuneiden kohdalla joksikin vaaralliseksi raivoamiseksi. tms. Minusta on vaarallista se että he kuvittelevat niin ja sillä tavoin maalailevat piruja seinille. Eläytyminen heidän kuvitelmiinsa ja tunnetilaansa siitä mitä uhrit ovat, on mielestäni jotain aivan hirveää. Suorastaan lietsoo kauhua.
Jos mä nyt leikkisin psykologia niin sanoisin että pitää avautua ja alkaa päästämään pehmeästi hyviä tunteita rintakehästä ulos vaikka toiset ihmiset tuomitsevat sen oletettavasti. Mutta heidän tuomionsa ei ole järjellinen, eikä sellaisesta tuomiosta tarvitse välittää.

Tämä on vähän niinkuin taiteilijoiden viisauksia mitä mä olen opiskellut netin kautta itseäni suuremmilta taiteilijoilta. Meillä ihmisillä on oikeus ilmaista hyviä tunteita.

Negatiivisimmat tunteet pyrin jalostamaan sanalliseksi kritiiksi, jossa ei tarvitse käyttää kovin rumia sanoja.

Vaikka näin: En oikein pidä siitä kun ne auttajat tuntuvat kuvittelevan tunteet jokisikin niin sivistymättömäksi asiaksi: joksikin rumasti läiskähteväksi sotkuksi, jos ne päästää vapaaksi !
Entäpä jos häkistä lentääkin ulos kauniita lintuja !!!

Vaan, niin paljon kuin sielu sietää. Kiristys, laiton uhkaus, yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, vainoaminen, identiteettivarkaus. Päälle parit asuntomurrot. Jätit muuten jälkeesi kasan lainehtiva hiuksiasi asuntoon, miehesi myös. Tummemmat kuontalot kun erottuvat kahden idiootin blondin taloudessa. Linnut voi lennellä niin paljon, kuin sielu sietää. 😋

pdohoehiohieg kirjoitti:

Minulle ei ainakaan olla edes suotu tunteiden ilmaisua. Kuka röyhkimys sitä kehtaa nyt vaatia?

Eikö silloin pidä muutenkin olla jo aika hyvässä sosiaalisessa asemassa että saa ilmaista tunteitaan. Siis vain professorit, virkamiehet ja muut arvostetut saa esim. raivostua ilman pelkoa rationaalisen kyvykkyyden tai kasvojen menetystä. Ja eri porukoissa on aina ne (tunne)johtajat erikseen keille sallitaan tunneilmaisut ilman hullun tai epävakaan tms. hankalan leimaa, ja ketkä lisäksi vielä määrittää mikä tunnetila tulee missäkin asiassa kyseeseen. Myös ns. hippisuvakkipiireissä.

Minulla pitää olla kivikova luottamus ihmiseen että kykenen autenttiseen tunneilmaisuun. Muu harjoittelu on johtanut armottomaan fiaskoon :) Ehkä pitäisi vaan sitkoisesti ja vaikkapa sitten teatraalisesti jatkaa vain piruuttansa vaikka rauniokasa ympärillä vain kasvais.

Lue lisää

"Eikö silloin pidä muutenkin olla jo aika hyvässä sosiaalisessa asemassa että saa ilmaista tunteitaan. Siis vain professorit, virkamiehet ja muut arvostetut saa esim. raivostua ilman pelkoa rationaalisen kyvykkyyden tai kasvojen menetystä."
Voisiko johtua jostain sellaisesta, että noihin tyyppeihin (sinun esimerkkisi mukaan) luotettaisiin heidän tunneilmaisustaan huolimatta, kun heidän ajattelunsa olisi ikäänkuin julkista ja tunnustettua. Niin heidän ei ajateltaisiin olevan täysin impulsiivisia ja hallistemattomia, joita tarvitsisi pelätä.... tms. Tarkoitan että niinkun tunnettu henkilö kun suuttuu, niin hänen maineensa on niinkun takaus, että ei se pure vaikka suuttuu... tai heitä granaatilla samantein...

Voisiko_ kirjoitti:

"Eikö silloin pidä muutenkin olla jo aika hyvässä sosiaalisessa asemassa että saa ilmaista tunteitaan. Siis vain professorit, virkamiehet ja muut arvostetut saa esim. raivostua ilman pelkoa rationaalisen kyvykkyyden tai kasvojen menetystä."
Voisiko johtua jostain sellaisesta, että noihin tyyppeihin (sinun esimerkkisi mukaan) luotettaisiin heidän tunneilmaisustaan huolimatta, kun heidän ajattelunsa olisi ikäänkuin julkista ja tunnustettua. Niin heidän ei ajateltaisiin olevan täysin impulsiivisia ja hallistemattomia, joita tarvitsisi pelätä.... tms. Tarkoitan että niinkun tunnettu henkilö kun suuttuu, niin hänen maineensa on niinkun takaus, että ei se pure vaikka suuttuu... tai heitä granaatilla samantein...

Lue lisää

Rankasta taustastani huolimatta ei minullakaan ole tapana olettaa keneltäkään ensimmäisenä tunnereaktiona suoranaista fyysistä päällekarkausta. En tiedä sitten mikä saa tai on saanut tuollaista kenestäkään olettamaan (ehkä näin sekakäyttäjien ja kansainvaellusten aikana voi jotkut ollakin arvaamattomia). Epäasiallisesti ja epäeettisesti käyttäytyvät sitten taas joutuvat kenties elämään ainaisessa koston pelossa, ellei uhriksi ole sitten valikoitu niin heikko yksilö, ettei sitä kukaan kaipaa eikä puolusta, hylkiö siis. Silloinkaan ei voi olla niin varma.

Täällä on joukossa nyt myös jotain sekavien juttujen kirjoittajia.
Jotain ajatuksiaan sotkee johonkin mihin ne ei liity yhtään.

poiuytrdfg kirjoitti:

Täällä on joukossa nyt myös jotain sekavien juttujen kirjoittajia.
Jotain ajatuksiaan sotkee johonkin mihin ne ei liity yhtään.

Niinpä näyttää valitettavasti taas olevan.

Mä sanoisin että mä en ole erityisen älykäs ihminen, mutta tavallani älyllisesti suuntautunut ihminen. Siis tykkään älyllisistä harrastuksista, älyllisistä kirjoista, älyllisistä ihmisistä jne. Siis älylliset aiheet kiehtoo ihan normaalilla älykkyysosamäärällä. Jos mua jotenkin testaillaan olen "hyvää keskitasoa" noin älykkyydeltä.

En ole oikea filosofi, mutta ehkä mua vois sanoa "ajattelijaksi" kuitenkin.

Niin tuli mieleen vielä semmosta että mun mielestä terapia ei välttämättä oikein sovi taiteilijalle jos se ei ole jotain sellasta "terapiaa" mistä löysin mainoksia netistä.

Mutta siis joku sellanen tavanomaisin terapia, niin se miten persoonallisuutta siellä käsitellään, ei mun mielestä välttämättä edistä sitä taiteilijan ammatin erästä osuutta, joka on tavallaan oman persoonansa esittelyä ammatikseen, Ne terapeutit ei välttämättä osaa sitä puolta jos heillä ei ole itsellään kokemusta oman persoonansa esittelystä yleisölle. Ja se kun pitäisi vielä tehdä edes jollainlailla kiinnostavasti. Mä en ole siinä pitkällä, nykyään kun lukee netistä ohjeita taiteilijoille yhä tärkeämpää olisi oman persoonansa esittely mielenkiintoisesti.
Niin tätä ei monesti ei taiteilijat jotka nimittää taiteiljoita narsisteiksi ymmärrä, että ujoimmankin täytyy mahdollisesti leipänsä eteen pyrkiä esittelemään persoonansa mielenkiintoisesti ja edes suhteellisen itsetietoisesti, eikä se liity sen henkilön henkilökohtaiseen persoonallisuuteen varsinaisesti. Ei se leipä tule jos aivan ujoksi heittäytyy.

En ymmärtänyt tekstin sisältöä vaikka kaksi kertaa luin

poiuytrdfgh kirjoitti:

En ymmärtänyt tekstin sisältöä vaikka kaksi kertaa luin

En minäkään. Asiaan liittymätöntä ja outoa, ehkäpä jonkun sekopaatin väliintulo taas.

Ja konsulttitoimistojääpalat sulaa samassa rytmissä, kun hellsanoma vetää todellisuutta alas vessasta.